Kai Suikkanen
Kai Suikkanen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. kesäkuuta 1959 Parkano |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Kaitsu |
Pelipaikka | hyökkääjä |
Maila | vasen |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1977–1991 |
Seurat |
Oulun Kärpät (SML), (I-div) Buffalo Sabres (NHL) Rochester Americans (AHL) TPS (SML) |
Valmennusura | |
Vuodet | 2003–2017 |
Seurat |
Oulun Kärpät A-jun. (apuv. 2003–2004) RoKi (2004–2006) (Suomi-sarja) Hokki (2006–2008) (Mestis) TPS (2008–2010) (SML) Lokomotiv Jaroslavl (2010) (KHL) Pelicans (2011–2013) (SML) TPS (2013–2014) (SML) Oulun Kärpät (2016–2017) (SML) HC Bolzano (EBEL) (2017–2019) |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten jääkiekko | |||
Olympialaiset | |||
Hopeaa | Calgary 1988 | jääkiekko |
Kai Petri Suikkanen[1] (s. 29. kesäkuuta[2] 1959 Parkano) on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkoilija. Pelipaikaltaan hän oli laitahyökkääjä. Suikkanen voitti pelaajana Suomen mestaruuden vuosina 1981 ja 1991. Lisäksi hän voitti Calder Cupin vuonna 1983. Valmentajana Suikkanen on voittanut Mestiksen mestaruuden 2007, Suomen mestaruuden vuonna 2010 ja Erste Bank Eishockey Ligan mestaruuden 2018. Urheilutoimittajain liitto valitsi hänet vuoden valmentajaksi 2010[3].
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suikkanen aloitti uransa I-Divisioonassa Oulun Kärpissä kaudella 1976–1977. Seuraavaksi kaudeksi Kärpät nousi SM-liigaan. Suikkanen pelasi Kärpissä paljon Kari Jalosen ketjussa, jonka toinen laitahyökkääjä oli Pekka Arbelius. Suikkasella oli kokoonpanossa voimahyökkääjän rooli. Hän jatkoi Kärpissä kevääseen 1981 saakka, jolloin teki sopimuksen Buffalo Sabresin kanssa ja siirtyi Pohjois-Amerikkaan pelaamaan. Hän pelasi Pohjois-Amerikassa kolme kautta, joiden aikana pääsi pelaamaan NHL:ssä kaksi ottelua. Kaudet kuluivat AHL-joukkue Rochester Americansissa, jonka kanssa Suikkanen voitti AHL:n mestaruuden Calder Cupin. Kesken kauden 1983–1984 hän palasi Kärppiin, jossa pelasi aina vuoteen 1990 saakka. Uransa viimeisen kauden, 1990–1991 Suikkanen pelasi TPS:ssä. Kausi päättyi mestaruuteen ja Suikkanen lopetti uransa.
Maajoukkueurallaan Suikkanen oli mukana 1986 MM-kisoissa sekä 1988 talviolympialaisissa, jossa Suomi otti ensimmäisen jääkiekon arvokisamitalinsa voittamalla olympiahopeaa.
Valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajauransa jälkeen Suikkanen työskenteli vuodesta 1991 alkaen pesäpalloseura Oulun Lipon seurajohtajana. Hän jätti tehtävän tammikuussa 1999.[4][5] Tämän jälkeen hän on toiminut vuodesta 2003 jääkiekkovalmentajana.[6] Hän aloitti valmennusuransa valmentamalla Kärppien A-nuoria ja vuodesta 2004 vuoteen 2006 hän valmensi Suomi-sarjassa pelaavaa RoKia.[7][8] Kaudella 2006–2007 Suikkanen debytoi Mestis-tason valmentajana Kajaanin Hokissa ja johdatti Hokin saman tien Mestis-mestaruuteen asti. Seura pääsi loppuotteluihin myös kaudella 2007–2008.[6]
Suikkanen jätti Kajaanin Hokin syksyllä 2008 ja siirtyi Turun Palloseuran päävalmentajaksi.[9] Hänen johdollaan TPS nousi runkosarjan viimeiseltä sijalta pudotuspeleihin. TPS voitti "Villi kortti" -kierroksella HIFK:n voitoin 2–0 ja eteni puolivälieriin, joissa se kohtasi runkosarjan voittaneen JYP:in. TPS hävisi JYP:ille otteluvoitoin 4–2.
