Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Advanced Data Analytics Using Python : With

Architectural Patterns, Text and Image
Classification, and Optimization Techniques 2nd
Edition Sayan Mukhopadhyay
https://ebookmeta.com/product/advanced-data-analytics-using-
python-with-architectural-patterns-text-and-image-
classification-and-optimization-techniques-2nd-edition-
sayan-mukhopadhyay-2/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Advanced Data Analytics Using Python: With Architectural

Patterns, Text and Image Classification, and Optimization
Techniques [2nd Edition] Sayan Mukhopadhyay
https://ebookmeta.com/product/advanced-data-analytics-using-python-
with-architectural-patterns-text-and-image-classification-and-
optimization-techniques-2nd-edition-sayan-mukhopadhyay/
ebookmeta.com

Natural Language Processing Recipes: Unlocking Text Data

with Machine Learning and Deep Learning Using Python 2nd
Edition Akshay Kulkarni
https://ebookmeta.com/product/natural-language-processing-recipes-
unlocking-text-data-with-machine-learning-and-deep-learning-using-
python-2nd-edition-akshay-kulkarni-2/
ebookmeta.com

Natural Language Processing Recipes: Unlocking Text Data

with Machine Learning and Deep Learning Using Python 2nd
Edition Akshay Kulkarni
https://ebookmeta.com/product/natural-language-processing-recipes-
unlocking-text-data-with-machine-learning-and-deep-learning-using-
python-2nd-edition-akshay-kulkarni/
ebookmeta.com

Advances in Group Processes 1st Edition Shane R. Thye

https://ebookmeta.com/product/advances-in-group-processes-1st-edition-
shane-r-thye/

ebookmeta.com
Optical and Wireless Technologies: Proceedings of OWT 2020
(Lecture Notes in Electrical Engineering, 771) Manish
Tiwari (Editor)
https://ebookmeta.com/product/optical-and-wireless-technologies-
proceedings-of-owt-2020-lecture-notes-in-electrical-
engineering-771-manish-tiwari-editor/
ebookmeta.com

Friendly Intruders Childcare Professionals and Family Life

Carole E. Joffe

https://ebookmeta.com/product/friendly-intruders-childcare-
professionals-and-family-life-carole-e-joffe/

ebookmeta.com

Hepatocytes Naoki Tanimizu

https://ebookmeta.com/product/hepatocytes-naoki-tanimizu/

ebookmeta.com

His Forever A Billionaire Romance 1st Edition Gia Bailey

https://ebookmeta.com/product/his-forever-a-billionaire-romance-1st-
edition-gia-bailey/

ebookmeta.com

Conflicting Attitudes to Conversion in Judaism Past and

Present 1st Edition Isaac Sassoon

https://ebookmeta.com/product/conflicting-attitudes-to-conversion-in-
judaism-past-and-present-1st-edition-isaac-sassoon/

ebookmeta.com
Norway 3rd Edition Sakina Kagda

https://ebookmeta.com/product/norway-3rd-edition-sakina-kagda/

ebookmeta.com
Sayan Mukhopadhyay and Pratip Samanta

Advanced Data Analytics Using Python

With Architectural Patterns, Text and Image
Classification, and Optimization Techniques
2nd ed.
Sayan Mukhopadhyay
Kolkata, West Bengal, India

Pratip Samanta
Kolkata, West Bengal, India

ISBN 978-1-4842-8004-1 e-ISBN 978-1-4842-8005-8

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-8005-8

© Sayan Mukhopadhyay, Pratip Samanta 2018, 2023

Apress Standard

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, express or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been
made.

This Apress imprint is published by the registered company APress

Media, LLC, part of Springer Nature.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY
10004, U.S.A.
The reason for the success of this book is that it has original research, so I
dedicate it to the person from whom I learned how to do research: Dr.
Debnath Pal, IISc.
—Sayan Mukhopadhyay
Introduction
We are living in the data science/artificial intelligence era. To thrive in
this environment, where data drives decision-making in everything
from business to government to sports and entertainment, you need
the skills to manage and analyze huge amounts of data. Together we
can use this data to make the world better for everyone. In fact, humans
have yet to find everything we can do using this data. So, let us explore!
Our objective for this book is to empower you to become a leader in
this data-transformed era. With this book you will learn the skills to
develop AI applications and make a difference in the world.
This book is intended for advanced user, because we have
incorporated some advanced analytics topics. Important machine
learning models and deep learning models are explained with coding
exercises and real-world examples.
All the source code used in this book is available for download at
https://github.com/apress/advanced-data-analytics-
python-2e.
Happy reading!
Any source code or other supplementary material referenced by the
author in this book is available to readers on GitHub
(github.com/apress). For more detailed information, please visit
www.apress.com/source-code.
Acknowledgments
Thanks to Labonic Chakraborty (Ripa) and Soumili Chakraborty.
Table of Contents
Chapter 1:​A Birds Eye View to AI System
OOP in Python
Calling Other Languages in Python
Exposing the Python Model as a Microservice
High-Performance API and Concurrent Programming
Choosing the Right Database
Summary
Chapter 2:​ETL with Python
MySQL
How to Install MySQLdb?​
Database Connection
INSERT Operation
READ Operation
DELETE Operation
UPDATE Operation
COMMIT Operation
ROLL-BACK Operation
Normal Forms
First Normal Form
Second Normal Form
Third Normal Form
Elasticsearch
Connection Layer API
Neo4j Python Driver
neo4j-rest-client
 In-Memory Database
MongoDB (Python Edition)
Import Data into the Collection
Create a Connection Using pymongo
Access Database Objects
Insert Data
Update Data
Remove Data
Cloud Databases
Pandas
ETL with Python (Unstructured Data)
Email Parsing
Topical Crawling
Summary
Chapter 3:​Feature Engineering and Supervised Learning
Dimensionality Reduction with Python
Correlation Analysis
Principal Component Analysis
Mutual Information
Classifications with Python
Semi-Supervised Learning
Decision Tree
Which Attribute Comes First?​
Random Forest Classifier
Naïve Bayes Classifier
Support Vector Machine
 Nearest Neighbor Classifier
Sentiment Analysis
Image Recognition
Regression with Python
Least Square Estimation
Logistic Regression
Classification and Regression
Intentionally Bias the Model to Over-Fit or Under-Fit
Dealing with Categorical Data
Summary
Chapter 4:​Unsupervised Learning:​Clustering
K-Means Clustering
Choosing K:​The Elbow Method
Silhouette Analysis
Distance or Similarity Measure
Properties
General and Euclidean Distance
Squared Euclidean Distance
Distance Between String-Edit Distance
Similarity in the Context of a Document
Types of Similarity
Example of K-Means in Images
Preparing the Cluster
Thresholding
Time to Cluster
Revealing the Current Cluster
 Hierarchical Clustering
Bottom-Up Approach
Distance Between Clusters
Top-Down Approach
Graph Theoretical Approach
How Do You Know If the Clustering Result Is Good?​
Summary
Chapter 5:​Deep Learning and Neural Networks
Backpropagation
Backpropagation Approach
Other Algorithms
TensorFlow
Network Architecture and Regularization Techniques
Updatable Model and Transfer Learning
Recurrent Neural Network
LSTM
Reinforcement Learning
TD0
TDλ
Example of Dialectic Learning
Convolution Neural Networks
Summary
Chapter 6:​Time Series
Classification of Variation
Analyzing a Series Containing a Trend
Curve Fitting
 Removing Trends from a Time Series
Analyzing a Series Containing Seasonality
Removing Seasonality from a Time Series
By Filtering
By Differencing
Transformation
To Stabilize the Variance
To Make the Seasonal Effect Additive
To Make the Data Distribution Normal
Stationary Time Series
Stationary Process
Autocorrelation and the Correlogram
Estimating Autocovariance and Autocorrelation Functions
Time-Series Analysis with Python
Useful Methods
Autoregressive Processes
Estimating Parameters of an AR Process
Mixed ARMA Models
Integrated ARMA Models
The Fourier Transform
An Exceptional Scenario
Missing Data
Summary
Chapter 7:​Analytics at Scale
Hadoop
MapReduce Programming
 Partitioning Function
Combiner Function
HDFS File System
MapReduce Design Pattern
A Notes on Functional Programming
Spark
PySpark
Updatable Machine Learning and Spark Memory Model
Analytics in the Cloud
Internet of Things
Essential Architectural Patterns for Data Scientists
Scenario 1:​Hot Potato Anti-Pattern
Scenario 2:​Proxy and Layering Patterns
Thank You
Index
About the Authors
Sayan Mukhopadhyay
has more than 13 years of industry
experience and has been associated with
companies such as Credit Suisse, PayPal,
CA Technologies, CSC, and Mphasis. He
has a deep understanding of applications
for data analysis in domains such as
investment banking, online payments,
online advertising, IT infrastructure, and
retail. His area of expertise is in applying
high-performance computing in
distributed and data-driven
environments such as real-time analysis,
high-frequency trading, and so on.
He earned his engineering degree in
electronics and instrumentation from
Jadavpur University and his master’s
degree in research in computational and data science from IISc in
Bangalore.

