Tampereen yliopisto (1925–2018)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuosina 1925–2018 toiminutta yliopistoa ja sitä edeltäneitä korkeakouluja. Nykyistä tamperelaista yliopistoa käsittelee artikkeli Tampereen yliopisto.
Tampereen yliopisto
Kansalaiskorkeakoulu
Yhteiskunnallinen Korkeakoulu
lat. Universitas Tamperensis
engl. University of Tampere
Motto Tehdään tulevaisuus yhdessä
Perustettu 1925
Lakkautettu 2019
Tyyppi Julkinen
Rehtori Liisa Laakso
Opiskelijoita 9 668 (2017)[1]
Jatko-opiskelijoita 2 500
Sijainti Tampere, Suomi
Osoite Kalevantie 4, Tampere
Sivusto http://www.uta.fi

Tampereen yliopisto (lyhenne TaY[2] tai UTA[3]) oli vuosina 1925–2018 toiminut yliopisto, jonka pääpaikka oli Tampereella. Sen toiminnot siirtyivät 1.1.2019 uuteen samannimiseen yliopistoon, johon myös Tampereen teknillinen yliopisto liittyi. Yliopisto oli yhteiskuntatieteellisesti painottunut. Viimeisinä vuosinaan sen opiskelijamäärä oli noin 10 000[1], mukaan lukien erillisiä opintoja suorittavat. Sen viimeisenä rehtorina toimi Liisa Laakso.[4] Yliopisto antoi ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa opetusta Tampereen lisäksi Porin yliopistokeskuksessa (yhteiskuntatieteiden ala). Aiemmin yksityisenä toiminut Tampereen yliopisto muuttui valtio-omisteiseksi vuonna 1974.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[5]

Kansalaiskorkeakoulu (1925–1930)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopiston pohjana oleva korkeakoulu perustettiin Helsinkiin vuonna 1925 nimellä Kansalaiskorkeakoulu. Perustamisvuonna opiskelijoita oli 72, ja valittavina olivat sanomalehtimiestutkinto, hallinnollinen tutkinto ja osuustoimintatutkinto. Kansalaiskorkeakoulu ehti toimia tällä nimellä ainoastaan viisi vuotta, kun sen nimi muutettiin vuonna 1930 muotoon Yhteiskunnallinen korkeakoulu (YKK).

Yhteiskunnallinen Korkeakoulu (1930–1966)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Franzéninkadun talon peruskiven muuraustilaus vuonna 1930.
Yhteiskunnallinen korkeakoulu muuttamassa vuonna 1960.

Vuonna 1930 toteutettiin yliopiston nimenmuutos Yhteiskunnalliseksi Korkeakouluksi. Nimenmuutoksen jälkeen tutkintovalikoima laajeni ja korkeakoulussa oli mahdollista opiskella sanomalehtitutkinto, hallinnollinen tutkinto, osuustoimintatutkinto, kunnallistutkinto, lastensuojelututkinto, lain­opillinen tutkinto sekä kansansivistystutkinto.

Korkeakoulussa oli lisäksi mahdollista suorittaa yhteis­kunta­tieteiden kandidaatin tutkinto. Tästä juontaa juurensa Suomen yliopistollisten tutkintojen yhteiskuntatieteiden koulutusalalla vallitseva päällekkäisyys: yhteiskuntatieteiden-alkuiset tutkinnot olivat alkujaan Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta ja valtiotieteen/-tieteiden-tutkinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta.

