erotin
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- asia, esine, laite, väline tms., joka erottaa jotakin; erottaja
- vedenerotin, desimaalierotin
- (elektroniikka) kytkin; sähkövirtapiirin laite, jolla voidaan erottaa osa muusta virtapiiristä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈerot̪in/
- tavutus: e‧ro‧tin
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | erotin | erottimet |
genetiivi | erottimen | erottimien erotinten |
partitiivi | erotinta | erottimia |
akkusatiivi | erotin; erottimen |
erottimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | erottimessa | erottimissa |
elatiivi | erottimesta | erottimista |
illatiivi | erottimeen | erottimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | erottimella | erottimilla |
ablatiivi | erottimelta | erottimilta |
allatiivi | erottimelle | erottimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | erottimena (erotinna) |
erottimina |
translatiivi | erottimeksi | erottimiksi |
abessiivi | erottimetta | erottimitta |
instruktiivi | – | erottimin |
komitatiivi | – | erottimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | erottime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
erotin- |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- erotin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]erotin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erottaa