Full download textbook at textbookfull.

com

Ambient Intelligence 14th European Conference AmI

2018 Larnaca Cyprus November 12 14 2018
Proceedings Achilles Kameas

https://textbookfull.com/product/ambient-intelligence-14th-
european-conference-ami-2018-larnaca-cyprus-
november-12-14-2018-proceedings-achilles-kameas/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more textbookfull from https://textbookfull.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Ambient Intelligence 15th European Conference AmI 2019

Rome Italy November 13 15 2019 Proceedings Ioannis
Chatzigiannakis

https://textbookfull.com/product/ambient-intelligence-15th-
european-conference-ami-2019-rome-italy-
november-13-15-2019-proceedings-ioannis-chatzigiannakis/

Runtime Verification 18th International Conference RV

2018 Limassol Cyprus November 10 13 2018 Proceedings
Christian Colombo

https://textbookfull.com/product/runtime-verification-18th-
international-conference-rv-2018-limassol-cyprus-
november-10-13-2018-proceedings-christian-colombo/

Intelligence Science II Third IFIP TC 12 International

Conference ICIS 2018 Beijing China November 2 5 2018
Proceedings Zhongzhi Shi

https://textbookfull.com/product/intelligence-science-ii-third-
ifip-tc-12-international-conference-icis-2018-beijing-china-
november-2-5-2018-proceedings-zhongzhi-shi/

Ambient Intelligence 13th European Conference AmI 2017

Malaga Spain April 26 28 2017 Proceedings 1st Edition
Andreas Braun

https://textbookfull.com/product/ambient-intelligence-13th-
european-conference-ami-2017-malaga-spain-
april-26-28-2017-proceedings-1st-edition-andreas-braun/
Reversible Computation 10th International Conference RC
2018 Leicester UK September 12 14 2018 Proceedings
Jarkko Kari

https://textbookfull.com/product/reversible-computation-10th-
international-conference-rc-2018-leicester-uk-
september-12-14-2018-proceedings-jarkko-kari/

Service Oriented Computing 16th International

Conference ICSOC 2018 Hangzhou China November 12 15
2018 Proceedings Claus Pahl

https://textbookfull.com/product/service-oriented-computing-16th-
international-conference-icsoc-2018-hangzhou-china-
november-12-15-2018-proceedings-claus-pahl/

Advanced Data Mining and Applications 14th

International Conference ADMA 2018 Nanjing China
November 16 18 2018 Proceedings Guojun Gan

https://textbookfull.com/product/advanced-data-mining-and-
applications-14th-international-conference-adma-2018-nanjing-
china-november-16-18-2018-proceedings-guojun-gan/

Computer Vision ECCV 2018 15th European Conference

Munich Germany September 8 14 2018 Proceedings Part III
Vittorio Ferrari

https://textbookfull.com/product/computer-vision-eccv-2018-15th-
european-conference-munich-germany-
september-8-14-2018-proceedings-part-iii-vittorio-ferrari/

Computer Vision ECCV 2018 15th European Conference

Munich Germany September 8 14 2018 Proceedings Part IV
Vittorio Ferrari

https://textbookfull.com/product/computer-vision-eccv-2018-15th-
european-conference-munich-germany-
september-8-14-2018-proceedings-part-iv-vittorio-ferrari/
 Achilles Kameas
Kostas Stathis (Eds.)
LNCS 11249

Ambient Intelligence
14th European Conference, AmI 2018
Larnaca, Cyprus, November 12–14, 2018
Proceedings

123
Lecture Notes in Computer Science 11249
Commenced Publication in 1973
Founding and Former Series Editors:
Gerhard Goos, Juris Hartmanis, and Jan van Leeuwen

Editorial Board
David Hutchison
Lancaster University, Lancaster, UK
Takeo Kanade
Carnegie Mellon University, Pittsburgh, PA, USA
Josef Kittler
University of Surrey, Guildford, UK
Jon M. Kleinberg
Cornell University, Ithaca, NY, USA
Friedemann Mattern
ETH Zurich, Zurich, Switzerland
John C. Mitchell
Stanford University, Stanford, CA, USA
Moni Naor
Weizmann Institute of Science, Rehovot, Israel
C. Pandu Rangan
Indian Institute of Technology Madras, Chennai, India
Bernhard Steffen
TU Dortmund University, Dortmund, Germany
Demetri Terzopoulos
University of California, Los Angeles, CA, USA
Doug Tygar
University of California, Berkeley, CA, USA
Gerhard Weikum
Max Planck Institute for Informatics, Saarbrücken, Germany
More information about this series at http://www.springer.com/series/7409
Achilles Kameas Kostas Stathis (Eds.)
•

Ambient Intelligence
14th European Conference, AmI 2018
Larnaca, Cyprus, November 12–14, 2018
Proceedings

123
Editors
Achilles Kameas Kostas Stathis
Hellenic Open University University of London, Royal Holloway
Patras, Greece Egham, UK

ISSN 0302-9743 ISSN 1611-3349 (electronic)

Lecture Notes in Computer Science
ISBN 978-3-030-03061-2 ISBN 978-3-030-03062-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-03062-9

Library of Congress Control Number: 2018958965

LNCS Sublibrary: SL3 – Information Systems and Applications, incl. Internet/Web, and HCI

© Springer Nature Switzerland AG 2018

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the
material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are
believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors
give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or
omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in
published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

The purpose of the European Conference on Ambient Intelligence (AmI) is to promote

work that studies how to bring intelligence to our everyday environments in order to
make these environments sensitive to us, as well as support scientific exchanges among
Ambient Intelligence researchers, practitioners, scientists, and engineers in affiliated
disciplines not only from Europe but from around the globe. After skipping the 2016
edition, this year’s conference, AmI 2018, seeks to maintain the momentum of last
year’s event to keep the interdisciplinary research community interested in the field of
Ambient Intelligence and related fields such as Internet of Things, Cyber-physical
Systems and Artificial Intelligence. We have approached these areas from points of
view ranging from Computer Science and Engineering, to Psychology and Social
Sciences to Design and Architecture. Technologies that once were simply part of the
vision of Ambient Intelligence are now becoming more and more common for our
daily lives, with smart devices recognizing our speech and intelligent software agents
acting as assistants to provide us with personalized services, leading to new ways for us
to interact with our environment.
The formal proceedings of this 14th edition of the European Conference on Ambient
Intelligence are collected in Vol. 11249 of Springer’s LNCS. The conference solicited
contributions from a number of topics that were presented in the program under the
themes of:
– Ambient Services and Smart Environments;
– Sensor Networks and Artificial Intelligence;
– Activity and Situation Recognition;
– Ambient Intelligence in Education.
As in previous years, we attracted the interest of researchers from academia and
industry, who contributed to our varied program on research in Ambient Intelligence.
This year’s edition received 36 submissions for the full and short paper tracks. Each
of these papers received at least three reviews by members of our technical Program
Committee that comprised experts from industry, academia, and research organiza-
tions. This process led to the acceptance of 12 full papers and 6 short papers, a
combined acceptance rate of 50%. These were accepted for a presentation and are
included in this volume.
We observed a trend towards increasing number of submissions from last year’s
event but the conference attendance was at the same small numbers. Nonetheless, the
European Conference on Ambient Intelligence remains highly engaging for the
research community, with the respective editions of the proceedings receiving a large
number of chapter downloads. This gives us hope that the research community and
industry can benefit from the presented works and get inspiration for future research,
designs, and products.
VI Preface

We would like to extend our thanks to all the authors who submitted their research
to this conference, contributing to the high-quality program. Most importantly, this
would not have been possible without the help of our technical Program Committee
and the Organizing Committee. Our Program Committee members and their
sub-reviewers dedicated their time to provide high-quality reviews of the submissions,
within a very tight schedule. Without their help we would not have been able to offer
such an engaging program. We would also like to thank the Steering Committee of the
conference in general and Boris De Ruyter in particular, for their initial advice on all
stages of the conference organisation. Last but not least, we wish to thank the
University of Cyprus, Austrian Airlines and Springer for sponsoring this event.

November 2018 Achilles Kameas

Kostas Stathis

The original version of the preface was revised: Several mistakes were corrected.
 Organization

General Chair
George Roussos Birkbeck, University of London, UK

Program Chairs
Achilles Kameas Hellenic Open University, Greece
Kostas Stathis Royal Holloway, University of London, UK

Workshops Chairs
Ioannis Chatzigiannakis Sapienza University of Rome, Italy
Fariba Sadri Imperial College, UK

Local Organization Chair

George Angelos University of Cyprus, Cyprus
Papadopoulos

Program Committee
Evgenia Adamopoulou National Technical University of Athens, Greece
Claudio Ardagna Università degli Studi di Milano, Italy
Antonis Argyros University of Crete, Greece
Ahmed Sabbir Arif University of California, Merced, USA
Alexander Artikis NCSR Demokritos, Greece
Juan Carlos Augusto Middlesex University, UK
Elena Bellodi University of Ferrara, Italy
Sara Bernardini Royal Holloway, University of London, UK
Antonis Bikakis University College London, UK
Spiros Borotis Hellenic Open University, Greece
Andreas Braun Fraunhofer Institute, Germany
Ioannis Chatzigiannakis Sapienza University of Rome, Italy
Boris De Ruyter Philips Research, Netherlands
Kieran Delaney Cork Institute of Technology, Ireland
Claudia Di Napoli C.N.R. - Istituto di Calcolo e Reti ad Alte Prestazioni, Italy
Monica Divitini Norwegian University of Science and Technology,
Norway
Babak A. Farshchian Norwegian University of Science and Technology,
Norway
Panos Fitsilis Technological Educational Institute of Thessaly, Greece
VIII Organization

