Marja Tiura
Marja Johanna Tiura (s. 20. elokuuta 1969 Kylmäkoski) on suomalainen poliitikko, joka toimi kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1999–2011. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 1999 vaaleissa, ja hän uusi paikkansa vuosien 2003 ja 2007 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi uudelleen vuoden 2011 vaaleissa. Tiura on ollut Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 2000–2008 ja kokoomuksen kunnallissihteeri Tampereella vuosina 1996–1999. Vuodesta 2013 Tiura on ollut Suomen turkiseläinkasvattajien liiton toiminnanjohtaja.[1]
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiura on valmistunut ylioppilaaksi 1987 teksasilaisesta New Braunfels High Schoolista, 1989 Toijalan lukiosta. Hän valmistui 1992 yo-merkonomiksi Tampereen kauppaoppilaitoksesta ja opiskeli 1996 Päivölän kansanopiston pr-linjalla. Hän valmistui 1999 hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta.
Eduskuntavaalit ja eduskuntatoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Eduskuntavaalit | ||||
| Vuosi | Vaalipiiri | Äänet | Tulos | |
|---|---|---|---|---|
| 1999 | Pirkanmaa | 5 289 | valittiin | [2] |
| 2003 | Pirkanmaa | 10 686 | valittiin | [3] |
| 2007 | Pirkanmaa | 17 578 | valittiin | [3] |
| 2011 | Pirkanmaa | 4 427 | varalla | [3] |
| Kunnallisvaalit | ||||
| Vuosi | Kunta | Äänet | Tulos | |
| 2000 | Tampere | 1 165 | valittiin | [3] |
| 2004 | Tampere | 1 955 | valittiin | [3] |
Tiura valittiin eduskuntaan vuoden 1999 eduskuntavaaleissa 5 288 äänellä. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa hänen äänimääränsä oli 10 686. Eduskuntavaaleissa 2007 Marja Tiura sai 17 577 ääntä, mikä oli Pirkanmaan vaalipiirissä suurin äänimäärä, koko maassa neljänneksi suurin äänimäärä ja suurin naispuolisen ehdokkaan saama äänimäärä. Tiura menetti eduskuntapaikkansa vuoden 2011 vaaleissa, jossa sai enää 4424 ääntä. Hän käytti vaalikampanjaan kaikkiaan 79 350 €, joka teki jokaista ääntä kohden 17,92 € ja oli kallein kampanja valitsematta jääneiden joukossa.[4]
Eduskuntakaudella 2007–2011 Tiura toimi tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajana ja on pankkivaltuuston jäsen. Hän toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana huhtikuun 2010 loikkauskohuun asti.
Tiuraa on Helsingin Sanomissa kuvattu energiseksi, hyväksi puhujaksi ja varmaksi esiintyjäksi, joka tulee erinomaisesti toimeen kohdatessaan ihmisiä kasvokkain.[5]
Kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eduskuntakaudella 2007–2011 Tiura oli julkisen keskustelun ja kritiikin kohteena toisaalta nk. vaalirahakohuun liittyen, toisaalta eduskuntaryhmän vaihtoon liittyneiden huhujen yhteydessä.
Vaalirahakohu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n mittavat vaaliavustukset vuoden 2007 eduskuntavaaleissa herättivät julkisuudessa ja eduskunnassa laajaa keskustelua vuodesta 2008 alkaen. Tiuran henkilökohtaiseen vaalityöhön yhdistys antoi rahaa 20 000 euroa MJT-klubi- nimisen tukiyhdistyksen kautta, joka kaikkiaan rahoitti Tiuran vaalityötä 34 000 eurolla.[6][7] Sen puheenjohtaja ja perustaja oli Tiuran vaalipäällikökseen nimeämä tamperelainen konsultti Eila Saviaro.[8] Lisäksi KMS:n päärahoittaja Nova Group maksoi suoraan Tiuran vaali-ilmoituksia Tamperelainen-lehdessä 4 880 eurolla.[9] Myöhemmin Novan mentyä konkurssiin Tiura palautti syksyllä 2009 sen konkurssipesälle 854 euroa ja MJT-klubi 5 000 euroa. Nova Groupin ex-johtaja Arto Merisalo kertoi myös lehdistössä yhtiön maksaneen Tiuralle lentolipun Thaimaasta Suomeen.[10] Ennen konkurssiaan Nova Kiinteistökehitys oli vielä tammikuussa 2008 antanut runsaan 21 000 euron arvoisen lahjoituksen Pälkäneellä toimivalle yksityiselle Anna Tapion koululle, jossa Tiuralla on luottamustoimi koulun säätiön hallituksen varapuheenjohtajana. Samaan aikaan yhtiö tarjoutui tekijäksi koulun 4,2 miljoonan euron arvoisen peruskorjausurakkaan.[6]
Loikkauskohu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vahvasta vaalimenestyksestään huolimatta Tiura jäi ilman ministerinsalkkua Vanhasen II hallituksessa keväällä 2007. Kesällä 2007 Helsingin Sanomat julkaisi laajan artikkelin, jossa Tiuran kollegat sanoivat tämän johtuneen Tiuran yhteistyökyvyttömyydestä. Artikkelissa myös todettiin, että Tiuran eduskunta-avustajat ovat vaihtuneet poikkeuksellisen usein.[5]
