oja

Katso myös: Oja, Öja

Suomi

Oja

Substantiivi

oja (10)

1. maahan kaivettu ura pintavesien pois johtamista tai maanalaisen johdon sijoittamista varten
2. (murteellinen) puro

Ääntäminen

• IPA: /ˈojɑ/
• tavutus: o‧ja

Etymologia

• Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu olevan jäänne jostakin varhaisemmasta nykyisen Suomen alueella puhutusta kielestä .^tarkenna

Käännökset

1. maahan kaivettu ura pintavesien pois johtamista tai maanalaisen johdon sijoittamista varten

englanti: ditch, trench espanja: cuneta hollanti: sloot koltansaame: vuäjj kroaatti: jarak latvia: grāvis puola: rów

ranska: fossé f. ruotsi: dike saksa: Graben m. turkki: su hendeği, hendek unkari: árok venäjä: канава, кювет viro: kraav

Liittyvät sanat

• kaivanto

Johdokset

• substantiivit: ojasto, ojikko, ojitus
• verbit: ojittaa

Yhdyssanat

avo-oja, kaapelioja, katuoja, kuivatusoja, laskuoja, ojaanajo, oja-aura, ojajyrsin, ojakellukka, ojakärsämö, ojalapio, ojanpenkka, ojanpiennar, ojapiilu, ojanvarsi, ojavalo, salaoja

Idiomit

• joutua ojasta allikkoon

Aiheesta muualla

• oja Kielitoimiston sanakirjassa
• oja Tieteen termipankissa

Viro

Substantiivi

oja

1. puro
2. puronen, noro

Etymologia

• mahdollisesti johdos samasta kantasanasta kuin sana voog, jossa g:n astevaihtelumuutos vartalossa; sana on lähisukukielissä.

Aiheesta muualla

• oja Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• oja sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)