Pratip Samanta
is a principal AI engineer/researcher
with more than 11 years of experience.
He has worked for several software
companies and research institutions. He
has published conference papers and has
been granted patents in AI and natural
language processing. He is also
passionate about gardening and
teaching.
Other documents randomly have
different content
 Mutta onpa vielä jälellä yksi tiukka läpäistävänä. Hänen
ylhäisyytensä kuvernööri puolisoineen ja seurueineen on
aamulaivalla saapunut Petroskoilta kaupunkiin. Venäläiseen tapaan
suoritetaan kiertomatka pienen maaseutukeskuksen kaikkiin julkisiin
laitoksiin: kirkkoihin, kouluihin, vaivaistalolle, sairaalaan j.n.e.
Mallitalollekin tulee vierailu ulottumaan.

Konsulentin on kulettava keskitietä ja vältettävä turhaa

alistuvaisuutta. Hän käskee, että eräs Savosta ostettu siitossonni on
valjastettava sopivien ajokärrien eteen ja määrää edelleen, että sen
hammaslahtelainen toveri saa ajopelikseen auran, kumppanina
säyseä "Masinisti" hevonen. Ne ovat kaikki opetettuja tällaisiin
tehtäviin, missä niitä myös käytetään.

Kun vieraat saapuvat, pyydetään kuvernööriä katselemaan

kyntämistä ja hänen puolisoaan seuraneiteineen valitsemaan paikan
kärryissä. Tämä on vieraista niin somaa, että antavat valokuvata
itsensä, kunkin omalla paikallaan. Käynti on ohi ja tasapaino taas
tällä kertaa säilytetty.

"Tuo konsulentti harrastaa vain härkiään", kerrottiin kuvernöörin

lähtiessään lausuneen. Mutta talonpoikain arvostelu kuului näin: hän
on meidän miehiämme.
PIKAKUVIA VUODELTA 1905.

Kohtaus Helsingissä.

Marianpäivän aamuna kyseessä olevana vuonna suuntasin kulkuni

Helsingin rautatieasemalle. Edellisenä päivänä olin saanut
sähkösanoman, että Äänisen karjalaisten venäläinen päämies,
semstvon puheenjohtaja, oli saapuva pääkaupunkiin suomalainen
konsulenttinsa seuranaan. Yhtä synkkä kuin aamunkolea taivaskin,
oli herrojen ulkomuoto heidän laskeutuessaan junasta asemasillalle.
He eivät olleet eläneet länsimaiden gregorianisen kalenterin mukaan
ja niin oli heiltä jäänyt huomaamatta, että nyt oli pyhäpäivä
Helsingissä. Tulijoilla oli ollut tarkoituksena käväistä vain eräissä
julkisissa laitoksissa ja vielä saman päivän iltana lähteä
paluumatkalle. Suuntasimme kulkumme Fennian hotelliin, minne
vieraat majoittuivat. Herrat koettivat mukautua ja alistua viettämään
päiväänsä toimettomina.

Kun vieraat olivat matkan jäleltä siistiytyneet ja aamukahvit juotu,

kääntyi puheenjohtaja minun puoleeni lausuen: "Onko teillä
ehdotettava jotakin samalla hyödyllistä ja huvittavaa ajanvietettä?"
 Kysymys tuli noin vain ohimennen puheen jatkoksi vastausta
odottamatta. Samassa juolahti mieleeni nuori, tilapäisesti tointa
vailla oleva insinööri, jonka olin tavannut paria päivää aikaisemmin.

"Olkaa hyvä ja odottakaa, Pavel Pavlovitsh, tunnin kuluttua voin

antaa vastauksen". Samassa poistuin huoneesta.

"Jos insinööri haluaa suorittaa hyvän työn, niin saapukaa heti

Fennian hotelliin, mutta ottakaa mukaan insinööritodistuksenne
korkeakoulusta", aloitin keskustelun hotellin puhelimessa. Puolen
tunnin kuluttua istuimme insinöörin kanssa ravintolan
sanomalehtihuoneessa syventyneinä tutkimaan hänen
suomenkielistä todistustaan saadaksemme sen johdannon ja
loppulauseen venäläiseen asuun.

Hetkistä myöhemmin astuin insinöörin seurassa puheenjohtajan

huoneeseen. "Minulla on kunnia esittää suomalainen diplomi-
insinööri herra X, joka minun aloitteestani on halukas pariksi
vuodeksi astumaan palvelukseenne". Karjalaisten palvelukseen, olin
sanoa, mutta vältin tämän sanan käyttämistä. "Olen iloinen
saadessani tehdä tuttavuuttanne ja kuullessani, että insinööri luulisi
viihtyvänsä erämaissamme. Meillä ei ole vielä koskaan ollut sitä etua
käytettävänämme, että jokin insinööri olisi luonamme talvehtinut,
vaan olemme saaneet tyytyä pienet tiedot omaaviin teknikkoihin".

Käytin hetkeä hyväkseni ja vedin esille valttimme, korkeakoulun

insinööritodistuksen. "Ehkä sallitte, Pavel Pavlovitsh, että minä
puolueettomana henkilönä suullisesti käännän hakijan paperit."

"Tehkää niin hyvin", kuului vastaus.

 Annoin kasvoilleni juhlallisen ilmeen ja äänelleni vielä
juhlallisemman sävyn sekä käänsin vapaasti lopettaen sanoilla: ja on
professorikollegio katsonut hyväksi antaa herra X:lle insinöörin
arvon. Paremmaksi vakuudeksi emme ole varustaneet tätä todistusta
ainoastaan tarpeellisilla allekirjoituksilla, vaan olemme siihen myös
antaneet painaa korkeakoulun sinetin.

Luulenpa että vielä kiireessä lisäsin: "että tämä käännös oleellisen

sisältönsä puolesta pitää yhtä totuuden kanssa, todistetaan, niin
totta kuin Jumala minua auttaa ruumiin ja sielun puolesta", mitkä
sanat venäjäksi kuuluvatkin "elämässä ja kuolemassa".

"Nimitän teidät tällä hetkellä semstvon palvelukseen. Mitkä ovat

palkkavaatimuksenne", puhkesi Pavel Pavlovitsh puhumaan.
"Oletteko jo huomenna valmis seuraamaan mukanani?" jatkoi hän
yhtä kyytiä.

"Palkkavaatimukseni on… markkaa vuodessa ja huomenna olen

valmis", vastasi insinööri.

"Ja miestä, jolla on sellaiset paperit kuin teillä, en ota

palvelukseeni muuta kuin yhtä monella ruplalla", paukautti Pavel
Pavlovitsh. Tuskin tarvinnee lisätä, että ruplan kurssi silloin oli 267,
joten insinööri sai yli puolen kolmatta kertaa sen, mitä hän oli
halunnut. Seuraavana päivänä hän todella matkustikin uuteen
toimeensa.

Kun kolmas päivä tapaamisesta oli kulumassa, ajattelin

matkamiehiä, jotka olivat jo jättäneet Värtsilän aseman aloittaakseen
350 virstan pituisen hevosmatkan halki Porajärven salojen. Seurasin
ajatuksissani kohti Äänistä pyrkivää suomalaista insinööriä. Läpi
lumisten metsien kulki hänen tiensä ja sen varrelle sirotettujen
Karjalan mökkien asukkaat katselivat uteliaina hänen jälkeensä.
Kukapa heistä saattoi aavistaa, että oli kysymyksessä kädenlyönti
Suomesta Karjalaan. Tosin heikko ja vaatimaton, mutta sittenkin
kädenlyönti.

Elkää kirjoittako mitään!

Elkää kirjoittako mitään!

Siitä on jo kulunut seitsemäntoista vuotta, kun nämät sanat

minulle lausuttiin ja siksi omituinen oli niille saamani selitys, että
tapaus on vielä selvästi muistissani.

