Download the full version of the ebook at ebookname.

com

Quantitative Trait Loci Methods and Protocols 1st

Edition Nicola J. Camp

https://ebookname.com/product/quantitative-trait-loci-
methods-and-protocols-1st-edition-nicola-j-camp/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Plant Stress Tolerance Methods and Protocols 1st Edition

Melvin J. Oliver

https://ebookname.com/product/plant-stress-tolerance-methods-and-
protocols-1st-edition-melvin-j-oliver/

ebookname.com

Cell Migration Developmental Methods and Protocols 1st

Edition Donna J. Webb

https://ebookname.com/product/cell-migration-developmental-methods-
and-protocols-1st-edition-donna-j-webb/

ebookname.com

siRNA Design Methods and Protocols 2013th Edition Debra J.

Taxman

https://ebookname.com/product/sirna-design-methods-and-
protocols-2013th-edition-debra-j-taxman/

ebookname.com

Encyclopedia of Mobile Computing and Commerce 1st Edition

David Taniar

https://ebookname.com/product/encyclopedia-of-mobile-computing-and-
commerce-1st-edition-david-taniar/

ebookname.com
Pakistani Englishes Syntactic Variations 1st Edition Asma
Iqbal

https://ebookname.com/product/pakistani-englishes-syntactic-
variations-1st-edition-asma-iqbal/

ebookname.com

Social Network Analysis An Introduction with an Extensive

Implementation to a Large Scale Online Network Using Pajek
1st Edition Seifedine Kadry
https://ebookname.com/product/social-network-analysis-an-introduction-
with-an-extensive-implementation-to-a-large-scale-online-network-
using-pajek-1st-edition-seifedine-kadry/
ebookname.com

Developmental Pathways Through Middle Childhood Rethinking

Contexts and Diversity as Resources 1st Edition Catherine
R. Cooper
https://ebookname.com/product/developmental-pathways-through-middle-
childhood-rethinking-contexts-and-diversity-as-resources-1st-edition-
catherine-r-cooper/
ebookname.com

Evaluative Morphology from a Cross Linguistic Perspective

1st Edition Lívia Körtvélyessy

https://ebookname.com/product/evaluative-morphology-from-a-cross-
linguistic-perspective-1st-edition-livia-kortvelyessy/

ebookname.com

Knight Christopher Gravett

https://ebookname.com/product/knight-christopher-gravett/

ebookname.com
Thin Groups and Superstrong Approximation 1st Edition
Emmanuel Breuillard

https://ebookname.com/product/thin-groups-and-superstrong-
approximation-1st-edition-emmanuel-breuillard/

ebookname.com
Methods in Molecular Biology TM

VOLUME 195

Quantitative
Trait Loci
Methods and Protocols
Edited by
Nicola J. Camp
Angela Cox

HUMANA PRESS
1
Association Studies
Jennifer H. Barrett

1. Introduction
A classical case-control study design is frequently used in genetic epidemiol-
ogy to investigate the association between genotype and the presence or absence
of disease. Association studies can also be useful in the investigation of quantita-
tive traits. The aim of such studies is to test for association at the population
level between the quantitative trait and genotype at a particular locus. Whether
investigating qualitative or quantitative traits, such studies depend on the prior
identification of a candidate gene or genes. The genotyped locus could either
be a polymorphism within a potentially trait-affecting gene or a marker in
linkage disequilibrium with such a gene. Currently, screening of the whole
genome is only feasible using linkage analysis, which is discussed elsewhere,
because linkage extends over much greater distances than does linkage disequi-
librium.
Quantitative trait association studies are based on a sample of unrelated
subjects from the population. Various sampling designs are possible, including
random sampling and sampling on the basis of an extreme phenotype. The
advantages and disadvantages of these alternative designs are discussed.
The basic method of analysis is called analysis of variance (see Subheading
2.1.) a standard statistical technique for testing for differences in mean between
two or more groups, on the basis of the comparison of between- and within-
group variances. An alternative if subjects are sampled on the basis of extreme
phenotype is to compare genotypes between groups with high and low trait
values (see Subheading 2.2.).

From: Methods in Molecular Biology: vol. 195: Quantitative Trait Loci: Methods and Protocols.
Edited by: N. J. Camp and A. Cox  Humana Press, Inc., Totowa, NJ

3
4 Barrett

2. Methods
2.1. Analysis of Variance and Linear Regression
The standard approach to the analysis of quantitative trait association studies
assumes the following model. The phenotype yij of individual i with genotype
j at the locus of interest is given by

yjj = µj + ei (1)

where µj is the mean for the jth genotype and ei represents residual environmental
and possibly polygenic effects for individual i, assumed to be Normally distrib-
uted with mean 0 and variance σ2e . The data required consist of measured
phenotypes and genotypes on a sample of unrelated individuals. The parameters
µj are estimated in the obvious way by the mean values of individuals with
genotype j. The F-statistic from analysis of variance (ANOVA), the ratio of
between- and within-genotype variances, is used to test for the association
between genotype and phenotype, because under the null hypothesis that all
genotypes have the same mean and variance, this ratio should be 1. This
approach has been called the measured-genotype test (1), in contrast to earlier
biometrical methods that use information on the distribution of the phenotype
only (i.e., with unmeasured genotype) discussed briefly in Note 1.
Equivalently, a linear regression analysis of phenotype on genotype can be
carried out, possibly including as covariates other factors that may be related
to phenotype. Where the genotype is determined by one biallelic polymorphism
(with possible genotypes AA, AB, and BB), a test for trend is provided by
regressing the phenotype on the number of copies of the A allele.
There are many examples of this type of approach in the literature. For
example, O’Donnell et al. (2) used multiple linear regression to investigate the
relationship between diastolic blood pressure and different genotypes of the
angiotensin-converting enzyme (ACE) gene. Hegele et al. (3) use analysis of
variance to demonstrate association between serum concentrations of creatinine
and urea and the gene encoding angiotensinogen (AGT).

2.2 Analysis of Extreme Groups

An alternative approach is to use a sampling scheme that selects individuals
on the basis of extreme phenotypes (4,5). There is considerable literature on
the use of such sampling schemes for sibling pair linkage studies (e.g., ref. 6).
Extreme sampling is advocated to increase power and efficiency, as extremes
are more informative. The approach is particularly useful when the phenotype
is relatively easy to measure, so that large numbers of individuals can easily
be screened to select extremes for genotyping.
Association Studies 5

In association studies adopting this method, individuals are randomly selected

conditional on their phenotype being below a specified lower threshold or
exceeding a specified upper threshold. Alternatively, the upper and lower n
percentiles of a random sample from the population may be included. A cross-
tabulation is then formed by classifying subjects by genotype and by high/low
phenotype. The genotype frequencies are then compared between subjects with
high and low trait values using a chi-squared test. For example, Hegele et al.
(3) compared allele and genotype frequencies at the AGT locus in subjects
with the lowest and highest quartiles of serum creatinine and urea levels.

3. Interpretation
In common with association studies for qualitative traits, a significant associa-
tion does not demonstrate an effect of the polymorphism considered, because
it may also arise through linkage disequilibrium with another locus. A further
similarity is that population admixture can lead to spurious associations. For
this reason, family-based approaches, such as the transmission-disequilibrium
test for quantitative traits (7), have been developed (see Chapter 5).
3.1. Heterogeneity
Published results of associations with quantitative as with qualitative traits
are not always in agreement. Because for most complex traits the effect of any
one locus is likely to be small, individual studies are often not sufficiently
powerful to detect association. To address this issue, Juo et al. (8) carried out
a meta-analysis of studies investigating association between apolipoprotein A-
I levels and variants of the apolipoprotein gene, which had produced conflicting
results. This is a potentially useful approach, but may be flawed by publication
bias, which is likely to be more of an issue in epidemiological studies than in
clinical trials. There is also an assumption that patients are genetically and
clinically homogeneous, with similar environmental exposures.
3.2. Using Extremes
An important consideration when using extreme sampling strategies (as in
outlined in Subheading 2.2.) is that extremes may be untypical of the quantita-
tive trait as a whole in that they may be under the influence of other genes.
A clear example of this, cited in ref. 4, is that studying individuals with
achondroplastic dwarfism would be inappropriate if the primary interest were
in identifying genes controlling height.
3.3. Power of Association Studies
An attractive feature of association studies is that they may require smaller
sample sizes than methods based on linkage (9).
6 Barrett

Schork et al. (5) investigated the power of the extreme sampling method
analytically (Subheading 2.2.) to detect association between the trait and a
single biallelic marker in linkage disequilibrium with a trait-affecting locus.
Power depends on many factors, including locus-specific heritability, degree
of linkage disequilibrium, allele frequencies, mode of inheritance, and choice
of threshold. In some settings, overall sample sizes of less than 500 provided
adequate power to detect association with a locus accounting for 10% of the
trait variance.
The power of several methods of analysis, variants of those described here,
has been compared in a simulation study (10). Under the models considered,
ANOVA/linear regression (see Subheading 2.1.) generally performed better
than a variant of the extremes method (see Subheading 2.2.), based on the
same number of genotyped individuals, as most of the information on phenotype
is lost by categorizing into “high” and “low” values. As with any method based
on selective sampling, another drawback is that it is also necessary to phenotype
a larger number of subjects to achieve the same sample size for analysis. The
same authors suggested a variation on ANOVA/linear regression, the truncated
measured genotype (TMG) test, where only extremes are included in the analysis
(see Note 4). This TMG test was found to be more powerful than ANOVA/
linear regression for the same sample size of genotyped individuals, although,
again, a larger number of subjects must be phenotyped to achieve this. These
results are, however, dependent on the underlying genetic model. Allison et
al. (4) showed that extreme sampling can actually lead to a decrease in power
in the presence of another gene influencing the trait.
Page and Amos (10) also found that variants of ANOVA/linear regression
and of the TMG test, which are based on alleles, were more powerful than the
genotype-based methods discussed earlier. In these approaches, the phenotype
of each individual contributes to two groups, one for each allele or, in the case
of homozygotes, contributes twice to one group. Allele-based methods, which
“double the sample size,” are generally only valid under the assumption of
Hardy–Weinberg equilibrium (11). Furthermore, the greater power of this
approach is to be expected for the models used in these simulations, all of which
assumed an additive effect of the trait allele, and may not apply more generally.
Long and Langley (12) investigated the power to detect association using
a number of single nucleotide polymorphisms in the region of a quantitative
trait locus, but excluding the functional locus itself. Their test statistic was
based on ANOVA (see Subheading 2.1); the significance of the largest F-
statistic obtained from any marker was estimated from its empirical distribution
based on 1000 random permutations of the phenotype/marker data. From their
simulations, they concluded that, using about 500 individuals, there was gener-
ally sufficient power to detect association if 5–10% of the phenotypic variation
was attributable to the locus. Furthermore, tests using single markers had greater
Association Studies 7

Table 1
Summary Data on ACE Levels According to Genotype
ace geno Mean Std. dev. Freq.
II 74.496732 31.729764 153
ID 90.233871 39.484505 124
DD 103.73913 46.564928 23
Total 83.243333 37.475487 300

power than haplotype-based tests. The latter were based on comparing mean
trait values across all distinct haplotypes, and the authors concede that other
haplotype-based tests making use of additional information may perform better.

4. Software
The basic methods described in this chapter can be carried out in standard
statistical software packages such as Stata (13), which is used here, SAS, or
SPSS. The data would generally be expected to consist of one record for each
subject, recording their measured trait value, their genotype, and any covariates
of interest.

5. Worked Example
5.1. Analysis of Variance
An insertion/deletion (I/D) polymorphism of the ACE gene is associated
with plasma ACE levels in some populations. Plasma ACE levels were measured
and I/D genotype obtained for 300 Pima Indians to investigate the relationship
in this population (14). The data consist of 300 records, including ACE levels
(ranging from 7 to 238 units) and genotype (II, ID, or DD).
In Stata, ANOVA can be carried out by the command
oneway ace leve ace geno, tabulate
where ace leve and ace geno are the variables for ACE levels and genotype,
respectively. This produces Tables 1 and 2. Table 1 is produced by specifying
the tabulate option after the oneway command (for one-way analysis of variance)
and provides useful summary information. In addition to the mean ACE levels
within each genotype group (i.e., estimates of µ1, µ2, and µ3), the standard
deviation and the number of subjects with each genotype are displayed. It can
be seen that individuals with the DD genotype have much higher levels on
average than those with the II genotype, with intermediate levels found in
heterozygotes.
Table 2 is the basic ANOVA table. The total variability of the data is
measured by the total sum of squares (419,919) (i.e. the sum of squares of the
8 Barrett

Table 2
Analysis of Variance Results for the Data in Table 1
Source SS df MS F Prob > F
Between groups 27426.3358 2 13713.1679 10.38 0.0000
Within groups 392492.901 297 1321.52492
Total 419919.237 299 1404.41216

differences between each of the observations and the overall mean). This figure
can be separated into the between-genotype sum of squares (the sum of squares
of the difference between the group mean and the overall mean) and the within-
genotype sum of squares (the sum of squares of the differences between each
observation and the mean for the corresponding genotype). These are used to
estimate the corresponding variance, shown in the mean square (MS) column,
by dividing by the number of degrees of freedom. [The number of degrees of
freedom is one less than the number of groups or observations within groups
(i.e., 3−1 for between genotypes and 152+123+22 within genotypes).] The
F-statistic (10.38) is the ratio of these estimated variances. Under the null
hypothesis of no difference between groups, its expected value is 1 and it
should follow an F-distribution with (2, 297) degrees of freedom. In this case,
there is overwhelming evidence for a difference in level according to genotype.
The differences in the initial table are not the result of random variation.
The analysis of variance table (Table 2) can also be obtained by using the
Stata command
anova ace leve ace geno

This gives the additional information

R-squared = 0.0653

indicating that the I/D genotype explains 6.5% of the variance in plasma ACE
levels in this population.
Slightly different output, but exactly the same F-test and estimate of R-
squared can alternatively be obtained by carrying out a regression analysis:
xi: regress ace leve i.ace geno

The i in front of the ACE genotype variable shows that this is to be treated
as a categorical variable in the analysis. If, instead, interest was in testing for
a trend in ACE levels with the number of D alleles, then genotype could be
Association Studies 9

Table 3
Genotype Frequencies in Two Extreme Groups Defined by the Top and
Bottom Quintiles of ACE Levelsa
ace geno
Five quantiles of
ace leve II ID DD Total
1 39 20 3 62
62.90 32.26 4.84 100.00
5 17 33 10 122
28.33 55.00 16.67 100.00
Total 56 53 13 122
45.90 43.44 10.66 100.00
a
Pearson chi2(2) = 15.5722, Pr = 0.000.

coded as 0, 1, or 2 to indicate the number of D alleles, and the following

regression carried out:
regress ace leve ace geno
This produces an F-statistic of 20.77 on (1, 298) degrees of freedom.
5.2. Analysis of Extremes
Using the same dataset, a new variable is created, recording the appropriate
quantile for each subject’s ACE level. In this example, quintiles are used,
creating 5 groups of approximately 60 subjects. This is easily done in Stata
as follows:
xtile acegp5=ace leve, nq(5)
A chi-squared test is then carried out comparing the top and bottom quintiles:
tab acegp5 ace geno if acegp5==1 | acegp5==5, chi row
producing Table 3.
The chi-squared statistic of 15.57 on 2 degrees of freedom again indicates
very strong evidence of association between ACE levels and genotype, even
though only 40% of the original subjects are used in the analysis. Nearly 63%
of those with low ACE levels had II genotype compared with only 28% of
those with high levels, and the DD genotype was over three times as common
in those with high levels compared with those with low levels.