Kaudella 2009–2010 Suikkanen valmensi TPS:n Suomen mestariksi runkosarjan kuudennelta sijalta. Iltalehden Pekka Jalosen mukaan Suikkanen ei ainoastaan valmentanut TPS:stä mestaria vaan palautti puolessatoista vuodessa seuran uskottavuuden.[10] Hän siirtyi mestaruuskauden jälkeen kaudeksi 2010–2011 KHL:ssä pelaavan Lokomotiv Jaroslavlin päävalmentajaksi. Hänet irtisanottiin marraskuussa 2010, 21 runkosarjaottelun jälkeen.[11] Maaliskuun lopussa 2011 Pelicans ilmoitti solmineensa TPS:n Suomen mestaruuteen luotsanneiden Suikkasen ja Riku-Petteri Lehtosen kanssa sopimuksen joukkueen valmentamisesta kaudella 2011–2012. Suikkasen sopimus jatkuu vuoteen 2013.[12] Suikkanen palasi TPS:n valmentajaksi kaudelle 2013–2014 2+1-vuotisella sopimuksella.[13] Hänet vapautettiin tehtävästä marraskuussa 2014, jolloin hänen tilalleen nimettiin TPS:n A-nuoria valmentanut Miika Elomo.[14]
12. lokakuuta. 2015 Oulun Kärpät tiedotti Suikkasen siirtyvän seuran päävalmentajaksi kaudeksi 2016–2017. Sopimus on mallia 2+1.[15] 21. maaliskuuta 2017 Kärppien kauden 2016–2017 päätyttyä pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle Suikkanen vapautettiin tehtävistään päävalmentajana.[16]
29. marraskuuta 2017 Yle Urheilu sekä Mtv3 Sport Uutiset tiedottavat Suikkasen siirtyneen italialaisen HC Bolzanon päävalmentajaksi. Bolzano pelaa pääosin monikansallista EBEL-liigaa. Suikkasen siirtyessä uuteen tehtäväänsä, joukkue oli liigansa jumbona. Suikkasen johdolla joukkue kuitenkin onnistui nousemaan pudotuspeleihin ja siellä aina mestaruuteen asti. Finaalisarjan seitsemännessä ottelussa kaatui itävaltalainen suurseura Red Bull Salzburg.
Suikkanen irtisanottiin tehtävästään Bolzanon päävalmentajana maaliskuussa 2019 seuran ollessa sillä hetkellä sarjassa kuudentena. Hänet korvasi kanadalainen Clayton Beddoes.[17]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
1976–1977 | Kärpät | I-divisioona | 16 | 15 | 4 | 19 | 16 | |||||||||||||||||||||
1977–1978 | Kärpät | SM-liiga | 35 | 21 | 6 | 27 | 19 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 5 | 2 | 7 | 9 | ||||||||||
1978–1979 | Kärpät | SM-liiga | 36 | 16 | 6 | 22 | 65 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 1 | 2 | 3 | 0 | ||||||||||
1979–1980 | Kärpät | SM-liiga | 36 | 21 | 17 | 38 | 18 | 6 | 0 | 3 | 3 | 6 | ||||||||||||||||
1980–1981 | Kärpät | SM-liiga | 33 | 20 | 11 | 31 | 60 | 11 | 5 | 2 | 7 | 32 | ||||||||||||||||
1981–1982 | Buffalo Sabres | NHL | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Rochester Americans | AHL | 71 | 34 | 33 | 67 | 32 | 9 | 4 | 2 | 6 | 4 | |||||||||||||||||
1982–1983 | Buffalo Sabres | NHL | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Rochester Americans | AHL | 66 | 33 | 44 | 77 | 65 | 16 | 7 | 7 | 14 | 21 | |||||||||||||||||
1983–1984 | Rochester Americans | AHL | 15 | 7 | 10 | 17 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Kärpät | SM-liiga | 23 | 9 | 4 | 13 | 20 | 10 | 6 | 4 | 10 | 8 | |||||||||||||||||
1984–1985 | Kärpät | SM-liiga | 22 | 8 | 6 | 14 | 47 | 7 | 2 | 3 | 5 | 4 | ||||||||||||||||
1985–1986 | Kärpät | SM-liiga | 33 | 26 | 10 | 36 | 34 | 4 | 0 | 0 | 0 | 24 | MM | 10 | 0 | 3 | 3 | 4 | ||||||||||
1986–1987 | Kärpät | SM-liiga | 44 | 24 | 25 | 49 | 30 | 9 | 7 | 1 | 8 | 6 | ||||||||||||||||
1987–1988 | Kärpät | SM-liiga | 26 | 17 | 14 | 31 | 25 | – | – | – | – | – | OK | 8 | 1 | 0 | 1 | 4 | ||||||||||
1988–1989 | Kärpät | SM-liiga | 33 | 13 | 10 | 23 | 16 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
1989–1990 | Kärpät | I-divisioona | 35 | 17 | 24 | 41 | 31 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
1990–1991 | TPS | SM-liiga | 41 | 4 | 3 | 7 | 6 | 9 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||||||||||||||||
11 kautta | yhteensä | SM-liiga | 362 | 179 | 112 | 291 | 330 | 56 | 21 | 14 | 35 | 82 | ||||||||||||||||
2 kautta | yhteensä | NHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – |
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
- Olympiahopeaa 1988
- Suomen mestaruus 1981 ja 1991, hopeaa 1987, pronssia 1980, 1984, 1985, 1986
- Calder Cup 1983
Valmentajana
- Suomen mestaruus 2010
- Mestiksen mestaruus 2007
- SM-liigan paras valmentaja (Kalevi Numminen -palkinto) 2010
- Monikansallisen EBEL-liigan mestaruus 2018
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kai Suikkanen Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 16.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Jääkiekkokirja 2000–2001
- ↑ Vuoden valmentaja Suikkanen luonnehti itseään "seurajoukkuehampiksi" 10.1.2011. YLE. Viitattu 10.1.2011.