Oli sen päivän ilta, jolloin semstvon puheenjohtaja Äänisen

perukoilta Fennian hotellissa käden käänteessä sopi helsinkiläisen
insinöörin kanssa tämän tulosta hänen semstvonsa palvelukseen,
missä insinööri joutui työskentelemään ja tekemisiin karjalaisen
väestön parissa.

Istuimme kahden, puheenjohtaja ja minä, yksityishuoneessa

viinilasin ääressä eräässä Helsingin ravintolassa. Olimme juuri
syöneet "voileipäpöydän", mistä ei mitään puuttunut. Pavel
Pavlovitsh ihmetteli herkullisen aterian huokeutta ja teki laskelmia,
kuinka sellainen voineen, leipineen, kinkkuineen, juustoineen,
lohineen, savustettuine ankeriaisineen, sardineineen, hummereineen
ja kolmine ryyppyineen löisi leiville Venäjällä noin 50 kopekan
hinnasta. Hän arveli, että jos jokin Venäjän ensimäisistä pohatoista
syystä tahi toisesta joutuisi tällaista tarjoilua ylläpitämään
loppuiäkseen Pietarissa tahi Moskovassa kaikille, tahi vaikkapa vain
kaikille sivistyneen esiintymisen ja ulkoasun omaaville henkilöille,
olisi hänen parempi heti lakkauttaa maksunsa kuin antaa
omaisuutensa vähitellen hävitä pienissä 50 kopekan erissä. Tällaisiksi
ahmateiksi kuvaili Pavel Pavlovitsh omia maanmiehiään. Suurin
joukoin ja nälkäisin vatsoin raiskaisivat he haikailematta suomalaiset
"voileipäpöydät". Pian kääntyi kuitenkin keskustelu toisille aloille.

"Elkää kirjoittako mitään!" lausui silloin toverini yht’äkkiä. Se tuli

aivan perustelematta, ja koko olentoni kaiketi näytti
kysymysmerkiltä. Siitä huolimatta hän toisti äskeiset sanansa.

Näytin luultavasti jo loukkaantuneelta, koska hän heti jatkoi.

"En tietysti halua kieltää teitä kirjoittamasta mitä itse tahdotte.

Jotta ymmärtäisitte minua oikein, kerron teille lähemmin itsestäni.

"Olen varattomien vanhempain lapsi, joka on saanut pitää

itsestään huolta. Aloitin kirjurina sivilivirastoissa. Silloin kirjoitin niin
että kynä tulta suihki, mutta en sitä, mitä itse ajattelin, vaan mitä
minut pantiin kirjoittamaan. Pääsin sitten semstvohallituksen
sihteeriksi ja miellyin tähän laitokseen perehdyttyäni hallinnon
kaikkiin sokkeloihin, sen valo- ja varjopuoliin. Salaiset kirjelmät olivat
minusta pahennukseksi, johtaen tavallisesti rettelöihin, sillä
semstvon luonteeseen ja toimintaan ne eivät sovi. Samalla opin sen,
että ei pidä kirjoittaa aina mitä ajattelee, sanoillahan on salattava
ajatuksia. Esimieheni hyvät aikomukset pilattiin usein vain siksi, että
hän määräsi minut kirjoittamaan tarpeettoman laajasti. Hän oli liian
avomielinen. Näin kuluivat vuodet uutterassa työssä. Mutta
ylenemisen mahdollisuutta ei minulla ollut, sillä Venäjän keskeisissä
suurissa kuvernementeissa tehdään aina kihlakunnan
tunnetuimmasta miehestä semstvon puheenjohtaja.
 "Olkaapa hyvä ja kirjoittakaa muistiin kaikki ne tehtävät, mitkä
semstvolle kuuluvat. Mutta on muistettava, että vain harvat semstvot
hallitsevat koko tätä alaa. Ja mitä erityisesti tulee siihen semstvoon,
mikä nyt on uskottu minun hoitooni, niin se Venäjän pohjoisimpana
voi vain etäisyydessä kangastavana päämääränä pitää sen virallisen
semstvo-ohjelman toteuttamista, minkä nyt esitän."

Tein työtä käskettyä ja kirjoitin muistiin seuraavan komean

luettelon. Saakoon se tässä sijansa, koska koko Aunuksen
kuvernementin karjalainen väestö on edustajiensa kautta ottanut
osaa tämän Venäjän entisen kunnallislaitoksen toimintaan. Vienan
karjalaisille on tämä laitos sensijaan tuntematon, sillä koko
Arkangelin kuvernementissa ei sen harvan asutuksen vuoksi ole ollut
semstvoa.

1) Kuvernementtien ja kihlakuntien sekä rahassa että luonnossa

kannettavien kunnallisverojen hoito

2) Maakuntahallinnon rahojen ynnä muun omaisuuden hoito

3) Riittävän muonan ja avunannon huolehtiminen niitä

tarvitsevalle väestölle lain määräämällä tavalla

4) Maakuntahallinnon hallussa olevien teiden ja tierakennusten

ylläpito

5) Maakunnallisten postipaikkain perustaminen ja ylläpito

6) Keskinäisessä maakuntahallinnossa vakuutetun omaisuuden

hoito

7) Maakunnallisten sairaalain ja hyväntekeväisyyslaitosten hoito,

köyhäin, parantumattomien sairasten, mielenvikaisten ja
raajarikkojen huoltaminen

8) Osallistuminen kaikkinaisiin terveydenhoitoa koskeviin

toimenpiteisiin

9) Palosammutustoiminnan huoltaminen ja parempain asuntojen

rakentaminen

10) Huolenpito kansalaisten sivistyksestä ja kouluista ja

oppilaitoksista, jotka saavat avustusta maakuntahallinnolta

11) Maakuntahallinnosta riippuvan avustuksen jakaminen

paikallisen maanviljelyksen, kaupan ja teollisuuden hyväksi sekä
peltojen ja niittyjen turvaaminen elukoilta ja vahinkohyönteisiltä

12) Maakuntahallinnolle uskottujen, sivili- ja sotilashallinnon

määräämien tehtäväin suorittaminen.

Lueteltuaan muistista tämän katkismuksensa ja huoneentaulunsa

jatkoi hän hymyillen: "Teitä tietenkin kummastuttaa näiden kuivain
asiain luetteleminen. Mutta voidaksemme saada käsityksen niistä
edellytyksistä, joiden pohjalla Aleksanteri II:n perustama
semstvolaitos toimii, tahdon ensin esittää sen ulkonaiset puitteet, ja
ennenkuin tänä iltana eroamme, selvitän teille, mihin asioihin te
suomalaiset ette missään muodossa saa puuttua".

Mutta sitten hän taas rupesi kertoelemaan elämänvaiheitaan.

"Menin naimisiin ja vaimoni mukana seurasivat rikkaat myötäjäiset.
Etupäässä niiden vaikutuksesta uskottiin minulle se toimi, mitä nyt
hoidan. Se onkin katsottava luottamustehtäväksi, sillä palkkani on
pieni ja edustuskustannukset suuret.
 "Edeltäjäni oli etelästä saapunut bojari, joka pian painui takaisin
sinne, mistä oli tullutkin. Mutta ennen lähtöään antoi hän minulle
muutamia ohjeita. Hän muistutti, että kihlakuntamme on kuin
Suomen selkärangasta itään työntynyt kiila, minkä asemana on
Kuopion läänin raja ja minkä huippuna on Äänisen pohjoiskärki.
Kiilan kyljet taas päättyvät Viipurin ja Oulun läänien rajaviivoihin.
Siksi on sillä myös vaakunana kärjessään seppelettä kantava
pyramiidi. Tämä kaikki ei ole minkään leikin asia. Kerran uurtautuu
tähän kiilaan Suomesta käsin särö, mikä kantaa Äänisen rannoille
saakka. "Pitäkää silmänne auki Suomeen päin. Sieltä tulee
taloudellinen elpyminen!" oli bojari varoittanut.

"Olenkin senjälkeen seurannut sekä vapaamielisiä että vanhoillisia

venäläisiä lehtiä ja vielä lukenut erään Suomea koskevan valtio-
oikeudellisen julkaisun", jatkoi Pavel Pavlovitsh kerran oikein vauhtiin
päästyään. "Olen huomannut että suomalaiset päättömän
itsepäisesti pitävät kiinni vanhoista perustuslaeistaan ja että heidän
mielestään pitäisi valtiopäiväin olla kaikki kaikessa. Ja kun olen
ottanut selvän suomalaisten virkaveljieni, kruununvoutien ja
kihlakunnantuomarien asemasta, olen havainnut että heidän
toimensa määrää kokonaan laki. Että nyt käsittäisitte, mitä tarkoitan
sanoilla: elkää kirjoittako mitään! esitän asian lyhyesti.

