Oikeudenkäynti riita-asiassa Suomessa
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Huolimatta siitä, että artikkeli vaikuttaa olevan asiantuntijan kirjoittama ja että siinä esitetyt väitteet ja laintulkinta pitävät paikkansa, lukijaa on varoitettava siitä, että tiedoille ei ole merkitty minkäänlaisia ulkopuolisia lähteitä ja sen vuoksi objektiivisesti tarkasteltuna artikkelin sisältö on lähinnä mielipidekirjoitus. |
Oikeudenkäynti riita-asiassa eli siviiliprosessi on Suomessa oikeudenkäyntimenettely, jota noudatetaan silloin, kun asiaa ei ole ratkaistava rikosprosessissa tai kyse ei ole hakemusasiasta. Siviiliprosessi tuomioistuinmenettelynä perustuu siihen, että kaksi lähtökohtaisesti tasavahvaa osapuolta käy oikeutta puolueettoman ja suhteellisen passiivisen oikeuden edessä. Tuomioistuin ei saa puuttua asian materiaaliseen kysymyksen juuri lainkaan, vaan asianosaisten, siis kantajan ja vastaajan, on tuotava esiin kaikki vaatimukset, tosiasiat ja todisteet tuomioistuimen tietoon. Tuomioistuin ei voi perustaa päätöstään sisällöllisesti mihinkään muuhun kuin mitä oikeudenkäynnissä on julkilausuttu. Jos oikeudessa on esimerkiksi unohdettu vaatia viivästyskorkoa sopimuksen rikkomista koskevassa jutussa, oikeus ei viivästykorkoa voi tuomita maksettavaksi, vaikka siihen lain mukaan kantajalla olisi oikeus.
Alkutoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siviiliprosessi alkaa Suomessa haastehakemuksella, jonka perusteella oikeus päättää haasteen antamisesta vastaajalle. Kantajan on esitettävä jo haastehakemuksessa yksilöity vaatimuksensa, sen perusteet ja ilmoitettava ne todisteet, joita hän haluaa kanteensa tueksi esittää. Kantajan haastehakemus valmistelussa esitettyine tarkennuksineen muodostaa ne asialliset rajat, joita käsittelyssä noudatetaan. Tämä näkyy myöhemmin käsittelyn aikana kanteenmuutoskieltona. Myöhemmin ei voi vaatia enää muuta kuin mitä haastehakemuksessa on ilmoitettu vaadittavaksi. Tuomioistuin huolehtii haastehakemukseen perustuvan haasteen tiedoksiannosta vastaajalle. Mikäli haastehakemus on puutteellinen, oikeus kehottaa täydentämään haastehakemusta. Mikäli kehotusta ei noudateta ja haastehakemus on niin puutteellinen, ettei sitä voida asettaa oikeudenkäynnin perusteeksi, oikeus voi jättää haastehakemuksen tutkimatta. Oikeus voi myös hylätä kanteen haastetta antamatta, jos kantajan hakemus on selvästi perusteeton. Haasteen johdosta kantajaa kehotetaan antamaan kirjallinen vastaus haasteeseen. Haastehakemuksen jättämisestä kantajan vastineen käsittelyyn kuuluvaa osaa prosessista kutsutaan myös kirjalliseksi valmisteluksi.
Valmistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistelun tarkoituksena on nimensä mukaisesti pääkäsittelyn valmistelu. Asia voidaan kuitenkin myös ratkaista valmistelussa. Näin voidaan tehdä asiassa, jossa sovinto on sallittu mikäli vastaaja, jota on kehotettu vastaamaan kirjallisesti asiassa,
- ei ole antanut pyydettyä vastausta määräajassa tai
- ei ole esittänyt vastauksessaan kanteen vastustamiselle perustetta tai vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta asian ratkaisemiseen,
Kanne hyväksytään tällöin yksipuolisella tuomiolla. Siltä osin kuin kantaja on luopunut kanteesta tai se on selvästi perusteeton, kanne hylätään tuomiolla.
Yksipuolinen tuomio saadaan antaa, vaikka kantaja ei ole sitä vaatinut. Asia voidaan valmistelussa ratkaista myös siten, että vahvistetaan sovinto asianosaisten kesken.
Mikäli asiaa ei ratkaista valmistelussa, asia siirtyy pääkäsittelyyn.
Pääkäsittely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääkäsittelyssä asia käsitellään seuraavassa järjestyksessä:
1. istunnon alussa tuomioistuimen on lyhyesti yhteenvedon avulla selostettava, mihin asian valmistelussa on päädytty, sekä tiedusteltava, vastaavatko valmistelussa esitetyt vaatimukset edelleen asianosaisten kantaa;
2. asianosaisten on vuorollaan perusteltava kantaansa ja lausuttava vastapuolen perustelujen johdosta;
3. tuomioistuimen on otettava vastaan todistelu; sekä
4. asianosaisten on esitettävä loppulausuntonsa.
Asianosaisten kuulustelu todistelutarkoituksessa on toimitettava ennen kuin muuta suullista todistelua otetaan vastaan siitä kysymyksestä, jota kuulustelu koskee. Tuomioistuin voi määrätä, että tiettyä seikkaa koskeva todistelu otetaan vastaan ennen muuta todistelua.
Tuomioistuimen rooli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten alussa mainittiin, on tuomioistuin siviiliprosessissa varsin passiivinen. Oikeudenkäyntimateriaalin esittäminen on asianosaisten tehtävä. Tuomioistuimen tehtävät oikeudenkäymiskaaren mukaan ovat:
- Sen valvominen, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Tuomioistuin voi myös määrätä, että asian erilliset kysymykset tai erilliset osat käsitellään erikseen.
- Niin ikään tuomioistuimen tulee myös valvoa, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Jos asianosaisen esitys havaitaan epäselväksi tai epätäydelliseksi, tuomioistuimen on tehtävä hänelle riitakysymysten selvittämistä varten tarpeelliset kysymykset.
Siviiliprosessi on nykyään kokonaan suullista. Tämä merkitsee sitä, että kaikki materiaali on esitettävä suullisesti oikeudelle. Oikeus ei ole velvollinen ottamaan vastaan mitään kirjallista materiaalia.