Esitutkintalaki : kommentaari

Satu Rantaeskola (Toim.) Esitutkintalaki – Kommentaari POLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN OPPIKIRJOJA ESITUTKINTALAKI - KOMMENTAARI Satu Rantaeskola (toim.) ESITUTKINTALAKI - KOMMENTAARI Satu Rantaeskola — Kimmo Halme, Leo Kortesalmi, Kaarle Lönnroth, Johanna Parviainen, Teemu Saukoniemi, Sanna Springare OPPIKIRJAT 21 Poliisiammattikorkeakoulu Tampere, 2014 Satu Rantaeskola Kimmo Halme, Leo Kortesalmi, Kaarle Lönnroth, Johanna Parviainen, Teemu Saukoniemi, Sanna Springare Esitutkintalaki, oppikirjat 21 ISBN 978-951-815-276-0 (painettu) ISBN 978-951-815-277-7 (pdf) Taitto ja paino: Paula Karjalainen – Juvenes Print, Tampere 2014 ESIPUHE Tämä teos on toteutettu osana Ponnistushanketta. Ponnistushankkeeksi on nimetty poliisihallinnon laaja koulutuskokonaisuus, jossa esitutkintalain (805/2011), pakkokeinolain (806/2011) ja poliisilain (872/20111) lainsäädännön 1.1.2014 voimaan tulleet muutokset koulutettiin poliisihallinnossa vuodesta 2013 alkaen. Tähän koulutuskokonaisuuteen on kuulunut myös esitutkintayhteistyötä käsittelevä koulutus yhteistyöviranomaisten mm. syyttäjien kanssa. Kiitän erityisesti Poliisihallitusta ja Valtakunnansyyttäjänvirastoa siitä, että lainsäädännön uudistus otettiin alusta saakka vakavasti. Poliisiammattikorkeakoulu saa kiitoksen panoksestaan hankkeen käytännön toteuttamiseen ja erityisesti tuestaan hankkeessa toimineille asiantuntijoille. Hanke on ollut laaja ja siitä kertyneet kokemukset ovat sen mukaisesti monipuolisia. Tämä teos käsittelee 1.1.2014 voimaan tullutta esitutkintalakia. Teoksesta on muodostunut kommentaariteos uuden lainsäädännön tulkinnallisten kysymysten yksityiskohtien kuvailemiseksi edellä mainitun Ponnistushankkeen yhtenä tuotteena. Teoksen sisältö on koottu yhteistyössä poliisihallinnon sisäisten kouluttajien kanssa. Kirjan kirjoittajina ovat lisäkseni toimineet Kimmo Halme, Leo Kortesalmi, Kaarle Lönnroth, Johanna Parviainen, Teemu Saukoniemi ja Sanna Springare. Kirjoittajan osuus ilmenee teoksen luvuista, joihin kirjoittaja on panoksensa antanut. Kiitokset heille kaikille asiantuntijuutensa jakamisesta ja osallistumisesta kirjoitustyöhön. Teoksen yhtenä kirjoittajana ja toimittajana olen pyrkinyt yhdenmukaistamaan muiden kirjoittajien työtä ja lisännyt eri osioihin tärkeäksi katsomiani osuuksia. Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi teoksen sisällön tuottamiseen sekä tekstin kommentoimiseen ovat osallistuneet opettaja Heikki Katajala, opettaja Pauliina Potila ja opettaja Janne Ylijärvi Poliisiammattikorkeakoulusta. Kiitokset heille avusta tekstin yksityiskohtien varmistamisessa. Kiitän Poliisiammattikorkeakoulua teoksen ottamisesta julkaisusarjaan ja erityisesti kiitän rehtori Kimmo Himbergiä, koulutusjohtaja Petri Alkioraa ja yliopettaja Juha Vuorelaa tuesta Ponnistuskoulutushankkeen toteuttamisessa. Kiitokset myös Poliisiammattikorkeakoulun Emma Virtaselle, Leena Rannalle ja Sari Mansikkamäelle sekä Jaakko Kuhalle käsikirjoituksen yksityiskohtien hionnasta ja käytännön järjestelyistä. Lainsäädännön sisältö täsmentyy kuitenkin vasta tulkintakäytännön myötä. Tässä teoksessa on pyritty luomaan mahdollisimman hyvä kartta, jotta virkavastuulla käytännön työssä tehtävät tulkinnat olisivat heti alusta saakka mahdollisimman hyvin tulevien tulkintojen mukaiset. Toivottavasti onnistumme tässä tehtävässä. Hankkeessa laadituista kommentaareista on tarpeellista pitää myös jatkossa huolta ja tämä edellyttää niiden ajan tasalla pitämistä. Poliisihallinto tarvitsee ja ansaitsee sähköisen tietopankin, josta keskeisin ja toimintaa erityisesti ohjaava lainsääsäädäntö ja sen tarkempi tulkinta on tarkistettavissa 24/7. 5 Käsillä oleva kommentaariteos on kirjoitettu suurten muutosten aikana. Tarkoituksena on ollut auttaa esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain soveltajaa säädösten tulkitsemisessa rikosprosessin eri vaiheissa. Tampereella, Hervannassa, 17.7.2014. Satu Rantaeskola 6 LYHENTEET A Asetus AOA Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Dnro Diaarinumero EIS Euroopan ihmisoikeussopimus EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EOA Eduskunnan oikeusasiamies EPA - 1988 Aikaisemmin voimassa ollut asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista (575/1988)) Epri Epäiltyjen tietojärjestelmä EPSA Valtioneuvoston asetus esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta (122/2014) et al. Ynnä muut, ja muut (lat. et alii) ETL Esitutkintalaki (805/2011) ETL - 1987 Aikaisemmin voimassa ollut esitutkintalaki (449/1987) HAO Hallinto-oikeus HE Hallituksen esitys HolhTL Laki holhoustoimesta ICT Tieto- ja viestintäteknologia JulkL Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) KHO Korkein hallinto-oikeus KKO Korkein oikeus L Laki 7 LaVM Lakivaliokunnan mietintö OikJulkL Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007) OK Oikeudenkäymiskaari (4/1734) OM Oikeusministeriö PKL Pakkokeinolaki (806/2011) PKL-1987 Aikaisemmin voimassa ollut pakkokeinolaki (450/1987) POHA Poliisihallitus PolhalL Laki poliisinhallinnosta (110/1992) PolL Poliisilaki (872/2011) PolL - 1995 Aikaisemmin voimassa ollut poliisilaki (493/1995) POV Pidättämiseen oikeutettu virkamies RL Rikoslaki (39/1889) PSL Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta (841/2006) TI Tuomioistuin Tiedonsaantioikeusdirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 2012/13/EU TJ Tutkinnanjohtaja TutkintavankeusL Tutkintavankeuslaki (768/2005) Valvira Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto VITJA Poliisiasiain toiminnanohjausjärjestelmän kokonaisuudistushanke, VITJA-järjestelmä VKSV Valtakunnansyyttäjän virasto vp Valtiopäivät 8 KIRJOITTAJAT Satu Rantaeskola (teoksen toimittajana) (OTK, varatuomari, yliopettaja) toimii rikosprosessioikeuden yliopettajana Poliisiammattikorkeakoulussa ja on toimittanut tämän teoksen oltuaan Ponnistushankkeen (ETL, PKL ja PolL kokonaisuudistus 2014) vetäjänä. Rantaeskola on toiminut uransa aikana erilaisissa juristin tehtävissä vuodesta 1989 muun muassa tuomioistuimessa (käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa), syyttäjänä sekä asianajotehtävissä. Kimmo Halme on aloittanut poliisin tehtävissä vuonna 1992 ja suorittanut poliisin päällystötutkinnon vuonna 2005. Halme on toiminut rikostutkinnan tehtävissä käytännössä koko poliisiuransa ajan. Tällä hetkellä Halme työskentelee Sisä-Suomen poliisilaitoksella tutkinnanjohtotehtävissä. Parhaiten Halme viihtyy työtehtävissä, joissa voi kantaa vastuun työryhmän työskentelystä mm. aktiivisen valmennuksen ja toimintatapojen kehittämisen keinoin. Leo Kortesalmi on suorittanut miehistön ja alipäällystötutkinnon ja työskennellyt poliisina lähes 30 vuotta. Lisäksi Kortesalmi on suorittanut juristin tutkinnon (OTK). Hän on toiminut kotimaassa nuoremmasta konstaapelista päällikkötehtäviin nimismiehenä ja ulkomailla mm. Venäjällä sekä useissa EU:n ja YK:n poliisin siviilikriisinhallintatehtävissä Baltiassa ja Lähi-idässä. Poliisihallinnon ulkopuolella Kortesalmi on työskennellyt Lapin lääninhallituksen oikeushallinto-osaston oikeushallintopäällikkönä. Tällä hetkellä Kortsesalmi työskentelee rikoskomisariona Lapin poliisilaitoksella. Kaarle Lönnroth on ollut poliisina vuodesta 1991. Hän on tehnyt virkauransa alussa erilaisia poliisin tehtäviä valvonnan ja rikostorjunnan puolella. Vuodesta 1995 lähtien Lönnroth on toiminut talousrikostutkinnan tehtävissä, ensin tutkijana ja sittemmin tutkinnanjohtajana vuodesta 2002. Hänen vastuulleen kuuluivat ensin kaikki petosrikostyyppiset asiat, sittemmin pelkästään talousrikokset. Lönnroth on toiminut myös Itämeren alueen öljypäästöihin liittyvien rikosasioiden tutkinnanjohtajana ennen kuin näiden asioiden tutkinta siirtyi rajavartiolaitoksen vastuulle. Tällä hetkellä Lönnroth toimii rikoskomisariona Lounais-Suomen poliisilaitoksella. Johanna Parviainen on valmistunut poliisiksi vuonna 2000 ja hän on työskennellyt pääasiassa järjestyspoliisin kenttä- ja hälytystehtävissä ennen päällystötehtäviin siirtymistä. Parviaisella on sekä hallintotieteiden maisterin (HTM) että yhteiskuntatieteiden maisterin (YTM) tutkinnot. Hän on suorittanut myös aikuisopettajan pedagogiset opinnot. Tutkinnanjohtajuuden lisäksi hänen toimenkuvaansa on kuulunut aiemmin myös joitakin lupahallinnon tehtäviä. Parviainen työskentelee tällä hetkellä rikoskomisarion virassa Itä-Suomen poliisilaitoksella Mikkelin poliisiasemalla. Teemu Saukoniemi toimii poliisitarkastajana Poliisihallituksen laillisuusvalvonnassa.Saukoniemi on toiminut poliisina vuodesta 1997. Hänellä on käytännön ko- 9 kemusta miehistö-, alipäällystö- ja päällystötehtävistä sekä kenttätoiminnan että rikostorjunnan puolelta. Sanna Springare on valmistunut poliisiksi vuonna 2000. Suurimman osa virkaurastaan hän on työskennellyt väkivaltarikosten parissa Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella. Päällystötehtävissä Springare on toiminut päivittäisrikoksista vastaavassa yksikössä Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella. Tällä hetkellä hän työskentelee komisariona Helsingin poliisilaitoksen eteläisessä johtokeskuksessa. Aikaisemmalta ammatiltaan Springare on psykiatrinen sairaanhoitaja. 10 SISÄLLYSLUETTELO ESiPuHE ................................................................................................................ 5 LyHEnTEET ......................................................................................................... 7 KiRJoiTTaJaT ................................................................................................... 9 SiSÄLLySLuETTELo........................................................................................11 JoHdanTo ........................................................................................................ 23 1 SovELTamiSaLaSÄÄnnöKSET............................................................... 27 1.1 1.2 Lain soveltamisala ............................................................................... 27 1.1.1 Rikoksen esitutkinta ................................................................... 27 1.1.2 Pakkokeinojen käyttäminen ja tiedonhankinta .......................... 28 Esitutkinnassa selvitettävät asiat ......................................................... 29 1.2.1 Epäilty rikos ................................................................................ 30 1.2.2 Asian laadun edellyttämällä tavalla ............................................ 31 1.2.3 Syyteharkintaa varten ................................................................. 32 1.2.4 Rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat ........................................................................................... 32 1.2.5 Asian valmistelu esitutkinnassa .................................................. 34 1.2.6 Rikoksesta epäilty ....................................................................... 36 1.2.7 Asianomistaja.............................................................................. 37 1.2.8 Selvitettävät asiat - ei muutoksia ............................................... 40 1.2.9 Syyteneuvottelu (syytteestä sopiminen) ..................................... 40 2 ESiTuTKinTaan oSaLLiSET.................................................................... 47 2.1 2.2 2.3 2.4 Viranomaiset esitutkinnassa ................................................................ 47 2.1.1 Esitutkintaviranomaiset ............................................................. 47 Tutkinnanjohtaja .................................................................................. 49 2.2.1 Esitutkinnan johtaminen ............................................................ 50 2.2.2 Tutkinnanjohtajan päätösvaltaa koskeva sääntely ...................... 51 2.2.3 Rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli tutkinnanjohtajana ......... 53 2.2.4 Tutkinnan yleisjohtaja................................................................. 54 Tutkija ................................................................................................. 54 2.3.1 Toimenpiteiden suorittaminen .................................................. 54 2.3.2 Esitutkintatoimenpiteen tallentaminen asiakkaan toimesta ....... 56 2.4.1 Syyttäjä tutkinnanjohtajana epäillyssä virkatehtävään liittyvässä poliisirikosasiassa ...................................................... 57 Erityiset tutkintajärjestelyt .................................................................. 57 11 2.5 2.6 2.7 2.8 2.4.2 Syyttäjän mahdollisuus ryhtyä tutkinnanjohtajaksi, jos rikosta ei ole tehty virkatehtävässä ............................................. 58 2.4.3 Syyttäjän toimivalta tutkinnanjohtajana .................................... 59 2.4.4 Epäillyn poliisirikoksen tutkiva poliisiyksikkö .......................... 59 2.4.5 Syyttäjän tutkinnanjohtajuuden ulkopuolelle jäävät asiat ......... 59 2.4.6 Syyttäjälle tehtävä ilmoitus epäillystä poliisirikosasiasta .......... 60 2.4.7 Muuta huomioitavaa ................................................................... 61 Esitutkinnan asianosaiset..................................................................... 61 2.5.1 Asianosaisten määritelmä .......................................................... 62 2.5.2 Huoltajan puhevallan käyttäminen ............................................ 64 2.5.3 Menettämisseuraamuksen kohteena oleva muu henkilö ............ 65 2.5.4 Oikeushenkilö tai sen edustaja esitutkinnan asianosaisena ....... 65 2.5.5 Laillinen edustaja ....................................................................... 66 Avustaja ja tukihenkilö ........................................................................ 66 2.6.1 Oikeus avustajaan ja tukihenkilöön ............................................ 67 Esitutkintavirkamiehen esteellisyys .................................................... 68 2.7.1 Esteellisyyden merkitys ............................................................. 68 Esteellisyysperusteet ........................................................................... 70 2.8.1 Esteellisyyden määrittyminen .................................................... 71 2.8.2 Läheisten määrittelystä ............................................................... 73 3 ESiTuTKinnan ToimiTTamiSEn yLEiSET SÄÄnnöKSET ............ 75 3.1 3.2 3.3 3.4 12 Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaaminen ....................................... 75 3.1.1 Säännös asetuksesta lakitasoiseksi ............................................. 75 3.1.2 Ilmoittamistapa ........................................................................... 75 3.1.3 Kirjaamisvelvollisuudesta ......................................................... 77 3.1.4 Velvollisuus ottaa vastaan ilmoitus muualla kuin poliisilaitoksella? ........................................................................ 80 3.1.5 Kirjaamisen ajankohta ................................................................ 80 Rikoksesta tehdyn ilmoituksen siirtäminen......................................... 81 3.2.1 Säännös asetuksesta lakitasoiseksi ............................................. 81 Esitutkinnan toimittaminen ................................................................. 82 3.3.1 Asian päättäminen, kun esitutkinnan aloittamisen edellytyksiä ei ole ........................................................................................... 83 3.3.2 Esitutkinnan aloittamisen edellytykset ....................................... 83 3.3.3 Esitutkinnan uudelleen aloittaminen .......................................... 84 3.3.4 Selvittämisvelvollisuus ja siihen liittyvät seikat ......................... 84 3.3.5 Esitutkinnan aloittaminen tutkinnanjohtajan päätöksellä .......... 85 Asianomistajarikoksen esitutkinnan toimittaminen ............................ 87 3.4.1 Pakkokeinojen käyttö asianomistajarikoksissa, joissa ei ole esitetty rangaistusvaatimusta ...................................................... 88 3.4.2 Syyttämispyyntöoikeuden menettäminen ................................... 88 3.5 3.6 3.7 3.8 3.9 3.10 3.10a 3.11 3.12 3.4.3 Asianomistajan syyteoikeus ........................................................ 88 Rikollisen teon tutkinta ....................................................................... 89 3.5.1 Tutkinta alle 15-vuotiaan osalta .................................................. 89 3.5.3 Harkintavalta esitutkinnan aloittamisen suhteen ........................ 91 Ilmoitus esitutkinnan aloittamisesta .................................................... 91 3.6.1 Uutta sääntelyä .......................................................................... 91 3.6.2 Ilmoitusvelvollisuus.................................................................... 92 3.6.3 Harkinnanvarainen ilmoittaminen .............................................. 92 3.6.4 Ilmoituksen sisältö ...................................................................... 92 3.6.5 Ilmoittaminen muiden työntekijöiden työnantajille .................. 93 Asianosaisten pyytämät toimenpiteet .................................................. 93 3.7.1 Tutkinnanjohtajan tai syyttäjän päätöksellä ................................ 94 3.7.2 Kynnys matalalla suostua toimenpiteeseen ................................ 94 Ulkomailla tehty rikos ......................................................................... 95 3.8.1 Säännös asetuksesta lakitasoiseksi ............................................. 95 3.8.2 Tutkintaoikeus ............................................................................ 96 3.8.3 Esitutkinnan siirto toiseen EU-valtioon ...................................... 97 Esitutkinnan toimittamatta jättäminen ja lopettaminen....................... 97 3.9.1 Käytännön toimintatavan kirjaaminen säännökseen .................. 97 3.9.2 Asianomistajalla ei ole vaatimuksia ........................................... 98 3.9.3 Rikoksen vähäisyyden arviointi.................................................. 98 3.9.4 Muun lain säännökset ................................................................. 98 3.9.5 Huomauttaminen ........................................................................ 98 Esitutkinnan rajoittaminen .................................................................. 99 3.10.1 Tutkinnan uudelleen aloittaminen ........................................... 99 3.10.2 Rajoittamissäännöksen tarkoitus ja menettely ........................ 100 3.10.3 Seuraamusluonteisen rajoittamisen edellytykset .................... 100 3.10.4 Prosessuaalisen rajoittamisen edellytykset ............................. 102 3.10.5 Kustannusperusteinen rajoittaminen....................................... 103 3.10.6 Tärkeä yleinen etu................................................................... 104 3.10.7 Tärkeä yksityinen etu .............................................................. 104 Esitutkinnan rajoittaminen tunnustuksen perusteella ........................ 105 3.10a.1 Yleistä ................................................................................... 106 3.10a.2 Tunnustus rajoittamisen perusteena ...................................... 106 3.10a.3 Esitutkinnan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa .......... 107 3.10a.4 Menettelytavat ..................................................................... 107 Esitutkinnan toimittamisaika ............................................................. 108 3.11.1 Esitutkintatoimenpiteiden tärkeysjärjestys ............................. 108 3.11.2 Ilman aiheetonta viivytystä .................................................... 109 3.11.3 Esitutkinnan toimittaminen kiireellisesti .................................110 Esitutkintatoimenpiteiden siirtäminen................................................110 3.12.1 Uutta sääntelyä esitutkintalaissa .............................................111 13 3.12.2 Edellytykset .............................................................................111 3.12.3 Esitutkintatoimenpiteen siirtämisen aika .................................112 3.13 Esitutkinnan keskeyttäminen..............................................................112 3.13.1 Edellytysten kirjaaminen säännökseen ...................................112 3.13.2 Perusteet keskeyttämiselle .......................................................113 3.13.3 Keskeytyspäätöksestä ilmoittaminen .......................................113 3.14 Suppean esitutkinnan edellytykset .....................................................114 3.14.1 Tutkinnanjohtajan päätös esitutkinnan laajuudesta .................114 3.14.2 Yksinkertainen ja selvä asia.....................................................114 4 ESiTuTKinnan PERiaaTTEET ..............................................................117 4.1 Tasapuolisuusperiaate.........................................................................117 4.1.1 Tasapuolisuusperiaatteen sisältö ...............................................117 4.2 Syyttömyysolettama ...........................................................................118 4.2.1 Syyttömyysolettaman sisältö ....................................................118 4.3 Oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen ...............119 4.3.1 Itsekriminointisuojan sisältö .....................................................119 4.3.2 Virkamiehet............................................................................... 121 4.3.3 Kuulusteluista ........................................................................... 122 4.3.4 Alustavat puhuttelut ................................................................. 123 4.4 Suhteellisuusperiaate ......................................................................... 124 4.4.1 Suhteellisuusperiaatteen sisältö ............................................... 124 4.5 Vähimmän haitan periaate ................................................................. 125 4.5.1 Oikeuksiin puuttumisen välttämättömyys ............................... 126 4.6 Hienotunteisuusperiaate .................................................................... 127 4.6.1 Hienotunteisuusperiaatteen sisältö .......................................... 127 4.7 Lasten kohtelu esitutkinnassa ............................................................ 128 4.7.1 Säännös asetuksesta lakitasoiseksi .......................................... 129 4.7.2 Poliisin ammattitaidon vaatimus .............................................. 129 4.8 Edunvalvojan määrääminen lapselle ................................................. 130 4.8.1 Yleistä ....................................................................................... 131 4.8.2 Hakuprosessi ............................................................................. 132 4.8.3 Kuulustelut................................................................................ 133 4.8.4 Edunvalvojan tehtävät .............................................................. 134 4.8.5 Kulut ......................................................................................... 134 4.8.6 Kelpoisuudet ............................................................................. 135 4.8.7 Edunvalvojan/huoltajan asema rikosprosessissa ...................... 135 4.8.8. Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen edunvalvojan ohella 135 4.9 Henkilön asema esitutkinnassa.......................................................... 136 4.9.1 Epäselvä asema ......................................................................... 136 4.10 Oikeus käyttää avustajaa esitutkinnassa ............................................ 138 14 4.11 4.12 4.13 4.14 4.15 4.16 4.17 4.10.1 Muutoksesta yleensä ............................................................... 139 4.10.2 Kirjallinen ilmoittaminen ....................................................... 139 4.10.3 Oikeus avustajaan ................................................................... 141 4.10.4 Oikeudenkäyntiavustaja ja tukihenkilö .................................. 144 Epäillyn yhteydenpito avustajaan...................................................... 145 4.11.1 Yhteydenpidon sisältö ............................................................ 145 4.11.2 Yhteydenpidon toteutumisen turvaaminen ............................. 146 4.11.3 Kirjeet ja puhelut .................................................................... 146 4.11.4 Muut sovellettavat lait ............................................................ 147 Esitutkinnan käsittelykieli ................................................................. 147 4.12.1 Yleistä kieliasioista ............................................................... 148 4.12.2 Suomi tai ruotsi ....................................................................... 148 4.12.3 Saame...................................................................................... 149 4.12.4 Tulkkaus.................................................................................. 150 4.12.5 Muu kieli................................................................................. 150 4.12.6 Epäillyn asema ........................................................................ 151 4.12.7 Tulkin kelpoisuus ................................................................... 152 4.12.8 Etätulkkaus ............................................................................ 153 Asiakirjan kääntäminen .................................................................... 154 4.13.1 Kääntäminen ........................................................................... 154 4.13.2 Suullinen käännös ................................................................... 156 4.13.3 Luopuminen käännöstä koskevasta oikeudesta ...................... 157 4.13.4 Kääntäjän kelpoisuus .............................................................. 157 4.13.5 Kielilain soveltaminen ............................................................ 158 Ilmoitusten, kutsujen ja kirjeiden kieli ............................................. 159 4.14.1 Kutsut, kirjeet ja ilmoitukset .................................................. 159 Asianosaisjulkisuus esitutkinnassa.................................................... 161 4.15.1 Muutoksesta yleensä ............................................................... 162 4.15.2 Haitta ...................................................................................... 163 4.15.3 Rajoittamistapauksia ............................................................... 163 4.15.4 Salaiset tiedonhankinnat ......................................................... 164 4.15.5 Kuulustelun nauhoittaminen ................................................... 165 4.15.6 Asiakirjapyynnön toimittaminen ............................................ 165 Ilmoitus epäillyn oikeuksista............................................................. 166 4.16.1 Oikeuksien ilmoittaminen samaan säännökseen ................... 166 4.16.2 Suullinen vai kirjallinen ilmoitus .......................................... 167 Kirjallinen Ilmoitus vapautensa menettäneen oikeuksista ................ 167 4.17.1 Vapautensa menettäneen oikeuksien ilmoittaminen samaan säännökseen ........................................................................... 168 15 5 ESiTuTKinTayHTEiSTyö........................................................................ 169 5.1 5.2 5.3 Ilmoitus syyttäjälle ............................................................................ 170 5.1.1 Asia, jossa epäiltynä poliisimies ............................................... 170 5.1.2 Epäilty ....................................................................................... 170 5.1.3 Yhteinen päätöksenteko ............................................................ 171 5.1.4 Rajoittaminen............................................................................ 171 Syyttäjän toimivaltuudet esitutkinnassa ............................................ 171 5.2.1 Esitutkintatoimenpide ............................................................... 171 5.2.2 Aloite ........................................................................................ 172 5.2.3 Syyttäjän määräykset ................................................................ 172 5.2.4 Päätösvalta ............................................................................... 172 Yhteistyövelvollisuuus ...................................................................... 173 5.3.1 Uusi säännös ............................................................................. 173 5.3.2 Ohjeistus ................................................................................... 174 6 LÄSnÄoLo ESiTuTKinnaSSa ................................................................ 175 6.1 6.2 6.3 6.4 6.5 6.6 6.7 16 Velvollisuus saapua esitutkintaan ...................................................... 175 6.1.1 On syytä olettaa ........................................................................ 175 6.1.2 Paikka, johon henkilö on velvollinen saapumaan .................... 175 6.1.3 Kutsun sisällön täsmentäminen ................................................ 178 Nouto esitutkintaan ........................................................................... 178 6.2.1 Syytä epäillä -kynnys vaikeuttamisvaaran yhteyteen ............... 179 6.2.2 Hyväksyttävä syy estää noudon ............................................... 180 6.2.3 Noudosta päättää tutkinnanjohtaja............................................ 180 6.2.4 Kirjallinen noutomääräys on aina annettava noudettavalle ...... 181 6.2.5 Etsintä henkilön tavoittamiseksi .............................................. 181 Välitön kuuleminen ........................................................................... 182 6.3.1 Kihlakunnasta poliisilaitos ....................................................... 183 6.3.2 Vähimmän haitan periaatteen mukainen toiminta .................... 183 Tutkintatoimenpiteiden viivytyksetön aloittaminen .......................... 184 6.4.1 Oma-aloitteisesti esitutkintaan saapunut henkilö ..................... 184 6.4.2 Ilman aiheetonta viivytystä ...................................................... 184 Läsnäolon kesto ................................................................................. 185 6.5.1 Rikollisesta teosta epäilty ......................................................... 186 6.5.2 Lakitekniset muutokset ............................................................. 186 Poistumisen estäminen ...................................................................... 186 6.6.1 Lain kirjaamistavan muutos ..................................................... 187 6.6.2 Alle 15-vuotiaan sijoittaminen ”sumppuun” ............................ 187 Ilmoitus sotilasviranomaiselle ........................................................... 189 6.7.1 Lain kirjaamistavan muutos...................................................... 189 7 KuuLuSTELuT .......................................................................................... 191 7.1 Kuulusteltavan läsnäolo ................................................................... 191 7.1.1 Puhelinkuulusteluiden yms. käytön laajentaminen .................. 191 7.1.2 Täsmennyksiä asiamiehen käyttöön rikoksesta epäillyn kuulustelussa............................................................................. 193 7.1.3 Todistajan tarjoama materiaali .................................................. 194 7.1.4 Kuulustelupöytäkirjan sisällön sääntely .................................. 194 7.2 Asianomistajan kuulustelemisrajoitukset .......................................... 194 7.2.1 Asianomistajakuulustelun harkinnanvaraisuuden laajentaminen ............................................................................ 195 7.3 Päihtyneen kuulusteleminen.............................................................. 195 73.1 Lakitekniset muutokset .............................................................. 195 7.4 Mielentilaltaan häiriintyneen kuulusteleminen ................................. 196 7.4.1 Lakitekniset muutokset ............................................................. 197 7.5 Kuulusteltavan kohtelu...................................................................... 197 7.5.1 Rikoksen selvittämistä vaarantamatta ...................................... 198 7.6 Asianomistajan totuudessa pysymisvelvollisuus .............................. 199 7.6.1 Säännös pysyy ennallaan ......................................................... 199 7.6.2 Asianomistajan totuudessa pysymisvelvollisuus ..................... 199 7.6.3 Alustavat puhuttelut .................................................................. 200 7.6.4 Asianomistajan negatiivinen totuudessa pysymisvelvollisuus . 201 7.7 Todistajana kuulemisen este .............................................................. 202 7.7.1 Todistelutarkoituksessa ............................................................. 202 7.8 Todistajan ilmaisuvelvollisuus ja kieltäytyminen todistamasta ........ 203 7.8.1 Osallisuus ja yritys huomioitu ................................................ 204 7.8.2 Todistajan ilmaisuvelvollisuus ja kieltäytyminen todistamasta 204 7.8.3 Alustavat puhuttelut .................................................................. 205 7.9 Todistajankuulustelu tuomioistuimessa............................................. 206 7.9.1 Selvennys tuomioistuinkäsittelyn sisällöstä ............................. 207 7.10 Ennen kuulustelua tehtävät ilmoitukset............................................. 207 7.10.1 Selonteko korvattu sanalla ilmoittaminen ............................. 208 7.10.2 Kuulusteltavalle ilmoitettavat asiat ........................................ 209 7.10.3 Kielelliset oikeudet ................................................................. 209 7.10.4 Epäillyn oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen ......................................................................... 209 7.10.5 Epäillylle on yksilöitävä teko, josta häntä epäillään............... 209 7.10.6 Oikeuksien uudelleen ilmoittaminen ...................................... 210 7.10.7 Ilmoitus avustajasta ja tukihenkilöstä, ellei ilmeisen tarpeetonta .............................................................................. 210 7.10.8 Rangaistusuhka perättömästä lausumasta ............................... 210 7.11 Kuulustelutodistaja .............................................................................211 7.11.1 Lakitekninen muutos ...............................................................211 17 7.12 7.13 7.14 7.15 7.16 7.17 7.18 7.19 7.20 7.11.2 Kuulustelutodistajan valinta ....................................................211 7.11.3 Kuulustelun tallentaminen ääni- ja kuvatallenteeseen ............ 212 Kuultavaa tukevien henkilöiden läsnäolo ......................................... 213 7.12.1 Tutkijan toimivallan laajentaminen ....................................... 213 Osallistuminen toisen henkilön kuulusteluun ................................... 214 7.13.1 Läsnäolo laajennetaan osallistumiseen .................................. 214 7.13.2 Tukihenkilön tarve liittyy päämiehen tukemiseen ................. 214 7.13.3 Hienotunteisuusperiaatteen huomioon ottaminen .................. 215 Vajaavaltaisen laillisen edustajan läsnäolo kuulustelussa ................. 215 7.14.1 Läsnäolo kuulustelussa vaikeuttaa rikoksen selvittämistä ..... 216 Yhteydenotto vajaavaltaisen lailliseen edustajaan ............................ 216 7.15.1 Tarkennuksia ilmoitusvelvollisuudesta poikkeamiseen .......... 217 7.15.2 Ilmoitus kuulustelusta ja kuulustelukertomuksen sisällöstä ... 217 Sosiaaliviranomaisen edustajan osallistuminen kuulusteluun........... 218 7.16.1 Asetuksen tasoinen säännös lakiin .......................................... 218 7.16.2 Alle 18-vuotiaan tekemäksi epäilty rikos tai alle 15-vuotiaan tekemä rikollinen teko ........................................ 218 7.16.3 Sosiaalilautakunnasta sosiaaliviranomainen........................... 218 7.16.4 Poliisilla on velvollisuus ilmoittaa, sosiaaliviranomainen harkitsee .................................................................................. 219 Kysymysten tekeminen ..................................................................... 219 7.17.1 Säännös pysyy ennallaan ....................................................... 219 Henkilön poistaminen kuulustelusta ................................................. 220 7.18.1 Säännös pysyy ennallaan ....................................................... 220 Kuulustelusta poissaolleen asianosaisen oikeudet ............................ 220 7.19.1 Säännös pysyy ennallaan ....................................................... 220 Alustavat puhuttelut .......................................................................... 221 7.20.1 Säännös pysyy ennallaan ....................................................... 221 7.20.2 Oikeus avustajaan ja itsekriminointisuoja alustavissa puhutteluissa ........................................................................... 221 8 RyHmÄTunniSTuS ................................................................................... 223 8.1 8.2 8.3 18 Ryhmätunnistuksen määritelmä ........................................................ 224 8.1.1 Määrittely lain tasoiseksi ......................................................... 225 Ryhmätunnistuksen edellytykset ....................................................... 225 8.2.1 Edellytysten määrittely tarkemmin .......................................... 225 8.2.2 Asianomistajan ja todistajan velvoittaminen osallistumaan ryhmätunnistukseen .................................................................. 228 8.2.3 Ryhmätunnistuksen järjestämisestä päättää tutkinnanjohtaja ... 228 Ryhmätunnistuksen järjestäminen ..................................................... 229 8.3.1 Ryhmätunnistuksen järjestäminen ja sen luotettavuus ............. 230 8.3.2 Tunnistamisen luotettavuudesta ................................................ 232 8.4 8.5 8.3.3 Läsnäolo ryhmätunnistustilanteessa ......................................... 234 8.3.4 Ryhmätunnistuksesta laadittava pöytäkirja sekä video- tai muu kuvatallenne...................................................................... 235 Sivullisen velvoittaminen osallistumaan ryhmätunnistukseen.......... 236 8.4.1 Velvoittaminen osallistumaan ryhmätunnistukseen ................. 237 8.4.2 Ryhmätunnistukseen osallistuneen sivullisen oikeus kohtuulliseen korvaukseen ....................................................... 237 Säännösten soveltaminen muuhun tunnistukseen ............................. 238 8.5.1 Valokuvatunnistus ja videotunnistus ........................................ 238 8.5.2 Kenttätunnistus ........................................................................ 239 8.5.3 Tunnetun henkilön henkilöllisyyden varmistaminen .............. 240 8.5.4 Yhden kuvan näyttäminen ....................................................... 241 8.5.5 Todistusaineistona käytettävien kuvien tarkastelu ................... 241 8.5.6 Esinetunnistus ........................................................................... 241 8.5.2 Muuta yleisesti huomioitavaa ryhmätunnistuksessa (ilmaisukielto ja julkisuus) ....................................................... 242 9 KuuLuSTELuiHin LiiTTyvÄT ToimEnPiTEET .............................. 245 9.1 9.2 9.3 9.4 9.5 9.6 Esitutkintatoimenpiteistä laadittava pöytäkirja ................................. 245 9.1.1 Pöytäkirja .................................................................................. 246 9.1.2 Kuulustelupöytäkirjan kieli ...................................................... 246 9.1.3 Toimitustapa ............................................................................. 247 Kuulustelupöytäkirjan tarkastaminen ja korjaaminen ....................... 247 9.2.1 Kuulustelupöytäkirja ................................................................ 248 9.2.2 Ääneen lukeminen .................................................................... 248 9.2.3 Tarkastaminen ........................................................................... 248 9.2.4 Korjaukset ................................................................................. 249 Kuulustelutilaisuuden tallentaminen ääni- ja kuvatallenteesen ........ 250 9.3.1 Tallentaminen samaan säännökseen ........................................ 250 9.3.2 Tapauskohtainen harkinta ......................................................... 250 9.3.3 Litterointi .................................................................................. 251 Kuulustelutilaisuuden tallentaminen todisteena käyttämistä varten . 252 9.4.1 Esitutkintayhteistyö .................................................................. 252 9.4.2 Rikoksesta epäillyn oikeudet kysymyksiin............................... 253 9.4.3 Litterointi .................................................................................. 254 9.4.4 Lapsen kuuleminen ................................................................... 255 Ääni- ja kuvatallenteen tarkastaminen .............................................. 255 9.5.1 Korjausten tekeminen ............................................................... 255 9.5.2 Tilaisuuden varaamatta jättäminen ........................................... 256 Esitutkintapöytäkirja ......................................................................... 257 9.6.1 Kieli .......................................................................................... 257 9.6.2 Selostukset ja havainnot ........................................................... 258 19 9.7 9.6.3 Muu aineisto ............................................................................. 259 9.6.4 Jäljennös ................................................................................... 259 Esitutkinta-asiakirjojen julkisuus ...................................................... 260 9.7.1 Julkisuuteen liittyvistä kysymyksistä ....................................... 260 9.7.2 Esitutkinta-aineiston julkiseksi tuleminen ............................... 263 9.7.3 Tallenteen luovuttaminen.......................................................... 266 10 ESiTuTKinnan PÄÄTTÄminEn .......................................................... 267 10.1 Loppulausunto ................................................................................... 267 10.1.1 Loppulausunnon kohde........................................................... 267 10.1.2 Loppulausunnon pakollisuus .................................................. 268 10.1.3 Pyynnön yksilöinti ja määräaika............................................. 268 10.1.4 Loppulausunnon pyytämisestä päättäminen .......................... 269 10.2 Esitutkinnan päättäminen .................................................................. 269 10.2.1 Muutos .................................................................................... 270 10.2.2 Esitutkinnan päättäminen ....................................................... 270 10.3 Huomauttaminen ............................................................................... 272 10.3.1 Huomautuksen antaja ............................................................. 272 10.3.2 Huomautuksen kohde ............................................................. 272 10.4 Esitutkinnan osittainen päättäminen.................................................. 273 10.4.1 Muutos .................................................................................... 273 11 ERinÄiSET SÄÄnnöKSET .................................................................... 275 11.1 Esitutkintapäätös ............................................................................... 275 11.1.1 Säännöksen taustaa ................................................................. 275 11.1.2 Päätös tehtävä aina .................................................................. 276 11.1.3 Muu vastaava esitutkintapäätös .............................................. 276 11.1.4 Päätöksen sisältö ja sen toimittaminen ................................... 276 11.1.5 Asianosaisjulkisuus esitutkinnassa ......................................... 277 11.2 Suppean esitutkinnan sisältö ............................................................. 278 11.2.1 Vertailu normaaliin esitutkintaan ............................................ 278 11.2.2 Tiedonsaantioikeus-direktiivin vaikutus ................................ 279 11.3 Avustajan kelpoisuus ......................................................................... 279 11.3.1 Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja .................................... 280 11.3.2 Etsintävaltuutettu - uusi esteellisyysperuste ........................... 281 11.3.3 Selvittämisen merkittävä vaikeuttaminen ............................... 281 11.3.4 Esitutkinnan viivyttäminen ..................................................... 281 11.3.5 Päätös avustajan kelpoisuudesta ............................................. 281 11.3.6 Tuomioistuimen päätös ........................................................... 282 11.4 Asiantuntijalausunto .......................................................................... 282 20 11.5 11.6 11.7 11.8 11.9 11.10 11.11 11.4.1 Tutkijan oikeus........................................................................ 282 11.4.2 Mielentilatutkimukset ............................................................. 283 Ilmaisukielto ...................................................................................... 283 11.5.1 Syyteharkinta .......................................................................... 284 11.5.2 Vaatimus kiellon yksilöimisestä.............................................. 284 11.5.3 Asianosainen vai sivullinen .................................................... 285 Salassapitovelvollisuus...................................................................... 285 11.6.1 Ilmaisukiellon suhde salassapitovelvollisuuteen .................... 285 11.6.2 Selostamisvelvollisuus ............................................................ 286 Esitutkinnasta tiedottaminen ............................................................. 286 11.7.1 Tiedottamisen tarkoitus ........................................................... 287 11.7.2 Henkilön nimi ja kuva............................................................. 288 11.7.3 Yleisten periaatteiden huomioiminen ..................................... 288 11.7.4 Oikeus tiedottamiseen ............................................................. 288 Tietojen saaminen viranomaiselta sekä yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä ........................................................................................... 289 11.8.1 Viittaussäännös ....................................................................... 289 Ilmoitukset asianomistajille .............................................................. 289 11.9.1 Tiivistämistä ............................................................................ 290 Tarkemmat säännökset ...................................................................... 290 11.10.1 Asetuksella säätäminen ........................................................ 290 Voimaantulo....................................................................................... 291 11.11.1 Soveltamisala ...................................................................... 292 11.11.2 Avustajan kelpoisuuden varmistaminen ............................... 292 LoPuKSi............................................................................................................ 293 LÄHTEET .......................................................................................................... 295 21 22 JOHDANTO Rikoksen esitutkintaa keskeisesti sääntelevät esitutkintalaki (449/1987) ja pakkokeinolaki (450/1987) tulivat voimaan vuoden 1989 alussa. Edellinen esitutkintalaki piti sisällään säännökset lain soveltamisalasta, esitutkinnan toimittamisvelvollisuudesta, esitutkinnassa noudatettavista yleisistä periaatteista, esitutkintaviranomaisista, tutkinnanjohtajan ja tutkijan esteellisyydestä, saapuvilla olosta esitutkinnassa, kuulusteluista, muista esitutkintatoimenpiteistä, esitutkinta-aineiston tallentamisesta, esitutkinnan päättämisestä ja suppeasta esitutkinnasta sekä erinäisistä säännöksistä.1 Edellinen esitutkintalaki on ollut voimassa siis 25 vuotta. Sinä aikana lakiin on tehty runsaasti käytännön tarpeisiin ja muun lainsäädännön muuttumiseen perustuvia muutoksia ja lisäyksiä. Tästä syystä vanhaa esitutkintalakia on voitu pitää varsin johdonmukaisena ja esitutkinnan eri ulottuvuuksia huomioon ottavana säädöksenä. Silti lainsäädännössä on ollut edelleen uudistustarpeitakin. Sääntelyn puutteellisuuden tai niukkuuden vuoksi menettelytapoja on jouduttu kehittämään ilman lainsäädännöstä saatavaa tukea, minkä vuoksi pelkästään esitutkintalakia tarkastelemalla ei ole ollut helppoa luoda kuvaa esitutkintamenettelystä kokonaisuudessaan.2 Ylimmät laillisuusvalvojat olivat ennen uutta lainsäädäntöä kiinnittäneet myös huomiota tämän säädöskokonaisuuden kokonaisuudistuksen tarpeeseen. Kysymys ei ole ollut pelkästään lainsäädännön selkeydestä. Esiin on nostettu turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksien ulottuvuuteen ja käyttämisen edellytyksiin, kansalaisten oikeusturvaan sekä yksittäisiin lainsäädännön tarkistamistarpeisiin liittyviä kysymyksiä.3 Oikeus- ja sisäasiainministeriö asettivat keväällä 2007 toimikunnan valmistelemaan ehdotuksen esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistukseksi. Laajan lausuntokierroksen jälkeen toimikunta sai mietintönsä valmiiksi, miltä pohjalta lainvalmistelu eteni ja hallituksen esitykset (HE 222/2010 ja HE 224/2010) lakien muuttamiseksi annettiin vuonna 2010. Eduskunnan käsittelyn aikana toteutettiin laaja lausuntokierros ja vielä eduskunnan käsittelyn aikana tiettyjä säännöksiä muutettiin. 1.1.2014 voimaan tullut esitutkintalaki (805/2011) tuli täydentämään näitä lainvalmistelutöissä esille tulleita tarpeita. Esitutkintalain sisältö jaettiin lukuihin ja siten helpommin käsiteltäviin kokonaisuuksiin. Esitutkintalaki jakautuu seuraavasti: soveltamisalasäännökset (1 luku), esitutkintaan osalliset (2 luku), esitutkinnan toimittamisen yleiset säännökset (3 luku), esitutkintaperiaatteet ja esitutkintaan osallistuvien oikeudet (4 luku), esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyö (5 luku), läsnäolo esitutkinnassa (6 luku), kuulustelut (7 luku), ryhmätunnistus (8 luku), esitutkinta-aineisto (9 luku), esitutkinnan päättäminen (10 luku) ja erinäiset säännökset (11 luku). 1 HE 222/2010 vp s. 12 2 HE 222/2010 vp s. 12 3 HE 222/2010 vp s. 13. 23 Tämän teoksen rakenne noudattelee täysin lain rakennetta. Esitutkintalain 22.7.2011 annettua säädöstä (805/2011) on jouduttu täydentämään ennen sen voimaan tuloa ns. korjauspaketilla (770/2013 ja 1145/2013) ja vielä voimaan tulon jälkeenkin on annettu uusi ehdotus (HE 71/2014 vp) esitutkintalain muuttamiseksi. Saattaa olla, että lainsäädäntömuutoksen laajuus huomioon ottaen, erilaisia muutostarpeita tulee seuraavina vuosina lisää. Lainsäädännön muutoksia on teoksessa seurattu 30.6.2014 loppuun asti. Teoksen rakenne kunkin luvun sisällä noudattelee lain mukaista järjestystä. Kukin lain pykälä on kuvattu laatikoilla sisällöltään uusi ja vanha säännös vierekkäin, josta lukijan on helppo tehdä havainnot siitä, miten lainsäädäntö on muuttunut. Lainsäädännön valmisteluasiakirjoista ovat jääneet puuttumaan HE:ssa yleensä sen lopussa olevat vanhan ja uuden lainsäädännön rinnakkaistekstit, mikä on vaikeuttanut hahmottamaan kokonaisuudistuksen muutosten suuruutta. Teosten rinnakkaistekstit on laadittu voimassa olevan lainsäädännön mukaisena, joten tämä auttaa vielä enemmän tiedon hankinnassa. Lainsäädäntöön tutustumista aloittavan ei tarvitse välttämättä huomioida vanhaa lainsäädäntöä muutoin kuin lainsäädännön muutostarpeiden näkökulmasta. Rinnakkainen esitystapa auttaa jo lainsäädäntöä soveltanutta hahmottamaan muutokset paremmin. Muutokset on merkitty laatikoihin punaisella värillä. Lisäksi tätä kirjoitettaessa vireillä olevan HE 71/2014 vp muutosehdotukset ja jo hyväksytyn HE 58/2013 vp hyväksytyssä muodossaan on merkitty laatikoihin sinisellä värillä. Vuoden 2013 lopussa säädetyt muutokset (ns. korjauspaketti) 1.1.2014 voimaan tulleeseen lainsäädäntöön nähden on merkitty normaalisti säädösnumerolla asianomaisen säännöksen yhteyteen. Samoin tiedonsaantioikeutta koskevan direktiivin4 voimaan saattamista koskevan lainmuutoksen HE on merkitty ao. säännöksien yhteyteen. Kirjan teksti on pyritty kirjoittamaan helppolukuiseksi, mutta kuitenkin oikeudellisen tekstin edellyttämällä tavalla riittävän tarkaksi. Lähteinä on käytetty hyvin paljon lainvalmistelutekstiä, mutta muutakin lähdemateriaalia on ollut käytettävissä. Lisäksi teoksiin on pystytty liittämään tulkinnallisiin ongelmakohtiin erilaisissa asiantuntijaryhmissä pohdittuja tulkintasuosituksia, Ponnistuskoulutuksen tavoitteen mukaisesti poliisin toiminnan yhdenmukaistamiseksi. Tekstissä viitataan säännöksiin tarpeen mukaan. Lukija voi tarvittaessa tarkistaa käsiteltävän säännöksen, tarkistamalla luvun kaksi ensimmäistä numeroa. Alaluvun ensimmäinen numero viittaa esitutkintalain alaluvun ja toinen numero alaluvun alla käsiteltävään pykälään. Tässä vaiheessa vuotta 2014 (laki on ollut voimassa noin puoli vuotta) olisi jo periaatteessa käytettävissä tuomioistuimen ratkaisuja uuden lainsäädännön ajalta, mutta niiden kerääminen ja analysoiminen teokseen viivästyttäisi sen julkaisemista entisestään. Teoksen päivittämisen yhteydessä tekstin rikastuttaminen tuomioistuimen ja laillisuusvalvonnan ratkaisuilla on luonnollista. Tämä teos on kirjoitettu koko poliisihallinnon työkaluksi uuden lainsäädännön tulkintakysymysten osalta, sekä koulutukseen että käytännön operatiiviseen toimintaan. Samoin teos on kirjoitettu avuksi muille poliisin palveluksessa oleville kuin 4 Tiedonsaantioikeus direktiivi 2012/13/EU. 24 myös tiedonlähteeksi rajavartiolaitoksen ja tullin virkamiehille kuin myös muille pakkokeinolain säännöksiä soveltaville mm. tuomioistuimessa, syyttäjänvirastoissa ja asianajotoimistoissa. Kirjaa kirjoitettaessa on pidetty silmällä myös koulutustarpeita ja erityisesti Poliisiammattikorkeakoulun AMK -opiskelijoita, Esimiestyön ja työnjohdon erikoistumisopintoja suorittavia opiskelijoita sekä YAMK -opiskelijoita ja vielä täydennyskoulutusopiskelijoita. 25 26 1 SOVELTAMISALASÄÄNNÖKSET Johanna Parviainen ja Satu Rantaeskola 1.1 Lain soveltamisala Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 1:1 Lain soveltamisala ETL 1 § Lain soveltamisala Rikoksen esitutkinta toimitetaan tämän lain mukaisesti, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Esitutkinta rikoksen johdosta toimitetaan tämän lain mukaisesti, jollei muussa laissa ole toisin säädetty. Pakkokeinojen käyttämisestä ja esitutkintaviranomaisen tiedonhankinnasta on muuten voimassa, mitä niistä erikseen laissa säädetään. 1.1.1 Rikoksen esitutkinta Esitutkintalain (805/2011) 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksen esitutkinta toimitetaan esitutkintalain mukaisesti, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Esitutkintalaki on esitutkinnan toimittamista koskeva yleislaki, jonka säännökset määrittävät epäillyn rikoksen oikeudellista selvittämistä 5. Rikoksella tarkoitetaan yleisesti laissa rangaistavaksi säädettyä tekoa. Esitutkintavaiheessa rikokseksi katsotaan myös sellaiset teot, joista tekijää ei lopulta syytetä esimerkiksi jonkin syyttämättäjättämisperusteen6 vuoksi tai tuomita jonkin rangaistusvastuusta vapauttavan seikan7 takia. Näiden seikkojen olemassaolo ei ainakaan esitutkinnan alkuvaiheessa ole selvillä.8 Rikollisella teolla vastaavasti tarkoitetaan niitä rangaistavaksi säädettyjä tekoja, joihin rikoslain (39/1889) 3 luvun 4 §:n 1 momentin (515/2003) nojalla vailla rikosoikeudellista vastuuvapautta olevan alle 15-vuotiaan9 epäillään syyllistyneen10. Eräissä tapauksissa rikoksen esitutkinnan toimittaminen on säädetty muiden kuin poliisiviranomaisten, kuten rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaisten, tehtäväk5 6 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 2. ROL (689/1997) 2 luvun 7 – 8 § (455/2011). Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 324–325: vähäisyys-, nuoruus-, kohtuuttomuus- ja konkurrenssiperuste. 7 RL (39/1889) 3 luku (515/2003) rikosoikeudellisen vastuun yleiset edellytykset: 4 luku (515/2003) vastuuvapausperusteet jne. 8 HE 222/2010 vp s. 160. 9 RL (39/1889) 3:4,1: ”Rangaistusvastuun edellytyksenä on, että tekijä on teon hetkellä täyttänyt viisitoista vuotta ja on syyntakeinen.” 10 HE 222/2010 vp s. 160. Tarkemmin teoksen ETL 3:5 “Rikollisen teon tutkinta” otsikon alta. Ko. säännöksessä on nyttemmin säädetty myös aiemman esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen (EPA - 1988) 14 §:n kuulustelun ja tutkinnan edellytyksistä tällaisissa tapauksissa. 27 si. Näitä koskevissa erityissäännöksissä esitutkinnan toimittamistavasta säädetään kuitenkin pääosin esitutkintalakia vastaavasti, ja käytännössä kyse on pikemminkin esitutkintaviranomaisten keskinäisen toimivallan järjestämisestä.11 Lisäksi eri lakien perusteella joudutaan suorittamaan tutkintaa ja alustavaa selvitystä12 tapahtumista, joihin ei aina liity rikosta. Näitä tapahtumia tutkittaessa noudatetaan samanlaista menettelyä kuin rikostutkinnassa, jolloin kysymys on poliisilaissa säädetystä poliisitutkinnasta13. Poliisitutkinta on yleisnimitys monille poliisin tehtäviin laissa erikseen säädetyille kuuluville tutkintamuodoille, jotka eivät ole varsinaista rikoksen johdosta toimitettavaa esitutkintaa, mutta joissa tutkinnan laadun edellyttämällä tavalla soveltuvin osin noudatettava esitutkintalain säännöksiä. Esitutkinta ja poliisitutkinta ovat omia tutkintamuotojaan ja ne saattavat olla peräkkäisiä tai päällekkäisiä. Niillä on kuitenkin liittymäpintoja, sillä esimerkiksi poliisitutkinnassa ilmi tulleen rikosepäilyn vuoksi saattaa ilmetä aihetta käynnistää esitutkinta.14 1.1.2 Pakkokeinojen käyttäminen ja tiedonhankinta Esitutkintalain soveltamisalasäännökseen ei varsinaisesti tule muutosta aiempaan soveltamisalakäytäntöön. Esitutkintalain 1 luvun 1 §:n 2 momentissa on selvyyden vuoksi todettu pakkokeinojen käyttämisestä ja esitutkintaviranomaisten tiedonhankinnasta olevan muuten voimassa se, mitä niistä on erikseen säädetty laissa15. Pakkokeinolaki on rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käyttöä koskeva yleislaki, jonka säännökset määrittävät sellaisia viranomaisten suorittamia tutkittavana olevaan rikokseen liittyviä toimenpiteitä, joilla voidaan puuttua henkilöiden oikeuspiiriin (pakkokeinot). Se, mitä esitutkintalain 1 luvun 1 momentissa säädetään nimenomaisesti esitutkinnan toimittamisesta esitutkintalain mukaisesti, jollei muussa laissa ole säädetty toisin, koskee myös pakkokeinolakia, vaikkei 2 momentti sisälläkään tätä nimenomaista säännöstä. Pakkokeinojen käytöstä säädetään myös rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaisia koskevissa erityislaeissa.16 11 HE 222/2010 vp s. 160. Ks. tarkemmin teoksen otsikon “Viranomaiset esitutkinnassa” alta, jossa on käsitelty ETL 2 luvun esitutkinnan osallisia 1 §:n nojalla. 12 ETL 3:3,2. 13 HE 222/2010 vp s. 160. Poliisitutkintaa koskeva sääntely on otettu lakiin vuoden 1995 poliisilaissa (493/1995) tavoitteena poistaa aiempi esitutkintalain aikaan vallinnut epäselvä oikeustila. Poliisitutkinnasta ja suorittamistapauksista säädetään erikseen poliisilain (872/2011) 6 luvussa. Ks. tarkemmin HE 14/1985 vp s. 10 ja 16. 14 PolL 6:1,2. HE 224/2010 vp s. 141. HE 222/2010 vp s. 160. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen Viitanen 2012 s. 21–22. 15 HE 222/2010 vp s. 160. 16 HE 222/2010 vp s. 71–72, 160, 244. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 2–3, 9, 19. Sekä esitutkintalaki että pakkokeinolaki on yleislakeina pyritty tietoisesti saamaan mahdollisimman kattavaksi lakien esitöidenkin ollessa varsin perusteellisia, joten näiden lakien keskeisistä säännöksistä ei juuri poikettane muissakaan säännöksissä. Molempia lakeja sovelletaan sekä poliisin että muiden esitutkintaviranomaisten suorittamassa tutkinnassa, vaikkakin joitakin erityissäännöksiä sisältyy muiden esitutkintaa suorittavien viranomaisten toimintaa säänteleviin lakeihin (RVL 578/2005, SKL 331/1983, SOL 326/1983 sekä PvPolL 1251/1995 sekä TulliL 1466/1994). Lisäksi esimerkiksi eräissä muissa laeissa on yksittäisiä erityissäännöksiä joistakin pakkokeinoista, erityisesti takavarikosta, tarkastuksesta ja etsinnästä (esim. JärjL 533/1997). Vastaavasti muissa laeissa on lisäksi säännöksiä, jotka tietyiltä osin täydentävät molempien lakien säännöksiä (esim. TVL 768/2005). 28 Rikosprosessin eri vaiheissa pakkokeinoja joudutaan käyttämään esimerkiksi prosessiaineiston hankkimiseksi ja varmistamiseksi, prosessin häiriöttömän kulun turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi. Lainsäädännössä ankarammanlaatuisten pakkokeinojen käyttäminen edellyttää määrätyn vakavuusasteen rikosta, jonka enimmäisrangaistus on laissa säädettyä suuruusluokkaa tai joka on erikseen mainittu kyseisen pakkokeinon käytön edellytyksiä koskevassa säännöksessä. Suhteellisuusperiaatteen mukaan pakkokeinon käyttämisen tulee siis olla järkevässä suhteessa tutkittavana olevan rikoksen laatuun ja suuruusluokkaan.17 Pakkokeinon käyttämisessä tulee huomioida myös vähimmän haitan periaate sekä laissa jostakin syystä erikseen mainitsemattoman tarpeellisuusperiaatteen noudattaminen. Keskeisin esitutkintaviranomaisen tiedonhankintaa koskeva sääntely on poliisilain (872/2011) 5 luvussa. Salaisten pakkokeinojen käytöstä rikosten esitutkinnassa säädetään kuitenkin poliisilain 5 luvun soveltamisalaa ja määritelmiä koskevan 1 §:n 5 momentin mukaan pakkokeinolain (806/2011) 10 luvussa. Käytännössä poliisilain tiedonhankintasäännökset koskevat rikoksen estämiseksi, rikoksen paljastamiseksi sekä vaaran torjumiseksi suoritettavia toimenpiteitä, kun taas pakkokeinolain säännökset koskevat rikoksen selvittämiseksi suoritettavia toimenpiteitä.18 Sekä esitutkintalakia19 että pakkokeinolakia20 on täydennetty valtioneuvoston asetuksella21 esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta. 1.2 Esitutkinnassa selvitettävät asiat Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 1:2 Esitutkinnassa selvitettävät asiat ETL 5 § yleiset periaatteet (692/1997) Esitutkinnassa selvitetään: Esitutkinnassa selvitetään: 1. rikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu 1. asian laadun edellyttämällä tavalla epäilty vahinko ja siitä saatu hyöty, ketkä ovat asianrikos, sen teko-olosuhteet, sillä aiheutettu osaisia ja muut syytteestä päättämistä varten vahinko ja siitä saatu hyöty, asianosaiset sekä tarvittavat seikat; muut syyteharkintaa ja rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat; 17 HE 222/2010 vp s. 71–72, 160, 244. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 97. 18 HE 224/2010 vp s. 88–90. Poliisilain (872/2011) mukaiset salaiset tiedonhankintakeinoja koskevat määritelmät vastaavat pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun määritelmiä salaisista pakkokeinoista. Poliisilaissa käytetään kuitenkin ainoastaan salaisen tiedonhankinnan tai salaisten tiedonhankintakeinojen käsitteitä, kun taas pakkokeinolaissa käytetään käsitettä ”salaiset pakkokeinot”. 19 Ks. ETL (805/2011) 11:10, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin 1) rikosilmoituksen kirjaamistavasta, 2) ryhmätunnistuksen järjestämisestä ja 3) kuulustelupöytäkirjan ja esitutkintapöytäkirjan sisällöstä, rakenteesta ja liitteistä. 20 Ks. PKL (806/2011) 11:4, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin 1) pakkokeinojen käytön kirjaamisesta, 2) viranomaisten yhteistoiminnasta vangitsemisasiassa ja 3) matkustuskieltoon liittyvistä toimenpiteistä ilmoittamisesta. 21 SK 122/2014. 29 2. mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi; 3. asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos hän oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 3 luvun 9 §:n nojalla on pyytänyt syyttäjää ajamaan hänen vaatimustaan; ja 4. suostuuko asianomistaja ja aikooko rikoksesta epäilty suostua asian käsittelemiseen käräjäoikeudessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvussa tarkoitetussa kirjallisessa menettelyssä. 2. asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos hän oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 9 §:n nojalla on pyytänyt syyttäjää ajamaan hänen vaatimustaan; Esitutkinnassa asia on valmisteltava siten, että syyteharkinta ja asianosaisten etujen valvominen voidaan suorittaa asianmukaisesti ja että todistelu voidaan pääkäsittelyssä ottaa vastaan yhdellä kertaa tai asia voidaan ratkaista kirjallisessa menettelyssä. Esitutkinnassa asia on valmisteltava siten, että todistelu voidaan pääkäsittelyssä ottaa vastaan yhdellä kertaa. (245/2006) 3. mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntööpanemiseksi; sekä 4. suostuuko asianomistaja asian käsittelemiseen käräjäoikeudessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvussa tarkoitetussa kirjallisessa menettelyssä ja aikooko myös rikoksesta epäilty suostua tähän menettelyyn. Esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 1 momentti erikseen luetteloituina kohtineen vastaa käytännössä aiemman lain 5 §:n § 1 momentin säännöstä eräin muutoksin, jotka käsitellään seuraavaksi. 1.2.1 Epäilty rikos Rikoksen selvittämisvelvollisuus on kirjattu muotoon ”epäilty rikos”, jolla korostetaan sitä, että esitutkinnassa vasta selvitetään, onko rikosta tehty. Korostaminen liittyy myös esitutkintalain esitutkintaperiaatteisiin ja esitutkintaan osallistuvien oikeuksia säätelevään 4 luvun 2 §:ssä säädettyyn syyttömyysolettamaan, jonka mukaisesti rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä.22 Esitutkinnan lopputulos voi yhtä lailla olla se, ettei selvitetty teko täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä tai ettei epäilty henkilö ole syyllistynyt mihinkään rangaistavaan tekoon. Esitutkinnan tarkoituksena ei siis esimerkiksi ole mahdollisesti esitutkinnan alussa hahmottuneen syyllisyyshypoteesin vahvistaminen, vaan se, että esitutkinnassa selvitetään, mitä on todella tapahtunut, toteutuvatko tapahtumassa rikoksen tunnusmerkit ja onko joku henkilö saatettava teosta rikosvastuuseen.23 22 HE 222/2010 vp s. 160 ja 162. 23 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 16–17, 19 ja 309. Esitutkinnassa hankitaan ja järjestetään seuraavissa rikosprosessin vaiheissa tarvittava todistusaineisto, ts. selvitys rikokseksi epäillystä teosta (onko rikokseksi arveltu tai epäilty teko tai laiminlyönti rikos) ja jos näin todetaan, kuka tai ketkä ovat siihen syyllistyneet tekijänä tai tekijäkumppaneina taikka osallisina. Mahdollisen syyteharkinnan suorittamista ja rikosoikeudenkäynnin valmistelua varten on siis epäiltyä rikosta selvitettäessä kiinnitettävä huomiota niin rikoksen objektiivisiin kuin subjektiivisiin tunnusmerkistötekijöihin. 30 1.2.2 Asian laadun edellyttämällä tavalla Uutena ilmaisuna esitutkintalain 1 luvun 2 §:ään on nimenomaisesti kirjattu ”asian laadun edellyttämällä tavalla”. Ilmaisu korostaa osaltaan esitutkinnan tehokkaan toimittamisen vaatimusta, joka edellyttää sitä, että esitutkinnassa on pyrittävä keräämään niin epäiltyä vastaan kuin epäillyn puolestakin puhuva riittävä kohtuudella saatavissa oleva selvitys ja näyttö24. Lisäksi esitutkinnan tehokas toimittaminen ja rikoksen riittävän tehokas selvittäminen esitutkinnassa on nähtävä asianomistajan oikeussuojakeinoksi25. Ilmaisu ”asian laadun edellyttämällä tavalla” ilmaisee velvoitteen punnita esitutkinnan tehokasta toimittamista suhteessa asian laatuun. Punninnassa on kysymys ns. klassisesta perusoikeuksien kollisiosta26, jossa asianomistajan oikeudet ja rikoksesta epäillyn oikeudet ovat ristiriidassa keskenään. Yleisesti ottaen tutkintaa ei voida päättää kiireen taikka perusteettomien tai hätäisten johtopäätösten nojalla, vaan tutkintaan on suunnattava riittävästi henkilöstö- ja muita voimavaroja. Esitutkinnan kiireellinen toimittaminen ei siis ole itseisarvo, vaan asia on riittävästi ja huolellisesti selvitettävä esitutkinnassa eikä asian nopealla käsittelyllä saa vaarantaa esimerkiksi epäillyn mahdollisuuksia järjestää puolustustaan. Kiirehtiminen ei saa muutoinkaan kielteisellä tavalla vaikuttaa asianosaisten oikeuksiin.27 Nopeusvaatimuksella ei siis yksinomaan tehosteta tutkintaa, vaan sillä tähdätään myös tutkinnan tulosten oikeellisuuteen. Näin ollen tehokkuusvaatimuksen yhtenä ulottuvuutena on myös se, että mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä perusteellisemmin se tulee tutkia.28 Koska esitutkinnan tavoitteena on hankkia ja järjestää seuraavissa rikosprosessin vaiheissa (mahdollinen syyteharkinta ja / tai rikosasian oikeudenkäynti) tarvittava todistusaineisto, on kiinnitettävä huomiota myös aineellisen totuuden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin mukaisiin prosessiperiaatteisiin sekä tarkoituksenmukaisuusperiaatteeseen (varmuus, nopeus ja taloudellisuus). Prosessiekonomisia näkökohtia ei kuitenkaan voida painottaa liiaksi, ettei oikeusturva vaarannu. Lisäksi on huomattava, ettei yleisten rikosprosessuaalisten periaatteiden nojalla esimerkiksi aineellista totuutta (materiaalista totuutta) saada selvittää ”keinoilla millä hyvänsä” ja usein joudutaan tyytymään prosessuaalisten säännösten puitteissa hankittuun rajallisempaan selvitykseen. Selvitystä ja näyttöä hankittaessa on siis nou24 Ks. esim. EOA 19.10.2005, Dnro 2092/4/05. Kun arvioidaan esitutkintatoimenpiteiden tarvetta ja hyväksyttävyyttä on arvioitava sitä, 1) kuinka todennäköistä uuden selvityksen saaminen asiaan vielä on, 2) kuinka suurta työmäärää se edellyttää, 3) milloin selvitystä ehkä olisi saatavissa ja 4) millaisesta epäillystä rikoksesta on kyse (rikoksen laatu). 25 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 116. Mitä nopeammin esitutkinta aloitetaan ja toimitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet on saada selvitetyksi aineellinen totuus. Myös kriminaalipoliittisesti tavoiteltavaa on, että rikos selvitetään ja rikosprosessi käynnistetään nopeasti. Nopea ja tehokas rikostutkintatoimi on omiaan vaikuttamaan yleisestävästi. 26 Kysymys tilanteesta, jossa molempia perusoikeuksia ei pystytä toteuttamaan samanaikaisesti. 27 HE 222/2010 vp s. 188. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 114–116. 28 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 88 ja 308. Ks. myös HE 222/2010 vp s. 161. Esitutkinnan puutteelliseen suorittamiseen ylimmät laillisuusvalvojat ovat kiinnittäneet huomiota erityisesti tapauksissa, joissa esitutkinta on lopetettu saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi. Jokin asian ratkaisemiselle olennainen seikka (esimerkiksi omaisuuden omaisuussuhteet) on saattanut jäädä selvittämättä tai asia on esimerkiksi saatettu ratkaista ainoastaan asianosaisten kuulemisella, vaikka asian lisäselvittämiseksi olisi ollut mahdollista kuulustella todistajia. 31 datettava laillisia menettelytapoja ja toimenpiteitä kunnioittaen erityisesti rikoksesta epäillyn ja syytetyn ihmisarvoa sekä perus- ja ihmisoikeuksia.29 Tapauskohtaisesti asian laadun edellyttämä tapa voi vaatia myös esitutkintayhteistyötä syyttäjän kanssa (ETL 5 luku). Käsiteltävä säännös liittyy myös esitutkintalain asianosaisten määritelmää koskevaan säännökseen 2 luvun 5 §:ään, joka on uusi pykälä ja edellyttää asianosaisten selvittämistä asian edellyttämällä tavalla30. Asianosaista koskevasta selvittämisvelvollisuudesta on kerrottu jäljempänä. 1.2.3 Syyteharkintaa varten Aiemmassa laissa ollut ilmaisu ”syytteestä päättämistä” on esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 1) kohdassa muutettu ilmaisuksi ”syyteharkintaa varten”. Muutos on teknisluonteinen ja tehty uuteen lakiin johdonmukaisuussyistä.31 1.2.4 Rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat Esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohtaan on tehty lisäys, että esitutkinnassa selvitetään rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat. Lisäyksellä on haluttu korostaa esitutkinnassa koottavan aineiston keskeistä käyttötarkoitusta ja kirjata myös seuraamusta varten tarvittavat seikat nimenomaisesti näkyviin. Rikoksen johdosta määrättävää seuraamusta varten tarvittavat seikat koskevat kaikkia vaatimuksia, niin syyttäjän vaatimia seuraamuksia kuin tuomioistuimen viran puolesta määräämiä seuraamuksia.32 Tällöin kysymykseen tulevat erityisesti RL 6 luvun säännökset ja se, että esitutkintaviranomaisen on selvitettävä asia siten, että tuomioistuin voi päättää luvun säännösten nojalla rangaistuksesta. Rangaistuslajivalintaan sekä rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat keskeisesti rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus, teon vaikuttimet sekä rikoksesta ilmenevä muu tekijän syyllisyys. Huomioitaviksi tulevat myös tuomion koventamisperusteet (RL 6:5), kuten rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus ja lieventämisperusteet (RL 6:6) sekä rikoksen tekemiseen vaikuttanut huomattava painostus tai voimakas inhimillinen myötätunto.33 Koventamisperusteita ovat tarkemmin (RL 6:5) rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus, rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen 29 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 10–11. Erityisesti rikoksesta epäillyn oikeusasemaan saadaan puuttua varsinkin vakavia rikoksia selvitettäessä edellyttäen, että perusoikeussäännösten rajoituksista on säädetty erikseen lailla. 30 HE 222/2010 vp s. 161 ja 169. 31 HE 222/2010 vp s. 162. Ks. tarkemmin Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 15. ROL 1:6 mukaisesti syyttäjän on nostettava syyte, jos esitutkinnassa hankitun aineiston perusteella on riittäviä todisteita syytteen tueksi (syytepakko- eli legaliteettiperiaate). Syytteen tueksi tulee siis olla riittävä näyttö eli todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Laissa säädetyin perustein (ROL 1:7-8) syyttäjällä valta tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella (opportuniteettiperiaate) jättää syyte nostamatta todennäköisistä syistä huolimatta, jolloin syyteharkinta päättyy harkinnanvaraiseen (seuraamusluonteiseen) syyttämättäjättämispäätökseen. 32 HE 222/2010 vp s. 162. 33 HE 222/2010 vp s. 162. 32 ryhmän jäsenenä, rikoksen tekeminen palkkiota vastaan, rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttamisesta. Vielä koventamisperustetta arvioitaessa on otettava huomioon tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde osoittaa rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Lieventämisperusteita ovat tarkemmin (RL 6:6) rikoksen tekemiseen vaikuttanut huomattava painostus, uhka tai muu sen kaltainen seikka, rikokseen johtanut voimakas inhimillinen myötätunto taikka poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus, asianomistajan poikkeuksellisen suuri myötävaikutus tai muu vastaava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia sekä tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto, tekijän muu pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia taikka hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä ja rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 ja 3 momentissa mainitut perusteet. Nämä tilanteet liittyvät rikoksen tekemiseen alle 18-vuotiaana, teon jäämisestä yritysasteelle, avunannosta tai rikoksen tekemiseen olosuhteissa, jotka läheisesti muistuttavat vastuuvapausperusteiden soveltamiseen johtavia olosuhteita tai kysymyksessä on alentuneesti syyntakeisena tehty rikos. Seuraamuksen määrittämistä koskevina seikkoina tulee vielä ottaa huomioon kohtuullistamisperusteet (RL 6:7), joita ovat tekijälle rikoksesta johtuneet tai tuomiosta aiheutuva muu seuraus, tekijän korkea ikä, heikko terveydentila tai muut henkilökohtaiset olot sekä rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika. Esitutkinnassa selvitettävinä muina seuraamuksina voivat tulla kyseeseen tuomitsematta jättäminen, menettämisseuraamus, ajokielto, metsästyskielto, eläintenpitokielto, liiketoimintakielto, vaarallisen rikoksenuusijan määrääminen suorittamaan koko vankeusaika, sotilasarvon menettäminen, sakkorangaistukseen liittyen päiväsakon rahamäärän määräämisperusteeseen liittyvät seikat, alle 21-vuotiaan epäillyn osalta tietyin edellytyksin tehtävä henkilötutkinta, jolla voi olla vaikutusta määrättävään rangaistukseen34 sekä mahdollisuus määrätä epäilty jo esitutkinnan aikana mielentilatutkimukseen (OK 17:45,2). Esitutkintaviranomaisella ei ole jatkossakaan roolia mielentilatutkimukseen määräämismenettelyssä35, mutta tutkimuksen tarpeellisuuden arviointi voi kuulua esitutkintaviranomaisen ja virallisen syyttäjän esitutkintayhteistyön piiriin.36 34 Laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä (633/2010). 35 OK 17:45,2: Tuomioistuin voi syyttäjän, rikoksesta epäillyn tai tämän edunvalvojan esityksestä määrätä rikoksesta epäillyn mielentilatutkimukseen jo esitutkinnan aikana tai ennen pääkäsittelyä, jos säännöksen 1 momentissa olevat edellytykset täyttyvät (tuomioistuimen välituomio, perusteltua ja voi seurata enemmän kuin yksi vuosi vankeutta) ja rikoksesta epäilty on tunnustanut syyllistyneensä rangaistavaksi säädettyyn tekoon tai jos mielentilatutkimuksen tarve on muutoin selvä. 36 HE 222/2010 vp s. 162. 33 1.2.5 Asian valmistelu esitutkinnassa Esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 2 momenttia on muutettu täsmällisemmäksi ja koko rikosprosessin huomioivaksi. Aiemmin säännös huomioi käytännössä vain todistelua pääkäsittelyssä koskevan osuuden.37 Erityisesti ilmaisulla ”syyteharkinta voidaan suorittaa asianmukaisesti”, tavoitellaan rikosprosessin etujen palvelemista, kun taas ilmaisulla ”asianosaisten etujen valvominen voidaan suorittaa asianmukaisesti”, tavoitellaan nimenomaisesti asianosaisten etujen palvelemista. Nämä kaksi jossakin määrin erisuuntaista vaatimusta lainsäätäjä on pyrkinyt tasapainottamaan esitutkintaa säännellessään.38 Rikosprosessin etujen palvelemisessa on aiempaan tapaan huomioitava myös se, että todistelu voidaan pääkäsittelyssä ottaa vastaan yhdellä kertaa ja että asia voidaan ratkaista kirjallisessa menettelyssä. Esimerkiksi asian mahdollista ratkaisua varten kirjallisessa menettelyssä esitutkintaviranomaisen on huomioitava, että esitutkinnan on oltava perusteellista siten, että esitutkintapöytäkirjaan ja muihin esitutkinta-asiakirjoihin tehtävät kirjaukset ovat riittäviä ja tarkkoja. Puutteellinen esitutkinta (esitutkinta-aineisto ei sisällä tarvittavia tietoja tai esitutkintaa joudutaan täydentämään) ei toteuta kirjalliselle menettelylle asetettuja tavoitteita oikeudenkäynnin joutuisuudesta, tarkoituksenmukaisuudesta ja joustavuudesta.39 Asian valmistelu säännöksessä edellytetyllä tavalla voi edellyttää myös tarvittaessa esitutkintaviranomaisen ja virallisen syyttäjän välistä esitutkintayhteistyötä (ETL 5 luku), joka on nähty myös esitutkinnan suuntaamisen ja tehokkuuden kannalta tärkeäksi.40 Asianosaisten (asianomistaja, rikoksesta epäilty ja muu henkilö, jonka oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin rikos ja sen selvittäminen voivat vaikuttaa) etujen palvelemista koskeva laajennus on säännöksessä uutta ja sillä on haluttu korostaa kaikkia säännöksen 1 momentissa ilmeneviä seikkoja, mutta asianosaisten etujen palveleminen voi liittyä esimerkiksi esitutkintalain 3 luvun 10 §:n mukaiseen esitutkinnan rajoittamiseen ja siihen liittyvään esitutkinnan uudelleen aloittamiseen. Asianosaista koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin myös asianosaisen huoltajaan tai edunvalvojaan, asianosaisena olevaan oikeushenkilön edustajaan taikka muun asianosaisen lailliseen edustajaan.41 Asianosaisella on oikeus muun muassa käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa (ETL 4:10), mitä pidetään yhtenä länsimaisen oikeuden tärkeimpänä 37 38 39 40 HE 222/2010 vp s. 162. HE 222/2010 vp s. 162–163. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 88. HE 222/2010 vp s. 162. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 88. Ks. tarkemmin Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 114. Suomen osalta on viime vuosina kiinnitetty jatkuvaa huomiota liian pitkiksi venyviin rikosprosesseihin ja suhteessa muihin Pohjoismaihin Suomi on saanut huomattavasti useampia tuomioita EIT:sta. Ns. rikosketjuajattelun avulla rikosprosessin siirtymävaiheisiin seuraavalle vastuunkantajalle sekä yleisesti monilla toimijatahoilla esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeudenkäyntien joutuisuuden parantamiseksi on kiinnitetty huomiota. Erityisesti perustuslakivaliokunta (PeVM 1/2010) on todennut esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisten välisen yhteistyön olevan tärkeää esitutkinnan suuntaamisen ja tehokkuuden kannalta. Yhteistyön tiivistämisellä sekä laadukkaalla esitutkinnalla että esitutkintayhteistyöllä nopeutetaan ja parannetaan syyttäjän syyteharkintaa, jossa lopputuloksen kannalta on myös hyödyksi se, että syyttäjä voi kohdentaa ja rajoittaa esitutkintaa rikos- ja prosessioikeudellisesti olennaisiin kysymyksiin. 41 HE 222/2010 vp s. 27, 162 – 163, 188. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 174. 34 piirteenä. Tästä oikeudesta asianosaiselle on ilmoitettava kirjallisesti ennen kuin asianosaista kuullaan. Oikeus puolustautua (henkilökohtaisesti) tai oikeus järjestää puolustuksensa (avustajan välityksellä) kuuluvat ihmisoikeussopimusten mukaan syytetyn prosessuaalisiin oikeuksiin. Puolustuksen järjestämisessä on kysymys epäillyn ja/ tai syytetyn oikeusturvasta sekä yhdenvertaisuudesta lain edessä (equality of arms). Vastaavasti asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan tehtävänä on huolehtia tämän oikeudellisista eduista. Oikeus avustajan käyttöön tarkoittaa myös sitä, että riittävässä määrin turvataan asianosaisen mahdollisuus tosiasiallisesti käyttää avustajaa. Toisin sanoen esitutkinnassa on huolehdittava siitä, että oikeus käyttää avustajaa toteutuu asianosaisen sitä halutessa, ja kerrottava muun muassa avustajan läsnäolo-oikeudesta kuulusteluissa, kysymysoikeudesta, avustajan kelpoisuusehdoista sekä vapautensa menettäneen osalta mahdollisuudesta pitää yhteyttä avustajaansa.42 Asianosaisen käyttämän avustajan kelpoisuudella on tärkeä merkitys rikosprosessin onnistumisessa. Esitutkintalain 11 luvun 3 § määrittää avustajan kelpoisuuden ja siitä päättää tutkinnanjohtaja. Vastaavasti asianosaisen pyytämät kuulustelut ja muut tutkintatoimenpiteet on suoritettava esitutkintalain 3 luvun 7 §:n nojalla, jos asianosainen osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan (asianosainen tekee tämän uskottavaksi), ja jos niistä ei aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia (prosessiekonomiset näkökohdat). Tällöin on kysymys tutkinnasta, joka tapahtuu asianosaisen aloitteesta, mutta tutkimusten pyytäjän on perusteltava pyyntönsä ja tuotava siinä yhteydessä esiin seikkoja, jotka osoittavat, että pyydetyt tutkimukset saattavat vaikuttaa asiaan. Esitutkintaviranomainen voi kieltäytyä tutkimuksista vain, jos pyydetyt kuulustelut tai tutkintatoimenpiteet eivät voi vaikuttaa asiaan objektiivisesti katsoen ja kun ne aiheuttavat asian laatuun (rikoksen vakavuuteen ja asian selvitysasteeseen) nähden kohtuuttomia kustannuksia43. Muutoinkin asianosaisilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, että esitutkinta-aineisto on mahdollisimman täydellinen ja tasapuolisesti koottu.44 Esitutkintalain 3 luvun 7 §:n edellytyksen tutkintatoimenpide saattaa vaikuttaa asiaan, on tulkittu täyttyvän varsin helposti. Säänöstä ei tule tulkita niin, että saatavalla näytöllä tulisi olla jotenkin ratkaiseva tai olennainen merkitys asiassa. Tarkastellessa pieniäkin yksityiskohtia suhteessa muuhun näyttöön niillä voi olla laillisuusvalvojan näkemyksen mukaan merkitystä erityisesti ristiriitaisissa näyttötilanteissa ja tällöin ne saattavat vaikuttaa asiaan. Kyse on lopulta arvostuksista ja oikeusturvasta.45 42 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 105, 181, 188, 192, 421, 423–424. 43 Ks. myös HE 222/2010 vp s. 183. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 92, 384. AOA:n ratkaisu 16.8.2004, Dnro 2611/4/02. 44 ETL 3:7, Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 37, 92 ja 384. Asianosaisen pyytämistä esitutkintatoimenpiteistä päättää esitutkinnan aikana tutkinnanjohtaja tai ETL 5:2,1:n nojalla virallinen syyttäjä. Asian siirryttyä syyttäjälle, toimenpiteistä päättää syyttäjä. Ks. myös ETL 7:17 ja 7:19, joissa on säädetty erikseen asianosaisen ja hänen avustajansa tai asiamiehensä sekä syyttäjän kysymysoikeudesta kuulustelutilanteessa taikka oikeudesta pyytää tutkijaa kysymään kuulusteltavalta tiettyjä asiaan vaikuttavia seikkoja. 45 AOA:n ratkaisu 16.8.2004, Dnro 2611/4/02. 35 Edellä selostetusta laillisuusvalvonnan ratkaisusta ilmenee selkeällä tavalla asian ydin: Pyydettyjen tutkintatoimenpiteiden hyväksymättä jättäminen tulee olla poikkeuksellista, jos edellytyksiä kieltäytymiselle ei ole. Erityisen merkityksellistä on, että asianosaisen aloitteesta tehdyt toimenpiteet ja kieltäytymiset kirjataan hyvin esitutkinta-aineistoon, jotta asiat ovat tarkistettavissa myös oikeudenkäynnissä esitetyn väitteen tai vaatimuksen johdosta. Lisäksi esimerkiksi asianosaista ja hänen avustajaansa tai asiamiestään koskevasta kysymysoikeudesta kuulusteluissa on säädetty esitutkintalain 7 luvun 17 §:ssä ja 7 luvun 19 §:ssä. Asianomistajalla, epäilyllä ja heidän avustajallaan sekä syyttäjällä on nimenomaisen ilmaisun perusteella myös muulloin kuin kuulustelutilanteessa oikeus pyytää tutkijaa kysymään kuulusteltavalta tiettyjä asiaan vaikuttavia seikkoja. Kysymysten teko-oikeus on sellaisella asianosaisella ja hänen avustajallaan tai asiamiehellään, joka ei pyynnöstä ole saanut olla läsnä kuulustelussa tai on sieltä poistettu. Tällaiselle henkilölle on varattava tilaisuus saada tietoonsa kuulusteluissa ilmennyt ja tehdä tarvittavat kysymykset niin pian kuin siitä ei voi aiheutua haittaa rikoksen selvittämiselle.46 1.2.6 Rikoksesta epäilty Rikoksesta epäiltyä on kohdeltava kansainvälisiinkin sopimuksiin47 nojaten esitutkinnassa syyttömänä (syyttömyysolettama). Rikoksesta epäillyn ja syytetyn prosessuaalisia vähimmäisoikeuksia ovat: • oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto syytteen sisällöstä, • oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan, • oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa • oikeus kuulustella tai kuulusteluttaa vastapuolen todistajia ja saada omat todistajat kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan kutsutut todistajat sekä • oikeus saada maksutta tulkin apua, jos ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettävää kieltä. Nämä oikeudet on siis huomioitava jo esitutkintavaiheessa. Lisäksi oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä oikeus olla edistämättä oman syyllisyyden selvittämistä (itsekriminointikielto, itsekriminointisuoja48) kuuluvat epäillyn ja syytetyn oikeuksiin.49 Rikoksesta epäillyn asemaan50 liittyviä näkökulmia käsitellään tarkemmin erikseen jäljempänä. 46 ETL 7:17, 7:19. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 456. 47 Ks. tarkemmin Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 71–87. 48 Ks. ETL 4:3 Rikoksesta epäillyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään. 49 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 81–84. 50 Ks. tarkemmin Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 184 ja 186. 36 1.2.7 Asianomistaja Seuraavassa yhtenä asianosaisten etujen palvelemiseen liittyvänä näkökulmana käsitellään tarkemmin joitakin erityisesti asianomistajan eli rikoksen uhrin asemaan liittyviä säännöksiä. Asianomistajaksi eli rikoksen uhriksi oikeustieteessä ja oikeuskäytännössä katsotaan rikoksella loukatun tai vaarannetun oikeushyvän haltija ja se, jolle on välittömästi syntynyt rikoksen kautta yksityinen oikeudellinen vaade. Asianomistajalla on asemassaan oikeus vaatia rangaistusta epäillylle sekä vahingonkorvausta käytännössä usein henkilö-, esine- tai varallisuusvahingon johdosta. Esitutkintalain 4 luvun 9 §:n perusteella asianomistajalle on ilmoitettava hänen asianomistaja-asemastaan sekä 7 luvun 10 §:n 3 momentin nojalla aiheutuvasta totuusvelvollisuudesta ja perättömästä lausumasta säädetystä rangaistusuhasta (RL 15:2). Lisäksi esitutkintalain 11 luvun 9 §:n perusteella esitutkintaviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava asianomistajalle siitä, mihin toimenpiteisiin rikoksen (rikoksesta tehty ilmoitus tai esitutkintaviranomaisen tietoon muuten tullut) johdosta ryhdytään.51 Asianosaisten etujen turvaamiseen liittyvä laajennus52 voi tarkoittaa jatkossa sitä, että esitutkintaresursseja on käytettävä esimerkiksi asianomistajan vahinkojen selvittämiseksi laajemmin kuin aiemman lain aikaan. Esitutkinnassa voi olla tarpeellista jatkossa hankkia esimerkiksi seksuaalirikosten yhteydessä lääketieteellistä selvitystä myös uhrille koituneista psyykkisistä vahingoista, vaikka se ei rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen osoittamiseksi olisikaan tarpeen. Asianomistajan etujen huomioiminen on siis erityisen tärkeää sellaisissa henkilöön kohdistuvan loukkauksen käsittävissä rikoksissa, joiden kohteena on luonnollinen henkilö, mutta myös oikeushenkilöön kohdistunut rikos voi tuottaa usein välillisesti vahinkoa oikeushenkilön taustalla oleville ihmisille eikä oikeushenkilön asemaa voi tästäkään syystä vähätellä.53 Asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus tulee esitutkinnassa selvittää ETL 1 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, jos asianomistaja on pyytänyt syyttäjää ajamaan hänen vaatimustaan. Asianosaisten etujen valvomisen turvaamisen nähdään koskevan myös niitä tilanteita, joissa asianomistaja ilmoittaa ajavansa vaatimukset itse, vaikka säännöksessä (ROL 3:9) nimenomaisesti viitataan tilantee51 HE 222/2010 vp s. 243–244. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 110–114. 52 Ks. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 110–111, 181. Vaikkei asianomistajaa ole nimenomaisesti mainittukaan ihmis- tai perusoikeusluettelossa, edellyttää monien ihmis- ja perusoikeuksien turvaaminen sitä, että julkinen valta pyrkii suojaamaan ihmisiä toisten henkilöiden taholta tulevilta oikeudenloukkauksilta. Kriminaalipoliittisesti rikoksen uhrin aseman parantamiseen ollaan kiinnittämässä huomiota ja on mahdollista, että rikoksen uhria koskevaa prosessuaalista sääntelyä tulee lähivuosina lainsäädäntöönkin vieläkin laaja-alaisempana. Esimerkiksi Euroopan Unionin Komissio on ehdottanut vuonna 2011 direktiiviä, joka varmistaisi rikoksen uhrin oikeuksia koskevat vähimmäisvaatimukset kaikissa 27 EU-maassa. Tällaisia vähimmäisvaatimuksia ovat esimerkiksi uhrin kohtelu yksilönä, toimijoiden koulutus uhrin käsittelemisessä, uhrin tietoisuus oikeuksistaan ja asiansa etenemisestä, suojattomat uhrit (lapset, vammaiset, raiskauksen uhrit) tunnistetaan ja heille annetaan riittävää suojelua tai että rikoksen uhria suojellaan rikostutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana. Vastaavasti samaan aikaan Komissio on esittänyt asetusta yksityisoikeudellisten suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta, jonka nojalla esimerkiksi toiseen EU-maahan matkustanut tai muuttanut perheväkivallan uhri voi luottaa siihen, että väkivallantekijälle määrätty lähestymiskielto on voimassa myös siellä. 53 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 111, 113, 312, 316. 37 seen, jossa syyttäjän tulisi asianomistajan vaatimuksesta syytteen ajamisen yhteydessä ajaa myös rikokseen perustuvaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta. Kuitenkin samassa säännöksessä on myös rajoitettu syyttäjän ajamien vaatimusten sisältöä54. Käytännössä asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus on juuri usein vahingonkorvausvaatimus (henkilö-, esine- tai varallisuusvahingosta), mutta esitutkinnassa ei voida ryhtyä laajoihin yksityisoikeudellisiin selvityksiin taikka viivyttää esitutkintaa asianomistajan vaatimuksen selvittämisen osalta. Asianomistajalla itsellään on siis päävastuu vaatimuksen määrän ja perusteiden esittämisestä, mutta rikoksella aiheutettu vahinko on kuitenkin selvitettävä, kun rikoksen tunnusmerkistö edellyttää aiheutuneen vahingon syntymistä tai kun vahingonmäärällä on merkitystä teon rikosoikeudellisen arvostelun kannalta. Esitutkintaviranomaisen vastuulla on kuitenkin informoida yksityisoikeudellisten vaatimusten selvittämisestä sekä erityisesti ilmoitettava ja opastettava korvauksen hakemisessa, mikäli asianomistajalle syntyy oikeus saada korvausta rikosvahinkolain (1204/2005) nojalla.55 Vastaavalla tavalla esitutkinnassa on selvitettävä mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi asianomistajalle ja asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöön panemiseksi. Rikoshyödyn jäljittämiseen on erityisesti ammattimaisen ja järjestyneen rikollisuuden torjunnassa kiinnitetään enemmän huomiota. Takavarikko56 ja vakuustakavarikko57 ovat toimenpiteitä, joilla omaisuuden palauttaminen lailliselle haltijalle ja asianomistajan vahingonkorvausvaateen täytäntöönpano voidaan turvata. Asianomistajarikoksen tutkinnasta ja tutkinnan lopettamisesta säädetään kuten aiemmankin lain mukaisesti. Esitutkintalain 3 luvun 4 §:n perusteella asianomistajarikoksen tutkinta toimitetaan vain, jos asianomistaja on ilmoittanut esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Jos asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa, on tutkinta lopetettava. Esitutkintaviranomainen saa kuitenkin aloittaa asianomistajarikoksen esitutkinnan, vaikkei rangaistusvaatimusta olekaan tehty, jos asianomistaja ei ilmeisesti vielä tiedä rikoksesta eikä tutkintaa voida siirtää rikoksen selvittämistä vaarantamatta. Tutkinta on lopetettava, jos asianomistaja tiedon rikoksesta saatuaan ei ilmoita vaativansa ri54 ROL 3:9 ja Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 318 ja 389. Syyttäjän ei tarvitse ajaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta, jos se ei voi tapahtua ilman olennaista haittaa taikka vaatimus on ilmeisen perusteeton. Jotta syyttäjä voi päättää, ottaako hän vaatimuksen ajaakseen ja että hän voi sitä ajaa keskitetyssä pääkäsittelyssä, on vaatimuksen suuruus ja perusteet selvitettävä, vaikkei niillä olisikaan vaikutusta teon rikosoikeudelliseen arvosteluun. Käytännössä siis kukin korvausvaatimuksen kohta tulee selvittää huolellisesti ja yleensä kustakin vaaditusta korvauserästä on esitettävä lasku, kuitti, asiantuntijan (esimerkiksi lääkärin) lausunto tai arvio tai muu eritelty kirjallinen selvitys. Lisäksi syyttäjän velvollisuus ajaa yksityisoikeudellista vaatimusta rajoittuu vain rikoksen asianomistajan yksityisoikeudelliseen vaatimukseen (sisältää myös ns. siirtyvän vaatimuksen: kuolinpesä, konkurssipesä ja vakuutusyhtiö), joka kohdistuu syytettyä vastaan. 55 HE 82/1995 vp s. 156–157. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 110–111, 113– 114, 263, 299, 310, 316–320, 384, 388–389. Ks. myös valtakunnansyyttäjän syyttäjille antama yleinen ohje VKS:2006:3 asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajamisen osalta (Dnro 37/31/06). 56 PKL 7 luku: Takavarikolla tarkoitetaan sitä, että esine, aine, omaisuus, asiakirja tai data voidaan takavarikoida, jos on syytä olettaa, että sitä voidaan käyttää todisteena rikosasiassa, se on rikoksella joltakulta viety tai se tuomitaan menetetyksi. 57 PKL 6 luku: Vakuustakavarikolla tarkoitetaan, että omaisuutta saadaan tuomioistuimen päätöksellä määrätä sakon, rikokseen perustuvan vahingonkorvauksen tai hyvityksen taikka valtiolle menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamisen turvaamiseksi. 38 kokseen syyllistyneelle rangaistusta. Esitutkinta on kuitenkin syyttäjän pyynnöstä toimitettava, jos syyttäjä saa lain mukaan yleisen edun sitä vaatiessa nostaa syytteen asianomistajarikoksesta, vaikkei asianomistaja vaatisikaan rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Lisäksi asianomistajarikoksen esitutkinta on toimitettava tarpeellisessa laajuudessa asianomistajan pyynnöstä, vaikkei hän ilmoitakaan vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta, jos rikoksen tapahtumisen osoittaminen on lain mukaan edellytys johonkin toimenpiteeseen ryhtymiseen tai jonkun etuuden säilyttämiseen. Tällöin on kysymys muun muassa asianomistajan vahingonkorvausvaateen selvittämisestä.58 Esitutkintaviranomainen ei voi jättää vähäistä rikosta tutkimatta, jos asianomistajalla on asiassa rangaistus- tai vahingonkorvausvaatimus. Toisin sanoen esitutkintaviranomainen ei voi päättää luopua toimenpiteistä esitutkintalain 3 luvun 9 §:n nojalla, vaan ratkaisu tulee saattaa tällöin esitutkinnan rajoittamismenettelyssä syyttäjän laajemman harkintavaltaan kuuluvan määräämisen alaiseksi. Tällöin syyttäjä voi määrätä, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, ellei tärkeä yksityinen etu vaadi tutkinnan toimittamista. Jos kyseessä on kuitenkin ilmeisen vähäinen rikos eikä asianomistajalla ole vaatimuksia, voi esitutkintaviranomainen luopua toimenpiteistä ja jättää esitutkinnan toimittamatta (opportuniteettiperiaate). Tämä ei kuitenkaan oikeuttane jättämään kirjaamatta rikosilmoitusta (ETL 3:1)59. Lisäksi esitutkintalain 7 luvun 2 §:ssä erikseen säädetysti on mahdollista, että rikoksen asianomistajaksi ilmoittautuminen voidaan jättää asianomistajan omasta ilmoittautumisesta tapahtuvaksi, jos asian laatu asianomistajien suuren lukumäärän (rikoksen laajalle ulottuvat vaikutukset) tai muun vastaavan syyn (asianomistajia vähäinen määrä, mutta henkilöllisyys selvittely-yrityksistä tai selvittelymahdollisuuksien puuttuessa jää epäselväksi60) vuoksi sitä edellyttää. Esitutkintaviranomaisen on kuitenkin siis mahdollisuuksien mukaan aktiivisesti pyrittävä selvittämään asianomistajan henkilöllisyys.61 Asianomistajan avustamista tai tukihenkilön määräämistä koskevan esitutkintalain 4 luvun 10 §:n perusteella syyttäjä tai tutkinnanjohtaja voi tehdä tuomioistuimelle esityksen avustajan tai tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle jo esitutkintavaiheessa. Avustajan, ts. oikeudenkäyntiavustajan, tehtävänä on asianomistajan oikeudellisista eduista huolehtiminen, kun taas tukihenkilön tehtävänä on tukea asianomistajaa muulla tavoin. Saman säännöksen nojalla myös asianomistajalle on ennen kuulustelua ilmoitettava kirjallisesti oikeudesta käyttää avustajaa ja esitutkintalain 7 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan asianomistajalle on ennen kuu- 58 ETL 3:4. HE 222/2010 vp s. 180. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 15, 111, 312 ja 385. 59 Asiaa on käsitelty tarkemmin tämän teoksen ETL 3:1 kirjaamisvelvollisuudesta yhteydessä. 60 HE 222/2010 vp s. 216. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 112. Esimerkiksi asianomistajien kuulusteleminen voi tapahtua sen perusteella, että esitutkintaviranomainen kehottaa epäillyn rikoksen asianomistajia ilmoittautumaan tiedotusvälineiden avulla. Vastaavasti aiempaan tapaan asianomistaja voidaan jättää kuulustelematta, jollei tällä ole ilmeisesti tutkittavaa asiaa selventäviä tietoja, jos tämä on rikosilmoitusta tehdessään tai muussa yhteydessä ilmoittanut syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä tarvittavat tiedot. 61 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 113, 118 ja 389. 39 lustelua ilmoitettava, milloin hänelle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 2 luvun mukaan voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja tai tukihenkilö.62 1.2.8 Selvitettävät asiat - ei muutoksia Esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2-4 kohdat vastaavat aiemman lain 5 §:n 1 momentin 2-4 kohtia, mutta asiasisällön perusteella momentit 2 ja 3 ovat vaihtaneet paikkaa sekä 4 kohta on kirjoitettu aiempaa selkeämpään muotoon. Näissä kohdissa on kysymys rikoksella saadun omaisuuden palauttamisesta, menettämisseuraamuksen määrittämisestä, asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen selvittämiseen sekä suostumuksesta kirjalliseen menettelyyn. Esitutkintalain 1 luvun 2 §:ää ja sen sisältöä koskevat muutokset eivät ole sinänsä asiallisia muutoksia, vaan pikemmin aiempaa sääntelyä täsmentävää ja tarkentavaa sääntelyä huomioiden vallitseva oikeustila. Säännöksissä korostetaan kokonaisuudessaan sekä rikosprosessuaalisten että asianosaisten etujen kohtaavuutta. 1.2.9 Syyteneuvottelu (syytteestä sopiminen) Tässä yhteydessä on syytä luoda lyhyt katsaus lähiaikoina käyttöön otettavaan syyteneuvottelumenettelyyn eli syytteestä sopimismenettelyyn.63 Syyteneuvottelumenettelyllä tavoitellaan niin prosessiekonomisia kuin asianosaisnäkökulmaankin liittyviä etuja. Syyteneuvottelumenettelyä koskien on annettu myös hallituksen esitys (HE 58/2013) ja asian käsittely on edennyt teosta kirjoitettaessa vaiheeseen, että eduskunta on hyväksynyt lainsäädännön muutettuna (18.6.2014) hallituksen esitykseen nähden. Lain voimaan tulo ajankohtaa ei ole kuitenkaan teosta kirjoitettaessa vielä tiedossa. Prosessinäkökulmasta syyteneuvottelumenettelyllä tavoitellaan prosessiekonomiaa erityisesti laajoissa yksittäisissä rikosasioissa, joissa voidaan pyrkiä säästämään esitutkintaviranomaisten ja syyttäjäviranomaisten työtä. Yleisesti ottaen mahdollisesti syyteneuvottelumenettelyn kautta vapautuva työaika ja -resurssi ovat kohdennettavissa oikea-aikaisesti ja oikeamittaisesti, mikä osaltaan mahdollistaa kustannustehokkaat kokonaisprosessit, mutta toimii myös kaikkien rikosprosessin asianosaisten eduksi.64 Asianosaisnäkökulmasta taas syyteneuvottelun nähdään keventävän ja nopeuttavan rikosasian käsittelyä tavanomaiseen järjestelyyn verraten vaarantamatta asianosaisten oikeusturvaa tai loukkaamatta yleisen edun vaatimuksia. Perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluvan oikeudenkäynnin joutuisuusvaatimuksen nähdään tulevan myös 62 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 114 ja 181. 63 Huomaathan, ettei syyteneuvottelu varsinaisesti sisälly ETL 1 luvun säännöksiin jatkossakaan, mutta tullessaan osaksi suomalaista oikeusjärjestelmää liittyy se läheisesti myös esitutkintaan, esitutkinnassa selvitettäviin seikkoihin (sekä rikokseen liittyvät että seuraamusta varten selvitettäviin) ja koko rikosasian käsittelyprosesseihin. Mahdollisena prosessiperiaatteena ja prosessimenettelyn muotona syyteneuvottelun voi katsoa kuitenkin luontaisesti liittyvän tähän yhteyteen, mutta varsinainen syyteneuvottelua koskeva sääntely on kaavailtu otettavaksi osaksi lakia rikosoikeudenkäynnistä (ROL). Tässä teoksessa asiayhteys sopii osaltaan myös jo aiemmin käsiteltyyn sekä prosessi- että asianosaisnäkökulmaan. 64 OM 26/2012 s. 16, 18, 22, 34–35, 38 ja 42–44 ja HE 58/2013 vp. 40 turvatuksi syyteneuvottelumenettelyn vapauttaessa yleisesti resursseja sellaisten rikosasioiden käsittelyyn, joita ei voida ratkaista ilman tavanomaista tuomioistuinmenettelyä65. Asianomistaja voi päästä nopeutetun prosessin myötä nopeammin oikeuksiinsa. Myös koko prosessissa esitettävän näytön vähentyminen vähentää myös asianomistajalle aiheutuvaa haittaa. Vastaava haitan väheneminen tapahtuu myös todistajien osalta, vaikkei todistaja olekaan rikosprosessin asianosainen, koska kevennetyssä menettelyssä tunnustukseen perustuvana ei ole tarvetta hankkia täysimääräisesti saatavilla olevaa selvitystä tapahtumienkulusta, ellei tätä jostakin muusta syystä tarvita. Rikoksesta epäilty/rikosasian vastaaja saa käytännössä tuomioistuimen hyväksyessä tuomioesityksen rangaistuksen lievennetyltä rangaistusasteikolta tunnustamiseensa perustuvana66. Tunnustusoikeudenkäynti tulee järjestää nopeutetussa menettelyssä, jolloin myös rikosasia saa päätöksensä aiempaa nopeammassa ajassa67. Syyteneuvottelu perustuu järjestelynä siis vapaaehtoisuuteen, tunnustamiseen68 ja menettelyyn suostumiseen (tuomioesitys69 ja tunnustusoikeudenkäynti70). Tietyssä määrin jatkossa, syyttäjä ja rikosasian vastaaja voivat sopia rikosvastuun toteuttamisesta. Rikoksesta epäillyn / rikosasian vastaajan tulee suostua tunnustusoikeudenkäyn65 HE 58/2013 vp s. 40. Tunnustusoikeudenkäynnin suhde perustuslakiin nojaa PL 21 §:ään, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. 66 OM 26/2012 s. 20, 38 ja 66–67. 67 OM 26/2012 s. 18, 22, 34–35, 38 ja 42–44. 68 OM 26/2012 s. 20, 34, 38. Tunnustamisella tarkoitetaan asianosaisen selitystä siitä, että vastapuolen väite jostain selityksen antajalle epäedullisesta seikasta on tosi. Käytännössä tunnustus tekee kyseessä olevan seikan riidattomaksi. Tunnustus on jatkossa ensinnäkin peruste rajoittaa esitutkintaa, toiseksi se voi johtaa siihen, että syyttäjä tekee syyteharkinnassa seuraamusluonteisen syyttämättäjättämispäätöksen tai kolmanneksi tietyissä tapauksissa tunnustaminen on perusteena tulla tuomituksi lievennetyn rangaistuksen mukaisesti. Tunnustusta ei voida käyttää myöhemmin rikosasian oikeudenkäynnissä todisteena, mikäli rikosasiaa ei jostakin syystä saada päätökseensä tunnustusoikeudenkäynnissä. 69 OM 26/2012 s. 50–54, 74–75 ja 79–80. Tuomiesityksellä tarkoitetaan syyttäjän ja rikoksesta epäillyn/ rikosasian vastaajan yhteisymmärryksessä laatimaa kirjallista asiakirjaa, jonka osapuolet allekirjoittavat syyteneuvottelun lopuksi. Sekä tuomioesitystä valmisteltaessa että itse tunnustamisoikeudenkäynnissä rikoksesta epäillyllä/rikosasian vastaajalla tulee olla avustaja, mikäli epäilty/vastaaja ei käytä oikeuttaan puolustautua itse ilman avustajaa. Tarvittaessa tehtävään tulee määrätä ROL 2 luvussa tarkoitettu puolustaja. Myös oikeusavun myöntäminen valtion varoista on mahdollista. Jos epäilty/rikosasian vastaaja on alle 18-vuotias tai hän ei muutoin pysty huolehtimaan puolustuksestaan, avustaja tulee aina määrätä. Tavanomaiseen tapaan tuomioistuin päättää OK 17:1:ssä tarkoitetulla vapaalla todisteiden harkinnalla tunnustuksen ja muun esitetyn aineiston perusteella, onko henkilö tehnyt tuomioesityksessä tarkoitetut rikokset. Kaikkien muidenkin rikosasioiden ratkaisukäytännön tapaan, myös tunnustusoikeudenkäynnissä harkitaan, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Jos tuomioistuin ei ole tällä tapaa vakuuttunut vastaajan syyllisyydestä, sen ei pidä antaa tuomioesityksen mukaista tuomiota eikä tunnustusta voida käyttää myöhemmin todisteena syyteasiassa. 70 OM 26/2012 s. 39, 57–64, 74–75 ja 81–82. Tunnustusoikeudenkäynnissä ovat läsnä rikosasian epäilty/vastaaja ja syyttäjä sekä hänen avustajansa. Käytännössä tunnustusoikeudenkäynti etenee siten, että syyttäjä tekee selkoa tuomioesityksestä ja siihen liittyvästä aineistosta, joka voi olla esitutkinnassa kertynyttä näyttöä. Tämän jälkeen tuomioistuin tiedustelee vastaajalta, tunnustaako hän edelleen rikoksen ja suostuuko hän asian käsittelyyn tunnustusoikeudenkäynnissä sekä ymmärtääkö hän muiltakin osin tuomioesityksen sisällön ja merkityksen. Näin tuomioistuin kysymyksin varmistuu siitä, että esitys vastaa vastaajan tarkoittamaa, vastaaja on vapaaehtoisesti ja aidosti suostunut asian käsittelyyn tässä menettelyssä ja että vastaajan antama tunnustus on vapaaehtoinen ja pätevä. Tätä kautta vastaaja saa muutoinkin mahdollisuuden lausua tuomioesityksestä, mutta todistelua ei kuitenkaan enemmälti enää oteta vastaan tunnustusoikeudenkäynnissä. Erityisesti syyteneuvottelumenettelyyn ohjautuvan rikosasian esitutkinnassa on kiinnitettävä huomiota siihen, että epäillyllä/vastaajalla on ollut oikeus vastakuulustella häntä vastaan kertovia todistajia sekä esittää omaa näyttöään, vaikka hän on epäillyn teon tunnustanutkin. 41 tiin, jossa voidaan käsitellä sekä tuomioesitys että tuomioesityksessä tarkoitettuun rikokseen perustuvat julkis- ja yksityisoikeudelliset vaatimukset. Jatkossakin kaikissa rikosasioissa pyritään selvittämään tapahtunut ja arvioimaan, minkä tunnusmerkistön epäilty teko täyttää. Syyteneuvottelu on siis vain yksi prosessimahdollisuus. Aloiteoikeus syyteneuvottelun käynnistämiseksi ja lopulta tuomioesityksen laatimiseksi on sekä syyttäjällä että rikoksesta epäillyllä / rikosasian vastaajalla, jotka voivat yksissä tuumin tehdä tuomioesityksen.71 Syyteneuvottelu on siis vain yksi prosessimahdollisuus. Aloiteoikeus syyteneuvottelun käynnistämiseksi ja lopulta tuomioesityksen laatimiseksi on sekä syyttäjällä että rikoksesta epäillyllä / rikosasian vastaajalla, jotka voivat yksissä tuumin tehdä tuomioesityksen.72 Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 §:n 1 momentin73 mukaan syyttäjä voi ryhtyä omasta tai asianosaisen aloitteesta toimenpiteisiin tuomioesityksen tekemiseksi ja sen käsittelemiseksi saman lain 5b luvussa tarkoitetussa oikeudenkäynnissä, jos • epäillystä rikoksesta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin kuusi vuotta vankeutta, ja kysymys ei ole rikoslain (39/1889) 20 luvun 1, 4, 5, 6, 8a, 8b §:ssä tai 21 luvun 4, 5, 6a ja 7-15 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta, ja • syyttäjä katsoo asian käsittelyn tarkoitetussa oikeudenkäynnissä perustelluksi ottaen huomioon asian laadun ja esitettävät vaatimukset, yhtäältä mainitussa oikeudenkäynnissä ja toisaalta syyteasiasta säädetyssä järjestyksessä käsittelystä ilmeisesti aiheutuvat kustannukset ja siihen kuluva aika sekä mahdolliset epäiltyyn rikokseen tai siihen välittömästi liittyvään rikokseen kuuluvat osallisuuskysymykset. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 §:n 2 momentin74 mukaan tuomioesitys voidaan tehdä, kun: • asianomaisesta rikoksesta epäilty tai rikosasian vastaaja tunnustaa epäillyn rikoksen ja suostuu asian käsittelyyn oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5b luvussa tarkoitetussa oikeudenkäynnissä, • syyttäjä ja rikoksesta epäilty tai rikosasian vastaaja ovat yhtä mieltä syyksiluettavasta rikoksesta ja • asianomistaja on ilmoittanut esitutkinnassa, ettei hänellä ole vaatimuksia asiassa tai suostuu asian käsittelyyn oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5b luvussa tarkoitetussa oikeudenkäynnissä. Syyttäjä sitoutuu tuomioesityksessä vaatimaan rangaistusta rikoslain 6 luvun 8a §:ssä tarkoitetun lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti. Syyttäjä voi myös sitoutua jättämään syytteen nostamatta yhdestä tai useammasta epäillystä rikoksista (ROL 1:8,2). Tuomioesitys on laadittava kirjallisena ja osapuolten on se allekirjoi71 OM 26/2012 s. 16, 39, 50–54, 57–64, 74–75 ja 79–82. 72 OM 26/2012 s. 16, 39, 50–54, 57–64, 74–75 ja 79–82. 73 Säännöstä on muutettu HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksyen. Muutokset on kirjattu säännökseen, vaikka uusi säädösnumero ja lainmuutoksen voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 74 Säännöstä on muutettu HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksyen. Muutokset on kirjattu säännökseen, vaikka uusi säädösnumero ja lainmuutoksen voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 42 tettava ja päivättävä (ROL 1:10,4). Esityksessä tulee olla mainittuna edellä selostetut tiedot (ROL 1:10,2) sekä syyttäjän sitoumus vaatia rangaistusta lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti. Syyttäjä voi ilmoittaa tuomioesityksessä kantansa tuomittavan rangaistuksen lajista ja määrästä (ROL 1:10,4).75 Syyteneuvottelu soveltuu tekoihin, joista on enimmillään säädetty kuusi vuotta vankeutta. Tunnustukseen perustuvaa esitutkinnan rajoittamista tai tuomiesityksessä sovittua rangaistuksen lieventämistä ei pidetä tätä törkeimpien rikosten osalta perusteltuna, koska rikoksesta epäillyn oikeusturva sekä yleinen ja yksityinen etu muutenkin edellyttävät, että tällainen rikosasia tutkitaan laajemmin. Lisäksi rikoslajityypeistä syyteneuvottelumahdollisuuden ulkopuolelle rajataan suurin osa rikoslain 20 luvun seksuaalirikoksista (raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta sekä lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin). Vastaavalla tavalla rikoslain 21 luvun henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset rajataan kokonaisuudessaan soveltamisalan ulkopuolelle (lapsensurma, pahoinpitely, törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu, lievä pahoinpitely, kuolemantuottamus, törkeä kuolemantuottamus, vammantuottamus, törkeä vammantuottamus, tappeluun osallistuminen, vaaran aiheuttaminen, heitteillepano, pelastustoimen laiminlyönti). Koska nämä rikokset kohdistuvat erittäin herkkiin oikeushyviin, henkeen ja terveyteen sekä seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja nuorten suojelemiseen seksuaaliselta hyväksikäytöltä, ei tunnustamiseen perustuvaa esitutkinnan rajaamista tai rangaistuksen lieventämistä voida pitää puollettavana yleisen ja yksityisen edun vaatiessa tällaisten epäiltyjen tekojen selvittämistä, tutkimista sekä käsittelyä tavanomaisessa järjestyksessä että rangaistuksen tuomitsemista normaaliasteikolla.76 Rikoslain 20 ja 21 lukujen törkeimmät henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset rajautuvat menettelyn ulkopuolelle enimmäisrangaistusta koskevan edellytyksen perusteella. Esitutkintalain 3 luvun 10a §:ssä säädetään, jos esitutkinnassa on saman henkilön tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampi ja hän on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksen selvittämistä, syyttäjä voi, jos hän katsoo sen perustelluksi ottaen huomioon asian laadun ja esitettävät vaatimukset, käsittelystä ilmeisesti aiheutuvat kustannukset ja siihen kuluva aika sekä muut seikat, tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, että esitutkintaa ei toimiteta kaikista rikoksista tai että esitutkinta näiden osalta lopetetaan. Edelleen säännöksen mukaan, jos esitutkintaa rajoitetaan tunnustuksen perusteella, syyttäjä voi samalla tutkinnanjohtajan esityksestä sitoutua vaatimaan rangaistusta rikoslain 6 luvun 8 a §:ssä tarkoitetun lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti epäillystä rikoksesta, josta esitutkinta toimitetaan. Syyttäjä voi tehdä vastaavan sitoumuksen myös silloin, kun tutkittavana on yksi epäilty rikos, jonka selvittämistä rikoksesta epäilty on edistänyt tunnustamalla 75 Tässä kappaleessa olevia säännöksiä koskee HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksytyt lakimuutokset. Muutokset on kirjattu, vaikka uusi säädösnumero ja lainmuutosten voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 76 OM 26/2012 s. 38–39, HE 58/2013 vp s. 14 ja 23 ja LaVM 5/2014 vp s. 7. LaVM 5/2014 vp s. 3 ja 7 on käsitelty myös syyteneuvottelun ulkopuolelle jätettävää rikosluetteloa. 43 sen kokonaan tai olennaisilta osiltaan. Säännöksen kolmannen momentin mukaan voidaan järjestää syyttäjän ja rikoksesta epäillyn välinen neuvottelu sekä laatia tuomioesitys noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 ja 10 a §:ssä säädetään.77 Käytännössä rajoittamismenettelyä koskeva säännös tarkoittaa sitä, että näiden rikosten osalta esitutkinta jätetään toimittamatta tai lopetetaan samaan tapaan kuin kuten esitutkinnan rajoittamisessa muillakin perusteilla.78 Oikeudenkäynnistä rikosasioista annetun lain 1 luvun 10a §:ssä79 määritellään tuomioesityksen menettelystä, kun syyttäjä katsoo, että epäillystä rikoksesta voidaan tehdä tuomioesitys. Syyteneuvottelussa tulee aidosti olla kysymys neuvottelusta, jollainen ei ole tavanomainen suomalaisessa rikosprosessissa. Neuvottelujen kohteena voi olla ainoastaan rangaistusseuraamus, eivät tosiasiat eli se, mitä on tapahtunut. Syyteneuvottelun ja tunnustamisoikeudenkäyntiin liittyy rikosoikeudellisen rangaistuksen mittaaminen alennetulta asteikolta. Lievennyksen rangaistukseen tuottaa epäillyn tunnustaminen.80 Asianomistajan suostumus on edellytyksenä syyteneuvottelun toteutumiselle. Mikäli asianomistaja on ilmoittanut, ettei hänellä ole vaatimuksia, ilmoitus on sitova. Asianomistaja menettää ilmoituksella syyteoikeutensa, mutta ei oikeuttaan esittää rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta.81 Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5b luvussa säädetään menettelystä tunnustamisoikeudenkäynnissä. Tuomioistuin voi käyttää tuomiovaltaansa ja arvioida tuomion antamisen edellytyksiä vain, jos sillä on käytettävissään riittävä selvitys teon rikosoikeudelliseksi arvioimiseksi ja tunnusten oikeellisuuden ja vapaaehtoisuuden varmistamiseksi82. Joissakin tilanteissa päätös jättää esitutkinta toimittamatta tai lopettaa se ja syyttäjän sitoumus vaatia lievempää rangaistusta saadaan peruuttaa. Tämä on mahdollista esitutkintalain 3 luvun 10a §:n 3 momentin83 mukaan vain, jos säännöksessä tarkoitettu tunnustus peruutetaan taikka asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös tai sitoumus on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. 77 Tässä kappaleessa olevia säännöksiä koskee HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksytut lakimuutokset. Muutokset on kirjattu, vaikka uusi säädösnumero ja lainmuutosten voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 78 OM 26/2012 s. 21, 34, 37, 65–66 ja 84, HE 58/2013 vp s. 79 Tämä säännös säännös on lisätty HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksyen. Muutos on kirjattu, vaikka uusi säädösnumero ja lainmuutoksen voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 80 LaVM 5/2014 vp s. 2. 81 LaVM 5/2014 vp s. 4 ja KKO 2002:12. 82 PeVL 7/2014 vp s. 3. 83 Tämä säännös säännös on lisätty HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksyen. Muutos on kirjattu, vaikka uusi säädösnumero ja lainmuutoksen voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 44 Erikseen esitutkintalain 3 luvun 10a §:ssä84 todetaan selvyyden vuoksi, ettei tämän säännöksen nojalla esitutkintaa jätetä toimittamatta tai lopeteta eikä tehdä säännöksessä tarkoitettua sitoumusta siltä osin kuin epäillystä rikoksesta on säädetty ankarampi rangaistus kuin kuusi vuotta vankeutta tai epäilty rikos on rikoslain 20 luvun 1, 4, 5, 6, 8 a ja 8 b §:ssä tai 21 luvun 4, 5, 6 a ja 7-15 §:ssä tarkoitettu rikos taikka tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaatii esitutkinnan toimittamista. Sama soveltamisalan rajaus on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 §:n edellytyksiä koskevassa säännöksessä. Pääpiirteissään ehdotettu syyteneuvottelumenettely sisältää vapaaehtoisuuden, tunnustamisen, tunnustamisen pohjalta laadittavan tuomioesityksen ja tunnustamisoikeudenkäynnin tuomioistuimessa. Lisäksi tunnustaminen on nousemassa yhdeksi esitutkinnan rajoittamisperusteeksi aiempien rajoittamisperusteiden joukkoon. Syyteneuvottelumenettely on tullut hyväksytyksi suomalaiseen lainsäädäntöön ja tätä kautta osaksi suomalaista oikeusjärjestelmää. Millainen sen käytännön vaikutus esitutkintaan ja myöhempään prosessiin tulee olemaan, jää nähtäväksi. Tätä kirjoitettaessa lainsäädäntö on hyväksytty, mutta lain voimaan tulo ajankohta ei ole vielä tiedossa. Lisätietoa syyteneuvottelun taustoista, eri maissa käytettävistä vastaavista prosessimalleista sekä syyteneuvotteluun liittyvistä periaatteista sekä lainsäännösten muuttumisesta saat tutustumalla OM mietintöön 26/2012, hallituksen esitykseen HE 58/2013 vp, LaVM 5/2014 vp ja PeVL 7/2014 vp. 84 Tämä säännös on lisätty HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksyen. Muutos on kirjattu, vaikka uusi säädösnumero ja lainmuutoksen voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 45 46 2 ESITUTKINTAAN OSALLISET Johanna Parviainen ja Satu Rantaeskola 2.1 Viranomaiset esitutkinnassa Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 2:1 viranomaiset esitutkinnassa ETL 13 § Esitutkintaviranomaiset Esitutkinnan toimittaa poliisi. Esitutkinnan toimittaa poliisi, jollei erikseen ole toisin säädetty. Siitä, mille yksikölle poliisissa esitutkinta kuuluu, on säädetty ja määrätty erikseen. Poliisin lisäksi esitutkintaviranomaisia ovat rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset siten kuin niiden esitutkintatoimivallasta säädetään rajavartiolaissa (578/2005), tullilaissa (1466/1994), sotilaskurinpitolaissa (331/1983) ja poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa annetussa laissa (1251/1995). Esitutkintaviranomaisten lisäksi esitutkintaan osallistuu syyttäjä. 2.1.1 Esitutkintaviranomaiset Aiempaan esitutkintalain 13 §:ään verrattuna esitutkintalain 2 luvun 1 §:n sisältö jakaantuu kahteen eri momenttiin. Säännöksestä poistetaan maininta siitä, että esitutkinnan toimittavasta viranomaisesta voidaan säätää erikseen toisin. Tämä lause on tarpeeton, koska muista esitutkintaviranomaisista (erityiset esitutkintaviranomaiset) kuin poliisista (yleinen esitutkintaviranomainen) ja niiden esitutkintatoimivallan perusteena olevista laeista säädetään erikseen esitutkintalain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa.85 Sinällään poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten väliseen toimivallan jakoon ei ole aiemminkaan havaittu liittyvän ongelmia, mutta uudessa esitutkintalaissa on katsottu perustelluksi mainita selvyyden vuoksi poliisin lisäksi muut esitutkintaviranomaiset sekä näiden esitutkintatoimivallan perusteena olevat säännökset. Aiempaan verraten säännöksestä poistuu tarpeettomana myös virke, joka määritti siitä, mille yksikölle poliisissa esitutkinta kuuluu, on säädetty ja määrätty erikseen. 85 Lisäksi vuoden 2010 alussa on tullut voimaan poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annettu laki (687/2009). HE 222/2010 vp s. 164. Lain 1 §:n 2 momentin mukaan yhteistoiminnalla tarkoitetaan kyseisessä laissa rikostorjuntaan, valvontatoimintaan tai kansainväliseen yhteistyöhön liittyvän toimenpiteen suorittamista toisen viranomaisen puolesta tai apuna tämän tehtäväalueella sekä toimimista yhteistyössä PTR-viranomaisten yhteisellä tehtäväalueella. Lain 7 §:n mukaan PTR-viranomaiset voivat perustaa yhteisen tiedonhankinta- ja tutkintaryhmän. Ks. Esitutkintaviranomaisista tarkemmin myös Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 121–142. 47 Nykyään poliisin hallinnosta annettu laki ja asetus86 määrittävät poliisin yksiköiden keskinäisen työnjaon.87 Virallinen syyttäjä osallistuu esitutkintaviranomaisten lisäksi esitutkintaan, joka todetaan erikseen ja selvyyden vuoksi esitutkintalain 2 luvun 1 §:n 3 momentissa. Toteamuksella halutaan korostaa sitä, ettei syyttäjä ole kuitenkaan aiempaan tapaan esitutkintaviranomaisen virkamies eikä esitutkintavirkamies osallistuessaan esitutkintaan vaan toimii syyttäjän asemassa. Syyttäjää ei siis koske esitutkintalain esitutkintaviranomaista ja esitutkintavirkamiestä koskevat säännökset, mutta esitutkintalaki laajasti mahdollistaa syyttäjän osallistumisen esitutkintaan ja antaa syyttäjälle merkittävät esitutkintaa koskevat toimivaltuudet. Esitutkinnassa syyttäjä ei vielä ole jutun asianosainen, mutta tulee asianosaiseksi rikosprosessissa sen jälkeen, kun hän on nostanut syytteen88. Syyttäjän esitutkintaan osallistumista ja toimivaltaa koskevat säännökset perustuvat pitkälti aiemman esitutkintalain säännöksiin, mutta syyttäjän toimivaltuuksista on voimassa myös, mitä niistä muualla säädetään89. Pidättämiseen oikeutettuna virkamiehenä syyttäjällä on kuitenkin varsin laaja toimivalta käyttää pakkokeinoja tai hakea oikeudelta pakkokeinon määräämistä90. Erityisesti esitutkintalain 5 luvun säännökset esitutkintayhteistyöstä liittyvät esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän väliseen esitutkintayhteistyöhön, jota käsitellään jäljempänä erikseen. Yleisesti ottaen syyttäjän asema suhteessa esitutkintaan ilmenee siinä merkityksessä, joka esitutkinnalla on virallisen syyttäjän toimintaan vaikuttavana ja rikosoikeudenkäynnin valmisteluun liittyvänä vaiheena. Syyttäjä on avainasemassa rikosprosessissa ollessaan mukana aina esitutkinnasta ylimpään muutoksenhakuasteeseen saakka. Syyttäjän nähdään voivan yleensä ajaa menestyksellisesti valtion rangaistusvaadetta vain, jos syytteessä mainitut seikat ja niistä esitettävät todisteet on selvitetty ja järjestetty esitutkinnassa, josta syystä syyttäjälle on annettu myös tiettyjä toimivaltuuksia määrittää yksittäisessä tapauksessa, mitä seikkoja esitutkinnassa selvitetään, mitä todisteita niistä hankitaan ja tallennetaan. Syyttäjällä on myös nimenomainen valta pyytää tiettyjä esitutkintatoimenpiteitä ja tarvittaessa lisätutkintaa, jotka esitutkintaviranomaisen on suoritettava.91 Syyttäjän asema ja mahdollisuus osallistua esitutkintaan on tämän vuoksi otettu huomioon lukuisissa esitutkintalain säännöksissä. Esimerkiksi esitutkintalain 7 luvussa säädetysti virallisella syyttäjällä on aina oikeus olla läsnä kuulusteluissa ja osallistuessaan kuulusteluun syyttäjällä on oikeus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. Lisäksi 86 Huomaa, että lakiin on säädetty muutoksia. Ks. tarkemmin SK 503/2013. 87 HE 222/2010 vp s. 27 ja 163. Poliisihallitus voi antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä keskusrikospoliisin tehtävistä ja määrätä myös tarvittaessa keskusrikospoliisin ja poliisin muiden yksiköiden välisistä tutkintajärjestelyistä. Vastaavasti Poliisihallitus määrää tarkemmin niistä asiaryhmistä, jotka kuuluvat suojelupoliisin tutkittaviksi. Lisäksi Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan maakunnalla on vastuu yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, jonka nojalla maakunnalla on oma poliisitoimi, kun taas valtakunnan tehtäviin kuuluvat lähtökohtaisesti rikosprosessioikeuden alaan kuuluvat kysymykset. Ks. tarkemmin HE 222/2010 vp s. 164. 88 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 159. Syyttäjä on siis jutun kantaja joko yksin tai yhdessä asianomistajan kanssa. Syyttäjä toimii rikosasiassa yhteiskunnan etua valvovana ja edustavana virkamiehenä. 89 HE 222/2010 vp s. 28 ja 164. 90 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 160. 91 HE 222/2010 vp s.164–165. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 18 ja 158–159. 48 viralliselle syyttäjälle on nyt varattava mahdollisuus olla läsnä ryhmätunnistuksessa (ETL 8:3,2) sekä kuulustelutilaisuudessa, joka tallennetaan todisteena käyttämistä varten (ETL 9:4,3) ja esittää tässä tilaisuudessa joko itse tai tutkijan välityksellä kuulusteltavalle kysymyksiä. Tarvittaessa virallista syyttäjää on myös kuultava loppulausunnon tarpeellisuudesta ja sisällöstä (ETL 10:1,3). Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on korostettu syyttäjän vastuuta huolehtia esitutkinnan lainmukaisuudesta, perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta sekä yleisestä asianmukaisuudesta. Koska syyttäjän pääasiallisena tehtävänä on syytteen ja siihen liittyviä vaatimuksia koskevan näytön esittäminen pääkäsittelyssä, on yksi esitutkintalain tarkoitus selvittää ja valmistella syyteharkintaa varten tarvittavat seikat siten, että todistelu voidaan ottaa vastaan pääkäsittelyssä yhdellä kertaa. Syyttäjän yleiseen toimintaan vaikuttava esitutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin valmisteluun liittyvään rooli pitää sisällään myös syyttäjän vastuun huolehtia esitutkinnan lainmukaisuudesta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurannasta. Myös esitutkinnan rajoittamiseen (ETL 3 luku) liittyvä määräys tutkinnanjohtajan esityksestä, on syyttäjän toimivaltaan kuuluva asia. Vastaavasti myös poliisirikosasioiden (ETL 2:4) tutkinnanjohtajuus kuuluu syyttäjälle lukuun ottamatta rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita.92 2.2 Tutkinnanjohtaja Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 2:2 Tutkinnanjohtaja ETL 13 - 15 § Esitutkintaviranomaiset Esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja, jona toimii pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 9 §:ssä tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Syyttäjä toimii tutkinnanjohtajana kuitenkin vain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Poliisin toimittamassa esitutkinnassa saa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli toimia tutkinnanjohtajana asian laatuun liittyvästä tai muusta vastaavasta perustellusta syystä ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jonka oikeudesta toimia tutkinnanjohtajana säädetään laissa erikseen. ETL 14 § 1 mom. Esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Tutkinnanjohtajana on pakkokeinolain (450/87) 1 luvun 6 §:ssä mainittu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Erityisestä syystä saa tutkinnanjohtajana olla poliisin toimittamassa esitutkinnassa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jolle tämä oikeus on lailla erikseen annettu. Samaan rikoskokonaisuuteen kuuluvien rikosten tutkinnanjohtajien esimieheksi voidaan määrätä tutkinnan yleisjohtaja, joka päättää esitutkinnan yhteensovittamisesta ja joka voi tuossa tarkoituksessa antaa alaisenaan toimivia tutkinnanjohtajia koskevia määräyksiä. 92 HE 222/2010 vp s. 28–32, 167–169. Tarkemmin syyttäjän toimivaltuuksista esitutkinnassa voit lukea myös teoksesta Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 162–164. 