Yhteiskunnallisen korkeakoulun rakennus vuonna 1960

Yhteiskunnallista korkeakoulua kutsuttiin joskus ”kirjailijoiden korkeakouluksi”, koska yli 70 suomalaisen kirjailijan on laskettu opiskelleen siellä. Erityisesti näin oli koulun alkuaikoina 1920- ja 1930-luvuilla.[6] YKK:ssa opiskelleita ja sittemmin kirjailijoina tunnettuja ovat olleet muun muassa Eino Hosia, Juhani Konkka, Oiva Paloheimo, Kerttu-Kaarina Suosalmi, Arvo Turtiainen ja Tatu Vaaskivi. Unto Kupiainen toimi YKK:ssa kotimaisen kirjallisuuden professorina ja vararehtorina. YKK:ssa opiskelleista kirjailijoista vain harvat suorittivat opintonsa loppuun. Sanomalehtioppia lukenut Arvo Turtiainen kuvasi myöhemmin omaa opiskeluaikaansa, että se oli ”viisastumista ilman maailman niin tärkeinä pitämiä, arvolauseilla koristettuja todistuksia, sillä järjestelmällisestä, tutkintojen suorittamiseen pyrkivästä opiskelusta ei kuitenkaan tullut mitään”.[7]

Yhteiskunnallinen korkeakoulu sai vuonna 1933 oman talon Helsingin Kallioon Franzénin­kadulle. Yhteiskunnallisen korkeakoulun jälkeen talo tunnettiin Helsingin yliopiston Franzénia-rakennuksena[8][9], jossa toimivat pitkään Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokset.

Vuonna 1930 perustettiin taloudellis-yhteiskunnallinen opetusjaosto sekä hallinnollis-lainopillinen opetusjaosto. Opetusjaostot olivat korkeakoulussa välttämättömyys, sillä korkeakoulun tarkoituksena oli tuottaa maahan ammatillisesti päteviä toimihenkilöitä myös muista kuin ylioppilaista – yliopistoon pääsyn edellytyksenä kun oli ylioppilastutkinto. Opetusjaostot säilyivät myöhemmän yliopistonkin rakenteissa aina 1990-luvulle saakka.

1940-luvulla tutkintovalikoima kasvoi. Vuonna 1942 perustetun huoltotyön opetusjaoston aineiksi tuli sosiaalihuoltajatutkinto (1942), nuorison­ohjaaja­tutkinto (1945) ja vankeinhoitotutkinto (1949). Kirjastotutkinto perustettiin yhteiskuntatieteelliseen opetusjaostoon vuonna 1945, jolloin perustettiin myös yhteiskuntatieteellinen tutkimuslaitos.

Vuonna 1949 korkeakoulun akateeminen aines ryhmittyi yhteiskuntatieteelliseksi tiedekunnaksi. Tiedekunnassa suoritettiin ensimmäinen yhteis­kunta­tieteiden lisensiaatin tutkinto vuonna 1953, ja ensimmäinen tohtori valmistui vuonna 1955. Vuonna 1956 järjestettiin ensimmäinen maisteripromootio. Ensimmäinen maisteri- ja tohtoripromootio järjestettiin Tampereen-aikana vuonna 1965.

YKK:n siirtyminen Helsingistä Tampereelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epävirallisia keskusteluja Yhteiskunnallisen korkeakoulun siirtämisestä pois Helsingistä oli käyty 1950-luvun alkuvuosista lähtien. Muuttoa puolsivat niin korkeakoulun taloudellinen tilanne kuin etenkin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan nuiva asenne sitä kohtaan. Kesällä 1952 rehtori Yrjö Ruutu tiedusteli kirjeitse Tampereen kulttuuri- ja sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajalta Erkki Lindforsilta, tunnettiinko Tampereella kiinnostusta koulun sijoittamiseen. Lindfors tarttui heti lujasti asiaan ja sai tuekseen oman puolueensa SDP:n Tampereen valtuustoryhmän lisäksi kaksi näkyvää tamperelaista kunnallispoliitikkoa, kokoomuksen Lauri Santamäen ja SKDL:n Leo Suonpään omine taustajoukkoineen.[10]