Maaliskuussa 2010 Tiura kertoi Apu-lehdessä, että Suomen Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen oli yrittänyt saada häntä loikkaamaan keskustaan vuoden 2007 vaalien jälkeen. Korhonen kiisti Tiuran väitteet ja sanoi Tiuran päinvastoin olleen asiassa itse aloitteellinen jäätyään ilman hallituspaikkaa.[11] Eri tiedotusvälineissä arveltiin, että Tiura pyrki painostamaan kokoomusjohtoa valitsemaan hänet ministeriksi, ja että Tiura otti asian itse esiin saadakseen sen käsitellyksi ennen seuraavia vaaleja.[12] Kohun johdosta Tiura erosi kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan tehtävästä huhtikuun alussa 2010. Tiuran puoliso, tuolloinen Yle Uutisten taloustoimituksen esimies Olli Ainola oli myös ottanut yhteyttä kokoomukseen ja pyytänyt puolueen johtoa tukemaan Tiuraa loikkaus- ja vaalirahakohussa. Asian tultua ilmi Ainola erosi tehtävästään Yleisradiossa.[13]
Myöhempi työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimittuan lyhyen aikaa kiinteistövälitystehtävissä vuosina 2012–2013[14] Tiura siirtyi huhtikuun 2013 alusta Suomen turkiseläinten kasvattajien liiton toiminnanjohtajaksi MTK:n entisen puheenjohtajan Michael Hornborgin jälkeen.[1].
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiuralla on puolisonsa toimittaja Olli Ainolan kanssa vuonna 2008 syntynyt poika.[15] Aviomies kuoli syöpään vuonna 2019. Tiuran isä oli vuonna 2019 kuollut kunnallisneuvos Seppo Tiura.[16]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anttiroiko, Ari-Veikko & Tiura, Marja: Sisäinen yrittäjyys julkisissa organisaatioissa. Sisäinen yrittäjyys julkisen hallinnon tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamisen keinona. (Raporttisarja, Tampereen yliopisto, kunnallistieteiden laitos, ISSN 0782-1956; 35) Tampere: Tampereen yliopisto, 1997. ISBN 951-44-4171-0
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Marja Tiura siirtyy turkisten puolestapuhujaksi 01.03.2013. MTV. Arkistoitu 10.1.2014. Viitattu 10.1.2014.
- ↑ Eduskuntavaalit 1999 (Ks. Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain.) Tilastokeskus. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ a b c d e Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194684060833/artikkeli/kallis+kampanja+tiuralta+paloi+vaaleissa+rahaa+eniten+rannalle+jaaneista.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Siivonen, Riku: Meidän Marja. Helsingin Sanomat, 1.7.2007, s. D 1–2. Helsinki: Sanoma News. ISSN 0355-2047 maksullinen. Viitattu 31.7.2009.
- ↑ a b Vuorikoski, Salla: Nova Groupilta iso pesukonelahjoitus poliitikkojen luotsaamalle koululle 23.7.2009. Mtv3.fi. Viitattu 1.4.2010.
- ↑ Junkkari, Marko: Marja Tiura palautti Nova-tukea Helsingin Sanomat. 8.9.2009. Viitattu 1.4.2010.
- ↑ Parkkonen, Tommi: Kyseenalaista julkisuutta Iltalehti. 15.9.2009. Arkistoitu 11.12.2009. Viitattu 1.4.2010.
- ↑ Mäkinen, Rami: Marja Tiuran epäillyt lahjukset: yli 26 000 euroa Ilta-Sanomat. 2.12.2009. Arkistoitu 10.1.2010. Viitattu 1.4.2010.
- ↑ Nova ja Marja Tiura kiistassa: ”Tämä juttu on täydellinen oksennus” 14.9.2009. Uusisuomi.fi. Viitattu 1.4.2010.
- ↑ Hautamäki, Jaakko: Jarmo Korhonen sanoo Tiuran halunneen loikata keskustaan Helsingin Sanomat. 31.3.2010. Viitattu 1.4.2010.
- ↑ Kukaan ei vahvista Tiuran versiota 2.4.2010. YLE Uutiset. Viitattu 2.4.2010.
- ↑ Ylen selvitys johti Ainolan eroon 24.10.2010. Nelonen. Arkistoitu 27.10.2010. Viitattu 28.2.2011.
- ↑ Iltalehti, 28.9.2012, Marja Tiura aloitti uudessa ammatissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Marja Tiura sai pojan Helsingin Sanomat. 26.10.2008. Viitattu 23.7.2009.
- ↑ Suvi Kerttula: Ex-kansanedustaja Marja Tiuralle kuluva vuosi on ollut elämän rankin – ”Se on ollut massiivinen suru” Ilta-Sanomat. 24.9.2019. Viitattu 24.9.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marja Tiura Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- YLE Tampere haastatteli kansanedustaja Marja Tiuraa. (Arkistoitu – Internet Archive)
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
