solutus
Suomi
Substantiivi
solutus (39)
Ääntäminen
- IPA: /ˈsolut̪us/
- tavutus: so‧lu‧tus
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solutus | solutukset |
| genetiivi | solutuksen | solutusten solutuksien |
| partitiivi | solutusta | solutuksia |
| akkusatiivi | solutus; solutuksen |
solutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solutuksessa | solutuksissa |
| elatiivi | solutuksesta | solutuksista |
| illatiivi | solutukseen | solutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solutuksella | solutuksilla |
| ablatiivi | solutukselta | solutuksilta |
| allatiivi | solutukselle | solutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solutuksena | solutuksina |
| translatiivi | solutukseksi | solutuksiksi |
| abessiivi | solutuksetta | solutuksitta |
| instruktiivi | – | solutuksin |
| komitatiivi | – | solutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | solutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
solutus- | |
Etymologia
soluttaa (heikko vartalo soluta-) + -us
Käännökset
1. soluttaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- solutus Kielitoimiston sanakirjassa