muro

Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Suomi

Substantiivi

muro (1)

rapeaksi paahdettu viljanjyvä, joita syödään erityisesti aamiaiseksi maidon kanssa
Syön joskus muroja aamiaiseksi.

Ääntäminen

IPA: /ˈmuro/
tavutus: mu‧ro

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	muro	murot
genetiivi	muron	murojen
partitiivi	muroa	muroja
akkusatiivi	muro; muron	murot
sisäpaikallissijat
inessiivi	murossa	muroissa
elatiivi	murosta	muroista
illatiivi	muroon	muroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	murolla	muroilla
ablatiivi	murolta	muroilta
allatiivi	murolle	muroille
muut sijamuodot
essiivi	murona	muroina
translatiivi	muroksi	muroiksi
abessiivi	murotta	muroitta
instruktiivi	–	muroin
komitatiivi	–	muroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	muro-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Muru-sanan murteellinen variantti, joka on merkinnyt alunperin ’pientä palasta, sirua’. ’Aamiaishiutale’-merkitys on käännöslaina englannin crisp-sanasta 1960-luvulta.^[1]

Käännökset

1. rapeaksi paahdettu viljanjyvä, joita syödään erityisesti aamiaiseksi maidon kanssa

englanti: (breakfast) cereals
espanja: cereales

turkki: kahvaltı gevreği, kahvaltılık gevrek
viro: helbed (monikko)

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

lesemuro, maissimuro, murokeksi, murokakku, muroleivos, murotaikina, riisimuro

Idiomit

kusta muroihin – (alatyyliä) tehdä vahinkoa tai harmia jollekin
omiin muroihin ei pidä pissiä – (alatyyliä) ei liata omaa pesää

Aiheesta muualla

muro Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

muro m. (monikko muros)

muuri
ulkoseinä, seinä

Liittyvät sanat

Synonyymit

Aiheesta muualla

muro Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Esperanto

Substantiivi

muro (yks. akk. muron; mon. muroj, mon. akk. murojn)

seinä

Liittyvät sanat

Ido

Substantiivi

muro

seinä

Italia

Substantiivi

muro m. (monikko muri[luo])

muuri
seinä
(monikossa) mura f. mon.: kaupungin tai linnoituksen muuri

Latina

Substantiivi

murō

(taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta murus
(taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta murus

Viitteet

↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana muro.

[1] Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana muro.

[1]