"Minä en ole niinkään riippuvainen laista kuin kuvernööristä ja

karjalaisista, joiden vartiaksi olen pantu. En kiellä teitä yleensä
kirjoittamasta, minun virka-asemaani se ei voi vahingoittaa, mitä
ikinä kirjoitattekin. Mutta meillä on yhteinen harrastus, ja sen
nimessä sanon vielä kerran, ennenkuin eroamme: elkää kirjoittako
mitään kahdesta niistä kahdestatoista pykälästä, jotka teille juuri
luettelin. Ymmärsimme toisiamme ja seurasin hänen neuvoaan.
 "Nyt kun Pavel Pavlovitsh on muuttanut toiseen maailmaan, voin
kertoa, että hänen ollessaan semstvon johdossa, ilmestyi painosta
paljon, missä selostettiin hänen ja hänen suomalaisten apulaistensa
työtä ja toimintaa. Mutta hän seurasi aina uskollisesti ohjettaan,
niinkuin hän sen käsitti ja se teki mahdolliseksi karjalaisalueella sen
taloudellisen toiminnan, mitä suomalaiset miehet johtivat."

Eräs esitaistelija.

Oli käsissä vuodenaika, jolloin merkit viittaavat nopeasti

lähestyvään syksyyn. Satoa korjattiin. Suurissa parvissa liikkuivat
pääskyset, istuen pitkissä riveissä puhelinjohdoilla. Poikaset olivat
omaksuneet vanhempain vaistot ja valmistautuivat muuttamaan.
Koululaiset laskivat jo päiviä ja näkivät nopeasti lähestyvän ajan,
jolloin oppisalien ovet heitä kutsuen avautuvat.

Oli käsissä Venäjällä niin kohtalokas vuosi 1905 ja elettiin juuri

niinä viikkoina, jolloin Witte, Komura ja Takahira valmistautuivat
Rooseveltin välityksellä allekirjoittamaan Portsmouthin rauhaa.

Aivan samoihin aikoihin matkusteli Suomea ristiin ja rastiin muuan

nuori Äänisen karjalainen, luonteeltaan erakko ja taipumuksiltaan
idealisti. Ominpäin suoritettava opintoretkeily, kuului hänen
matkansa virallinen nimitys. Mutta hän matkusteli tarkastaakseen
meikäläisiä yhteiskuntaoloja ja näkyi tutkistelevan maalaisväestön
elämänehtoja.

Niiden suhteiden välityksellä, joita minulla jo silloin oli Äänisen

rannoilla, jouduin myös hänen kanssaan kosketuksiin juuri muutamia
päiviä myöhemmin, kuin sanomalehdet kertoivat Portsmouthin
rauhan solmimisesta. Hän kuvaili vaikutelmiaan, näkemiään ja
kuulemiaan. Tein puolestani omia huomautuksiani ja tulimme hyvin
toimeen. Erityisesti miellytti häntä silloin jo Suomessa alaa voittava
pienviljelyksen ajatus. Mutta jos jouduimme puhumaan Suomen
torpparilaitoksesta, huomasin heti hänessä piilevän selvää salattua
kiukkua. Kun en ole koskaan ottanut varsinaisesti osaa julkiseen
elämään voidakseni tapausten kulkuun vaikuttaa, en katsonut
maksavan vaivaa yrittää ruveta selittämään ja silittämään niitä
epäkohtia, jotka rasittivat torppareita. Vertailimme siis näin ollen vain
niitä edullisia vaikutelmia ja tietoja, mitä meillä kummallakin oli
Suomen talonpoikain asemasta. Hän tekikin huomioitaan
yksinomaan maaseudulla, sillä hänen kotimaassaan, Kauko-
Karjalassa, ei hänen heimolaistensa harrastuspiiriin kuulunut
kaupunki.

Minuun jäi se vakaumus, että tässä miehessä piilee kipinä, mikä

Kauko-Karjalan puolesta sammumatta hehkuu. Hautautuneenakin on
se kytevä, kunnes tulee päivä, jolloin se on ilmiliekkiin leimahtava.
Erosimme sitten toisistamme, emmekä myöhemmin ole tavanneet.
Sen, minkä hänestä seuraavassa vielä kerron, olen muilta kuullut.

Salainen kokous metsässä.

"Heti valjaisiin mallitalon juoksijoista paras!" käskee Poventsan

poliisipäällikkö mukanaan voikonsulentti. "Tämä mies", jatkaa
esivallan edustaja osoittaen seuralaistaan, "on kipeän jalkansa
vuoksi laiminlyönyt kokouksen, mikä juuri on käynnissä metsässä
viiden virstan päässä kaupungista. Ettekö tiedä, haaveilija on
palannut Suomesta ja kutsunut kaikki 'arvohenkilöt' kokoukseen.
Minä en vastaa seurauksista, jos hän nyt myöhästyy. Mutta miksikä
ei minulle ole aikaisemmin ilmoitettu!"

Tähän tapaan pauhaa poliisipäällikkö pitkin ja poikin julistaakseen,

että salainen kokous metsässä on tullut ilmi. Mene tiedä on
Jaappanin sodan nolo loppu antanut hänelle viisaan opetuksen olla
yrittämättä kädestä pitäen hajoittaa kokousta. Poliisipäällikkö katsoo
parhaaksi turvautua enemmän tahi vähemmän kömpelöön ivaan.

Mutta "haaveilijan" kohtalo herätti mitä syvintä osanottoa Äänisen

rannoilla. Rauhanhäiritsijää kuletettiin vankilasta toiseen pitkin
avaraa Venäjänmaata. Kun hän kolme vuotta on tätä kärsinyt,
päättyy hänen retkensä Tuonen tuville. Kulkutauti viimein korjasi
uhrinsa.

Pitkät ajat hänen kuolemansa jälkeen kuului kaksi eri selitystä

mainitun kokouksen aiheesta ja tarkoituksesta.

Toisen mukaan olisi sillä ollut aivan paikallinen luonne. Kutsua

olisivatkin noudattaneet vain kansakoulunopettaja,
hevosenkengittäjä sekä löytölastenkodin esimies. Sellainen laitos on
näet olemassa kaikkialla, missä on venäläistä asutusta, sillä
slavilaisen katsantokannan mukaan ei tällaisen "kodin" tarpeen
perimmäinen aihe ole erikoisesti moitittava. Ja kertomuksemme
kaupungissa asui venäläisiä, kun taas karjalainen maaseutu puhtaine
tapoineen ei tällaista laitosta tarvinnut. Toinen kertomus tiesi, että
miehemme olisi ollut sen yleisen vallankumousliikkeen vaikutuksen
alaisena, mikä levisi Jaappanin sodan aikana ja sen jälkeen. Tämä
liike tavoitteli silloin päämääriä, joilla olisi saattanut olla hyväkin
maaperä karjalaisten keskuudessa. Päivän tunnussana oli silloin
yleinen semstvokokous, (semski sobor) tavallaan kansan eduskunta,
mikä kykenisi esittämään maan todelliset tarpeet ja keinot niiden
tyydyttämiseksi. Samalla vaadittiin Pietariin keskitetyn
hallintojärjestelmän korvaamista jo olemassa olevien semstvojen,
"maapäivien", hallinnolla, mikä olisi paremmin pystynyt paikalliset
asiat hoitamaan kuin virkamiehistö, joka pani täytäntöön Pietarista
saapuvia mielivaltaisia ja typeriä määräyksiä. Niinpä olikin tämä
ainoa laitos, missä karjalaiset saivat äänensä virallista tietä kuuluville
yleisen järjestelmän ikeen alta. Tosin heikkona, mutta sittenkin edes
jotain merkitsevänä. Tähän aikaan kangastelikin karjalaisten
johtavien semstvomiesten ajatuksissa venäläisistä eroitettu puhtaasti
karjalainen semstvoalue, joka sellaisena voisi helpommin ylläpitää
suhteita Suomeen.

Naisten suosikki.

Kolmas Suomen mies, joka vuoden aikana saapui usein mainittuun

pieneen Äänisen kaupunkiin, oli nuori, varakas, elämänhaluinen
agronoomi, minkä tunteisiin ei elämä vielä suinkaan ollut kylmyyttä
huokunut. Hän saapui syksyllä pyhäinmiesten päivän tienoilla, jolloin
maantöistä levätään kesän kiireiden jälkeen.