49 2.2.1 Esitutkinnan johtaminen Esitutkintalain 2 luvun 2 §:n 1 momentti vastaa osittain aiempaa 14 §:n 1 momenttia. Aiempaan tapaan pykälässä mainitaan tutkinnanjohtaja pidättämiseen oikeutettuna virkamiehenä sekä virallinen syyttäjä erikseen. Momentin toisen virkkeen virallista syyttäjää koskeva rajaus on kuitenkin tarpeen, koska syyttäjä ei edelleenkään toimi tutkinnanjohtajana kuin rajoitetuissa tapauksissa, käytännössä luvun 4 §:n 1 momentin mukaisissa tapauksissa, joissa rikoksesta epäilty tai joku epäillyistä on poliisimies (ns. poliisirikosasiat).93 Pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 9 §:n 1 momentin 1–3 säädetään tutkinnanjohtajana toimivista poliisi-, tulli- ja rajavartiovirkamiehistä pidättämiseen oikeutettuina virkamiehinä. Syyttäjä on mainittu erikseen säännöksen 4 kohdassa. Tulli- ja rajavartiovirkamiehistä, jotka lisäksi erityisestä syystä voivat toimia tutkinnanjohtajina, säädetään tullilain (1466/1994) 43 §:n 2 momentissa94 ja rajavartiolain (578/2005) 46 §:ssä95. Pidättämiseen oikeutetuista puolustusvoimien virkamiehistä säädetään laissa erikseen (PKL 2:9,2).Laissa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa (255/2014) säännellään puolustusvoimissa toimitettavasta esitutkinnasta. Lain 28 §:n mukaan esitutkinnan toimittamisesta huolehtii kurinpitoesimies, jonka alaisessa joukossa tai hallintoyksikössä rikos on tehty tai rikoksesta epäilty palvelee. Esitutkinnan toimittamisesta voi tarvittaessa huolehtia myös ylempi kurinpitoesimies. Esitutkinnan toimittamisesta huolehtiva virkamies toimii samalla tutkinnanjohtajana tai määrää alaisensa tutkinnanjohtajaksi.Jos ylemmän kurinpitoesimiehen tietoon on tullut, että alempi esimies ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin rikoksen johdosta, hänen on asian laadun niin vaatiessa määrättävä esitutkinta suoritettavaksi tai otettava asia käsiteltäväkseen. Edelleen saman säännöksen mukaan, tutkittaessa sotilasoikeudenkäyntilaissa tarkoitettua rikosta tutkinnanjohtajana on sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies tai perusyksikön päällikkö. Perusyksikön vääpeli voi olla tutkinnanjohtajana asiassa, jossa toimitetaan saman lain 29 §:n 2 momentin mukainen esitutkinta ja jossa voidaan määrätä 12 §:n 4 momentissa mainittu seuraamus. Tutkijana toimii puolustusvoimissa palveleva virkamies. Tutkijalla tulee olla riittävä koulutus esitutkintaan. Vielä saman lain mukaan kurinpitoesimies voi pyytää 36 lain §:ssä tarkoitettuja virkamiehiä suorittamaan esitutkinnan. Jos esitutkinta siirtyy pääesikunnalle, edellä mainitussa pykälässä tarkoitettu virkamies toimii myös tutkinnanjohtajana. Pääesikunnan virkamiesten toimivaltuuksista esitutkinnassa säädetään 37 §:ssä. Jos tutkinnan puolueettomuus, rikoksen vakavuus tai asian laatu muutoin sitä edellyttää, on tutkinta siirrettävä kokonaan poliisille. Kun asia siirretään kokonaan poliisin tutkittavaksi, tutkinnanjohtajuus siirtyy 93 HE 222/2010 vp s.165. 94 TL 1466/1994 43 § 2 (1260/2013) Tullimiehellä on Tullin suorittamassa esitutkinnassa sama oikeus ryhtyä tutkintatoimenpiteisiin ja käyttää pakkokeinoja kuin poliisimiehellä poliisiviranomaisen toimittamassa esitutkinnassa, jos 20 a §:n 1 momentista ei muuta johdu. Pidättämiseen oikeutetuista tullimiehistä säädetään pakkokeinolain 2 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa. 95 RVL 578/2005, 46 § on muutettu (875/2011) ja muutos on tullut voimaan 1.1.2014. Tutkinnanjohtajana rajavartiolaitoksen toimittamassa esitutkinnassa on pakkokeinolain 2 luvun 9 §:n 3 kohdassa tarkoitettu rajavartiolaitoksen virkamies. 50 poliisille. Yksittäinen kuulustelu tai muu tutkintatoimenpide voidaan antaa poliisin suoritettavaksi. Lisäksi on huomioitava tutkinnanjohtajavaltuuksia tarkasteltaessa, että päätöksiä joudutaan tekemään myös asioissa, joissa ei ainakaan vielä päätöksentekohetkellä ole tutkinnanjohtajaa. Tällöin tutkinnanjohtajalla tarkoitetaan tutkinnanjohtajaksi kelpoista poliisimiestä, joka tulee ryhtymään tai ainakin voisi ryhtyä kysymyksessä olevan asian tutkinnanjohtajaksi.96 2.2.2 Tutkinnanjohtajan päätösvaltaa koskeva sääntely Tutkinnanjohtajalla on aiempaan tapaan velvollisuus valvoa esitutkinnan suorittamista oikein ja lainmukaisesti. Tutkinnanjohtaja ei yleensä itse osallistu tutkintaan, mutta toisaalta ei ole mitään estettä sille, että tutkinnanjohtaja toimittaisi itse esimerkiksi kaikkein tärkeimmät ja vaativammat kuulustelut erityisesti tilanteissa, joissa tutkinnanjohtaja työskentelee yhteistyössä tutkijoiden kanssa kiinteästi yhtä juttua varten97. Käytännössä tämä on kuitenkin aika harvinaista ja pääsääntö onkin, että tutkijat hoitavat kuulustelut ja tutkinnanjohtaja tekee muita hänelle kuuluvia tehtäviä. Uudessa esitutkintalaissa säädetään aiempaa esitutkintalakia kattavammin tutkinnanjohtajan päätösvaltaan kuuluvista asioista. Koska säännöksiä on useita, on ne lueteltu seuraavassa esitöiden ja kirjallisuuden mukaisesti erillisenä listauksena, jossa on viitattu kunkin päätösvaltaan kuuluvan asian yhteydessä nimenomaiseen säännökseen. Kutakin päätösvaltaan kuuluvaa asiaa käsitellään sisällöllisesti tarkemmin teoksen kunkin säännöksen yhteydessä. Tutkinnanjohtajan päätösvaltaan kuuluvat: • päätös tarvittaessa siitä, onko henkilöä pidettävä asianosaisena (ETL 2:5,3) • päätös tarvittaessa siitä, onko alaisena toimiva esitutkintavirkamies esteellinen (ETL 2:7,2) ja myös siitä, onko itse esteellinen • päätös tarvittaessa siitä, toimitetaanko esitutkinta ja päätöksen tekemiseen mahdollisesti tarvittavien seikkojen selvittämisestä (ETL 3:3,3) • päätös asianosaisen pyytämistä esitutkintatoimenpiteistä (ETL 3:7,2) • päätös tarvittaessa siitä, että esitutkinta jätetään toimittamatta ja / tai lopetetaan (ETL 3:9,3) • esityksen tekeminen syyttäjälle esitutkinnan rajoittamisesta (ETL 3:10) • esitutkintatoimenpiteiden siirto (ETL 3:12) • esitutkinnan keskeyttäminen (ETL 3:13,1) • päätös tarvittaessa siitä, toimitetaanko esitutkinta täydellisenä vai suppeana (ETL 3:14,3) • esityksen tekeminen oikeudenkäyntiavustajan tai tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle ja avustajan määräämisestä rikoksesta epäillylle (ETL 4:10,2) • nouto esitutkintaan (ETL 6:2,2) 96 HE 222/2010 vp s. 166. 97 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 147. 51 • OK 17:21:ssä tarkoitetun henkilön kuulusteleminen todistajana tai todistelutarkoituksessa esitutkinnassa (ETL 7:7,2) • ryhtyminen toimenpiteisiin todistajankuulustelun toimittamiseksi tuomioistuimessa (ETL 7:9,1) • avustajan ja tukihenkilön kuulusteluun osallistumisen kieltäminen (ETL 7:12) • ryhmätunnistuksen järjestäminen (ETL 8:2,3) • päättää muun kuin esitutkintaviranomaisen oikeudesta tehdä kysymyksiä kuulusteltavalle, kun tallennetta on tarkoitus käyttää todisteena oikeudenkäynnissä (ETL 9:4,2) • loppulausunnon pyytäminen ja sen mahdollisesti edellyttämät toimenpiteet (ETL 10:1,3) • avustajan kelpoisuus (ETL 11:3,3) sekä • ilmaisukiellon antaminen esitutkinnan aikana (ETL 11:5,1).98 Näiden lisäksi kaikkien rikosten tutkintaan liittyviä lakiin perustuvia tutkinnanjohtajan tehtäviä ovat myös: • tutkijan suorittamien tehtävien johtaminen ja valvonta (ETL 2:3) • esitutkinnan aloittamisesta ilmoittaminen rikoslain (39/1889) 40 luvun 11 §:n 1 kohdassa tarkoitetun virkamiehen esimiehelle mahdollisia virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä varten (ETL 3:6) • hakemuksen tekeminen tuomioistuimelle edunvalvojan määräämisestä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta (ETL 4:8) • jos esitutkintaviranomainen on ilmoittanut tutkittavaksi tulleesta rikoksesta syyttäjälle, tutkinnanjohtajan on ennen esitutkinnan päättämistä kuultava syyttäjää siitä, onko asia selvitetty riittävästi (ETL 1:2:ssä esitutkinnassa selvitettävät asiat - tarkoitetulla tavalla), jos asian laatu tai laajuus edellyttää kuulemista tai jos esitutkinta on tarkoitus päättää saattamatta asiaa syyttäjän käsiteltäväksi (ETL 5:3) • oikeus antaa tietoja esitutkinnasta julkisuuteen (tutkinnanjohtajalla ja hänen esimiehillään sekä heidän määräämällään muulla virkamiehellä) (ETL 11:7) Lisäksi kirjallisuudessa mainitaan seuraavat tehtävät sellaisina tehtävinä, jotka on ollut tarkoituksenmukaista antaa nimenomaan tutkinnanjohtajan suoritettavaksi, vaikkei näistä olekaan nimenomaisesti säädetty missään. Tällaisia tehtäviä ovat: • pitää yhteyttä syyttäjään • pitää yhteyttä asianosaisten avustajiin • pitää yhteyttä tuomioistuimeen • pitää yhteyttä muihin viranomaisiin ja • valvoa, että tutkijat hoitavat tehtävänsä lain mukaisesti ja joutuisasti.99 98 HE 222/2010 vp s. 165–166. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 143–149. 99 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 149. 52 Edellä mainittujen tehtävien lisäksi tutkinnanjohtajan tehtävänä on päättää pakkokeinojen käyttämisestä jutussa. Pääsääntönä pakkokeinojen käyttämisessä on, että niistä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies eli tässä tapauksessa jutun tutkinnanjohtaja. Joissakin erityisissä tilanteissa päätäntävalta pakkokeinojen käyttämisestä on poikkeuksellisesti myös poliisimiehellä. Näitä tilanteita on käsitelty tarkemmin pakkokeinoja koskevassa kommentaariteoksessa. Tutkinnanjohtajan tehtävänä on päättää myös siitä, voidaanko esitutkinnan tilanteesta antaa tietoa asianosaiselle (ETL 4:15) vai onko tietojen antamisesta haittaa asian selvittämiselle. Tutkijan tulisikin saattaa tietojen antamista kysymys säännönmukaisesti tutkinnanjohtajan päätettäväksi, vaikka säännöksessä ei sellaista velvoitetta olekaan. 2.2.3 Rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli tutkinnanjohtajana Esitutkintaa johtaa esitutkintalain 2 luvun 2 §:n mukaisesti tutkinnanjohtaja, jona toimii pakkokeinolain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Vaikka tämä on selkeä pääsääntö, lakiin on säädetty myös tilanteesta, jossa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli saa toimia tutkinnanjohtajana. Vähäisiä, rutiininluonteisia rikosasioita voi poliisin suorittamassa tutkinnassa huomattavassa määrin osoittaa rikosylikonstaapelien ja ylikonstaapelien tutkinnanjohtoon. Tätä on pidettävä tarkoituksenmukaisena poliisiyksiköiden rajallisten voimavarojen kohdentamisen ja rikostutkinnan tehokkuusvaatimuksen näkökulmasta, jottei tutkinnanjohtajille kasaannu kohtuuttoman paljon vastuullaan olevia asioita. Aiempi viittaus ”erityisiin syihin” poistuu siis säännöksen asiasisällöstä, koska ilmaisu antaisi harhaanjohtavan ja tiukan kuvan ns. rajoitettujen tutkinnanjohtajaoikeuksien edellytyksistä. Yleisesti ottaen kynnystä ei ole tarkoitus asettaa kovin korkealle juuri siitä syystä, että valtaosa rikosasioista on vähäisiä rutiiniluonteisia juttuja, joista erityisesti kokeneet rikosylikonstaapelit ja ylikonstaapelit vaikeuksitta selviävät. Ilmaisu ”erityisestä syystä” on siis korvattu ilmaisulla ”asian laatuun liittyvästä tai muusta vastaavasta perustellusta syystä”.100 Rajoitetuilla tutkinnanjohtajaoikeuksilla toimivalla tutkinnanjohtajalla ei ole oikeutta päättää pidättämisestä. Näillä rajoitetuilla tutkinnanjohtaja oikeuksilla oleva ei siis voi aina tehdä kaikkia esitutkinnan edellyttämiä päätöksiä ja tällöin hänen on siirrettävä suurin osa pakkokeinojen käyttämistä koskevista asioista esimiehensä ratkaistaviksi101. Lähtökohtaisesti rajoitetuilla tutkinnanjohtajaoikeuksilla toimiville rikosylikonstaapeleille tai ylikonstaapeleille ei ole käytännössä tarkoituksenmukaista kirjata tutkinnanjohtoonsa tällaisia tapauksia, joista jo ennakoitavissa tarvetta pakkokeinojen käyttämiselle. Yksittäisissä rikosasioissa tutkinnanjohtajan määräytyminen on siis jätetty esitutkintaviranomaisen sisäisten hallinnollisten määräysten varaan joko yleismääräyksin tai esimiehen yksittäistapauksissa antamin määräyksin mukaillen myös toimintojen paikallistason järjestelyjä102. 100 101 102 HE 222/2010 vp s. 29 ja 166. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 143–144. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 145–146. 53 2.2.4 Tutkinnan yleisjohtaja Aiempaan lakiin verraten esitutkintalain 2 luvun 2 §:n 2 momentin säännös on uusi. Säännöksen mukaan samaan rikoskokonaisuuteen kuuluvien rikosten tutkinnanjohtajien esimieheksi voitaisiin määrätä tutkinnan yleisjohtaja, joka päättää esitutkinnan yhteensovittamisesta ja joka voi tuossa tarkoituksessa antaa alaisenaan toimivia tutkinnanjohtajia koskevia määräyksiä.103 Käytännössä yleisjohtaja voi ratkaista tekemällä tutkinnan suuntaamista ohjaavia päätöksiä esimerkiksi tilanteissa, joissa jonkin esitutkintatoimenpiteen suorittaminen saattaisi haitata toisen rikoksen selvittämistä tai tehdä muutoin päätöksiä tutkintavoimavarojen jakamisesta. Tarve tutkinnan yleisjohtajalle pohjaakin laajoihin rikoskokonaisuuksiin, joissa toisiinsa liittyvät esitutkinnat voivat vaatia erityistä määräysvaltaa muihin tutkinnanjohtajiin nähden ja voivat vaatia korostunutta syyttäjäyhteistyötä asioita koskevien ratkaisujen ollessa usein merkittäviä. Juuri laajojen rikoskokonaisuuksien selvittämiseen liittyvästä organisointijärjestelystä tulee säätää laissa104. Tutkinnan yleisjohtajiksi valittavat poliisivirkamiehet ja muut virkamiehet määräytyisivät kyseisiä viranomaisia koskevien hallinnollisten säännösten mukaan.105 2.3 Tutkija Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 2:3 Tutkija Tutkija suorittaa tutkinnanjohtajan johdon ja valvonnan alaisena epäiltyä rikosta koskevat kuulustelut ja muut esitutkintatoimenpiteet sekä toteuttaa tutkinnanjohtajan antamat asian tutkintaa koskevat määräykset ja suorittaa muut tutkijalle lain mukaan kuuluvat toimenpiteet. 2.3.1 Toimenpiteiden suorittaminen Aiemmassa esitutkintalaissa ei säädetä tutkijasta, mutta uuteen lakiin tutkijaa koskeva säännös on otettu sääntelyn kattavuuteen ja johdonmukaisuuteen liittyvistä syistä, koska laissa monin paikoin muutenkin puhutaan tutkijasta.106 Nyt laista löydettävissä olevan lyhyen ”tutkijan tehtävälistan” ulkopuolelta tutkijan tehtäviksi on katsottava vielä esitutkintatoimenpiteiden suunnittelu ja niiden suorittaminen joutuisasti ja viivytyksettä. Säännökset, joissa puhutaan esitutkintaviranomaisen tehtävistä ja velvollisuuksista koskevat ennen kaikkea tutkijoita, koska tutkijat pääosin vastaavat tutkintatoimenpiteiden suorittamisesta kysymyksessä olevan säännöksen mukaises103 HE 222/2010 vp s. 166. 104 HE 222/2010 vp s. 28 ja 166. Yleisperusteluiden tekstissä on viitattu EOA:n antamaan ns. Smash Asemratkaisuun (päätös Dnro 1836/2/07 28.11.2007), jolloin tällaisen tutkinnanjohtajan asema on ollut sääntelemätön ja jonka jälkikäteisarvioinnissa asiaan on muun arvioinnin ohella kiinnitetty huomiota. 105 HE 222/2010 vp s. 166. 106 HE 222/2010 vp s. 166. 54 ti. Juttuihin tutkijat nimetään esitutkintayksikössä annettujen ohjeiden tai esimiesten määräysten perusteella.107 Säännöksessä mainitaan myös ensimmäisen kerran esitutkintatoimenpide, jota ei varsinaisesti määritellä, koska sen sisältö kussakin yksittäistapauksessa riippuu jossakin määrin asiayhteydestä. Puuttuvasta määritelmästä huolimatta esitutkintatoimenpiteellä tarkoitetaan esitutkintavirkamiehen suorittamaa esitutkintalain mukaista toimenpidettä, jolla pyritään esitutkintalain 1 luvun 2 §:n mukaisen esitutkinnassa selvitettävän asian selvittämiseen.108 Valtaosa tutkintatoimenpiteistä on rutiiniluonteisia tai muuten siinä määrin tutkijan oma-aloitteisesti tehtäviä, että tutkinnanjohtajan kannanottoa niiden tekemiseen ei tarvita eikä tutkija pelkästään toteuta hänelle tutkinnanjohtajalta tulleita määräyksiä. On myös huomattava, että nekin lain pykälät, joissa puhutaan esitutkintaviranomaisen tehtävistä ja velvollisuuksista koskevat ennen kaikkea tutkijoita, koska tutkijat pääosin vastaavat tutkintatoimenpiteiden suorittamisesta kysymyksessä olevan säännöksen mukaisesti.109 Uudessa esitutkintalaissa eräissä säännöksissä säädetään aiempaa lakia vastaavasti tutkijan tehtävistä. Nämä tehtävät luetellaan seuraavassa listauksena ja kutakin säännöstä koskeva tarkempi asiallinen sääntely on luettavissa säännösten yhteydestä. Tutkija voi • suostua siihen, että asianosainen saa antaa kuulustelulausumansa asiamiehen välityksellä taikka puhelimitse tai muulla tiedonsiirtovälineellä (ETL 7:1,2) • kutsua kuulustelutodistajan paikalle (ETL 7:11,1) • sallia asianosaista tai todistajaa tukevan henkilön olla läsnä kuulustelussa (ETL 7:12) • sallia asianosaisen ja hänen avustajansa tai asiamiehensä sekä asianomistajalle määrätyn tukihenkilön osallistua asianomistajan kanssa toisen asianosaisen tai todistajan kuulusteluun (ETL 7:13,1) • kieltää vajaavaltaisen kuulusteltavan laillisen edustajan läsnäolon kuulustelussa (ETL 7:14,3) • sallia kysymysten tekemisen kuulustelussa, tarvittaessa hänen välityksellään (ETL 7:17) • poistaa kuulustelutilaisuudesta häiritsevästi käyttäytyvän tai asian selvittämistä vaikeuttavan henkilön (ETL 7:18)110. Vaikka tutkijaa koskeva säännös on uudessa esitutkintalaissa uusi, ei se käytännössä vaikuta arkityötä muuttavasti. Laintasoiseksi säännökseksi kirjattu säännös on pelkkää työjärjestys- ym. tasoista ohjausta velvoittavampi. Säännös ei näyttäydy tyhjentävänä tutkijatehtävien listauksena, koska nekin lain säännökset, joissa puhu107 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 149–151. 108 HE 222/2010 vp s. 166–167. Esitutkinnassa voidaan käyttää myös muusta laista kuten esimerkiksi pakkokeinolaista tai poliisilaista tulevia toimivaltuuksia ja siltä osin kun erityislaissa ei säännellä jonkin toimenpiteen suorittamisesta, täydentävänä lakina sovelletaan esitutkintalakia yleislakina. 109 HE 222/2010 vp s.167. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 149–151. 110 HE 222/2010 vp s.167. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 150. Tavanomaisimmat lausunnot pyydetään tutkijan rutiiniluontoisten tehtävien ohessa (vrt. ETL 11:4, jonka nojalla tutkijalla on oikeus hankkia asiantuntijalausuntoja), mutta yleisesti ottaen on pidettävä suositeltavana, että laajaalaisemmista lausuntotarpeista tutkija neuvottelee tarvittavien lausuntojen hankkimisesta tutkinnanjohtajan kanssa. Lisäksi usein voi olla tarpeen keskustella esimerkiksi näytöntarpeen arvioimiseksi tarvittavien lausuntojen hankkimisesta virallisen syyttäjän kanssa (ETL 5 luku). 55 taan esitutkintaviranomaisen tehtävistä ja velvollisuuksista koskevat ennen kaikkea tutkijoita, koska tutkijat pääosin vastaavat tutkintatoimenpiteiden suorittamisesta111. 2.3.2 Esitutkintatoimenpiteen tallentaminen asiakkaan toimesta Esitutkinnassa on usein tilanne, että asiakas haluaa tallentaa tapahtuman omalla laitteellaan. Tämä pyyntö voi koskea kuulustelua tai jotakin pakkokeinoa, jota esitutkintaviranomainen on tekemässä. Laillisuusvalvoja on ottanut asiaan kantaa tapauksessa, jossa kuulusteltava oli halunnut nauhoittaa kuulustelun. Apulaisoikeuskansleri totesi, että kantelijalla oli sinänsä ollut perustuslain 12 §:ssä ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ihmisoikeussopimuksen) 10 artiklassa taattu sananvapauteen perustuva oikeus kuulustelun kuvaamiseen ja äänittämiseen. Tätä oikeutta, joka ei tässä tapauksessa kuulunut sananvapauden ydinalueeseen, voitiin kuitenkin rajoittaa lailla, kun se oli välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi ja rikollisuuden estämiseksi.112 Esitutkinnassa tapahtuvan asian käsittely, kuten epäillyn kuulustelu, ei ole julkista yleisölle. JulkL:n 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan esitutkinta-aineisto ja siten myös kuulusteluaineisto on esitutkinnan vireillä ollessa lähtökohtaisesti salaista. JulkL:n 11 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla tämä aineisto voidaan pitää poliisin harkinnan mukaan salassa tutkinnan lopettamiseen saakka epäillyltäkin. Näin ollen epäilty ei voinut ilman kuulustelijan lupaa tallentaa kuulustelua. Tallentamisen rajoitus perustui lakiin ja rajoittaminen oli välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi ja rikollisuuden estämiseksi.113 Tiedonsaantioikeus direktiivi114 voimaan tuleminen ei muuttane edellä kerrotun laillisuusratkaisun periaatteita. Asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevaa rajoitusta koskevasta rajoituksesta säädetään Tiedonsaantioikeus direktiivin myötä esitutkintalain 4 luvun 15 §:ssä115. Tällaisessa tilanteessa tapahtuman dokumentointi esitutkintaviranomaisen toimesta saattaa olla suositeltavaa tai jopa välttämätöntä myöhempien väitteiden välttämiseksi. 111 HE 222/2010 vp s. 100. 112 AOK päätös OKV/603/1/2008. 113 AOK päätös OKV/603/1/2008. 114 Tiedonsaantioikeus direktiivi 2012/13/EU. 115 HE 71/2014 vp s. 24. 56 2.4 Erityiset tutkintajärjestelyt Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 2:4 Erityiset tutkintajärjestelyt ETL 14 § 2 momentti (203/1997) Syyttäjä johtaa esitutkintaa, jos poliisimiehen epäillään tehneen rikoksen virkatehtävän suorittamisen yhteydessä. Vaikka poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta ei ole tehty virkatehtävien suorittamisen yhteydessä, syyttäjä voi rikoksen vakavuuden tai asian laadun sitä muuten edellyttäessä päättää ryhtymisestään tutkinnanjohtajaksi. Syyttäjä voi edellä tarkoitetuissa tapauksissa johtaa esitutkintaa myös siltä osin kuin asiassa on poliisimiehen lisäksi muu epäilty, jos se on asian selvittämiseksi tarkoituksenmukaista. Syyttäjä ei toimi tutkinnanjohtajana, jos asia käsitellään rikesakko- tai rangaistusmääräysasiana. Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkintaa johtaa kuitenkin aina virallinen syyttäjä lukuun ottamatta rikesakkoasiana ja rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita. Tutkinnanjohtajana toimiessaan syyttäjällä on tuossa tehtävässään samat toimivaltuudet kuin tutkinnanjohtajana toimivalla päällystöön kuuluvalla poliisimiehellä. Poliisimiehen tekemäksi epäilty rikos tutkitaan aina muussa kuin hänen toimipaikkansa poliisiyksikössä, jos asia ei ole rikesakko- tai rangaistusmääräysasiana käsiteltävä. Muutenkin rikoksen tutkiva poliisiyksikkö tulee tarvittaessa määrätä niin, ettei luottamus esitutkinnan puolueettomuuteen vaarannu. 2.4.1 Syyttäjä tutkinnanjohtajana epäillyssä virkatehtävään liittyvässä poliisirikosasiassa Esitutkintalain 2 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetään virallisen syyttäjän toimimisesta tutkinnanjohtajana poliisirikoksen tutkinnassa ja momentti poikkeaa aiemman lain 14 § 2 momentista, jonka mukaan virallinen syyttäjä johti aina poliisimiehen epäillyn rikoksen esitutkintaa lukuun ottamatta rikesakko- tai rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltäviä asioita. Uudistuksen yhteydessä on katsottu, että syyttäjän tutkinnanjohtaja-asema poliisirikosten tutkinnassa kaipasi tarkennusta.116 Virallinen syyttäjä johtaa siis esitutkintaa, jos poliisimiehen epäillään tehneen rikoksen virkatehtävän suorittamisen yhteydessä. Säännöksen ensimmäinen muutos aiempaan lakiin verraten on siis se, että lähtökohtaisesti virallinen syyttäjä toimii tutkinnanjohtajana vain poliisimiehen virkatehtävän suorittamisen yhteydessä tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnassa.117 116 HE 222/2010 vp s. 169. 117 HE 222/2010 vp s. 1, 28, 169. 57 Poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkintajärjestelyjä on perusteltu pyrkimyksellä turvata poliisirikosten esitutkinnan asianmukaisuus ja säilyttää yleisön luottamus esitutkinnan puolueettomuuteen. Käytännössä poliisimiehen epäillyksi tekemä rikos tutkitaan aina muussa kuin hänen toimipaikkansa poliisiyksikössä, joka on määrättävä niin, ettei luottamus esitutkinnan puolueettomuuteen vaarannu. Myös tutkinnanjohtajan tulee olla muusta kuin rikoksesta epäillyn sijoituspaikan syyttäjänvirastosta. Syyteharkinnan tekee kuitenkin rikoksen tekopaikan mukaan määräytyvä syyttäjä, ellei Valtakunnansyyttäjänvirasto toisin määrää.118 Poliisimiehen oikeusturvan kannalta on merkityksellistä, että häneen kohdistunut rikos tutkitaan asianmukaisesti. Ketään, ei myöskään poliisimiestä saa asettaa aiheettomasti rikoksesta epäillyn asemaan esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan. 2.4.2 Syyttäjän mahdollisuus ryhtyä tutkinnanjohtajaksi, jos rikosta ei ole tehty virkatehtävässä Jos poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta ei ole tehty virkatehtävien suorittamisen yhteydessä, syyttäjä voi päättää tutkinnanjohtajaksi ryhtymisestään rikoksen vakavuuden tai asian laadun sitä edellyttäessä (ETL 2:4). Rikoksen vakavuusasteella tarkoitetaan rikosepäilyä, joka voi johtaa virkamiesoikeudellisiin seuraamuksiin ts. sillä on vaikutuksia henkilön virassa pysymisoikeuteen. Asian laadulla tarkoitetaan esimerkiksi korkea-arvoisen poliisimiehen vapaa-aikanaan tekemää rikosepäilyä tai epäillyllä rikoksella on yhteys virkatehtäviin esimerkiksi hyödyntämällä tekijän asemaa poliisina käyttämällä hyväksi virkatehtävien yhteydessä saatuja tietoja. Tällaisessa tapauksessa syyttäjä voi johtaa esitutkintaa myös siltä osin kuin asiassa on poliisimiehen lisäksi muu epäilty, jos se on asian selvittämiseksi (ETL 2:4), ts. esitutkinnan tehokkaaseen toimittamiseen liittyvistä näkökohdista tarkoituksenmukaista, eikä tällöin olisi tarvetta ns. kahden tutkinnanjohtajan järjestelmälle. Jokaisen syyttäjälle tehdyn ilmoituksen lähtökohtana on, että ilmoitus edellyttää syyttäjän aktiivista kannanottoa. Tällöin tulee arvioiduksi, mikä on kulloinkin tapauskohtaisesti tarpeellista ja että viranomaisten resurssit kohdennetaan oikein, tulee tutkinnanjohtajuutta koskeva kysymys ratkaistuksi myös tässä järjestyksessä.119 Jos syyttäjä ottaa tällaisissa tapauksissa tutkinnanjohdon itselleen, koskee ratkaisu tutkinnanjohtajuudesta kaikkia tapauksen yhteydessä selvitettävänä olevia rikosepäilyjä. Käytännössä rajanveto poliisin virkatehtävään liittyvien rikosepäilyjen ja hänen vapaa-aikaansa liittyvien rikosepäiltyjen välillä on yleensä selvä, mutta tulkinnanvaraisissa tilanteissa syyttäjän tulee varmuuden vuoksi ottaa tutkinnanjohto itselleen.120 118 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 304. Ks. myös tarkemmin Poliisihallituksen antama ohje Poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinta POHA- Poliisimies epäiltynä (2020/2013/4590) ja Valtakunnansyyttäjän viraston antama ohje Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinta ja poliisirikosasiassa tehdystä syyteharkintaratkaisusta ilmoittaminen (VKS:2013:5). 119 ETY - työryhmä julkaisu 2012 s. 23. 120 HE 222/2010 vp s. 167–168. Erityisesti tapauksissa, joissa rikoksesta epäiltyjen toimet ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa, voi kahden tutkinnanjohtajan käyttäminen haitata tutkinnanjohtajapäätösten tekemistä nopeissa tilanteissa. Lisäksi esimerkiksi sen, että rikoksesta epäiltyjen välillä olisi erityinen yhteys esimerkiksi sukulaisuuden kautta, puoltaa pelkästään syyttäjän toimimista tutkinnanjohtajana. 58 2.4.3 Syyttäjän toimivalta tutkinnanjohtajana Esitutkintalain 2 luvun 4 §:n 2 momentti syyttäjän toimivaltuuksista tutkinnanjohtajana toimivan päällystöön kuuluvan poliisimiehen toimivaltuuksin on uusi. Säännös on otettu lakiin selvyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi. Esimerkiksi jos tapauksessa tulee arvioitavaksi, onko poliisimies syyllistynyt rikokseen, kuuluu syytä epäillä -kynnykseen ylittymiseen liittyvä arviointivastuu syyttäjälle121. Vastaavalla tavalla tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä vastaa siis esitutkintalain mukaisista ilmoituksista, pakkokeinoista, tiedottamisesta, esitutkinnan päättämisestä ja muista tutkinnanjohtajalle kuuluvista tehtävistä122. Toisin sanoen virallinen syyttäjä käyttää tutkinnanjohtajana toimiessaan kaikkia esitutkinta- ja pakkokeinolain mukaisia tai erityislainsäädännössä tutkinnanjohtajalle säädettyjä toimivaltuuksia.123 2.4.4 Epäillyn poliisirikoksen tutkiva poliisiyksikkö Mitä esitutkintalain 2 luvun 4 §:n 3 momentissa on säädetty epäillyn rikoksen tutkintapaikasta, edellyttää lisäksi myös sitä, että tarvittaessa rikoksen tutkiva poliisiyksikkö määrätään muutenkin niin, ettei luottamus esitutkinnan puolueettomuuteen vaarannu (vrt. ETL 2:8,1,7). Käytännössä jatkossakin epäillyt poliisirikokset tutkitaan muussa kuin rikoksesta epäillyn poliisimiehen toimipaikan poliisiyksikössä124 juuri esteellisyyssyistä. Vastaavalla tavalla puolueettomuus voi vaarantua tapauksissa, joissa poliisilaitoksen muuta virkamiestä kuin poliisimiestä epäillään rikoksesta tai joissa laitoksella aikaisemmin toiminutta entistä poliisimiestä epäillään rikoksesta taikka jossa poliisimies on asianomistaja125. Käytännössä poliisimiehen epäillyksi tekemä rikos tutkitaan aina muussa kuin hänen toimipaikkansa poliisiyksikössä, joka on määrättävä niin, ettei luottamus esitutkinnan puolueettomuuteen vaarannu. Myös tutkinnanjohtajan tulee olla muusta kuin rikoksesta epäillyn sijoituspaikan syyttäjänvirastosta. Syyteharkinnan tekee kuitenkin rikoksen tekopaikan mukaan määräytyvä syyttäjä, ellei Valtakunnansyyttäjänvirasto toisin määrää.126 2.4.5 Syyttäjän tutkinnanjohtajuuden ulkopuolelle jäävät asiat Jos asia käsitellään rikesakko- tai rangaistusmääräysasiana, syyttäjä ei toimi tutkinnanjohtajana. Rajaus noudattaa aiemman lain linjaa ja koskee periaatteessa kaikkia momentin kolmessa ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja tapauksia, mutta käytännössä toisen virkkeen mukaiset rikoksen vakavuuteen tai asiaan liit121 122 123 124 ETY - työryhmä julkaisu 2012 s. 5. POHA - Poliisimies epäiltynä 2020/2013/4590, s. 2. HE 222/2010 vp s. 169. POHA - Poliisimies epäiltynä 2020/2013/4590, s. 1. Ks. HE 222/2010 vp s. 169. Poliisiyksikköä koskeva määrääminen voi tapahtua joko tapauskohtaisesti tai yleisesti ja esitöiden mukaan virkettä jouduttaisiin käytännössä soveltamaan suhteellisen harvoin vrt. ohjeistus siitä, miten tutkinnasta vastaava yksikkö määräytyy poliisirikosten tutkinnassa. 125 HE 222/2010 vp s. 169. 126 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 304. 59 tyvät tapaukset ovat yleensä sellaisia, ettei niitä voida käsitellä rikesakko- tai rangaistusmääräysasioina.127 Rikosta koskeva näyttö voi olla ilmeinen jo tutkinnan alkuvaiheessa siten, että rikesakko- tai rangaistusmääräysmenettelyn käyttämisen edellytykset ovat selvillä jo tutkintaa aloitettaessa. Kun asia myös samalla päätetään käsitellä jommassakummassa menettelyssä, poliisi voi itsenäisesti suorittaa suppean esitutkinnan, eikä tällöin edellytetä erityisiä tutkintajärjestelyjä.128 2.4.6 Syyttäjälle tehtävä ilmoitus epäillystä poliisirikosasiasta Kun epäiltynä tai joku epäillyistä on poliisimies, on syyttäjälle ilmoitettava viipymättä esitutkintalain 5 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla, jollei kyse ole edellä mainituista rikesakko- tai rangaistusmääräysasioina käsiteltävistä epäilyistä. Vasta ilmoituksen saatuaan virallisella syyttäjällä on mahdollisuus tehdä päätös esitutkinnan edellytysten selvittämisestä, esitutkinnan aloittamisesta, tutkinnanjohtajaksi ryhtymisestään sekä asian selvittämiseksi tarpeellisten esitutkintatoimenpiteiden suorittamisesta. Kuitenkin asian selvittämiseksi tarpeellisiin esitutkintatoimenpiteisiin saataisiin ryhtyä ennen tutkinnanjohtajan päätöksen tekemistä tarvittaessa yksittäisen esitutkintavirkamiehen toimin tai toisenkin tutkinnanjohtajakelpoisuuden omaavan virkamiehen päätöksellä. Kun kysymys on asiasta, jossa virallinen syyttäjä toimii tai hän voi toimia tutkinnanjohtajana, päättää syytä epäillä -kynnyksen ylittymisestä ja esitutkinnan toimittamisesta aina syyttäjä.129 Lisäksi on huomioitava, että esitutkintalain 3 luvun 6 §:n mukaisesti tutkinnanjohtaja on velvollinen ilmoittamaan esitutkinnan aloittamisesta RL 40 luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun virkamiehen esimiehelle mahdollisia virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä varten130. Viipymättä -ilmaisua on käytetty myös ilmoituksen kirjaamisen yhteydessä. Ilmoituksen kirjaamista koskevan säännöksen mukaan ilmoitus on kirjattava viipymättä. Lainvalmistelutöiden mukaan tämä tarkoittaa nopeaa kirjaamista.131 127 HE 222/2010 vp s. 169. Ks. myös ETY työryhmä julkaisu 2012 s. 5. 128 POHA - Poliisimies epäiltynä 2020/2013/4590 s. 4. Mikäli siis rikkomuksesta tavalliselle kansalaiselle annettaisiin vakiintuneen käytännön mukaisesti huomautus, poliisi voi enemmistä toimenpiteistä luopuen antaa sen myös poliisimiehelle. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa asia tulee siirtää epäillyn poliisirikoksen tutkinnan mukaiseen menettelyyn. 129 HE 222/2010 vp s. 168. Ks. myös POHA - Poliisimies epäiltynä 2020/2013/4590, s. 2, jossa viittaus VKSV-ohjeeseen, jonka nojalla käytännönjärjestelyt on toteutettu seuraavasti: Vuoden 2010 alusta poliisin tekemäksi epäiltyjen rikosten tutkintajärjestelyt uudistuivat ja tuolloin Valtakunnansyyttäjänvirastossa aloitti poliisin tekemäksi epäiltyjen rikosten keskitetty käsittely, jossa työskentelevät kaksi tutkinnanjohtajana toimivaa kihlakunnansyyttäjää sekä kaksi tehtävään komennettua poliisimiestä. Tällä tavoiteltiin erityisesti entistä yhdenmukaisempaa, tehokkaampaa ja nopeampaa ilmoitusten käsittelyä sekä mahdollista esitutkintaa. Syyttäjätutkinnanjohtajat voivat näin keskittyä entistä paremmin pelkästään tutkinnanjohtajan tehtävien hoitamiseen, koska keskitetyssä menettelyssä jo alkuvaiheessa prosessista voidaan karsia pois täysin perusteettomat rikosilmoitukset ja tutkintapyynnöt taikka esitutkinnan arviointia edellyttävät ilmoitukset eri toimijoiden tekemin päätöksin. 130 ETY-työryhmä julkaisu, 2012 s. 5, 7 ja 9. 131 HE 222/2010 vp s. 175. Asiaa on käsitelty teoksen “Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaaminen” - otsikon alla. 60 Yleiset laillisuusvalvojat ovat päätöksissään ottaneet kantaa viipymättä -ilmaisun sisältöön. Apulaisoikeusasiamies toteaa ratkaisussaan132 vakiintuneesti katsotun, että tässä yhteydessä sana viipymättä edellyttää, että kirjaaminen ei saa viipyä montakaan päivää. Apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan133 kiinnittänyt poliisilaitoksen huomiota rikosilmoituksen viivytyksettömään kirjaamiseen, kun ko. tapauksessa ilmoitus oli kirjattu viikon päästä sen saavuttua poliisilaitokselle, eikä ollut esitetty perusteluja sille, miksi kirjaaminen kesti niin kauan. 2.4.7 Muuta huomioitavaa Poliisihallitus on antanut poliisin hallinnosta annetun lain (119/1992) 4 §:n nojalla vuonna 2013 ohjeen poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinnasta (2020/2013/4590), joka on voimassa 31.12.2018 saakka. Valtakunnansyyttäjä on vastaavalla tavalla antanut syyttäjille yleisen ohjeen poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinta ja poliisirikosasiassa tehdystä syyteharkintaratkaisusta ilmoittaminen (VKS:2013:5 Dnro 30/31/13). Nykykäytäntöön verraten uusi sääntely ei tuone juuri muutosta. Osaltaan nähtäväksi jää, toimitaanko useimmissa jutuissa jatkossakin ns. kahden tutkinnanjohtajan järjestelmässä eli osa samaan tapahtumaan liittyvistä teoista voi olla syyttäjätutkinnanjohtajan johtamaa esitutkintaa ja osa teoista taas tutkinnanjohtajakelpoisuuden omaavan esitutkintavirkamiehen johtamaa esitutkintaa. Tällainen tilanne voisi olla poliisin voimankäyttötilanteiden tutkinnassa. Syyttäjä ottaisi tapahtuman tutkinnan johtamisen kokonaisuudessaan, vaikka jo alkuvaiheessa tekisi poliisin osalta tutkinnan päättämistä koskevan ”ei rikosta”-päätöksen. Nyt säännösten sisältämä harkintavara jättää tulevan menettelyn muotoutuvaksi arkityössä. 2.5 Esitutkinnan asianosaiset Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 2:5 Esitutkinnan asianosaiset Esitutkinnassa asianosaisia ovat: 1) asianomistaja; 2) rikoksesta epäilty; 3) muu henkilö, jonka oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin rikos ja sen selvittäminen voivat vaikuttaa. 132 Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 22.10.1997, Dnro 474/4/07. 133 Apulaisoikeuskanslerin ratkaisu 16.12.2011 Dnro OKV/1208/1/2009. 61 Asianosaisen huoltajaan tai edunvalvojaan, asianosaisena olevan oikeushenkilön lakimääräiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluvaan edustajaan taikka muun asianosaisen lailliseen edustajaan sovelletaan soveltuvin osin tämän lain asianosaisia koskevia säännöksiä. Tarvittaessa tutkinnanjohtaja päättää siitä, onko henkilöä pidettävä asianosaisena. 2.5.1 Asianosaisten määritelmä Esitutkinnan asianosaisia koskeva esitutkintalain 2 luvun 5 §:n säännös on uusi esitutkintalaissa, koska aiemmassa laissa ei ole vastaavaa pykälää. Asianosaisasemasta on kuitenkin tarpeellista säätää laintasoisesti, koska laki perustaa lukuisasti oikeuksia ja velvollisuuksia asianosaiselle. Lisäksi esitutkinta voi vaikuttaa muidenkin tahojen kuin asianomistajan ja rikoksesta epäillyn oikeuksiin, etuihin ja velvollisuuksiin.134 Asianosaista koskevaan sääntelyyn liittyy olennaisesti kaksi muuta esitutkintalain säännöstä. Esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan esitutkinnassa on selvitettävä asianosaiset asian laadun edellyttämällä tavalla. Vastaavasti esitutkintalain 4 luvun 9 §:n 1 momentin mukaisesti henkilölle on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti asema esitutkinnassa, kun henkilöön kohdistetaan esitutkintatoimenpiteitä tai kun henkilön asema muuttuu. Esitutkintalain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittua asianomistajan määritelmää ei löydy lainsäädännöstä, mutta oikeustieteessä ja oikeuskäytännössä asianomistajaksi yleisesti katsotaan rikoksella loukatun tai vaarannetun oikeushyvän haltija (luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö) tai se, jolle on välittömästi syntynyt rikoksen kautta yksityinen oikeudellinen vaade (käytännössä vahingonkorvausvaatimus135). Asianomistajan asemaan liittyy myös oikeus vaatia rangaistusta rikoksesta epäillylle.136 Asianomistaja-asema voi jäädä myös omasta aloitteesta tapahtuvaksi esitutkintalain 7 luvun 2 §:n mukaisesti. Esimerkiksi Internet-petoksissa tai ympäristörikoksissa ei ole aina mahdollista selvittää kaikkia niitä, jotka voivat olla rikoksen asianosaisia. Tällöin on huolehdittava esimerkiksi riittävästä tiedottamisesta, niin että kaikilla halukkailla on mahdollisuus myös ilmoittautua. Saman esitutkintalain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan rikoksesta epäilty, luonnollinen henkilö, on myös esitutkinnan asianosainen. Rikoksesta epäillyn määritelmää ei ole myöskään lainsäädännössä, eikä määritelmää ole otettu uuden lainkaan säätämisen yhteydessä esille, koska edellä mainitun asianomistajan tapaan tyhjentävien määritelmien aikaansaaminen ei olisi mahdollista. Rikosoikeudenkäynnissä rikoksesta epäiltyyn kohdistetaan rangaistusvaatimus ja mahdollisesti 134 HE 222/2010 vp s. 1 ja 169–170. 135 HE 222/2010 vp s. 170. Vahingonkorvausoikeus voi myös siirtyä. Esimerkiksi tilanteissa, joissa vakuutusyhtiö on korvannut asianomistajan rikoksella kärsimän vahingon, syntyy vakuutusyhtiölle takautumisoikeus rikoksentekijää kohtaan, mutta yksinomaan asianomistajalle kuuluva syyteoikeus ei kuitenkaan siirry. 136 HE 222/2010 vp s. 170. 62 myös muita vaatimuksia, kuten esimerkiksi vaatimus menettämisseuraamuksesta, todistelukulujen korvaamisesta valtiolle ja rikosvahingon korvaamisesta asianomistajalle. Se, kuka tai keitä henkilöitä käsitellään yksittäistapauksissa epäiltyinä, jää esitutkintaviranomaisen harkintavallan piiriin, mutta esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti ennen esitutkinnan aloittamista esitutkintaviranomaisen olisi tarvittaessa selvitettävä rikosepäilyyn liittyvät seikat siten, ettei ketään aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan. Toisin sanoen rikoksesta epäillyn asemaan liittyvää ratkaisua ei tule tehdä kevein perustein.137 Esitutkinnan asianosaisasemaan liittyvä esitutkintalain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohdan väljästi kirjoitettu yleislausekemuoto muu henkilö sisältää riittävän joustavuuden ja tapauskohtaisen harkinnan asianosaisaseman määräytymiselle. Käytännössä suurin merkitys säännöksellä on huoltajan aseman määrittymisessä. On myös hyvä huomata, ettei kaikkia esitutkinnassa mukana olevia tahoja, joiden oikeuksiin, etuihin ja velvollisuuksiin rikos ja sen selvittäminen voivat monin tavoin vaikuttaa, ole mahdollista luetteloida. Asianosaisasema tulee siis käytännössä tapauskohtaisesti harkituksi138. Erityisesti muiden asianosaisten kuin asianomistajan139 ja rikoksesta epäillyn selvittämistarve perustuu käytännössä esitutkinnassa ilmi tulleisiin seikkoihin tai rikoksen luonteeseen.140 Lisäksi on hyvä huomata, että syyttäjä ja tuomioistuin harkitsevat itsenäisesti asianosaispiirin, eikä esitutkinnassa tehty asianosaispiirin määrittäminen sido syyttäjää ja/tai tuomioistuinta. Hyvänä lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää, että jo esitutkinnan aikana asianosaisten piiri pyritään selvittämään sillä tavalla, että tehdyt toimenpiteet palvelevat koko rikosprosessia. Esitutkinnassa tulkinnanvaraisissa tai epäselvissä tilanteissa on kuitenkin suositeltavaa tehdä esitutkintalain 5 luvun mukaista esitutkintayhteistyötä syyttäjän kanssa, jotta esimerkiksi tarpeettomalta lisätutkintapyynnöltä voidaan välttyä sen osalta, että joku osallisista olisi tullutkin kuulla jo esitutkintavaiheessa asianosaisena. Esitutkintalain 2 luvun 5 §:n 3 momentissa säädetty tutkinnanjohtajapäätös henkilön asianosaisasemasta on tehtävä tarvittaessa epäselvissä tilanteissa viran puolesta, vaikkei asianosainen olisi esittänyt erityistä vaatimusta asianosaisasemastaan.141 Tähän asianosaisasemapäätökseen liittyy tarve tehdä myös esitutkintalain 11 luvun 1 §:n tarkoittama esitutkintapäätös sillä perusteella, että kyse on muusta vastaavasta esitutkintapäätöksestä, joka voi vaikuttaa asianosaisen etuihin, oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Sekä virallinen syyttäjä että tuomioistuin arvioivat asianosaispiirin itsenäisesti, eikä esitutkinnassa määritetty asianosaispiiri sido heitä. Vastaavasti virallinen syyttäjä voi määrätä esitutkinnassa kuulematta jääneen asianosaistahon kuultavaksi esitutkintalain 5 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla.142 137 HE 222/2010 vp s. 170. 138 HE 222/2010 vp s. 170. Tavanomaisimpina esimerkkeinä ovat asianomistajalle vahinkoa aiheuttanut rikos, joka liittyy rikoksesta epäillyn työtehtävien hoitoon tai kohdistuu vakuutettuun omaisuuteen, jolloin epäillyn työnantajaa tai asianomistajalle vakuutuksen myöntänyttä vakuutusyhtiötä on kuultava esitutkinnassa. Esitutkinnassa voi myös ilmetä, ettei rikoksen johdosta valtiolle mahdollisesti menetettäväksi tuomittava esine kuulukaan rikoksesta epäillylle. 139 HE 222/2010 vp s. 215–216. 140 HE 222/2010 vp s. 171. 141 HE 222/2010 vp s. 171. 142 HE 222/2010 vp s. 170. 63 2.5.2 Huoltajan puhevallan käyttäminen Vajaavaltaisen lapsen puhevaltaa käyttävät pääsääntöisesti lapsen vanhemmat, ellei ole tehty erillistä ratkaisua, ettei vanhemmalla ole huoltajuutta. Yhteishuoltotilanteessa molemmat vanhemmat ovat oikeutettuja puhevallan käyttämiseen riippumatta siitä, kumman vanhemman luona lapsi mahdollisessa erotilanteessa asuu. Tämä tulisi huomioida aina myös esitutkintaan kutsuttaessa. Mikäli jompikumpi lapsen vanhemmista on rikoksesta epäillyn asemassa, kumpikaan vanhemmista ei voi toimia lapsen edunvalvojana ja siten käyttää asiassa puhevaltaa. Näissä tapauksissa lapselle määrätään edunvalvojan sijainen (ETL 4:8, OK 12:1, OK 12:2 ja ROL 1:4). Vaikka puhevallan käyttämiseen määrätään edunvalvojan sijainen143, ei se muuta vanhempien asemaa huoltajana. Vanhemmilla ei vain ole oikeutta käyttää puhevaltaa lapsen puolesta rikosasiassa, koska asiaan on määrätty edunvalvojan sijainen. Huoltajan ominaisuudessa vanhemmilla on oikeus saada tieto esitutkinnasta ja sen tilasta.144 Silloin kun huoltajalla on oikeus käyttää lapsen puhevaltaa, tulee huoltaja merkitä poliisin järjestelmissä ja kuulusteluissa asianomistajan edustajaksi. Asianomistajan edustajaan (huoltaja tai edunvalvojan sijainen) sovelletaan esitutkinnassa soveltuvin osin asianosaisia koskevia säännöksiä (ETL 2:5). Samoin oikeudenkäymiskaaren mukaan asianosaisen laillinen edustaja voidaan kutsua kuultavaksi samojen sääntöjen mukaan kuin mitä asianosaisesta on säädetty (OK 17:64). Asianosaisiksi määritellään lain mukaan ne henkilöt, joiden oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin rikos ja sen selvittäminen voivat vaikuttaa (ETL 2:5)145. Toisaalta on huomioitava myös se, että huoltaja voi myös olla asianomistaja, jos hänellä itsellään on rikoksesta välittömästi seurannut korvausvaatimus esimeriksi vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n perusteella.146 Mikäli lapsen huoltaja ei ole oikeutettu käyttämään lapsen puhevaltaa ja lapselle on nimetty edunvalvojan sijainen, voidaan huoltajaa kuulla tarpeen mukaan todistelutarkoituksessa (asianosaisen todistelutarkoituksessa kuuleminen). Huoltajaa ei kuitenkaan voida kuulla todistajana, koska huoltaja on lapsen laillinen edustaja silloinkin, kun hän ei käytä puhevaltaa rikosasiassa edunvalvojan sijaisen määräämisen jälkeen. Oikeudenkäymiskaaren mukaan asianomistajaa ei voida kuulla todistajana silloinkaan, kun hän ei käytä puhevaltaa (OK 17:18). Vastaava tulkinta on löydettävissä myös oikeuskirjallisuudesta147. Huoltajan määrittäminen todistajaksi asettaisi huoltajan jutun ulkopuoliseksi, jolloin hänellä ei olisi oikeutta saada tietoja ja asiakirjoja asianosaisasemansa perusteella (ETL 4:15), eikä hän saa olla läsnä käräjäoikeuden käsittelyssä kuin oman kuulemisensa ajan (OK 17:33a).148 Ainoa poikkeus huoltajan kuulemiseen todistajana on tilanne, jossa lapsen huoltajalla ei ole enää huoltajuutta eli on tehty ratkaisu, jossa lapsen huoltajuus on 143 Edunvalvojan määräämistä käsitellään tarkemmin tämän teoksen Edunvalvojan määrääminen lapselle (ETL 4:8) yhteydessä. 144 Ellonen (toim.) 2013 s. 63–64 ja POHA - Lapset 2020/2013/5071. 145 Ellonen (toim.) 2013 s. 63–64 ja POHA - Lapset 2020/2013/5071. 146 Ellonen (toim.) 2013 s. 63–64 ja POHA - Lapset 2020/2013/5071. 147 Lappalainen - Frände - Koulu - Niemi-Kiesiläinen - Rautio - Sihto - Virolainen 2007 s. 528 -530. Lappalainen 1988 s. 104, jossa todetaan, että asianomistajan kuulemisesta todistajana syntyisi “epätasapaino” itse rikosjutussa. Lisäksi asianomistaja voi esittää rikoksesta johtuvat yksityisoikeudelliset vaatimukset jälkeenpäin eri oikeudenkäynnissä, ellei niitä ole käsitelty syyteasian yhteydessä. 148 Ellonen (toim.) 2013 s. 63–64 ja POHA - Lapset 2020/2013/5071. 64 määrätty toiselle vanhemmalle tai muulle henkilölle. Jos esimerkiksi huoltajuus on vain toisella vanhemmalla, käyttää tämä vanhempi yksin lapsen puhevaltaa. Toisella vanhemmalla ei ole oikeutta puhevallan käyttöön, koska hän ei ole lapsen huoltaja ja hän on rikosepäilyyn nähden ulkopuolisen asemassa, mikäli hänelle ei ole syntynyt tapauksesta kustannuksia, joista hän olisi oikeutettu vahingonkorvauksiin. Mikäli mitään hänen oikeuttaan ei ole loukattu, tällaista vanhempaa voidaan kuulla tarvittaessa todistajan asemassa.149 2.5.3 Menettämisseuraamuksen kohteena oleva muu henkilö Rikoslain 10 luvun säännösten mukaan menettämisseuraamus voidaan hyödystä, omaisuudesta tai arvosta riippuen kohdistaa myös esimerkiksi siihen, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty, tai siihen, joka omaisuuden vastaanottaessaan on tiennyt sen liittymisestä rikokseen tai jolla on ollut perusteltu syy sitä epäillä taikka joka on saanut sen lahjana tai muuten vastikkeetta. Menettämisseuraamus voi perustua myös alle 15-vuotiaan tai syyntakeettoman henkilön tekemään rangaistavaksi säädettyyn tekoon.150 Ne luonnolliset henkilöt, joihin menettämisseuraamus voidaan kohdistaa, on selvitettävä esitutkinnassa. Jos valtiolle menetettävän omaisuuden omistaa muu kuin rikoksesta epäilty, hän on 3 kohdassa tarkoitettu asianosainen.151 Menettämisseuraamus kohdistuessa johonkin muuhun tahoon kuin asian rikoksesta epäiltyyn, henkilö merkitään asemaan muu henkilö. 2.5.4 Oikeushenkilö tai sen edustaja esitutkinnan asianosaisena Rikosprosessissa voidaan vaatia myös oikeushenkilön tuomitsemista yhteisösakkoon rikoslain 9 luvun säännösten mukaisesti, jolloin tällaisen vaatimuksen kohteeksi joutuvaa oikeushenkilöä käsitellään esitutkinnassa asianosaisena. Myös, jos epäilty rikos liittyy epäillyn työtehtäviin, on rikoksesta epäillyn työnantaja asiassa asianosainen. Myös asianomistajalle rikosvahingon korvannut vakuutusyhtiö on asianosainen ja tulee rikosasiaan.152 Oikeushenkilön ollessa epäiltynä yhteisösakkoon tuomitsemista koskevassa asiassa, asianosaisena on oikeushenkilö. Oikeushenkilöä tässä yhteisösakko asiassa edustaa oikeushenkilön laillinen edustaja. Yhteisösakon tuomitseminen on mahdollista, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen (RL 9:2). Rikosvahingon korvannut vakuutusyhtiö tulee rikosasiaan maksamansa korvauksen osalta asianosaisen sijalle. Tässä tilanteessa vakuutusyhtiö on asianosaisen asemassa esitutkintalain 2 luvun 5 §:n mukaisesti. Lain sanamuoto ei tässä suhteessa ole looginen, koska säännöksessä puhutaan luonnollisesta henkilöstä. Lainvalmistelutöissä on kuitenkin selkeästi todettu, mitä eri tilanteita esimerkiksi tällä ”muulla henkilöllä” on tarkoitettu. 149 Ellonen (toim.) 2013 s. 63–64. 150 HE 222/2010 vp s. 170. 151 Ks. HE 222/2010 vp s. 170. 152 Ks. HE 222/2010 vp s. 170. 65 2.5.5 Laillinen edustaja Laillisesta edustajasta voidaan esitutkintalain 2 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetyn sisältöä tulkitsemalla tehdä yhteenveto: Puhevaltaa käyttävät: • asianomistajan ja rikoksesta epäillyn laillinen edustaja - esimerkiksi tapauskohtaisesti määrätty edunvalvoja • alaikäisen asianomistajan tai epäillyn laillinen edustaja - huoltaja - edunvalvoja - muu laillinen edustaja · osallistuminen kuulusteluun (ETL 7:14 ja 7:15) • oikeushenkilön laillinen edustaja - määräytyy oikeushenkilöä koskevan erityislainsäädännön mukaisesti · esimerkiksi osakeyhtiön toimitusjohtaja153 Lailliseen edustajaan sovelletaan yleensä asianosaista koskevia säännöksiä. Kuitenkaan rikoksesta epäillyn kohdalla kaikissa tilanteissa rinnastamista ei ole syytä tehdä rikoksesta epäillyn asemaan liittyvistä piirteistä johtuen, kuten läsnäolo esitutkinnassa (ETL 6 luku: nouto esitutkintaan, läsnäolon kesto ja poistumisen estäminen). Näitä ei siis voida soveltaa epäillyn laillisen edustajan, esimerkiksi alaikäisen epäillyn huoltajan, kohdalla. Vastaavasti oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevaa vanhan esitutkintalain 44 a §:n säännöstä vastaavaa erityissäännöstä ei ole otettu uuteen lakiin, mutta kuulustelujen osalta, joissa selvitetään oikeushenkilön rangaistusvastuuta, rinnastetaan kuulusteltava täydellisesti rikoksesta epäiltyyn.154 2.6 Avustaja ja tukihenkilö Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 2:6 avustaja ja tukihenkilö yleiset periaatteet ETL 10 § 1 ja 2 mom. Jos asianosaisella on avustaja tai tukihenkilö, tämä osallistuu esitutkintaan laissa säädetyllä tavalla. Asianosaisella on oikeus käyttää esitutkinnassa avustajaa. Rikoksesta epäillylle, joka on otettu kiinni, pidätetty tai vangittu, on viipymättä ilmoitettava hänen oikeudestaan käyttää avustajaa. (842/2006) 153 HE 222/2010 vp s. 171. Tarkemmin KKO 1986 II 145 ja KKO 1991:149, asianosaisen laillinen edustaja on esteellisyysarvioinnissa rinnastettu asianosaiseen. 154 HE 222/2010 vp s. 171. 66 Syyttäjä tai tutkinnanjohtaja tekee tuomioistuimelle esityksen oikeudenkäyntiavustajan tai tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun säännösten nojalla. Viimeksi mainitun esityksen, ennen kuin ketään voidaan epäillä syylliseksi rikokseen, tekee tutkinnanjohtaja. (692/1997) Kuulustelut ETL 29 § 3 momentin toinen virke Asianomistajalle on ennen kuulustelua ilmoitettava, milloin hänelle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun mukaan voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja tai tukihenkilö. (108/1998) 2.6.1 Oikeus avustajaan ja tukihenkilöön Esitutkintalain 2 luvun 6 §:n säännös on otettu uuteen lakiin sääntelyn kattavuuden ja informatiivisuuden vuoksi155. Esitutkintalakiin aiemman tapaan on otettu myös lukuisia avustajaan liittyviä säännöksiä. Näitä ovat esimerkiksi: • oikeus käyttää avustajaa esitutkinnassa (ETL 4:10), • epäillyn yhteydenpito avustajaan (ETL 4:11), • todistajankuulustelu tuomioistuimessa (ETL 7:9), • ennen kuulustelua tehtävät ilmoitukset (ETL 7:10), • avustajan läsnäolo kuulustelussa (ETL 7:12), • läsnäolo toisen henkilön kuulustelussa (ETL 7:13), • kysymysten tekeminen kuulustelussa (ETL 7:17), • kuulustelusta poissaolleen asianosaisen oikeudet (ETL 7:19), • ryhmätunnistuksen järjestäminen (ETL 8:3,2) ja avustajan kelpoisuus (ETL 11:3)156 Lukuisat esitutkintalain säännökset lisäksi koskettaisivat käytännössä avustajia, vaikka heitä ei niissä nimenomaisesti mainittaisikaan. Vastaavasti asianomistajalle määrätyn tukihenkilön läsnäolosta päämiehensä kuulustelussa ja toisen henkilön kuulusteluissa säädetään erikseen (ETL 7:12, ETL 7:13).157 Avustajan kelpoisuudesta on erikseen säädetty esitutkintalain 11 luvun 3 §:ssä. Avustajan kelpoisuuteen liittyvän säännöksen sekä suoritettavien esitutkintatoimenpiteiden osalta avustajan läsnäoloon ja päämiehensä avustamiseen liittyvät seikat on huomioitava jokaisessa rikosasiassa asianosaisroolien määrittäminä. Tarvittaessa avustaja ja/tai puolustaja on määrättävä myös viran puolesta. 155 HE 222/2010 vp s. 171. 156 HE 222/2010 vp s. 171. 157 HE 222/2010 vp s. 171. 67 2.7 Esitutkintavirkamiehen esteellisyys Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 2:7 Esitutkintavirkamiehen esteellisyys ETL 16 § 3 momentti Tutkinnanjohtaja, tutkija ja muu esitutkintaviranomaisen virkamies eivät saa esteellisinä osallistua esitutkintaan. Tutkinnanjohtaja tai tutkija saa esteellisenäkin ryhtyä toimenpiteeseen, jota rikoksen selvittämistä vaarantamatta ei voida viivyttää. Esitutkintavirkamiehen esteellisyyttä koskeva kysymys on ratkaistava viipymättä. Virkamies itse tai tarvittaessa hänen esimiehensä ratkaisee kysymyksen esteellisyydestä. Jos syyttäjä on tutkinnanjohtajana, häntä on kuultava tutkijan esteellisyyttä koskevasta kysymyksestä ja hän voi ottaa kysymyksen ratkaistavakseen. Esteellisen esitutkintavirkamiehen tilalle on viipymättä määrättävä esteetön virkamies. Esitutkintavirkamies saa kuitenkin esteellisenäkin ryhtyä esitutkintatoimenpiteeseen, jota rikoksen selvittämistä vaarantamatta ei voida viivyttää. 2.7.1 Esteellisyyden merkitys Esitutkintalain 2 luvun 7 §:n sisältö esitutkintavirkamiehen esteellisyyden vaikutuksissa ja esteellisyyteen liittyvästä menettelystä perustuu osittain hallintolain (434/2003) 27 §:n 1 momentin, 29 §:n 1 ja 2 momentin sekä 30 §:n säännöksiin158. Esitutkintalain esteellisyyssäännökset koskevat myös pakkokeinojen käyttämistä esitutkinnassa sekä poliisilain (872/2011) 6 luvun mukaista poliisitutkintaa, jossa poliisilain 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan soveltuvin osin on noudatettava esitutkintalain säännöksiä159. Esitutkintalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin lähtökohta on, että tutkinnanjohtaja, tutkija ja muu esitutkintaviranomaisen virkamies eivät saa esteellisinä osallistua esitutkintaan. Aiempaan verraten esitutkintavirkamiehen esteellisyys ei rajoitu enää vain tutkinnanjohtajaan tai tutkijaan. Toisin sanoen säännös kattaa aiemmasta poiketen myös muut esitutkintavirkamiehet kuin tutkijan ja tutkinnanjohtajan.160 Laajennus muihin esitutkintavirkamiehiin koskee käytännössä pääasiassa sellaisia poliisimiehiä, jotka suorittavat esitutkintatoimenpiteen johonkin tutkittavaan asiaan liittyen, vaikka eivät ole siinä muodollisesti tutkinnanjohtajan tai tutkijan asemassa. Esitutkintalain esteellisyyssäännökset koskevat myös niin pakkokeinojen käyttämistä esitutkinnassa kuin poliisilain mukaista poliisitutkintaa, jossa soveltuvin osin noudatetaan esitutkintalain säännöksiä. Lisäksi momentti koskee myös muita 158 HE 222/2010 vp s. 171. 159 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 152. 160 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 152. 68 esitutkintaviranomaisen kuin poliisin virkamiehiä siltä osin kuin he suorittavat esitutkintatoimenpiteitä. Käytännössä siis rikosilmoituksen kirjaaminen, yksittäisen jutun tutkijalle tehtävän esitutkintatoimenpiteen tai kotietsintään osallistuminen yhdessä muiden poliisimiesten kanssa ei sulje pois yksittäisen virkamiehen esteellisyyttä. Aiempaa sääntelyä vastaava säännös siitä, että esitutkintavirkamies saa esteellisenäkin ryhtyä esitutkintatoimenpiteeseen, jota rikoksen selvittämistä vaarantamatta ei voida viivyttää, on kirjattu säännöksen 3 momenttiin.161 Esteellisyyttä koskeva kysymys tai sitä koskeva epäily on esitutkintalain 2 luvun 7 §:n 2 momentin nojalla ratkaistava viipymättä. Osaltaan viipymättä -ilmaisu liittyy myös esitutkinnan toimittamiseen ilman aiheetonta viivytystä (ETL 3:11,1). Ratkaisun esteellisyydestä tekee joko virkamies itse (lähtökohta) tai tarvittaessa hänen esimiehensä. Käytännössä esitutkintavirkamiehellä itsellään on yleensä parhaat edellytykset arvioida suhdettaan asiaan tai asianosaiseen esteellisyyttä koskien, vaikkei esteellisyyttä koskeva kysymys nousisikaan esiin esitutkintavirkamiehen omasta aloitteesta. Kuitenkin tarve väitteen tutkimiseen edellyttää, että esteellisyyttä voidaan perustellusti epäillä. Esitutkintavirkamiehen esimies voi ratkaista kysymyksen esteellisyydestä, jos esitutkintavirkamies ei kaikesta huolimatta tee tällaista ratkaisua tai kun asianosaisen huomautuksen vuoksi asiaan on syytä muuten kiinnittää huomiota.162 Mikäli virallinen syyttäjä toimii tutkinnanjohtajana, on kysymys esteellisyydestä saatettava hänen tietoonsa ja häntä on kuultava tutkijan esteellisyyttä koskevasta kysymyksestä. Syyttäjä voi ottaa kysymyksen myös ratkaistavakseen.163 Esteellisen esitutkintavirkamiehen tilalle on viipymättä määrättävä esteetön virkamies, mutta esteellisenäkin esitutkintavirkamies saa kuitenkin ryhtyä esitutkintatoimenpiteeseen, jota rikoksen selvittämistä vaarantamatta ei voida viivyttää.164 161 HE 222/2010 vp s. 171–172. 162 HE 222/2010 vp s. 172. 163 HE 222/2010 vp s. 172. 164 HE 222/2010 vp s. 172. Esteellisyyttä on käsitelty myös Helminen - Kuusimäki - Rantaeskola 2012 s. 841–844. Lisäksi teoksessa käsitellään yksityiskohtaisemmin esimerkein tilannetta, jolloin esitutkintavirkamies saa esteellisenäkin ryhtyä esitutkintatoimenpiteeseen. Teoksessa todetaan, että arviointi tulee tehdä verraten tilannetta sellaisen muun rikoksen tutkintana, jossa esitutkintaviranomainen ei olisi esteellinen. Mikäli tilanne edellyttäisi välitöntä toimintaa sellaisessa tilanteessa, on myös esteellisenä ryhdyttävä toimiin, ettei rikoksen selvittäminen vaarannu. Katso tarkemmin teoksen s. 843 ja ss. 69 2.8 Esteellisyysperusteet Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 2:8 Esteellisyysperusteet ETL 16 § Esteellisyys Esitutkintavirkamies on esteellinen, jos: 1) hän tai hänen läheisensä on esitutkinnan asianosainen; 2) hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 3) asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 3 momentissa tarkoitetulle läheiselleen; 4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 5) hän tai hänen 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 6) hän tai hänen 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan; tai 7) luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen: 1) jos hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen; 2) jos asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen; 3) jos hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista tai sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 5) jos hän kuuluu sellaisen yhteisön, säätiön tai julkisoikeudellisen laitoksen hallitukseen, hallintoneuvostoon tai niihin rinnastettavaan toimielimeen, joka on asianosainen taikka jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai 6) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Esteellisyyttä ei 1 momentin 4 kohdan nojalla aiheudu yksinomaan sen vuoksi, että asianosaisena on valtio. Läheisellä tarkoitetaan 1 momentissa esitutkintavirkamiehen: 1) puolisoa ja lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, isovanhempaa ja hänelle muuten erityisen läheistä henkilöä samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa; 2) vanhemman sisarusta sekä hänen puolisoaan, virkamiehen sisarusten lapsia ja virkamiehen entistä puolisoa; sekä 3) puolison lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa ja isovanhempaa samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa sekä virkamiehen puolison sisarusten lapsia. 70 Lähisukulaisella tarkoitetaan 1 momentissa tutkinnanjohtajan tai tutkijan lapsia, vanhempia, isovanhempia ja sisaruksia sekä näiden puolisoa ja lapsia. Lähisukulaiseen rinnastetaan tutkinnanjohtajan tai tutkijan puoliso sekä hänen kanssaan avioliitonomaisissa oloissa elävä henkilö, heidän lapsensa, vanhempansa, isovanhempansa ja sisaruksensa, näiden puoliso ja lapset sekä tutkinnanjohtajan tai tutkijan kihlattu. Lähisukulaisena pidetään myös vastaavaa puolisukulaista. Läheisenä pidetään myös vastaavaa puolisukulaista. Puolisoilla tarkoitetaan aviopuolisoita sekä avioliitonomaisissa olosuhteissa ja rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä. 2.8.1 Esteellisyyden määrittyminen Esitutkintalain 2 luvun 8 § vastaa monin paikoin aiempaa esitutkintalain 16 §:ää ja säännöksen 1 momentissa säädetään esteellisyysperusteista sekä 2–4 momentissa täsmennyksistä, joka vastaa pitkälti hallintolain (434/2003) 28 §:ää165. Säännöksen alussa oleva ilmaisu ”esitutkintavirkamiehestä” viittaa edellisen säännöksen 1 momentin sisältöön (ks. ETL 2:7,1). Säännöksen 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu virkamiehen tai hänen läheisensä asianosaisasema aiheuttaa esteellisyyden ja läheinen määritellään säännöksen 3 ja 4 momenteissa ja asianosainen esitutkintalain 2 luvun 5 §:ssä. Aiemman esitutkintalain 16 §:n 1 momentin 1 kohtaan verraten ilmaisu lähisukulainen on muuttunut siis ilmaisuksi läheinen, joka laajentaa esteellisyyspiiriä.166 Käytännössä sukulaisuussuhteet on rajoitettu sellaisiin sukulaisuus- ja lankoussuhteisiin, joihin yleensä liittyy kiinteitä ja läheisiä ihmissuhteita ja joiden piirissä on myös sukulaisten kesken perintönä siirtyvä varallisuus. Vastaava puolisukulaisuus muodostaa myös esteellisyysperusteen, kuten myös adoptiolain (22/2012) 3 luvun 18 §:n mukainen sääntelykin.167 Säännöksen 1 momentin 2 kohta vastaa aiemman esitutkintalain 16 §:n 1 momentin 3 kohtaa edellä käsiteltyä laajennusta vastaavalla tavalla eli säännös koskee virkamiehen lisäksi läheistä eikä lähisukulaista sisältäen myös puolisukulaisetkin.168 Säännöksen 1 momentin 3 kohdassa on myös vastaava ”läheistä” koskeva laajennus. Myös aiemman säännöksen 2 ja 3 kohdat ovat vaihtaneet keskenään paikkaa säännöksen sisällä.169 Säännöksen 1 momentin 4 kohta vastaa aiemman esitutkintalain 16 § 1 momentin 4 kohtaa, mutta tähän esteellisyysperusteeseen liittyy esitutkintalain 2 luvun 8 §:n 2 momentti, jonka mukaan esteellisyyttä ei 1 momentin 4 kohdan nojalla aiheudu yksinomaan sen vuoksi, että valtio on asianosaisena.170 Säännöksen 1 momentin 5 kohta vastaa joiltakin osin aiemman lain 16 § 1 momentin 5 kohtaa. Kohtaa on kuitenkin täydennetty siten, että esteellisyysperuste koskee myös tilanteita, joissa esitutkintavirkamiehelle erityisen läheinen henkilö toimii kohdassa tarkoitetussa toimielimessä tai muussa yhteisössä. Säännöksen ulkopuolelle jäävät edelleen kunnan liikelaitokset, kuten hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 165 HE 222/2010 vp s. 1 ja 171. 166 HE 222/2010 vp s. 172. 167 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 154. 168 HE 222/2010 vp s. 172. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 154. 169 HE 222/2010 vp s. 172. 170 HE 222/2010 vp s. 172–173. 71 kohdassakin, koska kunnan liikelaitosten ei ole katsottu olevan samassa määrin itsenäisiä kuin valtion liikelaitosten.171 Tässä esteellisyysperusteessa on kyse siis ns. intressijäävistä, joka täydentää eräissä tapauksissa muita esteellisyysperusteita. Esimerkiksi se, ettei virkamies kuulu yhteisön keskeisiin hallintoelimiin, mutta omistaa kuitenkin huomattavan osan asianomaisen osakeyhtiön osakkeista, hän voi olla esteellinen intressijäävin perusteella. Tällaisia 5 kohdan tarkoittamia yhteisöjä ovat myös julkisoikeudelliset yhteisöt, kuten kunnat ja seurakunnat.172 Säännöksen 1 momentin 6 kohta on esteellisyysperusteena uusi aiemman esitutkintalain 16 §:ään verrattuna. Esitutkintavirkamies on esteellinen, jos hän tai hänen 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan.173 Säännöksen 1 momentin 7 kohdassa on aiemman 16 §:n 1 momentin 6 kohtaa vastaava yleislauseke, joka on myös useimmiten esteellisyysperusteista sovelletuin eivätkä muut kohdat ole esimerkiksi ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytännön perusteella herättäneet samalla tavalla tulkintakysymyksiä. Keskeistä yleislausekkeen arviointiperusteessa on se, miltä virkamiehen toiminta näyttää ulospäin174. Toisin sanoen yleisön luottamus ei saa esitutkinnan puolueettomuuteen vaarantua. Muun erityisen syyn on oltava ulkopuolisen havaittavissa ja syyn puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen tulee olla suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa. Esteellisyys voi syntyä esimerkiksi rikoksesta epäillyn tutkijaa tai tutkinnanjohtajaa vastaan tehdyn kantelun tai rikosilmoituksen johdosta taikka, kun poliisimies on tehnyt epäillyn menettelystä rikosilmoituksen edellyttäen lisäksi puolueettomuuden vaarantumista. Poliisimiestä ei voida kuitenkaan pitää esteellisenä pelkästään sen vuoksi, että hän saattaa todistajana joutua ker- 171 HE 222/2010 vp s. 173. 172 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 154. 173 HE 222/2010 vp s. 173. 174 Vrt. Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 152. Esitutkintaviranomaisten esteellisyysperusteita arvioitaessa on huomioitava myös EIS 6.1. artikla, jota EIT on tulkinnut varsin laajalle ulottuvin vaikutuksin. EIS 6.1. artikla on seuraava: Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuutta. 