Ratkaiseviksi hankkeessa muodostuivat Erkki Lindforsin suhteet silloiseen pääministeriin Urho Kekkoseen niin suoraan kuin kauppaneuvos Kalle Kaiharin kautta. Vuoden 1956 valtion tulo- ja menoarvioon ilmestyi viiden miljoonan markan määräraha YKK:n muuttohankkeen selvittämiseen ja muuttokustannuksiin Tampereelle. Yksityisenä toimineen korkeakoulun hallitus ei kuitenkaan ollut yksimielinen muuttohankkeesta eikä ollut pyytänyt määrärahaa valtion budjettiin. Pitkien neuvottelujen jälkeen vuonna 1956 sovittiin laitoksen siirtämisestä Tampereelle, mikä toteutettiin vuonna 1960. Samana vuonna valmistui yliopiston päärakennus, jonka suunnitteli Toivo Korhonen.[10] Korkeakoulun muuttoa kiivaasti vastustanut YKK:n rehtori Tuttu Tarkiainen luonnehti tapahtunutta todeten, että kyseessä oli suomalaiskansallisen perinteen mukainen morsiamenryöstö. Tamperelaisten menettelystä syvästi mielensä pahoittanut Tarkiainen erosi YKK:n rehtorin virasta vuoden 1956 lopussa, ja uudeksi rehtoriksi muuttovaiheen ajaksi tuli sosiaalipolitiikan professori Armas Nieminen.[11]

Tampereella korkeakoulu alkoi laajentua. Vuonna 1964 perustettiin humanistinen tiedekunta ja vuonna 1965 taloudellis-hallinnollinen tiedekunta.

Tampereen yliopisto (1966–2018)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereen yliopiston vuonna 2003 valmistunut Pinni B -rakennus.

Yhteiskunnallisen Korkeakoulun nimi muuttui vuonna 1966 Tampereen yliopistoksi. Tasavallan presidentti vahvisti 1. huhtikuuta lain Yhteiskunnallisen korkeakoulun muuttamisesta Tampereen yliopistoksi ja korkeakoulun toimialan muuttamisesta.[12]

1960-luvun lopun opiskelijaradikalismi esiintyi Tampereen yliopistossa kiihkeänä ja sävyltään selvemmin äärivasemmistolaisena kuin muissa Suomen yliopistoissa ja korkeakouluissa. Opiskelijoilla oli Tampereen yliopiston valtuuskunnassa neljä edustajaa. Valtiokeskeinen suuntaus koulutus- ja kulttuuripolitiikassa johti 1960-luvun lopulta lähtien yksityisinä toimineiden korkeakoulujen siirtymiseen valtion laitoksiksi, mikä Tampereen yliopiston osalta toteutui syksyllä 1974. Kaupunginjohtaja Pekka Paavola vaati samaan aikaan yliopiston siirtymistä Hervantaan, mikä ei kuitenkaan toteutunut yliopiston oman vastustuksen vuoksi. Tampereen yliopiston siirtyminen valtion omistukseen merkitsi Tampereen kaupungin ja useiden yhteisöjen myöntämän huomattavan taloudellisen tuen päättymistä.[13]

1970-luvun alusta lähtien yliopisto laajentui. Lääketieteellinen tiedekunta perustettiin 1972 ja kasvatustieteiden tiedekunta vuonna 1974. Vuonna 1974 yliopisto valtiollistettiin. Kielikeskus aloitti toimintansa vuonna 1976.

Yliopiston yhteyteen haviteltiin 1970-luvun alussa kansanmusiikki-instituuttia. Silloinen Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen johtaja Erkki Ala-Könni perusteli asiaa vuonna 1971 paitsi tutkijoiden tarvitsemalla lisätilalla ja laitoksen lisätyövoiman tarpeella, myös kansanmusiikin suosion kasvulla. Kansanmusiikki-instituutti perustettiin kuitenkin Kaustiselle, jossa se aloitti toimintansa vuonna 1974.[14]

Yhteiskunnallinen, julkisen hallinnon ja sosiaaliturvan opetusjaokset yhdistettiin 1989 yhdeksi opetusjaostoksi, joka lopetettiin kokonaan vuonna 1998. Viimeisin laajennus yliopiston tiedekuntiin oli informaatiotieteiden tiedekunta, jonka toiminta alkoi vuonna 2001.