Sekä konsulentti että insinööri olivat jo suorittaneet kaikki

tarpeelliset vieraskäynnit kaupungin hienoston luona, mikä noin 30
perhettä käsittäen oli ryhmittynyt seuraklubin ympärille.
Asiaankuuluvat vastavierailut olivat myös määrättyjä muotoja
noudattaen tapahtuneet. Noudatettiin tarkasti, mitä "hyvä tapa"
vaati. Ei saanut ketään unohtaa, mutta ei myöskään esiintyä
tunkeilevana. Se oli välttämätöntä, jos mieli välttää vaaraa jäädä
eristetyksi joutuessa vakinaisesti paikkakunnalla asumaan.
 Seuraelämässä esiintyi somia ja omituisia piirteitä. Niinpä saattoi
semstvon puheenjohtaja tuttavallisesti nykäistä jotakin meidän
suomalaisistamme ja lausua: "Kuulkaapas herra X, teitä ei ole pitkiin
aikoihin näkynyt meillä. Sopisiko huomenna aamupäivällä?"
Myöntävän vastauksen suorittaa kohtelias kumarrus, eikä annettua
viittausta myös jätetty noudattamatta.

Lyönnilleen kahdeltatoista soittaa asianomainen puheenjohtajan

ovikelloa ja tiedustelee, otetaanko vastaan. "Hän ei ole kotona",
ilmoittaa palvelija.

Vieras jättää käyntikorttinsa, sen ensin reunasta taitettuaan, niin

vaatii tapa.

Sitten hän palaa kotiin, muuttaa pukua ja menee virastoonsa,

missä hän tapaakin kutsun antajan, mutta ei ole mistään tietävinään.

Tätä ei kuitenkaan ole syytä ihmetellä, vielä vähemmin siitä

loukkaantua. Koko näytelmän tarkoituksena on vain vaikuttaa
naisväkeen, minkä nähden ja kuullen tuollainen tuttavallinen kutsu
on annettu. On vain tarkoitus osoittaa, mikä erinomainen
yhteisymmärrys ja sopusointu vallitsee semstvon virkamiesten
kesken, puheenjohtajasta lähtien, "kansan hyväksi", kuten sanotaan.

Jotta eivät meikäläiset millään tavalla pitäisi tällaista kohtelua

mahtailuna ja itseään alentavana, saattaa puheenjohtaja vielä
samana iltana saapua tuttavalliselle vierailulle mallitaloon, minkä
asukkaiden vointia hän tiedustelee melkein liikuttavalla osanotolla.
Teepöydässä hän sitten ottaa puheeksi konsulentin mieliaiheet. Ja
saattaapa siitä koitua päätökseksi, että jokin karjalaistyttö saa tehdä
opintomatkan semstvon varoilla Simananniemen koululle lähellä
Joensuuta.
 Sellainen oli ympäristö, johon nuori agronoomimme saapui. Hän
aloitti virallisten käyntien pitkän sarjan. Jos uusi tulokas ei jotakin
perhettä erityisemmin miellyttänyt, tehtiin kyllä virallinen
vastavierailu, mikä molemmin puolin määräaikoina uusittiin, mutta
sillä välin ei oltu kosketuksissa, lukuunottamatta klubi-iltoja
seuranäytelmineen. Mutta jos haluttiin tulla enemmän tutuiksi,
saatettiin jo ensi käynnin jälkeen kehoittaa pian saapumaan "oikein
käymään".

Entä sitten Suomesta saapunut agronoomimme? Pikkukaupunki oli

vajonnut tylsään toimettomuuteen. Kuin leimaus ilmestyi hän sen
keskelle. Vaikka huvittelukausi ei ollut käsillä, muuttui koko
seuraelämä yhdellä iskulla. Niin hän vain valtasi naisten sydämet
kaikki ja kaikkialla pitkin koko linjaa, että minne hän ikinä ilmestyi,
seurasi heti kutsu tulla "oikein käymään", s.o. juomaan teetä
perheen parissa. Se vasta oli hauskaa nuorelle, elämänhaluiselle ja
naimattomalle miehelle!

Kaupungin kolmestakymmenestä "perheestä" oli ainakin

seitsemässä naimaiässä olevia tyttäriä. Yhtä paljon oli toki myös
rouvia, jotka mielihyvällä odottivat joulunpyhiä saadakseen tehdä
kierroksen pari nuoren ja komean miehen ohjaamana, jolla oli niin
runsaasti ihailijoita.

Teeiltoja oli joka päivä paikassa tahi toisessa. Seuraava muoti

olivat kahvikutsut ja ne löi lopulta laudalta agronoomin oma
keksintö, mallitilalla vietetyt "perunaillat". Mutta ne saivat antaa tilaa
tanssi-illoille ja lopuksi järjestettiin luistelu- ja hiihtopäiviä Äänisen
jäälle. Viimein laadittiin etukäteen luettelo "huvittavista ja
hyödyllisistä ajanvietteistä", kuten sanat kauniisti kuuluivat. Siinä oli
joka perheellä oma päivänsä. Entiset hienot ja sirot
aamupäivävierailut, joissa käyntikortti esitti tärkeintä osaa, olivat
kokonaan muodista suistuneet.

Ja kauas ulkopuolelle kaupungin rajojen vei posti suuret uutiset.

Karjalan kaukaisiin kyliin opettajattarina hajaantuneet kaupungin
tyttäret lukivat kouluillaan kirjeitä, missä tädit intomielin kuvailivat
sitä riemukasta joululomaa, mikä odotti kaikkia kaupungissa. Jos
heillä oli ollut pitkä ja iloton syksy, oli myös hyveen palkka seuraava.
Pikkukaupunki oli kerrankin näyttävä elämän iloisia valopuolia.

Kaupungin ompelijattaret olivat työhön hukkua. Singerin asiamies

paikkakunnalla sai uusia tilauksia. Hänen varastonsa, sentään
kokonaista neljä konetta, meni kuin kuumille kiville. Petroskoilta
hankittiin hienoja, läpikuultavia kankaita. Yksi ja toinen teki
tilauksensa Pietarista asti lyödäkseen kilpailijansa. Viimein saapui
Moskovasta saakka nahkakaulus ja puuhka keskelle tätä turkismaata.
Naisväki oli joutunut hurmion valtaan.

Mutta voi! Nämät kauniit kangastelut saivat surkean lopun. Joulu

oli jo melkein ovella. Loistelias huvittelukausi oli alkava. Silloin tuli
romahdus. Sen sai aikaan sähkösanoma, konsulentille, insinöörille ja
agronoomille yhteisesti omistettu. Omaiset kutsuivat heitä kaikkia
viettämään joulua Suomessa. Ja veri on sentään vettä sakeampaa.
He jättivät Äänisen venäläistyneen pikkukaupungin ja matkustivat
jouluksi kotimaahan.
REPOLAN MAATALOUSNÄYTTELY V.
1910.

Kehitys ei Itä-Karjalassa ole kulkenut eteenpäin jättiläisaskelin, mutta

silloin ja tällöin on sielläkin yhtä ja toista pilkistänyt esille.

Vaikeuksista tässä suhteessa antaa osaltaan kuvan seuraava pieni

kertomus.

Tämä tapahtui syksyllä v. 1910, jolloin Repolan pienellä ja

alkavalla maatalousseuralla piti olla ensimäinen näyttelynsä.

Eihän sellaista käy vertaaminen siihen, mitä oli saatu nähdä

Kuopiossa ja Kouvolassa. Mutta joka paikkakunnalla on omat
näyttelynsä, riippuen sen ilmastosta ja kehitystasosta. Asian ydin
lieneekin siinä, että on hyvää tahtoa saada jotakin hyödyllistä
aikaan.

Näyttelypaikka sijaitsi keskellä kirkonkylää. Pitkillä pöydillä

lepäsivät näyttelyesineet. Kansakoululapset näyttelivät suurella
riemulla kouluillaan kasvattamiaan tuotteita. Pääosaa esittivät
turnipsit, mutta olivat he saaneet esille myös punajuuria, lanttuja ja
vihanneksia.
 Toisille pöydille olivat emännät panneet esille valmisteitaan, kuten
voita, juustoja ja yhtä ja toista muutakin. Olipa oma pöytänsä
naisten käsitöilläkin ja samoin miesten kotiteollisuustuotteilla.

Sitten oli vielä oma osastonsa maatiaiskanalla, jota oli edustettuna

muutamia kappaleita, ehkä vähemmän kuin mitä näyttelyn
vaatimattomissakin puitteissa olisi voinut odottaa. Näyttelyn vetävin
numero oli Suomesta hankittu sonni. Siinäpä sitten alkaakin jo kaikki
olla.

