soida (62) (taivutus[luo])
- tuottaa ääntä värähtelemällä, kilistä; kuulua (musiikista, soittimesta)
- Koulun kello soi välitunnin merkiksi.
- Viulun kielet soivat kymmeniä sekunteja senkin jälkeen, kun soittaja oli lakannut soittamasta.
- Puhelin soi kuudelta aamulla.
- Kenelle kellot soivat.
- Musiikki alkoi soida yhä kovemmin.
- (korvasta) aistia olematonta ääntä voimakkaan melun jälkeen
- Kuului kauhea pamaus, ja korvat alkoivat soida.
- (linnusta) äännellä soitimella
- ”rastas ja metso täälläkin soi” (Nälkämaan laulu, sanoittanut Ilmari Kianto 1911)
- IPA: /ˈsoi̯dɑˣ/
- tavutus: soi‧da
- soida Kielitoimiston sanakirjassa
- soida Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 727 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