Useat Tampereen yliopiston rakennuksista nimettiin tunnettujen tamperelaisten suurmiesten mukaan: Päätalo, Linna, Virta ja Arvo.

Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyivät vuoden 2019 alussa uudeksi Tampereen yliopistoksi, joka on myös Tampereen ammattikorkeakoulun pääomistaja. Uuden korkeakoulun nimeksi piti tulla Tampereen uusi yliopisto, englanniksi Tampere New University,[15] mutta nimi peruttiin, ja nimeksi tuli lopulta Tampereen yliopisto, englanniksi Tampere University.[16] Tarkoitusta varten perustettiin Tampereen korkeakoulusäätiö 20.4.2017.[17]

Opetusjaostot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnallinen korkeakoulu oli laitos, jonka tarkoituksena oli tuottaa maahan ammatillisesti päteviä toimihenkilöitä. Jotta näitä voitaisiin kouluttaa myös muista kuin ylioppilaista, korkeakoulussa toimi vuoteen 1998 saakka opetusjaostojärjestelmä.

Opetusjaostoissa oli mahdollista eri aikoina suorittaa (suluissa tutkintoa lähinnä vastaavat nykyiset tiedealueet):

  • Sanomalehtitutkinto (journalistiikka)
  • Kunnallistutkinto (kunnallistieteet)
  • Osuustoimintatutkinto
  • Lastensuojelututkinto (sosiaalihuolto)
  • Lainopillisen tutkinto (julkisoikeus)
  • Kansansivistystyön opettajatutkinto (aikuiskasvatustiede)
  • Kirjastotutkinto (informaatiotutkimus)
  • Yhteiskunnallinen tutkinto (yleissivistävä tutkinto)
  • Sosiaalihuoltajatutkinto tutkinto (sosiaalihuolto)

Opetusjaostoissa suoritetut tutkinnot rinnastettiin alempiin korkea­koulu­tutkintoihin, ja ne antoivat pätevyyden lähinnä erilaisiin kunnallisiin virkoihin. Merkittävä osa suomalaisista toisen maailmansodan jälkeisistä kunnallisvirkamiehistä sai pätevyytensä suorittamalla jonkin Tampereen yliopiston opetusjaostotutkinnon.[18] Vuonna 2006 julkaistun selvityksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa kuntajohtajista oli ”Tampereen koulun” kasvatteja. Opetusjaostot lakkautettiin vuonna 1998[19]. Nykyisin ylioppilastutkinto ei ole välttämätön yliopisto-opinnoissa.

Yliopiston tiedekunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopisto jakaantui kuuteen tiedekuntaan:[20]

Tiedekunta Laitokset ja yksiköt/yksittäiset oppiaineet, joiden toiminnot
kuuluivat tiedekuntaan
Johtamiskorkeakoulu johtamiskorkeakoulu
Kasvatustieteiden tiedekunta kasvatustieteiden yksikkö
Luonnontieteiden tiedekunta matematiikan ja tilastotieteen tutkinto-ohjelma (informaatiotieteiden yksikkö)

tietojenkäsittelytieteiden tutkinto-ohjelma (informaatiotieteiden yksikkö)

tilastotieteen keskus (informaatiotieteiden yksikkö)

Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta BioMediTech

lääketieteen yksikkö

työterveyshuollon ja työlääketieteen professuuri (terveystieteiden yksikkö)

Viestintätieteiden tiedekunta kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö

viestinnän, median ja teatterin yksikkö informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelma (informaatiotieteiden yksikkö)

Human-Technology Interaction -maisteriohjelma (informaatiotieteiden yksikkö)

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta terveystieteiden yksikkö

yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö

Vuoden 2011 alusta vuoden 2016 loppuun yliopisto oli jakautunut tiedekuntien sijaan yksiköihin, entiset yksiköt olivat:

Tammikuuhun 2011 saakka yliopisto oli jakautunut kuuteen tiedekuntaan:

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (FSD, Finnish Social Science Data Archive, Finlands samhällsvetenskapliga dataarkiv) perustettiin vuonna 1999. Se palvelee tieteellistä tutkimusta ja opetusta valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Se arkistoi ja välittää koti- ja ulkomaisia sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimusta, opetusta ja opiskelua varten. Yksikkö oli Tampereen yliopiston erillinen laitos.