72 tomaan jostakin rikostapahtumasta175. Vastaavasti uuteenkaan esitutkintalakin ei ole otettu ns. ekskusaatio- eli väistymisoikeussäännöstä, jonka nojalla tutkinnan suorittaminen olisi esitutkintavirkamiehelle kiusallinen esimerkiksi esitutkintavirkamiehen naapurin tekemäksi epäillyn rikoksen selvittämisessä. Käytännössä kuitenkin tällaisissa tapauksissa on noudatettu periaatetta, että poliisimies on pyynnöstään vapautettu tällaisista tutkinnoista, jota on perusteltua noudattaa jatkossakin.176 Esteellisyyden voi synnyttää myös tutkinnanjohtajan, tutkijan tai muun esitutkintavirkamiehen sekä asianosaisen välinen siviilioikeudellinenkin oikeussuhde. Tähän liittyy myös osaltaan se, ettei poliisimies saa ottaa vastaan sellaista sivutointa eikä harjoittaa sellaista liike- tai ammattitoimintaa, joka vaarantaisi hänen puolueettomuutensa tai tekisi hänestä esteellisen virkatehtäviinsä kuuluvissa asioissa.177 Tämä yleislauseke on kaikkein tulkinnanvaraisin esteellisyysperusteista. Keskeisenä merkityksenä on siis se, miltä esitutkintavirkamiehen toiminta näyttää ulospäin, koska yleisesti ottaen kaikilla esteellisyysperusteilla on tarkoituksena turvata yleisön luottamusta esitutkinnan puolueettomuuteen.178 2.8.2 Läheisten määrittelystä Esitutkintalain 2 luvun 8 §:n 3 momentissa on säädetty 1 momentissa tarkoitetuista läheisistä hallintolain 28 § 2 momentin tavoin ja perustuu pitkälti hallintolain esitöihin (HE 72/2002 vp). Säännös vastaa myös tuomarille läheisten henkilöiden sääntelyä (OK 13:3). Säännöksen 3 momentin 1 kohdassa on lueteltu esitutkintavirkamiehen läheisimmät henkilöt. Kohdassa tarkoitetulla erityisen läheisellä henkilöllä tulee pääsääntöisesti olla virkamiehen elämässä vastaavanlainen sija kuin perheenjäsenellä tai muilla tässä kohdassa luetelluilla henkilöillä (seurustelukumppani, kihlattu, erit175 HE 222/2010 vp s. 172 todetaan seuraavaa: Usein kysymys on tapauksista, joissa rikoksesta epäilty on tehnyt tutkijaa tai tutkinnanjohtajaa vastaan kantelun tai rikosilmoituksen jossakin toisessa asiassa tai kantelun kohteena olevassa rikosasiassa. Epäilty on saattanut myös toimia siten, että poliisimies on tehnyt rikosilmoituksen epäillyn menettelystä. Ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen perusteella on todettavissa, että tutkinnanjohtajasta tai tutkijasta tehty kantelu ei sinänsä aiheuta esteellisyyttä. Lisäksi esteellisyyteen vaaditaan epäillyn ja poliisimiehen välien kiristymistä tavalla, jonka voidaan katsoa vaarantavan tutkinnan puolueettomuuden. Esteellisyydessä ei voida lähteä myöskään siitä, että epäillyn poliisimiehestä tekemä rikosilmoitus ehdottomasti aiheuttaa esteellisyyden. Rikosilmoitus luo kuitenkin kantelua vahvemman olettaman rikosilmoituksen tekijän ja kohteen asian käsittelyyn vaikuttavasta vastakkainasettelusta. Jos kantelut tai rikosilmoitukset aiheuttaisivat automaattisesti esteellisyyden, rikoksesta epäillyt voisivat niitä tekemällä kohtuuttomasti vaikeuttaa rikostutkintaa. Kantelun tai rikosilmoituksen kohteena oleva henkilö voi kuitenkin reagoida niin voimakkaasti, että hänen puolueettomuutensa yksittäistapauksessa vaarantuu. Tällainen tilanne on kysymyksessä ainakin silloin, kun poliisimies tekee rikosilmoituksen rikoksesta epäillyn menettelystä. Esteellisyyden puolesta saattaa puhua myös se, että virallinen syyttäjä tekee tutkinnanjohtajana päätöksen poliisirikosta koskevan esitutkinnan aloittamisesta. Lisäksi rikoksesta epäilty tai muu asianosainen ja poliisimies voivat joutua toistensa vastapuoliksi myös muussa kuin rikosasiassa. Tällainen tilanne voi olla, kun tutkinnanjohtajaan tai tutkijaan kohdistetaan vahingonkorvauskanne. Tällöin lähtökohtana voidaan pitää poliisimiehen puolueettomuuden vaarantumista. Poikkeuksena voidaan tässäkin pitää sellaista tilannetta, että oikeudenkäynti on pantu vireille yksinomaan tarkoituksessa tehdä poliisimiehestä esteellinen. Tämän tarkoituksen tulisi kuitenkin olla ilmeinen. Lainvalmistelutöissä on viittauksia myös joihinkin ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytäntöihin. 176 HE 222/2010 vp s. 174. 177 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 155. 178 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 155. 73 täin läheinen ystävä). Esitutkintavirkamiehen läheisiä eivät kuitenkaan ole hänen serkut eivätkä muutkaan 1 ja 2 kohdassa lueteltuja sukulaisia kaukaisemmat sukulaiset179 taikka virkamiehen puolison vanhempien sisarukset tai virkamiehen puolison serkut. Esteellisyys sukulaisuussuhteissa rajataan lähtökohtaisesti siis suhteellisen läheiseen sukulaispiiriin, mutta piiri voi laajeta myös kaukaisempiin sukulaisiin tai muihin henkilöihin, jos virkamiehen suhde tällaiseen henkilöön on muuten erityisen läheinen. Tällainen tilanne voi olla jos yhteydenpito on säännöllistä ja usein toistuvaa tai henkilöillä on luottamukselliset välit. Esteellisyysperusteena läheisyys on arvioitava ja ratkaistava sen ajankohdan mukaan, jolloin kysymys esteellisyydestä on esillä ja vaatii ratkaisua.180 Säännöksen 3 momentin 2 kohdassa ei mainita virkamiehen puolison entistä puolisoa, vaan virkamiehen esteellisyys jää tältä osin arvioitavaksi säännöksen 1 momentin 7 kohdan yleislausekkeen nojalla.181 Säännöksen 3 momentin 3 kohdan mukaisesti esitutkintavirkamiehen puolison sisarusten lasten puolisot eivät kuulu virkamiehen läheisiin. Läheisyys ei myöskään ulotu virkamiehen puolison vanhempien sisaruksiin eikä heidän puolisoihinsa.182 Esitutkintalain 2 luvun 8 §:n 4 momentti vastaa asiallisesti hallintolain (434/2003) 28 §:n 3 momenttia. Vaikkei avioliitonomaisia olosuhteita erityisesti määritellä, on kysymyksessä yleensä avoliitto, jossa eri tai samaa sukupuolta olevat henkilöt elävät vakiintuneesti yhteistaloudessa ilman avioliittoa taikka rekisteröityä parisuhdetta183. Esteellisyysperusteista pääasiallisena muutoksena on hyvä muistaa läheistä koskeva laajennus, joka on tulkinnallisesti aiempaa lähisukulaista laajempi käsite. Osaltaan esteellisyyttä arvioi lähtökohtaisesti kukin esitutkintavirkamies itse ja toissijaisesti hänen esimiehensä. Keskeisintä kaikessa esteellisyysarvioinnissa on se, miltä poliisin toiminta näyttää ulospäin. 179 HE 222/2010 vp s. 174. Kuitenkin ns. neljännen polven edustajat on katsottava virkamiehen erityisen läheisiksi henkilöiksi, vaikkei tätä olekaan erikseen mainittu. Kirjaus on laintasoisesta säännöksestä jätetty pois tilanteiden harvinaisuuden vuoksi. 180 HE 222/2010 vp s. 174. 181 HE 222/2010 vp s. 174. 182 HE 222/2010 vp s.174. 183 HE 222/2010 vp s. 174–175. Rekisteröidystä parisuhteesta annettu laki (950/2001) on tullut voimaan 1.3.2002. Mainitun lain 8 §:n 3 momentin mukaan rekisteröity parisuhde rinnastuu oikeusvaikutuksiltaan avioliittoon. 74 3 ESITUTKINNAN TOIMITTAMISEN YLEISET SÄÄNNÖKSET Kaarle Lönnroth ja Satu Rantaeskola 3.1 Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaaminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:1 Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaaminen a esitutkinnasta ja pakkokeinoista (575/1988) Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaaminen Kun esitutkintaviranomaiselle ilmoitetaan rikos tai tapahtuma, jota ilmoittaja epäilee rikokseksi, esitutkintaviranomaisen on viipymättä kirjattava ilmoitus. Jos ilmoitus on epäselvä tai puutteellinen, ilmoituksen tekijää on tarvittaessa kehotettava täsmentämään tai täydentämään sitä. Rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuus koskee myös muuten kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla esitutkintaviranomaisen tietoon tullutta epäiltyä rikosta, jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteistä luopumisen edellytykset eivät täyty. 1 § Kirjaaminen. Kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava. Ilmoitus kirjataan merkitsemällä esitutkinnan toimittamista varten tarvittavat tiedot tapahtumasta ja asianosasista. Jos ilmoitus on puutteellinen, on ilmoituksen tekijää kehotettava täydentämään sitä. Ilmoitus voidaan tallentaa automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävään tiedostoon. 3.1.1 Säännös asetuksesta lakitasoiseksi Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaamista koskeva sääntely oli aiemmin esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetussa asetuksessa. Nyt asia on säädelty laissa ja samalla säännökseen on lisätty muutama tarkentava sana. Nyt esitutkintaviranomaiselle jätetään harkintavaltaa siinä, pyytääkö ilmoittajaa täydentämään tai täsmentämään ilmoitustaan. Esitutkintaviranomainen voi itsekin hankkia lisäselvitystä asiaan. Ilmoituksen puutteellisuuden ohella myös ilmoituksen epäselvyys on jatkossa peruste sille, että ilmoittajalta voidaan pyytää täsmennystä tai täydennystä. 3.1.2 Ilmoittamistapa Aiemman lain mukaan ilmoituksen kirjaamisvelvollisuus koski rikosta tai tapahtumaa, jota ilmoittaja piti rikoksena. Esitutkintalain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuus koskee jatkossa myös niitä tapauksia, jotka ovat muutoin tulleet esitutkintaviranomaisen tietoon ja jos kyse on epäillystä 75 rikoksesta, jonka osalta esitutkintalain 3 luvun 9 §:n 1 momentin tarkoittamat toimenpiteistä luopumisen edellytykset eivät täyty. Kyse on siis rikoksista, joista ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäisenä. Asianomistajalla ei saa tällöin myöskään olla vaatimuksia asiassa. Lainvalmistelutöiden mukaan 2 momenttiin otettava sääntely on uutta, joskin sen mukaisesti on jo menetelty käytännössä184. Uusi sääntely laajentaa virkavastuun piiriä. On epäselvää, kuka viime kädessä vastaa esimerkiksi sellaisen rikosilmoituksen kirjaamisesta, jossa rikosepäily on tullut ilmi illalla tulleesta televisio-ohjelmasta, jota seuraa ehkä satoja poliiseja. Kyse on organisaation vastuun kohdentumisesta, johon ei voi antaa tällä hetkellä mitään oikeaa ja selvää vastausta. Myös Internet ja lehdistö ovat sellaisia medioita, joista voi pikaisella selaamisella havaita useita sellaisia tapahtumia, joiden perusteella voisi epäillä rikoksen tapahtuneen. Säännöksen mukaan ilmoituksen kirjaamisvelvollisuus koskee lähtökohtaisesti sitä virkamiestä, joka teon on havainnut. Säännöksen mukaan ilmoituksen kirjaamisvelvollisuus on hänen virkavastuullaan. Poliisin hallinnosta (110/1992) annetun lain 15 c §:n säännös määrää poliisimiehen ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin toimialueensa ulkopuolella ja vapaaaikanaan, jos se on välttämätöntä vakavan rikoksen estämiseksi, tällaisen rikoksen tutkinnan aloittamiseksi tai yleistä järjestystä tai turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi tai muusta erityisestä syystä. Lähtökohtana voidaan pitää, että säännös ei edellä mainituissa esimerkeissä aseta toimimisvelvollisuutta kenellekään televisiota katsovalle poliisimiehelle, koska toimimisvelvollisuuden erityisedellytykset eivät täyttyne. Ongelma näyttäisi siitä huolimatta olevan niillä virkamiehillä, jotka ovat virantoimituksessa ja näkevät tapauksen joko suoraan tai esimerkiksi television kautta. Mitään järkevää tulkintaa ei ole kuitenkaan esittää siihen, kenen velvollisuutena tällöin on yksilötasolla ilmoituksen tekeminen, kun sekään ei ole käytännössä tarkoituksenmukaista, että kaikki virantoimituksessa olevat lähtevät asiaa selvittämään. Uusi säännös aiheuttaa ongelmia myös juttujen rajaamiseen. Etenkin pitkäkestoisessa tutkinnassa tulee vastaan laajoja kokonaisuuksia, joista syyteharkintaan pyritään saamaan mahdollisimman yksinkertainen ja selvä paketti. Käytännössä tämä on edellyttänyt jo poliisin suorittamaa harkintaa siitä, mitä kaikkia rikosepäilyksi tulkittavia ruvetaan asiassa tutkimaan. Tätä ennen tätä harkintaa on saattanut tehdä jo asianomistajakin ja esitutkintalain säännöksen mukaan poliisin tulisi miettiä ilmoituksen kirjaamista sellaisistakin teoista, joissa esitutkinnan aloittamisen edellytykset voisivat tulla harkittavaksi, mutta jotka jo asianomistaja on ”rajannut” pois rikosilmoitusta tehdessään. Vastaavalla tavalla pakkokeinolain mukaisissa salaisissa pakkokeinoissa, esimerkiksi telekuuntelua suoritettaessa, tulee paljon havaintoja sellaisista asioista, jotka ylittävät ilmoituksenkirjaamiskynnyksen. Toisaalta ylimääräisen tiedon käyttäminen (PKL 10:56) on määritelty pakkokeinolaissa. Rikosilmoituksen tekeminen tässä yhteydessä esille tulleiden tunnusmerkistön osalta on 184 HE 222/2010 vp s. 175. 76 mahdollista, mikäli ko. rikos kuuluu ylimääräistä tietoa koskevan säännöksen listarikoksiin. Lainkohdassa määriteltyjen rikosten lisäksi poliisin tietoon tulee kuitenkin lievempää rikollisuutta, jonka osalta toisaalta esitutkintalain 3 luvun 1 §:n perusteella olisi rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuus, koska rikos on tullut esitutkintaviranomaisen tietoon, mutta toisaalta pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n perusteella tietoa ei saisi käyttää näyttönä. Säännökset asettavat käyttäjälle ristiriitaisen tilanteen. Vaikka toisaalta rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuus on, ko. tietoa ei voi käyttää ylimääräistä tietoa koskevan säännöksen asettamien rajoitusten vuoksi. Ongelmaa ei tietenkään ole, jos ilmi tullut rikos pystytään näyttämään muulla tavoin toteen. Erikseen voidaan todeta asianomistajarikosten osalta, että esitutkintalain 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan asianomistajarikoksen esitutkinta saadaan aloittaa, vaikkei rangaistusvaatimusta olekaan tehty, jos asianomistaja ei vielä tiedä rikoksesta eikä tutkintaa voida siirtää rikoksen selvittämistä vaarantamatta. Asianomistajarikosten osalta on monesti tilanne, jossa rikoksen selvittäminen ei vaarannu, vaikka tutkintaa ei heti aloitetakaan. Siten voidaan suurimmassa osassa asianomistajarikoksia jättää myös ilmoitus kirjaamatta, jos asianomistaja ei ole asiasta ilmoitusta tehnyt ja vaatinut asiassa rangaistusta. Jos rikoksen selvittäminen vaarantuu, tutkinta on aloitettava. Läheinen säännös toiselle momentille on ollut aiemman esitutkintalain 2 § (ETL -1987 2 §), jonka mukaan esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tehty. Tämä säännös koskee kuitenkin esitutkinnan suorittamisvelvollisuutta - ei kirjaamisvelvollisuutta. Tältä osin kyse on siis eri säännöksestä. 3.1.3 Kirjaamisvelvollisuudesta Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaamisen kannalta riittävää on, että ilmoittaja epäilee ilmoittamaansa tapahtumaa rikokseksi. Kynnys ilmoituksen kirjaamiseen on siten matala. Tästä huolimatta voidaan kirjaamista edellyttävälle ilmoitukselle kuitenkin asettaa vähimmäisvaatimukseksi se, että ilmoituksen tekijä kuvaa rikoksena pitämänsä tapahtumankulun. Tämän yksilöintivaatimuksen mukaisesti on pystyttävä ilmaisemaan, mistä on kysymys ja kiinnittämään tapahtuma riittävällä tarkkuudella aikaan ja paikkaan. Kirjaamisen edellytykseksi ei voida asettaa minkään rikosnimikkeen, rikoslajin eikä mahdollisen rikoksesta epäillyn yksilöintiä. Kirjaamisvelvollisuuden suhteen sillä ei ole merkitystä, onko kysymys asianomistajan vai muun henkilön tekemästä ilmoituksesta. Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaamiselle ei voida esitutkintaviranomaisen taholta asettaa siten mitään ehtoja.185 On siis muistettava, että ilmoituksen kirjaamiskynnys on selvästi alhaisempi kuin esitutkintalain 3 luvun 3 §:n mukainen esitutkinnan aloittamiskynnys. Ilmoituksen kirjaamisen yhteydessä ei myöskään tarvitse miettiä syytä epäillä -kynnyksen täyttymistä, koska tämäkin tulee harkittavaksi siinä vaiheessa, kun mietitään esitutkinnan aloittamiskynnystä. 185 HE 222/2010 vp s. 175. 77 Lainvalmistelutöiden mukaan esitutkintaviranomaisella ei ole paljoakaan harkintavaltaa siinä, kirjaako ilmoituksen vai ei186. Oikeuskirjallisuuden187 mukaan esitutkintaviranomainen voi ääritapauksessa jopa ilmoittaa, ettei tehty ilmoitus johda viranomaisten taholta mihinkään toimiin, koska kyseessä ei viranomaisten mielestä ole rikos. Jos asianomistaja tai muu ilmoituksentekijä kuitenkin pysyy kannassaan ja haluaa asian rikoksena tutkittavaksi, on esitutkintaviranomaisen otettava ilmoitus vastaan. Esitutkintaviranomaisen velvollisuus on tietysti torjua aiheettomat ilmiannot ja muut rikoksen ilmoittamiseen mahdollisesti liittyvät väärinkäytökset, mutta viranomaisen ei pidä suhtautua asianomistajaan tai muuhun ilmoittajaan ilmoitustilanteessa ennakkoluuloisesti. Esitutkintaviranomaisen ei kuitenkaan tarvitse ottaa ilmoitusta vastaan, jos jo itse ilmoituksesta voi selvästi päätellä, ettei sen johdosta voi ryhtyä mihinkään esitutkintaviranomaiselle kuuluviin toimenpiteisiin. Jos kysymys on esimerkiksi selvästi mieleltään häiriintyneen henkilön tekemästä ilmoituksesta, joka ei sisällä mitään järjellistä ilmiantoa, ei ilmoitusta tarvitse ottaa vastaan.188 Toisaalta esitutkintaviranomaiselle ei kuulu henkilön mielentilan määrittäminen vaan se on terveydenhuoltohenkilökunnan tehtävä. Mikäli on selvää, ettei henkilö kykene pitämään itsestään huolta, poliisilla on velvollisuus mielenterveyslain (1116/1990) 30 §:n perusteella saattaa henkilön terveydentila lääkärin harkittavaksi. Jos taas henkilö kykenee pitämään itsestään huolta, kysymyksen arvoinen asia on, pitäisikö henkilön ilmoittama asia kuitenkin kirjata ilmoitukseksi ja sen jälkeen päättää asianmukaisesti. Tällä tavalla asian hoitaminen on huomattavasti nopeampaa kuin henkilön vakuuttaminen toistamiseen siitä, ettei kysymyksessä ole ”mikään järjellinen ilmianto”. Lisäksi aikaisemmat merkinnät antavat asian myöhemmälle ratkaisijalle tämän tarvitsemat tiedot ilmoituksen toistuvuudesta. Poliisihallituksen ohje189 tietojen kirjaamisesta poliisiasiain tietojärjestelmään mahdollistaa sen, että kutakin rikosasiaa kohden tehdään yksi rikosilmoitus. Tämä on tarkoituksenmukaista jo rikosten tilastoinnin ja työn tekemisen kannalta. Mikäli samasta asiasta tehdään useampi ilmoitus, ne voidaan yhdistää asiasta jo tehtyyn ilmoitukseen Poliisihallituksen ohjeen mukaisesti.190 Esitutkintaviranomaisen toiminnan laillisuutta arvioivat valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat lukuisissa päätöksissään kiinnittäneet huomiota esitutkintaviranomaisen kirjaamisvelvollisuuteen. Heidän ratkaisukäytäntönsä on siten myös merkittävässä roolissa tulkittaessa lakia esitutkinnan kirjaamisvelvollisuuden osalta. Poliisimies voi jatkossakin harkintansa mukaan päättää, kirjaako asiasta R- vai S-ilmoituksen. R-ilmoitus kirjataan tapauksissa, joissa on syytä epäillä rikosta ja 186 HE 222/2010 vp s. 175. 187 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 261. 188 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 267. 189 POHA - Patja 2020/2013/5231, 17.12.2013 s. 10. 190 HE 222/2010 vp s. 175 todetaan kuitenkin, että kukin ilmoitus on kirjattava omaksi asiakseen. Hyväksyttävänä ei voitaisi pitää sitä, että tutkintapyyntö kirjataan tai liitetään aikaisempaan rikoksesta tehtyyn ilmoitukseen tai kuulustelukertomukseen, jolloin myöhempi asia saattaa jäädä huomaamatta esimerkiksi esitutkinnan päättämisen yhteydessä. 78 S-ilmoitus kaikissa muissa tapauksissa. Ilmoituksentekijän oikeuksia ajatellen ei ole merkitystä sillä, kumpi ilmoitus asiasta tehdään, koska sittemmin esitutkinnan/poliisitutkinnan suorittajan on joka tapauksessa harkittava esitutkinnan aloittamiskynnys asiassa. Poliisin siirtyessä käyttämään Vitjaa poliisiasiain kirjaamisjärjestelmään kirjaamistapa saattaa hieman muuttua, mutta periaate ilmoitusten kirjaamisesta pysyy samana. Lainvalmistelutöiden mukaan poliisin tulee tehdä 11 luvun 1 §:n mukainen kirjallinen päätös niissä tapauksissa, joissa rikosilmoitus jätetään kokonaan kirjaamatta. Käytännön työn kannalta on siten helpointa kirjata aina ilmoitus, kun joku haluaa jostain asiasta poliisille ilmoittaa.191 Esitutkintalain 3 luvun 1 §:n mukaisessa tilanteessa esitutkintaviranomaiselle asetetaan ehdoton ilmoituksen kirjaamisvelvollisuus. Säännöksen 2 momentin mukaan rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuus koskee myös muuten kuin ilmoituksen perusteella esitutkintaviranomaisen tietoon tullutta epäiltyä rikosta, jos esitutkintalain 3 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteistä luopumisen edellytykset eivät täyty. Säännöksen 2 momentti on luettavissa niin, ettei rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuutta olisi, mikäli toimenpiteistä luopumisen edellytykset ovat olemassa. Esitutkintalain 3 luvun 9 §:n 1 momentissa on kysymys vähäisestä rikoksesta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuutena arvostellen pidettävä ilmeisen vähäisenä, jos asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia. Esitutkintaviranomainen voi kuitenkin tässä tilanteessa antaa epäillylle kirjallisen tai suullisen huomautuksen esitutkintalain 10 luvun 3 §:n perusteella. Lainvalmistelutöissä on todettu, että aikaisemmassa lainsäädännössä ei ole säädetty kirjaamisvelvollisuudesta tapauksissa, joissa rikokseksi epäilty teko tulee esitutkintaviranomaisen tietoon muuten kuin nimenomaisesti tehdyn ilmoituksen kautta. Edelleen on todettu, että käytännössä muutenkin tietoon tulleet teot on kirjattu, mutta kirjaamisvelvollisuus on selvyyden vuoksi nimenomaisesti todettava laissa. Lainvalmistelutöiden ”nykytilan arviointi” osiossa todetaan, että kirjaamisvelvollisuus ei tarpeettomana koske tapauksia, joissa poliisi luopuu toimenpiteistä.192 Asiaa ei ole käsitelty esitutkintalain 3 luvun 1 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lainkaan. Tämä saattaa johtua siitä, että asia on yleisperusteluiden mukaisesti pidetty itsestään selvänä. Sitä asia ei kuitenkaan ole. Lisäksi asiaa on käsitelty oikeuskirjallisuudessa ristiriitaisesti193. Säännöksen sisältö on soveltajan kannalta ristiriitainen. Hyvin usein esitutkintalain 3 luvun 9 §:n 1 momentin tilanteissa on kysymys asianomistajan tekemän ilmoituksen perusteella tehdystä rikostutkinnasta. Hyvin tyypillinen tilanne on vähäinen liikenteessä tapahtunut yhteentörmäys, josta joku ilmoittaa poliisille. Oikeutta jättää tällaista ilmoitusta kirjaamatta ei säännöksen mukaan ole, koska tieto rikoksesta on tullut poliisin tietoon ilmoittajan tekemänä. Sattumanvaraisesti partio voi 191 HE 222/2010 vp 237. 192 HE 222/2010 s. 38 – 39. 193 Helminen – Fredman – Kanerva – Tolvanen – Viitanen 2012 s. 118 on korostettu, että säännös ei oikeuta jättämään asianomistajan tai muun henkilön tekemää rikosilmoitusta kirjaamatta. Saman teoksen s. 272 todetaan, että niitä poliisin tietoon tulleita rikoksia, joiden ilmoittamisesta poliisimies ETL 3:9,1 nojalla päättää heti luopua, ei tarvitse kirjata rikosilmoitukseksi. 79 valvonta- ja hälytystoiminnan yhteydessä tulla tapahtumapaikalle, mutta yhtä usein partio hälytetään onnettomuuspaikalle jommankumman osallisen taholta. Mikäli näistä sattumanvaraisesti poliisin tietoon tulleista tilanteista ei kirjata rikosilmoitusta, partion tilanteen selvittämiseen käyttämää aikaa ei kirjata tilastollisesti merkityksellisiin järjestelmiin. Yhdenvertaista kohtelua ei myöskään ole se, että automaattisen liikennevalvonnan kautta lyhyen ajan sisällä tapahtuneet teot vaikuttavat ajo-oikeuden menettämistä koskevassa harkinnassa, mutta ilman merkintöjä jääneet kolarit eivät, mikäli ne eivät järjestelmistä näy niistä tehtyjen rikosilmoitusten myötä. Lisäksi mielipiteen muuttuminen esimerkiksi vakuutusyhtiön vaatimusten myötä saattavat aiheuttaa hankalia tilanteita, mikäli rikosilmoitusta ei ole kirjattu lainkaan ja onnettomuuden tietoja kaivetaan epämääräisiltä keikkalapuilta. Lisäksi esitutkintalain 10 luvun 3 §:n kirjallinen huomautus on dokumentoituna merkityksellisempi kuin suullinen huomautus. Suositeltavaa onkin, että rikosilmoitus kirjataan aina lyhyesti. Näin tulisi toimia edellä mainituista syistä myös tilanteessa, vaikka päädyttäisiin esitutkinnan toimittamatta jättämiseen esitutkintalain 3 luvun 9 §:n 1 momentin perusteella. Säännös antaa mahdollisuuden rikosilmoituksen kirjaamatta jättämiseen vain tilanteessa, jossa rikos on havaittu muuten kuin ilmoituksen perusteella. 3.1.4 Velvollisuus ottaa vastaan ilmoitus muualla kuin poliisilaitoksella? Lainsäädännössä ei todeta, missä esitutkintaviranomainen on velvollinen ottamaan ilmoituksen vastaan. Tämän mukaan velvollisuus ilmoituksen vastaanottamiseen on yhtä lailla poliisilaitosten rikosilmoitusten vastaanotossa työskentelevillä henkilöillä kuin ulkona toimivilla poliisimiehilläkin. Luonnollisesti tämä velvollisuus ulkona toimivien partioiden jäsenillä on vain silloin, kun ilmoituksen kykenee ottamaan vastaan parhaillaan suoritettavien virkatoimien hoitamista vaarantamatta. Joka tapauksessa esitutkintaviranomaisen on tällöin neuvottava asiakasta niistä mahdollisuuksista, miten ilmoituksen voi tehdä ko. asiassa.194 3.1.5 Kirjaamisen ajankohta Säännöksen mukaan ilmoitus on kirjattava viipymättä. Lainvalmistelutöiden mukaan tämä tarkoittaa nopeaa kirjaamista195. Yleiset laillisuusvalvojat ovat päätöksissään pohtineet näitä aikoja. Apulaisoikeusasiamies toteaa ratkaisussaan196 vakiintuneesti katsotun, että tässä yhteydessä sana viipymättä edellyttää, että kirjaaminen ei saa viipyä montakaan päivää. Apulaisoikeuskansleri on ratkaisus194 Ks. myös Hallintolaki (434/2003) 8 § neuvontavelvollisuudesta: Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Huomattava on, että esitutkinta ei kuulu hallintolain soveltamisalaan. Yleisiin periaatteisiin kuuluu kuitenkin neuvoa asiakasta myös esitutkintaan liittyvissä tilanteissa. 195 HE 222/2010 vp s. 175. 196 AOA 22.10.1997 Dnro 474/4/07. 80 saan197 kiinnittänyt poliisilaitoksen huomiota rikosilmoituksen viivytyksettömään kirjaamiseen, kun ko. tapauksessa ilmoitus oli kirjattu viikon päästä sen saavuttua poliisilaitokselle, eikä ollut esitetty perusteluja sille, miksi kirjaaminen kesti niin kauan. Viipymättä -ilmaisulle ei voida antaa yksiselitteistä määräaikaa. Esitutkintaviranomaisen on voitava esittää perustelut sille, jos ilmoitusta ei kirjata nopeasti. 3.2 Rikoksesta tehdyn ilmoituksen siirtäminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:2 Rikoksesta tehdyn ilmoituksen siirtäminen a esitutkinnasta ja pakkokeinoista (575/1988) Jos ilmoitus rikoksesta on tehty sellaiselle esitutkintaviranomaiselle, jonka tehtäviin esitutkinnan toimittaminen asiassa ei kuulu, tämän on heti kirjattava asia vastaanotetuksi sekä toimitettava ilmoitus ja mahdollinen muu asiassa kertynyt aineisto asianomaiselle esitutkintaviranomaiselle, jonka on viivytyksettä kirjattava ilmoitus. 2 § 1 mom. ilmoituksen siirto. Jos ilmoitus rikoksesta on tehty sellaiselle esitutkintaviranomaiselle, jonka tehtäviin esitutkinnan toimittaminen asiassa ei kuulu, tämän on kuitenkin kirjattava ilmoitus ja toimitettava se ja muu asiassa kertynyt aineisto asianomaiselle esitutkintaviranomaiselle. 3.2.1 Säännös asetuksesta lakitasoiseksi Asetuksessa ollut pykälä on tuotu lakitasolle pienin muutoksin. Säännöksen mukaan vastaanottavan viranomaisen ei ole enää pakko kirjata asiasta ilmoitusta vaan riittävää on, että asia kirjataan vastaanotetuksi. Vastaanotetuksi kirjaaminen tarkoittaa sitä, että asian saapuminen ensimmäiselle viranomaiselle tulisi voida jälkikäteen tarvittaessa todentaa.198 Tämän jälkeen asia siirretään toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka velvollisuutena on viivytyksettä kirjata asiasta ilmoitus Tyypillisesti siirrettäviä ilmoituksia ovat esimerkiksi ne, joissa ilmoittaja tekee rikosilmoituksen sellaisella poliisiasemalla, jonka toimialueella ilmoitettava rikos ei ole tapahtunut. Tällöin vastaan ottava poliisimies siirtää ilmoituksen tutkittavaksi siihen poliisipiiriin, jossa rikos on tapahtunut. Monesti järkevintä on kirjata rikosilmoitus järjestelmään sen poliisipiirin numerolla, jossa rikos on tehty. Toisena esimerkkinä voidaan ottaa tilanne, jossa poliisille ilmoitetaan sähköisesti rikoksesta, joka kuuluisi tulliviranomaisen tutkittavaksi. Tällöin poliisin ei tarvitse kirjata asiasta ilmoitusta vaan asia siirretään tulliviranomaisen tutkittavaksi. Jälkikäteistä laillisuusvalvontaa varten tehty ilmoitus pitäisi ilmetä kuitenkin jostain poliisin jär- 197 AOA 16.12.2011 Dnro 1208/1/2009. 198 HE 222/2010 vp s. 176. 81 jestelmästä, jotta ensimmäinen vastaanottaja voidaan jälkikäteisesti todentaa. Vitjajärjestelmään luotaneen tällainen järjestelmä. Lainvalmistelutöiden mukaan rikoksesta tehdyn ilmoituksen vastaanottavan viranomaisen on oltava selvillä toimivaltaisesta tutkintaviranomaisesta. Mikäli toimivaltaisuudesta ei ole varmuutta, se on tarvittaessa selvitettävä. Aiheen ilmetessä rikosilmoitus on siirrettävä toimivaltaiselle viranomaiselle. Esitutkintaviranomainen ei saa kieltäytyä ottamasta vastaan ilmoitusta sillä perusteella, että se on tehty toimivaltaa vailla olevalle viranomaiselle, eikä kehottaa ilmoituksen tekijää itse toimittamaan ilmoitusta toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Rikoksesta tehdyn ilmoituksen siirtäminen toiselle viranomaiselle on toimenpide, josta esitutkintalain 11 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava asianomistajalle. Siirtämispäätös on myös saman lain 11 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu esitutkintapäätös, josta on ilmoitettava asianomistajan lisäksi muulle tiedossa olevalle asianosaiselle, jos päätös voi vaikuttaa asianosaisen oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin.199 Tältä osin voidaan todeta esitutkintaviranomaisella olevan myös hallintolain mukainen yleinen velvollisuus ohjata asiakas oikeaan paikkaan.200 3.3 Esitutkinnan toimittaminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:3 Esitutkinnan toimittaminen ETL 2 § Esitutkinnan toimittamisvelvollisuus Poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on Esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty. että rikos on tehty. Ennen esitutkinnan aloittamista esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä 1 momentissa tarkoitettuun rikosepäilyyn liittyvät seikat erityisesti siten, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan ja että asian sitä edellyttäessä voidaan tehdä 9 §:n 1 momentissa tai 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu ratkaisu esitutkinnan toimittamatta jättämisestä. Esitutkinnan aloittamista edeltäviin toimenpiteisiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä. 199 HE 222/2010 vp s. 176–177. 200 Hallintolaki (434/2003) 8 § neuvonta: Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. 82 Tutkinnanjohtaja päättää tarvittaessa siitä, toimitetaanko esitutkinta, ja päätöksen tekemiseen mahdollisesti tarvittavien seikkojen selvittämisestä. Asian selvittämiseksi tarpeellisiin esitutkintatoimenpiteisiin saadaan ryhtyä ennen tutkinnanjohtajan päätöstä. 3.3.1 Asian päättäminen, kun esitutkinnan aloittamisen edellytyksiä ei ole Esitutkintalain 3 luvun 3 §:ssä on uusi toinen ja kolmas momentti aiempaan säännökseen verrattuna. Muilta osin säännös vastaa siis edellisen esitutkintalain 2 §:n sääntelyä, jossa säädetään esitutkinnan toimittamisvelvollisuudesta. Rikosilmoitus voidaan siis päättää tämän säännöksen mukaisesti, kun asia on sellainen, ettei ole edes esitutkinnan aloittamisen edellytyksiä. Kun jutussa on tehty esitutkintatoimenpiteitä, jutun päättämisen edellytykset tulevat esitutkintalain 3 luvun 9 §:stä ja 10 §:stä sekä 10 luvun 2 §:stä. 3.3.2 Esitutkinnan aloittamisen edellytykset Pelkkä poliisille tehty tutkintapyyntö ei edelleenkään ilman muuta johda esitutkinnan käynnistymiseen. Tämä johtuu siitä, että säännös jättää esitutkintaviranomaiselle harkintavaltaa. Esitutkintakynnystä ei kuitenkaan aseteta kovin korkealle eli varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei siis vaadita. Huomioon on esitutkinnan aloittamista harkittaessa otettava, että esitutkinnan tarkoituksena on nimenomaan rikosten tutkiminen eikä mahdollisten muiden oikeudellisten erimielisyyksien selvittäminen. Pelkkä väite rikoksen tapahtumisesta ei vielä ylitä esitutkintakynnystä, vaan esitutkinnan aloittamispäätökselle on voitava esittää asianmukaiset konkreettiset perusteet. Rajatapauksissa merkitystä on selvittämisintressillä, joka korostuu vakavien rikosten kohdalla. Rikoksen selvittämisen ja toteennäyttämisen vaikeus ei voi olla riittävä syy lykätä esitutkinnan aloittamista. Ennen esitutkinnan aloittamista voidaan kuitenkin suorittaa rikolliseksi epäiltyyn toimintaan kohdistuvaa tarkkailua. Esitutkintalain 3 luvun 3 § 2 momentti velvoittaa tarvittaessa tiettyyn pisteeseen asian selvittämistä ennen esitutkinnan aloittamispäätöksen tekemistä.201 Esitutkinnan aloittaminen on kytketty syytä epäillä -kynnyksen ylittymiseen. Rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen.202 Poliisin tehtävänä on rikoksesta tehdyn ilmoituksen vastaan otettuaan selvittää, onko olemassa sellainen rangaistussäännös, joka voi tulla sovellettavaksi ilmoituksessa tarkoitettua tekoa arvioitaessa. Poliisi ei ole kuitenkaan sidottu ilmoituksen tekijän esittämään rikosnimikkeeseen, vaan esitutkinnan toimittamistarvetta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki mahdolliset kyseeseen tulevat rikokset. Lisäksi poliisin tehtävänä on selvittää, vastaako ilmoituksessa esitetty teonkuvaus todellista 201 HE 222/2010 vp s. 177. 202 HE 14/1985 vp s. 16. 83 tapahtumien kulkua. Jos on riidatonta, että tosiseikat eivät täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä, asia ei anna aihetta poliisin tutkintatoimenpiteisiin. Sinällään momentissa tarkoitettu rikosepäily liittyy tosiasiaseikkoihin eikä teon oikeudelliseen arviointiin.203 Poliisin oikeus asettaa tehtävät tärkeysjärjestykseen tai oikeus luopua toimenpiteestä ei vapauta suorittamasta kysymyksessä olevan asian vaatimaa esitutkintaa. Esitutkinnan aloittamista harkittaessa on otettava huomioon se, onko syyteoikeus epäillystä rikoksesta vanhentunut. Tutkinnan toimittamatta jättämisen suhteen on oltava pidättyväinen, jos kysymys rikoksen syyteoikeuden vanhentumisesta on tulkinnanvarainen. Syyteoikeuden vanhentumiseen liittyvät tulkintakysymykset kuuluvat paremminkin syyttäjäviranomaisen harkittaviksi kuin esitutkintaviranomaisen arvioitaviksi. Esitutkinta on ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen mukaan jätetty aloittamatta sellaisissakin tapauksissa, joissa on ollut tulkinnanvaraisia kysymyksiä liittyen siihen, täyttääkö tietty toiminta rikoksen tunnusmerkistön vai ei. Näiden seikkojen arviointi kuuluu viralliselle syyttäjälle, eikä esitutkintaa tulisi tulkinnanvaraisissa tapauksissa jättää toimittamatta.204 3.3.3 Esitutkinnan uudelleen aloittaminen Esitutkintalaissa ei säädetä erikseen esitutkinnan uudelleen aloittamisesta tapauksissa, joissa se on aikaisemmin päätetty. Tarvetta esitutkinnan aloittamiseen uudelleen saattaa olla esimerkiksi uuden selvityksen tai tietoon tulleen seikan vuoksi. Näissä tapauksissa sovelletaan yleisiä lain säännöksiä esitutkinnan toimittamisesta. Sovellettavaksi tulevat nyt kysymyksessä olevan säännöksen lisäksi esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyötä koskevat säännökset. Esitutkintaviranomaisen on näissä tilanteissa virallisen syyttäjän pyynnöstä toimitettava esitutkinta (ETL 5:2,1). Kysymyksessä olevat asiat ovat erityisesti sellaisia, joissa esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyöhön ennen esitutkinnan uudelleen aloittamista saattaa olla syytä.205 3.3.4 Selvittämisvelvollisuus ja siihen liittyvät seikat Esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisesti esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä rikosepäilyyn liittyvät seikat. Tämä pitää tehdä kuitenkin niin, ettei ketään aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan, ja että tarvittaessa voidaan tehdä ratkaisu esitutkinnan toimittamatta jättämisestä. Lainvalmistelutöiden mukaan kenenkään ei pitäisi joutua epäillyn asemaan kevein perustein, vaikka yleensä henkilön aseman määrittäminen esitutkinnassa ei ole ongelmallista. Tässä säännöksessä selostettua rikosepäilyyn liittyviä seikkoja tulisikin selvitettäväksi harvoin. Erityinen selvittämistarve voi liittyä kysymyksessä olevaan mahdolliseen rikokseen tai rikosepäilyn epäillylle aiheuttamiin haitallisiin 203 HE 222/2010 vp s. 177. 204 HE 222/2010 vp s. 177–178. 205 HE 222/2010 vp s. 179. 84 seurauksiin. Kysymyksessä saattaa esimerkiksi olla harvoin käytettävän tulkinnanvaraisen rangaistussäännöksen soveltaminen, jolloin virallisen syyttäjän kuuleminen esitutkintayhteistyössä voi olla tarpeen. Joissakin tapauksissa saattaa lisäksi olla jutun piirteiden perusteella ennakoitavissa, että rikosepäilystä aiheutuu epäillylle poikkeuksellisia haittavaikutuksia esimerkiksi asian julkiseksi tulemisen yhteydessä.206 Niin sanotussa alustavassa selvityksessä tai esiselvityksessä noudatetaan soveltuvin osin esitutkintalain säännöksiä. Koska syytä epäillä -kynnys ei ole kuitenkaan tässä tilanteessa vielä ylittynyt, on selvää, ettei ketään voida kuulustella tällöin vielä rikoksesta epäiltynä. Ilmeisesti asiassa epäillyksi ilmoitetulta on kuitenkin jatkossakin mahdollisuus pyytää esimerkiksi kirjallista selvitystä asiassa. Näin toimitaan tälläkin hetkellä esimerkiksi poliisirikostutkinnassa. Jos tällaista selvitystä pyydetään, selvityksen antajaan sovelletaan tällöin rikoksesta epäillyn oikeuksia (ETL 4 luku) ja hänelle tulee ne informoida. Tyypillisimmillään alustavassa selvityksessä hankittaneen asiakirjaselvityksiä asiasta, pyydetään lausuntoja eri tahoilta ja kenties kuulustellaan henkilöitä todistajina tai asianomistajina. Alustavaa selvitystä tehtäessä on kuitenkin koko ajan miellettävä, että kyse ei ole esitutkinnasta, ja siten esitutkinnan kaikki toimivaltapykälät eivät ole myöskään käytettävissä. Pääsäännön mukaan esitutkinnassa ei tarvitse tehdä esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisia selvittämistoimenpiteitä vaan normaalisti esitutkinnan aloittamisen tai aloittamatta jättämisen edellytykset ovat muutoinkin olemassa ja havaittavissa. 3.3.5 Esitutkinnan aloittaminen tutkinnanjohtajan päätöksellä Esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 3 momentin mukainen pääsääntö on, että tutkinnanjohtaja päättää siitä, aloitetaanko asiassa esitutkinta. Lainsäädännössä on kuitenkin lukuisia erityistapauksia, joiden osalta on erityissääntelyä esitutkinnan aloittamiseen ja syyttämiseen liittyen. Esitutkintalain 5 luvun 1 §:n mukaan syyttäjälle ilmoitetaan kaikista rikosasioista, joissa rikoksesta epäiltynä on poliisi. Syyttäjä päättää tällöin esitutkinnan aloittamisesta, koska hän toimii näissä asioissa esitutkintalain 2 luvun 4 §:n mukaan tutkinnanjohtajana. Samoin syyttäjä päättää esitutkinnan aloittamisesta niissä tapauksissa, kun hän harkinnanvaraisessa tapauksessa päättää ottaa tutkinnanjohtajuuden itselleen.207 Perustuslain 110 § 1 momentin mukaan virkamiehistä vain oikeuskanslerilla ja oikeusasiamiehellä on oikeus määrätä syyte nostettavaksi tuomarin tekemäksi epäillystä virkarikoksesta. Sinällään asianomistaja voi itsekin nostaa syytteen asiassa perustuslain 118 §:n 3 momentin nojalla. Edellä mainitusta huolimatta kuka tahansa voi tehdä poliisille ilmoituksen tuomarin tekemäksi epäillystä virkarikoksesta ja tällöin poliisi arvioi asiassa esitukinnan aloittamisen edellytykset. Erityinen säätely liittyy siten syyttämiseen eikä esitutkinnan aloittamisen edellytysten harkintaan. 206 HE 222/2010 vp s. 179. 207 HE 222/2010 vp s. 179. 85 Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on kirjeessään Poliisihallitukselle208 todennut, että ilmoitusvelvollisuudesta ja tuomarien virkarikosasioiden tutkintaan liittyvistä toimivaltakysymyksistä on muun ohella tutkinnanjohtajien yhteydenottojen perusteella ilmennyt olevan epätietoisuutta. Syyttäjälaitoksesta annetun lain 5 §:n mukaan valtioneuvoston oikeuskansleri on erityissyyttäjä, jonka syyteoikeudesta säädetään perustuslain 110 §:ssä, kuten edellä on todettu. Oikeuskansleri syyttäjälaitoksesta annetun lain 5 §:ssä tarkoitettuna syyttäjänä pyytää poliisia ilmoittamaan tutkittavakseen tulleesta rikoksesta, jossa on kyse tuomarin epäillystä lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa. Ilmoitus tehdään toimittamalla oikeuskanslerinvirastoon jäljennös asiassa kirjatusta tutkintailmoituksesta. Poliisi voi harkintansa mukaan toimittaa samalla jäljennökset muista asiaan liittyvistä tuomarin menettelyn arvioimiseksi tarpeellisiksi arvioimistaan asiakirjoista. Näitä asiakirjoja voivat olla poliisille osoitettu tutkintapyyntö tai asian alustavaksi arvioimiseksi jo hankituista asiakirjoista. Ilmoitus tulee tehdä viivytyksettä asian tultua poliisin tietoon. Esitutkinta ja sen toimittamisedellytysten arviointi kuuluu näissäkin tilanteissa normaaliin tapaan poliisin tehtäviin ja toimivaltaan. Ilmoituksen saavuttua oikeuskanslerinvirastossa asian vastuullinen esittelijä on yhteydessä asian tutkinnanjohtajaan ja esitutkintayhteistyö tehdään normaalilla tavalla asian vastuullisen esittelijän kanssa.209 Valtioneuvoston jäsenten, valtioneuvoston oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen virkarikosasioiden käsittelystä on erityissäännöksiä perustuslaissa sekä valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä annetussa laissa210. Valtioneuvoston jäsenten virkatoimien lainmukaisuuden tutkimiseksi aloitettavasta esitutkinnasta säädetään ministerivastuulain 4 §:ssä, jonka mukaan perustuslakivaliokunta voi ministerivastuuasiaa käsitellessään pyytää valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin esitutkinnan toimittamiseksi. Perustuslain 112 §:n 1 momentin nojalla oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies sinällään suorittavat valtioneuvoston jäsenten virkatoimien laillisuusvalvontaa. Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 5a §:n ja eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain (197/2002) 8 §:n sekä oikeuskansleria koskevan lain esitöiden211 perusteella kummallakin laillisuusvalvojalla on oikeus käynnistää esitutkinta tutkittavanaan olevassa asiassa. Tämä ei kuitenkaan koske erikseen säänneltyjä ministerivastuuasioita, joissa ylimmät laillisuusvalvojat voivat perustuslain 115 §:n nojalla tehdä ilmoituksen eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, joka päättää esitutkinnan aloittamisesta.212 Perustuslain 117 §:n mukaan oikeuskanslerin, apulaisoikeuskanslerin, oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen syyttämisestä päättää eduskunta. Heidän menettelynä lainmukaisuus tutkitaan ministerivastuulain mukaisesti. Myös heidän kohdallaan sovelletaan ministerivastuulain 4 §:ää, jonka mukaan perustuslakivaliokunta voi pyytää esitutkinnan aloittamista. Poliisilla ei ole oikeutta oma-aloitteisesti 208 Oikeuskanslerin päätös 17.4.2014. 209 Oikeuskanslerin päätös 17.4.2014. Kirjeessä on yksityiskohtaiset menettelytavat asiassa. 210 Ministerivastuulaki 196/2000. 211 HE 175/1999 vp. 212 HE 222/2010 vp s. 178. 86 tutkia ylimpien laillisuusvalvojien virkatointen lainmukaisuutta, vaan tutkinta tapahtuu vain ministerivastuulaissa säädetyllä tavalla.213 3.4 Asianomistajarikoksen esitutkinnan toimittaminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:4 asianomistajarikoksen esitutkinnan toimittaminen ETL 3 § Jos syyttäjä saa nostaa syytteen rikoksesta ainoastaan asianomistajan vaatimuksesta (asianomistajarikos), esitutkinta toimitetaan vain, jos asianomistaja on ilmoittanut esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Jos asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa, tutkinta on lopetettava. Jos syyttäjä saa nostaa syytteen rikoksesta ainoastaan asianomistajan vaatimuksesta (asianomistajarikos), esitutkinta toimitetaan vain, jos asianomistaja on ilmoittanut esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Jos asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa, tutkinta on lopetettava. Asianomistajarikoksen esitutkinta saadaan aloittaa, vaikkei rangaistusvaatimusta olekaan tehty, jos asianomistaja ei ilmeisesti vielä tiedä rikoksesta eikä tutkintaa voida siirtää rikoksen selvittämistä vaarantamatta. Tutkinnan aloittamisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava asianomistajalle. Tutkinta on lopetettava, jos asianomistaja tiedon rikoksesta saatuaan ei ilmoita vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Asianomistajarikoksen esitutkinta saadaan aloittaa, vaikkei rangaistusvaatimusta olekaan tehty, jos asianomistaja ei ilmeisesti vielä tiedä rikoksesta eikä tutkintaa voida siirtää rikoksen selvittämistä vaarantamatta. Tutkinnan aloittamisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava asianomistajalle. Tutkinta on lopetettava, jos asianomistaja tiedon rikoksesta saatuaan ei ilmoita vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Jos syyttäjä saa lain mukaan yleisen edun sitä vaatiessa nostaa syytteen asianomistajarikoksesta, vaikkei asianomistaja vaatisikaan rikokseen syyllistyneelle rangaistusta, esitutkinta on syyttäjän pyynnöstä toimitettava. Jos syyttäjä saa lain mukaan yleisen edun sitä vaatiessa nostaa syytteen asianomistajarikoksesta, vaikkei asianomistaja vaatisikaan rikokseen syyllistyneelle rangaistusta, esitutkinta on syyttäjän pyynnöstä toimitettava. Jos sen osoittaminen, että rikos on tapahtunut, on lain mukaan edellytys johonkin toimenpiteeseen ryhtymiseen tai jonkin etuuden säilyttämiseen, asianomistajarikoksen esitutkinta on toimitettava tarpeellisessa laajuudessa asianomistajan pyynnöstä, vaikkei hän ilmoitakaan vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Jos sen osoittaminen, että rikos on tapahtunut, on lain mukaan edellytys johonkin toimenpiteeseen ryhtymiseen tai jonkin etuuden säilyttämiseen, asianomistajarikoksen esitutkinta on toimitettava tarpeellisessa laajuudessa asianomistajan pyynnöstä, vaikkei hän ilmoitakaan vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. 213 HE 222/2010 vp s. 178–179. 87 3.4.1 Pakkokeinojen käyttö asianomistajarikoksissa, joissa ei ole esitetty rangaistusvaatimusta Esitutkintalain 3 luvun 4 §:n 2 momentissa säädetään asianomistajarikoksen esitutkinnan aloittamisesta eräissä tapauksissa, vaikkei rangaistusvaatimusta olekaan vielä tehty. Esitutkintalakia sovelletaan yleislakina myös pakkokeinojen käyttöön esitutkinnassa siltä osin kuin pakkokeinolaissa ei muuta säädetä. Näissä tapauksissa saa myös käyttää pakkokeinoja niiden käyttöedellytysten täyttyessä rangaistusvaatimuksen puuttumisesta huolimatta.214 3.4.2 Syyttämispyyntöoikeuden menettäminen Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan asianomistajalla ei ole enää oikeutta esittää rikoksen johdosta syyttämispyyntöä, jos hän on aiemmin tämän syyttämispyyntönsä peruuttanut. Lainvalmistelutöiden mukaan tämä koskee myös esitutkintaa215. Esitutkintaviranomaisen tulee informoida asianomistajaa tästä säännöksestä. 3.4.3 Asianomistajan syyteoikeus Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n 1 momentin216 mukaisesti asianomistaja saa itse nostaa syytteen rikoksesta vain, jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta taikka esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta taikka että se keskeytetään tai lopetetaan. Asianomistaja saa nostaa syytteen myös, jos esitutkintatoimenpiteiden suorittamista on tutkinnanjohtajan päätöksellä siirretty. Säännöksen soveltamisalaa voidaan pitää erittäin suppeana, koska erittäin harvoin lienee sellainen tilanne, että asianomistaja voisi itse lähteä viemään rikosprosessia eteenpäin tilanteessa, jossa esitutkintakaan ei ole vielä valmis. Säännöksen soveltamisalaa voidaan pitää erittäin suppeana, koska erittäin harvoin lienee sellainen tilanne, että asianomistaja voisi itse lähteä viemään rikosprosessia eteenpäin tilanteessa, jossa esitutkintakaan ei ole vielä valmis. 214 HE 222/2010 vp s. 180. 215 HE 222/2010 vp s. 180. 216 Muutettu SK 18/2012 ja tullut voimaan 1.1.2014. 88 3.5 Rikollisen teon tutkinta Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:5 Rikollisen teon tutkinta a esitutkinnasta ja pakkokeinoista (575/1988) Kun alle 15-vuotiaan epäillään syyllistyneen rikolliseen tekoon, toimitetaan tarvittaessa esitutkinta sen selvittämiseksi, onko 15 vuotta täyttä nyt ollut osallisena teossa. Tällöin esitutkinnassa selvitetään kunkin epäillyn osalta 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetut seikat. 14 § Kuulusteleminen ja tutkinta, kun epäilty on viittätoista vuotta nuorempi. (677/1990) Alle 15-vuotiaan tekemäksi epäillyn rikollisen teon johdosta toimitetaan lisäksi tarvittaessa esitutkinta: 1) asianomistajan pyynnöstä teolla menetetyn omaisuuden saamiseksi takaisin tai hänen vahingonkorvausoikeutensa toteuttamiseksi; 2) menettämisseuraamuksen edellytysten selvittämiseksi; tai 3) epäiltyyn kohdistettavien lastensuojelutoimenpiteiden tarpeen tai muun epäillyn etuun liittyvän selvittämistarpeen vuoksi. Kun viittätoista vuotta nuoremman lapsen epäillään syyllistyneen rikolliseen tekoon, lasta voidaan kuulustella teon johdosta. Teon johdosta voidaan toimittaa myös tutkinta sen selvittämiseksi, onko viisitoista vuotta täyttänyt ollut osallisena rikoksessa, tai teolla menetetyn omaisuuden takaisin saamiseksi taikka jos tutkinnanjohtaja katsoo siihen olevan erityistä syytä tai jos sosiaalilautakunta sitä pyytää. Tutkinnasta on soveltuvin osin voimassa, mitä esitutkinnasta rikosasioissa on säädetty. Esitutkinta voidaan 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa toimittaa, vaikka asianomistajarikoksen asianomistaja ei ole esittänyt 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua vaatimusta. 3.5.1 Tutkinta alle 15-vuotiaan osalta Aikaisemmin voimassa ollut asetustasoinen teksti on muutettu nyt lakitasoiseksi. Samalla säännöksen sanamuotoa on muutettu melko paljon. Esitutkintalain 3 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan alle 15-vuotiasta epäiltäessä rikollisesta teosta, esitutkinta toimitetaan tarvittaessa sen selvittämiseksi, onko joku 15 vuotta täyttänyt ollut osallisena rikoksessa. Tällöin esitutkinnassa selvitetään myös alle 15-vuotiaan osalta esitutkintalain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetut seikat. Alle 15-vuotiasta voidaan kuulustella asiassa, jos riittäväksi ei ole katsottu esimerkiksi hänen puhuttelemistaan tapahtumapaikalla. Muutoinkin normaalin esitutkinnan säännöksiä sovelletaan, joskin lainvalmistelutöiden mukaan esitutkintatoimenpiteitä harkittaessa olisi kiinnitettävä huomiota myös epäillyn ikään, kehitystasoon ja muihin hänen henkilöönsä liittyviin vastaaviin seikkoihin. Alle 12-vuotiaan kuulustelemiseen on suhtauduttava varauksellisesti. Lasta kuulusteltaessa on otettava huomioon esitutkintalain 4 luvun 7 §:n mukaiset lasten kohtelua koskevat säännökset ja muutkin esitutkintalain 4 luvun yleiset esitutkintaperiaatteet. Myös esitutkintalain 6 luvun säännökset noudosta, kiinniottamisesta ja poistumisen estämisestä 89 ovat mahdollisia pykälää sovellettaessa.217 Alle 15-vuotiaan sijoittaminen lukittuun tilaan on toisaalta kyseenalaistettu poistumista estämistä koskevan esitutkintalain 6 luvun 6 §:n yhteydessä, koska säännös sanamuodon mukaisesti tulkittuna tarkoittaa ainoastaan rikoksesta epäiltyä eikä rikollisesta teosta epäiltyä. Joka tapauksessa lain esitöidenkin mukaan alle 15 vuotiaan sijoittaminen lukittuun tilaan eli ”sumputus” näyttää selvästi olevan mahdollista.218 On huomattava, että alle 15-vuotiaskin on mahdollista rekisteröidä rikoksesta, joskin lähtökohtaisesti alaikäisen rekisteröinnissä on käytettävä tarpeellisuusharkintaa. Rekisteröinti on syytä suorittaa ainakin niissä tapauksissa, joissa alle 15-vuotiasta epäillään törkeästä rikoksesta. Alle 15-vuotiaiden rekisteröintien poistamisesta on erityinen säännös henkilötietojen käsittelystä poliisitoimesta annetun lain 5 luvun 22 §:n 2 momentissa219. Esitutkintalain 3 luvun 5 §:n 2 momentissa on aiempaa säännöstä tarkemmin kerrottu niistä lisäedellytyksistä, joiden vallitessa esitutkinta voidaan tarvittaessa myös suorittaa alla 15-vuotiaan osalta. Säännöksen 2 momentin 1 ja 2 kohta liittyvät asianomistajan omaisuuden takaisin saamiseen tai hänen vahingonkorvausoikeuden toteuttamiseen sekä menettämisseuraamuksen edellytysten selvittämiseen. Alle 15-vuotiaskin on vahingonkorvauslain mukaisessa vastuussa aiheuttamastaan vahingosta asianomistajalle. Rikoksen asianomistajalla on mahdollisuus nostaa erillinen vahingonkorvauskanne alle 15-vuotiasta vastaan ja tässä yhteydessä asianomistajalla on mahdollisuus hyödyntää tämän säännöksen mukaisella tutkinnalla saatuja tietoja. Samoin alle 15-vuotiaskin voidaan tuomita menettämisseuraamukseen rikoslain 10 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti. Tällöin tutkinta saatetaan siis tehdä ainoastaan sen vuoksi, että syyttäjä pystyy vaatimaan alle 15-vuotiaalta oikeamääräistä menettämisseuraamusta tuomioistuimessa. Säännöksen 2 momentin 3 kohta ja säännöksen 3 momentti liittyvät esitutkinnan tekemiseen asiassa lähinnä lastensuojelullisista syistä. Lainvalmistelutöiden mukaan lastensuojelutoimenpiteiden tarpeen selvittäminen tutkinnan kautta tulisi esiin käytännössä siinä yhteydessä, kun esitutkintaviranomainen ilmoittaa teosta sosiaaliviranomaiselle esitutkintalain 7 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ilmoituksen saatuaan sosiaaliviranomainen voi pyytää tutkinnan toimittamista, jos esitutkintaviranomainen ei ole sitä muuten toimittamassa jollakin esitutkintalain 3 luvun 5 §:n 1 momentissa säädetyllä perusteella. Lapsen etu saattaa edellyttää tutkinnan toimittamista myös muiden tukitoimien, esimerkiksi terveydenhuollon toimenpiteiden tarpeen selvittämisen vuoksi. Esimerkkinä muista lapsen etuun liittyvistä tutkinnan toimittamisperusteista voidaan mainita asianomistajan vahingon- 217 HE 222/2010 vp s. 181. 218 HE 222/2010 vp s. 181. 219 Säännöksen mukaan siitä huolimatta, mitä säännöksessä muuten säädetään tietojen poistamisesta, rekisteröidyn, joka oli rikoksen tekohetkellä alle 15-vuotias, tiedot poistetaan hänen täytettyään 18 vuotta, ellei hän 15 vuotta täytettyään ole syyllistynyt rikokseen. Tietoja ei kuitenkaan tällä perusteella poisteta, jos ilmoitukseen liittyy muita syylliseksi epäiltyjä, joiden tietoja ei vielä poisteta tai jokin merkinnöistä koskee rikollista tekoa, josta on seuraamukseksi säädetty ainoastaan vankeutta. 90 korvausvaatimusten torjuminen sellaisessa tapauksessa, jossa asianomistaja ei ole kuitenkaan pyytänyt tutkinnan toimittamista.220 3.5.3 Harkintavalta esitutkinnan aloittamisen suhteen Lainvalmistelutöiden mukaan esitutkintalain 3 luvun 5 §:n ilmaisu toimitetaan tarvittaessa esitutkinta tarkoittaisi sitä, että esitutkintaviranomaisella on harkintavaltaa sen suhteen, onko säännöksessä tarkoitettu esitutkinnan käynnistämisen edellytys olemassa. Jos asianomistaja on pyytänyt tutkinnan toimittamista, hänelle tulisi antaa kielteisestä ratkaisusta esitutkintalain 11 luvun 1 §:ssä tarkoitettu perusteltu kirjallinen esitutkintapäätös. Velvollisuus antaa asianosaiselle päätös kielteisestä ratkaisusta koskee luonnollisesti myös niitä poikkeuksellisia tapauksia, joissa epäillyn puolesta on pyydetty tutkinnan toimittamista epäillyn etuun liittyvien syiden vuoksi.221 Lähtökohtana voidaan pitää, että rikollisen teon tutkinta tehdään tulevaisuudessa nykyistä useammin, koska säännökset sitä selkeästi edellyttävät. Säännöksen mukaan esitutkinta on tehtävä tarvittaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa velvoitetta esitutkinnan toimittamiseen kohtuullisen matalalla kynnyksellä. 3.6 Ilmoitus esitutkinnan aloittamisesta Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:6 ilmoitus esitutkinnan aloittamisesta Tutkinnanjohtajan on ilmoitettava esitutkinnan aloittamisesta rikoslain (39/1889) 40 luvun 11 §:n 1 kohdassa tarkoitetun virkamiehen esimiehelle mahdollisia virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä varten, jos virkamiestä epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Tutkinnanjohtajalla on oikeus ilmoittaa myös virkamiehen tekemäksi epäillyn muun rikoksen esitutkinnan aloittamisesta, jos tutkittavana oleva rikos on sellainen, että sillä voidaan olettaa olevan merkitystä virkatehtävien suorittamisen kannalta. 3.6.1 Uutta sääntelyä Esitutkinnan aloittamisesta ilmoittamista koskeva esitutkintalain 3 luvun 6 § on kokonaan uusi säännös, joka liittyy virkamiesten tekemiksi epäiltyjen rikoksien joh- 220 HE 222/2010 vp s. 182. 221 HE 222/2010 vp s. 181. 91 dosta tehtäviin ilmoituksiin. Tutkinnanjohtaja toimii ilmoituksen tekijänä säännöksen mukaisissa asioissa. Virkamiehen käsite on säännöksessä rajatumpi kuin virkarikossäännöksissä tarkoitettu virkamiehen käsite. Rikoslain 40 luvun 11 §:n 1-kohdassa tarkoitettuja virkamiehiä ovat henkilöt, jotka ovat virka- tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan taikka kuntayhtymään tai muuhun kuntien julkisoikeudelliseen yhteistoimintaelimeen, eduskuntaan, valtion liikelaitokseen taikka evankelisluterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan tai sen seurakuntaan tai seurakuntien yhteistoimintaelimeen, Ahvenanmaan maakuntaan, Suomen Pankkiin, Kansaneläkelaitokseen, Työterveyslaitokseen, kunnalliseen eläkelaitokseen, Kuntien takauskeskukseen tai kunnalliseen työmarkkinalaitokseen. Ilmoitusvelvollisuus on säädetty sitä varten, että virkamiestä vastaan voidaan ryhtyä tarvittaessa virkamiesoikeudellisiin toimenpiteisiin rikosprosessuaalisten toimenpiteiden yhteydessä.222 3.6.2 Ilmoitusvelvollisuus Tutkinnanjohtajan on ilmoitettava esitutkinnan aloittamisesta em. virkamiesten esimiehelle, jos tutkittavana on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta (ETL 3:6). Tällöin ei ole siis mitään harkintavaltaa siitä, tehdäänkö ilmoitus vai ei. Esitutkintalain 6 luvun 7 §:n mukaan sotilaan noutamisesta tai kiinniottamisesta esitutkintaan varten taikka vapaaksi päästämisestä on viipymättä ilmoitettava sen hallintoyksikön päällikölle, jossa asianomainen sotilas palvelee. Jos rikoksesta epäiltynä on hallintoyksikön päällikkö, ilmoitus tehdään ko. hallintoyksikön päällikön esimiehelle. 3.6.3 Harkinnanvarainen ilmoittaminen Tutkinnanjohtajalla on oikeus ilmoittaa esitutkinnan aloittamisesta em. virkamiehen esimiehelle myös muun rikoksen johdosta, jos tutkittavana oleva rikos on sellainen, että sillä voidaan olettaa olevan merkitystä virkatehtävien suorittamisen kannalta (ETL 3:6). Hallituksen esityksen mukaan kynnys ilmoitusoikeudelle ei ole korkea, koska tutkinnanjohtajalta ei voida edellyttää erityistä virkamiesoikeudellista asiantuntemusta. Lisäksi harkinnanvaraisessa ilmoittamisessa tulee huomioida yleisten periaatteiden vaikutus eli hienotunteisuuden periaatteen ja vähimmän haitan periaatteen huomioiminen on tarpeen. 223 3.6.4 Ilmoituksen sisältö 222 Teoksessa Helminen - Kuusimäki - Rantaeskola 2012 s. 849 - 850 käsitellään tarkemmin ilmoittamista virkamiehen työnantajalle. 223 HE 222/2010 vp s. 182. 92 Lainvalmistelutöiden mukaan ilmoituksen tulee sisältää siinä määrin riittävät tiedot epäillystä rikoksesta, että virkamiesoikeudellisiin toimenpiteisiin tai virkatehtävien suorittamiseen liittyvä harkinta voidaan viranomaisessa tehdä. Pykälä oikeuttaisi tällaisten tietojen antamiseen ja vastaanottamiseen.224 3.6.5 Ilmoittaminen muiden työntekijöiden työnantajille Esitutkintalain 3 luvun 6 § koskee vain virkamiehen tekemäksi epäillystä rikoksesta ilmoittamista. Muiden työntekijöiden osalta ilmoittamismahdollisuus määräytyy poliisilain 7 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti. Säännöksessä todetaan, että poliisin henkilöstöön kuuluvan virkamiehen vaitiolovelvollisuus ei estä ilmaisemasta sellaisia tietoja, joiden ilmaisemiseen on yksittäistapauksessa painava syy hengelle tai terveydelle vaarallisen tapahtuman, vapauteen kohdistuneen rikoksen tai huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi taikka valtion turvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi arvioinnissa tulee ottaa huomioon JulkL:n säännökset esitutkinta-aineiston julkisuudesta. 225 Kun kysymyksessä on tietojen antaminen työntekijän työnantajalle, tulee harkinta tietojen antamisesta tehdä harkiten yksittäistapausta kokonaisuutena. Samalla arvioinnissa tulee ottaa huomioon yleisten periaatteiden vaikutus eli hienotunteisuuden periaate ja vähimmän haitan periaate. Esitutkinnan aloittamisesta virkamiehen tekemäksi epäillyn rikoksen johdosta tehtävä ilmoitus virkamiehen työnantajalle on uusi säännös. Säännös selkiyttää toivotulla tavalla ilmoitusvelvollisuutta. Muiden kuin virkamiehen määritelmän alle kuuluvan epäillyn osalta työnantajalle ilmoittaminen edellyttää tarkkaa harkintaa siitä, voidaanko tieto antaa poliisilain 7 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti eli poliisia koskevan vaitiolovelvollisuuden estämättä. Tieto voidaan antaa vain säännöksen soveltamisedellytysten täyttyessä. 3.7 Asianosaisten pyytämät toimenpiteet Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:7 asianosaisten pyytämät toimenpiteet ETL 12 § Asianosaisen pyytämät kuulustelut ja muut esitutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos hän osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan, ja jollei niistä aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia. Asianosaisen pyytämät kuulustelut ja muut tutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos asianosainen osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan, ja jollei niistä aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia. 224 HE 222/2010 vp s. 182. 225 Teoksessa Helminen - Kuusimäki - Rantaeskola 2012 s. 849–850 käsitellään tarkemmin ilmoituksen tekemismahdollisuutta JulkL:n 24 §:n 1 momentin 3) kohdan perusteella. 93 Asianosaisen pyytämistä esitutkintatoimenpiteistä päättää esitutkinnan aikana tutkinnanjohtaja tai 5 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla syyttäjä. Kun asia on siirretty syyttäjälle, niistä päättää syyttäjä. ETL 15 § (11.7.1997/692) Poliisin on ilmoitettava sille tutkittavaksi tulleesta rikosasiasta syyttäjälle, kun jotakuta voidaan epäillä syylliseksi rikokseen. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos asia on yksinkertainen. Poliisin on syyttäjän pyynnöstä toimitettava esitutkinta taikka lisätutkimuksia sekä noudatettava syyttäjän esitutkinnan 5 §:ssä säädettyjen tavoitteiden turvaamiseksi antamia määräyksiä. Edellä 12 §:ssä tarkoitetuista asianosaisen pyytämistä tutkintatoimenpiteistä päättää esitutkinnan aikana, huomioon ottaen, mitä 2 momentissa säädetään, tutkinnanjohtaja. Kun asia on siirretty syyttäjälle, niistä päättää syyttäjä. 3.7.1 Tutkinnanjohtajan tai syyttäjän päätöksellä Esitutkintalain asianosaisten pyytämiä toimenpiteitä koskeva säännös 3 luvun 7 §:n 1 momentti on pysynyt asiallisesti ennallaan. Säännöksen uusi 2 momentti täsmentää yhdessä esitutkintalain 5 luvun 2 §:n 1 momentin kanssa aiemman lain sääntelyä asiassa. Lainvalmistelutöiden mukaan esitutkintaviranomaisen pitää syyttäjän pyynnöstä toimittaa esitutkinta tai suorittaa esitutkintatoimenpide. Syyttäjä voi siis esitutkinnan aikana omasta aloitteestaan tai asianosaisen kiinnitettyä hänen huomiotaan asiaan pyytää esitutkintaviranomaista suorittamaan asianosaisen tarpeelliseksi katsoma esitutkintatoimenpide, ja esitutkintaviranomaisen olisi noudatettava pyyntöä.226 3.7.2 Kynnys matalalla suostua toimenpiteeseen Lainvalmistelutöiden mukaan oikeus vaatia tutkintatoimenpiteitä katsotaan kuuluvan EIS 6 artiklan 3 kappaleen b-kohdan piiriin, jonka mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus olla riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan. Kynnys toimenpiteeseen suostumiselle ei ole siis erityisen korkea. Pyydetyllä toimenpiteellä mahdollisesti saatavalla näytöllä ei yksinään tarvitse olla ratkaisevaa tai olennaista merkitystä asian kannalta. Vähäiseltäkin tuntuva näyttö saattaa kokonaisuuteen sijoitettuna olla merkittävä. Asianosaisen tekemien pyyntöjen osalta pitää muistaa myös esitutkintalain 4 luvussa säädellyt tasapuolisuusperiaate ja syyttömyysolettama. Syytetylle ei saa muodostua sellaista kuvaa, että hänen pyyntöönsä tai tarjoamiinsa selvityksiin suhtaudutaan vähätellen tai torjuvasti hänen asemansa vuoksi. Jos pyyntöihin ei suostuta, esitutkintaviranomaisen on yleensä tehtävä kielteisestä ratkaisustaan esitutkintalain 11 luvun 1 §:n mukainen perusteltu päätös ja lähettää se tiedoksi asianosaiselle.227 226 HE 222/2010 vp s. 183. 227 HE 222/2010 vp s. 183. 