leirintä
Suomi
Substantiivi
- vapaa-ajanviettotapa, jossa aikaa vietetään teltassa tms. asuen luonnossa
Ääntäminen
- IPA: /ˈlei̯rint̪æ/
- tavutus: lei‧rin‧tä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leirintä | leirinnät |
| genetiivi | leirinnän | leirintöjen (leirintäin) |
| partitiivi | leirintää | leirintöjä |
| akkusatiivi | leirintä; leirinnän |
leirinnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leirinnässä | leirinnöissä |
| elatiivi | leirinnästä | leirinnöistä |
| illatiivi | leirintään | leirintöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leirinnällä | leirinnöillä |
| ablatiivi | leirinnältä | leirinnöiltä |
| allatiivi | leirinnälle | leirinnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leirintänä | leirintöinä |
| translatiivi | leirinnäksi | leirinnöiksi |
| abessiivi | leirinnättä | leirinnöittä |
| instruktiivi | – | leirinnöin |
| komitatiivi | – | leirintöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | leirinnä- | |
| vahva vartalo | leirintä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
leiri + -ntä; Sana on kehitetty 1950-luvulla käännökseksi englannin camping-termille.[1]
Käännökset
1. vapaa-ajanviettotapa, jossa aikaa vietetään teltassa asuen luonnossa
|
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Viitteet
- ↑ Kirsti Aapala, Klaas Ruppel: Lomalle! Kielikello, 2017, nro 2. Artikkelin verkkoversio.