Tietoarkiston tehtävänä on edistää tieteen avoimuutta, läpinäkyvyyttä, tiedon kumuloitumista ja olemassa olevan tiedon tehokasta tutkimuskäyttöä[21]. Vuonna 2008 toteutetussa ensimmäisessä Suomen kansallisen tason tutkimuksen infrastruktuurien nykytilan selvityksessä todettiin, että Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on yksi 24 olemassa olevasta kansallisen tason tutkimusinfrastruktuurista.[22] Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto sai vuoden 2010 alussa oikeuden käyttää rinnakkaisnimeä Suomen yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto[23].

Viestintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopiston ulkoista viestintää hoiti muun muassa Aikalainen-lehti. Yliopiston suojissa toimi myös Radio Moreeni.

Alumnitoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen yliopiston Alumni ry. on perustettu 1987. Yhteyksiä yliopiston ja entisten opiskelijoiden välillä ylläpitävä Tampereen yliopiston Alumni on Suomen vanhin yliopiston alumniyhdistys. Yhdistyksen puheenjohtaja on Juha Kostiainen.[24]

Keulakuvakseen eli alumnimeritukseksi Alumni ry. on kutsunut ansioituneita yliopiston kasvatteja. Tällaisina alumnilähettiläitä Tampereen yliopiston kasvateista ovat olleet vuorollaan pääministeri Kalevi Sorsa, maaherra Pirjo Ala-Kapee, Altian pääjohtaja Veikko Kasurinen, Kansallisoopperan johtaja Päivi Kärkkäinen ja yhteiskuntatieteiden maisteri Simo Frangén.

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen yliopiston hallitukseen kuului 11 jäsentä[25]:

Kanslerit
Rafael Erich 7.11.1925–28.2.1926
Väinö Voionmaa 11.4.1926–1.3.1931
Kyösti Järvinen 20.10.1931–30.6.1937
Kaarlo Kaira 28.3.1938–31.12.1943
Väinö Voionmaa 1.7.1945–24.5.1947
Viljo Tarkiainen 5.6.1947–16.2.1951
J. A. Hollo 17.3.1951–30.6.1954
Eino Saari 1.7.1954–30.6.1969
V. J. Sukselainen 30.10.1969–31.7.1978
Armas Nieminen 1.8.1978–31.7.1984
Reino Erma 1.8.1984–31.7.1990
Kauko Sipponen 1.8.1990–31.7.1996
Heikki Koski 1.8.1996–31.7.2004
Jorma Sipilä 1.8.2004–31.7.2009
Krista Varantola 1.8.2009–31.7.2014
Rehtorit Vuosi
Yrjö Ruutu 1.1.1925–31.10.1932
Eino Kuusi 1.11.1932–30.6.1935
Yrjö Ruutu 1.7.1935–16.4.1945
Urpo Harva 16.4.1945–29.2.1948
Antero Rinne 1.3.1948–18.5.1949
Yrjö Ruutu 18.5.1949–30.6.1953
V. J. Sukselainen 1.7.1953–31.10.1954
Tuttu Tarkiainen 1.11.1954–31.12.1956
Armas Nieminen 1.1.1957–30.6.1962
Paavo Koli 1.7.1962–31.12.1968
Jaakko Uotila 1.1.1969–31.12.1974
Erkki Pystynen 1.1.1975–31.12.1976
Reino Erma 1.1.1976–31.7.1981
Jarmo Visakorpi 1.8.1981–31.7.1987
Tarmo Pukkila 1.8.1987–31.7.1993
Jarmo Visakorpi 1.8.1993–31.7.1996
Uolevi Lehtinen 1.8.1996–31.12.1997
Jorma Sipilä 1.1.1998–31.7.2004
Krista Varantola 1.8.2004–31.7.2009
Kaija Holli 1.8.2009–31.12.2015
Liisa Laakso 1.1.2016–31.12.2018

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tampereen yliopiston toimintakertomus ja tilinpäätös vuodelta 2017 (PDF) uta.fi. Viitattu 24.1.2019.
  2. ↑ Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus Kotus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 25.6.2013.
  3. ↑ Lyhenneluettelo: U Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.3.2016.
  4. ↑ Liisa Leinonen: Tampereen yliopiston uudeksi rehtoriksi valittiin Liisa Laakso Ylen uutiset. 26.10.2015. Viitattu 26.10.2015.
  5. ↑ Tampereen yliopiston vuosikymmenet - Esittely uta.fi. Arkistoitu 29.11.2011. Viitattu 4.1.2010.
  6. ↑ Rekola, Esko: Viran puolesta, s. 75. Helsinki: WSOY, 1998.
  7. ↑ Rasila 1973, s. 91.
  8. ↑ Valtio-opin historialliset murrokset Suomessa, Avoin yliopisto / Kari Paakkunainen
  9. ↑ Sosiaalitieteilijöiden kadotettu paratiisi, Ylioppilaslehti, 18.10.1996.
  10. ↑ a b Esko Rekola: Viran puolesta, s. 70–73. Porvoo-helsinki: WSOY, 1998.
  11. ↑ Rasila 1973, s. 189.
  12. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 35. Otava, 1966.
  13. ↑ Rekola, s. 76–78.
  14. ↑ Jari Niemelä: Meinattiin tehrä: näitäkin on Tampereelle ehrotettu, s. 45. Tampere-Seuran julkaisuja 125, 2012, Tampere. ISBN 978-952-5558-15-9.
  15. ↑ Heino, Anne: Uusi nimi uudelle korkeakoululle: Tampereen uusi yliopisto 20.4.2017. Yle. Viitattu 20.4.2017.
  16. ↑ Uusi ei ollut pitkään uusi Yle.fi, uutiset. 14.9.2017. Viitattu 14.9.2017.
  17. ↑ Tampereen korkeakoulusäätiö perustettiin 20.4.2017. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 20.4.2017.
  18. ↑ Yliopiston historia - Tampereen yliopisto - TaY Tampereen yliopisto. Arkistoitu 26.8.2007. Viitattu 24.8.2007.
  19. ↑ Ihonen, M., Kiho, J., Peltola, K., Rautanen, P., Vuolanto, V. (2006) Tampereen yliopisto. Teoksessa Alaniska, H. (toim, 2006). Opiskelija opetuksen laadunarvioinnissa. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 16:2006. ISBN 952-206-053-4. ISSN 1457-3121. Sivu 88.
  20. ↑ Tiedekunnat 1.1.2017. Tampereen yliopisto. Arkistoitu 11.7.2017. Viitattu 7.2.2017.
  21. ↑ Tietoarkisto organisaationa, (Arkistoitu – Internet Archive) Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto
  22. ↑ Kansallisen tason tutkimusinfrastruktuurit: Nykytila ja tiekartta (Arkistoitu – Internet Archive), Opetusministeriö
  23. ↑ yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto -nimi käyttöön,[vanhentunut linkki] Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, 28.1.2010
  24. ↑ Juha Kostiainen johtaa Tampereen yliopiston alumneja 21.4.2010. Tampereen yliopisto. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 15.10.2010.
  25. ↑ Tampereen yliopiston hallituksen jäsenet 17.1.2017 (päivitetty). Tampereen yliopisto. Viitattu 7.2.2017.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mervi Kaarninen: Murros ja mielikuva. Tampereen yliopisto 1960–2000. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-072-4
  • Viljo Rasila: Yhteiskunnallinen korkeakoulu 1925–1966. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05725-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tampereen yliopisto (1925–2018).
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tampereen_yliopisto_(1925–2018)&oldid=22680880”