94 Käytännössä tämä perustellun päätöksen tekemisvelvollisuus tuo tutkinnanjohtajalle lisää tehtäviä. Aiemmin sama asia on voitu hoitaa tekemällä merkintä asiasta perusteluineen esitutkinnan merkinnät -sivulle. Asianosaisella on oikeus saada tietyt kuulustelut tai muut esitutkintatoimenpiteet suoritetuiksi, jos niillä saattaa olla vaikutusta asiassa. Esitutkintavaiheessa on hankalaa tietää, mitkä selvitykset osoittautuvat myöhemmässä prosessissa tärkeiksi. Sen vuoksi asianosaisen pyyntöihin tulisi lähtökohtaisesti suostua, jos ei kyetä selkeästi perustelemaan sitä, että pyydetyillä toimenpiteillä ei ole vaikutusta asian käsittelyyn tai niiden suorittaminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia. 3.8 Ulkomailla tehty rikos Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:8 ulkomailla tehty rikos a esitutkinnasta ja pakkokeinoista (575/1988) 2 § 2 mom. (677/1990) Esitutkintaviranomainen voi tutkia ulkomailla tehdyksi epäillyn rikoksen, jos rikokseen rikoslain 1 luvun säännösten nojalla voidaan soveltaa Suomen lakia ja jos esitutkinnan toimittaminen Suomessa on tutkinnallisista syistä ja rikosvastuun toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Jos tällaisen rikoksen tutkiminen Suomessa edellyttää rikoslain 1 luvun 12 §:ssä tarkoitettua valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, syyttäjä päättää esitutkinnan aloittamisesta. Kun asianomistaja ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle toisen Euroopan unionin jäsenvaltion alueella tehdystä rikoksesta, asianomistajan ilmoitus ja hänen vaatimuksensa on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella rikos on tehty, jos kysymys on vakavasta rikoksesta tai jos asianomistaja ei ole voinut tehdä ilmoitusta tekopaikan valtiossa. (288/2002) Kun asianomistaja ilmoittaa esitutkintaviranomaiselle toisen Euroopan unionin jäsenvaltion alueella tehdystä rikoksesta, asianomistajan ilmoitus ja hänen vaatimuksensa on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella rikos on tehty, jos esitutkintaviranomainen ei 1 momentin mukaisesti tutki rikosta. Edellytyksenä toimittamiselle on lisäksi, että asianomistaja ei ole voinut tehdä ilmoitusta ja esittää vaatimuksiaan tekopaikan valtiossa tai että vakavan rikoksen ollessa kysymyksessä hän ei ole halunnut menetellä niin. Kansainvälisestä yhteistyöstä rikosten selvittämiseksi säädetään laissa erikseen. 3.8.1 Säännös asetuksesta lakitasoiseksi Esitutkintalain 3 luvun 8 §:n 1 ja 3 momentit ovat kokonaan uusia esitutkintalaissa ja 2 momentin osalta lähes vastaava säännös on ollut aiemmin asetustasoisena. Säännöksen 3 momentti liittyy käytännössä valtioiden toisilleen antamaan oikeusapuun 95 sekä kansainvälisten sopimusten velvoitteisiin, jotka on Suomessa saatettu myös lakeina voimaan.228 Poliisihallitus on erikseen antanut määräyksen poliisin kansainvälisestä yhteistoiminnasta rikoksen selvittämiseksi.229 3.8.2 Tutkintaoikeus Esitutkintalain 3 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin esitutkintaviranomainen voi tutkia Suomessa sellaisenkin rikoksen, joka on tehty ulkomailla. Lainvalmistelutöiden mukaan säännöksen ensimmäinen virke jättää esitutkintaviranomaiselle harkintavaltaa siltä osin, ryhtyykö se tutkintatoimenpiteisiin ulkomailla tehdyn rikoksen johdosta. Tutkinnalliset syyt ja rikosvastuun toteutumiseen liittyvät näkökohdat ovat tältä osin moninaisia. Asiaan vaikuttaa muun muassa se, missä valtiossa rikoksesta epäilty oleskelee ja missä valtiossa rikosasiaan liittyvä todistelu on parhaiten kerättävissä. Myös ulkomailla jo mahdollisesti käynnistetyllä rikostutkinnalla ja sen vaiheella on merkitystä. Rikosvastuun toteutumiseen liittyvä näkökohta on pyrkimys oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mikä ei välttämättä toteudu aina täysimääräisesti kaikkien valtioiden rikosprosesseissa. Kun rikos on tehty ulkomailla, esitutkintaviranomaisen pitää olla yhteydessä tekopaikan viranomaisiin sen selvittämiseksi, missä tutkinta- ja syytetoimet olisi tarkoituksenmukaisinta tehdä.230 Rikoslain 1 luvun 12 §:n pääsäännön mukaan ulkomailla tehdyn rikoksen tutkinta Suomessa edellyttää valtakunnansyyttäjän syytemääräystä. Samaisessa säännöksessä on lukuisia poikkeuksia tähän. Tietyissä tapauksissa esitutkintaviranomaisella on melko laaja oikeus tutkia sellaisiakin rikoksia, jotka lähtökohtaisesti on tehty ulkomailta käsin. Tämä johtuu rikoslain 1 luvun 10 §:n tekopaikkaa koskevasta säännöksestä, jonka mukaan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Seurausrikoksissa kuten esimerkiksi petosrikoksissa vahinko ilmenee yleensä siellä, missä asianomistaja oleskelee. Rikos on siis sinällään voitu tehdä ulkomailla, mutta sen seuraus ilmenee suomalaisen asianomistajan osalta Suomessa. Tällaisissa tapauksissa esitutkinta on suoritettavissa ilman valtakunnansyyttäjän syytemääräystä. Esimerkiksi pahoinpitelyrikoksissa tilanne on toinen. Tunnusmerkistö täyttyy jo aiemmin. Nämä taas edellyttävät pääsääntöisesti valtakunnansyyttäjänviraston syytemääräystä, jotta esitutkinta voidaan suorittaa. Harkinta esitutkinnan aloittamiseksi ulkomailla tehdyksi epäillyn rikoksen johdosta katsotaan kuuluvan poliisin ja syyttäjän välisen esitutkintayhteistyön piiriin.231 Syyttäjään olisikin hyvä olla yhteydessä heti esitutkinnan alkuvaiheessa, jotta esitutkinnassa ei tulisi tehtyä turhaa työtä. 228 Tällaisia lakeja ovat mm. laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/1994), laki omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa (540/2005), laki yhteisistä tutkintaryhmistä (1313/2002) 229 POHA:n 10.6.2011 antama määräys poliisin kansainvälisestä yhteistoiminnasta rikoksen selvittämiseksi (2020/2011/1507). 230 HE 222/2010 vp s. 184. 231 HE 222/2010 vp s. 184. 96 3.8.3 Esitutkinnan siirto toiseen EU-valtioon Momentissa mainittu vakavan rikoksen käsite tarkoittaa tässä sitä, että ilmoitus on toimitettava edelleen toisen valtion viranomaiselle esimerkiksi silloin, jos kysymyksessä on vammoja aiheuttanut pahoinpitely tai huomattava omaisuusvahinko. Vakavan rikoksen käsitettä on tulkittava asianomistajamyönteisesti. Jos tilanne on tulkinnanvarainen, lähtökohtana on ilmoituksen toimittaminen eteenpäin. Poliisin on tarvittaessa suoritettava asianomistajan ja mahdollisten todistajien kuuleminen sekä muut mahdolliset tarvittavat tutkintatoimenpiteet siinä laajuudessa kuin se asian käsittelyn kannalta on tarpeellista.232 Tulkinnanvaraista on, milloin asianomistaja ei ole voinut tehdä ilmoitusta ja esittää vaatimuksiaan tekopaikan valtiossa. Tässäkin kohden säännöstä pitää tulkita asianomistajamyönteisesti. Esimerkki tällaisesta perusteesta voisi olla, että asianomistaja olisi myöhästynyt kotilennolta, mikäli olisi lähtenyt tekemään ilmoitusta asiasta. Asianomistaja on saattanut olla myös siten sairas tai muutoin kykenemätön tekemään ilmoitusta. Perusteeksi voitaneen hyväksyä myös se, että asianomistaja ei ole voinut kielitaidon puutteen takia tehdä ilmoitusta. 3.9 Esitutkinnan toimittamatta jättäminen ja lopettaminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:9 Esitutkinnan toimittamatta jättäminen ja lopettaminen ETL 4 § (27.6.2003/645) 1. mom. ja 2 mom. Esitutkinta saadaan jättää toimittamatta tai jo aloitettu esitutkinta lopettaa sellaisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuutena arvostellen pidettävä ilmeisen vähäisenä, jos asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia. Esitutkinta saadaan jättää toimittamatta sellaisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuudessaan pidettävä ilmeisen vähäisenä, jos asianomistajalla ei ole asiassa vaatimuksia. Jos viranomainen sen perusteella, mitä muussa laissa säädetään, jättää ryhtymättä toimenpiteisiin rikoksesta epäillyn saattamiseksi syytteeseen, esitutkinta toimitetaan kuitenkin vain erityisestä syystä. Jos viranomainen sen perusteella, mitä muussa laissa säädetään, jättää ryhtymättä toimenpiteisiin rikokseen syyllisen saattamiseksi syytteeseen, esitutkinta toimitetaan vain erityisestä syystä. Tässä pykälässä tarkoitetut päätökset tekee tarvittaessa tutkinnanjohtaja. 3.9.1 Käytännön toimintatavan kirjaaminen säännökseen Esitutkintalain 3 luvun 9 §:n 1 momenttiin on otettu selvennys, jonka mukaan säännös koskee esitutkinnan lopettamista myös niissä tapauksissa, joissa esitutkinta on 232 HE 222/2010 vp s. 185. 97 jo aloitettu. Mikään ei käytännössä muutu, koska vastaavalla tavalla on aiemminkin toimittu. Säännöksen 3 momentti on myös uusi. Tältäkään osin mikään ei muutu, koska säännöksessä mainittuja päätöksiä ovat aiemminkin tehneet tutkinnanjohtajat. Lainvalmistelutöiden mukaan kyseessä on selventävä säännös, joka on johdettu aiemman lain 14 §:n 1 momentista, jonka mukaan tutkinnanjohtajille kuuluu päätöksentekovalta tällaisissa asioissa.233 3.9.2 Asianomistajalla ei ole vaatimuksia Lainvalmistelutöiden mukaan asianomistajan vaatimuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä rangaistusvaatimusta että yksityisoikeudellista vaatimusta. Toimenpiteistä luopuminen voi tulla kysymykseen, jos asianomistajalla ei ole kumpaakaan näistä vaatimuksista.234 3.9.3 Rikoksen vähäisyyden arviointi Rikoksen vähäisyyden arvioinnissa keskeistä on sen vahingollisuuden tai vaarallisuuden arvioiminen. Sakolla rangaistavakin rikos voi aiheuttaa huomattavia haitallisia seurauksia. Tämä koskee asianomistajan asemaa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole vaatimuksia säännöksessä todetulla tavalla. Lisäksi arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi rikollisen menettelyn toistuvuuteen. Esimerkkinä tältä osin voidaan mainita parisuhdeväkivaltaa koskevat tapaukset, jotka välttämättä eivät johda sakkoa ankarampaan rangaistukseen mutta joita toistuvuutensa vuoksi ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä.235 3.9.4 Muun lain säännökset Esitutkintalain 3 luvun 9 §:n 2 momenttiin liittyen on lainsäädännössä236 lukuisa määrä säännöksiä, joiden mukaan eri viranomaisilla on oikeus jättää ryhtymättä toimenpiteisiin. Mikäli näin menetellään, niin esitutkinta suoritetaan vain erityisestä syystä. Tällaisissa tapauksissa kynnys esitutkinnan suorittamiseen pitäisi olla korkea. 3.9.5 Huomauttaminen Jos esitutkinta lopetetaan tämän säännöksen nojalla, poliisimies tai tutkinnanjohtajana toimiessaan virallinen syyttäjä voivat antaa kuitenkin rikoksesta epäiltynä olleelle suullisen tai kirjallisen huomautuksen esitutkintalain 10 luvun 3 §:n mukaisesti. 233 HE 222/2010 vp s. 186. 234 HE 222/2010 vp s. 185 235 HE 222/2010 vp s. 185. 236 Toimenpiteistä luopumisia koskevia säännöksiä ovat mm. rikoslaki 35:7, rikoslaki 29:3,2, tieliikennelaki (546/1999)104 §, vesiliikennelaki (463/1996) 25 §, maa-aineslaki (555/1981) 18 § 2 mom ja ympäristönsuojelulaki 94 § (1590/2009). 98 3.10 Esitutkinnan rajoittaminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:10 Esitutkinnan rajoittaminen ETL 4 § (27.6.2003/645) 3. mom. Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä päättää, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, jos syyttäjä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla tulisi jättämään syytteen nostamatta eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista. Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, jos hän oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla tulisi jättämään syytteen nostamatta eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista. Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä myös päättää, että esitutkinta lopetetaan, jos tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen tai jos jo suoritettujen esitutkintatoimenpiteiden perusteella on varsin todennäköistä, että syyttäjä tulisi jättämään syytteen nostamatta muulla kuin 1 momentissa mainitulla perusteella. Esitutkinnan lopettaminen edellyttää lisäksi, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi esitutkinnan jatkamista. Esitutkinta on 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa aloitettava uudelleen, jos siihen asiassa ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi on perusteltua syytä. 4. mom. Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä myös määrätä, että esitutkinta lopetetaan, jos tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen, taikka jos jo suoritettujen esitutkintatoimenpiteiden perusteella on varsin todennäköistä, että syyttäjä tulisi jättämään syytteen nostamatta muulla kuin 3 momentissa mainitulla perusteella. Esitutkinnan lopettaminen edellyttää lisäksi, ettei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi esitutkinnan jatkamista. Esitutkinta on kuitenkin aloitettava uudelleen, jos siihen asiassa ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi on perusteltua syytä. (31.3.2006/245) 3.10.1 Tutkinnan uudelleen aloittaminen Rajoittamista koskeva esitutkintalain 3 luvun 10 §:n säännös ei ole muuttunut uuden lain myötä. Sen sijaan erilliseksi 3 momentiksi otettu säännös tutkinnan uudelleen aloittamisesta koskee nyt sekä säännöksen ensimmäistä että toista momenttia. Jos esitutkinta on siis tämän säännöksen nojalla jätetty toimittamatta tai lopetettu, esitutkinta voidaan aina aloittaa uudelleen, jos siihen on asiassa ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi perusteltua syytä. On huomattava myös, että jatkossakin 2 momentin mukaisessa tapauksessa on mahdollista ainoastaan lopettaa tutkinta, mutta sitä ei voi jättää kokonaan toimittamatta. Lainvalmistelutöiden mukaan päätös uudelleen tutkintaan ottamisesta kuuluu korostetusti 5 luvun 3 §:n mukaisen esitutkintayhteistyön piiriin. Päätös esitutkinnan aloittamisesta uudelleen edellyttää käytännössä yhteydenpitoa syyttäjään. Tämä voi tarvittaessa määrätä esitutkinnan aloitettavaksi uudelleen.237 237 HE 222/2010 vp s. 188. 99 3.10.2 Rajoittamissäännöksen tarkoitus ja menettely Esitutkinnan rajoittaminen perustuu prosessiekonomiaan. Sillä pyritään poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen voimavarojen säästämiseen ja niiden suuntaamiseen tarkoituksenmukaisella tavalla hankalampien rikosasioiden käsittelyyn.238 Valtakunnansyyttäjänvirasto on antanut syyttäjille yksityiskohtaisen ohjeen esitutkinnan rajoittamisesta.239 Tutkinnanjohtaja tekee rajoittamisesta perustellun esityksen syyttäjälle. Yhteydenotto syyttäjään voi tapahtua suullisesti esimerkiksi siten, että asia käsitellään esitutkintayhteistyöpalaverissa. Tarvittaessa syyttäjälle on toimitettava kirjallista aineistoa juttuun liittyen. Kirjallinen ja perusteltu rajoitusesitys toimitetaan poliisin tietojärjestelmän kautta syyttäjän asiankäsittelyjärjestelmään. Rajoitusesityksestä pitää ilmetä perusteet rajoittamiselle siten, että syyttäjä pystyy sen pohjalta tekemään asiassa kirjallisen rajoituspäätöksen. Esitutkinnan rajoittamispäätökseen sovelletaan esitutkintalain 11 luvun 1 §:ssä tarkoitetun esitutkintapäätöksen säännöksiä ja menettelytapoja. Päätös tarkoittaa esitutkinnan toimittamatta jättämistä tai jo aloitetun esitutkinnan lopettamista. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 § 1 momentin mukaisesti asianomistajalla on vielä rajoittamisen jälkeen toissijaisen syyteoikeutensa nojalla oikeus itse nostaa syyte asiassa. Perustuslain 118 § 3 momentin mukaisesti asianomistajalla on myös oikeus aina nostaa syyte julkista tehtävää hoidettaessa tehdystä rikoksesta. 3.10.3 Seuraamusluonteisen rajoittamisen edellytykset Esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 1 momentin mukaiset esitutkinnan toimittamatta jättämisen ja esitutkinnan lopettamisen edellytykset ovat sidoksissa niihin edellytyksiin, joilla syyttäjä saa jättää syyttämättä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 §:n tai 8 §:n nojalla. Tällöin puhutaan seuraamusluonteisista syyttämättäjättämisen perusteista. ROL 1 luvun 7 §:n (13.5.2011/455)240 mukaan: Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta: 1) milloin epäillystä rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä; sekä 2) epäillystä rikoksesta, jonka joku on tehnyt alle 18-vuotiaana, milloin siitä ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta ja sen katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan. 238 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 322. 239 VKSV:n ohje esitutkinnan rajoittamisesta 17.1.2007 Dnro 5/31/07. 240 Säännöstä on muutettu HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksyen siten, että kysymys on “epäillystä rikoksesta”. Muutos on kirjattu tekstiin, vaikka uusi säädösnumero ja lainmuutoksen voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 100 Ensimmäisellä kohdalla tarkoitetaan ns. vähäisyysperustetta. Mikäli teko poikkeaa lievempään suuntaan tietyn rikoslajin tyyppitapauksesta, voidaan puhua vähäisestä rikoksesta. Teon haitallisuudella tarkoitetaan teon vahingollisuutta ja vaarallisuutta. Haitallisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen vahinkoon, joka teosta olisi ennalta arvioitaessa todennäköisesti syntynyt. Teon vähäisyyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota tekijän tahallisuuteen241. Vähäisyysperusteen olemassaolo on usein ilmeinen jo tutkinnan alussa, jos kyse on yleiseltä luonteeltaan vähäisen rikoslajin vähäisestä teosta.242 Toisaalta rajoitettavaksi ei voida esittää vähäisyysperusteella esim. kaikkia lieviä petoksia tai näpistyksien lieviä tapauksia. Tällaiset jutut ovat tyyppitapauksia ja niitä esiintyy paljon. Yhdenvertaisuusperiaatteen noudattaminen estää kaikkien tällaisten tapausten rajoittamisen. Jos kyse olisi esimerkiksi alle 5 €:n näpistyksestä, näpistys itsessään on vähäinen. Vähäisen teon ”näpistyksen sisällä” tulisi olla todella vähäinen, että sen esittäminen rajoitettavaksi olisi mahdollista. Rajoittamisesityksen tekeminen näissä tilanteissa ei ole mahdollista senkään vuoksi, että säännönmukainen rajoittaminen johtaisi siihen, että tällainen toiminta eli tässä tapauksessa vähäinen näpistely katsottaisiin ”sallituksi”. Toisella kohdalla tarkoitetaan ns. nuoruusperustetta. Rangaistusta arvioidaan vakiintuneen tuomitsemiskäytännön perusteella243. Tekijän syyllisyyden arviointi saattaa edellyttää pitkälle vietyä esitutkintaa244. ROL 1 luvun 8 §:n (13.5.2011/455)245 mukaan: Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa sen lisäksi, mitä 7 §:ssä säädetään, jättää syytteen nostamatta, milloin: 1) oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina ottaen huomioon rikoksesta epäillyn ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu epäillyn toiminta rikoksensa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi, hänen henkilökohtaiset olonsa, rikoksesta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat; taikka 2) epäilty rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä tai aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään tai 3) asian käsittelyn jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen. Jos syyteharkinnassa on saman henkilön tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampi ja hän on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksen 241 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 324. 242 VKSV:n ohje esitutkinnan rajoittamisesta 17.1.2007 Dnro 5/31/07, s. 4. 243 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 324. 244 VKSV:n ohje esitutkinnan rajoittamisesta 17.1.2007 Dnro 5/31/07, s.4. 245 Säännöstä on muutettu HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksyen siten, että kysymys on “epäillystä” ja “epäillystä rikoksesta”. Lisäksi säännökseen on kirjattu uusi syyttämättä jättämisperuste kustannusperusteeseen liittyen. Muutokset on kirjattu tekstiin, vaikka uusi säädösnumero ja lain voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 101 selvittämistä, syyttäjä voi päättää, että syytettä ei nosteta kaikista epäillyistä rikoksista. Syyte on kuitenkin nostettava, jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu niin vaatii. Ensimmäisellä kohdalla tarkoitetaan ns. kohtuusperustetta. Peruste soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa rikoksentekijä on korvannut tai muuten hyvittänyt rikoksella aiheuttamansa vahingon. Säännös soveltuu esimerkiksi sovittelumenettelyssä246 käsiteltyihin asioihin. Teosta on voinut aiheutua myös tekijälle muita seuraamuksia, kuten kurinpitorangaistus, työpaikan menetys tai vakava loukkaantuminen247. Kohtuusperusteenkin soveltuminen saattaa edellyttää pitkälle vietyä esitutkintaa, mutta jos tekijä on esimerkiksi vakavasti loukkaantunut tai sairaalahoidossa, voidaan päätös tehdä mahdollisesti jo esitutkinnan alkuvaiheessa248. Toisella kohdalla tarkoitetaan ns. konkurrenssiperustetta. Rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaan tuomioistuin voi uutta rangaistusta määrätessään ottaa aikaisemmin tuomitun ehdottoman vankeusrangaistuksen kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana. Edellytyksenä on, että rikos on tehty ennen aikaisempaa tuomiota. Myös lainvoimaa vailla oleva aikaisempi tuomio voidaan ottaa huomioon.249 Konkurenssiperustetta sovellettaessa rikostapauksen erityispiirteillä ei ole samanlaista merkitystä kuin muissa perusteissa. Kysymys on tekojen keskinäisestä ajallisesta yhteydestä ja odotettavissa olevasta rangaistuksesta. Sen vuoksi tämän perusteen edellytyksiä voidaan usein arvioida jo esitutkinnan alkuvaiheessa.250 Kolmannella kohdalla tarkoitetaan ns. kustannusperustetta. Kysymyksessä on esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momenttia vastaavasta perusteesta. Lainvalmistelutöiden mukaan on johdonmukaista, että syyttäjän mahdollisuudet luopua enemmistä toimenpiteistä ovat yhtä laajat kuin esitutkintavaiheessa tutkinnanjohtajan esityksestä tehtävässä esitutkinnan lopettamispäätöksessä.251 3.10.4 Prosessuaalisen rajoittamisen edellytykset Esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen loppuosan mukaiset esitutkinnan lopettamisen edellytykset ovat sidoksissa niihin edellytyksiin, joilla syyttäjä ensimmäisen momentissa mainittujen perusteiden lisäksi voi jättää syytteen nostamatta. Tällaisia perusteita ovat, jos syyttäjä voi todeta, ettei asiassa ole rikosta, rikokseen ei ole näyttöä, asiassa ei ole syyteoikeutta tai syyteoikeus on vanhentunut. Ei rikosta - perusteella rajoitettaessa pitää miettiä myös rajoittamisen suhde esitutkintalain 3 luvun 3 §:n mukaiseen esitutkinnan toimittamatta jättämistä koskevaan säännökseen sekä esitutkintalain 10 luvun 2 §:n mukaiseen esitutkinnan päättämistä koskevaan säännökseen. Prosessuaalinen rajoittaminen ei ole mahdollista aloittamatta esitutkintaa. Esitutkintaviranomaisen tulee jatkossakin harkita syytä epäillä -kynnyksen ylittyminen asiassa ja siten myös esitutkinnan aloittamisen edellytykset. Syyttäjän ei tule päättää juttua ei rikosta -perusteella, jos tutkinnanjohtajan 246 Sovittelusta on seuraava ohje: POHA - Sovittelu 2020/2013/4355. 247 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 325. 248 VKSV:n ohje esitutkinnan rajoittamisesta 17.1.2007 Dnro 5/31/07, s. 4. 249 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 325. 250 VKSV:n ohje esitutkinnan rajoittamisesta 17.1.2007 Dnro 5/31/07, s. 4. 251 HE 58/2013 vp s. 102 rajoittamisesitys perustuu ainoastaan siihen materiaaliin, jonka nojalla on tehty päätös aloittaa esitutkinta.252 Asiaa ei pidä toimittaa syyttäjälle rajoitusesityksellä rajoitettavaksi myöskään, jos on selvää, ettei rikosta ole tapahtunut. Tutkinnanjohtaja voi tällöin itsekin tehdä asiassa päätöksen esitutkintalain 10 luvun 2 §:n mukaisesti. Ei näyttöä - perusteella tehtävän rajoittamisharkinnan ajatuksellinen perusta on olennaisesti erilainen verrattuna muihin prosessuaalisiin rajoittamisperusteisiin. Tällöin tehdään etukäteisarvio mahdollisesti saatavissa olevasta näytöstä ja sen mahdollisesta riittävyydestä syyteharkinnassa. Lisänäytön saaminen pitää olla tiedossa olevien seikkojen perusteella varsin epätodennäköistä ja käytännössä lisänäytön hankkimisyritysten myös suuritöisiä. Tällöin myös säännöksen taustalla oleva prosessitaloudellisuus puoltaa sen soveltamista ja sen vaikutus on vahvempi, mitä vähäisemmästä rikosepäilystä on kyse.253 Näytön puuttuminen - perusteella tehtävä esitutkinnan rajoittaminen on hyvin lähellä myös esitutkintalain 3 luvun 13 §:n mukaisen esitutkinnan keskeyttämisen edellytyksiä. Esitutkinta saadaan keskeyttää, jos asiaan vaikuttavaa selvitystä ei ole saatavissa ja asiassa ei ole rikoksesta epäiltyä. Lainvalmistelutöiden mukaan keskeyttämisestä päätettäessä on otettava huomioon erityisesti epäillyn rikoksen laatu 254 . Tämä viittaisi siihen, että keskeyttämisen edellytyksiä harkittaessa voidaan tehtävät toimenpiteet suhteuttaa myös rikoksen laatuun. Syyteoikeuden puuttumisen ja syyteoikeuden vanhentumisen käyttäminen rajoittamisperusteena on myös melko suppeaa. Tapauksen pitää olla jotenkin epäselvä ja edellä mainittujen asioiden täytyy edellyttää oikeudellista harkintaa, jotta näiden seikkojen vuoksi voi tehdä rajoitusesityksen syyttäjälle. Jos nämä vaikuttavat selviltä, tutkinnanjohtaja voi päättää itsekin asian esitutkintalain 3 luvun 3 §:n tai 10 luvun 2 §:n mukaisesti tapauksesta riippuen. 3.10.5 Kustannusperusteinen rajoittaminen Esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen alkuosassa mainitaan mahdollisuudesta lopettaa esitutkinta myös ns. kustannusperusteisesti. Säännöksen keskeistä käyttöalaa ovat rikokset, joista yksittäistapauksessa suurella todennäköisyydellä seuraisi vain sakkorangaistus. Vaadittavaa epäsuhdetta arvioitaessa täytyy kiinnittää huomiota myös epäillyn rikoksen nimikkeeseen ja siihen, onko kysymyksessä oleva rikos jotenkin erityisen työläs selvitettävä muihin samannimisiin rikoksiin verrattuna. Joka tapauksessa edellytetään asian laadun ja siitä mahdollisesti odotettavan seuraamuksen ja toisaalta tutkintakustannusten suhteen määrittämistä. Harkinnassa on käytettävä kokonaisarviointia. Säännöksen soveltamistilanteet voivat liittyä joko yksittäisiin tekoihin tai laajoihin juttukokonaisuuksiin. Kustannuksiin liittyvän epäsuhteen arviointi edellyttää tutkinnanjohtajan 252 VKSV:n ohje esitutkinnan rajoittamisesta 17.1.2007 Dnro 5/31/07, s. 6. 253 VKSV:n ohje esitutkinnan rajoittamisesta 17.1.2007 Dnro 5/31/07, s. 7. 254 HE 222/2010 vp s. 190. 103 syyttäjälle ilmaisemaa riittävän yksilöityä ja perusteltua käsitystä tutkinnan jatkamisesta aiheutuvista kustannuksista.255 Muihin rajoittamisperusteisiin verrattuna kustannusperusteisen rajoittamisen soveltamisen edellytyksiä ei voi johtaa syyttämättäjättämisen normatiiviseen perustaan yksityisen ja yleisen edun tulkintaa lukuun ottamatta. Soveltamisharkinta tehdään pelkästään prosessiekonomialla. Tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset suhteutetaan tutkittavana olevan asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen. On siis mahdollista, että asiassa saataisiin syytteen nostamiseen tarvittava näyttö, jos asiaa ei rajoitettaisi.256 3.10.6 Tärkeä yleinen etu Esitutkinnan rajoittaminen ei ole mahdollista, mikäli tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Yleinen etu liittyy ensinnäkin rikosoikeudellisen järjestelmän yleisestävään luonteeseen. Järjestelmän tulee toimia yleisen oikeustajun mukaisesti ja luottamusta herättävällä tai ylläpitävällä tavalla.257 Yleinen etu saattaa järjestelmää kohtaan tunnettavan luottamuksen ylläpitämiseksi edellyttää rikosepäilyn selvittämistä ainakin silloin, kun rikosepäily on herättänyt julkista huomiota, kun epäilty on yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa tai kun rikollisen toiminnan jatkamisen vaara on ilmeinen. Nuorten rikoksentekijöiden kohdalla seuraamusluontoisesta tutkinnan rajoittamisessa tulee noudattaa pidättyvyyttä etenkin, jos asian laadun vuoksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 9 §:n 2 momentin mukaisen huomautuksen antaminen saattaa olla tarkoituksenmukaista. Yleiseen etuun liittyvät näkökohdat saattavat lisäksi koskea esimerkiksi menettämisseuraamuksen tuomitsemista tai esineen hävittämisen edellytysten toteamista, oikeuskysymyksen epäselvyyttä tai rikoksen kuulumista rikoskokonaisuuteen, jossa kaikkien osien tutkimisella on merkitystä.258 3.10.7 Tärkeä yksityinen etu Esitutkinnan rajoittaminen ei ole mahdollista, mikäli tärkeä yksityinen etu vaatii syytteen nostamista. Tärkeä yksityinen etu liittyy erityisesti asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksen toteuttamismahdollisuuksiin. Mitä suurempi asianomistajan taloudellinen intressi on, sitä tärkeämmästä edusta hänen kannaltaan on kysymys. Merkitystä voi olla myös osapuolten taloudellisilla oloilla ja asianomistajan mahdollisuuksilla saada vahinkonsa korvatuksi ilman esitutkintaa esimerkiksi vahingon aiheuttajan tai vakuutusyhtiön kautta. Vaikka yksityinen etu on tärkeätä vähäisempi, on syytä harkita tutkinnan jatkamista siihen asti, että asianomistaja saa tutkinnan kautta riittävät tiedot ja muun selvityksen vaatimuksensa toteuttamista varten. Samanlaisten rikosten 255 HE 222/2010 vp s. 187–188. 256 VKSV:n ohje esitutkinnan rajoittamisesta 17.1.2007 Dnro 5/31/07, s. 7–8. 257 HE 222/2010 vp s. 187. 258 HE 222/2010 vp s. 187. 104 asianomistajia on lisäksi pyrittävä kohtelemaan yhdenvertaisesti. Yhdenvertaisuutta saattaa loukata esimerkiksi se, että toimenpiteitä jatketaan vain jotakin asianomistajaa koskevan rikoksen osalta silloin, kun samaan rikossarjaan sisältyvillä teoilla on eri asianomistajia.259 3.10a Esitutkinnan rajoittaminen tunnustuksen perusteella Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:10a Esitutkinnan rajoittaminen tunnustuksen perusteella (HE 58/2013 vp ja EK 68/2014 vp) Jos esitutkinnassa on saman henkilön tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampi ja hän on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksen selvittämistä, syyttäjä voi, jos hän katsoo sen perustelluksi ottaen huomioon asian laadun ja esitettävät vaatimukset, käsittelystä ilmeisesti aiheutuvat kustannukset ja siihenkuluva aika sekä muut seikat, tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, että esitutkintaa ei toimiteta kaikista rikoksista tai että esitutkinta näiden osalta lopetetaan. Jos esitutkintaa rajoitetaan 1 momentin nojalla tunnustuksen perusteella, syyttäjä voi samalla tutkinnanjohtajan esityksestä sitoutua vaatimaan rangaistusta rikoslain 6 luvun 8 a §:ssä tarkoitetun lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti epäillystä rikoksesta, josta esitutkinta toimitetaan. Syyttäjä voi tehdä vastaavan sitoumuksen myös silloin, kun tutkittavana on yksi epäilty rikos, jonka selvittämistä rikoksesta epäilty on edistänyt tunnustamalla sen kokonaan tai olennaisilta osiltaan. Jos asiassa menetellään 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, voidaan järjestää syyttäjän ja rikoksesta epäillyn välinen neuvottelu sekä laatia tuomioesitys noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 ja 10 a §:ssä säädetään. Päätös jättää esitutkinta toimittamatta tai lopettaa se ja syyttäjän sitoumus vaatia lievempää rangaistusta saadaan peruuttaa vain, jos 1 momentissa tarkoitettu tunnustus peruutetaan taikka asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös tai sitoumus on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. 259 HE 222/2010 vp s. 187. 105 Tämän pykälän nojalla esitutkintaa ei jätetä toimittamatta tai lopeteta eikä tehdä 2 momentissa tarkoitettua sitoumusta siltä osin kuin epäillystä rikoksesta on säädetty ankarampi rangaistus kuin kuusi vuotta vankeutta tai epäilty rikos on rikoslain 20 luvun 1, 4, 5, 6, 8 a ja 8 b §:ssä tai 21 luvun 4, 5, 6 a ja 7-15 §:ssä tarkoitettu rikos taikka tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaatii esitutkinnan toimittamista. 3.10a.1 Yleistä Syyteneuvottelua ja syyttämättä jättämistä koskevan lainsäädäntöuudistuksen myötä myös esitutkinnan rajoittamista koskevia säännöksiä on ollut tarpeen muuttaa. Asiasta on annettu HE 58/2013 vp ja eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen 18.6.2014, mutta tätä kirjoitettaessa lainmuutoksen säädösnumero ei ole tiedossa.260 Tavoitteena esitutkintalain 3 luvun 10a §:n esitutkinnan rajoittamisessa perusteella on ollut prosessiekonomian kannalta, että viranomaisresurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen myötä viranomaisten toiminnat tehostuvat ja rikosasioiden käsittelyä esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä, kuitenkin huomioiden rikoksesta epäillyn ja asianomistajan oikeudet.261 Prosessiekonomian kannalta suurin hyöty saadaan silloin, kun resurssit saadaan mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön jo esitutkinnan aikana. Voimavaroja vievät erityisesti vakavat talousrikokset, jotka muodostavat usein vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden sisältäen ns. päärikoksiksi luonnehdittavia törkeämpiä tekoja ja niitä lievempiä tekoja. Kokonaisuuden tutkiminen on aikaa vievää, josta on seurauksena oikeudenkäynnin kokonaiskeston piteneminen.262 Näissä tilanteissa vähäisempien tekojen tutkimatta jättäminen on usein perusteltua, jos rikoksesta epäilty myötävaikuttaa rikostensa selvittämiseen. Näin tutkinta-aika saadaan lyhyemmäksi, menettely keventyy ja nopeutuu myös syyteharkinta- ja oikeudenkäyntivaiheessa. Vähäisempien rikosten rajaaminen esitutkinnan ulkopuolelle ei myöskään välttämättä vaikuta tuomittavaan rangaistukseen yhteistä rangaistusta koskevien säännösten vuoksi. Samalla esitutkintavoimavaroja vapautuu muualle, josta yleisesti seuraa tutkinnan nopeutuminen ja voimavarojen käyttäminen myös sellaisten tekojen tutkintaan, jotka muutoin voisivat jäädä tutkimatta.263 3.10a.2 Tunnustus rajoittamisen perusteena Esitutkintalain 3 luvun 10a §:n perusteella rajoittaminen on mahdollista tunnustamisen perusteella. Tämä on mahdollista tilanteessa, jossa esitutkinnassa on saman henkilön tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampi ja hän on tunnustamalla 260 Tässä alaluvussa olevia säännöksiä koskee mainitun HE 58/2013 perusteella, eduskunnan käsittelyssä 18.6.2014 hyväksytut lakimuutokset. Muutokset on kirjattu alalukuun, vaikka uusi säädösnumero ja lainmuutosten voimaantulo ajankohta ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. 261 HE 58/2013 vp s. 12. 262 HE 58/2013 vp s. 12. 263 HE 58/2013 vp 12 – 13. 106 edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksen selvittämistä. Tällöin syyttäjä voi, jos hän katsoo sen perustelluksi ottaen huomioon asian laadun ja esitettävät vaatimukset, käsittelystä ilmeisesti aiheutuvat kustannukset ja siihen kuluva aika sekä muut seikat, tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, että esitutkintaa ei toimiteta kaikista rikoksista tai että esitutkinta näiden osalta lopetetaan. Saman säännöksen 2 momentin perusteella syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä sitoutua vaatimaan rangaistusta rikoslain 6 luvun 8 a §:ssä tarkoitetun lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti epäillystä rikoksesta, josta esitutkinta toimitetaan, jos esitutkintaa rajoitetaan tunnustuksen perusteella. Syyttäjä voi tehdä vastaavan sitoumuksen myös silloin, kun tutkittavana on yksi epäilty rikos, jonka selvittämistä rikoksesta epäilty on edistänyt tunnustamalla sen kokonaan tai olennaisilta osiltaan. Tunnustus esitetään otettavaksi huomioon ensinnäkin perusteena rajoittaa esitutkintaa ja samalla perusteena tietyissä tilanteissa tulla tuomituksi lievennetyn rangaistuksen mukaisesti. Syyttäjä voi tehdä vastaavasti seuraamusluonteisen syyttämättäjättämispäätöksen. Syyttäjä ja rikosasian epäilty tai rikosasian vastaaja voivat tunnustuksen perusteella tehdä yhdessä tuomioesityksen, joka käsiteltäisiin tuomioistuimessa kevennetyssä menettelyssä. Tässä tunnustusoikeudenkäynnissä rangaistus tuomitaan lievennetyltä rangaistusasteikolta.264 3.10a.3 Esitutkinnan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa Tunnustuksella saadaan mahdollisimman suuri prosessiekonominen hyöty, kun se annetaan mahdollisimman aikaisin ja asian käsittely kevenee mahdollisimman paljon. Suurin prosessiekonominen merkitys tunnustamisella on silloin, kun se annetaan esitutkintavaiheessa. Säännöksen tehokas soveltaminen edellyttää poliisin ja syyttäjän tiivistä esitutkintayhteistyötä.265 3.10a.4 Menettelytavat Lähtökohtana voidaan pitää, että kun poliisilla on tutkittavanaan useita samaa epäiltyä koskevia rikoksia, joista ainakin osa on vaikeasti tai hitaasti selvitettäviä, voidaan tutkintaa rajoittaa osan rikosten kohdalla, jos epäilty tunnustaa muun tai muita rikoksia. Syyttäjä voi tällaisessa tapauksessa määrätä tutkinnanjohtajan esityksestä, ettei esitutkintaa toimiteta tai se lopetetaan joidenkin rikosten osalta. Esitutkinnan rajoittaminen edellyttää, että tunnustamisesta on selvästi prosessiekonomisia etuja.266 Tunnustuksen vastaanottamisen osalta on tärkeää huolehtia siitä, että epäillyllä on mahdollisuus avustajaan. Mikäli epäilty luopuu avustajasta, on tätä ennen epäillylle todistettavasti tehtävä selkoa hänen oikeuksistaan ja avustajan käyttämisestä luopuminen tulee dokumentoida.267 264 HE 58/2013 vp s. 13. 265 HE 58/2013 vp s. 35. 266 HE 58/2013 vp s. 35. 267 HE 58/2014 vp s. 35. 107 Jos asiassa päädytään rajoittamisesityksen tekemiseen, asiassa voidaan esitutkintalain 3 luvun 10a §:n mukaan järjestää neuvottelu sekä laatia tuomioesitys noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 ja 10a §:ssä säädetään. Päätös jättää esitutkinta toimittamatta tai lopettaa se ja syyttäjän sitoumus vaatia lievempää rangaistusta saadaan peruuttaa esitutkintalain 3 luvun 10a §:n 4 momentin mukaan vain, jos tunnustus peruutetaan taikka asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös tai sitoumus on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. Säännöksen 5 momentissa todetaan vielä selvyyden vuoksi, että esitutkintaa ei jätetä tämän rajoittamista koskevan säännöksen perusteella toimittamatta tai lopeteta eikä tehdä rangaistuksen alentamiseen liittyvää sitoumusta siltä osin kuin epäillystä rikoksesta on säädetty ankarampi rangaistus kuin kuusi vuotta vankeutta tai epäilty rikos on rikoslain 20 luvun 1, 4, 5, 6, 8 a ja 8 b §:ssä tai 21 luvun 4, 5, 6 a ja 7-15 §:ssä tarkoitettu rikos taikka tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaatii esitutkinnan toimittamista. Tämä edellytyksiä koskeva säännös on yhteneväinen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 §:n tuomioesityksen edellytysten kanssa. 3.11 Esitutkinnan toimittamisaika Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:11 Esitutkinnan toimittamisaika ETL 6 § Esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. Esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. Alle 18-vuotiaan ollessa epäiltynä rikoksesta tai alle 15-vuotiaana tekemästään rikollisesta teosta esitutkinta on toimitettava kiireellisesti. Poliisilaki (7.4.1995/493) 3 § Tehtävien hoito ja tärkeysjärjestys Esitutkintatoimenpiteet voidaan olosuhteiden sitä edellyttäessä asettaa tärkeysjärjestykseen. Poliisin tehtävät on hoidettava mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Olosuhteiden vaatiessa tehtävät on asetettava tärkeysjärjestykseen. 3.11.1 Esitutkintatoimenpiteiden tärkeysjärjestys Esitutkintalain 3 luvun 11 §:n esitutkinnan toimittamisaikaa koskevassa säännöksessä on uusi toinen momentti. Esitutkintatoimenpiteiden tärkeysjärjestystä koskevaa kolmatta momenttia vastaava säännös on ollut poliisilaissa ja nyt se otetaan selvyyden vuoksi myös esitutkintalakiin. 108 3.11.2 Ilman aiheetonta viivytystä Esitutkinnan toimittaminen ilman aiheetonta viivytystä on erityisesti syylliseksi epäillyn kannalta tärkeää, jotta tämä ei joudu olemaan tarpeettoman kauan rikoksesta epäillyn asemassa. Esitutkinnan aiheeton viivästyminen voi synnyttää epäluuloja tutkinnan puolueettomuutta kohtaan. Tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa poliisimies on epäiltynä rikoksesta. Poliisirikoksia koskeva asia on ilman aiheetonta viivytystä siirrettävä tutkinnanjohtajana toimivalle viralliselle syyttäjälle. Velvollisuus toimittaa esitutkintatoimenpiteet ilman aiheetonta viivytystä koskee myös ennen esitutkinnan aloittamista tapahtuvaa esitutkinnan edellytysten tutkimista.268 Esitutkinnan asianmukainen kesto yksittäistapauksessa riippuu asian erityispiirteistä ja kaiken muun ohessa asian laadusta ja laajuudesta. Esitutkinnan toimittamiseen käytetty aika ei saa johtaa siihen, että tutkittavana oleva rikos pääsee vanhentumaan. Esitutkintaviranomaisen on heti rikosilmoituksen kirjaamisen jälkeen selvitettävä rikoksen vanhentumisaika ja otettava se huomioon esitutkintatoimenpiteiden kiireellisyyttä harkittaessa. Huomioon on otettava väitetyn rikoksen lievimmän mahdollisen tekomuodon syyteoikeuden vanhentuminen. Viralliselle syyttäjälle tulee myös jättää kohtuullinen aika syyteharkinnan suorittamista varten. Huomiota on syyteoikeuden vanhentumisen kannalta kiinnitettävä myös asianomistajan mahdollisuuksiin saattaa asia itse vireille tuomioistuimessa, jos esitutkintaa ei toimiteta tai saateta loppuun taikka jos syyttäjä päättää olla nostamatta syytettä. Lähtökohtaisesti samassa asiassa vireillä oleva kantelu ei saa viivästyttää tutkintaa.269 Esitutkinnan viivästymiselle tai keskeytyksissä olemiselle voi olla hyväksyttäviä syitä. Esimerkkeinä tällaisista syistä voidaan mainita, että avaintodistajaa ei tavoiteta kuulustelua varten, tarpeellisen asiantuntijalausunnon valmistuminen vie aikaa, ulkomailta oikeusaputeitse hankittava selvitys viivästyy tai joudutaan odottamaan tuomioistuimen kannanottoa tutkinnan kannalta merkittävään oikeudelliseen kysymykseen tai tosiasiakysymykseen. Tällaiset kysymykset liittyvät pääsääntöisesti esitutkintatoimenpiteiden siirtämiseen, josta säädetään esitutkintalain 3 luvun 12 §:ssä.270 Esitutkinnan kesto liittyy oleellisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa säädettyyn, jonka mukaan oikeudenkäynnin on tapahduttava kohtuullisen ajan kuluessa. Euroopan ihmisoikeusoikeustuomioistuimen tulkintakäytännössä ”rikossyyte” on katsottu käsitteeksi, joka käsittää myös jo esitutkintavaiheen. Oikeudenkäynti päättyy, kun asiassa on määrätty lopullinen seuraamus, esimerkiksi yhteinen vankeusrangaistus. Yleensä rikosoikeudenkäynnin katsotaan alkaneen ensimmäisestä kuulustelusta, kotietsinnästä tai kiinniottamisesta, jonka yhteydessä ilmenee henkilön asema rikoksesta epäiltynä.271 EIT on lausunut tuomiossa B v. Itävalta (28.3.1990), että tuomioistuinkäsittelyn keston kohtuullisuutta tuli tarkastella tapauskohtaisesti, jolloin erityistä huomiota oli 268 HE 222/2010 vp s. 188. 269 HE 222/2010 vp s. 188–189. 270 HE 222/2010 vp s. 189. 271 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 76. 109 kiinnitettävä tapauksen monimutkaisuuteen sekä valittajan ja viranomaisten käyttäytymiseen.272 Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomuksissa on tuotu esille niitä tapauksia, joissa Suomen valtio on määrätty maksamaan korvauksia oikeudenkäynnin liian pitkästä kestosta. Rikosprosessin osalta korvausvastuu on tullut pienimmillään tapauksissa, joissa prosessin kokonaiskesto on ollut kuusi vuotta. Pääasiassa tapaukset ovat sellaisia, että niiden kokonaiskesto on ollut lähempänä kymmentä vuotta tai sen ylikin. Yleisissä tuomioistuimissa 1.1.2010 käyttöön tulleet oikeussuojakeinot viivästyksiä vastaan ovat johtaneet siihen, että EIT on sittemmin jättänyt oikeudenkäynnin viivästystä koskevat suomalaiset valitukset varsin systemaattisesti tutkimatta.273 Tällä tarkoitetaan tuolloin voimaan tullutta uutta lakia oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (29.5.2009/362). 3.11.3 Esitutkinnan toimittaminen kiireellisesti Esitutkintalain 3 luvun 11 §:än mukaan esitutkinta pitää suorittaa kiireellisesti alle 18-vuotiaiden rikoksesta epäiltyjen ja alle 15-vuotiaiden osalta tekemästään rikollisesta teosta. Lainvalmistelutöiden mukaan tällä voi olla nuoren uusia rikoksia ehkäisevää vaikutusta, minkä vuoksi uusi sääntely on ollut tarpeellinen. Nopealla puuttumisella myös korostuu yhteiskunnan vakava suhtautuminen nuoren tekoon.274 Vaikka säännöksessä ei mainita velvoitetta toimittaa esitutkinta kiireellisenä silloin, kun asianomistajana on alle 18-vuotias, voidaan esitutkinnassa pitää hyvänä lähtökohtana ja suositeltavana, että myös näissä tilanteissa pyritään esitutkinta toimittamaan kiireellisenä. On selvää, että alle 18-vuotiaan ollessa asianomistajana, hänelle on erityistä merkitystä, että häntä koskeva rikosasia käsitellään kiireellisenä. Kysymys on alle 18-vuotiaan asianomistajan oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Tässä harkinnassa ei tule antaa suurta merkitystä sille, että epäiltynä olisikin täysi-ikäisyyden saavuttanut henkilö. 3.12 Esitutkintatoimenpiteiden siirtäminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:12 Esitutkintatoimenpiteiden siirtäminen Esitutkintatoimenpiteet saadaan tutkinnanjohtajan päätöksellä siirtää myöhempään ajankohtaan, 272 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 76. 273 Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus vuodelta 2009 s.43–48, 2010 s. 54–55 ja vuosikertomus vuodelta 2011 s. 49. 274 HE 222/2010 vp s. 43. 110 jos siirtäminen on välttämätöntä tutkittavana olevan rikoksen tai toisen siihen liittyvän rikoksen selvittämiselle ja jos siirtämisestä ei aiheudu vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon vaaraa. 3.12.1 Uutta sääntelyä esitutkintalaissa Esitutkintatoimenpiteen siirtämistä koskeva esitutkintalain 3 luvun 12 § on kokonaan uutta sääntelyä esitutkintalaissa, joskin poliisilaissa on ollut lähes vastaava säännös toimenpiteen siirtämisestä tiedonhankintatarkoituksessa. Uudessa poliisilaissa ko. säännös on 5 luvun 46 §:ssä. Sinänsä säännöksen mukaisesti on toimittu ajoittain jo aikaisemman lain aikana, joten sääntely vahvistaa aikaisempia toimintatapoja. Myös pakkokeinolain 10 luvun 47 §:ään on otettu vastaavanlainen säännös esitutkintatoimenpiteiden siirtämisestä niissä tapauksissa, kun tieto rikoksesta on saatu salaisilla pakkokeinoilla. Oikeuskirjallisuuden275 mukaan valvottua läpilaskua koskeva sääntely (poliisilaki 5:43 ja pakkokeinolaki 10:41) on toimenpiteiden siirtämisen erityismuoto, mutta näitä säännöksiä ei käsitellä tässä enemmälti. Säännöksen johdosta myös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 § 1 momenttia on muutettu siten, että asianomistaja saa nostaa syytteen rikoksesta myös silloin, kun on tehty päätös esitutkintatoimenpiteen siirtämisestä. 3.12.2 Edellytykset Esitutkintatoimenpiteen siirtämistä koskevan säännöksen soveltamisalaan kuuluvat ensinnäkin tilanteet, joissa esitutkintatoimenpiteen suorittaminen saattaa haitata tutkittavan tai toisen siihen liittyvän rikoksen selvittämistä. Kysymys on tällöin yleensä siitä, että toimenpiteen suorittaminen paljastaa jollekin rikoksesta epäillylle poliisin olevan rikollisen toiminnan jäljillä. Tämä puolestaan saattaa johtaa esimerkiksi pakenemiseen tai rikoksen selvittämisen vaikeuttamiseen todisteita hävittämällä. Toinen säännöksen soveltamisen tyyppitapaus on sellainen, jossa jotakin asiaan vaikuttavaa selvitystä on saatavissa vasta pidemmän ajan kuluttua. On myös mahdollista, että asian eteenpäin viemiseksi tarvitaan jostakin ennakkokysymyksestä tuomioistuimen tai muun viranomaisen ratkaisu. Rikoksen laatu voi ohjata sitä, minkälaista selvitystä on saatavissa tai tulee hankkia. Esitutkinnalle on sinällään tyypillistä, että esitutkintatoimenpiteiden väliin jää aikaa. Tämä liittyy erityisesti tutkintaa suorittavien poliisimiesten työtilanteeseen ja heidän mahdollisuuteensa asettaa työtehtävät tärkeysjärjestykseen. Esitutkintatoimenpiteiden siirtämispäätöksiä tarvitsee käyttää vain tapauksissa, joissa esitutkintatoimenpiteiden väliin jää selkeästi normaalista poikkeava aika.276 275 Helminen - Kuusimäki - Rantaeskola 2012 s. 419 ja Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 1115–1116. 276 HE 222/2010 vp s. 190. 111 Lainvalmistelutöiden mukaan esitutkinnan siirtämistä koskevan esitutkintalain 11 luvun 1 §:n mukaisen päätöksen saattaminen asianosaisten tietoon saattaa olla aiheellista. On selvää, että rikoksesta epäillylle tätä päätöstä ei yleensä voi antaa.277 3.12.3 Esitutkintatoimenpiteen siirtämisen aika Esitutkintatoimenpiteen siirtämiseksi tarvittavan ajan arvioiminen saattaa olla vaikeata. Siirtämispäätöksen yhteydessä ei tarvitse samalla päättää siirtämisen kestosta, vaan kohtuullinen aika riippuu tapauksesta. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että vuosia kestävää siirtämistä ei voida pitää kohtuullisena. Keston kohtuullisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota hankittavan selvityksen laatuun ja sen edellyttämään työmäärään. Vakavien rikosten kohdalla tutkimisintressi korostuu siten, että toimenpiteen siirto voi olla voimassa pidemmän ajan kuin lievän rikoksen tutkinnassa.278 3.13 Esitutkinnan keskeyttäminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:13 Esitutkinnan keskeyttäminen ETL 47 § (27.6.2003/645) Esitutkinta saadaan sen aloittamisen jälkeen tutkinnanjohtajan päätöksellä keskeyttää, jos rikoksesta ei epäillä ketään ja jos asiaan vaikuttavaa selvitystä ei ole saatavissa. Esitutkinnan keskeyttämisestä päätettäessä on erityisesti otettava huomioon epäillyn rikoksen laatu. Kun on päätetty, ettei esitutkintaa toimiteta tai että esitutkinta lopetetaan 4 §:n 3 momentin, 9 §:n 2 momentin tai 43 §:n 2 momentin perusteella taikka että esitutkinta keskeytetään, tutkinnanjohtajan on huolehdittava siitä, että päätöksestä viipymättä ilmoitetaan asianomistajille ja esitutkinnassa asianosaisina kuulustelluille, jollei sitä ole pidettävä tarpeettomana. Esitutkintaa on jatkettava ilman aiheetonta viivytystä, kun edellytyksiä keskeyttämiselle ei enää ole. 3.13.1 Edellytysten kirjaaminen säännökseen Aiemmin laissa oli vain maininta siitä, että esitutkinta voidaan keskeyttää. Uudessa esitutkintalaissa on sen 3 luvun 13 §:ään kirjattu perusteet esitutkinnan keskeyttämiselle ja esitutkinnan jatkamiselle keskeyttämisen jälkeen. Lainvalmistelutöiden mukaan ehdotetun säännöksen tarkoituksena on rajoittaa esitutkinnan keskeyttämisen käyttämistä nykyisestä. Tältä osin mainitaan, että nykyään joutuu olemaan joskus rikoksesta epäillyn asemassa hyvin pitkiä aikoja ilman asian ratkaisemista ja tällä on haitallisia vaikutuksia henkilölle. Myös asianomistajan etu voi edellyttää esimerkiksi vahingonkorvauskysymysten selvittämisen 277 HE 222/2010 vp s. 190. 278 HE 222/2010 vp s. 190. 112 vuoksi, ettei tutkintaa pidetä keskeytettynä kohtuuttoman pitkää aikaa. Esitutkinnan keskeyttämisen vaihtoehdot ovat esitutkinnan lopettaminen esitutkintaviranomaisen päätöksellä, esitutkinnan rajoittaminen syyttäjän päätöksellä tai asian saattaminen syyteharkintaan.279 3.13.2 Perusteet keskeyttämiselle Esitutkinnan keskeyttäminen edellyttää kahden erilaisen edellytyksen täyttymistä. Ensimmäisenä edellytyksenä on, että rikoksesta ei epäillä ketään. Toisena edellytyksenä on, että asiaan vaikuttavaa selvitystä ei ole saatavissa. Ensimmäinen edellytys on melko yksiselitteinen, mutta toinen edellytys on ongelmallinen esitutkintaviranomaiselle. Pykälä kertoo lisäksi, että esitutkinnan keskeyttämisestä päätettäessä on otettava huomioon epäillyn rikoksen laatu. Lainvalmistelutöiden mukaan rikoksen laadun huomioiminen viittaa ennen kaikkea siihen, että mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä kauemmin ja tehokkaammin selvitystä tekijästä ja rikoksesta tulisi pyrkiä hankkimaan ennen keskeyttämispäätöksen tekemistä. Rikoksen laadulla on vaikutusta myös esimerkiksi siten, että keskeyttämispäätöksen harkitsemisen yhteydessä voitaisiin varsinkin lievien rikosten kohdalla harkita myös toimenpiteistä luopumista koskevien säännösten soveltamista.280 Viime kädessä tutkinnanjohtajalle jää siten harkintavaltaa sen suhteen, mitkä ovat yksittäistapauksessa riittävät toimenpiteet esitutkinnassa rikoksen laatu huomioiden. Esitutkintatoimenpiteen siirtämistä koskevan esitutkintalain 3 luvun 12 §:n perusteella esitutkintaa voidaan pitää jonkun aikaa pysähdyksissä rikostutkinnallisista syistä ilman keskeytyspäätöstä. 3.13.3 Keskeytyspäätöksestä ilmoittaminen Lainvalmistelutöiden mukaan asianosaiselle on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava esitutkinnan keskeyttämisestä esitutkintalain 11 luvun 1 §:n mukaisesti. Tällä on merkitystä asianosaisen oikeusturvan kannalta, sillä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n nojalla asianomistajalla on oikeus itse nostaa syyte asiassa, jos esitutkinta on keskeytetty.281 Toisaalta on todettavissa, että rangaistusvaatimuksen ajaminen asianomistajan toimesta voi olla hyvinkin ongelmallista, jos poliisi on keskeyttänyt jutun tutkinnan. Tämä on jutun tutkinnan kannalta tarkoittanut, ettei asian esitutkinnassa ole pystytty etenemään. 279 HE 222/2010 vp s. 191. 280 HE 222/2010 vp s. 191. 281 HE 222/2010 vp s. 191. 113 3.14 Suppean esitutkinnan edellytykset Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 3:14 Suppean esitutkinnan edellytykset ETL 44 § Suppea esitutkinta 1 mom. Yksinkertaisissa ja selvissä asioissa esitutkinta saadaan suorittaa suppeana siten kuin siitä jäljempänä säädetään, jos teosta ei ole yleisen rangaistuskäytännön mukaisesti odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen johdosta saadaan toimittaa suppea esitutkinta vain, jos asia käsitellään rikesakko- tai rangaistusmääräysasiana. Yksinkertaisissa ja selvissä asioissa saadaan toimittaa suppea esitutkinta, jos teosta ei ole yleisen rangaistuskäytännön mukaisesti odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen johdosta saadaan kuitenkin toimittaa suppea esitutkinta vain, jos asia käsitellään rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä. (27.6.2003/645) Tutkinnanjohtaja päättää tarvittaessa siitä, toimitetaanko esitutkinta täydellisenä vai suppeana. 3.14.1 Tutkinnanjohtajan päätös esitutkinnan laajuudesta Suppean esitutkinnan edellytyksiä koskevassa sääntelyssä ainoa muutos on säännöksen uusi kolmas momentti. Sen mukaan tutkinnanjohtaja päättää tarvittaessa siitä, suoritetaanko esitutkinta suppeana vai täydellisenä. Lähtökohtaisesti suppeassa esitutkinnassa ei ole tutkinnanjohtajaa. On huomattava, että tämä pykälä koskee ainoastaan suppean esitutkinnan edellytyksiä. Suppean esitutkinnan sisältöä käsitellään erikseen esitutkintalain 11 luvun 2 §:ssä. 3.14.2 Yksinkertainen ja selvä asia Lainvalmistelutöissä viitataan aiemman esitutkintalain esitöihin, joiden mukaan asiaa voidaan pitää yksinkertaisena ja selvänä ainakin, jos valvontaviranomainen on havainnut rikkomuksen tai epäilty ei kiistä sitä.282 Oikeuskirjallisuudesta283 voidaan poimia edellytyksiä, joiden perusteella suppea esitutkinta on mahdollinen ja toisaalta edellytyksiä, joiden perusteella olisi tehtävä täydellinen esitutkinta. Esitutkinnan toimittaminen suppeana on yleensä mahdollista, jos näyttöpuoli hoituu yhdellä tai kahdella todistajan kuulemisella ja asiassa ei ole oikeudellisia tulkintakysymyksiä. Täydellisen esitutkinnan tarpeeseen viittaa se, jos juttu vaatii erillisen asiantuntijalausunnon, jutussa on oikeudellisia ongelmia, juttuun liittyy suuri vahingonkorvauskysymys, menettämisseuraamus tai hallinnollinen seuraamus. 282 HE 14/1985 vp s. 39. 283 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 41–42. 114 Poliisirikokset ovat poikkeuksena edellä mainitusta, koska niiden osalta suppeaa esitutkintaa saa käyttää vain säännöksen 2 momentin mukaisin edellytyksin. Säännöksen mukaan poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen johdosta saadaan toimittaa suppea esitutkinta vain, jos asia käsitellään rikesakko- tai rangaistusmääräysmenettelyssä. 115 116 4 ESITUTKINNAN PERIAATTEET Leo Kortesalmi (ETL 4 luvun 1 - 6 §), Sanna Springare ja Satu Rantaeskola 4.1 Tasapuolisuusperiaate Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:1 Tasapuolisuusperiaate yleiset periaatteet ETL 7 § 1 mom. Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. 4.1.1 Tasapuolisuusperiaatteen sisältö Esitutkintalain 4 luvun 1 §:ään on kirjattuna tasapuolisuusperiaate. Säännöksen alkuperäisissä perusteluissa todetaan (HE 14/1985 vp), että (myös objektiviteettiperiaatteeksi kutsuttu) periaate liittyy pyrkimykseen aineellisen totuuden selvittämiseen tutkittavassa asiassa. Rikoksen tutkijalla ei saa olla ennakkokäsitystä eikä hän saa nimenomaisesti pyrkiä johonkin tiettyyn lopputulokseen. Lähtökohtana on, ettei tutkijalla saa olla ennakkokäsitystä esimerkiksi henkilön katsomiseen syylliseksi kysymyksessä olevaan rikokseen.284 Objektiviteettiperiaate tarkoittaa yksinkertaisesti, että rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitukinnassa syyttömänä. Joskus vain rikoksesta epäillyllä on tiedossaan seikka tai todiste, joka voi tukea hänen syyttömyyttään. Tämän vuoksi säännös liittyy voimakkaasti esitutkintatoimenpiteen suorittamiseen asianosaisen pyynnöstä, mistä säädettään esitutkintalain 3 luvun 7 §:ssä. Epäillyn pyytäessä toimenpiteen suorittamista pyyntöä onkin tarkasteltava siinä pykälässä mainittujen edellytysten lisäksi erityisesti tasapuolisuusperiaatteen valossa.285 Mikäli asianosaisen pyytämiä toimenpiteitä ei suoriteta, on asiasta kirjoitettava esitutkintalain 11 luvun 1 §:n mukainen päätös. Esitutkinnassa tulee epäiltyä kohdella myös syyttömänä. Tämän vuoksi korostuu se, että epäillyn pyytämät toimenpiteet on suoritettava tai ainakin niistä tulee tehdä merkinnät esitutkintapöytäkirjaan. 284 HE 222/2010 vp s. 192. 285 HE 222/2010 vp s. 192. 117 4.2 Syyttömyysolettama Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:2 Syyttömyysolettama ETL 7 § 2 mom. Rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä. Epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä. 4.2.1 Syyttömyysolettaman sisältö Esitutkintalain 4 luvun 2 §:n kirjattu syyttömyysolettama kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustekijöihin, ja se on laajasti koko rikosprosessia koskevana ilmaistu EIS 6 artiklan 2 kappaleessa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 2 kappaleessa. Syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Syyttömyysolettaman tausta-ajatuksena on, että osa epäilyistä jää toteen näyttämättä tai jopa osoittautuu vääriksi. Sen vuoksi on pyrittävä minimoimaan epäilyistä johtuvia haitallisia seuraamuksia.286 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (2) artiklan mukaan syyttömyysolettama koskee jokaista rikoksesta syytettyä. Ilmaisun on vakiintuneesti tulkittu tarkoittavan myös henkilöä, joka on rikoksesta epäilty, mutta joka ei kuitenkaan ole tutkittavana olevasta asiasta vielä syytteessä. Henkilön muodollinen asema ei yksin vaikuta normin soveltamiseen, vaan se tulee noudatettavaksi kaikkien sellaisten (epäiltyyn rinnastettavien) henkilöiden kohdalla, joihin esitutkinnalla on tosiasiallista vaikutusta.287 Esitutkinnalla voi olla tosiasiallista vaikutusta toiseen tutkintaan ja siinä käsiteltäviin asioihin ja henkilöihin, esimerkiksi poliisitutkintaan. Syyttömyysolettamassa on kyse myös rikoksesta epäillyn ja syytetyn maineen suojaamisesta. Tämä tarkoittaa, että syyttömyysolettaman velvoittama taho ei saa esittää oikeuttamattomia vihjailuja taikka väitteitä epäilyn tai syytetyn syyllisyydestä. Esitutkintalain 3 luvun 3 § 2 momentin mukaan on mahdollista tehdä ns. esiselvitys, jotta ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan. Tämä on käyttökelpoinen säännös, mutta ei tule sovellettavaksi rutiinijutuissa. Epäiltyä ja syytettyä koskevan syyttömyysolettaman lisäksi jokaisen maine ja kunnia on suojattu myös kriminalisoinnilla. Rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaan valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen sekä henkilön muulla tavalla tapahtuva halventaminen voi tulla rangaistavaksi kunnianloukkausrikoksena.288 Tutkintavankeuslaissa (768/2005 myöhemmin TutkintavankeusL) toteutettujen uudistusten todettiin osaltaan johtuvan syyttömyysolettaman huomioon ottamisesta 286 HE 222/2010 vp s. 192. 287 Launiala 2010 - Syyttömyysolettama s. 14. 288 Launiala 2010 - Syyttömyysolettama s. 11–12. 118 ja myös eräiden kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kirjaamisesta kansalliseen lainsäädäntöön. Lainvalmistelutöissä syyttömyysolettaman vaikutukset on koottu oman otsikkonsa alle. Syyttömyysolettaman tarkoitukseksi kiteytyy sen varmistaminen, ettei tutkintavankeus muodostu tosiasiallisesti etukäteiseksi rangaistukseksi. Juuri syyttömyysolettamasta katsotaan aiheutuvan, että tutkintavankien kohtelussa ei saa käyttää enempää rajoituksia kuin itse tutkintavankeuden tarkoituksen ja säilytysvarmuuden sekä laitoksen turvallisuuden kannalta on välttämätöntä, mikä on kirjattu myös TutkintavankeusL:n 1 luvun 4 §:ään. Syyttömyysolettaman noudattamisen katsotaankin velvoittavan järjestämään tutkintavangeille vapaammat säilytysolot kuin rangaistusvangeilla on.289 Lainvalmistelutöissä nähdään ennen kaikkea syyttömyysolettaman vaikuttavan monella tapaa tutkintavangin konkreettisiin oikeuksiin. Näitä syyttömyysolettamasta johtuvia oikeuksia ovat muun muassa yksinäissellissä asuminen (TutkintavankeusL 3:2), oikeus omien vaatteiden käyttämiseen eräin rajoituksin (TutkintavankeusL 3:3,1), työnteon vapaaehtoisuus (TutkintavankeusL 4:1), oikeusavustajan ja läheisten tapaamismahdollisuus (TutkintavankeusL 8 ja 9 luku) sekä lehtien ja muun kirjallisuuden hankkiminen (TutkintavankeusL 7:4). Lisäksi syyttömyysolettamasta johtuu tutkintavangin vankeusvankia laajempi oikeus käyttää rahaa ja muita maksuvälineitä (TutkintavankeusL 5:4).290 Syyttömyysolettama tulee huomioida kaikessa toiminnassa, koska sillä on vaikutusta niin epäillyn oikeusturvaan, kuin maineeseen. Syytä epäillä -kynnys on matala, mutta sitä tulee arvioida huolellisesti ja perustellusti. 4.3 Oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:3 oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen Rikoksesta epäillyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään. 4.3.1 Itsekriminointisuojan sisältö Esitutkintalain 4 luvun 3 § oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen on uusi säännös. 289 Launiala 2010 - Syyttömyysolettama s. 22. 290 Launiala 2010 - Syyttömyysolettama s. 22. 119 Korkein oikeus on katsonut päätöksessään KKO 2012:45, ettei vastaajan esitutkinnassa antamia kertomuksia saanut käyttää näyttönä häntä vastaan, koska vastaajalla ei ollut avustajaa häntä esitutkinnassa kuultaessa, eikä hän ollut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan edellyttämin tavoin pätevästi luopunut tästä oikeudestaan ja siihen liittyvästä oikeudestaan olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen.291 ”Pätevästi luopunut” tarkoittaa, että epäillylle on kerrottu riittävän tarkasti oikeudet, ja hän on itse vapaaehtoisesti oikeutensa tietäen luopunut avustajan käytöstä. Keskeisenä kysymyksenä korkeimmassa oikeudessa käsiteltävänä olleessa asiassa on ollut se, ovatko oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluvat rikoksesta epäillyn oikeudet avustajaan ja tulkkiin toteutuneet asianmukaisesti esitutkinnassa. Tämän perusteella korkein oikeus on arvioinut, mikä merkitys mahdollisella puolustautumisoikeuksien loukkauksella on esitutkintakertomusten hyödyntämiseen oikeudenkäynnissä.292 Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen keskeinen seuraamus rikosasioiden tuomioistuinkäytäntöihin tulee olemaan se, ettei epäillyn esitutkinnassa antamaa kuulustelukertomusta ilman muuta huomioida epäillyn syyllisyyttä arvioitaessa. Korkein oikeus korostaa ratkaisussaan, että epäillylle tulee antaa riittävät tiedot hänen oikeuksistaan ja häneen kohdistuvan rikosepäilyn sisällöstä ennen kuulustelun aloittamista, jotta kuulustelukertomukselle voitaisiin edellä mainittua näyttöarvoa antaa.293 Periaatetta ilmentää myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentin ensimmäinen virke, jonka mukaan todistaja saa kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos hän ei voi sitä tehdä saattamatta syytteen vaaraan itseään tai toista, joka on häneen sellaisessa suhteessa, kuin luvun 20 §:ssä on säädetty. Esitutkintalain 7 luvun 8 §:ssä säädetään todistajan ilmaisuvelvollisuudesta ja kieltäytymisestä todistamasta.294 Itsekriminointisuojaa koskevassa säännöksessä (ETL 4:3) tarkoitetun oikeuden keskeisenä sisältönä on se, että rikoksesta epäillyn ei tarvitse esitutkinnassa lausua mitään ja että hänellä ei ole totuudessa pysymisvelvollisuutta. Toisaalta tähän oikeuteen turvautuminen ei ole välttämättä epäillyn kannalta hyödyllistä, minkä vuoksi hänen on harkittava, missä määrin ja missä tilanteissa hän tähän oikeuteen turvautuu. Vaikeneminen voi näytön arvioinnin yhteydessä vaikuttaa epäillyn vahingoksi. Sama koskee myös epäillyn totuudenvastaisia kertomuksia. EIT:n tapauksen John Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta 8.2.1996 mukaan tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa syytetyn vaitioloon tai todistamisesta kieltäytymiseen. Kyseisen ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun mukaan ilmeistä kuitenkin on, että syytetyn vaitiolo voidaan ottaa huomioon harkittaessa syyttäjän esittämän todistelun vakuuttavuutta, jos tilanne selvästi antaa aiheen vaatia syytetyn selitystä.295 291 POHA kirje 9.10.2012 (2020/2012/3834) 292 POHA kirje 9.10.2012 (2020/2012/3834) 293 POHA kirje 9.10.2012 (2020/2012/3834) 294 HE 222/2010 vp s. 192. 295 HE 222/2010 vp s. 192–193. 120 Oikeuteen olla myötävaikuttamatta liittyy myös se, että huomioon ei voida ottaa epäillyn muissa yhteyksissä (esimerkiksi hallintomenettely ja ulosottomenettely) myötävaikutusvelvollisuuden ja mahdollisesti totuudessa pysymisvelvollisuuden perusteella antamia kertomuksia.296 Keskeisenä sisältönä on se, että rikoksesta epäillyn ei tarvitse esitutkinnassa lausua mitään ja että hänellä ei ole totuudessa pysymisvelvollisuutta297. Mikäli kyseeseen tulee tilanne, jossa hyödyntämiskiellon miettiminen on ajankohtaista, tulee asiasta ilmoittaa syyttäjälle. Lähtökohta on kuitenkin se, että epäilty omasta vapaasta tahdostaan antaa selvityksiä esitutkinnassa. Oikeuksien ja velvollisuuksien ilmoittaminen alustavien puhuttelujen yhteydessä on erittäin tärkeää, että myös alustavissa puhutteluissa saatu näyttö on käytettävissä myöhemmässä prosessissa. Tulevan prosessin kannalta oikeuksien ilmoittamisen dokumentointi on erittäin merkityksellisessä asemassa. Tämän dokumentoinnin pitäisi tapahtua luotettavasti ja tästä syystä poliisihallitus on antanut ohjaavan kirjeen 9.10.2013 (2020/2012/3834) ja sitä täydentävän 21.1.2014 (2020/2013/5521) ohjaavan kirjeen, jossa on annettu ohjausta ja mallitekstit esitutkintaan ja alustaviin puhutteluihin liittyvien ilmoitustekstien sekä niihin liittyvien menettelyiden hoitamiseksi lainsäädännön edellyttämällä tavalla. 