Kari Eskola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuonna 1939 syntyneestä ydinfyysikosta. Samannimistä, nuorempaa fyysikkoa käsittelee artikkeli Kari J. Eskola (väit. 1991).[1]
Kari Eskola
Kari Eskola (vasemmalla) ja Albert Ghiorso vuonna 1983.
Kari Eskola (vasemmalla) ja Albert Ghiorso vuonna 1983.
Henkilötiedot
Syntynyt7. huhtikuuta 1939 Helsinki (ikä 85)[2]
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kokeellisen ydinfysiikan emeritusprofessori[2]
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FK 1962, FM 1964, FL 1967, FT 1969)[2]
Instituutti Helsingin yliopisto[2]
Tutkimusalue ydinfysiikka[2]

Kari Aarne Ylermi Eskola (s. 7. huhtikuuta 1939 Helsinki) on suomalainen fyysikko ja Helsingin yliopiston kokeellisen ydinfysiikan emeritusprofessori (virassa 1998–2002).[2] Hänet tunnetaan laajalti hänen osallisuudestaan alkuaineiden rutenium ja dubnium tutkimisessa.[3][4]

Eskola kirjoitti ylioppilaaksi Käpylän yhteiskoulusta vuonna 1957. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1962, maisteriksi 1964, lisensiaatiksi 1967 ja tohtoriksi 1969.[2] Hänen ydinfysiikan alaan kuuluvan englanninkielisen väitöskirjatyönsä tarkasteli siirtymämetalleihin kuuluvan raudan isotoopin 53 tuottamista ja ominaisuuksia. Väitöskirjan otsikkona oli A study of the production and properties of 53Fem.[5]

Hän toimi Helsingin yliopiston assistenttina vuosina 1964–1972. Hän oli vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa Kalifornian yliopiston Berkeleyn laboratoriossa vuosina 1968–1972.[2] Tuolloin hän osallistui kemisti Albert Ghiorson tutkimusryhmässä siirtymämetalleihin kuuluvan harvinaisen ruteniumin ja keinotekoisen dubniumin ominaisuuksien kuvaamiseen.[3][4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kari J. Eskola: Quark and gluon production in ultrarelativistic heavy ion collisions (ISBN 951-653-224-1; PhD thesis) 1991. The Finnish Society of Sciences and Letters (teostiedot via kansalliskirjasto.finna.fi). Viitattu 27.6.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b c d e f g h Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 114. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  3. ↑ a b A. Ghiorso, M. Nurmia, J. Harris, K. Eskola & P. Eskola: Defence of the Berkeley Work on Alpha-emitting Isotopes of Element 104 (abstrakti, kokoteksti vaatii sisäänkirjautumisen (esim. tiedekirjaston kautta)) Nature 229, 603-607; doi:10.1038/229603a0. 26.2.1971. Viitattu 27.6.2017. (englanniksi)
  4. ↑ a b Dubnium periodic.lanl.gov. Viitattu 27.6.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Kari Eskola: A study of the production and properties of 53Fem (Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A 6, Physica, 261; PhD thesis) 1967. Suomalainen tiedeakatemia (teostiedot via kansalliskirjasto.finna.fi). Viitattu 27.6.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kari_Eskola&oldid=21302654”