6. Notes
1. Commingling analysis. The model underlying ANOVA (see Subheading 2.1.)
assumes that the data consist of a mixture of Normal distributions, one corresponding
10 Barrett

to each genotype, each with the same variance. Even in the absence of genotype
data, statistical methods can be used to test for evidence of a mixture of more than
one Normal distribution. This “unmeasured genotype” approach is sometimes known
as commingling analysis. Evidence for a mixture of two or three distributions is
supportive of the hypothesis that a major gene underlies the trait, although, of
course, environmental factors could also give rise to distinct distributions. Model
fitting allows estimates to be made of parameters of interest such as µj and σ2e and
the proportion of subjects in each class.
In the presence of genotype data in a candidate gene, the method of commingling
analysis can be extended to condition on the measured polymorphism(s). In addition
to testing for evidence of a mixture of distributions, this method also provides
evidence of whether the measured genotype itself gives rise to the mixture or whether
another polymorphism in the gene is a more likely explanation (15,16).
2. Distributional assumptions. In view of the underlying model for ANOVA, a Nor-
malizing transformation may be applied to the data. It is important to note that the
model assumes a Normal distribution within each genotype rather than overall. (In
commingling analysis, Normalizing the data leads to a conservative test for mixture,
as this may remove skewness in the overall distribution of the data arising from
the mixing of distributions.) The further assumption of a common within-genotype
variance can be tested, and homogeneity of variance may sometimes be achieved
by transformation. In the worked example in this chapter, there is some evidence
for heterogeneity in the variances. One advantage of the extremes method outlined
in Subheading 2.2. is that it does not rely on these distributional assumptions.
3. Nonparametric alternatives. Another nonparametric alternative to ANOVA is the
Kruskal–Wallis test. In this approach, the complete set of N trait values is ranked
from 1 to N, and the average rank in each genotype group is calculated. The test
statistic is based on comparing the genotype-specific average ranks with the overall
average rank of (N+1)/2. Under the null hypothesis of no genotype–phenotype
association, the test statistic follows a chi-squared distribution with two degrees of
freedom (assuming three genotypes), and a significantly higher value indicates that
the distributions differ. Applying this method to the example in Subheading 5., the
test statistic takes the value 18.2 (p=0.0001). This method is only slightly less
powerful than ANOVA when the data are Normally distributed and has the advantage
that distributional assumptions are not made. However, the test alone is not very
informative, and, in general, the estimates provided by ANOVA are also useful.
4. Analysis of extremes. An alternative suggestion for the analysis of extreme samples,
the TMG method mentioned earlier, is to use analysis of variance, ignoring the
sampling scheme. The analysis of variance assumption of random sampling from
a Normal distribution is violated, but it has been argued that, for large enough
sample sizes, the significance level of the test is still correct (10). The analogs of
this test and of those outlined in Subheadings 2.1. and 2.2. based on alleles rather
than genotypes, where each individual’s phenotype contributes twice to the analysis,
violate the further assumption of independence of observations.
Slatkin (17) suggested selecting individuals on the basis of unusually high (or
low) trait values and testing (1) for a difference in genotype frequency between the
Association Studies 11

selected sample and a random sample and (2) for differences in phenotype distribu-
tion according to genotype within the selected sample. These two tests are approxi-
mately independent and so can be combined into one overall test. This approach is
particularly powerful when a rare allele has a substantial effect on phenotype, even
though the overall proportion of phenotypic variance attributable to the locus is small.
5. Family-based samples. Although association studies as described in this chapter are
applicable to unrelated sets of cases and controls, extensions have been suggested
to allow for relatedness between subjects. Tregouet et al. (18) suggested using
estimating equations, a statistical method for estimating regression parameters based
on correlated data. They found that, for nuclear families of equal size, the power
of this approach was comparable to maximum likelihood and was similar to the
power expected in a sample of the same number of unrelated individuals. However,
the type 1 error rate could be substantially inflated in the presence of strong clustering
if the number of families is relatively small (<50).

References
1. Boerwinkle, E., Chakraborty, R., and Sing, C. F. (1986) The use of measured
genotype information in the analysis of quantitative phenotypes in man. Ann. Hum.
Genet. 50, 181–194.
2. O’Donnell, C. J., Lindpainter, K., Larson, M. G., Rao, V. S., Ordovas, J. M.,
Schaefer, E. J., et al. (1998) Evidence for association and genetic linkage of the
angiotensin-converting enzyme locus with hypertension and blood pressure in men
but not women in the Framingham Heart Study. Circulation 97, 1766–1772.
3. Hegele, R. A., Harris, S. B., Hanley, A. J. G., and Zinman, B. (1999) Association
between AGT codon 235 polymorphism and variation in serum concentrations of
creatinine and urea in Canadian Oji-Cree. Clin. Genet. 55, 438–443.
4. Allison, D. B., Heo, M., Schork, N. J., and Elston, R. C. (1998) Extreme selection
strategies in gene mapping studies of oligogenic quantitative traits do not always
increase power. Hum. Heredity 48, 97–107.
5. Schork, N. J., Nath, S. K., Fallin, D., and Chakravarti, A. (2000) Linkage disequilib-
rium analysis of biallelic DNA markers, human quantitative trait loci, and threshold-
defined case and control subjects Am. J. Hum. Genet. 67, 1208–1218.
6. Risch, N. and Zhang, H. (1995) Extreme discordant sib pairs for mapping quantita-
tive trait loci in humans. Science 268, 1584–1589.
7. Allison, D. B. (1997) Transmission-disequilibrium tests for quantitative traits. Am.
J. Hum. Genet. 60, 676–690.
8. Juo, S.-H.H., Wyszynski, D. F., Beaty, T. H., Huang, H.-Y., and Bailey-Wilson,
J. E. (1999) Mild association between the A/G polymorphism in the promoter of
the apolipoprotein A-I gene and apolipoprotein A-I levels: a meta-analysis. Am.
J. Med. Genet. 82, 235–241.
9. Risch, N. J. (2000) Searching for genetic determinants in the new millennium.
Nature 405, 847–856.
10. Page, G. P. and Amos, C. I. (1999) Comparison of linkage-disequilibrium methods
for localization of genes influencing quantitative traits in humans. Am. J. Hum.
Genet. 64, 1194–1205.
12 Barrett

11. Saseini, P. (1997) From genotype to genes: doubling the sample size. Biometrics
53, 1253–1261.
12. Long, A. D. and Langley, C. H. (1999) The power of association studies to detect
the contribution of candidate gene loci to variation in complex traits. Genome Res.
9, 720–731.
13. StataCorp. 1999. Stata Statistical Software: Release 6.0. Stata Corporation, College
Station, TX.
14. Foy, C. A., McCormack, L. J., Knowler, W. C., Barrett, J. H., Catto, A., and
Grant, P. J. (1996) The angiotensin-I converting enzyme (ACE) gene I/D polymor-
phism and ACE levels in Pima Indians. J. Med. Genet. 33, 336–337.
15. Cambien, F., Costerousse, O., Tiret, L., Poirier, O., Lecerf, L., Gonzales, M. F.,
et al (1994) Plasma level and gene polymorphism of angiotensin-converting enzyme
in relation to myocardial infarction. Circulation 90, 669–676.
16. Barrett, J. H., Foy, C. A., and Grant, P. J. (1996) Commingling analysis of the
distribution of a phenotype conditioned on two marker genotypes: application to
plasma angiotensin-converting enzyme levels. Genet. Epidemiol. 13, 615–625.
17. Slatkin, M. (1999) Disequilibrium mapping of a quantitative-trait locus in an
expanding population. Am. J. Hum. Genet. 64, 1765–1773.
18. Tregouet, D.-A., Ducimetiere, P., and Tiret, L. (1997) Testing association between
candidate-gene markers and phenotype in related individuals, by use of estimating
equations. Am. J. Hum. Genet. 61, 189–199.
2
Parametric Linkage Analysis
Lyle J. Palmer, Audrey H. Schnell, John S. Witte,
and Robert C. Elston

1. Introduction
“Linkage” describes the situation in which two syntenic loci are inherited
together. More specifically, two loci are said to be linked if they are close
enough to each other on a chromosome that recombination during meiosis is
uncommon enough for their cosegregation to be detectable within families.
Thus, linkage is a property of loci. All linkage techniques are essentially
designed to test for a statistical association between a marker (genetic or
biochemical) and a phenotypic trait. Classical model-based (parametric) linkage
analysis was developed to investigate the cosegregation of a genetic marker
and a binary trait (generally, disease affection status) within pedigrees. Model-
based linkage analysis of quantitative traits is also possible and forms the basis
of this chapter. Methods based on the exact likelihood calculation are described
in this chapter; Markov chain Monte Carlo methods are described in Chapter 6.
Classically, model-based linkage is tested by the calculation of the maximum
likelihood log-odds (LOD) score for each marker over a range of recombination
fractions (θ). Linkage of a marker to a trait phenotype relies on the detection
within families of low levels of recombination between the marker and trait
loci. This analysis assumes that a locus having both a major effect on phenotype
and a defined Mendelian pattern of inheritance is segregating within families.
The detailed model specification required makes model-based LOD score link-
age a stringent but nonrobust method for gene discovery. Although linkage
analysis can be repeated using many possible models, this constitutes multiple
testing; statistical power to detect linkage is reduced once appropriate correc-
tions are made (1).
From: Methods in Molecular Biology: vol. 195: Quantitative Trait Loci: Methods and Protocols.
Edited by: N. J. Camp and A. Cox  Humana Press, Inc., Totowa, NJ

13
14 Palmer et al.

Model-based linkage analysis may be used for the following: (1) to assess
the genetic distance between marker and disease-associated loci by estimating
the number of recombination events between them; (2) to order genes in a
genetic map if the recombination fractions (θ) are known; and (3) to identify
genetic forms of common diseases. The statistical level of significance generally
used for evidence of linkage is about 10−4, which corresponds to a LOD score
of 3.0, translating to a false-positive rate (i.e., the probability of making an
error when inferring the presence of linkage) of around 5% (2). Parametric linkage
analysis can be performed on nuclear or extended families. Multipoint linkage
analysis using more than one marker locus can be performed, which increases
statistical power to detect linkage. Similarly, linkage of more than one trait locus
is possible (3). However, the interpretation of LOD scores is then difficult and
somewhat controversial (4). It is unclear what level of significance is meaningful
for a linkage to a trait determined by multiple genes; there is no clear prior hypoth-
esis to which one may attribute a Bayesian prior probability and genetic studies
of complex traits often involve large-scale multiple testing. Lander and Kruglyak
(5) have suggested that standard linkage analysis of complex traits should use a
LOD of 3.3 (p≈0.00005) as the threshold for statistical significance, in order to
give a genomewide false-positive rate of 5%. This assumes linkage analysis with
one free parameter (θ), a dense genetic map of markers applied to a large number
of informative meioses, and a genome size of 3300 cM.
1.1. Genetic Models
Simple genetic models are derived from Mendelian laws of inheritance. For
an individual, the pair of alleles (maternal and paternal) at a locus (the genotype)
is homozygous if the two alleles are the same allelic variant and heterozygous
if they are different allelic variants. If more than one locus is involved, the
patterns of alleles for a single chromosome is called a haplotype; together, the
two haplotypes for an individual is called a (multilocus) genotype. Each off-
spring receives at each locus only one of the two alleles from a given parent;
alleles are transmitted randomly (i.e., each with probability 0.5), and offspring
genotypes are independent conditional on the parental genotypes. The probabil-
ity that a parent transmits a particular allele or haplotype to an offspring is
called the transmission probability and is the first component of a genetic model.
The second component of a genetic model concerns the relationship between
the (unobserved) genotypes and the observed characteristics, or phenotype, of
an individual. A phenotype may be discrete or, the focus of this volume,
continuous. Penetrance is defined as the probability (in the case of a continuous
phenotype, a probability density) of a phenotype given a genotype; a complete
genetic model requires specification of the penetrances of all possible genotypes.
Parametric Linkage Analysis 15

The third component of a genetic model is the (distribution of) relative

frequencies of the alleles in the population. These allele frequencies are used
primarily to determine prior probabilities of genotypes when inferring genotype
from phenotype.
These three components, taken together, fully describe the genetic model
of a trait. Given a set of phenotypic data on pedigrees, one can estimate the
genetic model using statistical techniques collectively known as segregation
analysis (6–8). Whereas segregation analysis is beyond the scope of this chapter,
it is helpful to realize that in a segregation analysis, genotypes are latent
variables inferred from trait phenotypes. For simple Mendelian traits, in which
only one genetic locus is segregating, estimation of the genetic model is usually
straightforward, as only one set of latent variables (genotypes) is involved. For
complex quantitative traits, which are the emphasis of many genetic studies
today and which are probably the result of the effects of more than one locus,
estimation of the genetic model is more difficult, because each locus represents
a different set of (possibly interacting) latent variables.
1.2. Single Versus Multipoint Analysis
Assuming that a quantitative trait demonstrates an inheritance pattern consis-
tent with a major gene segregating within families and, further, that the putative
major locus can be accurately characterized in terms of its model parameters,
then model-based methods of either pairwise linkage analysis (9), often referred
to as two-point analysis, or multipoint linkage analysis (10,11) can be used.
In general, multipoint linkage analysis will increase the information available
for a linkage analysis and, hence, offers more statistical power to detect linkage.
1.3. Model Specification
In a model-based linkage analysis, it is necessary to completely specify the
mode of inheritance of the trait being studied: the number of loci involved,
the number of alleles at each locus and their frequencies; and the penetrances
of each genotype (which may further depend on age or other covariates).
Typically, for computational reasons, we assume that the trait is caused by the
segregation of just two alleles at a single locus and that there is no other
cause of familial aggregation of the trait. Thus, one allele frequency and three
penetrances need to be specified. The marker allele frequencies are also speci-
fied, but these have no effect on the evidence for linkage if the marker genotypes
of all the pedigree founders (those pedigree members from whom all other
pedigree members are descended) are known or can be inferred with certainty.
Typically, we assume that the trait and marker genotypes are independently
distributed in the pedigree founders.
16 Palmer et al.

With this model specification, we can calculate the likelihood for a set
of pedigrees, in which we assume that the only unknown parameter is the
recombination fraction θ on which the transmission probability depends (we
shall assume that θ is scalar [although more generally, it may be a vector if,
for example, multiple marker loci are involved] or θ is made sex dependent).
Letting L denote likelihood, we base inferences about θ on the likelihood ratio
L(θ)
Λ= (1)
L(1⁄2)
or, equivalently, its logarithm. In human genetics, it is usual to take logarithms
to base 10 and we define the LOD score at θ to be

Z(θ)=log10 ( ) L(θ)
L(1⁄2)
(2)

with a maximum Z(θ̂) at the maximum likelihood estimate θ̂. Thus, the LOD
as used in genetics is the logarithm of the likelihood for the data if there is
linkage divided by the likelihood if there is no linkage. Note that if L(1⁄2)>L(θ)
for some value of θ, then the corresponding LOD score is negative. Invariably,
it is the maximum LOD (sometimes referred to as the maxLOD) that is calculated
in linkage analyses, usually with θ̂ bounded at one-half.
When three-generational data are available, more power can be obtained by
estimating sex-specific recombination fractions θf and θm if they are different,
using the maximum log likelihood

Z(θ̂f, θ̂m) = log10 (L(θ̂f, θ̂m)

L(θ̃f, θ̃m) ) (3)

where θ̃f and θ̃m are maximum likelihood estimates constrained so that θ̃f +
θ̃m = 1 (12).

2. Methods
We will discuss methods of exact likelihood calculations of the LOD score
statistics for linkage analysis. Sampling methods will be discussed in Chapter 6.
There are two approaches for model-based linkage analysis of a quantitative
trait based on direct maximization of the likelihood that are widely available,
have been previously published, and have software available: LODLINK and
LINKAGE. In each case, a single gene with two alleles is assumed to contribute
to the distribution of the trait.
2.1. The LINKAGE Software Package
In the LINKAGE package version 5.1 (10), the quantitative trait is described
by the mean for each genotype, the common homozygote variance, and a
Parametric Linkage Analysis 17

multiplier for the heterozygote variance (see Note 1). Commingling analysis
is first applied to a quantitative trait using pedigree data in order to estimate
mixture parameters—means, standard deviation(s), and admixture propor-
tion(s)—under the assumption of a mixture of two Normal component distribu-
tions (13). Admixture resulting from two components is often the case of interest
in human linkage analysis; the “abnormal” components of the quantitative trait
distribution may correspond to one genotype (the recessive case) or to two
genotypes (the dominant case). The results of the commingling analysis is used
to recode individuals into liability classes, which are then treated as qualitative
outcomes in standard LOD-score-based linkage analysis using LINKAGE (11)
(see Note 2). The relative frequency of alleles in the two component distributions
are also estimated by the commingling analysis and are used to determine
genotype probabilities of founder individuals in a pedigree (14). The ordinates
of the two component Normal distributions for chosen intervals are scaled and
are then used as the penetrance probabilities for the respective liability classes.
However, this pseudoquantitative algorithm employed in the LINKAGE
package is awkward, has the restriction that it assumes monogenic inheritance
of the trait being analyzed (15), and, in practice, has proven to result in less
statistical power than expected (16,17).

2.2. LODLINK Program from the S.A.G.E. Software Package

The S.A.G.E. v3.1 program LODLINK uses genotype/phase elimination
algorithms proposed by Lange and Boehnke (18) and Lange and Goradia (19),
together with other enhancements, to perform fast linkage calculations. It checks
that markers are consistent with Mendelian inheritance and then performs LOD
score calculations for two-point linkage between a main trait and each of a set
of markers. The quantitative trait may follow any of the Mendelian regressive
models allowed by S.A.G.E. Parameter estimates defining the genetic model
from any of the S.A.G.E. REG programs, or some other segregation program,
are then required as input (see Subheading 5.). Additionally, any appropriate
penetrance functions can be read in. In our worked example, for simplicity,
we will illustrate the option of reading in genotypic means and variances from
which the program calculates the penetrances on the assumption of Normality.

3. Interpretation
3.1. Assumptions Implicit in the Genetic Model
Model-based linkage analysis is often used with guessed values of the disease
allele frequencies and penetrances, and this will not inflate the significance of
a result (i.e., probability statements about the data on the assumption θ=1⁄2),
provided that the quantitative trait being modeled is, in fact, under the control
18 Palmer et al.

of a major locus in the families being studied and there are no errors in the
probability model assumed for the marker [it is not necessary for the marker
to be error-free—only that the allele frequencies and marker penetrances are
correct (20,21)]. Furthermore, given the assumptions underlying the likelihood,
we can maximize the LOD score over both θ and the parameters that describe
the mode of inheritance of the trait, and, provided the pedigrees are randomly
sampled or ascertained on the basis of the trait only, we obtain consistent
parameter estimates (22,23).
3.2. Statistical Inference
Model-based linkage analysis was originally derived for monogenic diseases
and was used exclusively for dichotomous disease affection status. Traditionally,
Z(θ̂)>3 has been taken as significant evidence for linkage (24). From general
likelihood theory, under the null hypothesis θ=1⁄2, the statistic 2[logc10]Z(θ̂) is
asymptotically distributed as a 1⁄2 : 1⁄2 mixture of χ12 and a point mass at zero,
so that Z(θ̂)>3 corresponds asymptotically to a statistic value greater than 13.8,
which translates to p<10−4 if we allow for the mixture of distributions, which
is equivalent to performing a one-sided χ12 test. Use of such an extremely small
p-value was chosen in an attempt to limit to 0.05 the probability of making
an error when concluding that linkage is present, using the fact that the prior
probability of linkage between two random autosomal loci in the human genome
is about 0.054. On the assumption that there is no appropriate prior probability
of linkage in the case of complex traits, Lander and Kruglyak (5) proposed
that the appropriate p-value should be based on the multiple testing performed
when the whole genome is scanned for linkage, whether or not such a scan
has been performed (25).
Many linkage programs assume 0≤θ̂≤0.5. LODLINK obtains the maximum
likelihood estimate over the whole interval between 0 and 1 because when
most of the data are only two generational, there are usually two maxima, one
less than 0.5 and one greater than 0.5. Should the larger maximum occur for
θ̂ > 0.5, this is evidence against linkage. If the maximum occurs for θ̂ < 0.5
and the LOD score for 1 − θ̂ is smaller, the result is in favor of linkage.
3.3. Power and Efficient Study Design
Linkage studies depend on the availability of families in which at least one
parent is a double heterozygote for the two loci being investigated (i.e., the
marker and putative disease locus). Families may thus be informative or nonin-
formative with respect to either the genetic marker or trait. Highly polymorphic
markers with many, equally frequent alleles are generally most informative for
linkage analysis. As is the case with all genetic analysis, model-based linkage
analysis is dependent on consistent and accurate phenotypic assessment. Assum-
Parametric Linkage Analysis 19

ing a correctly specified model, model-based linkage analysis is the most

powerful test for linkage and provides precise estimates of the putative major
gene’s location along a genetic map (26–30). However, misspecification of the
genetic model will lead to loss of statistical power.
Historically, complex genetic disease research has been characterized by
failure to replicate linkage findings, particularly those generated using model-
based methods. This could be the result, in part, of interpopulation genetic
variability or of differences in environmental exposures resulting in expression
of a genetic influence in only a proportion of the population studied. However,
there are also known statistical difficulties inherent in using LOD-score-based
techniques with complex diseases (31).
Model-based LOD score statistics critically depend on assumptions about
mode of inheritance, gene frequency, and penetrance. One or more of these
parameters are likely to be unknown or difficult to define with much certainty
in a model-based linkage analysis of a complex phenotype. Such techniques
also usually assume a genetic model with one major locus that accounts for
all of the genetic variance in the phenotype; if the genetic model is unlikely
in a given population, then a previously reported linkage might not be replicated
(4). There are also limitations inherent in segregation analyses of complex
phenotypes. False parameter estimates generated by a segregation analysis of
traits under the control of multiple major loci may lead to an incorrect estimate
of the recombination fraction in LOD score linkage methods and consequent
reduced power to detect linkage (32). Both genetic homogeneity and a definable
mode of transmission within families are also assumed. Not surprisingly, a
clear model for the inheritance of many quantitative traits has not been defined.

4. Software
4.1. The LINKAGE Software Package
The LINKAGE software package is available from fttp://linkage.rockefeller.
edu/software/linkage/ and is compiled for the DOS, OS2, Windows, UNIX,
and VMS operating systems.

4.2. LODLINK Program from the S.A.G.E. Software Package

LODLINK is available for purchase as part of the S.A.G.E. v3.1 software
package (http://darwin.cwru.edu/pub/sage.html) and is compiled for the DOS,
Windows, Linux, and UNIX operating systems. S.A.G.E. is a comprehensive
software package for statistical analysis in genetic epidemiology currently
licensed by the Department of Epidemiology and Biostatistics, Case Western
Reserve University, Cleveland, OH. Specific details of the LODLINK package
are discussed as part of the worked example (Subheading 5.).
20 Palmer et al.

5. Worked Example
In this worked example we use dopamine-β-hydroxylase activity as the
quantitative trait of interest. Dopamine-β-hydroxylase (DBH) is an enzyme
that catalyzes the conversion of dopamine to norephinephrine (33). Several
studies found evidence that plasma and serum DBH levels are under control
of a major locus linked to the ABO blood group locus (34–36). In a model-
based linkage study of four large Caucasian families (37), Wilson and colleagues
found strong evidence (LOD=5.88 at θ=0.00) that a gene influencing DBH
activity is linked to the ABO blood group locus on chromosome 9q. This
analysis of square-root transformed DBH activity (37) forms the basis of our
worked example.
All of the files used in this example are available on the S.A.G.E. website
(http://darwin.cwru.edu/pub/sage.html). Although only a single Caucasian fam-
ily (HGAR Family 9) is used here because of space constraints, all four families
described by Wilson et al. (37) are available on our website. The LODLINK
program and the Family Structure Program (FSP), both part of the S.A.G.E.
v3.1 package of computer programs, will be used to perform the model-based
linkage analysis.

5.1. Overview of Programs

The first requirement is a text file for the family data that contains the
following information: a study ID (the same for all individuals in the data file),
a numeric family ID that is unique to each family, an individual ID, an ID for
each of the mother and father, and a code for sex (typically m and f or 1 and
2). In addition, trait and marker information are included. It is the combination
of family ID and individual ID that uniquely identifies each individual. Each
program also requires a parameter file that is used to select options to configure
the program.
In Fig. 1, a portion of the data file for this example is listed (see Note 3).
The ruler at the top is given to illustrate the column numbers where the data
are located. The study ID is in columns 1–4. The family ID is in column 8.
The individual ID is in columns 10–13, the father ID is in columns 15–18, the
mother ID is in column 20–23, and the sex code is in column 25. The trait
(square root of DBH) is located in columns 31–38 and the marker data are in
column 43. Missing values for DBH are coded −1.00000, missing marker data
are coded 0, and individuals whose parents are not in the data (founders) have
blanks for the parent IDs.
There is a graphic user interface (GUI) that helps to create the parameter
files that are used by FSP and LODLINK. This is available from the S.A.G.E.
Parametric Linkage Analysis 21

Fig. 1. Example DBH data file.

website at http://darwin.cwru.edu/sagegui/main-menu.html. After selecting to

create a new parameter file, the first screen asks for the program for which a
parameter file is to be constructed (see Fig. 2). The circle next to the program
is clicked to select the program to be used. Then click “continue”.
5.2. Family Structure Program
Before executing LODLINK, it is necessary to run the Family Structure
Program (FSP) to create the segregation analysis data file (.seg file) required
as input for LODLINK (see Note 4). FSP requires as input the family data file
and a parameter file (see Note 5).
For each screen that can be created with the GUI, the appropriate options
are selected using pull-down menus, checking boxes, or typing in a response.
After completing each screen, the “next” box is checked to move to the next
22 Palmer et al.

Fig. 2. S.A.G.E. GUI Screen 1.

screen. For FSP screen 1 (Fig. 3), the user types in a name for the title of the
run. For this example, the box is checked to create the segregation analysis
data file. There is one record per individual in the family data file, the symbol
for male is 1 and the symbol for female is 2; these numbers are typed into the
respective boxes.
For screen 2 (Fig. 4), it is necessary to fill in a FORTRAN format statement
that tells the program where the data are located and the required format (see
Note 6), The family ID must be numeric. The other parameters are alphanumeric
and the maximum length of each (i.e., the maximum number of columns) is
listed. Figure 5 shows the last FSP screen, which outputs the parameter file.
When the output parameter file box is clicked, a file download screen appears.
The option to save this file to disk should be chosen and the user should note
the location where the file is saved. The next step is to run FSP using the
parameter file just created and the original family data file to produce the .seg
file. How S.A.G.E. is run depends on the computer platform on which S.A.G.E.
is installed.
Parametric Linkage Analysis 23

Fig. 3. S.A.G.E. GUI: FSP screen 1.

5.3. Running LODLINK

5.3.1. Input Files for LODLINK v3.1
The following set of records is used to specify the data and analysis to be
performed (see Note 3):
1. Parameter File—used to configure the program execution through parameter
records.
2. Marker Locus Description File—contains required information on the various
marker loci associated with the data.
3. Segregation Analysis Data File (.seg)—produced by the FSP and containing the
pedigree structure information and individual data.

5.3.2. Performing the Linkage Analysis

The locus description file lists the code for missing alleles and other necessary
marker information. This includes the marker name, the alleles, and the associ-
ated allele frequencies followed by a semicolon (set 1); then the set of all
genotypes that give rise to each phenotype, followed by a semicolon. The
marker locus description file for the ABO blood group used in this example
24 Palmer et al.

Fig. 4. S.A.G.E. GUI: FSP screen 2.

is shown in Table 1. For a completely codominant marker with no errors, only

the first set of information is required, followed by the second semicolon (two
semicolons total).
Figure 6 shows the first screen used to create the LODLINK parameter file:
the title for the run is filled in. For LODLINK screen 2 (Fig. 7), Model 7 is
selected (see Note 7). We have chosen to estimate a single recombination
fraction for males and females because we know that they are both close to
zero. The number 1 is entered for the number of markers and 1 for the number
of pedigrees. The number of pairs of recombination fractions at which to
compute LODs has been set to the default (i.e., the five values 0.0, 0.01, 0.1,
0.2, 0.3, and 0.4). All other boxes are unselected—no homogeneity tests will
be performed and no genotype probabilities will be output.
For screen 3 (Fig. 8), the trait name, frequency of allele T1 at the trait locus
and the missing value code for the trait are filled in. In screen 4 (Fig. 9), no
sex effects are chosen (i.e., the boxes are not checked). The estimates of the
allele frequency, means, and variances (screens 3, 5, and 6; Figs. 8, 10, and
11) were obtained from prior segregation analysis of these data (37). In screen
Parametric Linkage Analysis 25

Fig. 5. S.A.G.E. GUI: FSP screen 3.

Table 1
Marker Locus Description File for ABO Blood Group
Explanation
MISSING=0
ABO } ABO is the locus name

}
A1 = 0.190400
A2 = 0.061200
The alleles and their frequencies
B = 0.072800

}
O = 0.675600
;
1 = {A1/A1,A1/A2,A1/O} 1 is the phenotype code for blood group A1
2 = {A1/B} 2 is the phenotype code for blood group A1B
3 = {A2/A2,A2/O} 3 is the phenotype code for blood group A2
4 = {A2/B} 4 is the phenotype code for blood group A2B
5 = {B/B,B/O} 5 is the phenotype code for blood group B
6 = {O/O} 6 is the phenotype code for blood group O
;
26 Palmer et al.

Fig. 6. S.A.G.E. GUI: LODLINK screen 1.

7 (Fig. 12), the FORTRAN format statement is filled in. The first five parameters
are the family structure information created by FSP. The family ID, trait, and
marker phenotype symbols are in exactly the same format (i.e., in the same
columns) as the original family data (see Note 8). Figure 13 shows the screen
to output the LODLINK parameter file again, and the user should save the file
and note the location. LODLINK can now be run.

5.3.3. Output from LODLINK

LODLINK produces two output files (see Note 9). The .out file contains a
summary of the options selected, the allele frequencies, and LOD scores family
by family for different values of the recombination fraction. The main results
are in the .sum file (Fig. 14). The first part of the .sum file lists the LOD scores
for the values of the recombination fraction selected in the LODLINK parameter
file (in this case, the default values were chosen) for each family and the total
over all families. (Note: There is only one family in this analysis.) The table
also lists the number of individuals in each family. The maximum LOD score
[Z(θ̂)] occurs at a recombination fraction of 0. The first line of the second part
of the output table (Fig. 14) gives the equivalent number of fully informative
meioses. In this example, the amount of information in the data is equivalent
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
vedenkuljetuskyvyssään niin että vesi poistuu säiliöstä yhtä nopeasti
kuin se siihen juokseekin eikä mitään ylitulvausta synny. Esi-isiemme
voittojärjestelmän aikana kuitenkin oli rakenne toisenlainen. Sen
sijaan että olisi vastannut tuotantoa edustavaa täyttöputkea
vedenkuljetuskyvyssään, oli tyhjennysputki puoleksi tai kahdeksi
kolmanneksi osaksi suljettu voiton vesisululla niin ettei se kyennyt
kuljettamaan pois kuin sanokaamme puolet tai kolmannen osan
vesimäärästä, joka säiliöön pumpattiin tuotannon täyttöputken
kautta. No, Emily, mikä oli oleva luonnollisena seurauksena tästä
vesisäiliön täyttö ja tyhjennysputkien epäsuhteellisuudesta?"

"Luonnollisesti", vastasi tyttö, joka Emilyn nimeä mainitessa nousi

vastaamaan, "seurauksena tuli olemaan, että vesisäiliö tuli täyteen ja
pakotti pumput käymään puolella tai kolmannella osalla
käyttövoimastaan — siis tyhjennysputken työkyvyn mukaisesti."

"Mutta", sanoi opettaja, "otaksukaamme, että esi-isiemme

käyttämän vesisäiliön suhteen seuraus tuotannon pumpun
hiljentämisestä yhä edelleen vähensi jo ennestään liian pientä
kulutuksen pumpun työkykyä riistämällä työväen joukolta sen
vähäisenkin ostokyvyn, joka heillä ennen oli ollut työn palkan tai
tuotannon hinnan muodossa."

"Siinä tapauksessa", vastasi tyttö, "on selvää, että kun tuotannon

vähentäminen ainoastaan esti eikä suinkaan kiiruhtanut kulutuksen
avulla parannusta, ei voinut löytyä muuta keinoa estää koko
laitoksen käynnin pysähtymistä kuin vapauttaa liika paine
vesisäiliöstä avaamalla tuhlausputket."

"Juuri niin. Nyt pystymme käsittämään miten tärkeä osa

tuhlausputkilla oli esi-isiemme talousjärjestelmässä. Me olemme
nähneet, että sen järjestelmän aikana kansan suuri joukko möi
työnsä tai tuotantonsa kapitalisteille, mutta eivät kyenneet ostamaan
takaisin ja käyttämään kuin pienen osan työnsä tai tuotantonsa
lopputuloksista, loppu jääden voittona kapitalistien käsiin. Nyt taasen
kapitalistit ollen lukumäärältään ainoastaan pieni joukko voivat
kuluttaa ainoastaan pienen osan kokoontuneesta voitosta ja sen
vuoksi, jos he eivät saaneet sitä mitenkään kaupaksi, oli tuotannon
lakattava, koska kapitalistit omistivat täydellisesti kaikki tuotannon
lähteet eivätkä sen vuoksi nähneet mitään syytä lisätä ylijäämää,
jota he eivät saaneet kaupaksi. Kaiken lisäksi vielä samassa
suhteessa kuin kapitalistit menekin puutteessa vähensivät tuotantoa,
samassa suhteessa kansan suuri joukko, kun se ei löytänyt ketään,
joka heidät olisi palkannut tai ostanut heidän työnsä sen tuotteet
myydäkseen uudelleen, menetti sen vähäisenkin kulutuskyvyn, joka
sillä oli ennen ollut ja yhä suuremmassa määrässä kokoontui
tuotteita kapitalistien käsiin. Kysymykseksi jäi silloin miten
menettelivät kapitalistit, kulutettuaan kaiken mitä he voivat
tuotteistaan omiksi tarpeikseen, ylijäämän kanssa tehdäkseen sijaa
uusille tuotteille?"

"Ymmärrettävästi", vastasi tyttö Emily, "jos ylituotteet olivat

kulutettavat vapautuakseen ylipaljoudesta, ensimmäisenä ehtona oli,
että ne täytyi kuluttaa sillä tavalla, ettei niistä voinut olla
käytännöllistä hyötyä. Ne täytyi ehdottomasti hävittää — kuten
mereen vettä heittämällä. Tämä voitiin toteuttaa käyttämällä
ylituotteita ylläpitämään työläisjoukkoja, joita käytettiin
tuotteettomilla työaloilla. Tätä hyödytöntä työtä oli kahta lajia —
ensimmäistä käytettiin turhaan teollisuus ja kauppakilpailuun, toista
käytettiin ylellisyyden tarkoituksia ja palveluksia varten."

"Kerropa meille jotain kilpailussa käytetystä hyödyttömästä

työnkulutuksesta."
 "Tällaisia olivat sellaiset teollisuus ja kauppayritykset, joita ei
vaatinut mikään menekin kasvaminen, vaan joiden ainoa
tarkoitusperä oli ainoastaan toisten kapitalistien yritys kukistaa toisen
kapitalistin liike."

"Ja aiheuttiko tämä suurta työn tuhlausta?"

"Sen suuruudesta voi saada käsityksen sinä aikana vallinneesta

puheenparresta, että yhdeksänkymmentä viisi prosenttia teollisuus ja
kauppayrityksistä epäonnistui, joka ainoastaan merkitsi, että
suhteellisesti sellaisessa määrässä kapitalistit tuhlasivat
rahansijoituksiaan koettaessaan ryhtyä täyttämään tarpeita, joita
joko ei ollut olemassa tai jotka jo olivat tyydytetyt. Jos tämä
arviolasku on edes lähelläkään totuutta, on se omiaan antamaan
käsityksen niistä suunnattomista kokoontuneitten voittojen määristä,
joita: tuhlattiin täysin hukkaan kilpailun aiheuttamiin menoihin. Ja
muistettava on myöskin, että kun kapitalisti onnistui syrjäyttämään
toisen ja anastamaan tämän liikkeen, oli kapitaalin kokonaistuhlaus
yhtä suuri kuin jos hän olisi epäonnistunutkin, ainoana erona ollen,
että tässä tapauksessa tuli hävitetyksi edellisen sijoittajan pääoma
uudistulokkaan pääoman asemasta. Jokaisessa maassa, joka oli
saavuttanut jonkunkaan verran taloudellista kehitystä, löytyi monin
verroin enemmän liikeyrityksiä, kuin mille löytyi liikettä ja monin
verroin enemmän sijoitettua pääomaa, kuin mille voi saada voittoa.
Ainoa keino, miten uutta pääomaa voitiin sijoittaa liikkeeseen oli
kukistamalla ja hävittämällä vanhan pääoman, joka jo ennemmin oli
tullut sijoitetuksi. Tämä ainaisesti kasvava voittojen kokoontuminen,
joka etsi itselleen markkinoita, joita kuitenkin juuri esti kasvamasta
samat voitot, synnytti kapitalistien kesken pakon kilpailuun, jonka
meille säilyneitten kertomusten mukaan on täytynyt olla kulovalkean
tapainen pääomaan tekemänsä hävittävän vaikutuksen vuoksi."
 "Kerropa meille sitten jotain toisesta suuresta voittojen
tuhlaustavasta, jonka avulla säiliön sulloutumista kylliksi lievennettiin
salliakseen tuotannon edelleen jatkua — se tahtoo sanoa, voittojen
kulutusta työn käyttämisen kautta ylellisyyden palveluksessa. Mitä oli
ylellisyys?"

"Käsite ylellisyys verrattuna yhteiskunnan tilaan ennen

vallankumousta merkitsi varakkaiden harjoittamaa rikkauksien
ylenmääräistä tuhlausta hienostuneen aistillisuuden tyydyttämiseksi
samalla aikaa kuin kansan suuret joukot kärsivät puutetta
tärkeimmistäkin elinehdoistaan."

"Mitä erityisiä lajeja rikkaiden harjoittamaa ylellistä tuhlausta

löytyi?"

"Niitä oli lukemattomia eri lajeja kuten esimerkiksi kalliiden

palatsien rakentaminen asunnoiksi ja niiden kuninkaalliseen malliin
koristaminen, suuren palveluskunnan pitäminen, ylellisyys ruassa,
komeat ajopelit, huvilaivat ja kaikenlainen rajaton tuhlaaminen
hienoissa puvuissa ja kalliissa kivissä. Paljon nerokkuutta käytettiin
keksiäkseen keinoja, joiden avulla rikkaat voisivat tuhlata liikanaista
tavaraa kansan ollessa samalla puutteessa nälkään nääntymässä.
Suuri armeija työväkeä oli alituiseen valmistamassa lukemattomia
erilaatuisia ylellisyyden ja komeilun esineitä ja vaatimuksia, jotka
olivat ivallisena vastakohtana riittämättömille välttämättömillekin
elintarpeille niiden puolella, jotka niitä valmistivat."

"Mitä on sinulla sanomista moraaliselta kannalta katsoen tästä

ylellisyyden tuhlauksesta?"

"Jos koko yhteiskunta olisi päässyt tällaiselle taloudellisen

hyvinvoinnin asteelle, joka olisi sallinut kaikkien yhden veroisesti
nauttia ylellisyydestä", vastasi tyttö, "olisi niiden käyttäminen ollut
ainoastaan maun asia. Mutta tämä rikkaiden puolelta harjotettu
omaisuuden tuhlaaminen suuren kansan enemmistön nähden, joka
itse kärsi puutetta elämän varsinaisistakin tarpeista, oli kuvana
epäinhimillisyydestä, joka olisi näyttänyt uskomattomalta
sivistyneeseen kansaan nähden, ellei sitä olisi niin hyvin todistettu.
Huvitelkaa mielessänne joukon henkilöitä istuvan iloiten
juhlapäivällisillä samaan aikaan kuin huoneen kaikissa nurkissa ja
lattialla makaa joukottain lähimmäisiä kuolemaisillaan puutteesta ja
seuraten nälkäisin silmin jokaista suupalaa, jonka juhlijat nostavat
suuhunsa. Ja kuitenkin kuvaa tämä täydellisesti sitä tapaa, millä
rikkaat tuhlasivat voittojaan Amerikan, Ranskan, Englannin ja Saksan
suurkaupungeissa ennen vallankumousta, ainoana erona ollen, että
puutetta kärsivät ja nälkäiset, sen sijaan että olisivat olleet itse
juhlasalissa olivat ulkona kaduilla."

"Väitettiinhän silloin, vai kuinka, kapitalistien ylellisen tuhlauksen

puolusta jäin puolelta, että he siten antoivat työtä monelle, joka
muuten olisi saanut olla työn puutteessa?"

"Mutta miksi ei heillä olisi ollut työtä? Miksi olivat ihmiset iloisia
saadessaan työtä ylellisten huvitusten ja himojen tyydytysten
hankkimisessa kapitalisteille myyden itsensä mitä likaisimpiin ja
alentavimpiin toimiin? Se johtui yksinkertaisesti siitä, että näiden
samojen kapitalistien voiton ottaminen vähentämällä kansan
kulutuskyvyn ainoastaan pieneen osaan sen tuottamiskyvystä oli
suhteellisesti supistanut tuotteliaan työalan suuruutta, jossa
järkiperäisen järjestelmän vallitessa tulee aina olla työtä jokaiselle
tekijälle, kunnes kaikkien tarpeet ovat tyydytetyt, kuten nyt on
asianlaita. Puolustaessaan ylellistä tuhlaustaan tunnustivat
kapitalistit yhden vääryyden seuraukset oikeuttaakseen itseään
tekemään toista."

"Kaikkien aikojen siveellisyyden opettajat", sanoi opettaja, "ovat

tuominneet vääräksi rikkaiden ylellisyyden. Miksi eivät heidän
moitteensa aiheuttaneet mitään muutosta."

"Kun he eivät ymmärtäneet kysymyksen taloudellista puolta. He

eivät huomanneet, että voittojärjestelmän aikana voittojen ylimäärän
täydellinen tuhlaus hyödyttömiin kulutuksiin oli taloudellinen
välttämättömyys, jos tuotannon tahtoi jatkumaan, kuten huomautitte
verratessanne sitä vesisäiliöön. Voittojen hävittäminen ylellisyyden
kautta oli taloudellinen välttämättömyys tai käyttääksemme toista
vertausta samanlaista kuin leikkauksen tekeminen on välttämätön
muutamissa tapauksissa sairaan ruumiin saastaisuuden
parantamiseksi. Meidän tasanjakojärjestelmämme aikana jaetaan
yhteiskunnan omaisuutta runsaasti ja yhdenmukaisesti sen jäsenten
kesken kuten veri jakautuu kautta koko terveen ruumiin Mutta kun,
kuten vanhan järjestelmän aikana, rikkaus oli koottuna ainoastaan
yhteiskunnan jäsenten osan käsiin, menetti se elähdyttävän
laatunsa, kuten verenkin käy, kun se kokoontuu johonkin yksityiseen
elimeen ja tämän kanssa samalla tapaa muuttui vaikuttavaksi
myrkyksi, josta oli vapauduttava mistä hinnasta hyvänsä. Ylellisyyttä
voi tällä tapaa pitää mätähaavana, jota on pidettävä avoinna, jos
tahtoo voittojärjestelmän saada jatkumaan millään, tavalla."

"Sanot siis", sanoi opettaja, "että tuotannon voidakseen jatkua, oli

välttämätöntä ehdottomasti saada voittojen ylijäämä hävitetyksi
jonkunlaisen hyödyttömän kulutuksen avulla. Mutta eivätkö
voitonanastajat olisi voineet keksiä jotain muuta tapaa päästä
ylijäämästä järkevämmin keinoin kuin kilpailemalla toistensa
kukistamisesta ja enemmän ihmisyyden mukaisesti kuin tuhlaamalla
rikkauksia hienostuneitten aistillisten nautintojen tyydyttämiseksi
puutteessa olevan enemmistön läsnäollessa?"

"Varmasti kyllä. Jos kapitalistit olisivat vähääkään välittäneet

kysymyksen ihmisellisestä puolesta, olisivat he voineet ryhtyä paljoa
vähemmän pahennusta tuottaviin keinoihin vapautuakseen esteitä
tuottavasta ylijäämästä. He olisivat voineet aika ajoin rakentaa suuria
rovioita siitä polttouhriksi hyödyn jumalalle tai katsoen paremmaksi
kulettaa sitä laivoilla ulapalle upotettavaksi."

"Helppoa on huomata", sanoi opettaja, "että moraaliselta

näkökannalta katsoen tällaiset aika ajottaiset roviot tai
mereenupotukset olisivat olleet paljon suotuisemmat jumalille ja
ihmisille kuin oli varsinainen ylellisyyteen tuhlaaminen, joka teki ivaa
kansan suuren joukon kipeimmistä tarpeista. Mutta miten olisi
tällainen suunnitelma ollut taloudelliselta kannalta arvosteltuna?"

"Se olisi ollut yhtä edullista taloudelliselta kuin moraaliseltakin

kannalta. Ylivoittojen hävittäminen kilpailuun ja ylellisyyteen tapahtui
hitaasti ja vitkalleen ja sillä välin tuottava teollisuus kitui ja työväki
odotteli työttömyydessä ja puutteessa kunnes ylijäämä oli saatu
kylliksi vähenemään antaakseen sijaa enemmälle tuotannolle. Mutta
jos ylijäämä kerrallaan, kuten äsken mainitsin, olisi tullut hävitetyksi,
tuottava teollisuus olisi heti jälleen voinut jatkua."

"Mutta miten oli niiden työmiesten tila, jotka olivat kapitalistien

palveluksessa näiden ylellisyyttä avustaessa? Eivätkö he olisi
joutuneet työttömiksi, jos ylellisyys olisi loppunut?"

"Päin vastoin, roviojärjestelmän aikana olisi heitä alituiseen tarvittu

tuottavassa työssä hankkimassa polttoainetta roviolle ja tämä
varmastikin olisi ollut paljon ansiokkaampaa työtä kuin kapitalistien
auttaminen tuhlaamaan hullutuksiin tuotteliaassa työssä toimivien
lähimmäistensä työntuloksia. Mutta tärkein etu kaikista, mitä olisi
johtunut roviojärjestelmästä, on vielä mainitsematta. Kun kansa olisi
tehnyt muutamia tällaisia vuotuisia roviouhreja voittojärjestelmälle,
mahdollisesti jo ensimmäisen jälkeen, on luultavaa, että se olisi
alkanut miettiä sellaisen kirkasliekkisen opettajan edessä, ovatko
voittojärjestelmän siveelliset ihanuudet todellakin kyllin suuria
korvatakseen tällaista taloudellista uhrausta."

CHARLES KUMOAA EPÄLUULON.

"No nyt, Charles", sanoi opettaja, "saat sinä auttaa meitä hiukan
eräässä omantunnon kysymyksessä. Me olemme yksi ja toinen
kertoneet kerrassaan pahoja asioita voittojärjestelmästä sekä sen
moraaliselta että taloudelliselta puolelta käsitellen. Eiköhän voine olla
mahdollista, että olemme tehneet sitä kohtaan vääryyttä?
Emmeköhän ole maalanneet siitä liian mustaa kuvaa?
Oikeusopilliselta katsantokannalta nähden sitä tuskin olemme
voineet tehdä, sillä ei löydy kyllin kovia sanoja oikein kuvatakseen
sitä ivaa, mitä se on tehnyt koko ihmiskunnalle. Mutta me emme
mahdollisesti ole kyllin voimakkaasti esiintuoneet sen taloudellista
voimattomuutta ja maailman tulevaisuuden toivottomuutta
aineelliseen hyvinvointiin nähden niin kauan kuin sitä oli kärsittävä?
Voitko puolustaa meitä tässä suhteessa?"

"Helposti", vastasi poika Charles. "Täydellisempää todistusta

taloudellisen tulevaisuuden toivottomuudesta yksityiskapitalismin
aikana ei voisi toivoa, kuin mitä yhdeksännentoista vuosisadan
taloustieteilijät meille itse runsaasti antavat. Vaikkakin he näyttävät
olevan kykenemättömiä otaksumaankaan mitään muunlaista kuin
yksityiskapitalismin taloudellisen järjestelmän pohjana, eivät he
antaneet johtaa itseään harhaan sen tuloksista. Kaukana siitä, että
he olisivat koettaneet lohduttaa ihmiskuntaa lupaamalla asiain
kärsivällisellä kestämisellä kaiken parantuvan, he erityisesti opettivat,
että voittojärjestelmän täytyy välttämättömästi jonain, ei enää niin
kaukaisenakaan aikana, johtaa teollisuuden edistyksen
keskeytykseen ja tuotannon paikallaan pysytykseen."

"Miten selittivät he sen seikan?"

"He tunnustivat, kuten mekin teemme, korkojen ja voittojen

ominaisuuden yksityiskapitalismin aikana kokoontua pääomaksi
kapitaalisen luokan käsiin, sillä välin kuin toisella puolen suuren
kansanjoukon kulutuskyky ei kasvanut, vaan joko väheni tai pysyi
ennallaan. Tästä sopusuhtaisuuden puutteesta tuotannon ja
kulutuksen välillä seurasi, että vaikeuden edullisesti sijoittaa
pääomaa tuottavaan teollisuuteen täytyi lisääntyä sitä mukaa kuin
täten käytettävänä oleva pääoma lisääntyi. Kun kotimarkkinat olivat
ensin täytetyt tuotteilla ja sitten ulkomaiset markkinat, johti
kapitalistien kilpailu löytää tuottavaa sijoitusta pääomalleen, ensin
alennettuaan palkat mahdollisimman alhaisiksi, heidät tarjoomaan
viimeisestä jälellä olevasta markkina-alueesta kilpaa alentamalla
oman voittonsa alimpaan määräänsä, mitä pääoman menettämisen
uhalla oli mahdollinen tehdä. Alle tämän hinnan ei pääomaa enää
voitaisi sijoittaa liikkeeseen. Siten oli tuotannon lakattava
kasvamasta ja tultava asemillaan pysyväksi."

"Tätä siis, kuten sanoit, yhdeksännentoista vuosisadan

taloustieteilijät itse opettivat puhuessaan voittojärjestelmän
lopputuloksesta?"
 "Juuri niin. Voisin luetella heidän huomattavimmista kirjoistaan
koko joukon kohtia, joissa ennustetaan tällaista asiaintilaa, joka itse
asiassa ei vaatinutkaan mitään profeettaa sitä tietämään."

"Miten lähellä oli maailma — se on luonnollisesti ne kansat, joiden

teollisuuden kehitys on kauimmaksi ehtinyt — tätä asiain tilaa, kun
vallankumous tapahtui?"

"Ne olivat aivan sen partailla. Taloudellisesti enimmän kehittyneet

maat olivat jo yleensä täyttäneet kotimarkkinansa ja taistelivat
epätoivoisesti lopuista ulkomaanmarkkinoista. Korkomäärä, joka
osotti mihin määrään pääomaa oli liiaksi, oli laskeutunut Englannissa
kahteen prosenttiin ja Amerikassa oli kolmenkymmenen vuoden
kuluessa laskeutunut seitsemästä ja kuudesta prosentista, viiteen,
neljään ja kolmeen prosenttiin ja oli laskemassa joka vuosi.
Tuottelias teollisuus oli melkein pysähtynyt ja jatkui puuskauksittain.
Amerikassa alkoivat palkkatyöläiset muuttua täydelliseksi
köyhälistöksi ja maanviljelijät olivat muuttumassa vuokralaisiksi. Itse
asiassa olikin se juuri näiden olosuhteitten aiheuttama yleinen
tyytymättömyys yhdessä vielä pahemman tulevaisuuden aavistuksen
kanssa, joka lopulla nostatti kansan yhdeksännentoista vuosisadan
lopulla välttämättömyyden pakosta hävittämään yksityiskapitalismin
mihin hintaan hyvänsä."

"Ja onko minun sitten käsitettävä, että tämä paikallaan pysyvä

olotila, jonka voimaan tultua ei enää voinut toivoa lisäännystä
tuotannossa, oli astumassa käytäntöön aikana, jolloin vielä suuren
kansanjoukon alkuperäiset tarpeet olivat tyydyttämättä?"

"Niinpä juuri. Kansan enemmistön tarpeiden tyydyttäminen ei,

kuten jo olemme useasti nähneet, ollut ensinkään tunnustettu
tuotannon aiheuttajaksi voittojärjestelmän aikana. Kun tuotanto
läheni pysäyskohtaansa, oli kansan kurjuuden lisäännyttävä
suoranaisena seurauksena kilpailusta kapitalistien kesken sijoittaa
liikaa pääomaansa liikkeeseen. Tätä pannakseen käytäntöön he
koettivat alentaa tuotannon hinnan mahdollisimman alhaiseksi ja
tämä merkitsi palkkatyöläisten palkkojen ja ensimmäisten tuottajien
hintojen alentamista mahdollisimman alimpaan määräänsä,
ennenkuin kapitalistien voittojen vähentämistä alettiin ajatella. Mitä
entiset taloustieteilijät siis kutsuivat tuotannon paikallaan
pysymistilaksi, merkitsi siis yleisen kansan suurimpien kärsimysten
yhtämittaista olemassaoloa."

"Se on oikein, Charles; olet sanonut jo kylliksi vapauttaaksesi

minut arvelusta, että mahdollisesti olisin tehnyt väärin
voittojärjestelmää kohtaan. Nähtävästi ei sitä voi tehdä järjestelmää
kohtaan, josta jo sen omat puolustajat ennustivat johtuvan sellaisia
tuloksia, kuin olet kertonut. Mitä vielä voitaisiin lisätä siihen
kuvaukseen, jonka he antavat näissä ennustuksissa paikoillaan
pysyvistä olosuhteista teollisuusohjelmassa, joka tunnustaa olevansa
kykenemätön auttamaan parannuksia keskellä alastonta ja nälkään
nääntyvää ihmiskuntaa? Tämä oli se tuleva hyvä aika, jonka toiveilla
yhdeksännentoista vuosisadan taloustieteilijät lohduttivat työntekijäin
kylmää ja nälkäistä maailmaa — aika, jolloin heidän, vaikkakin se oli
huonompi kuin koskaan ennen, oli ikuisesti hyljättävä parannuksen
toiveet. Ei ole ihmeteltävää sen vuoksi, että esi-isämme kutsuivat
niin kutsuttua poliittista taloustiedettä synkäksi tieteeksi, sillä
koskaan ei ole löytynyt mustempaa pessimismiä, syvempää
toivottomuutta kuin mitä se ennusti. Huonoa olisi todellakin ollut
ihmiskunnalle, jos se todellakin olisi ollut tiedettä."

ESTER LUETTELEE VOITTOJÄRJESTELMÄN HINNAN.

"Nyt, Ester", jatkoi opettaja, "aijon pyytää sinua tekemään hiukan
arviolaskuja, miten paljon likipitäen oikeus ylläpitää
voittojärjestelmää on maksanut esi-isillemme. Emily on antanut
meille käsityksen kahden voittojen hävittämistavan suuruudesta —
tuhlauksesta kilpailussa ja tuhlauksesta ylellisyydessä. Sisälsikö näillä
kahdella tavalla tuhlattu pääoma kaiken sen, mitä voittojärjestelmä
maksoi kansalle?"

"Se ei antanut vähintäkään käsitystä siitä, vielä vähemmin sisälsi

sen kokonaan. Kilpailuun ja ylellisyyteen tuhlattu yhteinen omaisuus
jaettuna tasan kansan käytettäväksi olisi epäilemättä melkoisesti
kohottanut yleistä hyvinvointia. Verrattuna siihen, mitä
voittojärjestelmä tuli maksamaan yhteiskunnalle, oli kuitenkin
kapitalistien tuhlaama omaisuus aivan mitätön. Kalleimpana
maksuna oli se, että voittojärjestelmä esti uusia rikkauksia
tuottamasta pidättäen ja sitoen kokonaan ihmisen melkein
rajattoman tuottamiskyvyn. Ajatelkaa, että kansan suuri joukko, sen
sijaan että se vaipui köyhyyteen ja suureksi osaksi kovaan
puutteeseen, olisi saanut riittävästi tyydyttääkseen kaikki tarpeensa
ja voinut elää mukavaa elämää ja arvostelkaa sitten, miten paljon
lisää omaisuutta olisi tarvittu tuottamaan voidakseen täyttää tämän
kulutuksen määrän. Siitä voitte saada perustuksen, jonka pohjalla
voitte laskea sen omaisuusmäärän, minkä Amerikan tai jokainen
muu kansa olisi voinut ja tuottanutkin ilman voittojärjestelmää. Te
voitte aavistaa, että se olisi merkinnyt viisi, seitsemän tai kymmenen
kertaista tuotannon lisäystä."

"Mutta sanoppas meille: Oliko Amerikan kansalle esimerkiksi ollut

mahdollista yhdeksännentoista vuosisadan viimeisellä neljänneksellä
lisätä tuotantoaan niin suuressa määrässä, jos kulutus olisi sitä
vaatinut?"
 "Mikään ei ole varmempaa kuin että he olisivat sen voineet tehdä.
Keksintöjen edistys oli ollut tarpeeksi suuri yhdeksännellätoista
vuosisadalla lisätäkseen teollisuuden tuottamiskyvyn
kahdestakymmenestä useampi satakertaiseen määrään. Ei ollut
olemassa sitä aikaa viimeisellä neljänneksellä vuosisataa Amerikassa
tai muussakaan kehittyneessä maassa, jolloin olevat tehtaat eivät
olisi pystyneet tuottamaan kylliksi kuudessa kuukaudessa
varustaakseen todellisen silloisen kulutuksen. Samalla tavalla
maanviljelystuotteet pidettiin aina kaukana mahdollisesta
määrästään, sillä runsas sato voittojärjestelmän aikana tarkoitti
huonoja hintoja maanviljelijöille. Kuten jo on sanottu, tekivät vanhan
ajan taloustieteilijät myönnytyksen, ettei tuotannolla ollut mitään
nähtäviä rajoja jos ainoastaan voitiin saavuttaa kylliksi suuri kulutus
tuotteille."

"Voitko mainita jotain aikaa historiassa, jolloin voidaan sanoa

kansan maksaneen niin suurta hintaa hidastuneessa ja estävässä
kehityksessä jonkun muun tyranniuden säilyttämisoikeudesta kuin se
maksoi voittojärjestelmän ylläpitämisestä?"

"Olen varma, ettei toista sellaista tapausta ole olemassa ja sanon

heti, miksi niin otaksun. Inhimillistä kehitystä ovat useilla eri aloilla
hidastuttaneet sortolaitokset ja maailma on edistynyt aina niiden
kukistumisesta. Mutta koskaan ennen, ei ole ollut aikaa, jolloin
olosuhteet olisivat olleet niin kauan valmiina odottamassa niin suurta
ja äkillistä eteenpäin kehitystä kaikilla yhteiskunnallisten parannusten
aloilla kuin vallankumouksen edellisenä aikana. Kone ja
teollisuusvoimat, joita voittojärjestelmä sitoi, tarvitsivat ainoastaan
vapautua kahleistaan muuttaakseen ihmiskunnan taloudelliset olot
kuin taikaiskulla. Nyt jo riittää voittojärjestelmän aineellisesta
hinnasta esi-isillemme; mutta vaikkakin se oli ääretön, ei se ansaitse
huomiota hetkeäkään verrattaessa, mitä se maksoi ihmiskunnan
onnellisuudelle. Tarkoitan moraalista hintaa vääryyksissä ja
kyyneleissä, mustissa juonissa ja tukahdutetuissa omantunnon
äänissä, mitä maailma maksoi jokaisesta päivän viivytyksestä
säilyttää yksityiskapitalismi: ei löydy sanoja sellaisia, joilla voisi sen
suuruutta kuvata."

POLIITTISTA TALOUSTIEDETTÄ EI LÖYTYNYT ENNEN

VALLANKUMOUSTA.

"Jo riittää, Ester. — Nyt, George, haluan sinun kertomaan meille

hiukan siitä erityisestä joukosta yhdeksännentoista vuosisadan
oppineitten luokassa, jonka sen jäsenten ennustuksista päättäen olisi
pitänyt tietää ja opettaa kansalle kaiken sen minkä me niin helposti
olemme huomanneet voittojärjestelmän itsensämurhaavasta
luonteesta sekä siitä taloudellisesta rappiotilasta, jota se merkitsi
ihmiskunnalle niin kauan kuin sitä kärsittiin. Tarkoitan poliittisia
taloustieteilijöitä."

"Ei ole olemassa poliittisia taloustieteilijöitä ennen

vallankumousta", vastasi poika.

"Mutta varmasti oli kuitenkin olemassa suuri joukko oppineita

miehiä, jotka kutsuivat itseään poliittisiksi taloustieteilijöiksi."

"Löytyi kyllä, mutta he antoivat itselleen väärän nimen."

"Miten sen selität?"

"Koska ei ollut ennen vallankumousta — paitsi luonnollisesti niiden

joukossa jotka sitä koettivat saada tapahtumaan — mitään käsitystä
siitä, mitä poliittinen taloustiede on."
 "Mitä se on sitten?"

"Taloustiede", vastasi poika, "tarkoittaa järkevää omaisuuden

käytäntöä tuotantoon ja kulutukseen nähden. Yksilöllinen taloustiede
on tämän taloudenhoidon tieto, kun sitä harjotetaan yksilön eduksi
välittämättä muista. Perhetaloustiede on tämä taloudenhoidon tieto
perhejoukon eduksi välittämättä muista joukkueista. Poliittinen
taloustiede taasen voi ainoastaan tarkoittaa rikkauksien käyttämistä
suurimmaksi eduksi poliittiselle tai sosiaaliselle yhdyskunnalle,
kaikille kansalaisille, jotka muodostavat poliittisen yhdistyksen.
Tämän laatuinen taloudenhoito välttämättömästä edellyttää yleistä
tai poliittista taloudellisten asiain järjestelyä yleiseksi eduksi. Ennen
vallankumousta ei kuitenkaan ollut ollenkaan käsitystä tällaisesta
taloustieteestä eikä yhdistyksestä, joka sitä olisi käyttänyt. Kaikki
järjestelmät ja opit taloustieteestä ennen sitä aikaa olivat puhtaasti
ja yksinomaan yksityisiä ja yksilöllisiä teoriassa ja käytännössä.
Vaikkakin muissa suhteissa esi-isämme eri tavoilla ja määrissä
tunnustivat yhteiskunnallisen solidarisuuden ja poliittisen yhteyden
suhteellisine oikeuksineen ja velvollisuuksineen, niin heidän teoriansa
ja käytäntönsä kaikissa asioissa, jotka koskettelivat rikkauksien
hankkimista ja jakamista, olivat hävyttömyyteen menevän yksilöllisiä,
epäsosiaalisia ja epäviisaita."

"Oletko koskaan katsellut jotain tieteellistä tutkiskelmaa, jota esi-

isämme kutsuivat poliittiseksi taloustieteeksi, Historiallisessa
museossa?"

"Tunnustan", vastasi poika, "että johtavimman teoksen tällainen

nimikirjoitus riitti minulle. Sen nimi oli 'Kansojen rikkaus' Se olisi
mainio nimi poliittiselle taloustieteelliselle kirjalle nykyaikana, kun
rikkauksien tuotantoa ja jakoa täydellisesti hoitaa kansa yhteisesti;
mutta mitä merkitystä voi sillä olla kirjalle annettuna, joka oli
kirjoitettu lähes sata vuotta ennemmin kuin sellaista asiaa kuin
kansallistaloudellista yhdistystä osattiin aavistaakaan ja jonka
ainoana tarkoituksena oli neuvoa kapitalisteille, miten oli tultava
rikkaaksi lähimmäisten hyvinvoinnin kustannuksella tai ainakin siitä
vähääkään välittämättä? Myöskin huomasin, että aivan yleisenä
selitysnimikirjoituksena näissä niin kutsutuissa poliitillis-
taloustieteellisissä kirjoissa oli puheenparsi: 'Oppi rikkauksista.' Mitä
voi yksityisen kapitalismin ja voittojärjestelmän puolustaja
mahdollisesti sanoa 'rikkausopista?' Aapiskirjana kaikelle
rikkaustieteelle on välttämättömyys myös käytännöllisten yritysten
sopusuhtaisuudesta; sen vuoksi kilpailu, taistelut ja loppumattomat
sivutarkoitukset olivat seurauksena ja lopputuloksena näiden
kirjailijain esittämistä taloustieteellisistä suunnitelmista."

"Ja kuitenkin", sanoi opettaja, "ainoa todellinen vika näissä niin

kutsutuissa poliittista taloustiedettä käsittelevissä kirjoissa on niiden
nimien sopimattomuus. Korjatkaa se ja niiden arvo aikakauttaan
kuvaavina kirjoina on heti huomattava. Esimerkiksi voisimme niitä
kutsua 'Tutkimuksia taloudellisista ja yhteiskunnallisista seurauksista,
jotka johtuivat koetettaessa tulla toimeen ilman poliittista
taloustiedettä.' Vähemmän sopiva nimi olisi kenties 'Tutkimuksia
taloudellisten asiain luonnollisesta suunnasta, kun ne ovat jätetyt
anarkian valtaan ilman minkäänlaisia yleisen edun hyväksi tehtyjä
määrittelyjä.' Tässä valossa katsottuna ollessaan tarkkoina
todistuksina yksityiskapitalismin turmiollisista vaikutuksista
yhteiskuntien hyvinvointiin me vasta käsitämme näiden teoksien
todellisen hyödyn ja arvon. Käsitellen seikkaperäisesti erilaisia
ilmiöitä aikansa teollisuus- ja kauppamaailmassa sekä niiden
vaikutuksia yhteiskunnassa todistavat niiden kirjoittajat, miten
loppuseuraukset eivät voineet olla toisenlaisia yksityiskapitalismin
säätämien lakien vuoksi ja että oli puhdasta hentomielisyyttä uskoa,
että niin kauan kuin nämät lait pysyivät voimassa mitään erilaisia
seurauksia voitaisiin saavuttaa, olkoot sitten ihmisten tarkoitusperät
miten hyviä tahansa. Vaikkakin ne olivat jotenkin vaikeatajuisesi
esitettyjä, olen usein ajatellut, että vallankumouksen aikakaudella
eivät mitkään muut kirjoitukset olisi pystyneet paremmin
vakuuttamaan järkeville miehille, jotka saatiin niitä lukemaan, että oli
aivan välttämätöntä poistaa maailmasta yksityiskapitalismi, jos
koskaan tahdottiin saada ihmiskunta kehittymään eteenpäin."

"Turmiollinen ja melkein käsittämätön erehdys oli näitten kirjailijain

puolelta se seikka, etteivät he itse huomanneet tätä johtopäätöstä ja
saarnanneet sitä julki. Sen sijaan tekivät he uskomattoman
erehdyksen hyväksymällä yhteiskuntaopin perusteeksi olosuhteitten
joukon, joka oli suureksi osaksi ainoastaan jätteitä barbaarisilta
ajoilta, kun heidän olisi helposti pitänyt huomata, että tieteellisen
yhteiskuntajärjestyksen pääajatus jo vaati näitten olosuhteitten
poistamista ensimmäisenä askeleena sen toteuttamiseen."

"Nykyisessä luennossamme on vielä pari kolme kohtaa

selvitettävänä ennen kuin sen jätämme. Me olemme puhuneet
kokonaan voittojen otosta, mutta tämä oli ainoastaan yksi kolmesta
pääkeinosta, joiden kautta kapitalistit kokosivat saaliinsa
työtätekevältä maailmalta, joiden avulla he hankkivat ja säilyttivät
valtansa. Mitä olivat nämä kaksi muuta keinoa?"

"Vuokra ja korko."

"Mitä oli vuokra?"

"Niinä aikoina", vastasi George, "oikeus kohtuulliseen ja

yhdenmukaiseen maapalaan yksityistarkoitusta varten ei kuulunut
luonnollisena oikeutena jokaiselle henkilölle, kuten nykyisin on
asianlaita. Kellään ei myönnetty olevan ollenkaan luonnollista
oikeutta maahan. Toiselta puolelta ei ollut mitään määrärajaa maan
suuruudelle, olkoonpa se sitten ollut vaikka kokonainen maakunta,
jonka yksityinen henkilö voi laillisesti omistaa, jos hän vaan sai sen
käsiinsä. Luonnollisena seurauksena tästä järjestelmästä oli
voimakkain ja viekkain hankkinut itselleen enimmän maata, kun
taasen kansan enemmistö oli jäänyt ilman mitään. Jokaisella
maanomistajalla oli oikeus ajaa jokaisen maaltaan ja rangaista häntä
sille tulemisesta. Kuitenkin kansa, jolla ei ollut maata oli pakotettu
sitä omaamaan ja käyttämään ja sen vuoksi oli heidän mentävä
tarpeissaan kapitalistien luo. Vuokra oli se hinta, jonka kapitalistit
ottivat siitä, etteivät ajaneet kansaa pois maaltaan."

"Edustiko tämä vuokra minkäänlaista taloudellista palvelusta,

jonka vuokran saaja olisi tehnyt yhteiskunnalle?"

"Mikäli se johtui maan käyttämisestä itsestään ilman sille tehtyjä

parannuksia ei se edustanut minkäänlaista palvelusta, ainoastaan
ollen maksu omistajan luopumisesta laillisesta oikeudestaan
karkoittaa maaltaan sillä asuja. Se ei ollut maksuna minkään
suorittamisesta, vaan suorittamatta jättämisestä."

"Kerropa nyt meille jotain korosta; mitä se oli?"

"Korko oli rahan käyttämisestä suoritettu maksu. Nykyaikana

johtaa yhteinen hallinto kansakunnan teollisuusvoimia yhteiseksi
hyväksi, mutta silloisina aikoina olivat kaikki taloudelliset yritykset
yksityisten voitoksi ja niiden toimeenpanijain oli palkattava
tarvitsemansa työvoima rahallaan. Luonnollisesti tällaisen
välttämättömän apuesineen lainaaminen vaati korkeaa hintaa; tämä
hinta oli korko."
 "Ja edellyttikö korko minkäänlaista taloudellista palvelusta
yhteiskunnalle koron ottajan puolelta hänen lainatessaan rahojaan?"

"Ei mitään. Päin vastoin se varsinaisesta luonteestaan on

lainanantajan tekemä toimintavallan luovuttaminen lainanottajalle.
Se oli hinta siitä, että sallittiin toisen tehdä se, mitä lainanantaja olisi
voinut tehdä. Se oli vero, joka toimettomuuden niskoilta siirrettiin
toiminnan niskoille."

"Jos kaikki isännät ja lainanantajat olisivat kuolleet yhtenä yönä,

olisiko se vaikuttanut mitään eroa maailmalle?"

"Ei niin kauan kuin he vaan jättivät maan ja rahansa jälkeensä.

Heidän taloudellinen toimintansa oli passiivista laatua ja suuresti
vastainen voittoapyytäville kapitalisteille, jotka joka tapauksessa
olivat kuitenkin toimeliaita."

"Mikä oli yleisvaikutuksena vuokrasta ja korosta yhteiskunnan

rikkauden kulutukseen ja siis myös tuotantoon?"

"Se vaikutti molempiin häiritsevästi."

"Miten?"

"Samalla tapaa kuin voitonottaminenkin. Vuokran saajat olivat

hyvin harvalukuisia, niihin, jotka sitä maksoivat, kuuluivat melkein
kaikki. Ne, jotka saivat korkoa, olivat harvat ja sen maksajat monet.
Vuokra ja korko tarkoittivat siten, kuten liikevoittokin yhtämittaista
yhteiskunnan ostokyvyn supistamista ja sen kokoomista pienen osan
käsiin."

"Mitä sinulla on sanomista näistä kolmesta eri tavasta verratessa

toisiinsa niiden hävittävää vaikutusta kansan kulutuskykyyn ja
tuotannon kysyntään?"

"Se oli erilainen eri aikoina ja eri maissa riippuen se niiden

taloudellisen kehityksen määrästä. Yksityiskapitalismia on verrattu
kolmisarviseen härkään, sarvina ollen korko, vuokra ja liikevoitto,
ollen eri pitkiä ja vahvuisia eläimen ijän mukaan. Yhdysvalloissa
luentomme käsittämänä aikana liikevoitto oli vielä edelleen
pisimpänä sarvena, vaikka muutkin olivat kasvamassa pelottavan
suurella nopeudella."

"Me olemme nähneet, George", sanoi opettaja, "että jo kauan

ennen suurta vallankumousta oli yhtä todistettu asia kuin nytkin, että
ainoa raja omaisuuden tuotannolle yhteiskunnassa oli kulutuskyky.
Me olemme nähneet, että yksityiskapitalismin aikana maailmaa piti
köyhyydessä liikevoiton vaikutus yhdessä vuokran ja koron kanssa
alentaa kulutuskykyä ja siten pilata tuotantoa kokoomalla kansan
ostokyvyn muutamien harvojen käsiin. Se oli kuitenkin väärää asiain
menoa. Ennen kuin jätämme tämän aineen, pyydän sinua
selittämään meille muutamilla sanoilla, mikä oli oikea tapa. Kun
kerran huomataan, että kulutus on tuotannon rajoittaja, mitä
sääntöä tulee noudattaa jakaessa tuotannon tuloksia kulutettavaksi
kehittääkseen kulutuksen huippuunsa ja siten taasen vuorostaan
synnyttääkseen mahdollisimman suurta tuotannon kysyntää?"

"Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi ovat tuotannon tulokset

jaettavat yhdenmukaisesti kaikkien tuottavan yhteiskunnan jäsenten
kesken."

"Selitäpä, miksi sen tulee olla niin."

"Se on itsestään selvä matemaattinen väitös. Mitä useammalle

ihmiselle leipäkappale tai joku muu tunnettu esine jaetaan ja mitä
yhdenmukaisemmin se jaetaan, sitä pikemmin se tulee kulutetuksi ja
uutta leipää tarvitaan. Sanoaksemme sen yleisemmässä muodossa,
ihmisolentojen tarpeet johtuvat samasta luonnollisesta
ruumiinrakennuksesta ja ovat itse asiassa samat. Yhdenmukainen
tarpeellisen omaisuuden jakaminen heille on siten se yleinen keino,
jonka kautta sellaisten esineitten kulutus heti saadaan laajenemaan
mahdollisimman suureksi ja jatkumaan tässä määrässä ilman
keskeytystä kaikkien yhteiseksi tyydytykseksi. Siitä seuraa, että
tuotteiden tasanmukainen jakaminen on sääntö, jonka avulla suurin
mahdollinen kulutus saavutetaan ja siten myös vuorostaan
kiihotetaan mahdollisimman suureen tuotantoon."

"Mitä taasen johtuisi kulutukselle käytettävien tuotteiden

epätasaisesta jakamisesta?"

"Jos jakaminen olisi epätasaista, tulisi seurauksena olemaan, että

toisilla olisi enemmän kuin he voisivat kiduttaa vississä ajassa ja
toisilla vähemmän kuin he olisivat voineet kuluttaa samassa ajassa
tarkoittaen tämä yleiskulutuksen vähentymistä alle sen määrän, mitä
se olisi voinut olla samalla ajalla tuotteita tasan jakaessa. Jos
miljoona dollaria jaettaisiin tasan tuhannen miehen kesken, tulisi se
pian kulutetuksi tarpeellisiin esineihin synnyttäen tuotannon
kysyntää yhtä suuressa määrässä; mutta jos se koottaisiin yhden
miehen käsiin, ei sadatta osaakaan siitä, vaikka ylellistä elämääkin
käytettäisiin tulisi luultavasti kulutetuksi saman ajan kuluessa.
Yleinen peruslaki yhteiskunnan omaisuuden opissa on siten, että
määrätyn ostokyvyn vaikutus synnyttää kulutusta on suhteellinen
suoranaisesti jaon laajuuteen ja on enimmän vaikuttava, kun se on
tasaisesti jaettu kaikkien kuluttajain kesken, sillä silloin tulee se
mahdollisimman laajimmalle jaetuksi."
 "Sinä et ole kiinnittänyt huomiota siihen seikkaan, että kaavana
suurimmalle rikkauksien tuotannolle — se on, yhtäläiselle tuotteiden
jakamiselle yhteiskunnassa — on myöskin tuotannon käyttötapa,
joka tuottaa enimmän inhimillistä onnellisuutta."

"Minä puhuin kysymyksen puhtaasti taloudelliselta puolelta."

"Eiköhän vanhoja taloustieteilijöitä olisi hämmästyttänyt kuulla,

että parhaan rikkauksien tuotantojärjestelmän salaisuus oli
yhdenmukainen Jesuksen Kristuksen opettaman kaikkien ihmisten
yhdenarvoisuuden eetillisen opin kanssa?"

"Epäilemättä, sillä he opettivat väärin, että on olemassa

kahdenlaista ihmisen kohteluoppia — moraalista ja taloudellista; ja
kahdenlaatuista ajatustapaa — taloudellista ja eetillistä, molemmat
ollen aloillaan oikeita. Me tunnemme asian kuitenkin paremmin. Voi
olla olemassa ainoastaan yhdenlainen oppi käytöksestä ja se on
eetillinen. Jokainen taloudellinen esitys, jota ei voida lausua
eetillisessä muodossa, on väärä. Mikään ei voi olla taloustiedettä,
ellei se tunnu puhtaalta etiikalta. Sen vuoksi ei ole mikään sattuma,
vaan järkiperäinen välttämättömyys, että sekä etiikan, että
taloustieteen suurimman sanan tulee olla sama — yhdenvertaisuus.
Kultainen sääntö yhteiskunnassa käytäntöön otettuna on todellakin
yhtä hyvin yltäkylläisyyden kuin rahan tekijänä."
XXIII LUKU.

VERTAUS VESISÄILIÖSTÄ.

"Se on oikein, George. Lopettakaamme luento tähän. Meidän

keskustelumme, minä huomaan, on venynyt pitemmäksi kuin
odotinkaan ja lopettaaksemme aineemme tarvitsemme me vielä
lyhyen luennon iltapäivällä. — Ja nyt lopettaessamme täksi aamuksi,
aijon minä omasta puolestanikin tarjota jotain. Toissa päivänä olin
museossa penkomassa suuren vallankumouksen kirjallisuutta
löytääkseni jotain, joka pystyisi valaisemaan ainettamme. Tällöin
löysin minä erään pienen lentolehden tältä aikakaudelta,
kellastuneen ja melkein mahdottoman lukea, jonka tutkittuani
huomasin olevan hauskan pilkkakirjoituksen eli satiirisen palasen
voittojärjestelmästä. Minulle juolahti mieleen, että luentomme voisi
valmistaa meitä käsittämään sitä ja kopioin sen senvuoksi. Sen
nimenä on 'vertaus vesisäiliöstä' ja kuuluu se seuraavasti:

"Oli kerran muuan erittäin kuiva maa, jonka asukkaat olivat,

kipeästi veden puutteessa. Ja he eivät tehneet muuta kuin etsivät
vettä aamusta iltaan ja useita hukkui, kun he eivät sitä voineet
löytää.
 "Oli kumminkin muutamia miehiä maassa, jotka olivat
voimakkaampia ja ahkerampia kuin muut ja nämä olivat koonneet
vesivarastoja sinne, missä toiset eivät voineet sitä löytää ja näille
miehille annettiin kapitalistien nimi. Ja niinpä seurasi, että maan
asukkaat tulivat kapitalistien luo ja pyysivät näiltä saada juodakseen
heidän kokoamaansa vettä, sillä heidän tarpeensa oli suuri. Mutta
kapitalistit vastasivat heille ja sanoivat:

"'Menkää tiehenne, te hullut! Miksi antaisimme teille vettä, jota

olemme koonneet, sillä silloin me joutuisimme samaan tilaan kuin
tekin ja hukkuisimme teidän kanssanne? Mutta odottakaahan, mitä
voimme hyväksenne tehdä. Ryhtykää palvelijoiksemme ja te saatte
vettä.'

"Ja kansa vastasi: 'Kunhan vaan annatte meille vettä, niin me

tulemme palvelijoiksenne, me ja lapsemme.' Ja niin tapahtuikin.

"Kapitalistit olivat ajattelevaisia ja järkeviä miehiä. He määräsivät

kansan, joka oli heidän palvelijoinaan, joukkoihin kapteenien ja
vartijain johdolla ja osan panivat he kaivoille ammentamaan vettä ja
lopun etsimään uusia kaivoja. Ja kaikki vesi tuotiin yhteen paikkaan,
jonne kapitalistit rakensivat suuren säiliön sitä varten ja tämä säiliö
kutsuttiin markkinoiksi, sillä sieltä tuli kansa ja kapitalistien
palvelijatkin vettä hakemaan. Kapitalistit sanoivat kansalle:

"'Jokaisesta vesisaavista, jonka te tuotte meille kaataaksemme sen

ammeeseemme, annamme me teille pennin, mutta jokaisesta
vesisaavista, jonka me siitä otamme antaaksemme teidän,
vaimojenne ja lastenne juoda, on teidän annettava meille kaksi
penniä ja ero olkoon meidän voittonamme, koska ellemme tätä
voittoa saisi, me emme ryhtyisi tätä hyväksenne tekemään ja te
kaikki hukkuisitte.'
 "Tämä oli oikein kansan mielestä, sillä he olivat ymmärrykseltään
tylsiä ja he kantoivat vettä ammeeseen useita päiviä ja jokaisesta
vesisaavista, jonka he toivat, kapitalistit antoivat heille aina pennin;
mutta jokaisesta saavista, jonka kapitalistit ottivat säiliöstä
antaakseen sen kansalle, katso! kansa luovutti kapitalisteille kaksi
penniä.