Näyttelyn toimihenkilöt pitivät hyvin tärkeänä selittää, miksi oli

näin paljon kerätty samaan paikkaan tuotteita ja elukoita
mahdollisimman monen ihmisen nähtäväksi. Väestö oli saatava
käsittämään, että on tarkoitus yhteisesti saada oppia yhteisen edun
ja tulevaisuuden hyväksi.

Puhe oli uskottu suomalaiselle agronoomille kansan omalla kielellä

pidettäväksi. Hän seisoi jo yksinkertaisella, nuorilla koivuilla
koristetulla puhujalavalla ja aloitti.

Puhe vaikutti heti. Huomasi kaikesta, että väestön oman kielen

käyttö juhlallisessa tilaisuudessa ja suuren ihmisjoukon kuunnellessa
valtasi kaikkien mielet. Juuri silloin kiirehtii puhujan luo hänen oma
assistenttinsa ja agronoomia nutun liepeestä nykäisten lausui:
"Muistutan teitä, että olemme Venäjällä, käyttäkää valtakunnan
kieltä, jos saan luvan pyytää!" Assistentti, raaka ja töykeä ryssä, oli
ilmeisesti kaikessa hiljaisuudessa pantu tarkkaamaan suomalaisen
agronoomin edesottamisia. Nyt oli hänellä erinomainen tilaisuus
kiivailla venäläisyyden puolesta ja samalla korkeille viranomaisille
paljastaa esimiehensä vaillinainen venäjänkielen taito sekä paraassa
tapauksessa periä hänen virkansa.
 Agronoomi ei kuitenkaan keskeyttänyt puhettaan, vaan ryhtyi
jatkamaan venäjäksi. Puhe kulki nyt katkonaisesti ja vaivaloisesti
eteenpäin puhujan näyttäessä siltä kuin seisoisi hän pakkopaitaan
puettuna tuomioistuimen edessä. Mutta kuulijain mielenkiinto kasvoi
ilmeisesti tämän välikohtauksen jälkeen, ja kun puhe loppui,
palkittiin se hyvin vilkkailla suosionosoituksilla. Assistentin
esiintyminen synnytti päinvastaisen vaikutuksen kuin mitä hän itse
oli laskenut.

Puheen aikana olivat kaikki venäläiset kadonneet. Poliisimiehet

olivat noloja. Syrjäinen oli tarttunut asiaan, silloin kun heidän olisi
pitänyt se tehdä. Mutta korkein saapuvilla ollut
semstvoviranomainen, hyväntahtoinen Aleksander Aleksejevitsh,
kuiskasi myöhemmin agronoomin korvaan, että hän oli ollut puheen
aikana näyttelypaikalla, mitä hän ei sen ensimäisenä isäntänä
katsonut voivansa jättää. Näin oli tuo nulikka assistentiksi ruvennut
esiintymään, mille hän, Aleksander Aleksejevitsh, ei nyt enään voinut
mitään muuta kuin kovasti sääliä agronoomia, jonka puutteellista
venäjää hän ei kernaasti kuunnellut.

Mutta palatkaamme vielä näyttelyyn. Vaikka sattunut välikohtaus

ikävällä tavalla muistutti niistä vaikeuksista, mitä taloudellisellakin
sivistystyöllä oli täällä voitettavana, teki se sittenkin rohkaisevan
vaikutuksen. Väkeä oli kokoontunut lähipitäjiä myöten. Erämaista he
tulivat ja erämaiden halki he olivat matkanneet, harvat vain ajopelejä
käyttäen, toiset jalan, toiset ratsain, toiset veneellä taivaltaen.
Erityisesti miellytti meitä suomalaisia, että Porajärvikin oli näyttelyssä
edustettuna, sillä sen asema Suomen kreikkalais-katolisen väestön
välittömänä rajanaapurina oli vielä vaikeampi kuin Repolan. Heti sen
rajan takana tehtiin tähän aikaan voimakasta suomalaista ja
kansallista valistustyötä ja käytiin tiukkaa taistelua venäläistä
propagandaa vastaan. Jos sieltä olisi päässyt syntymään pieninkin
suomalaisia tuulahduksia kantava "veto" Porajärvelle, olisi siitä
helposti voinut syttyä rovio. Näin ajattelivat venäläiset ja siksi oli
Porajärvi heille mitä arin kohta. Mitään maatalousseuroja ei siellä
saanut perustaa eikä näyttelyjä pitää. Sellainen oli pannaan
julistettua työtä. Porajärveläiset oli esivalta sulkenut kaiken
ulkopuolelle, ei siksi että heidän syntinsä olisivat olleet sen
suuremmat kuin toistenkaan, vaan siksi että heitä synniltä
varjeltaisiin. Mutta jotta ei heille arkipäiväinen aherrus kävisi liian
tukahuttavaksi, suositeltiin heille tanssi- ja muita huvitilaisuuksia!
Sellaista oli Venäjän valtakunnan huolenpito alamaisistaan armon
vuonna 1910.

Vaan olipa nyt porajärveläisiäkin mukana Repolan näyttelyssä.

Muiden matkassa he katselivat ja ihmettelivät mitä kaikkea sentään
kotiseudun karu kamara pystyy kasvattamaan. Ihmiset katselivat ja
kyselivät. Huomasi kaikkien käsittävän, että oli omin voimin saatu
pystyyn jotakin uutta ja omaa. Naapurit, tuttavat ja kylänmiehet
oppivat tuntemaan toisensa uudessa valossa — näkemään mitä he
olivat tehneet ja tekemättä jättäneet. Yllätys seurasi toistaan ja
kaikkeen suhtauduttiin hyväntahtoisesti ja ymmärtämyksellä, niin
vaatimatonta kuin kaikki olikin. Koko ihastuksen salaisuus oli siinä,
että katseltiin jotakin omaa ja omin käsin tuotettua. Sellaista
tunnelmaa ei enään tapaa nykyajan suurissa näyttelyissä, joilla on jo
kilpailun leima. Jokainen haluaa hyvän menekin ja voiton toivossa
lyödä toisen tuotteet. Mutta tässä ei ollut kysymys tuotteiden
laadusta ja määrästä, vaan merkeistä, mitkä ennustivat kotiseudulle
valoisampaa tulevaisuutta.

Tällaisen näyttelyn jälkeen saattoi karjalaisissa kylissä nähdä

kehyksiin ja lasin alle pantuja kunniakirjoja, joita ylpeydellä näytettiin
sekä vieraille että tuttaville. Olivatpa jotkut niin ihastuneita niihin,
että esiintyivät jokseenkin samoin kuin aikoinaan se isäntä, joka
saapui kirkkoon rinnassa riippuen iso mitali, minkä hänen lehmänsä
oli saanut Hämeenlinnan näyttelyssä.

*****

Ajat ovat sitten toisiksi muuttuneet. Karjalan miehillä ei ole enään

mitään näyttelyihin vietävää. Mutta jos siellä kunniarahoja jaettaisiin,
koristaisivat ne nyt miesten rintoja, mitkä ovat lähteneet ase kädessä
epätasaiseen taisteluun kotien ja kotikontujen puolesta.
KYLÄSSÄ.

Kun matkustaja lähestyy karjalaista kylää, saapuu hän melkein aina

aukealle, mikä ympäröi sitä vyön tavoin, jonka vain katkaisee järvi
tahi joki, minkä partaalla asutus jokseenkin poikkeuksetta aina
sijaitsee. Ne ovat kyläläisten vanhoja kaskimaita, joiden jälestä
seuraavat kivikkoiset pieniin tilkkuihin aidatut pellot. Niiden laihasta
maaperästä saa karjalainen talonpoika etupäässä elatuksensa. Mitä
lisää tarvitaan, sen antavat kala- ja riistarikkaat vedet ja salot. Mutta
missä jokin näistä toimeentulon edellytyksistä puuttuu, siellä
saattavat seuraukset olla tuhoisat. Olen nähnyt merkillisen ja
salaperäisen kylän, missä talo siellä toinen täällä oli vielä
käyttökunnossa, jos kohta ikkunaruutuja vailla, kun sensijaan
useimmat olivat katottomia ja puut olivat jo sisällä kasvaneet yli
seinän korkeuden. Kyytimieheltäni kuulin, että kylän järvi oli jostain
käsittämättömästä syystä käynyt kokonaan kalattomaksi. Silloin oli
asukkaiden ollut pakko jättää kotikontunsa ja hajota kaikkiin taivaan
tuuliin.