Maria Ganzha Warsaw University of Technology, Poland

Damianos Gavalas University of the Aegean, Greece
Nikolaos Georgantas Inria, France
Paolo Giorgini University of Trento, Italy
Hristijan Gjoreski Ss. Cyril and Methodius University, Former Yugoslav
Republic of Macedonia
Christos Goumopoulos University of the Aegean, Greece
Tobias Microsoft, Germany
Grosse-Puppendahl
Sten Hanke Austrian Institute of Technology, Austria
Otthein Herzog Jacobs University Bremen, Tongji University, Shanghai,
and University of Bremen, Germany
R. Özgür Kafali University of Kent, UK
Antonis Kakas University of Cyprus, Cyprus
Achilles Kameas Hellenic Open University, Greece
Paris Kitsos Technological Educational Institute of Western Greece,
Greece
Kristian Kloeckl Northeastern University, USA
Andreas Komninos University of Patras, Greece
Arjan Kuijper TU Darmstadt, Germany
Zhiyuan Luo Royal Holloway, University of London, UK
Irene Mavrommati Hellenic Open University, Greece
Antonio Maña University of Malaga, Spain
Loizos Michael Open University of Cyprus, Cyprus
Rob Miller University College London, UK
Maxime Morge Université de Lille, France
Petros Nicopolitidis Aristotle University of Thessaloniki, Greece
Andrea Omicini University of Bologna, Italy
Theofanis Hellenic Open University, Greece
Orphanoudakis
George Palaigeorgiou Technological Educational Institute of Kavala, Greece
Theodore Hellenic Open University, Greece
Panagiotakopoulos
Panagiotis University of Macedonia, Greece
Papadimitriou
George Angelos University of Cyprus, Cyprus
Papadopoulos
Yorgos Papagiannakis University of Crete, Greece
Fabio Paterno CNR-ISTI, Italy
Dimitris Plexousakis University of Crete, Greece
Kostas Psannis University of Macedonia, Greece
Carlos Ramos Instituto Superior de Engenharia do Porto, Portugal
Alessandro Ricci University of Bologna, Italy
Silvia Rossi University of Naples Federico II, Italy
George Roussos Birkbeck College, University of London, UK
Carsten Röcker Fraunhofer Institute, Germany
 Organization IX

Fariba Sadri Imperial College London, UK

Albert Ali Salah Bogazici University, Turkey
Daniele Sgandurra Royal Holloway, University of London, UK
Stephan Sigg Aalto University, Finland
Nikolaos Spanoudakis Technical University of Crete, Greece
Kostas Stathis Royal Holloway, University of London, UK
Dimitrios Stratogiannis National Technical University of Athens, Greece
Paolo Torroni University of Bologna, Italy
Manfred Tscheligi University of Salzburg, Austria
Kristof Van Laerhoven University of Siegen, Germany
Lawrence Wai-Choong National University of Singapore, Singapore
Wong
Ioannis Zaharakis Computer Technology Institute and Press Diophantus,
Greece
Arkady Zaslavsky CSIRO, Australia
Riccardo Zese University of Ferrara, Italy
Gottfried Zimmermann Stuttgart Media University, Germany

Additional Reviewers

Achilleos, Achilleas
Kakalou, Ioanna
Katzouris, Nikos
Quinde, Mario
Tsoli, Aggeliki
 Contents

Ambient Services and Smart Environments

Predicting User Responsiveness to Smartphone Notifications

for Edge Computing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Andreas Komninos, Elton Frengkou, and John Garofalakis

“Will the Last One Out, Please Turn off the Lights”: Promoting Energy
Awareness in Public Areas of Office Buildings. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Joëlle Coutaz, Antonin Carlesso, Nicolas Bonnefond,
Raffaella Balzarini, Yann Laurillau, Nadine Mandran,
and James L. Crowley

The UbiCARS Model-Driven Framework: Automating Development

of Recommender Systems for Commerce . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
Christos Mettouris, Achilleas Achilleos, Georgia Kapitsaki,
and George A. Papadopoulos

A Workflow for Continuous Performance Testing in Smart Buildings . . . . . . 54

Elena Markoska and Sanja Lazarova-Molnar

Sensor Networks and AI

Advancing Early Forest Fire Detection Utilizing Smart Wireless

Sensor Networks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
Peshal Pokhrel and Hamdy Soliman

Online Guest Detection in a Smart Home Using Pervasive Sensors

and Probabilistic Reasoning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
Jennifer Renoux, Uwe Köckemann, and Amy Loutfi

Eliminating the Ground Reference for Wireless Electric Field Sensing . . . . . . 90

Julian von Wilmsdorff, Florian Kirchbuchner, Andreas Braun,
and Arjan Kuijper

Deep Learning Approach for Estimating a Human Pose

on a Mobile Device. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
Martin Moder and Michael Schellenbach

Toward a Smart City Using Tentacular AI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106

Atriya Sen, Selmer Bringsjord, Naveen Sundar Govindarajulu,
Paul Mayol, Rikhiya Ghosh, Biplav Srivastava,
and Kartik Talamadupula
XII Contents

Activity and Situation Recognition

Surface Acoustic Arrays to Analyze Human Activities

in Smart Environments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
Biying Fu, Matthias Ruben Mettel, Florian Kirchbuchner,
Andreas Braun, and Arjan Kuijper

Step by Step: Early Detection of Diseases Using an Intelligent Floor. . . . . . . 131

Lisa Scherf, Florian Kirchbuchner, Julian von Wilmsdorff, Biying Fu,
Andreas Braun, and Arjan Kuijper

Prototyping Shape-Sensing Fabrics Through Physical Simulation . . . . . . . . . 147

Silvia Rus, Felix Hammacher, Julian von Wilmsdorff, Andreas Braun,
Tobias Grosse-Puppendahl, Florian Kirchbuchner, and Arjan Kuijper

Analysing Physiology of Interpersonal Conflicts Using a Wrist Device . . . . . 162

Junoš Lukan, Martin Gjoreski, Heidi Mauersberger, Annekatrin Hoppe,
Ursula Hess, and Mitja Luštrek

Ambient Intelligence in Education

Raising Awareness for Water Polution Based on Game Activities Using

Internet of Things . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171
Chrysanthi Tziortzioti, Giuseppe Andreetti, Lucia Rodinò,
Irene Mavrommati, Andrea Vitaletti, and Ioannis Chatzigiannakis

Investigating Secondary Students’ Stance on IoT Driven

Educational Activities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188
Dimitrios Glaroudis, Athanasios Iossifides, Natalia Spyropoulou,
and Ioannis D. Zaharakis

Rapid Prototyping Internet of Things Applications for Augmented Objects:

The Tiles Toolkit Approach . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 204
Francesco Gianni, Simone Mora, and Monica Divitini

Out of the Box: Using Gamification Cards to Teach Ideation

to Engineering Students . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221
Christos Sintoris, Irene Mavrommati, Nikolaos Avouris,
and Ioannis Chatzigiannakis

Supporting Students Through Notifications About Importance

in Academic Lectures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
Jörg Cassens and Rebekah Wegener

Author Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233

Ambient Services and Smart
Environments
 Predicting User Responsiveness to Smartphone
Notifications for Edge Computing

Andreas Komninos(&), Elton Frengkou, and John Garofalakis

University of Patras, 26504 Rio, Greece

akomninos@ceid.upatras.gr

Abstract. Edge computing requires the addressing of several challenges in

terms of privacy, complexity, bandwidth and battery life. While in the past
attempts have been made to predict users’ responsiveness to smartphone noti-
fications, we show that this is possible with a minimal number of just three
features synthesized from non-sensor based data. Our approach demonstrates
that it is possible to classify user attentiveness to notifications with good
accuracy, and predict response time to any type of notification within a margin
of 1 min, without the need for personalized modelling.

Keywords: Smartphones
Notifications
Attentivity
Responsiveness

1 Introduction

Smartphone notifications are part-and-parcel of everyday interaction with our devices

and the services we expect to receive from them. Unfortunately, despite several years
of research, managing these notifications remains a mostly manual task, in which the
users are unassisted by intelligence embedded in the operating system, or even
applications themselves. Recent work has shown that it is possible to assist users by
anticipating opportune moments to issue notifications (i.e. moments in which the user
is likely to be attentive to the device, and also able to engage with the notification
content [1]). Other work has attempted to examine the role of modality in attracting the
user’s attention (e.g. [2]). Generally, to intelligently manage notifications, Anderson
et al. [3] propose a four-stage system approach, starting with acquiring sensor data,
processing sensor data, inferring context from sensor data, building interruptibility
models and finally managing an incoming notification (selecting modality, or deferring
it). However, all previous approaches assume the analysis of large volumes of data in
the cloud, collected by a large variety of device sensors and context data sources,
placing not just a strain on the device battery but also doubts on the applicability of
these techniques, both due to privacy concerns, and device constraints (e.g. network
availability): Precisely the challenges that modern Edge Computing paradigms aim to
address.
In this field of research, the least studied aspect is the issuing of a notification under
the selection of an appropriate modality. The choice of modality is a balancing act that
requires awareness of the user’s context (e.g. social surroundings, time of day, likely
activity etc.), and also the notification’s context (e.g. the event it relates to, its general

© Springer Nature Switzerland AG 2018

A. Kameas and K. Stathis (Eds.): AmI 2018, LNCS 11249, pp. 3–19, 2018.
https://doi.org/10.1007/978-3-030-03062-9_1
4 A. Komninos et al.

importance, its relative importance to the user’s current task, whether the user’s
immediate attention is required, the cost or impact of not attending to the event etc.).
For any researcher that has even trivially worked in context awareness, it is easy to
see that these types of context are difficult to acquire – even if it were indeed possible, it
remains entirely plausible that the user might prefer a system not to have such extensive
and intimate knowledge about their context for privacy reasons. Thus, on one hand we
have today’s approach, in which the user is notified immediately using any modality
that the service developers consider appropriate to attract attention, and on the other
hand, a shift of the locus of control towards a notification management system which
determines the appropriate modality to use given the user’s and notification’s contexts.
To give an example, such a system might dynamically alter pre-programmed notifi-
cation modalities to issue trivial notifications using the device LED only while the user
is working, and allow the device to sound and vibrate only if there’s an incoming call
from a stressed colleague working on the same project.
From the above it is plain to see that both approaches have problems: Leaving the
locus of control entirely up to the users causes frequent disruption and frustrations and
also leads to missing important notifications, as the users resort to coarse handling
strategies such as setting the phone to silent (which affects all notifications). On the
other hand, shifting the locus of control towards the system can still have grave
consequences when the system doesn’t get it right and ends up causing the user to miss
important information. In this sense, the situation becomes akin to text entry auto-
corrects and the embarrassing moments it has caused, shared across the web – usually it
works well, but when it doesn’t, the cost to the user can be very serious. In this context,
we present here an analysis of real-world notifications, and discuss a model to predict
the users’ engagement with notifications which aims to use minimal data sources, in
order to preserve user privacy and minimize the resources required for predicting user
responsiveness in AmI environments using edge computing architectures.