"Ja jonkun ajan kuluttua vesisäiliö, joka oli markkinat, täyttyi

yleensä, kun jokaisesta saavista, jonka kansa siihen kaatoi, se voi
ostaa ainoastaan puolen saavia: Sen vuoksi ylijäämä, joka jokaisesta
saavista jäi, saattoi säiliön tulvilleen, sillä kansaa oli paljon, mutta
kapitalisteja vaan vähän, eivätkä he voineet juoda enemmän kuin
muutkaan. Siitä syystä tuli vesisäiliö lopulta täyteen.

"Ja kun kapitalistit näkivät, että vesi juoksi yli, sanoivat he

kansalle:

"'Ettekö te näe, että vesisäiliö, joka on markkinat, valuu ylitse?

Levätkää sen vuoksi ja olkaa kärsivällisiä, sillä teidän ei tarvitse
tuoda meille enempää vettä, ennenkuin vesisäiliö on tyhjänä.'

"Mutta kun kansa ei enää saanut kapitalisteilta pennejä

tuomastaan vedestä, eivät he voineet ostaa vettä kapitalisteilta, kun
heillä ei ollut mitään millä ostaa. Ja kun kapitalistit näkivät, ettei
heille enää ollut voittoa, kun ei kukaan ostanut heiltä vettä,
huolestuivat he. He lähettivät miehiä kaikille teille ja aroille
huutamaan: 'Jos ken on janoissaan, tulkoon hän vesisäiliöllemme ja
ostakoon meiltä vettä, sillä säiliömme vuotaa yli.' Keskenään he
sanoivat: 'Katso, ajat ovat huonot; meidän täytyy ilmoittaa.'

"Mutta kansa vastasi sanoen: 'Miten voimme me ostaa, ellette

meitä pestaa, sillä miten muuten me voimme saada, jolla
ostaisimme? Pestaa meidät sen vuoksi kuten ennenkin ja me
ostamme kernaasti vettä, sillä kärsimme janoa eikä teidän tarvitse
ilmoitella.' Mutta kapitalistit sanoivat kansalle: 'Pitäisikö meidän
palkata teidät kantamaan vettä, kun vesisäiliö, joka markkinat on, jo
vuotaa ylitse? Ostakaa sen vuoksi ensin vesi ja kun säiliö tyhjä on
ostamisenne kautta, me palkkaamme teidät uudelleen.' Ja niinpä kun
kapitalistit eivät heitä enempää palkanneet vettä tuomaan, ei kansa
voinut ostaa vettä, jonka he ennen tuoneet olivat ja kun taas kansa
ei voinut ostaa vettä, jonka he ennen tuoneet olivat, eivät kapitalistit
enää heitä palkanneet uutta vettä tuomaan. Ja silloin sanottiin
maailmalla: 'Nyt on kireä aika.'

"Ja kansan jano oli suuri, sillä nyt ei ollut, kuten oli ollut heidän
isiensä aikana, jolloin maa oli heille avoinna jokaisen etsiä itselleen
vettä, sillä nyt olivat kapitalistit ottaneet itselleen kaikki kaivot ja
kaikki lähteet ja vesimyllyt ja laivat ja vesisaavit, niin ettei kukaan
voisi saada vettä paitsi vesisäiliöstä joka markkinoina oli. Ja kansa
nurisi kapitalisteja vastaan ja sanoi: 'Katso vesisäiliö juoksee yli ja
me kuolemme janoon. Antakaa sen vuoksi meille vettä, ettemme
hukkuisi.'

"Mutta kapitalistit vastasivat: 'Ei niin. Vesi on meidän. Te ette sitä

saa juoda, ellette osta sitä meiltä penneillä.' Ja he vahvistivat sen
kirouksella, sanoen tapansa mukaan: 'Liike on liikettä.'

"Mutta kapitalistit tulivat levottomiksi, kun kansa ei enää ostanut

vettä, joten heillä ei enää ollut voittoja ja siksi he puhuivat toisilleen
sanoen: 'Näyttää siltä kuin voittomme olisivat lopettaneet uudet
voittomme ja ettemme voittojen vuoksi, joita tehneet olemme, voi
tehdä uusia voittoja. Mistä se johtuu, että voittomme ovat meille
hyödyttömiksi tulleet ja että ne meidät köyhiksi tekevät?
Lähettäkäämme siis tietäjiä kutsumaan, että he meille mahtavat
selittää tämän asian', ja he lähettivät tietäjiä kutsumaan.

"Mutta tietäjät olivat oppineita mustissa konsteissa ja yhtyivät

kapitalisteihin heidän vetensä vuoksi, että he sitä saada voisivat ja
siitä elää, he ja heidän lapsensa. Ja he puhuivat kansalle kapitalistien
puolesta ja olivat heidän lähettiläinään kansalle, sillä he ymmärsivät,
etteivät kapitalistit olleet nopea-ajatuksisia ja valmiita puhumaan.

"Ja kapitalistit vaativat, että he selittäisivät tämän asian heille,

mistä se johtui, ettei kansa ostanut heiltä enempää vettä, vaikka
vesisäiliö tulvillaan oli. Ja toiset tietäjistä vastasivat ja sanoivat: 'Sen
syynä on ylituotanto' ja toiset sanoivat, 'se on liikarunsaudesta;'
mutta molempien sanojen merkitys on sama. Ja toiset sanoivat: 'Ei,
katso, tämä asia johtuu auringonpilkuista.' Ja vielä toiset vastasivat
sanoen: 'Ei se ole ylirunsaudesta eikä auringonpilkuista, kun tämä
paha on kärsittäväksemme tullut, vaan luottamuksen puutteesta.'

"Ja sillä välin kuin tietäjät kiistelivät keskenään, tapansa mukaan

lepäsivät voitonnauttijat ja nukkuivat ja kun he heräsivät, sanoivat
he tietäjille: 'Jo on kylliksi. Te olette puhuneet meille hyvin. Nyt
menkää ja puhukaa yhtä hyvin tälle kansalle, niin että he rauhassa
pysyvät ja antavat meille meidän rauhamme.'

"Mutta tietäjät, joita myös noidiksi jotkut kutsuivat, pelkäsivät

mennä kansan eteen, etteivät kivitetyiksi tulisi, sillä kansa ei heitä
rakastanut. Ja he sanoivat kapitalisteille:

"'Mestarit, meidän ammattimme salaisuus on siinä, että jos kansa

on kylläinen eikä janoa, vaan on rauhallinen, silloin havaitsevat he
puheemme järkevyyden kuten tekin. Mutta jos he ovat janoissaan ja
nälissään, eivät he siinä lohdutusta löydä, vaan pilkkaavat, sillä
näyttää siltä kuin viisautemme olisi kansasta tyhjyyttä, elleivät he ole
ravittuja.' Mutta kapitalistit sanoivat: 'Menkää te vaan. Ettekö te ole
oikeita miehiä olemaan lähettiläinämme?'

"Ja tietäjät menivät kansan luoksi ja selittivät sille ylituotannon

salaisuutta ja miten se johtui, että heidän tuli nääntyä janoon sen
vuoksi että oli liiaksi vettä olemassa ja miten sitä ei voinut olla
kylliksi, koska sitä liiaksi oli. Ja samoin puhuivat he kansalle
auringonpilkuista ja myöskin miten nämät kärsimykset olivat heidän
päällensä tulleet luottamuksen puutteen tähden. Ja kaikki oli niin,
kuten tietäjät sanoneet olivat, sillä kansasta näytti heidän puheensa
tyhjyydeltä. Ja kansa pilkkasi heitä sanoen: 'Menkää ylös, paljaspäät!
Tahdotteko pilkata meitä? Synnyttääkö runsaus puutetta? Eikö
paljosta mitään tule?' Ja he kantoivat kiviä kivittääkseen heidät.

"Ja kun kapitalistit näkivät, että kansa vielä napisi eikä tahtonut
kuunnella tietäjiä ja kun he myöskin pelkäsivät, että kansa voisi tulla
vesisäiliölle ja ottaa vettä väkivoimin, toivat he heille muutamia pyhiä
miehiä (mutta nämät olivat vääriä profeettoja), jotka puhuivat
kansalle, että sen tulee rauhassa pysyä eikä vaivata kapitalisteja sen
vuoksi että he janoissaan olivat. Ja nämät pyhät miehet, jotka olivat
vääriä profeettoja todistivat kansalle, että nämät kärsimyksensä oli
heidän päällensä lähettänyt Jumala heidän sielujensa autuuden
tähden ja että jos kestävät sitä kärsivällisesti eivätkä vettä himoitse
eivätkä kapitalisteja häiritse, tulisi heille käymään, että kun he
kuolleet ovat, he tulevat maahan, jossa ei ole kapitalisteja, mutta
runsaasti vettä. Kuitenkin löytyi myös muutamia oikeitakin Jumalan
profeettoja ja nämät armahtivat kansaa eivätkä ennustaneet
kapitalistien puolesta, vaan pikemmin puhuivat aina heitä vastaan.
 "Kun nyt kapitalistit näkivät, että kansa yhä napisi eikä tahtonut
rauhallisena pysyä tietäjien eikä väärien profeettain sanoista
huolimatta, menivät he itse heidän keskuuteensa ja kastelivat
sormensa vedessä, joka säiliöstä yli juoksi ja pirskottivat vesitippoja
sormistansa kansan joukkoon, joka säiliön ympärillä tunkeili ja
näiden vesitippojen nimenä oli armeliaisuus ja olivat ne tavattoman
katkeria.

"Ja kun kapitalistit yhä näkivät, etteivät tietäjien sanat eikä pyhien
miesten, jotka vääriä profeettoja olivat, eivätkä vesitipat, joita
armeliaisuudeksi kutsuttiin, rauhoittaneet kansaa, vaan pikemmin
sitä kiihottivat ja kokosivat vesisäiliöiden luo ikään kuin he aikoisivat
vettä väkivallalla ottaa, pitivät he yhteisen neuvottelun ja lähettivät
miehiään salaisesti kansan keskuuteen. Ja nämät miehet etsivät
mahtavimmat kansan joukosta ja kaikki, joilla oli sotataitoa ja ottivat
heidät syrjään ja puhuivat voimakkaasti heille sanoen:

"'Katso, miksi ette te yhdistä osaanne kapitalistien kanssa? Jos te

rupeatte heidän miehiksensä ja palvelette heitä kansaa vastaan, ettei
se vesisäiliöön pääse murtautumaan, silloin on teillä oleva
yltäkylläisesti vettä, niin ettette te janoon näänny, te ja teidän
lapsenne.'

"Ja mahtavat miehet ja ne, jotka sodassa taitavia olivat,

kuuntelivat tätä puhetta ja antoivat käännyttää itsensä, sillä jano
heitä vaivasi kovin ja he menivät kapitalistien luo ja tulivat heidän
miehikseen ja keihäät ja miekat annettiin heille käsiin ja he tulivat
kapitalistien puolustajiksi ja he hosuivat kansaa, kun se tunkeili
vesisäiliön luo.

"Ja pitkän ajan kuluttua oli vesi säiliössä alentunut, sillä kapitalistit
tekivät suihkulähteitä ja kalalammikoita sen vedestä ja kylpivät siinä,
he ja heidän vaimonsa ja lapsensa ja tuhlasivat vettä omaksi
huvituksekseen.

"Ja kun kapitalistit näkivät, että vesisäiliö oli tyhjä, sanoivat he:
'huono aika on loppunut', ja he lähettivät kansaa pestaamaan, että
nämät toisivat vettä sen uudelleen täyttääkseen. Ja vedestä, jonka
kansa toi säiliöön, saivat he joka saavista pennin, mutta vedestä,
jonka kapitalistit ottivat säiliöstä kansalle antaakseen he saivat kaksi
penniä, että he voisivat saada itselleen voiton. Ja jonkun ajan
kuluttua säiliö taasen oli tulvillaan kuten ennenkin.

"Ja kun kansa useita kertoja oli täyttänyt säiliön, kunnes se oli
tulvillaan ja nähnyt janoa, kunnes kapitalistit olivat siinä olevan
veden tuhlanneet, sattui, että maassa nousi muutamia miehiä, joita
kutsuttiin agitaattoreiksi, sillä he kiihoittivat kansaa nousemaan
vastustamaan. Ja he puhuivat kansalle kehottaen sitä yhtymään ja
silloin heidän ei tarvitsisi enää kapitalisteja palvella eikä enää veden
puutteessa kärsiä. Ja kapitalistien silmissä olivat nämät agitaattorit
tuhoisia henkilöitä ja he olisivat varmasti ristiinnaulinneet heidät,
mutta eivät uskaltaneet kansan pelvon tähden.

"Ja näiden agitaattorien sanat, mitä he puhuivat kansalle, olivat

tähän malliin:

"'Hullut ihmiset, miten kauan te annatte itseänne valheella pettää

ja uskotte omaksi vahingoksenne sitä, jota ei olemassa ole? Sillä
katsokaa, kaikki nämät asiat, joita teille ovat sanoneet kapitalistit ja
heidän tietäjänsä, ovat viekkaasti keksittyjä valeita. Ja samoin pyhät
miehet, jotka sanovat, että se on Jumalan tahto, että teidän aina
köyhiä ja kurjia ja janoovaisia olla pitäisi, katsokaa! he pilkkaavat
Jumalaa ja ovat valehtelijoita, joita Jumala tulee ankarasti
tuomitsemaan, vaikkakin hän kaikille muille anteeksi antaa. Mistä se