Olen taas matkalla karjalaiseen kylään. Vanhat kaskiahot ja pellot

olen jo jättänyt taakseni. Ajan pitkin kylän kapeita kujosia, minkä
kahdenpuolen talot sijaitsevat päädyt päin tietä ja niin lähellä
toisiaan että vain pieni pihamaa niitä eroittaa. Talojen pienet ikkunat
ovat täynnä uteliaita kasvoja, lapset rientävät ulos ja nurkan takaa
sieltä ja täältä tirkistellään salavihkaa ja ihmetellään, keitä oudot
kulkijat lienevät.

Pysähdymme talon eteen, mikä on kylän suurimpia. Matalasta

ovesta astuu vastaamme talon pitkä- ja ruskeapartainen isäntä, joka
toivottaa meidät tervetulleiksi. Isäntä edellä astumme ylös leveitä
natisevia portaita. Avarassa neliakkunaisessa tuvassa on pitkä pöytä
ja seiniin kiinnitetyt penkit sekä ainoana koristeena yhdessä
nurkassa suuri lasikaappiin pantu jumalanäidin kuva. Runsaasti tilaa
on itselleen anastanut tuvan valtava kivistä muurattu uuni. Kun
olimme vastanneet ensimäisiin välttämättömiin kysymyksiin: "mistä
vieraat tulevat ja minne ovat menossa?" on keskustelu pian
käynnissä teekeittiön ääressä. Isännän viittauksesta pistäytyy talon
nuori väki järvelle kokemaan kalanpyydyksiä, joiden antimet ovat
pian tuvassa. Kalat keitetään selvään veteen ja ennen pitkää on
käynnissä perinpohjainen ateria, missä kalat ja liemi nautitaan
erikseen. Olen usein kuullut karjalaisten venäläisten naapurien
kutsuvan edellisiä "vedensyöjiksi". Nimitys johtuu nähtävästi juuri
tästä karjalaisten kansallisesta kovin vesipitoisesta kalakeitosta.

Kyytimieheltämme ovat kyläläiset kuulleet, että vieraat ovat

Suomesta saakka ja siksi on tupa pian väkeä täynnä. Jokainen
tuntee kätellessään tarvetta jollakin ystävällisellä huudahduksella
todeta meidät suomalaisiksi. Pian on tuvassa käynnissä vilkas
keskustelu, minkä kuluessa jatkuvasti toistuvat kehoitukset tulla
talossa käymään, ennenkuin kylän jätämme.

Kohta olemmekin kierroksella talosta taloon. Kaikkialla ollaan yhtä

ystävällisiä ja osoitetaan vilpitöntä harrastusta vieraita kohtaan. Talot
ovat kauttaaltaan samannäköisiä, toiset vain vanhempia, ja missä on
naimisissa olevia poikia perheineen, siellä on rakennettu lisää vanhan
tuvan rinnalle.

Viimein päädymme kylän rikkaimpaan taloon, minkä tupa on suuri

ja lisärakennuksia runsaasti. Vanha isäntä on vieläkin kookas vanhus,
vaikka vuodet ovatkin jo hänen varttaan kokoon painaneet. Hänellä
on kuusi poikaa, joilla on jo lapsirikkaat perheet. Talossa ei saa
tupakoida, mistä meille kohteliaasti huomautetaan, sillä sen asukkaat
ovat vanhauskoisia. "Täällä kävi kerran eräs korkea ja koreapukuinen
virkaherra seurueineen. Kehoitin heitäkin tupakoimaan pihalla, minkä
he myös tekivät", kertoo isäntä meille vielä paremmaksi vakuudeksi.

Sitten siirtyy keskustelu toisille urille. Isäntä kääntyy puoleeni

tiedustellen, kohtasimmeko kylään tullessamme erään yksinäisen
vaeltajan. "Kyllä", vastasin. "Niin, hän oli juuri luonani, ennenkuin
saavuitte, ja on pitkällä kiertomatkalla Äänisen rannoilta kotiinsa
Sääjärvelle ostellen kaikenlaisia luonnontuotteita".

Samalla poikkesi ukko aineestaan, tiedustellen, eikö Sääjärvi ole

selvää suomea ja siis oikea nimitys tälle suurelle järvelle, minkä
venäläiset ovat vääntäneet Seejärveksi.

Tämä kysymys kiinnitti mieltäni paljon enemmän kuin jokin minulle

tuntematon kulkukauppias. Mutta pian oli uteliaisuuteni herännyt,
kun vanha isäntä jatkoi: "Hänen nimensä on Romanainen ja hänen
poikansa on niitä harvoja karjalaisia, jotka ovat maailmassa pitkälle
ennättäneet, sillä poika on yksi valtakunnanduuman täysivaltaisesta
400 jäsenestä. Pitelin juuri isää lujilla ja tiedustelin, onko hänen
poikansa todella ajanut meidän karjalaisten asioita". — "Hyvä veli,
etkö tiedä, että karjalaiset ovat vain häviävän pieni osa venäläisessä
valtioruumiissa. Mitä voi poikani silloin 400 hengen kokouksessa. Yksi
lintu ei kesää tee", oli isä vain huokaisten vastannut.
 "Silloin sinun on paras kehoittaa poikaasi jättämään paikkansa
valtakunnanduumassa". — "Eihän asia siitäkään parane", oli
Romanainen vastannut ja siihen oli keskustelu päättynyt. "Ukko
pysyy sellaisena kuin hän aina on ollut, vaikka pojalla on niin korkea
asema", lausui meille kertojamme lopuksi.

Matkatoverini, suomalainen maatalousmies, johtaa keskustelun

taloudellisiin kysymyksiin. Puhutaan kalastuksesta ja metsästyksestä
ja päädytään lopuksi suoviljelykseen, separaattoreihin ja muihin
uutuuksiin. Mutta isäntämme puistelee päätään ja kieltäytyy niihin
uskomasta. "Ikäni olen tullut ja toivon yhä tulevani vanhoine
tapoineni toimeen. Viljelen maata, pyydän kalaa ja harjoitan siinä
sivussa nahkakauppaa", kuului hänen arvostelunsa. Ainoastaan
nuorin miehinen väki kuuntelee kernaasti toverini selontekoa uusista
menettelytavoista ja työvälineistä, mitkä samalla sekä helpottavat
työtä että parantavat sen tuloksia. Ajatus saada toimeentulo
helpommaksi näkyy paraiten pystyvän.

Keskustelun katkaisee kylän kujosilta yhä selvemmin kuuluva ja

lähenevä hälinä ja melu. Riennämme pihalle ja näemme huutavan ja
hälisevän väkijoukon seuraavan nuorukaista, joka ruostunut pyssy
kädessä pelokkaana ja puolijuoksua kiirehtii eteenpäin puhuen
jotakin anteeksianovalla ja itkunsekaisella äänellä. Hänen
kintereillään kulkee pari eukkoa, hameet polviin käärittyinä, jaloissa
virsut ja pitkät kirjavat sukat, koettaen luuta kädessä suomia
pahantekijää. Sitten seuraa kolmas eukko, joka kitisten ja vikisten
kantaa käsivarsillaan kuollutta joutsenta, valkeata kuin lumi.

Nuori mies, kylän uusi venäläinen opettaja, oli pahasti rikkonut

maan tapoja vastaan ampumalla joutsenen, mitä pidettiin pyhänä ja
ankarasti rauhoitettuna.
 Pidettiin neuvottelu, jonka päätökseksi tuli, että joutsen on
haudattava. Pian on koossa koko kylän väki, mikä pitkänä kulkueena
vaeltaa hautausmaalle, jonka ulkoreunaan joutsen haudataan. Täältä
käy matka kirkkoon, missä pappi rukoilee kylälle suojaa Jumalalta
pahoja henkiä ja ihmisiä vastaan.

Viivyimme paikkakunnalla vielä muutamia päiviä ja olimme

mukana kylän suojeluspyhän muistojuhlassa, "praasniekassa", minne
naapurikylienkin väki kokoontui. Tytöt esiintyivät kirjavissa
kansallisissa pukimissaan pitkälti ohi vyötäröitten ulottuvine
hameineen, mitkä oli kiinnitetty yli olkapäitten kulkevilla
kannattimilla. Pojilla oli punaiset ja vihreät paidat ja koreat
tupsuvyöt. Iloisesti ja reippaasti käy tanssi. Vieraat kulkevat talosta
toiseen ja jokaisessa tarjotaan vesirinkelejä ja piirakoita.

