Puhallinsoitin
Puhallinsoitin,[1] myös puhallussoitin ja puhallin, on soitin, jossa puhaltamalla saadaan rajallinen ilmatila, tavallisesti ilmapatsas, värähtelemään ja värähtely etenee ympäröivään ilmatilaan. Ilma voidaan lähettää soittajan keuhkoista, mekaanisin välinein tai näiden yhdistelmällä. Puhallinsoittimet on perinteisesti jaoteltu rakennusmateriaalin perusteella puupuhaltimiin ja vaskipuhaltimiin, mutta rakennusmateriaalista ei voi aina päätellä, kumpaan ryhmään soitin kuuluu.[2]
Puupuhaltimet voidaan jakaa äänen syntytavan mukaan huilusoittimiin ja ruokolehtisoittimiin. Huilusoittimissa puhallusilma alkaa värähdellä sen kohdatessa terävän kielekkeen tai soittimen reunan. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi nokkahuilu ja poikkihuilu. Ruokolehtisoittimissa puhallusilma värisyttää ruokolehteä, joka on kiinnitetty soittimen suukappaleeseen. Ruokolehtiä voi olla yksi (esimerkiksi klarinetti, saksofoni) tai kaksi (oboe, fagotti).
Vaskipuhaltimien ääni syntyy jo soittajan huulissa, jotka on painettu puhaltimen kuppimaista suukappaletta vasten.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Puhallinsoitin Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 28.7.2015.
- ↑ Otavan iso musiikkitietosanakirja. Otava, 1976. ISBN 951-1-02380-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puhallinsoitin Wikimedia Commonsissa