- ↑ Siira, Kimmo: Oulun Lipon velat ovat miljoonaluokkaa Kaleva.fi. 17.10.2010. Viitattu 4.11.2010.
- ↑ Toiminnanjohtaja Suikkanen lähti Oulun Liposta. Helsingin Sanomat, 22.1.1999. Hakutulos HS:n arkistosta. Viitattu 4.11.2010.
- ↑ a b Pirinen, Harri: Hän on siellä taas. Veikkaaja, 18.11.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.11.2010.
- ↑ Moilanen, Mika: Suikkanen innolla uuteen tehtävään Jatkoaika.com. 11.4.2006. Viitattu 4.11.2010.
- ↑ Historia mestis.fi/roki. Viitattu 4.11.2010.
- ↑ Suikkanen TPS:n valmentajaksi ksml.fi. 27.10.2008. Viitattu 4.11.2010.
- ↑ Pekka Jalonen: Jalonen: Liigahistorian kovin temppu. Iltalehti/Urheilu, 2010, nro 29.4., s. 7.
- ↑ Kai Suikkanen sai potkut HS.fi. 4.11.2010. Viitattu 4.11.2010.
- ↑ [1]
- ↑ http://www.liiga.fi/arkisto/uutiset/kai-suikkanen-siirtyy-tpsn-paavalmentajaksi.html
- ↑ Saarinen, Joska: TPS erotti Kai Suikkasen – uudeksi päävalmentajaksi turkulainen keltanokka HS.fi. 7.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
- ↑ http://www.kaleva.fi/urheilu/jaakiekko/sm-liiga/kai-suikkanen-on-karppien-seuraava-paavalmentaja/709381/ Viitattu 12.10.2015.
- ↑ Mikko Manner Kärppien päävalmentajaksi 21.3.2017. Oulun Kärpät. Viitattu 21.3.2017.
- ↑ Pekka Luokkala: Mestaruuden tuoneelle Kai Suikkaselle potkut Italiassa Ilta-Sanomat. 11.3.2019. Viitattu 11.3.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kai Suikkanen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- Kai Suikkanen Eurohockey.com. (englanniksi)
- Kai Suikkanen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Suikkanen legendsofhockey.netissä
- Kai Suikkanen nhlfinns.com:ssa
- Suikkasen henkilökuva Ilta-Sanomissa (alk. Veikkaaja-lehdessä 18. marraskuuta 2008)
Edeltäjä: Risto Dufva |
Kalevi Numminen -palkinnon voittaja 2010 |
Seuraaja: Petri Matikainen |
Edeltäjä: Markku Kiimalainen |
Oulun Kärppien kapteeni SM-liigassa 1987–1989 |
Seuraaja: Jari Laukkanen |
Edeltäjä: Vladimir Kolek |
Kajaanin Hokin päävalmentaja 2006–2008 |
Seuraaja: Timo Meriläinen |
Edeltäjä: Hannu Virta Juha Pajuoja |
Turun Palloseuran päävalmentaja 2008–2010 2013–2014 |
Seuraaja: Heikki Leime Miika Elomo |
Edeltäjä: Lauri Marjamäki |
Oulun Kärppien päävalmentaja 2016–2017 |
Seuraaja: Mikko Manner |
1 Lindfors | 2 Numminen | 3 Blomqvist | 4 Lumme | 6 Ruotanen | 7 Saarinen | 9 Eloranta | 10 Susi | 11 Suikkanen | 13 Torkki | 14 Helminen | 15 Järvi | 16 Virtanen | 17 Laine | 18 Tuomisto | 19 Myllys | 20 Ojanen | 21 Lehtonen | 24 Mikkolainen | 26 Keskinen | 27 Laitinen | 29 Ruotsalainen | 30 Tammi | Valmentaja Pentti Matikainen