4.3.2 Virkamiehet Itsekriminointisuojan suhteeseen virkamiesoikeudellisiin kysymyksiin on kiinnitetty huomiota eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijaisen eräässä ratkaisussa (7.10.2008, Dnro 1954/4/06). Sen mukaan itsekriminointisuoja rajoittaa virkamiehen velvollisuuksia myös esimiehiin nähden. Tapauksessa oli ollut kysymys epäiltyyn poliisirikokseen liittyvästä kuulemistilaisuudesta, jonka oikeudellinen luonne oli selvityksen perusteella arvioituna ollut ainakin osittain virkamiesoikeudellinen.298 Poliisimiestä koskevat myös samat oikeudet myös liittyen alustaviin puhutteluihin tai ns. tiedusteluihin. Lisäksi ongelmallista on kotietsinnän tai takavarikon edellytysten saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi, jossa virkamiestä kuullaan asiassa. Asema kuulemisessa on epäselvä. Tämä on käytännössä erittäin tärkeä asia virkamiesten kannalta. Lähtökohtana on, että virkamiehellä on velvollisuus antaa tietoja laillisuusvalvontaa suorittavalle virkamiehelle. Ylimpien laillisuusvalvojien tietojensaan- 296 HE 222/2010 vp s.193. 297 HE 222/2010 vp s. 192. 298 HE 222/2010 vp s. 192–193. Rikoksesta epäillyn oikeudesta avustajaan määrätään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohdassa, jonka mukaan jokaisella syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu puolustajan olevan tarpeen ainakin silloin, kun kysymyksessä on vakava, vapausrangaistuksen uhan perustava rikos tai asiassa on vaikeita oikeus- tai tosiasiakysymyksiä (mm. Benham v. Yhdistynyt kuningaskunta, suuren jaoston tuomio 10.6.1996, kohdat 60 - 64, Katritsch v. Ranska, tuomio 4.11.2010, kohta 31). 121 tioikeus perustuu perustuslakiin299. Muiden laillisuusvalvontaa suorittavien virkamiesten tietojensaantioikeus perustuu virkamieslakiin. Kanteluasiaa käsiteltäessä virkamiehellä on lähtökohtaisesti virkavelvollisuuteen perustuva totuudessa pysymisvelvollisuus ja selvityksessä tulee tuoda esiin kaikki olennainen asiaan liittyvä. Yleisten rikosoikeudellisten periaatteiden mukaan kenelläkään ei ole velvollisuutta todistaa itseään vastaan. Jos virkamies häntä kuultaessa katsoo, ettei hän voi joiltakin osin antaa pyydettyä selvitystä saattamatta itseään syytteen vaaraan, hän voi kieltäytyä selvityksen antamisesta. Riippumatta siitä, että virkamies joiltakin osin kieltäytyy syytteenvaarasuojaan vedoten antamasta selvitystä, virkamiehen on esitettävä selvitys siltä osin kuin se on syytteen vaaraan joutumatta mahdollista. Selvityksen antaminen liittyy yleensä kyseessä olevan virkatoimen tapahtumainkulkuun yleensä sekä tapahtumahetkellä vallinneisiin olosuhteisiin.300 POHA:n ohje301 on kirjoitettu toiminnastaan tehtyyn kanteluun vastaavan virkamiehen näkökulmasta. Periaatteet ovat kuitenkin sovellettavissa myös muihin tilanteisiin, joissa virkamiehen tekemien toimenpiteiden lainmukaisuutta arvioidaan. 4.3.3 Kuulusteluista Poliisihallitus on ohjeistanut asiasta kirjeessä 2020/2012/3834 seuraavasti: Kuulustelukaavakkeella asia merkitään rastilla ja lisäksi valmiilla tekstipohjalla kuulustelun alkuun. ”Minulle on kerrottu kuulustelun alussa asemastani esitutkinnassa sekä mistä lainvastaisesta menettelystä minua epäillään ja kyseisen menettelyn seuraamukseksi säädetystä rangaistusasteikosta. Lisäksi minulle on kerrottu oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa ja mahdollisuudesta puolustajan määräämiseen. Tiedän, että avustajan käyttäminen kuulustelussa voisi parantaa mahdollisuuksiani puolustautua rikosepäilyä vastaan. Minulle on varattu riittävästi aikaa harkita avustajan käyttämistä kuulustelussa. Olen tietoinen, että minulla on oikeus olla myötävaikuttamatta rikosepäilyni selvittämiseen ja että mikäli kuitenkin kerron tietoja epäillystä rikoksesta, näitä tietoja voidaan myös käyttää oikeudenkäynnissä näyttönä minua vastaan.”302 Epäillyllä on oikeus olla vastaamatta kysymyksiin, eikä sitä voi murtaa kuulustelemattomuudella tai jatkuvalla kuulustelulla303 noudattaen luonnollisesti kuulustelujen määräaikoja. Epäillyn ei tarvitse pysyä totuudessa vastatessaan kysymyksiin. Epäillyn harkintaan jää yksittäistapauksessa, haluaako hän kyseistä oikeutta käyttää. Edelleen epäillyn harkintaan jää, miten hän oikeutta käyttää.304 299 Perustuslain 108 § määrittää valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävät ja 109 § eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävät. Perustuslain 111 §:n mukaan heillä on oikeus saada viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta laillisuusvalvontaansa varten tarvitsemansa tiedot. 300 POHA - Laillisuusvalvonta 2020/2012/318. 301 POHA - Laillisuusvalvonta 2020/2012/318. 302 POHA 2020/2012/3834. 303 Kuulusteltavalla on velvollisuus olla läsnä kuulustelussa kuulusteluista annettujen määräaikojen puitteissa ETL 6:5 mukaisesti. 304 HE 222/2010 vp s. 46. 122 Jotta kysymyksessä olevalla oikeudella on merkitystä rikoksesta epäillylle, siitä olisi esitutkintalain 7 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan ilmoitettava epäillylle ennen hänen kuulusteluaan. Keskeistä epäillyn oikeuksien toteutumisen kannalta on, että hänellä on jo tutkinnan alkuvaiheessa, lähtökohtaisesti ennen kuin poliisi ensimmäisen kerran esittää hänelle kysymyksiä, mahdollisuus tavata avustajaansa ja käydä tämän kanssa luottamuksellisia keskusteluja. Tällöin avustaja voi selvittää epäillylle tämän oikeuksia ja epäilty voi arvioida asemaansa ja oikeuksiensa käyttöä kysymyksessä olevassa asiassa. Ihmisoikeustuomioistuime ratkaisukäytännössä on korostettu, että epäillyn oikeus avustajan käyttöön esitutkinnassa toteuttaa rikoksesta epäillyn itsekriminointisuojaa eli jokaisen oikeutta olla joutumatta pakotetuksi myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen305. 4.3.4 Alustavat puhuttelut Alustavien puhuttelujen osalta esitutkintalain 7 luvun 20 § ei edellytä ennen kuulusteluja tehtävien ilmoitusten tekemistä. Alustavissa puhutteluissa asianosaisen kuitenkin monta kertaa puhuu asian juuri niin kuin se on tapahtunut. Hän saattaa myöntää teon tai tosiasiallisesti kiistää teon. Alustavien puhuttelujen aikana henkilö useimmiten, ajattelematta puhumisen seurauksia, kertoo tilanteen juuri niin kuin se on tapahtunut. Tämän vuoksi oikeudenmukaisen lopputuloksen toteutumisen näkökulmasta olisi erittäin tärkeää, että alustavat puhuttelut toteutetaan niin, että niistä saatua näyttöä pystytään käyttämään näyttönä myöhemmässä prosessissa. Mikäli henkilölle ei ole ilmoitettu hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, alustavissa puhutteluissa kerrottua voidaan käyttää tutkinnan suuntaamiseen. Tätä ei kuitenkaan voida pitää tavoiteltavana lopputuloksena tilanteissa, joissa mitään muuta näyttöä ei voida saada. Alustavien puhuttelujen toteuttamisen vaiheessa ei myöskään ole selvyyttä, minkä verran muuta näyttöä on saatavissa. Mikäli alustavat puhuttelut toteutetaan kertomatta oikeuksista ja velvollisuuksista, otetaan aina riski, ettei saatua näyttöä pystytä käyttämään. Poliisihallitus on määritellyt tarkemmin, että avustajan käytöstä ja muista vaadittavista seikoista ilmoitetaan kiinnioton yhteydessä epäillylle määrämuotoisella lomakkeella306. Tapahtumapaikalla poliisipartio selvittää tapahtuman ns. tilannekuvan puhuttamalla paikalla olevia henkilöitä. Tässä vaiheessa kyse ei ole vielä alustavista puhutteluista. Heti, kun henkilöiden asemat ovat selvinneet ja heitä puhutetaan alustavasti tapahtuman kulusta, on kyse alustavasta puhuttelusta. Tässä vaiheessa tulee huomioida myös oikeuksien ja velvollisuuksien ilmoittaminen. Tähän on kiinnitetty myös poliisihallituksen taholta huomiota, kuten edellä on todettu307. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti vakaviin rikoksiin, jolloin videointi on suositeltava tapa puhutuksessa. 305 KKO 2012/45. 306 POHA - Ilmoitukset esitutkinta ja alustavat puhuttelut 2020/2013/5521. 307 POHA - Ilmoitukset esitutkinta ja alustavat puhuttelut 2020/2013/5521. 123 Esitutkintalain 7 luvun 5 §:ässä säädetään kuulusteltavan kohtelusta. Epäillyn oikeuksien murtamiseksi ei saa käyttää mainitun säännöksen 1 momentissa tarkoitettuja vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta, pakkoa taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja.308 Ristiriitaisena voidaan pitää sitä, että epäilty voi toisaalta saada tuomiostaan lievennystä, mikäli hän on oma-aloitteisesti selvittänyt esitutkinnassa asioita. Toisaalta itsekriminointisuoja lähtee siitä, ettei hänen tarvitse lausua mitään. Toisaalta itsekriminointisuoja ei estä henkilöä kertomasta, mikäli hän haluaa kertoa. Tästä näkökulmasta näitä eri oikeuksia ei voida pitää ristiriitaisina. 4.4 Suhteellisuusperiaate Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:4 Suhteellisuusperiaate Esitutkintatoimenpiteen ja siitä aiheutuvan henkilön oikeuksiin puuttumisen on oltava puolustettavia suhteessa selvitettävään rikokseen, selvitettävän asian selvittämistarpeeseen sekä toimenpiteen kohteena olevan henkilön ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin ja muihin asiaan vaikuttaviin seikkoihin nähden. 4.4.1 Suhteellisuusperiaatteen sisältö Esitutkintalain 4 luvun 4 §:ssä määritellyn suhteellisuusperiaatteen tavoitteena on viranomaisvoimavarojen tarkoituksenmukainen kohdentaminen ja esitutkintaan osallistuvien henkilöiden oikeuksiin puuttumisen rajaaminen asian laadun perusteella. Suhteellisuusperiaate liittyy läheisesti vähimmän haitan periaatteeseen, molempien pyrkiessä mahdollisimman vähäiseen puuttumiseen henkilön oikeuksiin.309 Suhteellisuusperiaate tarkoittaa, että esitutkintatoimenpiteiden mitoittamisen ja henkilöiden oikeuksiin puuttumisen kannalta on huomioon otettava rikoksen vakavuus. Selvää on, että rikoksen selvittämisintressi korostuu vakavien rikosten kohdalla. Mitä vakavampi rikos on selvitettävänä, sitä laajempaa ja tuntuvammin oikeuksiin puuttuvaa tutkintaa saatetaan pitää perusteltuna. Toisaalta rikoksen vakavuuden lisäksi saattaa olla syytä kiinnittää huomiota asian laatuun. Lievempienkin rikosten 308 HE 222/2010 vp s. 193. 309 HE 222/2010 vp s. 193–194. 124 osalta tutkintatoimenpiteiden määrään ja sisältöön saattavat vaikuttaa esimerkiksi asian tai rikoksella aiheutetun vahingon laajuus.310 Lainvalmistelutöiden mukaan toimenpiteiden laadun, laajuuden ja ankaruuden tulee viranomaistoiminnassa olla niihin käytettyjen voimavarojen ja kansalaisille mahdollisesti aiheutuvien haittaseuraamusten osalta yhteiskunnassa vallitseva arvomaailma huomioon ottaen järjellisessä ja hyväksyttävässä suhteessa toiminnan päämäärään ja sillä tavoiteltuihin tuloksiin.311 Toimenpiteen kohteena olevaan henkilöön liittyvistä seikoista mainitaan erikseen ikä ja terveys. Esimerkiksi alaikäistä kuulusteltavaa ei tule ottaa kiinni eikä pitää kiinniotettuna muuten kuin asian sitä ehdottomasti edellyttäessä. Sairaan ja iäkkään henkilön kohdalla saattaa puolestaan tulla arvioitavaksi se, kuinka kauan hän kerrallaan jaksaa tai voi olla kuulusteltavana. Samantapaiset näkökohdat saattavat tulla kysymykseen esimerkiksi pienen lapsen yksinhuoltajan kohdalla. Henkilön oikeuksiin puuttumisen kannalta merkitystä saattaa olla myös hänen käyttäytymisellään. Tuntuvampien esitutkintatoimenpiteiden käytön tarve korostuu tilanteissa, joissa toimenpiteen kohde suhtautuu lainmukaiseen velvollisuuteensa myötävaikuttaa esitutkinnassa välinpitämättömästi tai jopa kielteisesti.312 Suhteellisuusperiaate liittyy läheisesti vähimmän haitan periaatteeseen molempien periaatteiden pyrkiessä mahdollisimman vähäiseen puuttumiseen henkilön oikeuksiin313. Rikoksen vakavuudella ja laadulla on merkitystä arvioidessa suhteellisuusperiaatetta. 4.5 Vähimmän haitan periaate Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:5 vähimmän haitan periaate ETL 8 § Esitutkinnassa ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi. Esitutkinnassa ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi. Esitutkintatoimenpiteellä ei saa aiheuttaa kenellekään tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa. Esitutkinta on toimitettava siten, ettei ketään aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi ja ettei kenellekään tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa tai haittaa. 310 HE 222/2010 vp s. 193. 311 HE 222/2010 vp s. 193–194. 312 HE 222/2010 vp s. 193–194. 313 HE 222/2010 vp s. 193. 125 4.5.1 Oikeuksiin puuttumisen välttämättömyys Poliisilain, esitutkintalain ja pakkokeinolain vähimmän haitan periaatetta koskevat säännökset ovat hyvin samankaltaiset ja niiden sanamuodon mukainen soveltaminen yksittäistapauksessa johtaisi mitä ilmeisimmin samaan lopputulokseen. Tästä huolimatta lain soveltajan on tiedettävä, minkä lain säännöstä hänen on kussakin tilanteessa sovellettava. Vastaus löytyy noudattamalla lex specialis derogat legi generali -sääntöä314 ja myös tarkastelemalla kunkin lain soveltamisalaa koskevaa säännöstä. Pakkokeinolaki, joka koskee ainoastaan pakkokeinojen käyttöä, on erityislaki suhteessa esitutkintalakiin, sillä esitutkintalaki puolestaan koskee koko esitutkintamenettelyä. Esitutkintamenettely suhteutettuna koko poliisitoimintaan on vain yksi osaalue poliisin laajasta tehtäväkentästä, jolloin esitutkintalaki on erityislaki suhteessa poliisilakiin. Poliisilaki puolestaan koskee kaikkia poliisitehtäviä.315 Esitutkintalain 4 luvun 5 §:n vähimmän haitan periaatteen soveltamisen yhteydessä esitutkintatoimenpiteeksi voidaan perustellusti katsoa mikä tahansa esitutkintaviranomaisen esitutkinnassa välittömästi tai välillisesti suorittama toimenpide, jonka päämääränä on osaltaan esitutkinnan tarkoituksen toteuttaminen.316 Vähimmän haitan periaatteen elementit ovat ensinnäkin välttämättömyysedellytys ja sitä päätöksentekomenettelyssä seuraava vaihtoehtoisia esitutkintatoimenpiteitä koskeva optimointivelvollisuus, jotka ohjaavat esitutkintaviranomaisen suorittaman toimenpiteen valintaa. Sen jälkeen, kun valittua toimenpidettä ryhdytään suorittamaan, se on suoritettava siten, että se aiheuttaa esitutkintatoimenpiteen kohteelle mahdollisimman vähän vahinkoa tai haittaa, jolloin kolmantena vähimmän haitan periaatteen elementtinä voidaan puhua vahingon ja haitan minimointivelvollisuudesta.317 Viranomaisen on sovellettava vähimmän haitan periaatetta huomioiden kunkin tilanteen yksilölliset olosuhteet. Esitutkintatoimenpiteiden osalta ei kuitenkaan ole säädetty yleistä velvollisuutta kuulla rikoksesta epäiltyä tai muuta toimenpiteen kohteeksi joutuvaa henkilöä toimenpiteen edellytyksiä harkittaessa. Viranomaisella on joka tapauksessa velvollisuus selvittää päätöksentekonsa kannalta merkitykselliset seikat, jolloin kohdehenkilön kuuleminen voi olla yksi keino selvityksen hankkimiseksi. Viranomaisen selvittämisvelvollisuuden laajuus on arvioitava yksittäistapauksittain, eikä viranomaiselle voida ilman kirjoitetun lain tukea asettaa kaikkia esitutkintatoimenpiteitä koskevaa kategorista kuulemisvelvollisuutta. Lisäksi kontradiktorisuus voi toteutua myös siten, että henkilö esittää oma-aloitteisesti toivomuksensa esitutkintaviranomaiselle esitutkintatoimenpiteen suorittamistavasta.318 Vähin haitta on huomioitava jokaisessa esitutkintatoimenpiteessä. Vähintä haittaa sovellettaessa tulee kyseeseen myös kohtuullisuus, ikä ja muut henkilökohtaiset seikat. 314 Sääntö tarkoittaa, että erityissäädökset ovat ensisijaisia yleisiin säädöksiin verrattuna. 315 Launiala 2012 - Hienotunteisuusperiaate s.4–6. 316 Launiala 2012 - Hienotunteisuusperiaate s. 4–6. 317 Launiala 2012 - Hienotunteisuusperiaate s. 4–6. 318 Launiala 2012 - Hienotunteisuusperiaate s. 4–6. 126 4.6 Hienotunteisuusperiaate Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:6 Hienotunteisuusperiaate ETL 8 § 2 mom. Esitutkinnan asianosaisia ja muita esitutkintaan osallistuvia on kohdeltava hienotunteisesti. Esitutkinta on toimitettava siten, ettei ketään aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi ja ettei kenellekään tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa tai haittaa. 4.6.1 Hienotunteisuusperiaatteen sisältö Esitutkintalain 4 luvun 6 §:n hienotunteisuusperiaate koskee kaikkia esitutkintaan osallistuvia henkilöitä. Hienotunteisuuden sisältämään hienovaraisuuteen kuuluu esitutkintatoimenpiteiden suorittaminen mahdollisimman pitkälle niin, että henkilö ei toimenpiteiden perusteella leimaudu epäilyksenalaiseksi. Huomioon otettavat seikat voisivat muuten liittyä esimerkiksi henkilön ikään tai terveydentilaan taikka häveliäisyysnäkökohtiin. Tahdikkuusnäkökohdat liittyvät erityisesti arkaluonteisten tai asianomistajaan muuten voimakkaasti esimerkiksi järkytyksen kautta vaikuttaneiden rikosten asianomistajakuulusteluihin.319 Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että hienotunteinen kohtelu liittyy muihin periaatteisiin ja ehdotettavan lain säännöksiin. Periaatesäännöksistä voidaan mainita vähimmän haitan periaatetta koskeva esitutkintalain 4 luvun 5 § ja lasten kohtelua esitutkinnassa koskeva esitutkintalain 4 luvun 7 §:n 1 momentti. Hienotunteisuusperiaatteen sisällön kannalta tärkeitä ovat myös esitutkintalain 7 luvun 5 § kuulusteltavan kohtelusta ja esitutkintalain 9 luvun 4 §:n 1 momentti kuulusteluolosuhteista eräissä kuulustelutilaisuuden tallentamistapauksissa.320 Esitutkintatoimenpiteiden suorittaminen mahdollisimman pitkälle niin, että henkilö ei toimenpiteiden perusteella leimaudu epäilyksenalaiseksi. Huomioon otettavia seikkoja ovat esimerkiksi henkilön ikä, terveydentila, häveliäisyysnäkökohdat, arkaluonteisuus.321 Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla tulee noudattaa hienotunteisuusperiaatetta koskevaa säännöstä. Esimerkiksi koululle meno puhuttamaan lasta saattaa aiheuttaa koulun sisällä kiusaamista tai muuta epäasiallista kohtelua. Hienotunteisuusperiaate edellyttää hienotunteista kohtelua. Se on yleisluonteinen ilmaisu, jota on täsmennetty toteamalla, että se velvoittaa toimiaan tahdikkaasti sekä henkilön persoonaa ja arvoja kunnioittaen. Periaatteeseen kuuluu hienovaraisuus. Se edellyttää henkilöiden suojaamista tarpeettomalta julkisuudelta sekä myös 319 HE 222/2010 vp s. 194. 320 HE 222/2010 vp s. 194. 321 HE 222/2010 vp s. 194. 127 suojaamaan ihmisten kunniaa. Hienotunteisuusperiaatteen sisältö on dynaaminen ja se muotoutuu kulloinkin yhteiskunnassa vallitsevien arvojen perusteella.322 Tähän liittyy myös se, millä nimillä muun muassa epäiltyjä tai muita kansalaisuuksia kutsutaan. Poliisikielessä mahdollisesti käytetyt tunnetut ilmaisut romaneihin ja epäiltyihin liittyen eivät ole hienotunteisuusperiaatteen mukaisia ilmaisuja ainakaan julkisessa keskustelussa. Lainsäätäjä on konkretisoinut hienotunteisuusperiaatetta lukuisin säännöksin, joita on annettu muun muassa esitutkinnasta tiedottamisesta, esitutkintakuulustelujen suorittamisesta, lasten kohtelusta esitutkinnassa, henkilöön kohdistuvasta etsinnästä sekä esitutkinnassa vapautensa menettäneiden henkilöiden kohtelusta. Annettaessa tarkempaa sisältöä mainituille normeille on luonnollisesti huomioitava, että normia tulkitaan sen säätämisen taustalla vaikuttavan periaatteen mukaisesti.323 Hienotunteisuusperiaate korostuu monessa toiminnassa. Siihen liittyy myös se, miten poliisi tuo julkisissa keskusteluissa asioita esille niin työssä kuin vapaalla. 4.7 Lasten kohtelu esitutkinnassa Uusi (805/2011) Vanha EPA (575/1988) ETL 4:7 Lasten kohtelu esitutkinnassa EPa 11 § Lasten kohtelu esitutkinnassa (575/1988) Alle 18-vuotiasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei tutkintatoimenpiteistä aiheudu hänelle tarpeetonta haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Lasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei lapselle aiheuteta tarpeettomasti haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille. Esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko alle 18-vuotiaaseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä. Lapsiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneiden poliisimiesten suoritettaviksi. Esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko lapseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä. Viisitoista vuotta nuoremman lapsen kuulemisesta säädetään 14 §:ssä. 322 Launiala 2012 - Vähimmän haitan periaate s. 24. 323 Launiala 2012 - Vähimmän haitan periaate s. 24. 128 4.7.1 Säännös asetuksesta lakitasoiseksi Esitutkintalain 4 luvun 7 §:n mukaan alle 18-vuotiaan kuulustelu ja muut häneen kohdistuvat esitutkintatoimenpiteet tulee suorittaa epäillyn ominaisuudet huomioon ottavassa asianmukaisessa ilmapiirissä. Tällä menettelyllä voidaan rikostutkinnallisten tavoitteiden lisäksi edistää mahdollisuutta puuttua vaikuttavasti ja parhaassa tapauksessa kasvattavalla tavalla rikoksesta epäillyn nuoren elämään. Erityisesti epäillyn rikolliseksi leimaamisen välttämiseksi on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei tieto tutkintatoimenpiteistä leviä hänelle tärkeässä ympäristössä. Sen vuoksi ja muutenkin tutkintatoimenpiteet tulisi pyrkiä suorittamaan esimerkiksi siten, että ne eivät haittaa epäillyn koulunkäyntiä tai työntekoa.324 Säännöksen soveltamisalan piiriin kuuluvat epäillyn lisäksi esitutkinnassa kuultavat asianomistajat ja todistajat. Alaikäisen asianomistajan hienovaraiseen kohteluun on syytä kiinnittää huomiota esimerkiksi häneen kohdistuneen väkivaltarikoksen tai seksuaalirikoksen tutkinnassa tällaisiin rikoksiin liittyvien traumaattisten kokemusten ja vaikutusten vuoksi. Tämä liittyy esitutkintalain 4 luvun 6 §:n mukaiseen hienotunteisuusperiaatteeseen. Tähän näkökohtaan liittyvää sääntelyä on myös kuulustelutilaisuuden tallentamista todisteena käyttämistä varten koskevassa esitutkintalain 9 luvun 4 §:ssä. Kysymyksessä ovat tapaukset, joissa kuulusteltavaa ei ole tarkoitus kuulla henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä. Tuolloin kuulustelussa on otettava huomioon kuulusteltavan kehitystason asettamat erityisvaatimukset kuulustelumenetelmille, kuulusteluun osallistuvien henkilöiden määrälle ja muille kuulusteluolosuhteille.325 4.7.2 Poliisin ammattitaidon vaatimus Lasten kohtelussa korostuvat yleiset periaatteet. Lapseen kohdistettavissa esitutkintatoimenpiteissä tulee huomioida myös muut lapsiin kohdistuvat esitutkinnan oikeudet. Esitutkintalain 4 luvun 7 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet olisi mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille. Säännöksen 1 momentin mukaisesta alle 18-vuotiaan erityiskohtelusta jo voidaan katsoa seuraavan, että kuulustelun tai muun toimenpiteen suorittavan poliisimiehen tulisi olla erityisesti heidän asioidensa käsittelyyn erikoistunut. Erityistä perehtyneisyyttä voidaan saada sekä erityisen koulutuksen että käytännössä hankitun kokemuksen kautta. Mikään ei estäisi sitä, että pykälässä tarkoitettujen erikoistuneiden esitutkintavirkamiesten lisäksi toimenpiteen suorittamiseen osallistuisi muita erikoistuneita ammattihenkilöitä kuten sosiaalityöntekijöitä tai psykologeja. Huomioon olisi otettava myös esitutkintalain 7 luvun säännökset asianosaista tukevien henkilöiden osallistumisesta kuulusteluun.326 Käytännössä pienten lasten kuulemiset hoitaa osaamiskeskuksen psykologi. Vaikka kuuleminen tapahtuu osaamiskeskuksessa, jutun tutkinnan johtami324 HE 222/2010 vp s. 194. 325 HE 222/2010 vp s. 194–195. 326 HE 222/2010 vp s. 195. 129 nen poliisille. Tämä tarkoittaa, että poliisi pyytää virka-apuna tällaista kuulemista. Kuulemiseen liittyvät teemat, hypoteesit ja kysymykset tehdään yhteistyössä osaamiskeskuksen kanssa. Lasten kuulemisissa suositellaan käytettäväksi NICHD-haastattelurunkoa laadun ja luotettavuuden kannalta. Poliisin asemaa nuorten tekemien rikosten käsittelyssä korostaa se, että sen selvitettäväksi tulevat kaikki rikokset, kun taas toimenpiteistä luopumisen kautta asioiden määrä on pienempi virallisilla syyttäjillä ja tuomioistuimilla. Poliisin erikoistumiseen kuuluu myös taito ohjata rikoksesta epäilty nuori sellaisen toiminnan pariin (esimerkiksi sovittelu), jolla voidaan vaikuttaa estävästi uusien rikosten tekemiseen ja joka voi johtaa toimenpiteistä luopumiseen.327 Poliisin hallintojärjestelmän uudistamisen myötä tapahtuva suurempien yksiköiden muodostaminen on omiaan edistämään mahdollisuuksia poliisimiesten erikoistumiseen. Ehdottomasta erikoistuneita esitutkintavirkamiehiä koskevasta velvollisuudesta ei ole kuitenkaan mahdollista kaikissa käytännön tilanteissa pitää kiinni. Lisäksi poliisimiesten perusammattitaitoon kuuluu kyky tarvittaessa hoitaa kaikenikäisten kuulusteluja.328 Yksityiskohtaisemmin asiaa käsitellään teoksessa Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinta.329 Poliisihallitus on myös antanut ohjeen ”Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa330” ja määräyksen ”Poliisin, lastensuojeluviranomaisen ja muiden viranomaisten yhteistoiminta koskien lastensuojelulain mukaista ilmoitusvelvollisuutta331”. 4.8 Edunvalvojan määrääminen lapselle Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:8 Edunvalvojan määrääminen lapselle Tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Tutkinnanjohtajan on tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus edunvalvojan määräämisestä. Hakemuksen voi tehdä myös syyttäjä, holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999) tarkoitettuna holhousviranomaisena toimiva maistraatti tai sosiaalihuoltolain Useita mm. ETL 33 § Jos kuulusteltava ei ole täyttänyt viittätoista vuotta, hänen huoltajallaan, edunvalvojallaan tai muulla laillisella edustajallaan on oikeus olla läsnä kuulustelussa. Jos asianomistajana tai epäiltynä kuulusteltava on viisitoista vuotta täyttänyt vajaavaltainen, huoltajalla, edunvalvojalla tai muulla laillisella edustajalla on oikeus olla läsnä kuulustelussa, 327 HE 222/2010 vp s. 195. Sovittelua koskevaa ohjeistus POHA - Sovittelu 2020/2013/4355. 328 HE 222/2010 vp s. 195. 329 Ellonen (toim.) 2013. 330 POHA - Lapset 2020/2013/5071. 331 POHA - Ilmoitusvelvollisuus LSL, 2020/2013/5072. 130 (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin (sosiaaliviranomainen). Edunvalvojan määräys on voimassa sen rikosasian käsittelyn loppuun asti, jonka esitutkintaa varten määräys on annettu. Edunvalvojan määräämisestä aiheutuneet kustannukset sekä edunvalvojan palkkio ja kustannukset maksetaan valtion varoista. Muuten edunvalvonnassa noudatetaan soveltuvin osin holhoustoimesta annetun lain säännöksiä. jos tämä tutkittavaa rikosta koskevassa oikeudenkäynnissä saisi oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 tai 2 §:n mukaan käyttää puhevaltaa vajaavaltaisen sijasta tai ohella. Tutkija voi kieltää vajaavaltaisen 1 ja 2 momentissa tarkoitetun edustajan läsnäolon kuulustelussa, jos tätä epäillään tutkittavana olevasta rikoksesta. Kuulustelusta on etukäteen ilmoitettava läsnäoloon oikeutetuille vajaavaltaisen edustajille, jos se käy vaikeudetta päinsä. Ainakin yhdelle heistä on varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa, paitsi jos vajaavaltaista on rikoksen selvittämisen vuoksi välttämätöntä viipymättä kuulustella. Tällöin vajaavaltaisen edustajalle on ilmoitettava kuulustelusta mahdollisimman pian. 4.8.1 Yleistä Edunvalvonta tarkoittaa vajaavaltaisen (alle 18 -vuotias tai vajaavaltaiseksi julistettu) omaisuuden ja talouden hoitamista. Lapsen kohdalla huoltajia ovat vanhemmat tai ne, joille huolto on uskottu. Vajaavaltainen ei voi toimia edunvalvojana. Edunvalvonta lakkaa henkilön täytettyä 18, jos tehtävä perustuu ala-ikäisyyteen. Vajaavaltaisen tekemä oikeustoimi ei pääsääntöisesti sido häntä ellei edunvalvoja ole antanut suostumusta.332 Esitutkintalain 4 luvun 8 §:n edunvalvojan määräämistä koskevan säännöksen keskeisiä soveltamistapauksia ovat tilanteet, joissa lapsen huoltajan epäillään syyllistyneen lapseen kohdistuneeseen rikokseen tai joissa lapsen epäillään syyllistyneen huoltajaan kohdistuneeseen rikokseen. Ristiriitatilanteen voi molempien huoltajien osalta katsoa usein syntyvän myös sellaisissa tapauksissa, joissa vain toista epäillään rikoksesta tai vain toinen on ollut epäillyn rikoksen kohteena. Sääntely ei koske kuitenkaan pelkästään huoltajia vaan myös muita lapsella olevia laillisia edustajia. Lapsen ja hänelle jo aikaisemmin määrätyn edunvalvojan edutkin voivat olla ristiriidassa. Säännöksen 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetyt edellytykset koskevat niin edunvalvojan hakemuksen tekemiseen oikeutettua virkamiestä ja viranomaista sen harkinnassa kuin tuomioistuinta sen päätöksenteossa.333 Edunvalvojaa pitää hakea myös silloin, kun lapsella on läheinen suhde henkilöön. Läheinen suhde on olemassa silloin, kun rikoksesta epäiltynä on esimerkiksi isovanhempi, jonka kanssa lapsi asuu, toisen vanhemman puoliso tai kun sisarukset ovat rikoksesta epäiltynä. Säännös ei velvoita automaattisesti ryhtymään toimenpiteisiin edunvalvojan määräämiseksi ristiriitatapauksissa, vaan jossakin määrin voidaan käyttää harkintaa. Tähän viittaa momentissa käytetyn ilmaisun on perusteltua syytä olettaa lisäksi edel332 HolhTL 26 §. Yleisesti vajaavaltaisen asemasta HolhTL 4 luvussa ja edunvalvojan asemasta ja tehtävistä HolhTL 5 luvussa. 333 HE 222/2010 vp s. 196. 131 lytys jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Lainvalmistelutöiden mukaisesti tämä saattaa liittyä erityisesti rikoksen laatuun, jolloin rikoksen vähäisyys korostuu. Esimerkiksi vähäisen omaisuusrikoksen selvittämisessä erikseen määrättävän edunvalvojan tarvetta ei yleensä ole. Huomiota voidaan kiinnittää myös rikoksen selvittämistilanteeseen ja siihen liittyviin vahingonkorvauskysymyksiin. Edunvalvojan tarve puolestaan on lähtökohtaisesti erityisesti aina silloin, kun lapsen toista huoltajaa tai huoltajana ollutta vanhempaa epäillään lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta tai pahoinpitelyrikoksista, taikka lapsen epäillään surmanneen toisen vanhempansa tai vakavasti vahingoittaneen vanhempansa terveyttä.334 Edunvalvojan sijaisen määräämisen vaikutusta huoltajan puhevallan käyttämiseen ja asemaan käsitellään tässä teoksessa esitutkinnan asianosaisia (ETL 2:5) käsiteltäessä. 4.8.2 Hakuprosessi Tutkinnanjohtajan on siis tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus edunvalvojan määräämisestä. Hakemuksen voi tehdä myös virallinen syyttäjä, holhoustoimesta annetussa laissa tarkoitettuna holhousviranomaisena toimiva maistraatti tai sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimielin (sosiaaliviranomainen). Edunvalvojan määräys on voimassa sen rikosasian käsittelyn loppuun asti, jonka esitutkintaa varten määräys on annettu.335 Esitutkintalain 4 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan lähtökohtana on tutkinnanjohtajan toimimisvelvollisuus. Hänen kanssaan rinnakkainen toimivalta hakemuksen tekemiseen on virallisella syyttäjällä, maistraatilla ja sosiaaliviranomaisella. Tutkinnanjohtaja voi myös tehdä holhoustoimesta annetun lain 91 §:n mukaisen ilmoituksen maistraatille tai sosiaaliviranomaiselle, joka voi hakea edunvalvojan määräämistä. Mainituilla viranomaisilla on kuitenkin itsenäinen tutkinnanjohtajan menettelystä tai hänen tekemistään ilmoituksista riippumaton toimivalta. Edunvalvojan nimeämistä varten tutkinnanjohtajan tai virallisen syyttäjän on syytä ennen hakemuksen tekemistä olla yhteydessä holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä vastaavaan viranomaiseen, jollei tiedossa ole jo valmiiksi holhoustoimesta annetun lain 5 §:ssä tarkoitettua edunvalvojaksi sopivaa henkilöä.336 Esitutkintaviranomaisen hakiessa edunvalvojan sijaitsa, hakemuksena tulee käyttää valmista kameleon lomaketta ”Hakemus edunvalvojan määräämiseksi”. Lomakkeesta tulee käydä ilmi ainakin ristiriitatilanteen kuvailu, rikoksen laadun yksilöinti, edunvalvojan käyttöalue sekä esitutkintaviranomaisen näkemykset holhoustoimilain 73 § mukaisten kuulemisten sekä edunvalvonta-asian päätöksentekoon liittyvistä yksityiskohdista (vaarantavat hallitsemattomasti käytettyinä esitutkinnan tarkoituksen). 334 HE 222/2010 vp s. 196. 335 HE 222/2010 vp s. 195–197. 336 HE 222/2010 vp s. 195–197. 132 4.8.3 Kuulustelut Esitutkintalain 7 luvun 14 §:ssä säädetään vajaavaltaisen laillisen edustajan läsnäolosta kuulustelussa ja saman lain 7 luvun 15 §:ssä yhteydenotosta vajaavaltaisen lailliseen edustajaan. Mikäli kuultava on alle 15-vuotias, hänen huoltajallaan, edunvalvojallaan tai muulla laillisella edustajalla on oikeus olla läsnä kuulustelussa. Tapaukset koskevat kaikkia asemia. Alle 15-vuotiaan kohdalla puhevaltaa käyttää vain laillinen edustaja. Rikosvastuullisen iän vuoksi tutkinta voisi kohdistua epäillyn teon korvausten selvittämiseen tai lastensuojelullisten toimenpiteiden selvittämiseen. 15 vuotta täyttäneen asianomistajan tai rikoksesta epäillyn kuulustelussa yllä mainituilla henkilöillä on oikeus olla läsnä kuulustelussa, jos tämä tutkittavaa rikosta koskevassa oikeudenkäynnissä saisi oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n tai 2 §:n mukaan käyttää puhevaltaa vajaavaltaisen sijasta ja ohella.337 Mikäli rikos on kohdistunut 15 vuotta täyttäneen vajaavaltaisen omaisuuteen, jota hän saa vallita tai jos rikos liittyy sellaiseen oikeustoimeen, jonka tekemiseen hänellä on kelpoisuus, oikeus ilmoittaa rikos syytteeseen pantavaksi on yksin vajaavaltaisella. HolhTL 23 §:ssä säädetään vajaavaltaisen oikeudesta vallita omaisuuttaan. Saman lain 25 §:ssä säädetään, miten vajaavaltainen voi määrätä omalla työllään ansaitsemaansa omaisuutta. Jos rikos kohdistuu vajaavaltaiseen 15 - 18 vuotta täyttäneeseen henkilöön, hänen henkilöään koskevassa asiassa, on hänellä ja hänen huoltajallaan kummallakin erikseen oikeus ilmoittaa rikos syytteeseen. Jos rikos kohdistuu vajaavaltaiseen, joka on täyttänyt 18 vuotta, mutta hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen, hänellä on oikeus käyttää yksin puhevaltaa henkilöään koskevassa asiassa. 338 Kuulustelusta on etukäteen ilmoitettava laillisille edustajille. Esitutkintalain 7 luvun 15 §:n mukaan kaikille vajaavaltaisen laillisille edustajille on tehtävä ilmoitus. Mikäli yhdellä ilmoittamisella selviää, että tieto menee muillekin laillisille edustajille, se riittää. Ilmoittamisvelvollisuudesta ja tilaisuuden varaamisesta voidaan poiketa vain kiiretapauksissa, mutta sitä ennen edustajia on kohtuudella edellyttävillä toimin yritettävä tavoittaa. Jos näistä poiketaan, tulee edustajalle ilmoittaa kuulustelun toimittamisesta ja siitä, mitä kuulustelussa on kerrottu. Yksinkertaisissa asioissa asia voidaan hoitaa puhelimella, muuten asia tulee tehdä kirjallisesti esimerkiksi lähettämällä kopio kuulustelukertomuksesta.339 Huoltajille ja muille laillisille edustajille ei kuitenkaan tarvitse kaikissa tapauksissa ilmoittaa kuulustelusta ja varata tilaisuutta osallistua siihen. Tämä voisi liittyä myös nyt kysymyksessä olevassa pykälässä tarkoitettuihin ristiriitatapauksiin. Ilmaisu muu laillinen huoltaja liittyy tässä säännöksessä samoin kuin 7 luvun säännöksissä esimerkiksi tilanteisiin, joissa huostaan otetun lapsen huolto on järjestetty 337 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 430–433. 338 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 300 asiasta on todettu, että 18 vuotta täyttäneen oikeus käyttää puhevaltaansa olisi riippuvainen siitä mistä vajaavaltaisuus johtuu. Lainsäännöksen mukaan puhevallan käyttäminen on riippuvainen 18-vuotiaan vajaavaltaisen kyvystä ymmärtää asian merkitys. 339 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 432. 133 lastensuojelulain 45 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai joissa lapsen edustaminen ja puhevallan käyttö on järjestetty muulla tavalla.340 Edellä selostettuja muita puhevallan järjestämistä koskevia säännöksiä on kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta (746/2011) annetun lain säännökset (39 §, 40 § ja 41 §) puhevallan käyttämisestä sekä kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 7 luvun säännökset ilman huoltajaa olevan lapsen edustamisesta. Esitutkintalain 11 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan suppea tutkinta saadaan toimittaa noudattamatta esitutkintalain 7 luvun 14 §:n ja 7 luvun 15 §:n säännöksiä. Jos kuitenkin tulee tilanne, jossa alaikäisen etu vaatii edustajan läsnäoloa, sellainen on hyvä hankkia.341 Esitutkintalain 7 luvun 14 §:n 3 momentin mukaan tutkija voi kieltää edustajan läsnäolon kuulustelussa, jos tätä epäillään tutkittavasta rikoksesta tai jos läsnäolo muuten vaikeuttaa rikoksen selvittämistä. Esimerkiksi tällainen tilanne olisi käsillä, jos edustaja vaikuttaa lapsen kertomiseen. Tutkinnanjohtaja voi esitutkintalain 11 luvun 5 §:n mukaan kieltää edustajaa ilmaisemasta muita kuin itseään tai päämiestään koskevia tutkintaan liittyviä seikkoja. 4.8.4 Edunvalvojan tehtävät Edunvalvojan määräyksen oleminen voimassa rikosasian käsittelyn loppuun asti tarkoittaisi sitä, että edunvalvoja käyttäisi lapsen puhevaltaa rikosasian käsittelyssä esitutkinnan, syyteharkinnan, käräjäoikeuskäsittelyn ja mahdollisen muutoksenhakuvaiheen ajan riippuen siitä, miten pitkälle asia etenee. Edellytyksenä määräyksen jatkumiselle esitutkinnan päättymisen jälkeen olisi luonnollisesti myös se, että edunvalvojan tehtävä ei lakkaa holhoustoimesta annetun lain säännösten mukaisesti.342 Edunvalvojan tehtävänä on käyttää puhevaltaa vajaavaltaisen sijaan tai ohessa. Edunvalvoja esittää muun muassa vaatimukset ja toimii vajaavaltaisen laillisena edustajana. HolhTL 29 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojalla on kelpoisuus edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa, jollei tuomioistuin ole tehtävää antaessaan toisin määrännyt tai jollei toisin ole säädetty. 4.8.5 Kulut Esitutkintalain 4 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan edunvalvojan määräämisestä aiheutuneet kustannukset sekä edunvalvojan palkkio ja kustannukset maksetaan valtion varoista. Muuten edunvalvonnassa noudatettaisiin soveltuvin osin holhoustoimesta annetun lain säännöksiä.343 Nyt kysymyksessä olevissa tapauksissa ei voida soveltaa holhoustoimesta annetun lain 44 §:ää edunvalvojan palkkion ja kulujen korvaamisesta. Mainitun sään340 HE 222/2012 vp s. 196. 341 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 430–433. 342 HE 222/2010 vp s. 196. 343 POHA - Lapset 2020/2013/5071. 134 nöksen mukaan palkkio ja kulukorvaus maksetaan alaikäisen varoista. Rikoksen esitutkintaan liittyvissä tapauksissa vajaavaltaisilla ei ole yleensä tällaisia varoja. Vaikka alaikäisten syyllistyessä rikoksiin tai joutuessa rikosten uhreiksi tapauksiin liittyy lastensuojelullisia näkökohtia, ne eivät ole niin painavia, että lastensuojelulain 23 §:n tavoin olisi palkkion ja kustannusten korvauksen tultava kunnan varoista. Rikosprosessissa henkilölle määrätyn avustajankin palkkio ja kustannusten korvaus maksetaan lähtökohtaisesti valtion varoista. Edunvalvojan palkkion ja kustannusten korvausten määräämisessä sovelletaan esitutkintalain 4 luvun 8 §:n 2 momentista ilmenevästi holhoustoimesta annetun lain 44 §:stä ilmeneviä periaatteita. Niiden mukaan korvaus määrätään tarpeellisista kustannuksista. Lisäksi palkkion on oltava kohtuullinen tehtävän laatuun ja laajuuteen nähden.344 4.8.6 Kelpoisuudet Edunvalvoja voi olla esimerkiksi lapsen asioihin perehtynyt asiantuntija tai lainopillisen koulutuksen saanut henkilö. Henkilön sopivuutta edunvalvojaksi arvioitaessa on otettava huomioon edunvalvojaksi esitetyn henkilön taito ja kokemus sekä rikosasian laatu ja laajuus345. Kelpoisuusehdot määritellään HolhTL 5 §:ssä. 4.8.7 Edunvalvojan/huoltajan asema rikosprosessissa Edunvalvojan sijaisen tultua määrätyksi, huoltajalla ei ole enää puhevaltaa kyseissä rikosasiassa. Vaikka huoltajalla ei ole puhevaltaa, hänen rikosprosessuaalisessa asemassaan ei kuitenkaan tapahdu muutoksia. Tätä asiaa on käsitelty laajemmin teoksen otsikon Esitutkinnan asianosaiset alla. Esitutkintayhteistyö on välttämätöntä tilanteessa, jossa edunvalvojan sijaisen määrääminen tulee ajankohtaiseksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää esitutkintayhteistyökysymyksenä tilanteeseen, jossa on lapsen edun kannalta ns. eturistiriita. Tämä tarkoittaa sitä, että toinen huoltajista on rikoksesta epäiltynä tai tilanteessa on muutoin havaittavissa tahojen välillä oleva eturistiriita. Näissä tapauksissa edunvalvojan sijaisen hakemus tulee välttämättä tehdä. Huoltajan kuulemisen ja aseman osalta asiaa on käsitelty enemmän esitutkinnan asianosaisia (ETL 2:5) käsiteltäessä. Säilyttäessään asianomistajan aseman, huoltajalla on oikeus saada tietoa esitutkinnasta muiden asianosaisten tavoin, vaikka hänellä ei olekaan oikeutta käyttää puhevaltaa lapsen puolesta. 4.8.8. Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen edunvalvojan ohella Usein lapselle määrätty edunvalvojan sijainen toimii käytännössä usein myös lapselle määrättynä oikeudenkäyntiavustajana niin esitutkinnassa kuin myös oikeudenkäynnissä. Edunvalvojalla ja oikeudenkäyntiavustajalla on kuitenkin eri valtuudet. 344 HE 222/2010 vp s. 196 – 197. 345 HE 222/2010 vp s. 197. 135 Edunvalvojan tehtävänä on huolehtia, että kuultaessa lasta esitutkinnassa selvitetään rikosasian kannalta kaikki olennaiset seikat ja että tutkinta etenee lapsen edun mukaisesti. Edunvalvojalle kuuluu myös päätöksen tekeminen siitä, mitä hän lapsen edustajana lapsen puolesta vaatii. Oikeudenkäyntiavustaja puolestaan esittää nämä vaatimukset ja avustaa lasta esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä.346 Hyvä lähtökohta on, että edunvalvoja ja oikeudenkäyntiavustaja ovat eri henkilöitä; lapsen edunvalvoja voisi tällöin olla esimerkiksi lastensuojelun viranomainen ja lapsen oikeudenkäyntiavustaja julkinen oikeusavustaja tai asianajaja. Tätä on kutsuttu ns. tandem-malliksi347. Tällä menettelyllä pyritään estämään mahdollisen eturistiriitatilanteen syntyminen tilanteessa, jossa lapsen oikeudenkäyntiavustajana toimiva henkilö on edunvalvojan sijaisena esitettävistä vaatimuksista eri mieltä kuin päämiehenä oleva lapsi. Mallissa korostuu edunvalvojan rooli lapsen mielipiteiden ja edun edustajana sekä lasta tukevana henkilönä. Edunvalvojan ja oikeusavustajan tehtävien ja niihin liittyvän asiantuntemuksen näkökulmasta onkin arvioitu, että ainakin joissain tapauksissa tandem-malli olisi enemmän lapsen edun mukainen toimintamalli kuin tilanne, että molemmat tehtävät annetaan yhden henkilön vastuulle.348 4.9 Henkilön asema esitutkinnassa Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:9 Henkilön asema esitutkinnassa ETL 9 § 1 mom Kun henkilöön kohdistetaan esitutkintatoimenpiteitä, hänelle on mahdollisimman nopeasti ilmoitettava hänen asemansa esitutkinnassa. Tällainen ilmoittamisvelvollisuus koskee myös asemassa tapahtuneita muutoksia. Kun jotakuta kohtaan ryhdytään toimenpiteisiin esitutkinnassa, hänelle on ilmoitettava hänen asemansa siinä niin pian kuin se on mahdollista. Jos hänen asemansa esitutkinnassa muuttuu, on siitäkin hänelle ilmoitettava. Henkilöä voidaan kohdella esitutkinnassa kuultavana, jos hänen asemansa on epäselvä. 4.9.1 Epäselvä asema Esitutkintalain 4 luvun 9 §:n vastaa osittain aikaisemman esitutkintalain 9 §:n 1 momentissa olevaa sääntelyä. Uudessa säännöksessä on mahdollisuus kohdella henkilöä kuultavana. Säännöksen 1 momentin toisen virkkeen uusi muotoilu ilmentää sitä, että ilmoitus aseman muutoksestakin pitää tehdä mahdollisimman nopeasti.349 Henkilön asemalla esitutkinnassa on tärkeä merkitys, koska sen mukaan määräytyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa esitutkinnassa. Esitutkinnassa voivat 346 Ellonen (Toim.) 2013 s. 68. 347 Tandem -mallista enemmän Tuominen 2012 ja Tuominen 2014. 348 Ellonen (Toim.) 2013 s. 68. 349 HE 222/2010 vp s. 197–198. 136 kuultaviksi tulla asianosaisina asianomistaja, rikoksesta epäilty ja muu asianosainen. Lisäksi voidaan kuulla asianosaisen laillista edustajaa, todistajaa ja asiantuntijaa. Usein henkilön asema on esimerkiksi alustavan puhuttelun yhteydessä epäselvä, jolloin häntä kuullaan kuultavan ominaisuudessa. Ilmaisu kuultava on mainittu edellisen esitutkintalain valmistelutöissä (HE 14/1985 vp), mutta edellinen esitutkintalaki ei sisältänyt kuultavana kuulemista. Uudessa laissa tämä käytännön menettelytapa on kirjattu selvyyden vuoksi lakiin.350 Henkilön aseman määrittämisessä tulee vastaan rajanvetotilanteita, jotka liittyvät henkilön asemaan rikoksesta epäiltynä, todistajana tai kuultavana. Vähäisenkin rikosepäilyn tapauksissa on syytä katsoa henkilö epäillyksi, koska mainittuun asemaan liittyy oikeus olla myötävaikuttamatta kyseisen rikoksen selvittämiseen. Epäillyn asemaan liittyy lukuisia muitakin oikeuksia. Jos henkilöä ei epäselvissä tapauksissa kohdella epäiltynä ja jos rikosepäilyjen vahvistumisen myötä henkilöstä tulee kuitenkin rikoksesta epäilty, hänen todistajanaan antamat lausumat voivat olla asian selvittämisen ja epäillyn oikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallisia. Edellisen esitutkintalain säätämisen yhteydessä lakivaliokunta katsoi (LaVM 9/1986 vp), että tällaiseen lausumaan kohdistuu hyödyntämiskielto eli että se on jätettävä esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle. Tähän kysymykseen liittyy esitutkintalain 7 luvun 5 §:n 1 momentti, jonka mukaan tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan johtavan lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä ilmoituksia. Henkilöä ei saa siis nimetä kuultavaksi tarkoituksessa saada häneltä sellainen lausuma. Rikoksesta ilmiannettua tulee pitää epäiltynä, jollei ilmiantoa voida pitää selvästi perättömänä.351 Henkilön asemaan liittyvissä epäselvyystilanteissa häntä saattaa olla tarpeen kuulla uudestaan hänen asemansa selvittyä. Tämä liittyy perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä, joka säädetään rangaistavaksi rikoslain 15 luvun 2 §:ssä. Tämän säännöksen 1 momentin 2 kohta koskee tapausta, jossa muu kuin rikoksesta epäilty rikosasian esitutkinnassa henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syystä salaa siihen kuuluvan seikan. Mainittu kohta ei voi tulla sovellettavaksi silloin, kun ensin kuultavana kuultu sittemmin katsotaan epäillyksi. Ongelmallisempi on sijaan tilanne, jossa kuultava ilmenee asianomistajaksi tai todistajaksi. Uudelleen kuulemisen yhteydessä henkilö voi aikaisemmasta poiketen rangaistusuhkan alaisena antaa totuudenmukaisen kertomuksen, jolloin aikaisempi kertomus menettää merkityksensä. Perätöntä lausumaa koskevilla rangaistusuhilla pyritään saamaan oikeaa ja riittävää selvitystä esitutkinnassa.352 Ilmoitusta henkilön asemasta ei tarvitse tehdä kuin kerran, jollei ilmene aihetta uuteen ilmoittamiseen tai asemasta muistuttamiseen. Lisäksi ilmoittamisen osalta on otettava huomioon, mitä siitä erikseen säädetään esitutkintalain 7 luvun 10 §:n 1 momentissa. Mainitun säännöksen mukaan kuulusteltavalle on ennen kuulustelua ilmoitettava hänen asemansa esitutkinnassa. Vaikka henkilölle on aikaisemmin ilmoitettu hänen asemansa, ilmoitus täytyy tehdä uudelleen ennen kuulustelua. Useis350 HE 222/2010 vp s. 197–198. 351 HE 222/2010 vp s. 197–198. 352 HE 222/2010 vp s. 197–198. 137 sa tapauksissa riittää vain yhden ilmoituksen tekeminen, koska kysymys siitä usein ajankohtaistuu ainoastaan kuulustelun yhteydessä.353 Esimerkiksi verorikostutkinnassa tulee hyvin usein kuultavaksi henkilöitä, joiden asema on epäselvä. Tämä johtuu veropetoksen tunnusmerkistön tekoajoista. Mikäli henkilö on ollut koko kuluvan vuoden ”pimeästi” töissä, hän voi syyllistyä henkilökohtaiseen veropetokseen omassa verotuksessaan, aikaisintaan seuraavan vuoden keväällä. Tästä huolimatta henkilö olisi hyvä todistaja, kun selvitetään hänen työnantajafirmassaan tehtyä verorikosta. Tällaista työntekijää pitää lähtökohtaisesti kuulla asemassa kuultava. Tämä johtuu siitä, että lähtökohtaisesti hän olisi asiassa todistajana kuultaessa häntä työnantajaansa kohdistuvasta rikoksesta, mutta mikäli hän totuudenmukaisesti kertoisi kuulustelussaan ”pimeästä” työstään, niin hänelle olisi odotettavissa asiasta jälkiverot korotuksineen. Euroopan ihmisoikeussopimusta tulkittaessa jälkiverot rinnastetaan rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Siten henkilöä ei ole kuultu asiassa todistajana vaan asemassa kuultava (eli rikoksesta epäillyn oikeuksin). Toisen huoltajan ollessa epäiltynä lapseensa kohdistuneesta rikoksesta tulee määrättäväksi edunvalvojan sijainen. Edunvalvojan sijaisen määräämisen vaikutuksesta huoltajan puhevallan käyttämiseen ja asemaan on käsitelty esitutkinnan asianosaisia koskevan säännöksen (ETL 2:5) alla. Itsekriminointisuojan vuoksi henkilöä on parempi kuulla rikoksesta epäillyn asemassa, jos kyseeseen tulee vähäinenkin rikosepäily. Asemaan liittyen henkilön oikeudet ja velvollisuudet ovat erilaiset. 4.10 Oikeus käyttää avustajaa esitutkinnassa Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:10 oikeus käyttää avustajaa esitutkinnassa ETL 10 § Asianosaisella on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Asianosaiselle on ennen hänen kuulemistaan kirjallisesti ilmoitettava mainitusta oikeudesta, jollei asia ole suppeassa esitutkinnassa käsiteltävä. Rikoksesta epäillylle oikeudesta on kirjallisesti ilmoitettava viipymättä, kun hän menettää vapautensa kiinniottamisen, pidättämisen tai vangitsemisen yhteydessä. Esitutkintaviranomaisen on muutenkin selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen sitä edellyttäessä. (30.12.2013/1145) Asianosaisella on oikeus käyttää esitutkinnassa avustajaa. Rikoksesta epäillylle, joka on otettu kiinni, pidätetty tai vangittu, on viipymättä ilmoitettava hänen oikeudestaan käyttää avustajaa. Syyttäjä tai tutkinnanjohtaja tekee tuomioistuimelle esityksen oikeudenkäyntiavustajan tai tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun säännösten nojalla. Viimeksi mainitun esityksen, ennen kuin ketään voidaan epäillä syylliseksi rikokseen, tekee tutkinnanjohtaja. (11.7.1997/692) 353 HE 222/2010 vp s. 197–198. 138 Rikoksesta epäillyllä, joka on otettu kiinni, pidätetty tai vangittu, on oikeus pitää yhteyttä avustajaansa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse siten kuin tutkintavankeuslaissa (768/2005) ja Asianosaisella on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Rikoksesta epäillylle on poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta anilmoitettava mainitusta oikeudesta siten kuin 16 netussa laissa (841/2006) tarkemmin säädetään. ja 17 §:ssä säädetään. Asianomistajalle on ennen (29.9.2006/842) hänen kuulemistaan kirjallisesti ilmoitettava mainitusta oikeudesta, jollei asia ole suppeassa esitutkinnassa käsiteltävä. Esitutkintaviranomaisen on muutenkin selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen sitä edellyttäessä. HE 71/2014 on ehdotettu 1 momentti muutettavaksi: Tutkinnanjohtajan tai syyttäjän on tehtävä tuomioistuimelle esitys oikeudenkäyntiavustajan tai tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle, kun siihen on aihetta oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun säännösten nojalla, ja puolustajan määräämisestä rikoksesta epäillylle, kun siihen on aihetta mainitun luvun 1 §:n 3 momentin nojalla. Rikoksen luonteen sitä edellyttäessä esitutkintaviranomaisen on tiedusteltava asianomistajalta, suostuuko hän yhteystietojensa välittämiseen asianomistajien tukipalveluiden tarjoajalle, ja asianomistajan suostuessa siihen välitettävä yhteystiedot ilman aiheetonta viivytystä. (30.12.2013/1145) Asianosaisen avustajan kelpoisuudesta ja sen ratkaisemisesta säädetään 11 luvun 3 §:ssä. 4.10.1 Muutoksesta yleensä Aikaisemman esitutkintalain 10 §:ssä säädetään avustajan käyttämisestä esitutkinnassa. Esitutkintalaissa avustajan käyttöä koskeva sääntely on erotettu kahteen säännökseen, joista esitutkintalain 4 luvun 10 § koskee oikeutta käyttää avustajaa esitutkinnassa ja esitutkintalain 4 luvun 11 § epäillyn yhteydenpitoa avustajaan.354 Oikeutta käyttää esitutkinnassa avustajaa koskevasta säännöksestä on poistettu tarpeettomana virke, jonka mukaan esityksen avustajan määräämisestä tilanteessa, kun ketään ei voida vielä epäillä syylliseksi rikokseen, tekee tutkinnanjohtaja. Näissäkin tapauksissa esityksen teko-oikeus on tutkinnanjohtajalla ja virallisella syyttäjällä. Esityksen teon osalta noudatetaan muutenkin noudatettavaa pääsääntöä, jonka mukaan esitutkinnan aikana esityksen avustajan määräämisestä tekee tutkinnanjohtaja ja syyteharkinnan aikana syyttäjä. Jos ketään ei voida vielä epäillä rikoksesta, ollaan käytännössä esitutkintavaiheessa, jolloin esityksen tekovelvollisuus kuuluu ensisijaisesti tutkinnanjohtajalle.355 354 HE 222/2010 vp s. 198–200. 355 HE 222/2010 vp s. 198–200. 139 Säännöstä on ehdotettu muutettavaksi (HE 71/2014) siten, että epäillylle tehtävistä ilmoituksista säädettäisiin esitutkintalain 4 luvun 16 §:ssä ja 17 §:ssä. Sen vuoksi tästä säännöksestä on ehdotettu poistettavaksi avustajalle ilmoittamista koskevat velvoitteet356. 4.10.2 Kirjallinen ilmoittaminen Esitutkintalain 4 luvun 10 §:n 1 momentissa säädetään, että asianosaisella on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Asianosaiselle on ennen hänen kuulemistaan kirjallisesti ilmoitettava mainitusta oikeudesta, jollei asia ole suppeassa esitutkinnassa käsiteltävä. Rikoksesta epäillylle oikeudesta on kirjallisesti ilmoitettava viipymättä, kun hän menettää vapautensa kiinniottamisen, pidättämisen tai vangitsemisen yhteydessä. Esitutkintaviranomaisen on muutenkin selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan.357 Ilmoittamisvelvollisuutta tiukentaa myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 2012/13/EU (jäljempänä tiedonsaantioikeus-direktiivi358). Tiedonsaantioikeus-direktiivin mukaan esitutkintalain säännöksiä on täydennetty muun muassa rikoksesta epäilylle tehtävien ilmoitusten osalta. Edellä selostettu avustajan käyttämistä koskeva ilmoitusvelvollisuus on siis ehdotettu siirrettäväksi tämän luvun 16 §:ään ja 17 §:ään.359 Esitutkintalain 4 luvun 10 §:n 1 momentin mukaisen kirjallisen ilmoittamisen toteuttamistapa jää riippumaan tilanteesta. Jos asianosainen kutsuttaisiin kuulusteluun, oikeudesta avustajan käyttämiseen ilmoitetaan kirjallisessa kuulustelukutsussa, kuten jo nykyisinkin käytännössä tehdään. Jos erillistä kutsumista ei tarvita, kirjallinen ilmoitus annetaan asianosaiselle siinä vaiheessa, kun hänen kanssaan joudutaan ensimmäistä kertaa tekemisiin. Ilmoituksen antamisajankohdan osalta on otettava huomioon se, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan. Ilmoituksen antamisajankohdan ja kuulustelun toimittamisajankohdan väliin on siis jäätävä riittävä väli.360 Säännöksen uudella muotoilulla ilmoittamisesta kiinniottamisen, pidättämisen ja vangitsemisen yhteydessä korostetaan, että kirjallinen ilmoitus on tehtävä heti epäillyn menettäessä vapautensa. Riittävää ei siis ole, että ilmoitus tehdään vasta vangitsemisen yhteydessä, jos, kuten yleensä on asianlaita, henkilö on ollut ennen vangitsemista jo kiinniotettuna ja pidätettynä. 361 Kaikessa selostetussa ilmoittamisessa on huomioitava kielivaatimukset, kuten esitutkintalain 4 luvun 12 §, 13 § ja 14 § edellyttävät. 356 HE 71/2014. 357 HE 71/2014. 358 Tiedonsaantioikeus direktiivi 2012/13/EU. 359 HE 71/2014. 360 HE 222/2010 vp s. 198–200. 361 HE 222/2010 vp s. 198–200. 140 Velvollisuus ilmoittaa avustajankäyttöoikeudesta ei siis koske tapauksia, jotka käsitellään suppeassa esitutkinnassa. Sinällään suppeassakin esitutkinnassa asianosaisella olisi momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa. Niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa rikoksesta epäilty otetaan kiinni suppeassa esitutkinnassa, hänelle olisi kirjallisesti ilmoitettava oikeudesta käyttää valitsemaansa avustajaa. Suppeassa esitutkinnassa käsitellään niin lieviä rikoksia, että momentin kolmannessa virkkeessä mainitut pidättäminen ja vangitseminen eivät tule kysymykseen näissä tapauksissa.362 Poliisihallitus on määritellyt ilmoittamisesta, että avustajan käytöstä ja muista vaadittavista seikoista ilmoitetaan kiinnioton yhteydessä epäillylle määrämuotoisella lomakkeella363. Hänelle ei muodostuisi oikeutta ottaa yhteyttä avustajaan ennen kuin tutkinnanjohtaja on arvioinut epäillyn valitseman avustajan kelpoisuuden tässä yksittäisessä tapauksessa. Mikäli henkilöä aiotaan heti kuulustella, tilanne on luonnollisesti toinen. Alkuperäisesti säädettyä säännöstä ehdotettiin muutettavaksi (HE 14/2013) ennen sen voimaan tuloa vielä siten, että ensimmäisen momentin loppuun tuli viittaus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Muutoksen taustalla on erityisesti tarve varmistaa, että kuulusteltava henkilö ymmärtää avustajan merkityksen oikeudenkäynnin kannalta. Varmistaminen kuuluu esitutkintaviranomaisen velvollisuuksiin. Lainvalmistelutöissä viitataan ROL:n säännöksiin avustajan määräämisestä viran puolesta tilanteissa, joissa epäilty ei kykene puolustamaan itseään. Lainvalmistelutöissä korostetaan myös, että avustajan käyttöoikeuden toteutumisen kannalta merkitykselliset seikat ovat jälkikäteen todettavissa, ne tulisi tarvittaessa kirjata riittävän tarkasti, ensisijaisesti esitutkintapöytäkirjaan. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa epäilty luopuu oikeudestaan käyttää avustajaa. Jos kuulustelutilaisuus tallennetaan ääni- ja kuvatallenteeseen, kysymystä avustajan käyttämisestä tulisi käsitellä myös tallenteessa, jos se on tarpeen avustajan käyttöoikeuden asianmukaisen toteutumisen arvioimiseksi.364 4.10.3 Oikeus avustajaan Asianosaisen oikeus avustajan valitsemiseen täytyy siis turvata esitutkinnassa. Tämä on ollut lähtökohta jo aikaisemmankin lain aikana, vaikka valintaoikeudesta ei laissa säädetäkään. Usein asianosainen hankkii avustajan oma-aloitteisesti, jolloin kysymykseen ei tarvitse erikseen kiinnittää huomiota. Jos asianosaisella ei ole valmiiksi tarvitsemaansa avustajaa, esitutkintavirkamiehen tulee huolehtia siitä, että oikeus valita avustaja tosiasiallisesti toteutuu. Tämä tarkoittaa sitä, että asianosaisen tulee voida valita avustaja riittävän laajasta avustajapiiristä. Ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytännön mukaan asianmukaisena ei voida pitää esimerkiksi sitä, että poliisi suoraan ehdottaa avustajan hankittavaksi tietystä läheisestä asianajotoimistosta. Asianosaiselle voidaan antaa esimerkiksi Suomen Asianajajaliiton luettelo avustajan valitsemista var362 HE 222/2010 vp s. 198–200. 363 POHA - Ilmoitukset esitutkinta ja alustavat puhuttelut 2020/2013/5521. 364 HE 14/2013 vp s. 35. 141 ten. Asianosaisen oikeutta valita avustaja rajoittaisivat esitutkintalain 11 luvun 3 §:n säännökset avustajan kelpoisuudesta. Tutkinnanjohtaja voisi evätä asianosaisen valitseman avustajan käytön, jos avustajaksi ehdotettu henkilö ei täytä mainitun säännöksen 1 momentin yleisiä kelpoisuusehtoja tai jos henkilön toimimiselle avustajana on sen säännöksen 2 momentissa säädetty erityiseen kelpoisuuteen liittyvä este.365 Oikeudella avustajan käyttöön ei ole käytännön merkitystä, jollei samalla riittävässä määrin turvata asianosaisen mahdollisuutta tosiasiallisesti käyttää avustajaa. Tämän turvaamisen tietyistä tavoista säädettään kirjallisella ilmoittamisella oikeudesta käyttää valitsemaansa avustajaa. Avustajan tosiasiallisen saamisen huolehtimisvelvollisuus koskisi kaikkia asianosaisia, siis myös asianomistajaa. Käytännössä avustajan käyttötarve liittyy kuitenkin erityisesti epäiltyihin. Huolehtimisvelvollisuudella pyrittäisiin siihen, että avustaja olisi mukana esitutkinnassa mahdollisimman aikaisesta ajankohdasta lähtien. Oikeus käyttää avustajaa koskee myös vaihetta, jossa esitutkinnan aloittamisen edellytyksiä tutkitaan mukaan lukien alustava puhuttelu.366 Velvollisuus huolehtia avustajan käyttöä koskevan oikeuden toteutumisesta koskee puitteiden luomista avustajan käytölle. Asianosaiselle on avustajan käyttöoikeudesta ilmoittamisen lisäksi tarvittaessa kerrottava oikeusapuun ja puolustajan määräämiseen liittyvistä seikoista. Asianosaista on tarpeellisessa määrin avustettava avustajan valinnassa. Lisäksi on mahdollistettava asianosaisen yhteydenotto avustajaan tai ilmoitettava avustajalle, jos avustaja on tarpeen saada pikaisesti paikalle. Keskeisin velvollisuus koskee sitä, että esitutkintatoimenpide (lähinnä kuulustelu) olisi pyrittävä ajoittamaan niin, että avustajalla on mahdollisuus osallistua siihen. Tämä koskisi myös tilanteita, joissa tutkinnanjohtajan on ensin ratkaistava, täyttääkö avustajaksi esitetty henkilö esitutkintalain 11 luvun 3 §:ssä säädetyt kelpoisuusehdot.367 Esitutkintaviranomaiselle asetettu velvollisuus huolehtia siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu asianosaisen sitä halutessa, ei olisi ehdoton. Huolehtimisvelvollisuus ei koskisi kaikkia esitutkintoja ja esitutkintatoimenpiteitä, vaan olisi riippuvainen tapauksen olosuhteista. Viranomaisen menettelyä ohjaavina perusteina laissa mainitaan selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat.368 Tosiasiallisesti avustajan käytön toteutuminen ja avustajan hankkiminen tarkoittaa sitä, että henkilöllä on mahdollisuus itse päättää asiasta. Kyseeseen saattaa tulla tulkin käyttö tai muu vastaava toimenpide, jotta asia tulee ymmärretyksi. Mikäli henkilö luopuu avustajan käytöstä, siitä tulee tehdä erityisen hyvät merkinnät pöytäkirjaan tai muuhun asiakirjaan. Lisäksi luopumisen pätevyyden todentamiseksi tilanteen videointi olisi välttämätöntä, mikäli myöhemmin on oletettavissa tarvetta todentaa luopumisen vapaaehtoisuus. Rikokseen liittyvä peruste koskee ennen kaikkea rikoksen vakavuutta. Lievimmät rikokset ratkaistaan usein rikesakkomenettelyssä tai rangaistusmääräysmenettelyssä, joissa, kuten muissakaan suppean esitutkinnan käyttötapauksissa, ei ole usein tarvetta kiinnittää huomiota avustajan käyttöön liittyviin kysymyksiin. Toisaalta rikoksen 365 HE 222/2010 vp s. 198–200. 366 HE 222/2010 vp s. 198–200. 367 HE 222/2010 vp s. 198–200. 368 HE 222/2010 vp s. 198–200. 142 laatu tai laajuus voisi lievienkin rikosten kohdalla esimerkiksi rikoksella aiheutetun huomattavan vahingon vuoksi puoltaa avustajan kytkemistä asian selvittämiseen.369 Syyttäjällä tulee olla käytettävissään riittävä selvitys esitutkintalain 4 luvun 3 §:ssä selostetun itsekriminointisuojaan liittyvän oikeuden toteutumisesta ja lisäksi esitutkintalain 4 luvun 10 §:n mukaisesta avustajan käyttämistä koskevan oikeuden toteutumisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että itsekriminointisuojasta ja avustajan käytöstä on ilmoitettu epäillylle ja häneltä saatu vastaus on kirjattu ylös ja vielä varmistettu vastauksen dokumentoinnin riittävyys tulevaa oikeudenkäyntiä ajatellen. Vasta tämän jälkeen epäilty kertoo asiasta. Keskeistä epäillyn oikeuksien toteutumisen kannalta on, että hänellä on jo tutkinnan alkuvaiheessa, lähtökohtaisesti ennen kuin poliisi ensimmäisen kerran esittää hänelle kysymyksiä, mahdollisuus tavata avustajaansa ja käydä tämän kanssa luottamuksellisia keskusteluja. Tällöin avustaja voi selvittää epäillylle tämän oikeuksia ja epäilty voi arvioida asemaansa ja oikeuksiensa käyttöä kysymyksessä olevassa asiassa. Näin saatua kertomusta voidaan hyödyntää rikosprosessissa. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on korostettu sitä, että epäillyn oikeus avustajan käyttöön esitutkinnassa toteuttaa rikoksesta epäillyn itsekriminointisuojaa eli jokaisen oikeutta olla joutumatta pakotetuksi myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. 370 Rikoksen selvittämiseen liittyvistä asiaan vaikuttavista näkökohdista voidaan erityisesti mainita esitutkintatoimenpiteen erityinen kiireellisyys. Rikoksen selvittämisen kannalta voi olla välttämätöntä esimerkiksi puhutella ilmeistä asianosaista epäillyn rikoksen tapahtumapaikalla ilman, että avustaja ehditään saada paikalle. Joissakin tilanteissa kuulustelun kiireellisyys tai sen ajankohta saattavat vaikuttaa heikentävästi mahdollisuuksiin saada avustaja mukaan kuulustelutilaisuuteen. Samaan suuntaan voi vaikuttaa esimerkiksi kuulustelun järjestäminen syrjäisessä tai poikkeuksellisessa paikassa, mistä voi mainita esimerkkinä aluksella tapahtuvan kuulustelun. Asianosaisen henkilöön liittyvistä seikoista voidaan mainita esimerkiksi asianosaisen ikä ja asema esitutkinnassa. Avustajan tarve voi liittyä esimerkiksi asianosaisen nuoreen ikään tai asemaan nimenomaan rikoksesta epäiltynä.371 Säännökseen on lisätty ennen sen voimaan tuloa yhteystietoja koskeva osio372. Yhteystietoja koskeviin toimenpiteisiin tulisi lainvalmistelutöiden mukaan ryhtyä esimerkiksi silloin, kun rikos on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:ssä mainittu, mutta ei ole vielä selvää, onko asianomistajalla asiassa vaatimuksia, tai asian selvittäminen on muuten vielä alkuvaiheessa. Jos yhteystietoja koskevien velvoitteiden täyttämisen jälkeen voi ilmetä, että tukihenkilön määräämistä koskevat edellytykset täyttyvät. Tällöin täytyy ryhtyä toimenpiteisiin tukihenkilön määräämiseksi. Toisaalta yhteystietoja koskevaa tiedusteluvelvollisuutta ja tietojen välittämisvelvollisuutta ei ole kytketty mainitussa säännöksessä tarkoitettuihin rikoksiin, vaan ratkaisevaa olisi rikoksen luonne. Vaikka rikoslain 20, 21 tai 25 luvussa rangaistavaksi säädetyt rikokset kuuluisivat olennaisesti soveltamisalaan, myös muu, esimerkiksi kotirauhaan kohdistuva rikos voisi luonteensa perusteella edellyttää yh369 HE 222/2010 vp s. 198–200. 370 KKO 2012:45. 371 HE 222/2010 vp s. 198–200. 372 HE 14/2013 vp. 143 teystietoja koskeviin toimenpiteisiin ryhtymistä. Tällöin asian arvioinnissa olennaisia ovat, paitsi rikoksen vakavuus, sen havaittavat vaikutukset asianomistajaan.373 Käytännössä yhteystietojen välittämistä koskevaa menettelyä ei tarvitse käyttää vähäisiä rikoksia koskevassa summaarisessa menettelyssä, jossa teosta määrätään rikesakko tai rangaistusmääräyksin sakkorangaistus. Koska yhteystietojen välittämiselle tarvitaan asianomistajan suostumus, tietojen välittämistä eteenpäin ei voitaisi tehdä vastoin hänen tahtoaan. Tämä rajaa järkevällä tavalla tilanteita, joissa tukipalveluja tarjoaviin tahoihin tulee ottaa yhteyttä. Velvollisuus tiedustella suostumusta yhteystietojen välittämiseen tulee mahdollisuuksien mukaan toteuttaa silloin, kun esitutkintaviranomaisen edustaja on ensimmäistä kertaa tekemisissä asianomistajan kanssa. Yleensä tämä tapahtuu rikosilmoitusta tehtäessä. Jos asianomistajan kuulustelua ei vielä tehdä tällöin, tarve tiedustelemiseen saattaa syntyä myöhemmin. Toisaalta tarve tiedustella suostumusta saatetaan päätellä jo rikosilmoituksen tiedoista. Asianomistajan tukipalveluita tarjoavia tahoja ovat esimerkiksi rikosuhripalveluja tuottavat järjestöt samoin kuin tukipalveluja järjestävät viranomaiset. Kysymykseen voi tulla esimerkiksi terveydenhoitoalan ammattihenkilö tilanteessa, jossa rikoksen uhri on edelleen rikoksen aiheuttamassa järkytystilassa. Esitutkintalain 7 luvun 12 §:ssa säädetään muunkin asianomistajaa tukevan henkilön kuin asianomistajalle määrätyn tukihenkilön oikeudesta osallistua kuulusteluun. Asianomistajaa tukeva henkilö voidaan myöhemmin erikseen määrätä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 3 §:ssa tarkoitetuksi tukihenkilöksi. Lisäksi asianomistajalla voi olla tukihenkilön määräämisen jälkeen muukin häntä rikosprosessissa tukeva, esitutkintalain 7 luvun 12 §:ssa tarkoitettu henkilö.374 4.10.4 Oikeudenkäyntiavustaja ja tukihenkilö Esitutkintalain 4 luvun 10 §:n 2 momentti oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön määräämisestä poikkeaa aikaisemmin voimassa olleen lain 10 §:n 2 momentista. Ensinnäkin tutkinnanjohtajalle ja syyttäjälle on asetettu velvollisuus tehdä tuomioistuimelle esitys oikeudenkäyntiavustajan tai tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle (”… on tehtävä …, kun siihen on aihetta …). Samalla velvollisuus ulotetaan koskemaan myös puolustajan määräämistä epäilylle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.375 ROL 2 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan viran puolesta on tehtävä esitys puolustajan määräämisestä rikoksesta epäillylle silloin, kun 1) epäilty ei kykene puolustamaan itseään; 2) epäilty, jolla ei ole puolustajaa, on alle 18-vuotias, jollei ole ilmeistä, ettei hän tarvitse puolustajaa; 3) epäillyn valitsema puolustaja ei täytä puolustajalle asetettavia vaatimuksia tai kykene asianmukaisesti puolustamaan epäiltyä; tai 4) siihen on muu erityinen syy. 373 HE 14/2013 s. 36. 374 HE 14/2013 s. 36. 375 HE 222/2010 vp s. 198–200. 144 ROL 2 luvun lain 1a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten: 1) rikoslain 20 luvussa tarkoitetussa seksuaalirikosta koskevassa asiassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana; 2) rikoslain 21 luvun 1 - 6 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa, jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna; sekä 3) henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna. ROL 2 luvun 3 §:n mukaan sellaiselle 1 a §:ssä tarkoitetun rikoksen asianomistajalle, jota kuullaan henkilökohtaisesti asian selvittämiseksi sekä jonka voidaan katsoa tarvitsevan tukea esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä, voidaan 1 a §:ssä mainituin edellytyksin määrätä tehtävän hoitamiseen tukihenkilö, jolla on riittävä pätevyys. 4.11 Epäillyn yhteydenpito avustajaan Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:11 Epäillyn yhteydenpito avustajaan ETL 10 § 3 mom. Rikoksesta epäiltynä kiinniotetulla, pidätetyllä tai vangitulla on oikeus pitää yhteyttä avustajaansa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse siten kuin tutkintavankeuslaissa (768/2005) ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa (841/2006) tarkemmin säädetään. Rikoksesta epäillyllä, joka on otettu kiinni, pidätetty tai vangittu, on oikeus pitää yhteyttä avustajaansa tapaamalla, kirjeitse ja puhelimitse siten kuin tutkintavankeuslaissa (768/2005) ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa (841/2006) tarkemmin säädetään. (29.9.2006/842). Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että epäillyn ja hänen avustajansa yhteydenpidon luottamuksellisuus turvataan. 4.11.1 Yhteydenpidon sisältö Jos rikoksesta epäilty on vapaana, hänellä on mahdollisuus järjestää yhteydenpito avustajansa kanssa haluamallaan tavalla. Jos epäilty on otettu kiinni, pidätettynä tai vangittuna, tästä aiheutuva vapaudenmenetys rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan valmistella puolustustaan ja pitää yhteyttä avustajaansa. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n säätämiseen johtaneissa lain esitöissä onkin todettu, että vapautensa menettäneellä epäillyllä tulee aina olla oikeus puolustajaan, koska hänellä on muuten heikot mahdollisuudet järjestää puolustustaan. Esimerkiksi todistusaineiston hankkiminen voi tuottaa hänelle ylivoimaisia vaikeuksia. Puolustajan 145 saamisen jo esitutkinnassa on todettu olevan erityisen tärkeää silloin, kun rikoksesta epäiltyyn kohdistetaan sellaisia pakkokeinoja, jotka rajoittavat hänen mahdollisuuksiaan ryhtyä tulevaa oikeudenkäyntiä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin. 376 4.11.2 Yhteydenpidon toteutumisen turvaaminen Epäillyn oikeutta pitää yhteyttä avustajaan koskeva säännös on aikaisemman ja nykyisen lain tapaan rikoksesta epäillyn näkökulmasta käsiteltävä oikeus. Oikeus pitää sisällään myös sen, että avustajalla on tosiasialliset mahdollisuudet tavata päämiestään. Kun avustajalla on asian ajamisen vuoksi tarvetta pitää yhteyttä epäiltyyn, esitutkintaviranomaisen tulisi se mahdollistaa momentissa mainittujen lakien sallimissa puitteissa.377 Avustajien tapaamiset tulisi järjestää mahdollisuuksien mukaan aina, kun avustaja tai epäilty sitä pyytää. Säännöksen 2 momenttiin on otettu aikaisempaan lakiin sisältymätön säännös, jonka mukaan esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että epäillyn ja hänen avustajansa yhteydenpidon luottamuksellisuus turvataan. Tämä koskee muitakin epäiltyjä kuin 1 momentissa tarkoitettuja vapautensa menettäneitä epäiltyjä. Luottamuksen turvaaminen koskee kaikkea esitutkintaviranomaisen vaikutuspiirissä tapahtuvaa epäillyn ja avustajan välistä yhteydenpitoa.378 Yhteydenpidon luottamuksellisuuden turvaamisen osalta on korostettava sitä, että ehdotettavan pakkokeinolain 10 luvun 52 §:n 1 momentin nojalla tekninen kuuntelu tai tekninen katselu ei tule missään olosuhteissa kysymykseen rikoksesta epäiltynä kiinni otetun, pidätetyn tai vangitun ja hänen avustajansa välisiin keskusteluihin kohdistuvana.379 4.11.3 Kirjeet ja puhelut Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta 6 luvun 4 §:n mukaan (TutkintavankeusL:ssa on vastaavat pykälät koskien tutkintavankeja) vapautensa menettäneen asianajajalleen tai muulle oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 tai 5 momentissa tarkoitetulle oikeudenkäyntiasiamiehelle tai -avustajalle osoittamaa kirjettä tai muuta postilähetystä ei saa tarkastaa eikä lukea. Vapautensa menettäneelle saapunut kirje tai muu postilähetys, jonka kirjekuoresta tai muutoin käy luotettavasti ilmi, että kirjeen lähettäjä on säännöksessä tarkoitettu asiamies, saadaan vain vapautensa menettäneen läsnä ollessa avata ja sen sisältö tarkastaa lähetyksen sisältämää viestiä lukematta, jos on syytä epäillä, että kirje sisältää poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 4 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä. Muutoin tarkastuksessa noudatetaan, mitä saman lain 6 luvun 1 §:n 4 momentissa säädetään aineiden ja esineiden ottamisesta poliisin säilytettäväksi. 376 HE 132/1997 vp s. 53. 377 HE 222/2010 vp s. 200. 378 HE 222/2012 vp s. 200. 379 HE 222/2012 vp s. 200. 146 Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 6 luvun 5 §:n mukaan vapautensa menettäneen lähettämä tai hänelle saapunut kirje, muu postilähetys tai viesti saadaan pidättää, jos sen perille toimittaminen vaarantaa vapauteen kohdistuvan toimenpiteen tarkoituksen tai jos pidättäminen on tarpeen rikoksen estämiseksi tai säilytystilan järjestystä uhkaavan vaaran torjumiseksi taikka vapautensa menettäneen tai muun henkilön turvallisuuden suojelemiseksi. Saman lain 6 luvun 6 §:n mukaan vapautensa menettäneelle on lisäksi varattava tilaisuus olla puhelimitse yhteydessä 4 §:ssä tarkoitettuun asiamieheensä sekä muutoinkin säilytystilan ulkopuolelle sellaisten asioiden hoitamiseksi, joita ei voida toimittaa kirjeitse tai tapaamisella. Saman luvun 7 §:n mukaan vapautensa menettäneen ja 3 §:ssä tarkoitetun valvontaviranomaisen tai 4 §:ssä tarkoitetun asiamiehen välistä puhelua ei saa kuunnella. Jos puhelua kuunneltaessa ilmenee, että kyse on vapautensa menettäneen ja edellä mainitun henkilön välisestä yhteydestä, kuuntelu on lopettava. 4.11.4 Muut sovellettavat lait TutkintavankeusL:n 9 luvun 1 § mukaan tutkintavangilla on aina oikeus ilman aiheetonta viivytystä tavata 8 luvun 4 §:ssä tarkoitettu asiamiehensä. Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 7 luvun 1 § mukaan vapautensa menettäneellä aina oikeus ilman aiheetonta viivytystä tavata 6 luvun 4 §:ssä tarkoitettu asiamiehensä. Poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 7 luvun 5 § mukaan tapaamiskieltoa ei saa antaa lähiomaiselle, muulle läheiselle eikä vapautensa menettäneen 6 luvun 4 §:ssä tarkoitetulle asiamiehelle. 4.12 Esitutkinnan käsittelykieli Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:12 Esitutkinnan käsittelykieli ETL 37 § Esitutkinnassa käytetään kaksikielisen esitutkintaviranomaisen virka-alueella rikoksesta epäillyn kieltä, joko suomea tai ruotsia. Jos epäillyt ovat erikielisiä tai jos epäillyn kieli ei ole suomi tai ruotsi, esitutkintaviranomainen päättää käsittelykielestä asianosaisten oikeutta ja etua silmällä pitäen. Jos kielivalintaa ei voida tehdä tällä perusteella, käytetään esitutkintaviranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kieltä. Kuulusteltavalla on esitutkinnassa oikeus käyttää omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia sen mukaan kuin kielilain (423/2003) 10 ja 18 §:ssä säädetään. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava tulkkauksesta tai valtion kustannuksella hankittava tulkki silloin, kun viranomaisen ei kielilain mukaan ole käytettävä epäillyn kieltä. Oikeudesta käyttää saamen kieltä esitutkinnassa säädetään saamen kielen käyttämisestä viran- 147 Esitutkinnassa käytetään yksikielisen esitutkintaviranomaisen toimittamassa esitutkinnassa viranomaisen virka-alueen kieltä, jollei viranomainen asianosaisten oikeutta ja etua silmällä pitäen päätä toisen kielen käyttämisestä. Esitutkinnassa jokaisella on kuitenkin oikeus 1 momentista riippumatta käyttää suomea tai ruotsia kielilain (423/2003) 10 §:ssä säädetyllätavalla. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava tulkkauksesta tai valtion kustannuksella hankittava tulkki silloin, kun viranomaisen ei ole käytettävä sen kanssa asioivan henkilön kieltä. omaisissa annetussa laissa (516/1991). Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä kuultavalla on esitutkinnassa oikeus maksuttomaan tulkkiin, jollei esitutkintaviranomainen itse huolehdi tulkkauksesta. Viranomaisen on viran puolesta huolehdittava tulkkaustarpeen täyttämisestä. Tulkkaus on vastaavalla tavalla järjestettävä silloin, kun se kuultavan aisti- tai puhevian takia on tarpeen. ETL 38 § Mitä 24 §:n 1 momentissa ja 27 §:ssä on säädetty, koskee myös alustavia puhutteluja rikoksen selvittämiseksi. Oikeudesta käyttää saamen kieltä esitutkinnassa säädetään saamen kielilaissa (1086/2003). Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä on oikeus esitutkinnassa käyttää kieltä, jota hän ymmärtää ja osaa puhua riittävästi, sekä viittomakielisellä oikeus käyttää viittomakieltä. Esitutkintaviranomaisen on selvitettävä, tarvitseeko asianosainen tulkkausta. Esitutkintaviran omaisen on huolehdittava siitä, että asianosainen saa tarvitsemansa tulkkauksen. Tulkkina saa toimia rehellinen ja muuten tehtävään sopiva henkilö, jolla on tehtävän edellyttämät taidot. Esitutkintaviranomaisen on määrättävä tehtävään uusi tulkki, jos asianosaisen oikeusturva sitä edellyttää. Esitutkintaviranomainen voi määrätä tehtävään uuden tulkin myös muusta painavasta syystä. (8.11.2013/770) Tulkkaus on 2 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa järjestettävä myös silloin, kun se on kuultavan aisti- tai puhevian takia tarpeen. 4.12.1 Yleistä kieliasioista Esitutkinnassa noudatettaessa perus- ja ihmisoikeuksia ensisijaisena lähtökohtana on, että asianosainen ymmärtää, mitä käsiteltävässä asiassa tapahtuu. Poliisihallitus on määräyksellään selkeyttänyt vieraskielisen tulkkausta ja kääntämistä esitutkinnassa ja pakkokeinoja käytettäessä380. 4.12.2 Suomi tai ruotsi Vaikka esitutkinnan käsittelykieltä koskevaa esitutkintalain 4 luvun 12 §:ää suomen ja ruotsin osalta ei asiallisesti muutetakaan verrattuna edellisen esitutkintalain 37 §:n 1 momenttiin, tässä yhteydessä on syytä korostaa eräitä näkökohtia. Kuulusteltavalla on oikeus oman vapaan valinnan mukaan käyttää suomea tai ruotsia riippumatta siitä, 380 POHA - Tulkkaus ja kääntäminen 2020/2013/4104. 148 kumpi mainituista kielistä on hänen äidinkielensä. Esitutkintaviranomaisen olisi kielilain 23 §:n mukaisesti oma-aloitteisesti huolehdittava kielellisten oikeuksien toteutumisesta ja ilmoitettava oikeuksista kuulusteltavalle. Esitutkintavirkamies ei saa ohjata käytettävän kielen valintaa esimerkiksi omien kielellisten valmiuksiensa pohjalta.381 Säännös koskee esitutkintamenettelyä eikä ainoastaan esitutkintaviranomaisessa käytettävää kieltä. Tämä tarkoittaisi sitä, että säännöksiä on sovellettava riippumatta siitä, tapahtuuko asioiminen esitutkintavirkamiehen kanssa esitutkintaviranomaisen toimitiloissa (lähinnä poliisiasema) vai muualla (esimerkiksi epäillyn rikoksen tapahtumapaikka). Säännös myös koskee kaikkea esitutkintaa mukaan lukien suppea esitutkinta. Säännös koskee lisäksi tapahtumia ja toimenpiteitä, jotka liittyvät esitutkinnan aloittamista edeltävään aikaan (esimerkiksi rikosilmoituksen tekeminen ja alustava puhuttelu) eli siis esitutkintaa niin sanotussa laajassa merkityksessä.382 4.12.3 Saame Saamen kielilain 1 §:n 3 momentin mukaan lain eräänä tarkoituksena on taata saamelaisten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lakia sovelletaan 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan niihin tuomioistuimiin ja valtion piiri- ja paikallishallinnon viranomaisiin, joiden virka-alueeseen Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnat kokonaan tai osittain kuuluvat. Saamen kielellä puolestaan tarkoitetaan lain 3 §:n 1 kohdan mukaan inarinsaamen, koltansaamen tai pohjoissaamen kieltä käytetystä kielestä tai pääasiallisesta kohderyhmästä riippuen. Säännöksen 4 kohdan mukaan viranomaisella tarkoitetaan 2 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tuomioistuimia ja muita viranomaisia ja paliskuntia sekä Paliskuntain yhdistystä.383 Saamen kielilain 4 §:n mukaan saamelaisella on oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää kyseisessä laissa tarkoitetussa viranomaisessa saamen kieltä. Viranomainen ei saa rajoittaa tai kieltäytyä toteuttamasta kyseisessä laissa säänneltyjä kielellisiä oikeuksia sillä perusteella, että saamelainen osaa myös muuta kieltä, kuten suomea tai ruotsia. Lain 12 §:n 1 momentin mukaan saamelaisella on oikeus käyttää saamelaiskäräjistä annetun lain 4 §:ssä tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella viranomaisessa asioidessaan valintansa mukaan suomen tai saamen kieltä. Oikeudesta käyttää ruotsin kieltä säädetään kielilaissa. Saamen kielilain 19 §:n mukaan, kun kyseisen lain nojalla käytetään asian suullisessa käsittelyssä saamen kieltä, on asian käsitteleminen viranomaisessa pyrittävä antamaan saamen kielen taitoisen henkilön hoidettavaksi. Jos viranomaisessa ei ole sellaista saamen kielen taitoista henkilöä, joka voisi käsitellä asiaa, on viranomaisen järjestettävä maksuton tulkkaus, jollei se itse huolehdi tulkkauksesta. Tulkkauksen osalta on otettava huomioon edellä 2 momentin perusteluissa esitetty.384 381 HE 222/2010 vp s. 201. 382 HE 222/2010 vp s. 201. 383 HE 222/2010 vp s. 203. 384 HE 222/2010 vp s. 203. 149 4.12.4 Tulkkaus Esitutkintalain 4 luvun 12 §:n mukaan muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä on oikeus esitutkinnassa käyttää kieltä, jota hän ymmärtää ja osaa puhua riittävästi, sekä viittomakielisellä oikeus käyttää viittomakieltä. Esitutkintaviranomaisen on selvitettävä, tarvitseeko asianosainen tulkkausapua. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosainen saa tarvitsemansa tulkkausavun. Tulkkina saa toimia rehellinen ja muuten kyseiseen tehtävään sopiva henkilö, jolla on tehtävän edellyttämät taidot. Esitutkintaviranomaisen on määrättävä tehtävään uusi tulkki, jos asianosaisen oikeusturva sitä edellyttää tai tähän on muu painava syy. Tulkkauksen piiriin kuuluvat myös kuulustelun yhteydessä tapahtuvat kuulusteltavan ja hänen avustajansa neuvottelut. Sen sijaan säännöksen asettama velvoite huolehtia maksuttomasta tulkkauksesta ei koske muita heidän välisiään neuvotteluja, joihin soveltuu oikeusapua koskeva sääntely. Oikeusapulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeusavun myöntäminen vapauttaa edun saajan velvollisuudesta suorittaa palkkiota ja korvausta asian käsittelyssä tarvitsemastaan tulkkaus- ja käännösavusta. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle maksetaan kulukorvaus, joka voi koskea esimerkiksi avustajan tulkille maksamaa palkkiota asianajotoimistossa käydystä neuvottelusta. Tulkkauskustannusten maksaminen valtion varoista koskee koko valtakunnan aluetta mukaan lukien Ahvenanmaan maakunta.385 4.12.5 Muu kieli Ulkomaalaisen henkilön eli muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvan henkilön, kuulustelun yhteydessä tulee erityisesti harkita kuulustelutilaisuuden tallentamista ääni- ja kuvatallenteeseen. Vaatimus voi tuntua kohtuuttomalta niissä esitutkintaviranomaisissa, joissa ulkomaalaisten kuulustelu on jokapäiväistä toimintaa. Esitutkintaviranomainen päättää muusta kielestä kuultavan oikeutta ja etua ajatellen. Muulla kielellä kuulusteltavalla on oikeus joka tapauksessa tulkkaukseen. Mikäli kuulustelija epäilee, että kuulustelussa saattaa syntyä kiistaa sen oikeellisuudesta vedoten kielelliseen ymmärtämättömyyteen, on ääni- ja kuvatallenteen käyttö suotavaa. Avustajan läsnäolo on myös merkittävä estämään myöhempiä väitteitä. Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä on oikeus esitutkinnassa käyttää kieltä, jota hän ymmärtää ja osaa puhua riittävästi, sekä viittomakielisellä oikeus käyttää viittomakieltä. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa epäilty ei puhu tai ymmärrä esitutkinnassa käytettävää kieltä, suomea tai ruotsia. Esitutkintaviranomaisen on esitutkinnassa jo aiemman lain aikaan ollut selvitettävä epäillyn ja asianomistajan kieli ja tehtävä tästä merkintä esitutkintapöytäkirjaan. Hyvä lähtökohta on, että merkintä tehdään aina, kun vain nimikin tai jokin muu seikka on ulkomaalaiseen viittaava, vaikka henkilö puhuisi suomea. Selvyyden vuoksi säännökseen on lisätty kohta, jonka mukaan esitutkintaviranomaisen on selvitettävä, tarvitseeko asianosainen tulkkausta. Säännöksellä pannaan osittain täytäntöön tulkkausdirektiivin 2 artik385 HE 222/2010 vp s. 203. 150 lan 4 kohta, joka edellyttää, että käytössä on menettely tai mekanismi tulkkauksen tarpeen selvittämiseksi.386 Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä ei olisi oikeutta tulkkaukseen omalla kielellään. Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä on oikeus esitutkinnassa käyttää kieltä, jota hän ymmärtää ja osaa puhua riittävästi. Asianosaisella tulee olla asian laatuun nähden riittävä kielitaito siten, ettei kuulustelu tällä kielellä vaaranna hänen oikeusturvaansa. Kielitaidon riittävyyttä arvioitaessa merkitystä voi olla esimerkiksi sillä, onko kyse summaarisessa menettelyssä (rikesakko- tai rangaistusmääräysmenettely) vai tavallisessa rikosprosessissa käsiteltävästä asiasta. Esitutkintaviranomainen voi (säännöksessä mainituin edellytyksin) siten valita käytettävän kielen niin, että tulkkauksen järjestäminen ei aiheuta viranomaiselle kohtuuttomia käytännön vaikeuksia tai kustannuksia. Tämä kieltä koskeva rajaus on sopusoinnussa myös direktiivin vaatimusten kanssa. Tulkkausdirektiivin johdanto-osan kappaleen 22 mukaan tulkkaus olisi tarjottava epäillyn äidinkielellä tai jollakin muulla kielellä, jota hän puhuu tai ymmärtää, jotta hän kykenee käyttämään täysimääräisesti oikeuttaan puolustukseen ja jotta turvataan menettelyn oikeudenmukaisuus.387 4.12.6 Epäillyn asema Erikielisten epäiltyjen oikeutta ja etua arvioitaessa olisi otettava huomioon esimerkiksi epäiltyjen tosiasiallinen asema asiassa, toisin sanoen heitä koskevien rikosasian osuuksien laajuus ja merkitys suhteessa toisiinsa. Jos tietyn epäillyn osuuden laajuus (esimerkiksi useita epäiltyjä rikoksia verrattuna toisen epäillyn yhteen tekoon) on merkittävä suhteessa toisia epäiltyjä koskeviin osuuksiin, tämän epäillyn kielen käyttäminen esitutkinnan kielenä on perusteltua. Samoin jos esitutkintaviranomaisen arvion mukaan on odotettavissa, että tiettyä epäiltyä koskevan osuuden käsittely tulee muuten kestämään muita epäiltyjä kauemmin (esimerkiksi vaikeasti selvitettävä tai laajan selvityksen hankkimista edellyttävä rikos) tai että tietyn epäillyn osalta kuullaan laajaa joukkoa todistajia, esitutkintaviranomaisen on hyvä harkita tällaisen tietyn epäillyn kielen käyttämistä esitutkinnan kielenä.388 Edellä selostettu rajaus on tarkoituksenmukainen ja sopusoinnussa myös ihmisoikeussopimusten velvoitteiden kanssa. Esitutkintaviranomainen voi valita käytettävän kielen niin, että tulkkauksen järjestäminen ei aiheuta viranomaiselle kohtuuttomia käytännön vaikeuksia ja kustannuksia. Myös tämän momentin osalta on otettava huomioon, mitä edellä todetaan tulkkauksesta.389 Säännöksen soveltamisalaan kuuluvaan kuulusteluun liittyy korostettu tarve huolehtia siitä, että henkilön kuulustelukertomuksen sisältö on tarkistettavissa jälkikäteen. Tulkkauksen yhteydessä saattaa esimerkiksi sattua väärinkäsityksiä, joiden vuoksi kuulustelukertomus tulee virheellisesti kirjatuksi. Tämän vuoksi ulkomaalaisen henkilön kuulustelun yhteydessä tulisi erityisesti harkita kuulustelu386 HE 63/2013 vp s. 27. 387 HE 63/2013 s. 29. 388 HE 222/2010 vp s. 201. 389 HE 222/2010 vp s. 203. 151 tilaisuuden tallentamista ääni- ja kuvatallenteeseen, mistä säädettäisiin 9 luvun 3 §:ssä. Mainitun säännöksen mukaan kuulustelutilaisuus olisi otettava kokonaan tai osittain tallenteeseen, jos siihen on asian laatuun tai kuulusteltavan henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen syytä kuulustelun suorittamistavan, kuulustelun aikaisten tapahtumien tai kuulusteltavan kertomuksen jälkikäteistä todentamista varten. Henkilöön liittyvä syy voisi olla esimerkiksi hänen käyttämänsä vieras kieli tai muu kielitaitoonsa tai käyttämäänsä kieleen liittyvä seikka.390 4.12.7 Tulkin kelpoisuus Esitutkintalain 4 luvun 12 §:n 4 momentissa on määritelty esitutkinnassa toimivalta tulkilta vaadittavasta kelpoisuudesta. Tulkkina saa toimia rehellinen ja muuten kyseiseen tehtävään sopiva henkilö, jolla on tehtävän edellyttämät taidot. Tulkin sopivuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon tulkin koulutus, kokemus sekä tehtävän laatu. Sopivuutta arvioitaessa tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, onko tulkki asiaan tai asianosaiseen sellaisessa suhteessa, joka voisi vaikuttaa hänen puolueettomuuteensa. Tulkkauksen järjestäminen voi olla ongelmallista erityisesti harvinaisten kielten käyttämisen yhteydessä sekä kiireellisissä tilanteissa, joissa kuultavaa on rikoksen selvittämiseen liittyvistä syistä kuultava pikaisesti. Tämän vuoksi lakiin ei ole otettu säännöksiä tulkin esteellisyydestä, mutta mahdollisuuksien mukaan on kuitenkin pyrittävä siihen, että tulkkina käytetään esteetöntä henkilöä.391 Tulkilla tulisi olla tehtävän edellyttämä riittävä kielitaito. Yleisen kielitaidon lisäksi edellytetään asian laatuun nähden riittävää oikeudellisen terminologian tuntemusta. Tehtävän edellyttämällä taidolla tarkoitetaan myös tulkkaustehtävän vaatimaa tulkkaustaitoa. Tulkin on pystyttävä välittämään viesti muuttumattomana kieleltä toiselle. Tulkin on tulkkaustehtävää hoitaessaan oltava puolueeton ja neutraali. Tulkin tulisi olla sitä ammattitaitoisempi, mitä vaativammasta tehtävästä on kyse.392 Esitutkintaviranomaisen tulee ensisijaisesti määrätä tulkiksi pätevä ammattitulkki. Tulkiksi voidaan kuitenkin määrätä myös muu tehtävään sopiva ja kykenevä henkilö, jos esimerkiksi kielen harvinaisuudesta tai asian kiireellisyydestä johtuen pätevää ammattitulkkia ei ole saatavilla. Esitutkinnassa on pyrittävä siihen, että tulkkausta eivät suorita esitutkintavirkamiehet tai muut tulkin pätevyyttä vailla olevat 390 HE 222/2010 vp. s.203. Esitutkintalain 4 luvun 12 §:n osalta on otettava täydentävänä sääntelynä huomioon pohjoismainen kielisopimus (SopS 11/1987), joka koskee Suomen, Ruotsin, Islannin, Norjan ja Tanskan kansalaisia ja heidän käyttämiään suomen, ruotsin, islannin, norjan ja tanskan kieliä. Sopimus koskee 1 artiklan 2 kappaleen mukaan suullista ja kirjallista kanssakäymistä viranomaisen tai muun julkisen toimielimen kanssa, ei kuitenkaan puhelinkeskusteluja. Sopimusvaltiot sitoutuvat 2 artiklan mukaan vaikuttamaan siihen, että sopimusvaltion kansalainen tarvittaessa voi käyttää omaa kieltään asioidessaan muun sopimusvaltion viranomaisissa ja muissa julkisissa toimielimissä. Tämä koskee muun ohessa poliisiviranomaisia. Sellaisten toimielinten on mikäli mahdollista huolehdittava, että sopimusvaltion kansalainen saa niiden käsiteltävissä asioissa tarvittavan tulkitsemis- ja kääntämisavun. Rikosasioissa on kansalaisen aina saatava tarvittava tulkitsemisapu. Sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan tulkitsemis- ja kääntämiskustannukset 2 artiklassa tarkoitetussa asiassa on korvattava julkisista varoista. Tulkitsemiskustannukset virallisen syytteen alaisessa asiassa suoritetaan aina julkisista varoista. 391 HE 222/2010 vp s. 54 ja 202 ja HE 63/2013 vp s. 27–28. 392 HE 63/2013 vp s. 28. 152 henkilöt. Tulkin kelpoisuutta koskeva säännös ei kuitenkaan jatkossakaan estä sitä, että esitutkintaviranomainen voi joissakin tilanteissa huolehtia itse tulkkauksesta, jos sillä on tulkkaustehtävän laatuun nähden riittävä kielitaito. Näin voidaan menetellä erityisesti rikesakko- ja rangaistusmääräysmenettelyssä käsiteltävissä asioissa, joissa epäillyn oikeusturvan kannalta oleellista on, että epäilty ymmärtää rikesakon tai rangaistusvaatimuksen keskeisen sisällön.393 Esitutkintalain 4 luvun 12 §:n 4 momentin mukaan esitutkintaviranomaisen on määrättävä tehtävään uusi tulkki, jos asianosaisen oikeusturva sitä edellyttää. Esitutkintaviranomainen voi määrätä tehtävään uuden tulkin myös muusta painavasta syystä. Jos asianosainen katsoo, että tulkkauksen laatu ei ole riittävä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi, asianosainen voi pyytää, että esitutkintaviranomainen määrää tehtävään uuden tulkin. Asianosaisen nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta tulkkia ei kuitenkaan ole vaihdettava, jos vaihtamista ei ole pidettävä asianosaisen oikeusturvan kannalta tarpeellisena, esimerkiksi jos pyyntö on ilmeisen perusteeton. Esitutkintaviranomaisen tulee tarvittaessa myös oma-aloitteisesti ryhtyä toimenpiteisiin tulkin vaihtamiseksi, jos esitutkintaviranomainen huomaa, että tulkkauksen laatu tai tulkin muu menettely ei ole asianosaisen oikeusturvan kannalta asianmukainen. Tulkki voidaan vaihtaa myös muusta painavasta syystä, esimerkiksi rikostutkinnallisista syistä, jos esitutkintaviranomaisen tietoon tulee seikkoja, jotka antaisivat aiheen epäillä tulkin luotettavuutta.394 4.12.8 Etätulkkaus Kuten aikaisemmankin lain aikaan, tulkkaus voidaan järjestää myös etätulkkauksena käyttämällä esimerkiksi videoneuvottelua tai puhelintulkkausta. Toisin kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa oikeudenkäynnin osalta, etätulkkauksesta ei ole otettu esitutkintalakiin nimenomaista säännöstä. Etätulkkauksen käyttö esitutkinnassa on kuitenkin mahdollista. Myös etätulkkausta käytettäessä esitutkintaviranomaisen tulee huolehtia tulkkauksen riittävästä laadusta ja asianosaisten oikeusturvasta.395 393 HE 222/2010 vp s. 202 ja HE 63/2013 vp 28. 394 HE 63/2013 vp s. 28. 395 HE 63/2013 vp s. 29. 153 4.13 Asiakirjan kääntäminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:13 asiakirjan kääntäminen (SK 8.11.2013/770) ETL 39 § 1 mom. Asian kannalta olennainen esitutkinta-aineistoon kuuluva asiakirja tai sen osa on käännettävä kohtuullisessa ajassa kirjallisesti 12 §:ssä tarkoitetulle asianosaisen käyttämälle kielelle, jos kääntäminen on tarpeen asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Kuulustelusta on laadittava kuulustelupöytäkirja kuulusteltavan käyttämällä kielellä. Muistakin esitutkintatoimenpiteistä on laadittava pöytäkirja tai tehtävä merkintä muuhun asiakirjaan. Asianosaiselle voidaan 1 momentissa säädetystä poiketen kääntää suullisesti olennainen asiakirja tai sen osa tai yhteenveto asiakirjasta, jollei asianosaisen oikeusturva edellytä asiakirjan kääntämistä kirjallisesti. Esitutkintapöytäkirja laaditaan suomen tai ruotsin kielellä taikka kielilain 19 §:n 2 momentin nojalla osittain suomen ja osittain ruotsin kielellä. ETL 40 § 1. mom. 2 virke. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosainen saa riittävät tiedot oikeudestaan asiakirjan käännökseen ja tarvittaessa varmistettava, haluaako asianosainen tässä pykälässä tarkoitetusta asiakirjasta käännöksen. Asianosaiselle voidaan jättää antamatta käännös asiakirjasta, jos asianosainen luopuu oikeudestaan käännökseen. Tässä pykälässä tarkoitettu kääntäminen tapahtuu valtion kustannuksella, jollei esitutkintaviranomainen itse huolehdi kääntämisestä. Kääntäjänä saa toimia rehellinen ja muuten tehtävään sopiva henkilö, jolla on tehtävän edellyttämät taidot. Esitutkintaviranomaisen on määrättävä tehtävään uusi kääntäjä, jos asianosaisen oikeusturva sitä edellyttää. Esitutkintaviranomainen voi määrätä tehtävään uuden kääntäjän myös muusta painavasta syystä. Kääntämisestä on lisäksi voimassa, mitä kääntämisestä kielilaissa ja saamen kielilaissa säädetään. 4.13.1 Kääntäminen Esitutkintalain 4 luvun 13 § koskee asiakirjan kääntämistä eli asianosaisen oikeutta käännökseen olennaisesta esitutkinta-asiakirjasta. Pykälän 1 momentissa ei viitata tulkkaukseen, koska tulkin avulla tapahtuvasta suullisesta kääntämisestä säädetään 2 momentissa. Uutta on vaatimus siitä, että käännös on tehtävä kohtuullisessa ajassa. Asian kannalta olennainen esitutkinta-aineistoon kuuluva asiakirja tai sen osa olisi siten käännettävä kohtuullisessa ajassa kirjallisesti asianosaisen käyttämälle kielelle, 154 jos kääntäminen on tarpeen asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Tulkkausdirektiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti kääntämättä voidaan jättää keskeisten asiakirjojen sellaiset kohdat, jotka eivät ole merkityksellisiä sen kannalta, että epäilty tuntee häntä vastaan vireillä olevan asian.396 Muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisen osalta asianosaisen käyttämällä kielellä tarkoitetaan kieltä, jota asianosainen ymmärtää ja osaa puhua riittävästi.397 Säännös määrittelee kirjallisten käännösten laatimisvelvollisuuden. Tapauskohtaisista olosuhteista riippuu, milloin tulkkaamisen lisäksi tarvitaan asiakirjojen kääntämistä. Asianosaisten oikeusturvan toteutumisen kannalta olennaiset tiedot asiakirjoista ovat yleensä saatavissa tulkkauksen avulla. Kääntämisen kannalta erityistä merkitystä on todisteena käytettävillä asiakirjoilla. Kääntämisen tarve voi tulla vastaan laajaa asiakirjamateriaalia käsittävissä tapauksissa, joissa asianosaisen tiedontarvetta ei voida täysin tyydyttää tulkkauksen avulla. Huomioon on myös otettava oikeusapulain 4 §:n 1 momentin 2 kohta, jonka perusteella kääntäminen on järjestettävissä maksuttoman oikeusavun puitteissa.398 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) ei ole edellyttänyt, että epäillyllä olisi oikeus saada kirjallinen käännös kaikista kirjallisista todisteista tai virallisista asiakirjoista. EIT:n oikeuskäytännön mukaan epäillyllä on kuitenkin oikeus saada kirjallinen tai suullinen käännös kaikista sellaisista asiakirjoista, joiden kääntäminen on tarpeellista, jotta hän saa tiedon jutusta ja kykenee puolustautumaan. Vastaavasti tulkkausdirektiivin 3 artiklan mukainen oikeus saada keskeiset asiakirjat käännetyiksi kattaa kaikki sellaiset asiakirjat, jotka ovat keskeisiä sen varmistamisen kannalta, että epäilty kykenee käyttämään oikeuttaan puolustukseen ja että menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan.399 Säännöksen mukaan käännettävä on asian kannalta olennainen esitutkintaaineistoon kuuluva asiakirja tai sen osa, jos kääntäminen on tarpeen asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Kääntämisvelvollisuuden laajuus riippuisi tapauskohtaisista olosuhteista. Olennaisella asiakirjalla tarkoitettaisiin asiakirjaa, jonka sisällöllä on keskeinen merkitys asiassa. Esitutkintaviranomainen voi tarvittaessa harkita kääntämisvelvollisuuden laajuutta yhteistyössä syyttäjän kanssa. Kääntämisvelvollisuus edellyttäisi lisäksi, että kääntäminen on tarpeen asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Rikoksesta epäillyn osalta ratkaisevaa on kääntämisen merkitys epäillyn puolustautumismahdollisuuksien turvaamisen kannalta. Kääntäminen ei välttämättä ole tarpeen asianosaisen oikeuden valvomiseksi silloin, kun asianosaisella on mahdollisuus saada selville asiakirjan sisältö avustajansa avulla, eikä asiakirja ole sisällöltään monimutkainen tai vaikeasti ymmärrettävä. Toisaalta näissäkin tilanteissa kääntäminen voi olla tarpeen, jos asiakirja-aineisto on laaja. Kääntämisvelvollisuuden laajuutta harkittaessa huomioon voidaan ottaa myös asian laatu, asianosaisen henkilökohtaiset ominaisuudet sekä se, kuinka vakavasta rikosasiasta on kysymys.400 396 HE 63/2013 vp 29. 397 HE 63/2013 vp 29. 398 HE 222/2010 vp s. 204 ja HE 63/29. 399 HE 63/2013 vp s. 29–30. 400 HE 63/2013 vp s. 30. 155 Asiakirjan kääntäminen ei edellytä asianosaisen nimenomaista pyyntöä, vaan käännöksen tarpeellisuus on harkittava viran puolesta. Käännöksen tarpeellisuuteen vaikuttaa kuitenkin myös asianosaisen oma käsitys asiasta. Harkinnassa voidaan sen vuoksi ottaa huomioon myös se, onko asianosainen nimenomaisesti pyytänyt käännöstä. Asianosaisen nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta käännös voitaisiin jättää antamatta, jos käännöstä ei ole pidettävä asianosaisen oikeuden valvomisen kannalta tarpeellisena.401 Säännös edellyttää kirjallisten käännösten antamista kohtuullisessa ajassa. Käännökset olennaisista esitutkinta-aineistoon kuuluvista asiakirjoista on annettava sellaisessa ajassa, että asianosainen kykenee asianmukaisesti valvomaan oikeuksiaan rikosprosessissa. Käännösten tulee olla epäillyn saatavilla sellaisessa ajassa, että epäillylle jää riittävästi aikaa valmistella puolustustaan tulevassa oikeudenkäynnissä.402 4.13.2 Suullinen käännös Esitutkintalain 4 luvun 13 §:n 2 momentti mahdollistaa kääntämisen suullisesti. Säännös määrittää, milloin olennaisesta asiakirjasta voitaisiin kirjallisen käännöksen sijasta antaa suullinen käännös. Olennainen asiakirja tai sen osa voitaisiin kääntää tulkin avulla suullisesti, jollei asianosaisen oikeusturva edellyttää asiakirjan kääntämistä kirjallisesti. Suullinen käännös voidaan antaa esimerkiksi kuulustelun yhteydessä. Mahdollista on myös, että asianosaiselle ei käännetä olennaista asiakirjaa tai sen osaa sellaisenaan, vaan hänelle käännetään ainoastaan esitutkintaviranomaisen laatima yhteenveto kyseisestä olennaisesta asiakirjasta. Edellytyksenä tältäkin osin on, että suullista yhteenvetoa on pidettävä asianosaisen oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen kannalta riittävänä. Ehdotettu momentti vastaa asiakirjan suullista kääntämistä koskevaa direktiivin 3 artiklan 7 kohtaa, joka sallii suullisen käännöksen tai suullisen yhteenvedon antamisen edellyttäen, että tämä ei loukkaa menettelyn oikeudenmukaisuutta.403 Menettely edellyttää esitutkintaviranomaiselta tapauskohtaista harkintaa sen suhteen, onko suullinen käännös asianosaisen oikeusturvan kannalta riittävä. Tässä harkinnassa tulee ottaa huomioon muun muassa asian ja asiakirjan laatu, asianosaisen henkilökohtaiset ominaisuudet ja se, onko asianosaisella avustajaa, joka huolehtii asianosaisen oikeuksien toteutumisesta. Kirjallisen käännöksen tarpeeseen vaikuttaa se, kuinka vakavasta tai monimutkaisesta rikosasiasta on kysymys tai mikä on rikoksen johdosta odotettavissa oleva rangaistus. Suullinen käännös voi olla asianosaisen oikeusturvan kannalta riittämätön asiakirjan laadun vuoksi silloin, kun asiakirja sisältää niin paljon yksityiskohtaisia tai monimutkaisia tietoja, että niitä on suullisessa muodossa vaikea ymmärtää. Direktiivin edellyttämän kääntämisvelvollisuuden kannalta keskeistä on epäillyn puolustautumisoikeuden turvaaminen. Tarvetta asiakirjan kirjalliseen kääntämiseen ei yleensä ole esimer401 HE 63/2013 vp s. 30. 402 HE 63/2013 vp s. 30. 403 HE 63/2013 vp s. 30. 156 kiksi silloin, jos poliisin ja syyttäjän välisen yhteistyön perusteella on tiedossa, ettei syyttäjä tule ajamaan syytettä.404 Esitutkintaviranomaisen on viran puolesta harkittava, onko suullinen käännös olennaisesta esitutkinta-aineistoon kuuluvasta asiakirjasta asianosaisen oikeusturvan kannalta riittävä. Asiakirja voitaisiin ehdotetun momentin nojalla kääntää siten asianosaiselle suullisesti, vaikka asianosainen nimenomaisesti pyytää kirjallista käännöstä. Esitutkintaviranomainen voi harkinnassaan kuitenkin ottaa huomioon myös asianosaisen oman käsityksen kirjallisen käännöksen tarpeellisuudesta. Direktiivissä säädetyn käännöksiä koskevan oikeuden kunnioittaminen ei johdanto-osan kappaleen 23 mukaan saisi vaikuttaa muihin prosessuaalisiin oikeuksiin. Harkittaessa valintaa kirjallisen ja suullisen käännöksen välillä voitaisiin siten ottaa huomioon myös kääntämisen vaikutus menettelyn kestoon ja asianosaisen oikeuteen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.405 4.13.3 Luopuminen käännöstä koskevasta oikeudesta Esitutkintalain 4 luvun 13 §:n 3 momentin mukaan asianosaiselle voidaan jättää antamatta käännös asiakirjasta, jos asianosainen luopuu oikeudestaan käännökseen. Tämä säännös tulee sovellettavaksi, jos asianosaisella on oikeus olennaisen esitutkinta-aineistoon kuuluvan asiakirjan kirjalliseen tai suulliseen käännökseen. Jotta asianosainen voi luopua oikeudestaan käännökseen, hänen on kuitenkin oltava tietoinen pykälän mukaisista oikeuksistaan. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosainen saa riittävät tiedot oikeudestaan asiakirjan kirjalliseen tai suulliseen käännökseen. Riittävillä tiedoilla tarkoitetaan samaa kuin direktiivin 3 artiklan 8 kohdassa, jonka mukaan epäilty voi luopua direktiivin mukaisesta oikeudestaan käännökseen, jos epäilty on täysin selvillä luopumisen seurauksista. Epäillylle on siten ilmoitettava pykälässä säädetystä oikeudesta asiakirjan kirjalliseen tai suulliseen käännökseen sekä käännöksen maksuttomuudesta. Direktiivin mukaan käännösoikeudesta luopumisen edellytyksenä on myös, että luopuminen on yksiselitteistä ja vapaaehtoista. Tämän esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa varmistettava asianosaiselta tai hänen asiamieheltään asiaa tiedustelemalla, haluaako asianosainen tässä pykälässä tarkoitetusta asiakirjasta käännöksen.406 4.13.4 Kääntäjän kelpoisuus Esitutkintalain 4 luvun 13 §:n 4 momentissa on kääntäjän kelpoisuutta koskeva säännös. Kääntäjänä saa toimia rehellinen ja muuten kyseiseen tehtävään sopiva henkilö, jolla on tehtävän edellyttämät taidot. Kääntäjän sopivuutta ja kääntäjältä edellytettäviä taitoja arvioidaan vastaavasti kuin esitutkintalain 4 luvun 12 §:n 4 momentissa tulkin osalta arvioidaan. Käännösten laadun turvaamiseksi esitutkintaviranomaisen 404 HE 63/2013 vp 30–31. 405 HE 63/2013 vp s. 31. 406 HE 63/2013 vp s. 31. 157 tulee ensisijaisesti käyttää kääntäjinä auktorisoituja kääntäjiä. Tarvittaessa kääntäjinä voitaisiin kuitenkin käyttää myös muita tehtävään sopivia ja kykeneviä henkilöitä.407 Esitutkintaviranomaisen on määrättävä tehtävään uusi kääntäjä, jos asianosaisen oikeusturva sitä edellyttää. Esitutkintaviranomainen voi määrätä tehtävään uuden kääntäjän myös muusta painavasta syystä. Jos asianosainen katsoo, että käännöksen laatu ei ole riittävä menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi, asianosainen voi pyytää, että esitutkintaviranomainen määrää tehtävään uuden kääntäjän. Asianosaisen nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta kääntäjää ei kuitenkaan ole vaihdettava, jos vaihtamista ei ole pidettävä asianosaisen oikeusturvan kannalta tarpeellisena, esimerkiksi jos pyyntö on ilmeisen perusteeton. Esitutkintaviranomaisen tulee tarvittaessa myös oma-aloitteisesti ryhtyä toimenpiteisiin uuden käännöksen hankkimiseksi, jos esitutkintaviranomainen huomaa, että käännöksen laatu ei ole asianosaisen oikeusturvan kannalta riittävä. Kääntäjä voidaan vaihtaa myös muusta painavasta syystä, esimerkiksi rikostutkinnallisista syistä, jos esitutkintaviranomaisen tietoon tulee seikkoja, jotka antaisivat aiheen epäillä kääntäjän luotettavuutta.408 4.13.5 Kielilain soveltaminen Esitutkintalain 4 luvun 13 §:n 5 momentti tarkoittaa sitä, että 1 momenttia sovellettaisiin tapauksissa, joissa kielilaki tai saamen kielilaki ei tule sovellettavaksi. Oikeudesta toimituskirjan ja muun asiakirjan käännökseen säädetään kielilain 20 §:ssä ja saamen kielilain 20 §:ssä. Kielilain mainitun säännöksen lähtökohtana on, että jos asiakirja on laadittu toisella kuin asianosaisen kielellä, valtion viranomaisen on annettava asianosaiselle pyynnöstä maksuton virallinen käännös asiakirjasta siltä osin kuin asia koskee hänen oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan. Saamen kielilaissa lähtökohta on sama lukuun ottamatta sitä, että mainittu laki koskee suomen tai ruotsin kielellä laadittuja asiakirjoja. Saamen kielilain mukaan kääntämisvelvollisuus ei ulotu tapauksiin, joissa asiakirja on asian ratkaisuun ilmeisesti vaikuttamaton.409 Mainitut kielilain ja saamen kielilain pykälät koskevat suomen- tai ruotsinkielisen asiakirjan kääntämistä toiselle näistä kielistä tai saamen kielelle. Kielilain säännöksen perusteluissa (HE 92/2002 vp) todetaan, että rikosasiassa säännöstä on tulkittava laajasti niin, että kääntämisvelvollisuus tarpeen mukaan ulottuu myös esitutkintaan, esimerkiksi esitutkintapöytäkirjaan ja mahdolliseen muuhun esitutkinnassa kertyneeseen aineistoon, jonka kääntäminen vastaajan puolustuksen tai muutoin hänen oikeusturvansa kannalta on perusteltua. Vaikka perusteluissa tältä osin puhutaan vain vastaajasta, voidaan säännöksen katsoa soveltumisalaltaan ulottuvan myös muuhun rikosasian asianosaiseen. Saamen kielilain kyseisen säännöksen perusteluissa (HE 46/2003 vp) todetaan sen vastaavan olennaiselta sisällöltään kielilain 20 §:n 1 ja 2 momenttia.410 407 HE 63/2013 vp s. 31. 408 HE 63/2013 vp s. 32. 409 HE 222/2010 vp s. 204 ja HE 63/2013 vp s. 32. 410 HE 222/2010 vp s. 204. 158 Esitutkintalain 4 luvun 13 §:n 1—4 momentit tulisivat suomen-, ruotsin- ja saamenkielisten osalta sovellettaviksi sellaisissa tapauksissa, joissa asiakirja tai sen osa on muun kuin suomen- tai ruotsinkielinen. Pykälän 1—4 momentin sääntelyllä ei voitaisi missään tapauksessa rajoittaa niitä oikeuksia, joita asianosaisella on kielilain tai saamen kielilain nojalla. Mainitut momentit voisivat kyllä tulla sovellettaviksi näiden lakien säännöksiä täydentävästi.411 Yhteenvetona voidaan todeta, että olennaisen esitutkinta-aineiston kääntäminen asianosaisen käyttämälle kielelle on välttämätöntä, jos kääntäminen on tarpeen asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Säännökset mahdollistavat myös suullisen kääntämisen, jollei asianosaisen oikeusturva edellytä asiakirjan kääntämistä kirjallisesti. Avustajan merkitys asianosaisen oikeusturvan kannalta on merkityksellinen. Lisäksi asianosainen voi luopua oikeudestaan käännökseen. Oikeusturvan kannalta olennaisen materiaalin kääntämisen arvioiminen on haasteellista. Asiakkaan puolelta saattaa tulla pyyntö koko esitutkintamateriaalin kääntämiseen vedoten esimerkiksi puolustautumismahdollisuuksiin. Mikäli henkilö on käyttänyt esimerkiksi kuulustelussa avustajaa ja tulkkia, jolloin hänelle on kerrottu riittävän tarkasti kaikki seikat, voidaan kääntämisen rajoittamista harkita. Toisaalta kääntämisen suhteen voi olla syytä tehdä esitutkintayhteistyötä syyttäjän kanssa, jotta kaikki syytettä varten tarpeelliset asiakirjat tulevat käännettyä. 4.14 Ilmoitusten, kutsujen ja kirjeiden kieli Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:14 ilmoitusten, kutsujen ja kirjeiden kieli Esitutkintaan liittyvissä ilmoituksissa, kutsuissa ja kirjeissä käytettävästä kielestä säädetään kielilain 19 §:n 3 momentissa ja saamen kielilain 15 §:n 1 momentissa. Muulle kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkieliselle on ilmoitus, kutsu tai kirje lähetettävä mahdollisuuksien mukaan kielellä, jota hänen voidaan olettaa riittävästi ymmärtävän. 4.14.1 Kutsut, kirjeet ja ilmoitukset Poliisihallitus on määräyksellään selkeyttänyt vieraskielisen tulkkausta ja kääntämistä esitutkinnassa ja pakkokeinoja käytettäessä412. 411 HE 222/2010 vp s. 204. 412 POHA - Tulkkaus ja kääntäminen 2020/2013/4104. 159 Esitutkintalain 4 luvun 14 §:n säännös kutsuista, kirjeistä ja ilmoituksista eroaa saman luvun 13 §:stä sen verran, että tässä säännöksessä puhutaan vain ilmoituksista, kutsuista ja kirjeistä. Momentti koskee kaikille esitutkintaan osallistuville lähetettäviä ilmoituksia (esimerkiksi esitutkintalain 11 luvun 1 §:n mukainen ilmoitus esitutkintapäätöksestä), kutsuja (esimerkiksi kutsu kuulusteluun) ja kirjeitä. Muut kuin esitutkinnan asianosaiset olisivat viitatussa kielilain säännöksessä tarkoitettuja, joille lain mukaan olisi ilmoitettava vireillä olevasta tai vireille tulevasta asiasta.413 Säännöksessä käytetty ilmaisu mahdollisuuksien mukaan tarkoittaa sitä, että poliisin tulisi käytettävissä olevilla keinoillaan selvittää kieli, jota vastaanottajan voi olettaa ymmärtävän. Väestörekisteritiedoista selviää henkilön äidinkieli, jota yleensä voidaan pitää lähtökohtana. Sitä ei kuitenkaan tarvitsisi käyttää, jos henkilön voidaan perustellusti olettaa ymmärtävän muuta kieltä. Esimerkiksi aikaisempien esitutkinnassa olleiden asioiden perusteella saatetaan tietää, että henkilö pitkään Suomessa oleskelleena ymmärtää hyvin suomen kieltä. Yleisesti käytettävänä kielenä kysymykseen saattaa tulla englannin kieli.414 Jos momentissa tarkoitettu henkilö ei kutsusta huolimatta saavu kuulusteluun, ennen turvautumista esitutkintalain 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun noutoon saattaa olla tarvetta kiinnittää huomiota siihen mahdollisuuteen, että henkilö ei ole ymmärtänyt saamaansa kutsua. Noutamiseen ei saa johtaa se, että esitutkintavirkamiehelle on kutsumiseen yhteydessä tapahtunut selvä kieleen liittyvä arviointivirhe.415 Kielilain 19 § 3 momentin mukaan ilmoituksissa, kutsuissa ja kirjeissä, jotka lähetetään asianosaiselle tai sille, jolle lain mukaan on ilmoitettava vireillä olevasta tai vireille tulevasta asiasta, kaksikielisen viranomaisen on asian käsittelykielestä riippumatta käytettävä vastaanottajan kieltä, jos se on tiedossa tai kohtuudella selvitettävissä, taikka sekä suomea että ruotsia. Esitutkintalain 7 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan kuulusteltavalle olisi ennen kuulustelua ilmoitettava hänen kielellisistään oikeuksistaan. Ennen esitutkintaan noutamista tulee varmistaa, että henkilöllä on ollut mahdollisuus ymmärtää saamansa kutsu. Ilmoitus, kutsu tai kirje on mahdollisuuksien mukaan lähetettävä kielellä, jota vastaanottajan voidaan olettaa riittävästi ymmärtävän. Poliisihallitus on määräyksellään selkeyttänyt vieraskielisen tulkkausta ja asiakirjojen kääntämistä esitutkintatoimenpiteitä tehtäessä.416. 413 HE 222/2010 vp s. 205. 414 HE 222/2010 vp s. 205. 415 HE 222/2010 vp s. 205. 416 POHA - Tulkkaus ja kääntäminen 2020/2013/4104. 160 4.15 Asianosaisjulkisuus esitutkinnassa Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:15 asianosaisjulkisuus esitutkinnassa ETL 11 § Asianosaisella on esitutkinnan aloittamisen jälkeen oikeus saada tieto esitutkintaan johtaneista ja esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista. Asianosaisella on oikeus saada tietoonsa, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi, niin pian kuin siitä ei voi aiheutua haittaa rikoksen selvittämiselle. Esitutkintaviranomainen voi esitutkinnan aikana rajoittaa asianosaisen oikeutta saada tieto 1 momentissa tarkoitetuista seikoista, jos tietojen antamisesta on haittaa asian selvittämiselle. Huomioon on otettava myös viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) ja muualla laissa olevat asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevat rajoitukset. Esitutkinta-asiakirjojen julkisuudesta säädetään 9 luvun 7 §:ssä. HE 71/2014 säännös on ehdotettu muutettavaksi: Asianosaisella on esitutkinnan aloittamisen jälkeen oikeus saada tieto esitutkintaan johtaneista ja esitutkinnassa ilmi tulleista seikoista sekä esitutkinta-aineistosta, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta ennen tutkinnan lopettamista, jos tietojen antamisesta on haittaa asian selvittämiselle. Asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta, jos tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi. Asianosaisella ei ole oikeutta saada tietoa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 11 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetuista yhteystiedoista. Kun harkitaan asianosaisen oikeutta saada tietoja tai sen rajoittamista, arvioinnissa on otettava huomioon asianosaisen oikeus puolustautua asianmukaisesti tai muuten asianmukaisesti valvoa oikeuttaan oikeudenkäynnissä. Oikeuteen saada tieto salaisen pakkokeinon käytöstä sovelletaan lisäksi, mitä pakkokeinolain 10 luvun 60 ja 62 §:ssä säädetään ja oikeuteen saada tieto salaisen tiedonhankintakeinon käytöstä, mitä poliisilain 5 luvun 58 ja 60 §:ssä säädetään. 161 Asianosaisen oikeuteen saada tieto esitutkintaaineistosta sovelletaan muutoin, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään. Tiedon antamiseen ääni- ja kuvatallenteesta sovelletaan kuitenkin, mitä 9 luvun 7 §:n 2 momentissa säädetään. 4.15.1 Muutoksesta yleensä Asianosaisjulkisuudella tarkoitetaan asianosaisten oikeutta saada tietoja häntä itseään koskevien asiakirjojen sisällöstä. Asiakirjalla tarkoitetaan JulkL:ssa kirjallisen ja kuvallisen esityksen lisäksi käyttönsä vuoksi yhteen kuuluvaksi kohdetta tai viestiä, joka on saatavissa automaattisen tietojenkäsittelyn tai äänen- tai kuvantoistolaitteiden taikka muiden apuvälineiden avulla. Viranomaisen asiakirja on taas viranomaisen hallussa oleva asiakirja, joka liittyy kyseiseen toimialaan. Muistiinpanot eivät ole JulkL 5 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan viranomaisen asiakirjoja.417 Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 1 momentti ja 2 momentin ensimmäinen virke vastaavat aikaisemman esitutkintalain 11 §:ää kuitenkin sillä tavoin täsmennettynä, että tiedonsaantioikeus koskisi esitutkinnan aloittamisen jälkeistä aikaa ja myös esitutkintaan johtaneita seikkoja. Erityisesti rikoksesta epäillyn ja hänen puolustautumismahdollisuuksiensa kannalta merkitystä ei ole pelkästään esitutkinnassa ilmitulleilla seikoilla vaan myös sillä, millä tavalla esitutkinnan aloittamiseen on päädytty. Useissa tapauksissa tämä tosin on hänen tiedossaan muutenkin.418 Tiedonsaantioikeus-direktiivi419 muuttaa myös asianosaisjulkisuus esitutkinnassa säännöstä. Säännöksessä säädetään asianosaisen tiedonsaantioikeudesta myös esitutkinta-asiakirjojen osalta. Asianosaisella on oikeus saada tieto esitutkinta-aineistosta, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Tältä osin säännös vastaa aikaisemmin sovelletun JulkL:n 11 §:n säännöstä, jonka mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Asianosaisen tiedonsaantioikeus ei ole enää sidottu JulkL:n 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun viranomaisen asiakirjan määritelmään. Muilta osin asianosaisjulkisuuden laajuutta ei ole muutettu.420 Asianosaisella ei JulkL:n 11 §:n nojalla oikeutta saada tietoa sellaisesta esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, joka ei täytä JulkL:n 5 §:n 2 momentissa olevaa viranomaisen asiakirjan määritelmää421. Muutos liittyy oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukseen, joka edellyttää, että asianosaisella on oikeus sellaiseenkin aineistoon, jota ei voida pitää JulkL:n tarkoitettuna viranomaisen asiakirjana, mutta johon asianosaisella täytyy olla mahdollisuus tutustua, jotta menettelyn oikeudenmukaisuus turvataan ja asianosainen voi valmistella puolustustaan.422 417 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 589. 418 HE 222/2010 vp s. 206. 419 Tiedonsaantioikeus direktiivi 2012/13/EU. 420 HE 71/2014 vp s. 23. 421 Kts. KHO 2005:89 ja KHO 2007:64. 422 HE 71/2014 vp s. 23 – 24. 162 Rikoksesta ilmoittaneen henkilön osalta täytyy suorittaa tapauskohtainen harkinta siitä, mistä esitutkinta alkaa. Esimerkiksi rattijuopumustapauksessa epäily alkanee siitä, kun henkilö puhaltaa alkometriin, mikäli tulos osoittaa alkoholipitoisuutta. Mahdollista ilmoittajatietoa ei ole välttämättä tarpeen mainita rikosilmoituksessa. Jos ilmoittaja on antanut vihjeensä luottamuksellisesti, niin kyseeseen tulee myös poliisilain 7 luvun 1 § ja 7 luvun 3 §:n soveltamistilanne, joiden mukaan poliisin ei tarvitse paljastaa luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilöllisyyttä. Ongelmiin tullaan heti, jos kyseenomaisen ilmoittajan nimi kirjataan rikosilmoitukseen (asianosaisjulkisuus). Tällöin ilmoittamatta jättämisen perusteluita pitää hakea JulkL:n 11 §:n 2 momentin 1,2 ja 7 -kohdista ja esitutkintalain 4 luvun 15 §:stä. Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä esitutkintaviranomainen velvoitetaan noudattamaan laissa säädettyjä asianosaisen tiedonsaantioikeuden rajoituksia, joihin liittyviä säännöksiä ovat JulkL:n 11 §:n 2 momentti sekä pakkokeinolain 10 luvun 60 ja 62 §. Asianosaisen tiedonsaantioikeus koskisi myös hänen edustajansa ja avustajansa tiedonsaantioikeutta.423 4.15.2 Haitta Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n mukaisesti esitutkintaviranomainen voi esitutkinnan aikana rajoittaa asianosaisen oikeutta saada tieto esitutkintaan johtaneista ja esitutkinnan aikana ilmi tulleista seikoista, jos tietojen antamisesta on haittaa asian selvittämiselle. On haittaa tarkoittaa sitä, että tutkinnanjohtajan tulee pystyä osoittamaan se haitta, joka tiedon antamisesta aiheutuisi. Jos kyse ei ole JulkL:n mukaisesta tiedon antamisen rajoittamisesta, tulee asiasta tehdä esitutkintalain 11 luvun 1 §:n mukainen päätös, mikäli se vaikuttaa asiakkaan oikeuksiin, etuisuuksiin tai velvollisuuksiin. Haittaa koskeva määrittely on pysynyt ehdotetussa muutosehdotuksessa asiallisesti ennallaan.424 4.15.3 Rajoittamistapauksia JulkL:n 11 § 2 momentin asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta muun muassa: • asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua (1 kohta); • esitutkinnassa ja poliisitutkinnassa esitettyyn tai laadittuun asiakirjaan ennen tutkinnan lopettamista, jos tiedon antamisesta aiheutuisi haittaa asian selvittämiselle (2 kohta); • todistajan, asianomistajan tai asianosaisen taikka rikosilmoituksen, lastensuojelulain 40 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tai muun niihin verrattavan viranomaisen toimenpiteitä edellyttävän ilmoituksen tekijän salassa pidet423 HE 222/2010 vp s. 206. 424 HE 71/2014 vp s. 24. 163 täviin osoite-, puhelin- ja muihin vastaaviin yhteystietoihin, jos tiedon antaminen vaarantaisi todistajan, asianomistajan tai asianosaisen tai ilmoituksen tekijän turvallisuutta, etuja tai oikeuksia (7 kohta). Mikäli edellä mainittu aineisto tulee oikeudenkäyntiaineistoon, asianosaisella on oikeus saada siitä tieto. Esitutkinnan aikana asianosaisjulkisuus on voitu evätä JulkL 11 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla, jos tiedon antaminen aiheuttaisi haittaa asian selvittämiselle. Tärkeä yleinen etu, lapsen etu tai tärkeä yksityinen etu perusteella asianosaisjulkisuutta voidaan evätä esitutkinnan päätyttyä aina tuomioistuimelle jättämiseen saakka.425 Erittäin tärkeä yleinen etu tarkoittaa lähinnä valtion turvallisuuteen liittyviä asioita. Erittäin tärkeä yksityinen etu tarkoittaa esimerkiksi psyykkiseen sairauteen liittyviä asioita ja asiakirjan sisällön tuleminen hänen tietoonsa voisi aiheuttaa haittaa hänelle itselleen tai toisen henkilön arkaluontoista terveydellistä tilaa tai taloudellista seikkaa.426 Lasten suojelulliset asiat liittyvät lapsen tärkeään etuun. Tieto voidaan evätä esimerkiksi silloin, kun halutaan tietää, kuka on tehnyt lastensuojeluilmoituksen tai kun lapsen ja huoltajan välillä on ristiriita (huoltaja epäiltynä).427 Esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 3 momentin mukaan asianosaisella ei ole säännöksen 1 momentissa tarkoitettua tiedonsaantioikeutta, jos tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi. Edelleen säännöksessä todetaan, että asianosaisella ei ole oikeutta saada tietoa JulkL:n 11 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetuista yhteystiedoista. Edellä mainittu säännös on perussäännös siitä, millä edellytyksillä asianosaisjulkisuutta voidaan esitutkinnassa rajoittaa. Tiedonsaantioikeutta voidaan tämän säännöksen perusteella rajoittaa myös tutkinnan lopettamisen jälkeen. Säännös vastaa pitkälle esitutkinnassa aikaisemmin sovellettua JulkL:n 11 §:n 2 momentin 1) kohdan säännöstä. Asianosaisen tiedonsaantioikeutta voidaan rajoittaa kuitenkin vain välttämättömistä syistä.428 Asianosaisen oikeutta saada tietoja tai sen rajoittamista arvioidaan esitutkintalain 4 luvun 15 §:n 4 momentin mukaan ottaen huomioon asianosaisen oikeus puolustautua asianmukaisesti tai muuten hänen mahdollisuutensa asianmukaisesti valvoa oikeuttaan oikeudenkäynnissä. 4.15.4 Salaiset tiedonhankinnat Salaisten pakkokeinojen käytöstä ilmoittamiseen liittyvä asianosaisen tiedonsaantioikeus on tärkeä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytys. Lisäksi erikseen on erotettava kysymys oikeudesta saada tieto salaisen pakkokeinon käyttöä koskevasta asiakirjasta tai tallenteesta. Asianosaisen oikeudesta tiedonsaantiin säädetään 425 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 607. 426 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 604. 427 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 604. 428 HE 71/2014 vp s. 24 – 25. 164 JulkL:n 11 §:ssä, mutta esitutkintalain 4 luvun 15 §429 määrittää asianosaisen tiedonsaantioikeuden esitutkinnassa. Tätä asianosaisen tiedonsaantioikeutta on käsitelty edellä tarkemmin430. Salaisten pakkokeinojen käytöstä ilmoittamisesta ja ilmoittamatta jättämisen edellytyksistä on säädetty tarkemmin pakkokeinolain asianomaisten pakkokeinojen yhteydessä. 4.15.5 Kuulustelun nauhoittaminen Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä OKV/603/1/2008 on kysymys tapauksesta, jossa kuulusteltava oli halunnut nauhoittaa kuulustelun. Apulaisoikeuskansleri totesi, että kantelijalla oli sinänsä ollut perustuslain 12 §:ssä ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ihmisoikeussopimuksen) 10 artiklassa taattu sananvapauteen perustuva oikeus kuulustelun kuvaamiseen ja äänittämiseen. Tätä oikeutta, joka ei tässä tapauksessa kuulunut sananvapauden ydinalueeseen, voitiin kuitenkin rajoittaa lailla, kun se oli välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi ja rikollisuuden estämiseksi.431 Esitutkinnassa tapahtuvan asian käsittely, kuten epäillyn kuulustelu, ei ollut julkista yleisölle. JulkL:n 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan esitutkinta-aineisto ja siten myös kuulusteluaineisto on esitutkinnan vireillä ollessa lähtökohtaisesti salaista. JulkL:n 11 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla tämä aineisto voidaan pitää poliisin harkinnan mukaan salassa tutkinnan lopettamiseen saakka epäillyltäkin. Näin ollen epäilty ei voinut ilman kuulustelijan lupaa tallentaa kuulustelua. Tallentamisen rajoitus perustui lakiin ja rajoittaminen oli välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi ja rikollisuuden estämiseksi. Tätä asiaa on käsitelty myös teoksen otsikon Esitutkintatoimenpiteen tallentaminen asiakkaan toimesta alla. 4.15.6 Asiakirjapyynnön toimittaminen JulkL:n 14 §:n mukaan asiakirjapyyntö on käsiteltävä viivytyksettä. Tämä edellyttää, että tieto julkisesta asiakirjasta on annettava mahdollisimman pian, viimeistään kahden viikon siitä, kun pyyntö on tullut viranomaiselle. Mikäli materiaalia on paljon, tieto voidaan antaa kuukauden kuluttua.432 Asiakirjan antamisesta päättää JulkL:n 14 §:n mukaisesti se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on. Jos virkamies kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, hänen on: • ilmoitettava tiedon pyytäjälle kieltäytymisen syy, • annettava tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi, • tiedusteltava asian kirjallisesti vireille saattaneelta tiedon pyytäjältä, haluaako hän asian siirrettäväksi viranomaisen ratkaistavaksi ja 429 HE 222/2010 vp s.143 430 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 605 431 Tätä asiaa on käsitelty myös teoksen otsikon Esitutkintatoimenpiteen tallentaminen asiakkaan toimesta alla. 432 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 605 165 • annettava tieto käsittelyn johdosta perittävistä maksuista. Lähtökohta on asiakirjan ja tiedon julkisuus. Tiedon rajoittamista tulee harkita tapauskohtaisesti. Tässä arvioinnissa tulee huomioida JulkL:n säännökset, esitutkintalain säännökset asianosaisen tiedon saannin rajoittamisesta ja siihen liittyvä päätöksentekovelvollisuus. 4.16 Ilmoitus epäillyn oikeuksista Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:16 ilmoitus epäillyn oikeuksista HE 71/2014 ehdotus uudesta säännöksestä Kun henkilölle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta, hänelle on viipymättä ja viimeistään ennen hänen kuulemistaan ilmoitettava: 1) oikeudesta käyttää valitsemaansa avustajaa; 2) oikeudesta puolustajaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:ssä säädetyillä edellytyksillä; 3) oikeudesta maksuttomaan oikeusapuun ja avustajaan oikeusapulaissa (257/2002) säädetyillä edellytyksillä; oikeudesta saada tieto rikoksesta, josta häntä epäillään, sekä tieto rikosepäilyä koskevista muutoksista; 4) oikeudesta tulkkaukseen sekä olennaisten asiakirjojen käännöksiin siten kuin 13 §:ssä, pakkokeinolain 2 luvun 16 §:ssä ja 3 luvun 21 §:ssä sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 a luvun 3 §:ssä säädetään; 5) oikeudesta vaieta ja olla muutoinkin myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen. Rikoksesta epäillylle on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetuista oikeuksista 12 §:ssä tarkoitetulla epäillyn käyttämällä kielellä. Epäillylle on ilmoitettava 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta oikeudesta kirjallisesti, jollei asia ole suppeassa esitutkinnassa käsiteltävä. 4.16.1 Oikeuksien ilmoittaminen samaan säännökseen Oikeuksista ilmoittamisvelvollisuutta on muuttanut tiedonsaantioikeus-direktiivi433. Tiedonsaantioikeus-direktiivin voimaan saattamisen myötä esitutkintalain säännöksiä on täydennetty muun muassa rikoksesta epäilylle tehtävien ilmoitusten osalta. Muutoksilla on laitettu täytäntöön tiedonsaantioikeus-direktiivin 3 artikla. 433 Tiedonsaantioikeus direktiivi 2012/13/EU. 166 Esitutkintalain 4 luvun 16 §:ssä luetellaan ne oikeudet, joista rikoksesta epäillylle on ilmoitettava viipymättä sen jälkeen, kun hänelle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta. Näistä oikeuksista olisi ilmoitettava epäillylle viimeistään ennen hänen kuulemistaan. Ilmoittamisvelvollisuus koskee avustajan käyttämistä, oikeudesta puolustajaan ROL:ssa säädetyillä edellytyksillä, oikeudesta maksuttomaan oikeusapuun ja oikeudesta avustajaan oikeusapulaissa säädetyillä edellytyksillä, oikeudesta saada tieto rikoksesta, josta häntä epäillään sekä tieto rikosepäilyä koskevista muutoksista, oikeudesta tulkkaukseen sekä olennaisten asiakirjojen käännöksiin sekä oikeudesta vaieta ja olla muutoinkin myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen. Näistä oikeuksista on vielä ilmoitettava esitutkintalain 4 luvun 12 §:ssä tarkoitetulla epäillyn käyttämällä kielellä.434 4.16.2 Suullinen vai kirjallinen ilmoitus Muille kuin vapautensa menettäneille epäillyille oikeuksista voitaisiin ilmoittaa joko suullisesti tai kirjallisesti. Poikkeuksena tästä on kuitenkin ilmoitus oikeudesta käyttää avustajaa, josta on ilmoitettava kirjallisesti, jollei asia ole suppeassa esitutkinnassa käsiteltävä asia. Oikeuksista tulee lisäksi ilmoittaa selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä. Kirjallinen oikeuksia koskeva ilmoitus tulee olla laadittu selkeällä yleiskielellä, jotta maallikko pystyy helposti ymmärtämään sen. Samalla tulee kiinnittää huomiota erityisesti sellaisiin epäiltyihin, joilla on henkilöön liittyvien seikkojen, kuten nuoren iän tai henkisen tilan vuoksi, vaikeuksia ymmärtää oikeuksien sisältöä tai merkitystä.435 4.17 Kirjallinen Ilmoitus vapautensa menettäneen oikeuksista Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 4:17 Kirjallinen ilmoitus vapautensa menettäneen oikeuksista HE 71/2014 ehdotus uudesta säännöksestä Kun rikoksesta epäilty menettää vapautensa kiinniottamisen, pidättämisen tai vangitsemisen yhteydessä, hänelle on viipymättä ilmoitettava: 1) 16 §:ssä tarkoitetuista oikeuksista; 2) oikeudesta tiedonsaantiin 15 §:n mukaisesti; 3) oikeudesta siihen, että vapaudenmenetyksestä ilmoitetaan hänen läheiselleen tai muulle henkilölle poliisin säilyttämien henkilöiden 434 HE 71/2014 vp s. 25 – 26. 435 HE 71/2014 vp s. 26. 167 kohtelusta annetun lain 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti; 4) oikeudesta poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 5 luvun 1 §:ssä ja tutkintavankeuslain 6 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun terveyden- ja sairaanhoitoon; 5) oikeudesta vangitsemisasian käsittelyyn tuomioistuimessa pakkokeinolain 3 luvun 5 §:ssä säädetyssä määräajassa ja vangitun oikeudesta pakkokeinolain 3 luvun 15 §:ssä tarkoitettuun vangitsemisasian uudelleen käsittelyyn. Ulkomaalaiselle vapautensa menettäneelle on 1 momentissa säädetyn lisäksi viipymättä ilmoitettava oikeudesta siihen, että vapaudenmenetyksestä ilmoitetaan hänen kotimaataan edustavaan diplomaattiseen tai konsuliedustustoon. Vapautensa menettäneelle on annettava ilmoitus 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista oikeuksista kirjallisena 12 §:ssä tarkoitetulla epäillyn käyttämällä kielellä. 4.17.1 Vapautensa menettäneen oikeuksien ilmoittaminen samaan säännökseen Vapautensa menettäneen oikeuksista ilmoittamisvelvollisuutta on muuttanut tiedonsaantioikeus-direktiivi436. Tiedonsaantioikeus-direktiivin voimaan saattamisen myötä esitutkintalain säännöksiä on täydennetty muun muassa rikoksesta epäilylle tehtävien ilmoitusten osalta. Muutoksilla on laitettu täytäntöön tiedonsaantioikeusdirektiivin 4 artikla. Esitutkintalain 4 luvun 17 §:ssä määritellään ne asiat, joista on ilmoitettava vapautensa menettäneelle epäillylle. Näitä asioita ovat: • esitutkintalain 4 luvun 16 §:n mukaiset oikeudet, • oikeus tiedonsaantiin esitutkintalain 4 luvun 15 §:n mukaisesti, • oikeudesta siihen, että vapaudenmenetyksestä ilmoitetaan hänen läheiselleen tai muulle henkilölle, • oikeudesta terveyden- ja sairaanhoitoon, • oikeudesta vangitsemisasian käsittelyyn tuomioistuimessa määräajassa ja vangitun oikeudesta vangitsemisasian uudelleen käsittelyyn. Ulkomaalaiselle on lisäksi ilmoitettava oikeudesta, että vapaudenmenetyksestä ilmoitetaan hänen kotimaataan edustavaan diplomaattiseen tai konsuliedustustoon. Nämä ilmoitukset on annettava vapautensa menettäneelle epäillylle kirjallisena esitutkintalain 4 luvun 12 §:ssä tarkoitetulla epäillyn käyttämällä kielellä.437 436 Tiedonsaantioikeus direktiivi 2012/13/EU. 437 HE 71/2014 vp s. 26 – 28. 168 5 ESITUTKINTAYHTEISTYÖ Teemu Saukoniemi ja Satu Rantaeskola Esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyö Valtakunnansyyttäjänvirasto ja Poliisihallitus ovat tehneet yhteistyössä syyttäjälle ilmoitettavia rikosasioita, ilmoitusmenettelyä ja syyttäjän toimenpiteitä koskevan ohjeistuksen, joka on lähes yhteneväinen molemmissa viranomaisissa. Samoin yhteistyössä on laadittu esitutkintayhteistyötä koskeva ohje, jonka laadintaan on kuulunut laaja edustus molemmista viranomaisista. Yhteistyön tuloksena on syntynyt ohjeet “Syyttäjälle ilmoitettavat rikosasiat, ilmoitusmenettely ja syyttäjän toimenpiteet” Poha ohjeena 19.12.2013 Nro 2020/2013/1369 ja VKSV:n 12.6.2013 antamana ohjeena VKS:2013:4. Tässä teoksessa näistä ohjeista on käytetty nimitystä Poha - Ilmoitus syyttäjälle ohje ja VKSV - Ilmoitus syyttäjälle ohje. Edellä mainittu yhteistyössä tehty esitutkintayhteistyötä yksityiskohtaisemmin käsittelevä työryhmän raportti on julkaistu “Esitutkintayhteistyötä koskeva ohje”nimellä Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisusarjassa nro 7. Tämä julkaisu käsittelee esitutkintayhteistyötä edellä selostettuja ohjeita yksityiskohtaisemmin. Tästä työryhmän julkaisusta on käytetty tässä teoksessa nimitystä ETY-työryhmä -raportti. Syyttäjälle ilmoitettavat rikosasiat, ilmoitusmenettely ja syyttäjän toimenpiteet -ohje pitää sisällään pitkän listan syyttäjälle ilmoitettavista rikosasioista, yksityiskohtaisen A- ja B-luokkaa kuvaavan ilmoitusmenettelyn sekä mitä toimenpiteitä syyttäjältä ilmoituksen saapumisen jälkeen edellytetään. ETY työryhmä -julkaisu käsittelee tutkittavaksi tulleesta rikoksesta ilmoittamista, esitutkintayhteistyötä esitutkinnan aikana, esitutkinnan päättämistä, palautteen antamista ja kansainvälisiä liityntöjä. Lisäksi julkaisun liitteinä on erinäisiin tutkittaviin rikoksiin liittyviä erityisiä ohjeita. Näitä ryhmiä ovat: • Lapsiin kohdistuvat rikokset, • Talous-, ympäristö-, työsuojelu-, virka-, korruptio-, yrityssalaisuus-, sananvapaus- ja tietotekniikkarikokset • Ammattimainen, järjestäytynyt ja muu vakava rikollisuus sekä yksittäiset vakavat rikokset • Erityisesti laittomaan maahantulon järjestämisen ja siihen liittyvän ihmiskaupparikosten esitutkintayhteistyöstä ETY työryhmä -julkaisun yksityiskohtainen käsitteleminen ei ole tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista. 169 5.1 Ilmoitus syyttäjälle Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 5:1 ilmoitus syyttäjälle ETL 15 § 1. mom Esitutkintaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava syyttäjälle asiasta, jossa rikoksesta epäiltynä on poliisimies, jollei asiaa käsitellä rikesakkotai rangaistusmääräysasiana. Syyttäjälle on lisäksi ilmoitettava tutkittavaksi tulleesta rikoksesta, jonka esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiset ovat yhdessä niille kuuluvan toimivallan perusteella päättäneet kuuluvan ilmoitusvelvollisuuden piiriin tai josta syyttäjä on pyytänyt ilmoittamaan. (11.7.1997/692) Poliisin on ilmoitettava sille tutkittavaksi tulleesta rikosasiasta syyttäjälle, kun jotakuta voidaan epäillä syylliseksi rikokseen. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos asia on yksinkertainen. a esitutkinnasta ja pakkokeinoista (677/1990) 7 § (1020/1997) Ilmoitus syyttäjälle. Esitutkintaviranomaisen on sen lisäksi, mitä esitutkintalain (449/1987) 15 §:n 1 momentissa säädetään, ilmoitettava syyttäjälle sellaisista rikosasioista, joista tämä on erikseen pyytänyt ilmoittamaan. 5.1.1 Asia, jossa epäiltynä poliisimies Esitutkintalain 5 luvun 1 §:n syyttäjälle ilmoitettavissa asioissa on uutena vaatimus ilmoittaa viipymättä syyttäjälle rikoksesta, jossa on epäiltynä poliisimies, ellei asiaa käsitellä rikesakko- tai rangaistusmääräysasiana. Epäillyistä poliisirikoksista on pitänyt aiemminkin ilmoittaa viralliselle syyttäjälle mutta nyt tämä koskee myös tapauksia, joissa rikoksesta epäiltynä on poliisimiehen ohella toinen henkilö.438 Ilmoitusvelvollisuuden sisältöön vaikuttavat esitutkintalain 2 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetyt virallisen syyttäjän tutkinnanjohtajana toimimiseen liittyvät seikat. Kyseisen säännöksen mukaan syyttäjä ei enää toimi tutkinnanjohtajana kaikkien poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten tutkinnassa, vaan rikokselta edellytetään yhteyttä virkatehtävien suorittamiseen. Syyttäjällä on kuitenkin harkintavaltaa asian suhteen ja tämän harkintavallan käyttäminen edellyttää ilmoitusmenettelyn koskevan kaikkia rikosasioita (pois lukien rikesakko- tai rangaistusmääräysasiat), joissa epäilty tai joku epäillyistä on poliisimies.439 5.1.2 Epäilty Aiempaan lakiin verrattuna on poistettu ilmoittamisen edellytys, jolloin jotakuta voidaan epäillä syylliseksi rikokseen. Hallituksen esityksessä on tuotu esiin esimerkkinä henkirikos, jossa voi olla useita tutkintalinjoja ja niiden valinnassa tarvitaan syyttäjän kannanottoja, vaikka epäiltyä ei vielä olekaan440. 438 HE 222/2010 vp s. 207 439 HE 222/2010 vp s. 207. 440 HE 222/2010 vp 206 170 5.1.3 Yhteinen päätöksenteko Esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiset voivat sopia toimivaltansa puitteissa rikoksista, joista syyttäjälle tulee ilmoittaa. Lainvalmistelutöiden mukaan yhteisellä päätöksenteolla voidaan varmistaa, että ilmoitettavien rikosten määrittelyssä otetaan tasapuolisesti huomioon ko. viranomaisiin liittyviä rikostutkinnallisia, voimavaroihin ja tehtäväkuvaan liittyviä näkökohtia. Sopiminen on mahdollista myös paikallisesti, lakiin otetaan aiemmin asetuksessa oleva säännös ilmoittamisesta sellaisissa rikosasioissa, joista syyttäjä on erikseen pyytänyt ilmoittamaan.441 5.1.4 Rajoittaminen Tarpeettoman moninkertaisen työn välttämiseksi säännöksen mukaiseen ilmoittamiseen tulisi kytkeä esitutkintalain 3 luvun 10 §:n mukainen esitutkinnan rajoittamismenettely. Tätä on ehdottanut myös esitutkintayhteistyön kehittämistyöryhmä. Tutkinnanjohtaja voi tehdä rajoittamisesityksen jo ilmoituksen yhteydessä.442 5.2 Syyttäjän toimivaltuudet esitutkinnassa Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 5:2 Syyttäjän toimivaltuudet esitutkinnassa ETL 15 § 2 ja 3 mom. 2. mom (11.7.1997/692) Poliisin on syyttäjän pyynnöstä toimitettava esitutkinta taikka lisätutkimuksia sekä noudatettava syyttäjän esitutkinnan 5 §:ssä säädettyjen tavoitteiden turvaamiseksi antamia määräyksiä. Esitutkintaviranomaisen on syyttäjän pyynnöstä toimitettava esitutkinta tai suoritettava esitutkintatoimenpide. Esitutkintaviranomaisen on muutenkin noudatettava syyttäjän määräyksiä, joilla pyritään turvaamaan asian selvittäminen 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Syyttäjä päättää esitutkintatoimenpiteistä asian siirryttyä hänelle esitutkinnan päättämisen jälkeen. 3. mom Edellä 12 §:ssä tarkoitetuista asianosaisen pyytämistä tutkintatoimenpiteistä päättää esitutkinnan aikana, huomioon ottaen, mitä 2 momentissa säädetään, tutkinnanjohtaja. Kun asia on siirretty syyttäjälle, niistä päättää syyttäjä. Syyttäjän toimimisesta tutkinnanjohtajana säädetään 2 luvun 4 §:ssä. 5.2.1 Esitutkintatoimenpide Esitutkintatoimenpide määritellään tässä teoksessa esitutkintalain 2 luvun 3 §:n yhteydessä tarkemmin. Se pitää sisällään myös esitutkinnassa rikoksen selvittämiseksi käytettävät pakkokeinot.443 441 HE 222/2010 vp 206. 442 Komiteanmietintö 2009:2 s. 326. 443 HE 222/2010 vp 207. 171 5.2.2 Aloite Syyttäjä voi tehdä pyynnön esitutkinnan tai esitutkintatoimenpiteen suorittamiseksi joko omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä. Esitöiden mukaan tilanne voi tulla eteen, jos syyttäjä katsoo, että esitutkinta tai pyydetty toimenpide tulee suorittaa, vaikka esitutkintaviranomainen on päättänyt toisin. Esitöiden mukaan säännös ei edellytä esitutkintaviranomaisen kielteistä päätöstä, joten syyttäjä voi aiheen ilmetessä määrätä esitutkinnan aloitettavaksi tai esitutkintatoimenpiteen suoritettavaksi ilman päätöstäkin.444 5.2.3 Syyttäjän määräykset Esitutkintaviranomaisen on esitutkintalain 5 luvun 2 §:n mukaan syyttäjän pyynnöstä toimitettava esitutkinta tai suoritettava esitutkintatoimenpide. Esitutkintaviranomaisen tulee noudattaa syyttäjän määräyksiä, joilla pyritään turvaamaan asian selvittäminen esitutkintalain 1 luvun 2 §:n mukaisesti. Tämä vastaa asiallisesti aikaisemman lain sisältöä. Mikäli esitutkintaviranomainen ja syyttäjä ovat tehtävistä toimenpiteistä eri mieltä, viime kädessä syyttäjä voi määrätä esitutkintaviranomaisen toimimaan tietyllä tavalla. Yleensä esitutkintayhteistyössä pystytään sopimaan, miten asiassa on parasta edetä. Mikäli joudutaan tilanteeseen, että syyttäjä määrää tietyn toimenpiteen tehtäväksi vastoin esitutkintaviranomaisen näkemystä, tulisi asiasta saada kirjallinen dokumentti esimerkiksi sähköpostilla ennen toimenpiteen suorittamista. 5.2.4 Päätösvalta Syyttäjä päättää esitutkintatoimenpiteistä asian siirryttyä hänelle syyteharkintaa tai rangaistusmääräyksen antamista varten, selvennyksenä aiempaan tämä koskee kaikkia esitutkintatoimenpiteitä, aiemmassa säännöksessä se koski asianosaisen pyytämiä toimenpiteitä. Esitutkintaviranomaisen on käytännössä toimittava syyttäjän ohjeiden mukaan, mikä sinänsä ei ole uutta. Näin on menetelty jutuissa, joissa yhteistyötä on tehty ja asioista keskusteltu. Lainvalmistelutöissä mainittu tilanne, jossa syyttäjä päättää esitutkinnan toimittamisesta tai yksittäisestä esitutkintatoimenpiteestä edellyttää käytännössä melko hyviä tietoja tutkittavana olevasta asiasta ja keskustelua tutkinnanjohtajan tai kielteisen päätöksen esitutkinnan toimittamisesta tehneen virkamiehen kanssa. 444 HE 222/2010 vp 208 172 5.3 Yhteistyövelvollisuuus Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 5:3 yhteistyövelvollisuus Esitutkintaviranomaisen tulee asian laadun tai laajuuden edellyttämällä tavalla ilmoittaa syyttäjälle esitutkinnan toimittamiseen ja esitutkintatoimenpiteisiin liittyvistä seikoista sekä tutkinnan edistymisestä muuten. Jos esitutkintaviranomainen on ilmoittanut tutkittavaksi tulleesta rikoksesta syyttäjälle, tutkinnanjohtajan on ennen esitutkinnan päättämistä kuultava syyttäjää siitä, onko asia selvitetty riittävästi 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla, jos asian laatu tai laajuus edellyttää kuulemista tai jos esitutkinta on tarkoitus päättää saattamatta asiaa syyttäjän käsiteltäväksi. Pakkokeinojen käyttöön liittyvästä ilmoittamisvelvollisuudesta säädetään pakkokeinolaissa. Syyttäjän on tarvittavassa määrin osallistuttava esitutkintaan sen varmistamiseksi, että asia selvitetään 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän tulee neuvotella esitutkintayhteistyön järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä. 5.3.1 Uusi säännös Kiteytettynä esitutkintalain 5 luvun 3 §:n säännöksen ensimmäinen ja toinen momentti koskevat esitutkintaviranomaisten velvollisuutta pitää virallinen syyttäjä ajan tasalla esitutkinnan etenemisen suhteen ja syyttäjän velvollisuutta osallistua esitutkintaan. Kolmannessa momentissa säädetään edellä mainittujen viranomaisten velvollisuudesta neuvotella esitutkintayhteistyön järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä.445 Asiaa on käsitetty hallituksen esityksessä varsin kattavasti ja tältä pohjalta myös kirjallisuudessa446. Käytännön toiminnassa on hyvä huomata tutkinnanjohtajan velvollisuus kuulla syyttäjää esitutkinnan riittävyydestä kyseisessä asiassa ennen esitutkinnan päättämistä niissä tilanteissa, joissa tutkittavaksi tulleesta rikoksesta on syyttäjälle ilmoitettu. Kuulemisvelvoite koskee sekä tilanteita, joissa juttu on menossa syyteharkintaan ja asian laatu ja laajuus edellyttää syyttäjän kuulemista, että tilannetta, jossa esitutkinta on tarkoitus päättää saattamatta sitä syyttäjän käsiteltäväksi. 445 He 222/2010 vp 210. 446 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 165–169. Tolvanen - Kukkonen 2012 s. 83–86. 173 5.3.2 Ohjeistus Esitutkintayhteistyön käytännön toteuttamisesta on laadittu lähes samansisältöiset ohjeet molemmille viranomaisille. Ohjeet “Syyttäjälle ilmoitettavat rikosasiat, ilmoitusmenettely ja syyttäjän toimenpiteet” on annettu Poha ohjeena 19.12.2013 Nro 2020/2013/1369 ja VKSV:n 12.6.2013 antamana ohjeena VKS:2013:4. 174 6 LÄSNÄOLO ESITUTKINNASSA Kimmo Halme ja Satu Rantaeskola 6.1 Velvollisuus saapua esitutkintaan Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 6:1 velvollisuus saapua esitutkintaan ETL 17 § Jos on syytä olettaa, että henkilöltä saadaan selvitystä rikoksesta, tai jos hänen läsnäolonsa esitutkintatoimenpidettä suoritettaessa on muuten tarpeen rikoksen selvittämiseksi, hän on velvollinen kutsusta saapumaan kutsun esittäneen esitutkintaviranomaisen lähimpään tarkoitukseen sopivaan toimipaikkaan tai muun esitutkintaviranomaisen vastaavaan toimipaikkaan. (30.12.2013/1145) Jokainen, jolta otaksutaan voitavan saada selvitystä rikoksesta tai jonka läsnäolo esitutkintatoimenpidettä suoritettaessa on muutoin tarpeen rikoksen selvittämiseksi, on velvollinen kutsusta saapumaan esitutkintaan sen kihlakunnan alueella, missä hän oleskelee. (645/2003). Kutsussa on ilmoitettava tutkittavana oleva rikos ja kutsuttavan asema esitutkinnassa. Edellä 1 momentissa tarkoitetussa kutsussa on ilmoitettava sen aihe, jollei siitä voi aiheutua haittaa rikoksen selvittämiselle. 6.1.1 On syytä olettaa Esitutkintalain 6 luvun 1 §:n sääntely velvollisuudesta saapua esitutkintaan on lakiteknisenä kirjauksena haluttu päivittää vanha kirjoitustapa uuteen muiden laissa olevien ilmaisujen mukaiseksi. Aiemman lain mukainen sanamuoto otaksutaan voitavan saada, on lainsäädännön uudistuksen yhteydessä nähty tarpeelliseksi muuttaa, on syytä olettaa -muotoon. Lain esitöiden mukaan muutoksella ei ole tavoiteltu asiallista muutosta aikaisempaan toimintamalliin.447 6.1.2 Paikka, johon henkilö on velvollinen saapumaan Muutoksen tavoitteena on ollut muuttaa säännöstä siten, että se koskisi poliisin lisäksi muitakin esitutkintaviranomaisia. Oikeusministeriössä tehdyn havainnon mukaan säännös alkuperäisessä muodossaan on poikennut yleislinjasta, jonka mukaan säännökset on ollut tarkoitus kirjata kaikkia esitutkintaviranomaisia koskeviksi. Lähtökohtana on ollut, että uuden esitutkintalain säännökset ovat sovellettavissa poliisin lisäksi myös rajavartio-, tulli ja sotilasviranomaisten suorittamissa esitutkinnoissa.448 447 HE 222/2010 vp s. 210. 448 OM, 42/2012 s. 14. 175 Säännöstä onkin ennen sen voimaan tuloa muutettu yleisempään muotoon niin, että se koskee kaikkia esitutkintaviranomaisia eli poliisin lisäksi tulli-, rajavartio- ja sotilasviranomaisia.449 Muutoksella ei ole tarkoitus puuttua toimivaltuuksiin, jotka määräävät eri esitutkintaviranomaisten toimivallasta tutkia rikoksia. Lähin toimipaikka riippuisi ensisijaisesti siitä, mikä viranomainen esitutkinnan toimittaa ja miten tämä viranomainen on järjestänyt toimintansa alueellisesti.450 Säännöksen alkuperäisen sanamuodon mukaan henkilö oli velvollinen saapumaan esitutkintaan sen poliisilaitoksen toimialueella, jossa hän oleskelee. Säännöstä muutettiin451 ennen sen voimaan tuloa ja henkilö on siis velvollinen saapumaan kutsun esittäneen esitutkintaviranomaisen lähimpään tarkoitukseen sopivaan toimipaikkaan tai muun esitutkintaviranomaisen vastaavaan toimipaikkaan. Lain esitöissä on todettu, että poliisilaitoksen toimialue voi olla hyvinkin laaja452. Velvoitettaessa henkilöä saapumaan esitutkintaan, on otettava huomioon vähimmän haitan periaate. Henkilö tulisi velvoittaa saapumaan ensisijaisesti oleskelupaikkaansa lähimmälle poliisiasemalle, mutta henkilö voidaan velvoittaa saapumaan saman poliisilaitoksen alueella myös jollekin muulle poliisiasemalle. Näin voidaan toimia esimerkiksi silloin, kun henkilöä tultaisiin kuulemaan vaativassa rikostutkinnassa, jota suoritetaan vain tietyillä poliisiasemilla. Vastaavaan tapaan henkilön oma mielipide on otettava huomioon erityisesti silloin, kun hän haluaa tulla kuulluksi jollakin muulla poliisiasemalla, joka ei sijaitse lähimpänä hänen asuinpaikkaansa.453 Lähin esitutkintaviranomaisen toimipaikka on syytä ymmärtää toimipaikaksi, joka sijaitsee lähinnä saapumisvelvollisen oleskelupaikkaa. Saapumisvelvollisuus liittyy tavanomaisemmin kuulusteluiden suorittamiseen, jotka voidaan toimittaa esitutkintaviranomaisen lähimmässä toimipaikassa riippumatta siitä, suoritetaanko ko. paikassa kyseisen rikoksen tutkintaa vai ei.454 Henkilön oleskelupaikalla on tarkoitettu paikkaa, jossa esitutkintaan saapumaan velvoitettu asuu tai muuten pitkäaikaisemmin oleskelee455. Oikeuskirjallisuudessa oleskelupaikkaa on arvioitu noudon edellytysten yhteydessä siten, että henkilön lyhytaikainenkin oleskelu paikalla täyttäisi oleskelupaikan kriteerit, mutta oleskelun tulisi kuitenkin olla muuta kuin pelkkä läpikulkumatka456. Tilanteessa, jossa henkilön oleskelupaikkaa ei voida osoittaa tai hänellä voidaan todeta olevan useita vaihtoehtoisia oleskelupaikkoja, voi esitutkintaviranomainen käyttää sille annettua harkinnanvaraa sen suhteen, mihin toimipaikkaan henkilö kutsutaan. Toisaalta esitutkintaan saapumaan velvoitettu voi pyytää, että häntä kuullaan 449 HE 14/2013 vp. 36–37. 450 OM, 42/2012 s. 41. 451 SK 1145/2013. 452 Tässä yhteydessä on todettava, että lainvalmistelutöiden kirjaus on tehty viimeistään heinäkuussa 2011, jolloin hallituksen esitys uudesta esitutkintalaista on annettu ja julkaistu. Vuonna 2012 on käynnistetyn PORA III hallintorakenneuudistuksen yhteydessä poliisilaitosten toimialueet tulevat suurenemaan entisestään. 453 HE 222/2010 vp s. 211. 454 OM, 42/2012 s. 15. 455 OM, 42/2012 s. 41. 456 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 754. 176 muussa kuin oleskelupaikkaansa lähimmässä toimipaikassa. Harkittaessa pyyntöön suostumista esitutkintaviranomaisen on otettava huomioon esitutkintalain yleiset periaatteet ja erityisesti vähimmän haitan periaate sekä rikostutkinnalliset tarpeet.457 Ennen uuden esitutkintalain voimaan saattamista oikeusministeriössä valmisteltiin hallituksen esitys, jossa alkuperäistä uutta esitutkintalain 6 luvun 1 §:ää nähtiin tarpeelliseksi muuttaa. Muutetun säännöksen mukaan henkilö on velvollinen kutsusta saapumaan kutsun esittäneen esitutkintaviranomaisen lähimpään tarkoitukseen sopivaan toimipaikkaan tai muun esitutkintaviranomaisen vastaavaan toimipaikkaan.458 Esitutkintalain 6 luvun 1 §:n mukainen lähtökohta on vähimmän haitan periaatteen mukaisesti, että henkilön on saavuttava oleskelupaikkansa huomioon ottaen lähimpään esitutkintaviranomaisen toimipaikkaan. Oleskelupaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa esitutkintaan saapuva asuu tai muuten pitkäaikaisemmin oleskelee. Toimipaikka myös on yleensä esitutkinnan toimittavan ja esitutkintaan kutsuvan esitutkintaviranomaisen toimipaikka. Tarkoitukseen soveltuva tarkoittaa sitä, että eräissä tilanteissa lähin toimipaikka ei ole esimerkiksi kuulustelun toimittamismahdollisuuksia silmällä pitäen asianmukainen. Kaikkien esitutkintaviranomaisten kaikissa toimipaikoissa ei välttämättä ole sen kaltaisia tiloja, joissa kuulustelut voidaan suorittaa, eikä kuulustelujen suorittamiseen tarvittavaa välineistöä, esimerkiksi kuulustelutilaisuuden tallennuslaitteistoa. Kuulusteluun saattaa myös liittyä toimenpiteitä, joita ei voida suorittaa kaikissa toimipaikoissa (esimerkiksi kiinniottaminen ja henkilötuntomerkkien ottaminen). Joissakin tilanteissa lähin sopiva toimipaikka voi olla muun kuin tutkinnan suorittavan ja kutsun esittävän esitutkintaviranomaisen toimipaikka, jolloin kysymykseen saattaa tulla myös eri hallinnonalan esitutkintaviranomaisen toimipaikka. Tämän vuoksi momenttiin tehty muutos mahdollistaa sen, että henkilö voidaan velvoittaa saapumaan myös lähimpään muun esitutkintaviranomaisen tarkoitukseen sopivaan toimipaikkaan.459 Muutoksella ei ole tarkoitettu puuttua esitutkintaviranomaisten niihin toimivaltuuksiin, joiden mukaan määräytyy se, mikä esitutkintaviranomainen on toimivaltainen tutkimaan rikoksen. Lähin toimipaikka riippuu siitä, miten esitutkintaviranomaisen toiminta on alueellisesti järjestetty. Momentti ei myöskään perusta oikeutta käyttää toisen hallinnonalan esitutkintaviranomaisen toimipaikkaa, vaan tällaisesta käyttämisestä on syytä sopia erikseen, jos siihen joudutaan turvautumaan. Kutsua valmistellessaan esitutkintaviranomainen harkitsee sen, mikä on momentissa tarkoitettu tarkoitukseen sopiva toimipaikka, ja kutsuu henkilön sinne. Esitutkintaan saapumaan velvollinen voi halutessaan pyytää, että häntä kuullaan muussa kuin oleskelupaikkaansa lähimmässä toimipaikassa. Henkilö saattaa esimerkiksi tilapäisesti oleskella tai tiettynä päivänä käydä jollakin paikkakunnalla, jossa olevaa esitutkintaviranomaisen toimipaikkaa voitaisiin käyttää. Tällaisessa tilanteessa myös kyseinen toimipaikka saattaa olla lähin tarkoitukseen sopiva toimipaikka. Pyyntöön 457 OM 42/2012 s. 41. 458 HE 14/2013 vp 36–37. 459 HE 14/2013 vp s. 36–37. 177 suostumista harkittaessa on otettava huomioon vähimmän haitan periaate. Toisaalta edellä todetun mukaisesti toimipaikan sopivuuteen vaikuttavat myös muut seikat kuin se, että toimipaikka saapumisvelvollisuuden hetkellä on saapumaan velvollista lähinnä oleva toimipaikka.460 Esitutkintalain 6 luvun 1 §:n mukaan henkilölle voidaan antaa tai toimittaa kutsu saapumaan esitutkintaan joko suullisesti tai kirjallisesti. Henkilö on velvollinen kutsusta saapumaan kutsun esittäneen esitutkintaviranomaisen lähimpään tarkoitukseen sopivaan toimipaikkaan tai muun esitutkintaviranomaisen toimipaikkaan. 6.1.3 Kutsun sisällön täsmentäminen Kutsuttaessa henkilöä esitutkintaan on tälle ilmoitettava tutkittavana oleva rikos ja asema esitutkinnassa. Näiden vähimmäisvaatimusten lisäksi kutsun sisältö on arvioitava tapauskohtaisesti. Aiemman lain mukaiset rikostutkinnallisten seikat on yhä otettava huomioon kutsua kirjattaessa tai muuten annettaessa. Kutsun sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon ainakin henkilön asema esitutkinnassa, kuinka tuttu asia on kutsuttavalle sekä asianosaisjulkisuuteen liittyvät seikat.461 Esitutkintalaissa ei ole edelleenkään säädetty kutsumistapaa. Suullisesti suoritettu kutsu on yhtä pätevä kuin kirjallisesti henkilön kotiosoitteeseen suljetussa kirjekuoressa toimitettu kutsu. Kutsutavasta riippumatta kuulusteltavalla pitää olla mahdollisuus valmistautua kuulusteluun. Säännöksen vähimmäisedellytysten lisäksi kutsun yhteydessä olisi hyvä todeta asianosaisen oikeudesta käyttää esitutkinnassa valitsemaansa avustajaa. Aikaisemmin laissa puhuttiin ilmoitettavasta aiheesta, mikä on nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna epätarkempi kuvaus asiasta. Mikäli rikosta ei voida ilmoittaa kutsussa tarkemmin tutkinnallisista syistä, on tutkinnanjohtajalla mahdollisuus siirtää kuulustelua esitutkintalain 3 luvun 12 §:n mukaisesti. 6.2 Nouto esitutkintaan Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 6:2 nouto esitutkintaan ETL 18 § Jos esitutkintaan kutsuttu jättää ilman hyväksyttävää syytä kutsun noudattamatta, hänet voidaan noutaa sinne. Rikoksesta epäilty voidaan noutaa ilman kutsuakin, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta ja on todennäköistä, että hän ei noudata kutsua, tai jos on syytä epäillä, että hän Jos esitutkintaan kutsuttu jättää ilman hyväksyttävää syytä kutsun noudattamatta, hänet voidaan noutaa sinne. Epäilty voidaan kutsuttakin noutaa esitutkintaan, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta ja on todennäköistä, ettei hän noudata kutsua tai että hän kutsun saatuaan ryhtyy 460 HE 14/2013 vp s. 36–37. 461 HE 222/2010 vp s. 211. 178 kutsun saatuaan ryhtyy pakenemalla, todisteita hävittämällä tai muulla tavalla vaikeuttamaan esitutkintaa. Noudosta päättää tutkinnanjohtaja. Noudosta on annettava noudettavaksi määrätylle kirjallinen määräys. Jos määräystä ei asian kiireellisyyden vuoksi ole kirjallisena, määräys ja sen perusteena olevat seikat on kerrottava noudettavalle kiinniottamisen yhteydessä. Etsinnästä kuulusteluun noutoa varten säädetään pakkokeinolain 8 luvun 3 §:n 1 momentissa ja 4 §:ssä. pakenemalla, todisteita hävittämällä tai muulla tavalla vaikeuttamaan esitutkintaa. Noudosta päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Noudosta on annettava kirjallinen määräys. Poliisimies saa ottaa noudettavaksi määrätyn kiinni. Vangin lähettämisestä esitutkintaan säädetään erikseen. 6.2.1 Syytä epäillä -kynnys vaikeuttamisvaaran yhteyteen Rikoksesta epäilty voidaan noutaa esitutkintaan kutsutta, jos tutkittavana olevasta rikoksesta saattaa seurata vankeutta ja on todennäköistä, että hän ei noudata kutsua. Rikoksesta epäilty voidaan noutaa esitutkintaan myös silloin, jos tutkittavana olevasta rikoksesta saattaa seurata vankeutta ja on syytä epäillä, että epäilty kutsun saatuaan vaikeuttaa esitutkintaa.462 Uuteen pakkokeinolakiin ei ole enää sisällytetty momenttia, jonka mukaan poliisimies saa ottaa noudettavaksi määrätyn kiinni. Lain esitöissä on todettu, että sääntelyä voidaan pitää näiltä osin tarpeettomana, koska kiinniotto-oikeus sisältyy itsestään selvästi oikeuteen käyttää noutoa463. Oikeuskirjallisuudessa on kiinniottooikeuden osalta todettu, että noudon yhteydessä kiinniottaminen voi tapahtua vasta sen jälkeen, kun noutomääräys on annettu464. Pakkokeinolain esitöissä ei ole selvitetty tarkemmin, mitä jo aiemmassa esitutkintalaissa käytetyllä ilmaisulla rikoksesta saattaa seurata vankeutta tarkoitetaan. Kyseessä on erityisesti noutomääräyksen perusteluiden osalta merkittävä seikka. Oikeuskirjallisuudessa asia on selvennetty seuraavaan tapaan: ”Edellytyksenä on, että rikoksesta enimmäisrangaistuksena saattaa seurata vankeutta ja on todennäköistä, ettei epäilty noudata kutsua jne.” 465. Asiaa ei siis ole oikeuskirjallisuudessa avattu tämän tarkemmin. Rikoksesta epäilty on mahdollista noutaa ilman kutsua silloin, kun päätös on lain mukaan perusteltavissa. Lähtökohtana voidaan pitää, että rikoksesta epäilty voidaan noutaa esitutkintaan ilman kutsua silloin, kun tutkittavana olevasta rikoksesta saattaa seurata vankeutta Näin ollen tutkinnanjohtajan tarvitsee arvioida tutkittavana olevasta rikoksesta mahdollisesti seuraavan rangaistuksen laatua tai määrää noudon perusteena olevan rikoksen perusteella eli onko siitä säädettynä rangaistuksena vankeutta. Tässä arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota säännöksen sanamuotoon “saattaa seurata vankeutta”, jolloin arviointi joudutaan tekemään. Noutomääräyksen 462 HE 222/2010 vp s. 211. 463 HE 222/2010 vp s. 212. 464 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 408. 465 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 755. 179 perusteluihin liittyvän nimenomaisen muutoksen myötä esitutkintalaki ei enää edellytä todennäköisiä syitä epäillä, että kutsun saatuaan epäilty ryhtyy pakenemalla, todisteita hävittämällä tai muulla tavalla vaikeuttamaan esitutkintaa. Todettakoon tässä yhteydessä vielä, että noudosta tehtävän päätöksen perustelujen kirjaamiseen on kiinnitettävä huomiota niin asiakkaan kuin päätöksentekijän oman oikeusturvan varmistamiseksi. 6.2.2 Hyväksyttävä syy estää noudon Noutaminen on pakkokeino, jolla henkilö fyysistä pakkoa käyttäen tuodaan viranomaisen toimipaikkaan silloin, kun hän kutsun saatuaan ei noudata kutsua eli niskoittelee. Esitutkintalain 6 luvun 1 §:ssä säädetään siitä paikasta, johon henkilö on velvollinen saapumaan esitutkintaan ja hänet voidaan kutsua esitutkintaan. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että noutoon voidaan ryhtyä esitutkintalain 6 luvun 1 §:n mainitun alueen ulkopuoleltakin, koska esitutkintaan varta vasten pakoileva henkilö saattaa paeta esimerkiksi poliisilaitoksen toimialueen ulkopuolelle. Toisaalta on huomioitava, että annetun noutomääräyksen toimeenpanoon ei pidä ryhtyä jos joku painava hyväksyttävä syy estää henkilön noutamisen esitutkintaan.466 Kutsuttaessa henkilö esitutkintaan on huomioitava se paikka, johon henkilö on esitutkintalain 6 luvun 1 §:n mukaan velvollinen saapumaan esitutkintaan. Henkilöä voidaan yrittää kutsua myös muuhun esitutkintaviranomaisen toimipaikkaan, mutta kutsulla ei voida velvoittaa henkilöä saapumaan kuin esitutkintalain 6 luvun 1 §:ssä mainittuun kutsun esittäneen esitutkintaviranomaisen lähimpään tarkoitukseen sopivaan toimipaikkaan tai muun esitutkintaviranomaisen vastaavaan toimipaikkaan.467 Tässä yhteydessä on huomioitava, että esitutkintaan noutamista koskeva säännös 6 luvun 2 § muuttui sisällöllisesti, vaikka suoranainen muutos kohdistui vain esitutkintalain 6 luvun 1 §:ään. 6.2.3 Noudosta päättää tutkinnanjohtaja Esitutkintalain 6 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan noudosta päättää tutkinnanjohtaja. Aiemmin voimassa olleen lain mukaan noudosta päätti pidättämiseen oikeutettu virkamies. Tutkinnanjohtajalla katsotaan olevan parhaat mahdollisuudet selvittää noudon tarve. Toisaalta päätöksentekijän virka-asemaan liittyvää muutosta on perusteltu lain uudistuksen yhteydessä johdonmukaisuussyillä.468 Tutkinnanjohtajan määräytyminen on yksittäisissä rikosasioissa jätetty esitutkintaviranomaisten sisäisten hallinnollisten määräysten varaan. Toisaalta on todettavissa, että tutkinnanjohtajan ei tarvitse olla koko ajan sama henkilö. Laki ei muun muassa aseta estettä sille, että tutkinnanjohtajan tehtävät vaihtuvat pidättämiseen 466 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 406–408 ja 754–756. Hyväksyttävä syy voi olla muukin kuin OK 12:28,1 määrätty laillinen este. Syyn on oltava joka tapauksessa sellainen, että kutsuttavalta ei voida kohtuudella edellyttää saapumista esitutkintaan. 467 HE 14/2013 vp. 468 HE 222/2010 vp s. 211–212. 180 oikeutettujen virkamiesten työvuorojen vaihtuessa. Tutkinnanjohtajan määräytymisessä tulisi huomioida muun muassa tutkinnan joutuisuusvaatimus, joka edellyttää tutkinnanjohtajan toimivaltaan kuuluvat tehtävät voidaan tehdä nopeasti.469 Rajoitetut tutkinnanjohto-oikeudet voidaan myöntää esitutkintalain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan (rikos)ylikonstaapelin virassa toimivalle esitutkintavirkamiehelle, joka ei ole pidättämiseen oikeutettu virkamies. Koska alipäällystöön kuuluvalla tutkinnanjohtajalla ei ole pidättämisoikeutta, tutkinnanjohtaja ei voi tehdä kaikkia esitutkinnan edellyttämiä päätöksiä. Rajoitetuilla tutkinnanjohto-oikeuksilla varustetun tutkinnanjohtajan on tarvittaessa siirrettävä osa pakkokeinojen käyttämisestä koskevista asioista pidättämiseen oikeutetuille virkamiehille470. Yleisjohtaja voi myös päättää noudosta, koska on esitutkintalain 6 luvun 2 §:n mukainen tutkinnanjohtaja. Yleisjohtaja toimii tehtävässään myös yleisesti tutkinnanjohtajana. Tämä voidaan päätellä siitä, että esitutkintalain 2 luvun 2 §:n lainvalmistelutöissä todetaan, että tutkinnanjohtajalla tarkoitetaan tutkinnanjohtajaksi kelpoista poliisimiestä, joka tulee ryhtymään tai ainakin voisi ryhtyä kysymyksessä olevan asian tutkinnanjohtajaksi471. 6.2.4 Kirjallinen noutomääräys on aina annettava noudettavalle Noudosta on noudettavan oikeusturvasyistä annettava kirjallinen määräys. Kiireellisessä tapauksessa noutoon voidaan ryhtyä ilman kirjallistakin määräystä, mutta tässä tapauksessa kirjallinen noutomääräys on annettava noudetulle jälkikäteen. Noudettaessa henkilöä ilman kirjallista määräystä on määräys ja sen perusteena olevat seikat aina vähintään kerrottava noudettavalle kiinniottamisen yhteydessä.472 6.2.5 Etsintä henkilön tavoittamiseksi Noutomääräys siis ei oikeuta noudon suorittamista kotirauhan piiriin kuuluvassa asunnossa tms. Yksityiseltä paikalta noudettaessa henkilön tavoittaminen tapahtuu tarvittaessa etsintää koskevien (PKL 8:3 ja 8:4 sekä PolL 2:4) säännösten perusteella. Lakiteknisenä muutoksena uudesta esitutkintalaista on jätetty pois tarpeettomana nähdyt kirjaukset poliisimiehen kiinniotto-oikeudesta sekä vangin lähettämisestä esitutkintaan (VankeusL 6:5 ja TutkintavankeusL 3:8) liittyvät säännökset. Etsinnästä kuulusteluun noutoa varten on viittaus pakkokeinolain etsintää koskevaan säännökseen. Viittaussäännöksen mukaan etsinnästä kuulusteluun noutoa varten säädetään pakkokeinolain 8 luvun 3 §:n 1 momentissa ja 8 luvun 4 §:ssä. Lain esitöistä ei käy ilmi, miksi pakkokeinolain säännös on haluttu tuoda esiin noudon yhteydessä. On kuitenkin todettavissa, että noudettavan henkilön tavoitta- 469 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 145–146. 470 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 143–146. 471 HE 222/2010 vp s. 166. 472 HE 222/2010 vp s. 212. 181 miseksi saadaan toimittaa pakkokeinolain 8 luvun 3 §:n ja 8 luvun 4 §:n sekä PolL 2 luvun 4 §:n mukaiset yleinen kotietsintä ja paikanetsintä473. Poliisimies saa ilman pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöstä toimittaa yleisen kotietsinnän tai paikanetsinnän henkilön löytämiseksi (PKL 8:15,3). AOA on ottanut asiaan kantaa ratkaisussaan474 ja toteaa puheena olevasta lainkohdasta (aikaisemman pakkokeinolain 5:3) ilmenevän, että poliisimies voi toimittaa kotietsinnän ilman määräystä kiinniotettavan henkilön tavoittamiseksi. Sen sijaan anastetuksi epäillyn esineen takavarikoimiseksi edellytetään, että tätä esinettä on voitu seurata tai jäljittää rikoksen teosta verekseltään. Poliisimiehellä on PolL:n 2 luvun 4 §:n mukaan oikeus poliisitutkintaan noudettavan henkilön löytämiseksi toimittaa kotietsintä tai paikanetsintä siten kuin pakkokeinolain 8 luvussa säädetään. Etsinnästä päättää päällystöön kuuluva poliisimies. Muu poliisimies voi ilman päällystöön kuuluvan poliisimiehen päätöstä toimittaa etsinnän silloin, kun sen välitön toimittaminen on asian kiireellisyyden vuoksi välttämätöntä. Esitutkintalain mukaisen esitutkintaan noutamisen ja poliisilain mukaisen poliisitutkintaan noutamisen välillä on siis eroavaisuutta, milloin poliisimies voi päättää noutamisesta. 6.3 Välitön kuuleminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 6:3 välitön kuuleminen ETL 19 § (27.6.2003/645) Rikospaikalta tai sen välittömästä läheisyydestä tavatun henkilön on rikosten esitutkintaa suorittavan esitutkintavirkamiehen kehotuksesta jäätävä tälle paikalle tai saavuttava välittömästi virkamiehen edustaman esitutkintaviranomaisen lähimpään tarkoitukseen sopivaan toimipaikkaan tai muun esitutkintaviranomaisen vastaavaan toimipaikkaan. Jos hän ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy noudattamasta kehotusta tai tämä on hänen käyttäytymisensä perusteella todennäköistä, asianomainen virkamies voi estää häntä poistumasta paikalta tai ottaa hänet kiinni ja viedä kuultavaksi. (30.12.2013/1145) Rikospaikalta tai sen välittömästä läheisyydestä tavatun on poliisimiehen kehotuksesta jäätävä tälle paikalle tai saavuttava välittömästi muuhun saman kihlakunnan alueella olevaan paikkaan, jos häntä on asian selvittämiseksi tarpeen heti kuulla. Jos hän ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy noudattamasta kehotusta tai tämä on hänen käyttäytymisensä perusteella todennäköistä, poliisimies voi estää häntä poistumasta paikalta tai ottaa hänet kiinni ja viedä kuultavaksi. Henkilö, jonka havaitaan poistuvan rikospaikalta, saadaan ottaa kiinni 1 momentissa tarkoitetun kehotuksen antamiseksi, jos olosuhteet ovat sellaiset, ettei kehotusta voida muuten saattaa Rikospaikalta poistumassa oleva saadaan ottaa hänen tietoonsa ja asian selvittäminen muuten kiinni 1 momentissa tarkoitetun kehotuksen antamiseksi, jos olosuhteet ovat sellaiset, että ke- vaarantuisi. hotusta ei voida muuten saattaa hänen tietoonsa ja asian selvittäminen muuten vaarantuisi. 473 AOA Dnro 2811/4708. 474 AOA Dnro 2811/4708. 182 6.3.1 Kihlakunnasta poliisilaitos Lakiteknisenä muutoksena uuteen esitutkintalakiin on tehty joidenkin lain kirjaamistapaan liittyvien muutosten lisäksi poliisin organisaatiorakenteen muutokseen liittyvät kirjaukset poliisin toimipaikkojen nimien osalta. Säännökseen tehdyillä teknisillä muutoksilla ei ole tavoiteltu muutosta aikaisempaan tilanteeseen. Uusien entistä laajempien poliisilaitosten perustamisen yhteydessä henkilön velvollisuus saapua välittömästi muuhun saman poliisilaitoksen toimialueella olevaan paikkaan saattaa tarkoittaa useiden satojen kilometrien matkustamista.475 6.3.2 Vähimmän haitan periaatteen mukainen toiminta Esitutkintalain 6 luvun 1 §:n mukaista velvollisuutta saapua esitutkintaan on varmistettu saman luvun 2 §:ssä mainituin edellytyksin noutaa henkilö esitutkintaan. Esitutkintalain 6 luvun 3 §:n mukainen välitön kuuleminen tulee sovelletuksi eri tilanteissa, mutta sen tavoitteena on vastaavaan tapaan tehostaa esitutkintalain 6 luvun 1 §:ssä säädettyä yleistä velvollisuutta myötävaikuttaa rikoksen selvittämiseen476. Merkillepantavaa on, että esitutkintalain velvollisuutta saapua esitutkintaan, noutoa esitutkintaan tai välitöntä kuulemista koskevien säännöksien toimialaa ei pääsäännön osalta ole rajattu henkilön asemaan liittyväksi. Esitutkintalain 6 luvun 1 §:n perusteella esitutkintaan ovat velvollisia saapumaan todistaja, asianomistaja sekä rikoksesta epäilty. Esitutkintalain 6 luvun 3 §:n perusteella rikospaikalta tai sen välittömästä läheisyydestä tavatun henkilön on jäätävä paikalle tai saavuttava välittömästi virkamiehen edustaman esitutkintaviranomaisen lähimpään tarkoitukseen sopivaan toimipaikkaan tai muun esitutkintaviranomaisen vastaavaan toimipaikkaan, jos häntä on asian selvittämiseksi tarpeen heti kuulla. Välitöntä kuulemista koskeva säännös antaa mahdollisuuden suorittaa henkilön välitön kuuleminen virkamiehen edustaman esitutkintaviranomaisen lähimmässä tarkoitukseen sopivaan toimipaikassa tai muun esitutkintaviranomaisen vastaavassa toimipaikassa. Välittömän kuulemisen yhteydessä on aina otettava huomioon vähimmän haitan periaate (ETL 4:5). Lainvalmistelutöiden mukaan henkilö voidaan velvoittaa jäämään paikalle tai saapumaan heti muualle kuultavaksi vain, jos on olemassa tarve kuulla henkilöä välittömästi. Henkilön kuuleminen tulisi tapahtua lähimmässä mahdollisessa paikassa, jollei häntä voida kuulla paikan päällä esimerkiksi poliisiautossa tai muussa kuulustelukäyttöön sopivassa tilapäisessä paikassa. Lainvalmistelutöissä on suositeltu, että erityisesti vähäisten rikkomusten tutkinta suoritetaan ensimmäisen partion toimesta itse paikalla suppeana esitutkintana.477 475 HE 222/2010 vp s. 212. 476 Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 754. 477 LaVM 9/1986 vp s. 6. 183 6.4 Tutkintatoimenpiteiden viivytyksetön aloittaminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 6:4 Tutkintatoimenpiteiden viivytyksetön aloittaminen ETL 20 § Esitutkintatoimenpiteet, joiden vuoksi henkilö on kutsusta saapunut tai noudettu esitutkintaan taikka on 3 §:n nojalla määrätty jäämään paikalle tai viety kuultavaksi, on aloitettava ilman aiheetonta viivytystä. Tutkintatoimenpiteet, joiden vuoksi joku on saapunut tai noudettu esitutkintaan taikka on 19 §:n nojalla määrätty jäämään paikalle tai viety kuultavaksi, on aloitettava viipymättä. 6.4.1 Oma-aloitteisesti esitutkintaan saapunut henkilö Esitutkintalain 6 luvun 4 §:n muutoksella esitutkintaviranomaisen toimintavelvollisuus tutkintatoimenpiteiden viivytyksettömän aloittamisen osalta rajoitetaan yksinomaan säännöksessä kirjattuihin henkilöihin. Säännöksen ulkopuolelle on jätetty kutsumatta esitutkintaan saapuneet henkilöt.478 Esitutkintaan kutsumatta tai muuten velvoittamatta eli oma-aloitteisesti saapuneen henkilön osalta esitutkintatoimenpiteiden aloittaminen jää esitutkintavirkamiehen harkinnan varaan. Harkinnassa on otettava huomioon esitutkintalain 3 luvun yleiset säännökset sekä esitutkintalain 4 luvun esitutkintaperiaatteet ja esitutkintaan osallistuvien oikeudet. Lain esitöissä on erityisesti mainittu esitutkintalain 3 luvun 11 §:n 3 momentti, jonka mukaan esitutkintatoimenpiteet voidaan olosuhteet huomioon ottaen asettaa tärkeysjärjestykseen479. Yleisten periaatteiden mukaisesti jos henkilö saapuu oma-aloitteisesti esitutkintaan, esitutkinnassa tulisi pyrkiä siihen, että hänen kuulemisensa toteutetaan, mikäli se vain on mahdollista. 6.4.2 Ilman aiheetonta viivytystä Esitutkintaa suorittavalle virkamiehelle annetaan uudistetussa esitutkintalaissa mahdollisuus saattaa kesken olevat kiireelliset esitutkintatoimenpiteet päätökseen ennen uuden asian käsittelyä. Säännöksen mukaan esitutkintaan kutsutun tai muuten velvoitetun henkilön edellyttämät esitutkintatoimenpiteet tulee aloittaa ilman aiheetonta viivytystä.480 Voidaanko ko. esitutkintalain 6 luvun 4 §:ää soveltaa aamuyöstä tapahtuneisiin vähäisempiin rikoksiin, kun on haluttu kuulla epäilty mahdollisimman nopeasti pois? Onko esimerkiksi mahdollista, että klo 5 aikaan tapahtuneen epäillyn rattijuopumuksen täysi-ikäinen epäilty sijoitetaan sumppuun odottamaan kuulustelua, jos 478 HE 222/2010 vp s. 212. 479 HE 222/2010 vp s. 212. 480 HE 222/2010 vp s. 212. 184 epäillyn osoite on ollut vähän epäselvä tai on vähän entisyyttä poliisin karttamisesta ja ajatellaan, että tutkinta tulee klo 7 töihin ja hoitaa epäillyn kuulustelun? Voidaanko todeta, että tämä 2–3 tunnin viive on laillinen menettely? Tällöin tulee harkintaan ottaa myös esitutkintalain 7 luvun 5 §:n säännös, jonka mukaan kuulustelun saa toimittaa 22–7 välisenä aikana ainoastaan, jos kuulusteltava sitä pyytää tai kuulustelua ei voida lykätä rikoksen selvittämistä vaarantamatta. Kuulustelun siirtäminen aamuun ei ole yleensä mahdollista. Tällainen toimintamalli ei perustu lakiin. Kiinniottanut partio voi kuulustella epäillyn tai kuulustelun voi suorittaa joku muu poliisimies. Mikäli muulla poliisimiehellä on jokin muu työtehtävä, hän voi hoitaa tuon työtehtävän ensin ja sen jälkeen ryhtyä viipymättä kuulustelutyöhön. Kotoa kiinnioton aikaan nukkumassa ollut töihin myöhemmin tuleva tutkija ei voi olla tällainen virkamies. Edellä mainittua kysymystä harkittaessa tulee ottaa huomioon, että lainvalmistelutöiden mukaan kuulustelun suorittajalla saattaa olla kuulusteltavan saapuessa poliisiasemalle suoritettavanaan jokin välttämätön kiireellinen toimenpide, joka viivästyttää kuulustelun aloittamista. Lain esitöissä korostetaan sitä, että henkilöä ei tulisi noutaa, jos häntä koskevien esitutkintatoimenpiteiden suorittamiseen ei päästä nopeasti. Vaikka pykälässä mainittaisiin vain esitutkintatoimenpiteiden aloittaminen, on itsestään selvää, että toimenpide olisi myös saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä.481 Vähimmän haitan periaatteen mukaisesti esitutkintaan ei tulisi noutaa tai kutsua henkilöä tilanteessa, jossa tutkija ei pysty muiden kiireellisten asioiden johdosta suorittamaan noudetun henkilön edellyttämiä esitutkintatoimenpiteitä. 6.5 Läsnäolon kesto Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 6:5 Läsnäolon kesto ETL 21 § Ketään ei saa pitää esitutkinnassa kauempaa kuin on välttämätöntä. Ketään ei saa pitää esitutkinnassa kauempaa kuin on välttämätöntä. Muu kuin rikoksesta epäilty on velvollinen olemaan läsnä esitutkinnassa enintään 6 tuntia kerrallaan. Epäilty, jota ei ole pidätetty tai vangittu, on velvollinen olemaan läsnä kerrallaan enintään 12 tuntia ja, jos pidättämiseen on pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n mukaiset edellytykset, enintään 24 tuntia. Alle 15-vuotiaana tehdystä rikollisesta teosta epäilty on erittäin painavista syistä velvollinen olemaan läsnä kerrallaan yli 12 tuntia ja enintään 24 tuntia. Muu kuin rikoksesta epäilty on velvollinen olemaan läsnä esitutkinnassa enintään 6 tuntia kerrallaan. Epäilty, jota ei ole pidätetty tai vangittu, on velvollinen olemaan läsnä esitutkinnassa kerrallaan enintään 12 tuntia ja, milloin pidättämiseen on pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n mukaan edellytykset, enintään 24 tuntia. Toimenpiteistä, joihin saadaan ryhtyä epäillyn poistumisen estämiseksi, säädetään pakkokeinolain 6 luvun 1 §:ssä. 481 HE 222/2010 vp s. 212. 185 Esitutkinnassa ollutta ei saa ilman erityistä syytä uudelleen velvoittaa saapumaan tai noutaa sinne seuraavien 12 tunnin aikana siitä, kun hän on poistunut esitutkinnasta. Esitutkinnassa ollutta ei saa ilman erityistä syytä uudelleen velvoittaa saapumaan tai noutaa sinne seuraavien 12 tunnin aikana. Ks. PakkokeinoL 450/1987 1 luku 3 § ja 6 luku 1 §. Ks. myös A esitutkinnasta ja pakkokeinoista 575/1988 19 §. 6.5.1 Rikollisesta teosta epäilty Esitutkintalain 6 luvun 5 § säätelee läsnäolon kestoa. Säännökseen on kirjattu läsnäolon kestoa esitutkinnassa säätelevään pykälään oma erityinen virke alle 15-vuotiaita koskevan rikollisen teon osalta. Rikollisesta teosta ei voida pidättää, joten tästä syystä yli 12 tunnin ja enintään 24 tunnin läsnäolovelvollisuus alle 15-vuotiaan rikollisesta teosta epäillyn henkilön osalta edellyttää aina erittäin painavia syitä. Lain esitöiden mukaan erityiseksi syyksi riittäisi vakavan teon tutkinnan sotkemisvaara. Toisaalta lastensuojelulliset näkökulmat voivat puoltaa rikollisesta teosta epäillyn henkilön säilyttämisen poliisin tiloissa yli 12 tunnin ajan.482 6.5.2 Lakitekniset muutokset Uuden esitutkintalain säätämisen yhteydessä säännöksestä on jätetty pois viittaukset pakkokeinolain säännöksiin epäillyn poistumisen estämisen osalta. Toimivaltuus näiltä osin on otettu huomioon uudistetun pakkokeinolain 2 luvun 1 §:n säädetyn poliisimiehen kiinniotto-oikeutta koskevan säännöksen yhteydessä.483 6.6 Poistumisen estäminen Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 6:6 Poistumisen estäminen Pakkokeinolaki 6:1 Poistumisen estäminen (450/1987) Rikoksesta epäiltyä, joka on 5 §:n 2 momentin nojalla velvollinen olemaan läsnä esitutkinnassa ja jota ei ole pidätetty tai vangittu, saadaan esitutkinnassa pitää lukitussa tilassa, jos se on välttämätöntä hänen poistumisensa estämiseksi. Rikoksesta epäiltyä, joka on esitutkintalain 21 §:n 2 momentin nojalla velvollinen olemaan läsnä esitutkinnassa ja jota ei ole pidätetty tai vangittu, saadaan esitutkinnassa pitää lukitussa tilassa, jos se on välttämätöntä hänen poistumisensa estämiseksi. Häntä ei saa kuitenkaan sijoittaa pidätettyjen säilytyshuoneeseen, ellei pidättämiseen ole 1 luvun 3 §:n mukaan edellytyksiä. 482 HE 222/2010 vp s. 213. 483 HE 222/2010 vp s. 213. Mainittakoon tässä yhteydessä, että lain esitöiden mukaan henkilön suostumuksella voidaan enimmäisaikoja pidentää esimerkiksi sen vuoksi, että asiakkaan ei tarvitse saapua useita kertoja esitutkintaan. Henkilön suostumuksella tapahtunut lain asettamien määräaikojen ylittäminen on mahdollista vain silloin, kun henkilön vapautta ei ole rajoitettu. Vapautensa menettänyttä ei voida suostumuksellakaan pitää esitutkinnassa säännöksessä mainittuja määräaikoja pidempään. Näin ollen esim. rikoksesta epäilty ei voi antaa suostumusta yli 24 h läsnäoloon esitutkinnassa. 186 6.6.1 Lain kirjaamistavan muutos Aiemmin pakkokeinolakiin kirjattu säännös poistumisen estämisestä on siirretty asiayhteytensä vuoksi paremmin sopivana esitutkintalain puolelle. Lakiin ei ole nähty tarpeelliseksi ottaa säilyttämisen yksityiskohtia säätelevää virkettä, sillä kyseinen säätely on keskitetty lakiin poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta eli ns. putkalakiin.484 6.6.2 Alle 15-vuotiaan sijoittaminen ”sumppuun” Periaatteessa muuttumattomana pysyneen säännöksen käytön tulkinnassa on ollut epäselvyyttä alle 15-vuotiaiden osalta. Lain esitöissä485 on tuotu esiin Eduskunnan apulaisoikeuskanslerin vuonna 2004 antama yksittäistapausta koskeva päätös486, jossa AOA on todennut alle 14-vuotiaan lapsen sijoittamisen poliisiaseman ”sumppuun” olevan selvästi virheellistä ja lainvastaista. Päätöksessään AOA on todennut lukittuun tilaan sijoittamisen koskevan yksinomaan rikoksesta epäiltyä henkilöä. Lainvalmistelutöiden mainitseman tapauksen lisäksi asiaa on ollut esillä seuraavissa lainvalvojan käsittelyssä olevissa tapauksissa. AOA Dnro 986/4/07 ratkaisussa on ollut kyse 10-vuotiaista pojista ja näpistysrikoksesta. Ratkaisun perusteluissa viitataan vähimmän haitan periaatteen noudattamiseen. Esitetyt perustelut eivät ole oikeuttaneet viemään lapsia kuultavaksi poliisiasemalle. Heidän kuulemisensa olisi tullut tapahtua paikan päällä tai esimerkiksi läheisyyteen pysäköidyssä poliisiautossa. Poliisilaitokselle kuljettaminen on alle 15-vuotiaan epäillyn kohdalla ollut niin ankara pakkokeino, että sen käyttöön olisi tullut suhteellisuusperiaatteen mukaan suhtautua pidättyvästi. Merkitystä on ollut annettava sille, miten lapsi kokee tilanteen. Selvitys ei anna viitteitä siitä, että lasten käytös, esimerkiksi heidän kieltäytymisensä antamasta henkilötietojaan tai pyrkimys paeta tilanteesta olisi ollut perusteena heidän viemiseen poliisilaitokselle. AOA Dnro 249/4/03 tapauksessa on ollut kyse kolmesta alaikäisestä (ilmeisesti alle 15-vuotiaasta) ja näpistyksestä. Tilanteessa ei ollut saatu syntymäaikoja selvitettyä. Pojat ovat olleet rauhattomia ja käyttäytyneet asiattomasti, eikä tilanne huomautuksesta huolimatta ole rauhoittunut. Heidän kiinniottamiseen on ollut oikeus PolL henkilöllisyyden selvittämissäännöksen perusteella. Vrt. tätä ratkaisua edelliseen ratkaisuun nähden, tässä tapauksessa kiinni ottaminen on ollut mahdollista. AOA 27.9.2004 Dnro 1416/4/02 tapauksessa on ollut kyse tilanteesta, että 14 -vuotias poika on otettu kiinni ja viety poliisiasemalle. Kiinniottaminen on alle 15-vuotiaan epäillyn kohdalla niin ankara pakkokeino, että pakkokeinojen käyttämisessä sovellettavan suhteellisuusperiaatteen mukaan sen käyttöön tulee suhtautua 484 HE 222/2010 vp s. 214. 485 HE 222/2010 vp 214. 486 AOA 27.9.2004 Dnro 1416/4/02. AOA piti selvästi virheellisenä ja lainvastaisena sitä, että 14-vuotias lapsi oli sijoitettu ”sumppuun”. Selvityksessä ei ollut tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella olisi ollut aihetta epäillä, että poika olisi poistunut ilman valvontaa. Kiinniottamista oli perusteltu esitutkintalain mukaisella kuulemisella asian selvittämiseksi ja poliisilain mukaisella henkilöllisyyden varmistamisella. Nämä perusteet eivät oikeuttaneet ”sumppuun” sijoittamista, mikä voi koskea vain rikoksesta epäiltyä, välittömän poistumisen estämiseksi. 187 pidättyvästi. ”Sumppuun” sijoittaminen oli selvästi virheellistä ja lainvastaista. Selvityksessä ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella olisi ollut aihetta epäillä, että poika olisi poistunut ilman valvontaa. Viimeisen ratkaisun perusteluista on luettavissa, että ”sumppuun” laittaminen olisi siis voinut olla mahdollista, jos olisi ilmennyt sellaisia seikkoja, että poika olisi poistunut ilman valvontaa. Toisaalta ratkaisussa todetaan se itsestäänselvyys, että ETL säännöksellä kuulemisella asian selvittämiseksi ja PolL:n säännöksellä henkilöllisyyden varmistamisesta lukittuun tilaan laittaminen ei ole mahdollista.487 Lainvalmistelutöissä todetaan toisaalta myös, että ikäryhmään kuuluvien kohdalla (käsitellään rikollisesta teosta epäiltyjä eli alle 15-vuotiaita) sovellettaisiin myös epäillyn läsnäoloa koskevia 6 luvun säännöksiä, jotka mahdollistaisivat noudon, kiinniottamisen ja poistumisen estämisen.488 Lähtökohtana on, että 6 luvun säännöksiä sovellettaisiin kaikenikäisiin esitutkinnassa kuultaviin ja epäiltyjen osalta alle 15-vuotiaana tehdystä rikollisesta teosta epäiltyyn. Tämä tarkoittaa sitä, että ääritapauksissa voidaan turvautua noutamiseen, kiinniottamiseen ja poistumisen estämiseen. Tämä ei aiheuttaisi muutosta nykytilanteeseen, koska näin entisiä esitutkintalain 17—21 §:ää on tulkittu.489 Toisaalta esitöissä on mainittu, että alle 18-vuotiaan vapautensa menettänyt henkilö tulee pitää (putkalaki 3:1,1) erillään muista vapautensa menettäneistä, jollei hänen oma etunsa muuta vaadi.490 Esitutkintalain 6 luvun 5 §:n mukaan rikolliseen tekoon syyllistynyt alle 15-vuotias henkilö on erittäin painavista syistä velvollinen olemaan esitutkinnassa läsnä kerrallaan yli 12 tuntia ja enintään 24 tuntia. Esitutkintalain 6 luvun 6 § mahdollistaa rikoksesta epäillyn ja rikollisesta teosta epäillyn pitämisen lukitussa tilassa poistumisen estämiseksi. Pakkokeinolaista esitutkintalain puolelle siirretty säännös saattaa olla käyttökelpoinen peruste henkilön kiinniotolle esimerkiksi silloin, kun henkilö otetaan kiinni ja hänen kuulustelunsa aloitetaan välittömästi kiinnioton jälkeen. Kiinniottoperuste on taas tarvittaessa muutettavissa pakkokeinolain puolelle, mikäli henkilön kiinni pitäminen pidättämisen myötä tulee jatkumaan yli 24 tuntia. Esitutkintalain 6 luvun 6 §:n perusteella kiinniotettu henkilö voidaan sijoittaa pidätettyjen säilytystilaan, mutta kiinniotto ei voi kestää yli 24 tuntia. Yli 12 tunnin kiinniotto esitutkintalain 6 luvun 6 §:n nojalla edellyttää kuitenkin pidättämisen edellytysten olemassaoloa vastaavaan tapaan, kuin pakkokeinolain mukainen kiinniotto. Selvää on, että alle 15-vuotiaan rikollisesta teosta epäillyn henkilön sijoittamisessa lukittuun tilaan tulee noudattaa suurta harkintaa ja mahdollisuuksien mukaan pyrkiä varmistamaan hänen poistumisensa poliisin tiloista muulla tavoin. Poistumisen estämiseksi tehty toimenpide tulee aina perustella ja kirjata poliisiasiain tietojärjestelmään. Lainvalmistelutöissä tuodaan esille ylemmän lailli487 Edellä mainittuja ratkaisuja on käsitelty Helminen - Fredman - Kanerva - Tolvanen - Viitanen 2012 s. 410–411 ja 738–739. 488 HE 222/2010 vp s. 181. 489 HE 222/2010 vp s. 210. 490 HE 222/2010 vp s. 214. 188 suusvalvojan ratkaisu491, jonka mukaan kuulusteltavan poistumisen estäminen on perusteltavissa silloin, kun kuulusteltavan voidaan osoittaa olevan aikeissa poistua poliisilaitokselta kesken kuulusteluiden. 6.7 Ilmoitus sotilasviranomaiselle Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 6:7 ilmoitus sotilasviranomaiselle EPa (575/1988) 11a § (1261/1999) ilmoitus sotilasviranomaiselle toimenpiteistä. Sotilaan noutamisesta tai kiinniottamisesta esitutkintaa varten taikka vapaaksi päästämisestä on viipymättä ilmoitettava sen hallintoyksikön päällikölle, jossa asianomainen sotilas palvelee. Kun sotilas noudetaan esitutkintaan, otetaan kiinni, pidätetään, vangitaan tai päästetään vapaaksi, on siitä ilmoitettava viipymättä sen hallintoyksikön päällikölle, jossa asianomainen sotilas palvelee. 6.7.1 Lain kirjaamistavan muutos Asian merkityksen ja selvyyden vuoksi ilmoituksesta sotilasviranomaisille säädetään jatkossa esitutkintalaissa 6 luvun 7 §:ssä.492 Esitutkintalain mukaan sotilaan noutamisesta tai kiinniottamisesta esitutkintaa varten taikka vapaaksi päästämisestä on viipymättä ilmoitettava sen hallintoyksikön päällikölle, jossa asianomainen sotilas palvelee. On teoriassa mahdollista, että poliisi noutaa hallintoyksikön päällikön tai ottaa tämän kiinni esitutkintaa varten (esimerkiksi rattijuopumus). Lain kirjauksen mukaan noudosta tai kiinniotosta tulee ilmoittaa hänelle itselleen myös säännöksen tarkoituksessa. Säännös ei näyttäisi sallivan ilmoittamista ylempää esikuntaan tai hallintoyksikön päällikön alaiselle kyseessä olevassa hallintoyksikössä. Toisaalta esitutkintalain 3 luvun 6 § antaa tutkinnanjohtajalle mahdollisuuden tehdä ilmoitus virkamiehen esimiehelle mahdollisia virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä varten. Tämän yleissäännöksen perusteella ilmoitus myös asianomaisen virkamiehen esimiehelle on tehtävissä. 491 AOA 16.5.2008 Dnro 993/1/06. 492 HE 222/2010 vp s. 214. Todettakoon, että vastaavankaltainen säännös löytyy PKL 11 luvusta. Pakkokeinolain mukaan sotilaan kiinniottamisesta, pidättämisestä, vangitsemisesta tai vapaaksi päästämisestä on viipymättä ilmoitettava sen hallintoyksikön päällikölle, jossa asianomainen sotilas palvelee. 189 190 7 KUULUSTELUT Kimmo Halme ja Satu Rantaeskola 7.1 Kuulusteltavan läsnäolo Uusi (805/2011) Vanha (449/1987) ETL 7:1 Kuulusteltavan läsnäolo ETL 22 § (27.6.2003/645) Kuulusteltavan on oltava itse läsnä kuulustelussa. Kuulusteltavan on oltava itse läsnä kuulustelussa. Jos tutkija katsoo, ettei siitä aiheudu haittaa ja ettei se vaaranna tutkinnan luotettavuutta, asianosainen saa antaa lausumansa asiamiehen välityksellä taikka puhelimitse tai muulla tiedonsiirtovälineellä. Samoin edellytyksin saadaan todistajaa kuulustella puhelimitse tai muulla tiedonsiirtovälineellä. Rikoksesta epäiltyä saadaan kuulustella asiamiehen välityksellä vain, jos asia koskee rikosta, josta ei ole säädetty muuta tai ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai kuusi kuukautta vankeutta. Jos tutkija katsoo, ettei siitä aiheudu haittaa ja ettei se vaaranna tutkinnan luotettavuutta, asianosainen saa kuitenkin antaa lausumansa asiamiehen välityksellä taikka puhelimitse tai muulla tiedonsiirtovälineellä. Samoin edellytyksin saadaan todistajaa kuulustella puhelimitse tai muulla tiedonsiirtovälineellä. Rikoksesta epäillyn osalta edellytyksenä on lisäksi, että asia on merkitykseltään vähäinen eikä epäilty kiistä rikosilmoituksen oikeellisuutta tai että kysymyksessä on aikaisemmin suoritetun kuulustelun vähäinen täydentäminen. Kuulustelupöytäkirjasta on käytävä ilmi, miltä osin lausuma tai kertomus on annettu asiamiehen välityksellä, puhelimitse tai muulla tiedonsiirtovälineellä. Asianosaiselta ja todistajalta on otettava vastaan heidän tarjoamansa kuulustelukertomusta täydentävät kirjalliset selvitykset. Asianosaiselta on otettava vastaan hänen tarjoamansa, kuulustelukertomusta täydentävät kirjalliset selvitykset. Erityisistä syistä tällaisia selvityksiä voidaan ottaa vastaan myös todistajalta tätä kuulusteltaessa. 7.1.1 Puhelinkuulusteluiden yms. käytön laajentaminen Esitutkintalain 7 luvun 1 §:n mukaan asianosainen tai todistaja saadaan kuulla puhelimitse, jos tutkija katsoo, ettei siitä aiheudu haittaa ja ettei se vaaranna tutkinnan luotettavuutta493. Haittaa puhelimitse kuulustelu saattaa aiheuttaa ainakin kuultavan oikeusturvalle, mistä syystä kuulusteltavalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi henkilökohtaisesti, jos hän sitä haluaa. Tutkinnan luotettavuus tulee varmistaa, joten tutkijan tulee pystyä varmistamaan kuulusteltavan henkilöllisyys riittävällä tavalla. Aiemman lain mukaan rikoksesta epäillyn kuulusteleminen puhelimitse edellytti lisäksi, että asia on merkitykseltään vähäinen eikä epäilty kiistä rikosilmoituksen oi493 Näin on todettu jo HE 52/2002 vp. 191 keellisuutta tai että kysymyksessä on aikaisemmin suoritetun kuulustelun vähäinen täydentäminen.494 Esitutkintalain säännös tuo selkeän helpotuksen erityisesti rikoksesta epäillyn kuulustelemiseen puhelimitse tai muuta tiedonsiirtotapaa hyväksikäyttäen. Tutkijan vastuulla on arvioida niitä haittoja ja tutkinnan luotettavuuteen vaikuttavia seikkoja, joita puhelimitse tapahtuva kuulustelu voi tuoda mukanaan. Puhelinkuulustelu on kuitenkin usein suositeltava tapa hoitaa kuulustelut esitutkintalain 3 luvun 11 §:ssä edellytettävän viivytyksettömän esitutkinnan toimittamiseksi. Lain esitöissä tai oikeuskirjallisuudessa ei ole tuotu esiin seikkoja, joiden mukaan puhelimitse suoritettu kuulustelu olisi mahdollista suorittaa ottamatta huomioon esitutkintalain 4 luvun yleisiä periaatteita tai esitutkintalain 7 luvun säännöksiä kuulusteluista. On todettavissa, että esitutkintalain säännöksiä on noudatettava riippumatta siitä suoritetaanko kuulustelu puhelimitse vai henkilökohtaisesti. Näin ollen esitutkintalain 7 luvun 10 §:ssä mainitut ennen kuulustelua tehtävät ilmoitukset on tehtävä myös ennen puhelimitse suoritettavaa kuulustelua. Kuulusteltavalle on ennen kuulustelua ilmoitettava hänen asemansa esitutkinnassa ja hänen kielelliset oikeutensa sekä rikoksesta epäillylle hänen oikeutensa olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen. Puhelinkuulustelun yhteydessä ”paikalle” ei voida pyytää kuulustelutodistajaa. Puhelimitse kuulusteltavalle rikoksesta epäillylle on ennen kuulustelua yksilöitävä teko, josta häntä epäillään. Puhelinkuulustelun yhteydessä on myös selostettava avustajaa ja puolustajaa koskevat oikeudet. Mikäli henkilö haluaa itselleen avustajan, puhelinkuuleminen ei ole mahdollista. Puhelimitse kuulusteltavalle asianomistajalle on ennen kuulustelua ilmoitettava, milloin hänelle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun mukaan voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja tai tukihenkilö. Tällaisen kuulustelun toimittaminen puhelimitse on kuitenkin harvinaista. Ennen puhelimitse tapahtuvaa kuulustelua asianomistajalle, tämän lailliselle edustajalle ja asiamiehelle sekä todistajalle on ilmoitettava totuusvelvollisuudesta. Perätön lausumasta viranomaismenettelyssä (RL 15:2) ei tule kyseeseen puhelimitse tapahtuvan kuulustelun yhteydessä, joten rangaistusuhasta ei t