Usein solmivat nuoret liittonsa "praasniekoissa" ja moni nuori mies

saapuu niihin puhemiehet mukanaan. Onni oli meille myötäinen.
Kerron koko tarinan. Olipa kylässä tyttö, mehevä ja pullea, pyöreä ja
punaposkinen. Pitkä ja korea oli silkkinauha, mikä hänen uljasta
palmikkoaan koristi. Kilvan osoittivat hänelle pojat suosiotaan, mutta
Marja oli kylmä kaikille. Olipa siellä muiden joukossa Ingervaaran
rikkaan kauppiaan poika. Ei kellään ollut saappaita niin läpäjävän
kirkkaita kuin hänellä, eikä laskoksia niissä niin useita kuin Vanjalla.
Hänen puseronsa oli puhtainta silkkiä ja housut oli hänellä silkkaa
samettia. Ja hänen tupsuvyönsä vei voiton kaikista. Hän tiesi, kuinka
neitoset kaikki häneen katseensa loivat. Kainoksi muuttui tytön
ulkomuoto ja poskille kohosi paljon puhuva puna, kun Ingervaaran
Vanja hänet tanssiin vei.

Vaan eipä hän juuri muita tanssittanut kuin Marjaa. Löipä hän
silloin kantansa maahan, niin että pöly ilmoille pölähti, huimaavaksi
kiihtyi tanssin kulku, yhä korkeammaksi kohosi sävel, ja polttaviksi
muuttuivat mustasukkaiset katseet, kun tytöistä kaunein ja pojista
rikkain piirissä pyörivät.

On ilta käsissä. Istumme Marjan isän luona tuvan takaisessa

kamarissa. Tarina luistaa paraimmillaan, kun sisään astuu kaksi
Ingervaaran miestä, joiden juhlallisesta ulkomuodosta heti näkee,
että jotakin tärkeätä on tekeillä.

Vanhempi miehistä alkaa kaunopuheliaasti ylistää Ingervaaran

kauppiasta ja hänen oivallisia lapsiaan. Vanhin näistä, Vanja, on
isänsä perikuva. Jos ottaisi miehen puheet täydestä, olisi hän kaiken
mahdollisen hyvän ruumiillistunut kuva.

Salavihkaa kurkistaa emäntä sisään, saadakseen selvän vieraiden

asiasta. Isännän annettua merkin astuu hänkin kamariin,
kuullakseen mitä jo oli arvannut kuulevansa.

Kaikki istuvat ääneti niin kauan kuin Ingervaaran ukko kertoo

reippaasta, rikkaasta ja verrattomasta Vanjasta.

Kun hän on lopettanut, jatkaa toinen vieraista käymällä suoraan

asiaan käsiksi. Hän vakuuttaa todeksi kaiken, mitä hänen naapurinsa
on kertonut ja pyytää lopuksi Vanjan puolesta talon tytärtä tälle
avioksi. Paremmaksi vakuudeksi tarjoaa hän vielä 200 kultaruplaa
osoitukseksi sulhasen vilpittömistä aikomuksista.

Äiti puhkeaa äänekkäisiin valituksiin. Isäntä pyytää puhemiehiä

jättämään asian vielä avoimeksi, sillä Marjalle on ajateltu toista
miestä. Tähän ei puhemiehillä ollut mitään lisättävää.
 Mutta pihalta kuuluu jo lähestyvien vieraiden tulo, soittaja
etunenässä. Nuoriso haluaa juhlia vasta solmitun liiton kunniaksi.
Varmana astuu sulhanen soittajan jälestä tupaan. Keskilattialla
seisovat puhemiehet juhlallisina selitellen, että asia ei ollutkaan
sujunut niin mutkattomasti kuin oli toivottu. Eivät he myöskään
unohda omistaa lohdutuksen sanoja sulhaselle, joka esiintyy hyvin
levollisena. Hän kääntyy läsnäolijani puoleen kysyen, voisiko Marja
saada paremman miehen tuosta toisesta. Ihmetellen ja päätä
pudistellen yhdytään sulhaseen.

Silloin astuu esille eräs vanha ukko ja ehdottaa, että on kysyttävä

Marjalta itseltään. Syntyy hälinää, käännellään, tirkistellään ja
kysellään, missä on Marja. Hiljaisena, kainona ja punehtien astuu
Marja esille ja saa vaivoin puhutuksi. Hän ei halua itse ratkaista
asiaa, vaan noudattaa vanhempainsa tahtoa.

Mutta nuoriso, joka oli kokoontunut huvittelemaan, ei halunnut

kuulla puhuttavan mistään odotusajasta. Balalaikka alkaa soida ja
tanssi on pian täydessä käynnissä. Tehkööt vanhemmat
päätöksensä, milloin haluavat. Ilon on nyt oltava ylinnä.
POSTIPÄIVÄ ERÄMAASSA.

Halki Kauko-Karjalan erämaiden kulkee postitie etelästä pohjoiseen

sivuuttaen Laatokan ja sitten Äänisen rantoja seuraten päätyy
lopulta Valkeaan mereen. Eteläisimmässä osassaan on se leveä ja
liikenne sillä vilkas. Valtaväylästä haaraantuu useita sivuteitä, vaan
mitä pohjoisemmaksi tullaan sitä kaidemmaksi käy tie ja sen
haarautumat muuttuvat poluiksi, joilla ainoastaan erämaan tottunut
kulkija löytää kylästä toiseen ja mökistä mökkiin. Niin harvoin niitä
käytetään, että ne pyrkivät kasvamaan umpeen ja siksi ovat siellä ja
täällä tienviittoina karsitut tai kuoritut puut.

Salojen asukas kehoittaakin vierasta kulkijaa olemaan yksin

tällaiselle taipaleelle lähtemättä, ellei sää ole sovelias, muuten hän
voi helposti eksyä. Vaan jos ilma on tyyni ja kirkas, voi erämaatalon
emäntä kehoittaa muukalaista nousemaan läheiselle vaaralle. "Jos
sieltä voitte nähdä", neuvoo hän, "taivasta vasten kohoavan savun
etäisessä metsää kasvavassa laaksossa ja silmänne vielä tavoittavat
savupatsaan korkealta suontakaiselta vaaralta taivaanrannalla, silloin
voitte painua metsäpolulle, mutta koettakaa tarkoin arvioida
välimatkat talosta toiseen, joiden olinpaikat löydätte savujen avulla.
Ja jos polku alkaa jalkainne alta hävitä ja puiden latvat estävät
savupatsaita näkymästä, koettakaa silloin tarkata koirien
haukuntaa".

Vieras aloittaa vaelluksensa ja hän käsittää elävästi, miksi

vanhassa kielenkäytössä talojen asemesta puhutaan "savuista" ja
kuinka tuttu peninkulma on saanut alkunsa "peninkuulemasta".

Näin kulkevat Kauko-Karjalan tiet, pienet ja suuret, halki

ikihonkaisten salojen, missä vanhimmat puut jo vanhuuttaan lahoten
ovat maahan sortuneet. Tahi ympäröi kulkijan nuoruutensa
kukkeutta uhkuva nouseva metsä vaihtuakseen taas miehuuden
voimaa ja vakavuutta huokuvaksi vankkapuiseksi saloksi. Ja harras
tunnelma valtaa vaeltajan mielen. Niinkuin yksityiset puut häipyvät
näiden rannattomien metsien syvyyksiin, tuntee hän olevansa vain
mitätön pisara elämän määrättömällä merellä. Ja niinkuin ihmisen
elämä kulkee tyynten ja tyrskyjen kautta, halkovat saloa vuoroin
vuolaat ja rauhaisat virrat saaden alkunsa kätketyistä hetteistä ja
lähteistä vuorien ja kumpujen povista, mitkä salaavat vielä ihmiseltä
uumenissaan piileviä rikkauksia.

Ennen Muurmanin radan syntyä kulki pitkin valtatietä säännöllinen

postiliike määrättyinä viikon päivinä. Äänisen eteläpuolella, missä
liikenne oli vilkkain, kohtasi matkustaja hevoskolmikon vetämän
reen, minkä ajaja huudellen huitoi pitkällä piiskallaan märkiä
hevosiaan, jotka vaivaloisesti kiskoivat rekeä, minkä postisäkeistä
vuoreksi kohonneen kuorman laella keikkui postimies torvineen
epätasaisen tien heilahduksia tarkoin noudatellen. Postikellon
kilkattaessa käy kulku yli korkeiden kinosten tahi läpi kevättulvan
luomien lammikoiden, pitkin aavoja aukeita ja poikki äärettömiä soita
katkovien hiekkaharjujen. Mitä pohjoisemmaksi tullaan, sitä
pienemmäksi käy säkkien luku ja koko. Jo Äänisen pohjoispuolelle