2 Related Work

Predicting interruptibility and opportune times to deliver smartphone notifications is the

subject of several recent research efforts. Much of the research is summarized by the
excellent recent survey in [3] so we will not repeat it here, however, we lay out the
parameters of recent important work related to our topic in Table 1 so that our own
contribution may be placed in context with past work.
Our work complements existing approaches in a number of ways. In contrast with
most previous work, our analysis comes from user’s behaviour with notifications from
any app and the OS itself, and not from a notification issued by a single application. We
also refrain from using privacy-sensitive features (e.g. user location or application
type). Further, all previous approaches consider the just the device ringer mode (e.g.
[4–6]), which does not actually equate to the modality with which a notification is
delivered, as we explain next. In our work, we algorithmically determine the true actual
modality with which the notifications were delivered. Another differentiation is that we
employ only opportunistic data collection without sensor sampling, to minimize impact
on the user’s battery. Lastly, while previous work rests on classification (e.g. is the user
Another random document with
no related content on Scribd:
vuonna tuli kevät harvinaisen varhain.) Lautturi oli hienossa
hiprakassa. Miten lie päähäni pälkähtänyt pyytää häneltä ryyppyä.

Lautturi silmäsi minua veitikkamaisesti, iski silmää ja sanoi

leikkisästi:

»Kyllä huomaan, että sinä olet Vahvan-Kuuskosken poika. Sinulla

on miehen meiningit.»

Tuo yllytti vain minua. Saatuani pullon, kallistin siitä kuin mies ja
kehoitin toisiakin ottamaan. Tovereitani ei tarvinnut kahdesti käskeä.
He olivat liittyneet seuraani, tuntien hengen yhteyttä kanssani; he
muodostivat minun henkikaartini. Kun kenraali kallisti pulloa, piti
esikunnan seurata esimerkkiä. Me siis ryyppäsimme ja ennen pitkää
olimme juovuksissa kuin käet.

Rekilauluja reimakasti vedellen lähdimme sitten marssimaan

kouluun. Meissä oli herännyt oikea peräpohjolainen luonto ja me
hihkaisimme kirkon kohdalla niin, että kylä kajahti. Ihmiset riensivät
ikkunoihin katsomaan ja muistanpa kuulleeni useamman kerran
nimeäni mainittavan.

Minussa tuo villeys oli kuitenkin enemmän runollista laatua. Se oli

boheemiruusu, joka oli puhjennut liian varhaiseen kukkaan. Se johtui
luonteestani. Se oli sitä vapauteen pyrkivää, riehahtelevaa
tempperaa, joka runoilijoissa aina niin selvästi huomataan. Mutta sitä
eivät luonnollisesti kotikyläkseni ymmärtäneet.

Me siis marssimme maantietä myöten koulutaloa kohti. Kun sen

punainen pärekatto rupesi näkymään, vaikutti se meihin kuin
punainen vaate härkään. Me hihkaisimme oikein olan takaa ja
keksimme hauskan tuuman: me menisimme koulun
piharakennuksessa asuvan Ranta-Kustaavan luo kahville. Niinhän
tekivät tukkilaisetkin aina keväisin. Me siis talsimme tietä myöten
ylpeinä kuin kukot, keikutellen niskojamme ja kajahuttaen aina vähä
väliä laulun.

Ranta-Kustaava hämmästyi tavattomasti, kun puoli tusinaa kiljuvia

pikkupaholaisia hyökkäsi hänen rauhalliseen tupaansa. Minä vedin
kukkaron taskustani ja komensin:

»Pöytä koreaksi, Kustaava! Tässä on remsseita sälliä, jotka eivät

turhia tingi!»

Ranta-Kustaava ihan hätääntyi.

»Opettaja voi tulla», sopotti hän ja lisäsi sitten tiukemmin:

»Mistä te olette viinaa saaneet?»

»Mies syö ja mies saa ja miehelle Jumalakin antaa!» hihkaisin

minä ja löin »tolpan» pöytään. »Kahvia!»

Mutta — samassa aukeni ovi ja opettaja Kunnas seisoi

kynnyksellä. Hän oivalsi heti tilanteen; hän oli ennenkin sellaista
nähnyt. Siepaten seinältä sonnin suoran, jota Ranta-Kustaava käytti
mattopiiskana, hän huiteli meitä selkään, niin että hartiat pöllysivät.

»Vai semmoisia konsteja, koranukset, lurjukset!» karjahteli hän

iskujen lomassa.

Ja merkillistä — vaikka olimme niin topakoina tulleet, suli meiltä

nyt sisu. Emme nostaneet sormeakaan puolustukseksemme.
Opettajan auktoriteetti painoi meidät maahan ja äskeinen
uhmapäisyytemme vaihtui katumukseen ja kyyneleihin.
 Johtokunta kokoontui käsittelemään tätä huomiota herättänyttä
tapausta. Toverini pääsivät käytöksen alennuksella ja jälki-istunnolla,
mutta minä, joka olin asian alkuunpanija, sain lähtöpassit.

Muistan vieläkin opettaja Kunnaan vaatekomeron, jossa olin

odottamassa johtokunnan päätöstä. Aika tuntui pitkältä ja minä elin
uudelleen läpi koko tuon surullisen juopottelukohtauksen. Totesin,
että olin menetellyt kurjasti, mutta sittenkin ajattelin että tuomio,
jota opettajan työhuoneessa valmisteltiin oli kohtuuton. En silloin
ymmärtänyt, mistä tuo kapinoiva mielialani johtui. Myönsin
erotuomion aivan koulusääntöjen ja -lakien mukaiseksi. Mutta
sittenkin…. sittenkin… Jälkeenpäin on minulle selvinnyt, että tuo
kapinahenki oli kotoisin korkeammalta, kuin opettaja Kunnas ja
arvoisat johtokunnan jäsenet aavistivatkaan. Se oli povessani asuvan
Runottaren rimpuilemista ahdasmielistä, kaistapäistä
poroporvarillisuutta vastaan. Se oli kallioon kytketty Andromeda,
jonka vapauttaja ei vielä ollut saapunut. Ja tuon kapinahengen (eli
tässä tapauksessa runohengen) yllytyksestä minä kostin
proosallisuuden proosallisuudella: minä »kastelin» opettajani
talvipalttoon ja tunsin sitä tehdessäni valtavaa vapautuksen riemua!

Kuinka samansuuntaisesti juoksevat suurmiesten ajatukset. Kun

vuosia jälkeenpäin, toimiessani nimismiehenä Kuivalan kauppalassa,
tein tuttavuutta asemapäällikkö Anders Kierokin kanssa, kuulin
häneltä, että Francois Rabelais antaa Gargantuan tehdä tuon saman
— ja vielä Notre Dame-kirkon harjalta! Tuon suuren
renesanssirunoilijan teoksessa muodostuu tuosta »lämpimästä
lähteestä» Seine-virta.

Minäkin siis, seisoessani opettaja Kunnaan vaatekomerossa,

toteutin tietämättäni suuren runouden esittämiä, tavallisuudesta
poikkeavia ajatuksia, — vaikka se »Seine-virta», jonka minun
toimenpiteen! synnytti, ei edistänytkään liikeyhteyttä eri maakuntien
välillä, vaan päinvastoin uhkasi salvata opettajalta tien minun
säilytyspaikkani, kun hän saapui minua noutamaan. Parin kirkkaan
korvapuustin Runoilija Kuuskosken jälkeen minä sain seurata häntä
johtokunnan eteen, jossa hän vähemmän runollisella tavalla teki
selkoa minun viimeisestä edesottamisestani. Tuomio oli
järkähtämätön: erottaminen koulusta ikuisiksi ajoiksi. Läksin kotiin
opettajan manausten saattelemana. Hän pani päänsä pantiksi, että
minä vielä saisin tekemistä vankiloiden kanssa. Sellainen hirtehinen
minä hänen mielestään olin. Ennustus on toteutunutkin, — vaikka
hiukan toisessa muodossa, kuin opettajani oli kuvitellut: — Sen
sijaan, että itse olisin istunut lukkojen takana, on
elämäntehtäväkseni tullut toimittaa sinne — toisia.

Niin läheltä hipaisee toisinaan ennustuksen nuoli, mutta osuu

sittenkin harhaan.
III.

MENEN RIPPIKOULUUN JA PÄÄSEN HOITAMAAN LUKKARINVIRKAA.

Minä olin nyt saavuttanut rippikouluiän. Edelläkerrotusta voisi

vetää sen johtopäätöksen, että minunlaiseni hurjapää olisi ollut
kaikkein vähimmän sopiva sellaiseen kouluun kuin rippikoulu on.
Mutta niin ei suinkaan ollut laita.

Minä olen koko elämäni ajan ollut yllätyksien mies. Jos tahtoisin
käyttää vertausta, voisin verrata itseäni myrskyyn, Lapin noiduttuun
lumimyrskyyn, yhtä hyvin kuin kesäillan leppeään tuulen hyminään.
Niin vaihtelevia ovat mielialani. (Pyydän vain viitata siihen, mitä
edellä olen kertonut itkuhetkistäni ja niitä seuranneista
nyrkinpaukahduksista.) Tämä mielialojeni vaihtelu on usein tuottanut
yllätyksiä ystävillenikin. Ainoastaan kirkkoherra Teofilus Tiennäyttäjä
on osoittanut omaavansa eniten kykyä ymmärtää minua. Mutta ei
hänkään ole toisinaan käsittänyt minusta kuin ääriä ja laitoja vain.
Olen tässä suhteessa Saharan erämaan kaltainen, jonka kartta —
niinkuin tiedämme — on yhtä valkoista vain. Vain yksi
huomattavampi kaupunki on siihen merkitty: Timbuktu. Mutta voinpa
kerskaamatta sanoa, että — samoinkuin tuohon kaupunkiin johtavan
karavaanitien varsi on täynnä janoon ja nälkään uupuneitten
matkamiesten luita, — samoin ovat ystävieni yritykset päästä minua
ymmärtämään yksi toisensa jälkeen vaipuneet, ja viimeinen, mikä
niistä on jäljellejäänyt, on ollut vain kalvennut huokaus. Näin on
käynyt säännöllisesti aina, kun en ole halunnut päästää
lähimmäistäni sydämeni komeroita kaivelemaan. Mutta toisinaan,
kun seuraani on sattunut sellainen mies kuin esimerkiksi kirkkoherra
Teofilus Tiennäyttäjä, olen kuin kädestä pitäen opastanut häntä,
huudellen lempeästi kuin lapselle: »Hei, ystäväni, tätä tietä, tätä
tietä sieluni salaperäiseen Timbuktuun!»

Ei siis ihme, että kotipitäjäni kirkkoherra, korkeastioppinut

jumaluusopintohtori Hasael Hillbinger katseli minua hienolla
epäluulolla, kun ilmoittauduin rippikouluun. Hän oli kuullut
»juopottelustani» eikä luonnollisesti voinut suhtautua minuun
muuten kuin eräänlaisella epäilevällä varovaisuudella, joka teki
hiukan ahdistavan vaikutuksen. Kunnon kirkkoherra ei tiennyt, että
minä olin yksi hänen kaikkein hartaimpia sanankuulijoitaan, — vaikka
istuin tavallisesti sellaisessa paikassa, etten sopinut näkymään. Jo
kuusivuotiaasta lähtien olin melkein joka sunnuntai käynyt kirkossa
ja minä olisin aivan hyvin voinut kirkkoherralle kertoa, missä
kohdassa saarnaansa hän lausui tuon joka kerta niin liikuttavan ja
sydämelle käyvän lauseen: »Ja niin meekin, rakhat ystävät,
dhoivomme kherran saavamme jubileerata ja triumfeerata engelden
khooreiss'!» Mutta — minä en katsonut sitä tarpeelliseksi. Ajattelin,
että saihan aika näyttää, mikä oikeastaan olin miehiäni.

Minä olen aina ollut uskonnollinen. Tämä hyve ei ole minua

jättänyt myöhemmänkään elämäni aikana, vaikka elämästäni
päättäen saattaisi ajatella toista. Niinpä siis — kuten jo mainitsin —
istuin joka sunnuntai kirkossa, puhumattakaan siitä, että auttelin
räätäli Tuiskua kellojen soitossa. Minulla oli siis tässä suhteessa
varmasti enemmän ansioita kuin monella tovereistani, jotka kuuluivat
tavallisten siivojen poikien joukkoon. Ja minä olen varma, että — jos
kirkkoherra Hasael Hillbinger olisi tämän tiennyt — hän rehellisenä
miehenä olisi sovittanut tovereihini sanat: »Publikaanit ja portot
menevät teidän edellänne taivaan valtakuntaan.»

No niin — seisoin siis korkeastioppineen kirkkoherran edessä ja

tein selkoa kristillisyyden taidostani. Hänellä oli ilmeisesti matala aita
minua kohtaan, sillä hän koetti saada minua kiinni kysymyksillään.
Mutta minä, joka osasin katekismuksen ja historian kannesta
kanteen, en tuottanut hänelle tätä epäkristillistä iloa. Ja kun vielä
päällepäätteeksi luin ulkoa Daniel Jussleniuksen alkulauseen
Svebeliuksen katekismuksen kannesta, täytyi kirkkoherran minut
hyväksyä.

Minä istuin siis rippikoulussa ja kuuntelin korkeastioppineen

jumaluusopintohtorin Hasael Hillbingerin opetusta. Hän puhui synnin
voimasta ja maailman viettelyksistä, erikoisesti alleviivaten
juoppouden pahetta. Ymmärsin, että hän tarkoitti sillä minua, jonka
ansioluettelossa oli jo yksi tuollainen rentustelemisen sakara. Toiset
pojat kääntyivät katsomaan minua, joka olin valinnut
istumapaikakseni pirtin etäisimmän sopen. Mutta minä, joka jo olin
tarpeeksi saanut kuulla mokomasta tapauksesta, panin käsivarret
ristiin rinnoille ja ajattelin kaikkea muuta. Muistin äskenlukemani
kuvauksen Meksikon valloituksesta ja olin erikoisesti ihastunut don
Pedro de Alvaradoon, joka pelastui intiaanien käsistä hyppäämällä
muutaman leveän kaivannon yli. Minä siis suoritin hengessäni
tuollaisen Alvarado-hyppäyksen sulkemalla korvani rovastin
etsiskeleviltä puheilta. Siten vältyin niiltä intiaaninuolilta, joita tuo
korkeastioppinut herra ammuskeli pöytänsä takaa. »Oh, sinä
Montezuma», ajattelin minä, »sinä luulet minulle todistavasi
jumaluusopillisen azteekivaltakuntasi voiman ja viisauden. Mutta sinä
unohdat yhden tärkeän seikan: että espanjalaisilla aatelismiehillä on
pitkät sääret, joilla he hyppäävät yli sinun vallikaivantosi ja
pakenevat laivoihinsa, joiden purjeita uskon tuuli pullistaa!» Tällä
filosofeerauksellani tein tyhjäksi rovastin kiinniottoyritykset ja panin
samalla vastalauseeni tuota yksipuolista opetusta vastaan, jossa ei
armon viiri kertaakaan vilahtanut. Ja samalla tunsin, mikä vahinko
oli, etten ollut joutunut hurskaan kappalaisemme Aatami
Aidantaustan oppilaaksi. Hänen osalleen olivat nim. sinä vuonna
sattuneet tytöt. Tuo kunnon kappalaisemme olisi varmaan osannut
puhua niin, että minunkin sieluni olisi tullut lohdutetuksi. Nyt
sitävastoin vain haarniskoiduin ja tein hengessäni vastaväitteitä.

Sillä — mitä hyödyttää puhua niin paljon synnistä ja synnissä

kahlaamisesta, kun kuitenkin oikea usko vie kirkkaasti perille?
Tällaisella opetuksella vain masennetaan mieliä ja kiinnitetään
huomio liiaksi matkan vaikeuksiin. Eikö olisi paljon hyödyllisempää
innostuttaa ihmisiä hyppäykseen? Siten kasvatettaisiin oikeita
hengellisiä Alvaradoja.

Nämä kokemukset tulivat minulle suureksi avuksi, kun minun

vuosia myöhemmin piti antaa lausuntoni uudesta
katekismusehdotuksesta. Ristiniemen seurakunta valitsi minut tähän
vastuunalaiseen toimeen ja toverikseni kauppias Pekka Korvan.
Mutta toverini jätti tehtävän minun huolekseni ja minä kirjoitin
lausunnon hänenkin puolestaan.

Tässä lausunnossa minä ehdotin uuden muodon kysymykselle:

»Mitä on usko?» Komitean ehdotus niin Raamattuun perustuva kuin
sen sisältö olikin — oli minun mielestäni liian monimutkainen. Minä
kuittasin asian paljon yksinkertaisemmin, mutta samalla
runollisemmin.

Kysymys:

Mitä on usko?

Vastaus:

Usko on Alvaradon hyppäys hengellisessä merkityksessä.

Olin kyllä selvillä, että tämän kysymyksen esilletulo antaisi papille

aihetta kertoa, mikä Alvaradon hyppäys oli. Mutta — sitenhän
saataisiin vain vaihtelua opetukseen, jonka yksitoikkoisuudesta minä
kirkkoherra Hillbingerin koulussa sain niin perusteellisen
kokemuksen.

Minä olin siis tehnyt Alvarado-hyppäykseni. En kulkenut yhtään

allapäin niinkuin monet tovereistani, vaan löin katekismuksella
päähäni ja lausuin: »Pysypäs siellä, tietokulta! Sinua tässä
tarvitaan.» Olin vakuutettu, että Jumala, joka on ihmissielut
rakentanut, ymmärsi, mistä johtui tuo minun surullinen
lankeemukseni. Sillä minä olin sitä vilpittömästi katunut ja uskoin sen
yhtä vilpittömästi saaneeni anteeksi.

Tunnit kuluivat tavallista menoaan. Me luimme katekismusta ja

minä olin ainoa, joka en sotkeutunut tuossa perin mutkikkaassa
kysymyksessä: »Mitenkä vesi voi vaikuttaa niin suuria asioita?» Se
onkin Vähän Katekismuksen visaisin paikka ja minä puolestani olisin
valmis hyväksymään ministeriksi jokaisen, joka sen kunnollisesti ja
kompastelematta lukee.
 Oltuamme viikon rippikoulussa, sairastui lukkari yhtäkkiä. Häntä oli
hevonen potkaissut rintaan ja hän oli saanut sisäisen verenvuodon.
Meiltä uhkasi siis nousta tie pystyyn musiikin salaperäisiin
maailmoihin pyrkiessämme. Tovereistani suurin osa iloitsi tästä
onnenpotkauksesta, sillä lyhenihän päivä nyt yhdellä oppitunnilla.
(Sellaista on tämä elämä, että onnettomuuden potkaus on toiselle
onnen potkaus.) Mutta minä olin pahoillani tästä tapaturmasta ja
noiduin hengessäni hevosta, joka yhdellä kavionsa iskulla särki rouva
Musican kultaisen kanteleen. Olin mm. suuresti innostunut
veisuuseen. Lukkari olikin jo useamman kerran huomauttanut
komeasta lauluäänestäni ja sanonut. »Kuulkaa te tuota Kuuskosken
Aatamia! Se poika vetelee kuin oopperalaulaja!» Varsinkin olin
ihastunut muutamiin virsiin aivan erikoisesti. Niinpä muutamana
päivänä olin kiskaissut »O Herra korvas kallista» niin voimallisesti,
että koko luokka oli kääntynyt katsomaan. Lukkarikin oli silmännyt
minua hyväksyvästi silmälasiensa takaa ja hänen kasvoilleen oli
levinnyt kirkastuksen hohde. En osannut silloin aavistaa, että tuo
yksi ainoa virsi viittoisi minulle tien pöydän taakse, lukkarin paikalle.

Sillä kun rovasti lukkaria kohdanneen tapaturman jälkeisenä

päivänä saapui pirttiin, lausui hän juhlallisesti:

»Koska kanttori Kaveniukselle on sattunut onnettomuus, niin ettei

hän voi saapua kouluun, on hän ehdottanut Aadam Kuuskoskea
sijaiseksensa. Aadam Kuuskoski» — jatkoi hän katsoen minun
nurkkaani — »tästä päivästä alkaen hoidat sinä lukkarin virkaa
rippikoulussa siihen saakka, kunnes kanttori Kavenius paranee.»

Minä olin ällistynyt. Minäkö lukkariksi? Johan nyt kummia! Mutta —

kun katsoin rovastia ja huomasin hänen pitävän asiaa itsestään
selvänä — en empinyt, vaan nousten pystyyn ja kumartaen, niinkuin
olin nähnyt kanttori Kaveniuksen tekevän, lausuin lujalla äänellä:

»Teen parhaani, herra rovasti ja jumaluusopintohtori!»

Iltapäivällä minä jo aloitin. Pidin pojille pienen puheen, jossa

huomautin, etten minä aikonut ruveta rovastille kantelemaan heidän
mahdollisia kepposiaan laulutunnilla, vaan olin uppiniskaiset ojentava
omalla tavallani. (Olin siihen aikaan, kuusitoistavuotiaana, melkein
täyden miehen mittainen.) Toverini kyllä arvasivat, mikä se »oma
tapa» oli. Minä viittasin ulos ja kohotin hiukan oikean käteni nyrkkiä.
Tämä heitä kohtaan osoittamani lojaalisuus samoinkuin
uhkauksenikin vaikutti, ettei minun tarvinnut heitä kertaakaan
rangaista. Myöhemmin olen huomannut, että sillä kertaa tietämättäni
seurasin vanhain roomalaisten hallitusperiaatetta: Divide et impera,
hallitse hajoittamalla.

Kylläpä me sillä viikolla lauloimme… sillä ja toisellakin. Olen

lukemattomia kertoja joutunut koviin ponnistuksiin tukkijoella, mutta
en ole vielä kertaakaan niin hiessä uinut kuin noilla kahdella viikolla
veisuutunnin aikana. Ja hikoilla saivat pojatkin. Minä veisautin heillä
samaa värssyä monta monituista kertaa, jos vain huomasin, ettei
veisuu sulautunut yhteen. Minulla on nim. aina ollut harvinaisen
tarkka musiikkikorva. Muutamat rupesivat jo väsymään. Mutta kun
nyrkkiä puiden ja hammasta purren huusin: »Jukoliste, jos ette
aukaise lauluväyläänne, niin kiskon selkänahastanne kengäksiä!» —
niin ottivat he kiltisti virsikirjansa ja veisasivat taas. Välistä kun
rovasti tuli porstuaan kuuntelemaan, aukaisin minä oven, ja kun me
sitten kuudestakymmenestä kurkusta vetäisimme: »Tuomiopäiv' on
kauhistava», kuunteli rovasti hetken, mutta hiipi sitten hiljaa pihalle.
Mahtava, majesteetillinen veisuumme tulkitsi varmaankin
tuomiopäivän vakavuutta, niin hänkin, rovasti ja jumaluusopintohtori,
tuli ajatelleeksi omaa kohtaansa tuon päivän tutkinnoissa. Nautin
hengessäni tästä musikaalisesta mielenosoituksesta, sillä luulenpa
sen ainakin panneen rovastin ajattelemaan, ettei tuo hänen
halveksimansa Aadam Kuuskoski ollutkaan niin huono mies, kuin
minä hän papillisessa itsevarmuudessaan tätä oli pitänyt.

Näin kului vähitellen rippikouluaika. Isoäiti iloitsi minun

menestyksestäni. Saatoinhan näin korvata hänelle sen syvän
murheen, johon hän minun koulusta erottamisen! kautta oli
joutunut. Hän näki minun lukkarinsijaisuudessani Onnettaren
viittauksen suureen ja loistavaan tulevaisuuteen. Eikä hän siinä
vallan väärässä ollutkaan. Tosin minusta ei ole tullut laulun ja
musiikin professoria, vaan ainoastaan tavallinen nimismies. Mutta —
ei sekään ole vähän, kun ajattelen, minkälaisessa akatemiassa olen
virkaani valmistunut. Puhumattakaan siitä, että minusta tuli runoilija,
vaikka olen joutunutkin jakamaan ystäväni tiaisen kohtalon ja jäänyt
virallisten laulajien joukosta pois. Vain harvat ystäväni ovat
aavistaneet minun suuret lahjani juuri tällä alalla; niiden harvojen
joukossa on kirkkoherra Teofilus Tiennäyttäjä yksi. Mutta — mitäpä
siitä. Olen palvellut Runotarta joutohetkinäni ja tehnyt sen
havainnon, että vain sille, joka ei ammattimaisesti pyri suhteisiin
hänen kanssaan, hän kertoo syvimmät salaisuutensa. Muusat ovat
oikullista väkeä. He eivät suostu viralliseen avioliittoon kenenkään
kanssa, vaikka ammattikirjailijat kyllä uskottelevat sitä itselleen ja
lukijoilleen. He solmivat vain tilapäisiä liittoja kenen kanssa kulloinkin
haluavat, mutta vain sellaisten kanssa, jotka osoittautuvat noiden
liittojen arvoisiksi. Siten on Runotar sangen usein pistäytynyt
nimismies Aadam Kuuskosken virkahuoneeseen ja istahtanut hänen
pöytänsä päähän. Hän ei ole ollenkaan hämmästynyt, nähdessään
sen täynnä käräjäpapereita ja rästiluetteloja. Hän on tiennyt, että
tuolla kookkaalla miehellä, jolla on Herkuleen hartiat, on mitä herkin
sielu. Hän on huomannut, että se on aina ollut valmis
vastaanottamaan ystävänsä hellät kuiskailut. Siltä varalta on hänellä
tavallisesti ohut tyhjä paperiarkki valmiina pöydällä, pannakseen heti
muistiin, jos tuo taivaallinen, näkymättömien maailmojen
sanansaattaja on tahtonut hänelle jotakin erikoista ilmoittaa.

Rippikoulu loppui. Olin osannut läksyni erinomaisesti. Yhtään

muistutusta en ollut saanut. Veisuun opetus oli onnistunut yli
odotuksen. Ystäväni kanttori Kavenius-vainaja on minulle monta
kertaa jälkeenpäin sanonut: »Sinä olet saanut ihmeitä aikaan,
Aatami. Vielä kahdenkymmenen vuoden perästä olen kinkereillä
toisinaan tavannut talonisännän tahi torpanmiehen, jolla on ollut
tavallista parempi veisuutaito. Kun olen tästä huomauttanut, olen
saanut vastaukseksi: 'Me olemme sitä Aatami Kuuskosken luokkaa'.»
Sellaista saa inspiratsiooni aikaan!

Juhannuspäivänä me pääsimme ripille. Kirkko oli koristettu.

Yleinen kuulustelu onnistui hyvin. Rovasti Hasael Hillbinger ampui
kyllä kysymyksiään kuin raehaulipanoksia, mutta minä selviydyin
kunnialla. Isoäitini itki penkin korvassa, kun palasin paikalleni hänen
viereensä. Kyyneltensä lomassa hän sopotti korvaani: »Aatami,
sinusta pitäisi tulla pappi.» Minä ajattelin: »Tulipa mikä tuli;
tuommoisista kysymyksistä minä aina selviydyn.» Minä olin
huomannut lehterillä opettaja Kunnaan ja minä iloitsin hengessäni,
että hän oli todistamassa minun loistavaa voittoani.
IV.

MINUSTA AIOTAAN LUKKARIA, MUTTA TULENKIN TUKKILAISEKSI.

KOHOAN AIKAA MYÖTEN »UKKO-HERRAKSI» JA SAAVUTAN ALAISTENI
TÄYDEN LUOTTAMUKSEN.

Isoäitini oli ennustanut minusta pappia, mutta siinä tuo kunnon

muori suuresti erehtyi: minusta ei tullut edes lukkaria, vaan
tukkilainen.

Etevän veisuutaitoni ja komean lauluääneni vuoksi oli kirkkoherra

Hasael Hillbinger kiinnittänyt huomionsa minuun: hän aikoi kouluttaa
minut lukkariksi. Ehdotus oli kyllä houkutteleva ja sai minut yhden
illan haaveilemaan kaikenmoista. Näin itseni jo seisomassa
kotiseurakuntani kirkon lukkarinpenkissä veisaamassa tuota
mahtavaa virttä: »Maa suur' ja avara» ja olin hengessä näkevinäni
seurakuntalaisten kääntävän kasvonsa lukkarinpenkkiin päin kuin
todetakseen: Kuuskosken Aatamiko siellä veisaa? Kuljin
mielikuvituksessani myös kinkereillä valvomassa emäntien
ruuanlaittoa, niinkuin olin kuullut kanttori Kaveniuksen tekevän, ja
tunsin sieraimissani nuo monet houkuttelevat keittiöiden tuoksut.
Sillä — vaikka olenkin kaikkea muuta kuin materialisti, olen aina
osannut panna arvon hyvin valmistetulle ruualle — ilmiö, joka viittaa
hienostuneeseen makuuni tälläkin alalla. Olin jo päättänyt, että —
jos minusta kerran tulisi lukkari — minä kesäkinkereillä keitättäisin
yksinomaan makeata juustoa, mikä aina on kuulunut lempiruokiini.
Isoäiti itki ilosta koko tuon illan ja silmäsi minua silloin tällöin, hiukan
avuton hymy huulillaan. Hän tarkkasi tuumiskelevaa muotoani ja
antoi minun rauhassa aprikoida kirkkoherran ehdotusta. Mielestään
hän oli kai varma, että minä ilomielin ottaisin tämän ystävällisen
tarjouksen vastaan. Pitkä tuumailuni oli hänen mielestään vain
merkkinä siitä, että minä jo hengessäni valmistauduin
lukkarinvirkaan kuuluviin korkeanjuhlallisiin edesottoihin. Mutta tämä
poika ajatteli kaikkea muuta.

Katselin tupamme ohi virtaavaa mahtavaa Isoa Väylää ja

ajatukseni lensivät sitä ylös noihin humiseviin korpiin, missä
tukkilaiset parhaillaan heiluivat keksi kädessä, solutellen puita
vinhasti kiitävään vuolteeseen. Seurasin tukkien huilua joessa ja
jokainen ryhmypintainen petäjä aaltoja halkaistessaan tuntui tuovan
minulle tervehdyksen noilta erämaan ritarien palkimapaikoilta. »Hei,
Kuuskosken Aatami!» tuntuivat ne hihkaisevan. »Sinun lukkarikoulusi
on ylhäällä, — siellä, missä Pahtakoski soittelee mahtavia urkujaan!»

Päätökseni oli tehty. Minä halusin vaihettaa lukkarin koppakengät

tukkilaisen uljaisiin vohkavarsipieksuihin ja hänen mustan
simusettinsa kiveliön kulkijan kirjavaan kaulahuiviin. Tasaiseksi
leikatun kanttorin »harjan» asemasta halusin saada pitkän
otsatukan, jommoista olin nähnyt jätkämiesten käyttävän. Heiluva
helapää vyöllä ja lerppalierihattu niskassa näin itseni tukkipoikien
parissa työntelemässä tukkia jokeen tai vonkamiehenä rännin
kupeella hoilaamassa: »Antaa aihkin juosta!» Se oli toista kuin istua
lukkarikoulussa ja seurata paperilta nuottien monikirjavaa karkeloa.
 Läksin kylälle ja ensi töikseni leikkuutin tukkani, jättäen jäljelle
vain pitkän otsatöyhdön. Olin jo sen toimenpiteen kautta mielestäni
astunut tukkipoikain suruttomaan seurakuntaan. Vähäisillä
säästöilläni ostin kauppiaalta pieksut ja kirjavan kaulahuivin.
Lerppalierihattu oli minulla jo entuudestaan — isävainajan perintöä.
Näissä tamineissa aioin seuraavana aamuna pudistaa kirkonkylän
tomut jaloistani.

Isoäiti tarkasteli minua ihmeissään. »Mikä nyt on mielessäsi, kun

noin tälläät?» kysyi hän. Ilmoitin hänelle aikeeni eikä vanhuksella
ollut mitään sitä vastaan. »Sopiihan sinun mennä. Onhan hyvä olla
omastakin takaa, kun tulee syksyllä kouluunlähtö». lisäsi hän
vakavana.

Minä varoin visusti ilmaisemasta hänelle, ette tulin tekemään

häntä iloiseksi hänen toivomallansa tavalla. Myöntelin vain hiljaksiin,
kun vanhus kuvaili loistavaa tulevaisuuttani. Hän ihan kyyneltyi
ajattelemaan, kuinka juhlavalta tulisi kuulumaan, kun ennestään jo
uljaan nimeni eteen viskattaisiin komealta kajahtava kanttorin titteli.
Isoäiti ei aavistanut, että muutaman vuosikymmenen perästä toisi
posti minulta kirjeitä, joiden päällä seisoisi: »Runoilija Aatami
Kuuskoski». Sillä — vaikka yhteiskunnallisen asemani puolesta olen
kohonnutkin kymmenen kertaa korkeammalle lukkarin vaivaista
virka-arvoa, olen runoilijan titteliin aina suhtautunut erikoisella
kunnioituksella. Tuo nelitavuinen sana on tulkinnut minulle taivasta
tavoittelevaa riemua kadotuksen synkimmän ja pistävimmän tuskan
rinnalla.

Minä siis läksin tukkijoelle. Jätän kertomatta, mitä kaikkea hyvää

rakas isoäitini sulloi reppuuni. Siellä oli lettuja ja pannukakkuja,
paistettuja poronkieliä ja nisurieskoja. Kunnon vanhus oli viimeisillä
kehruuansioillaan kustantanut minulle tämän ylellisen kestityksen,
aivan kuin aavistaen, kuinka tärkeää oli tulevalle lukkarille makuaistin
kehittäminen.

Astelin jokivartta ylöspäin ja rintani paisui onnesta ja vapautuksen

tunteesta. Aurinko paistoi täydeltä terältään ja hyväili säteillään
minun vastatervattuja pieksujani. Yksi ja toinen vastaantulija
tiedusteli matkani tarkoitusta. Leveälieristä hattuani heilauttaen minä
hihkaisin heille: »Tukkijoelle, hyvät ystävät ja kylänmiehet!»

Menin lossilla yli joen. Uusi lautturi, isävainajan viran perijä,

suhtautui minuun hiukan arkaillen. Muistin ne kohtalokkaat ryypyt,
jotka hän minulle joku aika takaperin oli tarjonnut, ja minun teki
mieli hänelle sanoa: »Nyt jos annat pullosi, niin menee viina vapaan
miehen kurkusta alas.» Mutta — en viitsinyt, sillä hän näytti olevan
häpeissään. Päinvastoin tipautin äijälle tolppaa enemmän kouraan,
sillä mielilauseeni on aina ollut: »Meillä eivät täit nilkuta.»

Kirkonkylä jäi taakseni. Seisahduin viimeiselle mäelle ja annoin

katseeni liukua yli noiden tuttujen, rakkaiden tienoiden. Kirkontorni
kohosi juhlallisena korkeuteen kuin muistuttaen, minkä suuren
tulevaisuuden olin hyljännyt. Mutta minä vastasin vanhalle
temppelille: »Ylöspäin on henkeni pyrkimys, vaikk'en tulekaan
palvelemaan sinua. Sillä, katsos, eikö tässä ympärilläni kohoa vielä
mahtavampi temppeli: Jumalan suuri luonto, jossa jokainen
kuusenlatva muodostaa alkugoottilaisen kirkon teräväsuippoisen
tornin.»

Sivuutan kokonaan muut matkani vaiheet. En kerro mielialoistani

tuon ensimmäisen päivän kuluessa. Olin iloinen kuin taivaan lintu.
Sen vain mainitsen, että yöpaikassani hotkaisin kokonaisen viilipytyn
sisällön ja pari pannukakkua päälle. Viimeisetkin ajatukset
lukkarinvirasta hävisivät näiden pannukakkujen keralla kuin
pohjattomuuden kaivoon ja minä nukuin pirtin lattialla kuin
valepukuinen kuninkaanpoika syvään ja rauhallisesti.

Kolmantena päivänä kotoalähdöstäni saavuin työpaikalle. Tuskin

minun tarvinnee mainita, että ilman muuta pantiin nimeni rulliin.
Olinhan voimistaan kautta koko Perä-Pohjolan kuuluisan Vahvan-
Kuuskosken poika.

Kävisi liian pitkäksi ruveta kertomaan olostani tukkijoella. Lukijani

tuskin ymmärtäisikään kaikkea. Sillä tukkilaisen elämä muodostaa
oman erikoisen maailmansa, missä vallitsevat omat tavat ja omat
lait. Kieli, jota siellä puhutaan, kajahtaa vieraalle vieraan korvaan ja
saisi hänet ehkä voimaan pahoin. Elämä, jota siellä eletään, on
hurjuudessaan ja repäiseväisyydessään suurpiirteistä, sillä
tukkilaisten seurakuntaan kuuluu jäseniä jokaisesta
maaherranläänistä, penikkajätkästä alkaen lösöjätkään asti. Sanalla
sanoen: se on valtakunta, jossa elämä ei aina ole silkkiä eikä
samettia, vaan jossa alamaisten sangen usein täytyy lisätä reikiä
tuppivyöhönsä. Sillä ateria siellä kuitataan toisinaan vetämällä
suolivyötä yhtä reiänväliä tiukemmalle.

Heiluin siis tukkijoella sen kesäkappaleen. Minun tuskin tarvinnee

mainita, että jo ensi päivänä putosin sumaan ja sain kasteeni. Ja
kuten tavallisesti kasteessa, sain minäkin tuona päivänä
tukkilaisnimeni. Toverini, jotka olivat kuulleet, minkälaista
virkaherraa minusta oli aiottu, ristivät minut yksinkertaiseksi
»lukkariksi.»

Mutta vaikka tuo »arvontikkeli» annettiinkin piloilla, osoittauduin

ennen pitkää ansaitsevani sen täydellä todella. Jo toisella viikolla
tuloni jälkeen osasin läpi tukkipoikain virsikirjan ja sain johtaa heidän
reipasta hoilaustaan.

»Hei, lukkari, annapas laulun luistaa!» huusivat toverini, kun tuli

suman aukaisu.

Eikä minua tarvinnut kahdesti käskeä. Avasin lauluväyläni ja

hoilasin niin, että joen rannat raikuivat:

»Hei juuma jullaa kas, kuin tukki rullaa ja kaamaturkki

kastuu kokonaan. Näin uittelemme puita lystiksemme. Viel'
isku, poiat, peräpakaraan!»

Tämän värssyn olin itse sepittänyt ja opettanut toverini sitä

laulamaan. Olin lukemattomina kesäiltoina monen vuoden aikana
kuunnellut, kuinka kanttorin neiti soitteli muuatta pianokappaletta.
Yksi ja sama sävel aina ja joka kerta. (Kanttori asui nim. meitä
lähellä, joten ikkunan aukiollessa soitto sangen hyvin kuului
tupamme portaille.) Eikö kanttorin Gunilla osannut muuta, vai oliko
tämä ainoa sävel lumonnut hänet siinä määrin, ettei hän sen
taikapiiristä enää kyennyt vapautumaan, — sitä on minun mahdoton
sanoa. Pikemmin uskon jälkimmäisen otaksuman, — päättäen siitä,
että minutkin vei tämä sävel aina niin outoihin maailmoihin. Siinä soi
surua ja siinä soi iloa — vaikea sanoa, kumpaako enemmän, — sillä
jos Ilo pyrki liiaksi kilostelemaan, oli Murhe kuin hellä äiti häntä heti
tyynnyttämässä. Tuo sävel sopi ihmeen hyvin minun luonteeseeni; se
oli sävelletty kuin minua varten. Myöhemmin olen saanut selville
kappaleen nimen. Se on italialaisen E. di Capuan »O sole mio».
Varmaankin tuo sävelmestari on ollut sielunsa rakenteelta minun
kaltaiseni, koskapa hänen säveleksensä herätti minussa runoilijan.
Sillä omasta mielestäni pidän tuota pientä värsynpalasta yhtä
onnistuneena kuin sävellystäkin. (Jos runoutta ja musiikkia
ymmärtävä henkilö tarkkaa värsyn viime sanaa »peräpakaraan»,
huomaa hän, kuinka sävel siinä surullisena alenee ja muodostaa ensi
tavun kohdalla aivan kuin hiljaisen itkuniiskahduksen.)

Tietysti eivät toverini pystyneet huomaamaan näitä eri

vivahduksia. He hoilasivat laulua tukkilaisen jymyäänellä. Heidän
mielestään oli pääasiana tahti ja he vetivät sitä pitkään kuin virttä.
En tietysti itsekään ollut silloin vielä selvillä runovärsyni taiteellisesta
arvosta. Vasta myöhemmin, kun vasituisesti antauduin muusain
palvelukseen, on minulle kirkastunut, kuinka synnynnäinen
runoilijavaisto tämänkin pienen palasen luomisessa ohjasi minua
oikeaan. Pääharrastukseni taiteen okaisella polulla on nim. ollut
opastaa romantiikka ja realismi lyömään veljen kättä keskenään. Jos
nyt tarkastelemme tuota pientä helmeä, ilmaantuu siinä kuin
itsestään tämä harrastus: Alku on puhdasta romantiikkaa —
varsinkin sana »kaarnaturkki» on sen tyypillinen edustaja — kun taas
loppu on realistinen. (Huom. »peräpakaraan.») Nuo kaksi pientä
sanaa ovat kuin paashipoikia kahden linnanvaltiaan palveluksessa ja
kumpikin kantaa isäntänsä värejä — sillä erotuksella vain, että
»kaarnaturkki» palvelee naista (rouva Romantiikkaa), kun taas
»peräpakara» kantaa ritari Realismin hiukan arkipäiväistä kilpeä.

Arvoisa lukija antakoon anteeksi, että vähäväliä poikkean

kertomuksestani. Se on näet luonto, joka vetää tikanpoikasta
puuhun. Tarkoitukseni oli kertoa tukkijoella olostani. Tuo aika
elämästäni on kulunut miltei yksinomaan ritari Realismin
palveluksessa. (Tarkoitan työtä ja loma-aikoina tavallista juopottelua
ja kortinlyöntiä.) Vain silloin tällöin saapui Runotar kuin varkain
katsomaan minua ja sellaisina hetkinä minä vaivuin hänen
lumoihinsa kuusenhakokotuksen suojassa. Noista kohtauksista oli
tuloksena moni näppärä laulunpätkä, joita vieläkin Perä-Pohjolan
tukinlaskupaikoilla lauletaan.

Mutta — joskin tämä aika oli tulevalle elämänkutsumukselleni

erittäin tärkeä, opetti se minut samalla ymmärtämään erään
suuriarvoisen asian, jota tuskin koskaan olisin muualla niin elävästi
käsittänyt. Minä näin, miten tukkilaiset elivät. (Olin itse mukana ja
usein ensimmäisenä hummaajana.) Sain silmäni auki ja huomasin,
mihin kurjuuden kuiluun olimme menossa. Tappelut kävivät
tavallisiksi ja moni meikäläisistä sai lähteä kirkolle haavojansa
parantelemaan. Toisilta katkaisi laskuhommat nimismies, joka saapui
noutamaan asianomaisen parempaan talteen. Silloin minulle selvisi
järjestys, tuo yhteiskunnan kulmakivi. Järjestystä puuttui meiltä ja
siksi oli seurakuntamme niin villi ja suruton.

Olin pian pääsevä tätä uutta ihannetta toteuttamaan, sillä

puulaakin konttorissa oli minusta päätetty tehdä »ukko-herra».
Muutaman päivän perästä sainkin valtuutuksen virkaan. Ja nyt alkoi
uusi elämä tukkityömaalla.

Ensi töikseni pidin huolta, että »kympit» ja »tulipiiput» kulkivat

työpaikoilla. Tähän saakka he olivat tavallisesti makailleet
kuusenhakokotuksissaan ja tappaneet aikaa. Mitäpä he välittivät,
vaikka uitto tuli kalliiksi. Mutta — kun minä sain komentajan viran,
heiluin mukana aamusta iltaan. Ja silloin oli toistenkin pakko heilua.

Ruuhkat, joiden purkamiseen oli ennen mennyt viikko, toista,

puratin minä nyt parissa, kolmessa päivässä. Minä olin Napoleon,
joka johdin ryysyistä armiaani voitosta toiseen. Samalla tavoin kuin
tuo kuuluisa keisari, lupasin minäkin miehilleni lepoa Lombardian
tasangoilla. Tuo Lombardia tuli lauantaisin, jolloin lopetutin työt kello
kahdelta, — sen sijaan, että ennen oli rehitty täysi päivä. Ja —
samoinkuin Napoleon lupasin minäkin miehilleni korvausta, kunhan
saatiin viikon työ loppuun: Minä annatin heille ylimääräisen
läskiannoksen yhtiön hartsumakasiinista. (Olin tehnyt molemmista
asioista sopimuksen yhtiön inspehtorin kanssa.)

Samalla tarmolla iskin käsiksi siveellisiin epäkohtiin. Kielsin

juopottelun ja kortinpeluun työpaikoilla. Ensi alusta kohtasin
luonnollisesti kovaa vastarintaa, niin »kymppien» kuin miehistönkin
taholta. Mutta kun minä kulmat kurtussa sanoin heille: »Rellestäkää
kirkolla niin paljon kuin haluatte, mutta ei täällä», täytyi heidän
taipua. Kun kaksi vuotta oli kulunut, oli »Kanto»-yhtiön työmailla
mallikelpoinen järjestys ja työväki oli tottunut siihen täydellisesti.
Kukaan ei enää nurissut, vaan kaikki antoivat minulle yksimielisen
tunnustuksen. Olin saavuttanut tarkoitukseni.

»Se on Kuuskosken ansiota kaikki», sanoi inspehtori Ulenius. »Te

olette kerrassa kunnostautunut. Ei koskaan ennen ole työ näin
reippaasti sujunut.» Ja hän esitti minulle, enkö ottaisi puulaakin
järjestysmiehen virkaa vastaan. Se oli hiukan paremmin palkattu ja
siinä vapautuisin työnjohdosta sekä saisin yksinomaan omistautua
järjestyksenpidolle.

»Mikäs sen nätimpi», ajattelin minä ja suostuin ilolla tarjoukseen.

Tosin minulla ei ollut aavistustakaan laeista eikä asetuksista, vaan
ajattelin: kun olin kerta kokemuksen kautta oppinut tuntemaan, mitä
järjestys merkitsi yhteiskunnalle, osaisin kai myös ylläpitää sitä, —
varsinkin kun minulla oli tukenani viran ulkonainen tunnusmerkki: —
kahden tuuman paksuinen kumipamppu.

Niin se on, että toiset painavat koulunpenkkejä ja oppivat kirjoista,

päästäkseen joskus yliopistoon tutkintoja suorittamaan. Minä en ole
koskaan kolkutellut sen laitoksen portteja, jota kirjanoppineitten
kielellä kutsutaan »Alma Materiksi», vaan olen käynyt ainoastaan
»Pölvästin koulun». Mutta se onkin kaikesta päättäen paljon
suurempi oppilaitos kuin tavalliset yliopistot, vaikka siinä ei olekaan
kuin yksi ainoa oppituoli, se, jolla istuu — itse Elämä.

Mutta — nyt huomaan taas hypänneeni syrjään. Olen eksynyt

filosofeeraamaan sen sijaan, että minun pitäisi kertoa. Mistä tämä
johtuu? Varmaankin runoilijatempperastani, jonka on vaikea pysyä
alallaan.

Oon läikkyvä kuin aalto Atlannin, kun mahtavana lyö se

vasten rantaa. Oon säikkyvä kuin sävel syrinksin, kun
lehdosta sen tuuli luoksekantaa. On siinä syy, miks ohjelmaa
en seuraa. Ma muistutan, nääs, liiaks villipeuraa.
V.

MINUSTA TULEE JÄRJESTYSMIES.

Kymmenen vuotta elämästäni oli kulunut tukkilaisena. Olin nyt

kahdenkymmenenkuuden vuoden vanha.

Jos olisin ottanut vastaan kirkkoherra Hasael Hillbingerin

ystävällisen tarjouksen, olisin kai jo puolikymmentä vuotta kiekunut
lukkarina jossakin Suomen kirkossa ja pusertanut naisväen silmistä
runsaasti kyyneleitä. Sen sijaan oli Kohtalo määrännyt minut
puhumaan viileskeltyjä kieliä sen pampun avulla, jonka inspehtori
Ulenius minulle virkaanastumispäivänä ojensi, lausuen: »Kas tässä,
Kuuskoski, valtikka, jonka tasapaksussa muodossa jokainen
tukkijätkä on näkevä yhtiön voiman ja varakkuuden vertauskuvan.»

Minun periaatteeni järjestyksen valvojana on aina ollut välttää

fyysillistä kosketusta. Olen sitä mieltä, että jollei Henki tee
tehtäväänsä, on Ainekin avuton. Ainoastaan silloin, kun
ensinmainitulla on isäntävalta, voi jälkimmäinenkin täyttää rengin
työn. Minä olen siinä suhteessa syntynyt onnellisten tähtien alla, että
olen henkeni voimalla useimmissa tapauksissa kyennyt hillitsemään
ihmisessä heränneen pedon. Sellaisina hetkinä olen katseeseeni
koonnut kaikki sieluni voimat ja saanut silmäni salamoimaan
viheriäistä ja keltaista. Olen kuullut ystävältäni kirkkoherra Teofilus
Tiennäyttäjältä, joka joskus on joutunut todistamaan näitä henkisen
voiman näytteitä, että katseeni tuollaisina hetkinä muistuttaa
leijonan katsetta. Enkä sitä ollenkaan ihmettele. Päinvastoin luulen,
että kun vielä karjahduksessani on purkautunut ilmoille kaikkien
entisten Kuczkowskien parkaisut — alkaen ensimmäisestä, joka
kiipeili puissa — isävainajaani, Vahvaan-Kuuskoskeen saakka, — on
vaikutus varmaankin ollut hirvittävä, — koskapa tukkilaisilla tällaisten
leijonahetkieni jälkeen kuuluu olleen asiaa purolle pesemään niitä
parseeleita, joista mies tunnetaan. Mitä silloin merkitsevät pamput ja
pistoolit? Henki se on, joka maailmassa jyllää ja aine auttelee vain
kiltisti sivussa.

Mutta vaikka tämä (fyysillisen kosketuksen välttäminen) on ollutkin

— ja yhä edelleenkin on — niitä johtotähtiä, joita minä elämässäni
seuraan, olen siitä huolimatta joskus joutunut panemaan »hihat
heilumaan», niinkuin sana tuolla korkeassa Pohjolassa kuuluu. Ja
silloin on poliisin pamppu elävästi saarnannut siitä tekstistä, ettei
»esivalta miekkaa hukkaan kanna». Ja auta armias sitä jätkäriepua,
joka ei silloin ole ehtinyt saada jalkoja alleen! Sellaisina hetkinä on
uusiintunut midianilaisten pako, Gideonin ajaessa heitä takaa, taikka
se suurenmoinen tilaisuus, jolloin Simson aasin leukaluulla löi tuhat
filistealaista. Sellaisina hetkinä on Aadam Kuuskoski ollut tilanteen
herra, kuten sotakielessä sanotaan.

Minä siis sain vyölläni kannettavaksi puulaakin pampun, jota

ennen minua oli kantanut Esaias Kemppainen, vaikka verrattain
laihoilla tuloksilla. Siitä huolimatta, että tällä miehellä oli jylisevän
profeetan nimi, oli hän miehekseen täydellinen tallukka. Korkeimpina
hetkinään hän oli vain heiluttanut pamppua ja lampaan äänellä
määkäissyt: »Katsokaapa, pojat, tätä!» Johon tukkilaiset olivat
joukolla nauraneet. Esa Kemppainen oli tästä hölmistynyt niin, että
oli katsonut parhaaksi pistää pampun poveensa ja maailman
kilteimmällä äänellä pyytää: »Antakaapa, velikaverit, hiukan
Kokkolan pötkyä. Ei sattunut Saariniemessä olemaan.»

Muistan hyvin sen päivän, jolloin ensi kerran saavuin puulaakin

työmaalle järjestysmiehen sininen univormu päällä ja pamppu vyöllä.
Muistan, kuinka monet katseet kohdistuivat minuun ja muutamista
olin lukevinani ilkkumista ja uhmaa. Mutta minä, joka aina olen
seurannut historiallisia esikuvia, otin uljaan Napoleon-asennon ja
kädet ristissä rinnoilla katselin edessäni häärivää tukkilaisjoukkoa.
Seisoin tuossa asennossa tarpeellisen kauan ja annoin näytteen
leijonakatseestani. Se teki heti toivotun vaikutuksen, sillä muuan
lösöjätkä, Isä-Suopanki nimeltään, joka kaikkein kiukkuisimmin oli
mittaillut minua katseillaan, kohotti housujaan ja lausui
seurakunnalle: »Tehdäänpäs, pojat, töitä, kun esivalta katselee
päältä.» Mutta minä, jonka hallitsijataipumuksiin on myös kuulunut
lempeä, mutta samalla arvokas isällisyys, korotin ääneni ja pidin
tukkilaisille näin kuuluvan puheen:

»Veljet, tukkilaiset!

Te varmaankin ihmettelette, että minä, teidän entinen toverinne,

seison tässä edessänne esivallan symbolit päälläni. (Käytin tahallani
tätä vieraskielistä sanaa, koska olen sellaisten aina huomannut
erikoisesti vaikuttavan sivistymättömiin joukkoihin.) Mutta
tapahtunut on Jumalan tahto. Hän, joka kääntää kuningasten
sydämet kuin vesiojat, on armossa nähnyt hyväksi kiinnittää
arvoisan herra inspehtorin huomion minun käskijätaipumuksiini,
jotka taipumukset ovat jokaisen ensiluokkaisen järjestysmiehen
ainoat oikeat edellytykset. Sen vuoksi hän on koroittanut minut
virkavallan säätyyn ja varustanut minut vallan näkyvillä merkeillä.
(Samassa otin käteeni pampun.) Tämä pamppu tässä on sellainen
vallan symboli, jota minulla siis on oikeus käyttää, jos joukossanne
ilmaantuu kurittomuutta ja puulaakin järjestyssääntöjen
rikkomuksia. Silloin on tämä vallan vertauskuva kuin sadun
taikasauva muuttava teorian praktiikaksi ja minä saanen vakuuttaa,
ettei se praktiikka ole oikein mieluista teille. Mutta minulla —
tahdon sen myös tässä julkilausua — on aina ollut suurempi halu
hallitsemaan hengen aseilla ja siksi toivon, että te, joiden joukossa
on monta elämää kokenutta miestä, ymmärrätte tämän ja autatte
symbolia pysymään symbolina ja teoriaa teoriana. Silloin vallitsee
välillämme yhteisymmärrys ja sopusointu.

Tukkilaiset! Minä esitän yhdeksänkertaisen eläköön-huudon tälle

sopusoinnulle. Eläköön!»

Ilmoille kajahti jätkäjoukon sataääninen huuto Se oli niin

voimakas, että aluksi säpsähdin ja luulin jo pamppua tarvittavan.
Mutta sitten minulle setvisi tilanne.

Joukosta kuului huutoja: »Eläköön Kuuskoski!» »Eläköön

järjestys!» Minä olin turhaan pelännyt. Jätkät olivat ihastuneet
puheeseeni ja ilmaisivat sen noin voimakkaasti.

Otin jälleen Napoleon-asennon ja katselin alamaisteni ilonpitoa.

 Huutoa ja mekastusta jatkui hyvän aikaa. Taisipa joku siinä
innostuksessa katkaista keksinsäkin, koskapa joukosta kuului
kirkkaita »ärräpäitä». Siitä varalta, että joku olisi puheeni johdosta
saanut sydämeensä närää, ehdotin huikaistavaksi laulun »Tukkipojan
tunnusmerkki». Siinä oli reipas ja repäisevä tahti ja sitäpaitsi se oli
minun tukkilaisaikuisia sepityksiäni.

Minun ei tarvinnut kahdesti käskeä. Samassa kajahti ilmoille

sataääninen loilotus, jota minä johdin pampulla tahtia lyöden:

»Tukkipojan tunnusmerkki on reilu ja remssee käytös.

Kurkkion kurkusta tukilla lasku on taitonsa korkein näytös.

Tukkipoian tunnusmerkki
on ruskea sapelisylki.
Sen kun tämä poika yli tuvan heittää,
niin kiljuu jo kiukaan kylki.

Tukkipoian tunnusmerkki
on pullo ja korttipakka.
Viikon tienat jos lautahan laskee,
niin eipähän itke akka.

Tukkipoian tunnusmerkki
on heiluva helapää vyöllä.
Sillä hän heilansa oven auki kiskoo
päivällä sekä yöllä.

Tukkipoian tunnusmerkki
on saappaat vohkavarret.
Niillä kun poika permantoa polkee,
niin karisevat katosta karret.
 Tukkipoian tunnusmerkki
on kymmenen ärräpäätä.
Kun hän niistä vain yhdenkin laskee,
niin taivaskin muuttaa säätä.»

Harvoin lienee tätä laulua repäisevämmin laulettu kuin näissä

minun virkaanasettajaisissani. Kiveliö kohisi kuin koski äänten
voimallisesta pauhinasta. Ja kuin vahvistukseksi viimeisen värsyn
viime säkeelle, rupesi yhtäkkiä satamaan kuin saavista kaataen.

Tukkilaiset naureskelivat ja noituivat, lähtien kiireen vilkkaa

juoksemaan kotuksiinsa kosken varrella. Minä seurasin esimerkkiä,
vaikk'en juossutkaan. Virkavallan edustajana katsoin sen itselleni
sopimattomaksi.

Sainkin pian havaita, kuinka esiintymiseni oli vaikuttanut. Kun

päästiin kotuksen suojaan ja kahvikulta oli saatu valmiiksi, tarjottiin
minulle ensimmäinen kuppi. Se tapahtui tuollaisella puolittain
kunnioittavalla, puolittain tuttavallisella tavalla, jolla kansa aina
suhtautuu rakastamiinsa virkamiehiin. Huomasin tuossa kahvia
juodessani jo ensimmäisenä päivänä saavuttaneeni tämän ihailtavan
aseman.

Olen sitä mieltä, etteivät tätä asemaa osaa oikein hallita muut kuin
ne, joilla on suonissa herrasverta. Heillä on oikea vaisto ymmärtää,
milloin sopii tehdä itsensä vertaiseksi, milloin taas ilmapallon lailla
kohota ylös korkeuteen. Ilmapalloa pitelevään lankaan vertaisin
tässä tapauksessa sitä syntyperäistä joustavuutta, jolla
säätyläissuvusta tulleet virkamiehet pysyttelevät oikeiden
välimatkojen päässä kansasta. Niinkuin tuollainen markkinailmapallo
kauppiaan ystävällisestä toimenpiteestä toisinaan laskeutuu
ympärillä seisovien päiden tasalle, häikäisten katsojia kauniilla
muodollaan, — niin laskeutuu säätyläisvirkamieskin toisinaan kansan
tasolle kuin puhellen: »Katsokaa minua. Tällainen minä olen.» Ja —
samoinkuin ilmapallo taas hitaasti kohoaa korkeuteen, pysähtyen
vasta sitten, kun lanka sen pidättää, — niin siirtyy
säätyläisvirkamieskin taas tarpeellisen välimatkan päähän kansasta,
kun tilanne niin vaatii. Jotavastoin kansan riveistä nousseilta puuttuu
usein tämä joustavuus. Heille nousee virka päähän ja he tulevat heti
niin »ilmaa täyteen», että »lanka» on vaarassa katketa. Kunnes
jonakin kauniina päivänä kuuluu tuollainen hiljainen rapsaus — ja he
ovat menettäneet kyvyn suhtautua kansaan. Silloin ei lopullinen
kukistuminenkaan ole enää kaukana. Ylpeydessään he käyvät
mahdottomiksi niin alaspäin kuin ylöspäinkin ja eräänä kauniina
päivänä heidät kaikessa hiljaisuudessa erotetaan. Poksis! Ilmapallon
satu on lopussa ja kuori tuijailee läpi ilmakerrosten maata kohti ja
putoaa jollekin mättäälle kuin märkä kinnas.

Niin suuresti kuin minä ihailenkin Napoleon I:stä, katson, että

tässä juuri oli syy hänen kukistumiseensa. Hänkin tuli liiaksi »ilmaa
täyteen», katkaisi »lankansa» ja — liideltyään aikansa Euroopan yllä
loistavana ja kauniina — putosi S:t Helenan saarelle. Se oli se mätäs,
jolle hän mätkähti. Ei — tarvitaan joustavuutta, tarvitaan järkeä
osata oikein suhtautua ympäristöönsä. Siinä on virkamiehenä
olemisen salaisuus.

Tällaisiin filosoofisiin mietteisiin vaivuin tuossa kahvia juodessani.

Näin jätkien päät ihan kohdallani ja uudenuutukainen univormuni sai
minut kuvittelemaan itseni tuollaiseksi siniseksi ilmapalloksi, jonka
hymyilevä pallomies on hetkeksi vetäissyt korkeudesta alas
kansajoukon ihailtavaksi. Vanhat työtoverini suhtautuivat minuun
juuri tuollaisella hiukan tyhmänsekaisella ihailulla. Toiset töllöttelivät
suu auki kiiltäviä virkanappejani, toiset loivat arkoja silmäyksiä