turha

Suomi

Adjektiivi

turha (10) (komparatiivi turhempi, superlatiivi turhin) (taivutus[luo])

1. sellainen, jota ei tarvita mihinkään tai johonkin tarkoitukseen; sellainen, joka tai mikä on hyödytön tai hyödytöntä

   Turhaa ostaa koko ajan lisää turhaa tavaraa.

   Kuule plikka, se on niin, et turha itkeä jälkikätehen, kun pullat on jo uunis!

   Kaikki hänen ponnistelunsa osoittautuivat turhiksi.

   Suomen turhin julkkis.

   Voiko olla turhempaa?

2. (paheksuvassa merkityksessä) jossakin tilanteessa kohtuuton ja loukkaava

   Eikö tuo ollut aivan turha kommentti?

   Tuo nyt oli aivan turhaa!

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪urhɑ/
• tavutus: tur‧ha

Käännökset

1. sellainen, jota ei tarvita mihinkään tai johonkin tarkoitukseen

englanti: useless, in vain; unnecessary, pointless hollanti: nutteloos ranska: inutile m./f., vain m., vaine f.

ruotsi: onödig viro: tarbetu, asjatu, kasutu

2. kohtuuton, liiallinen, loukkaava

englanti: gratuitous, uncalled-for, unnecessary

ruotsi: onödig

Liittyvät sanat

Synonyymit

• hyödytön
• tarpeeton

Vastakohdat

• tarpeellinen
• tärkeä

Johdokset

• adjektiivit: turhamainen, turhanpäiväinen
• adverbit: turhaan
• substantiivit: turhuus
• verbit: turhaantua, turhautua, turhentaa

Yhdyssanat ja sanaliitot

turha julkkis, turhanpäiten, turhantarkka, turhantärkeä

Aiheesta muualla

• turha Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 276, 277, 1160 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa