Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at ebookmeta.

com

Snell s Clinical Anatomy by Regions 10th Edition

Lawrence E Wineski Phd

https://ebookmeta.com/product/snell-s-clinical-anatomy-by-
regions-10th-edition-lawrence-e-wineski-phd/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Snell s Clinical Neuroanatomy 8th Edition Ryan

Splittgerber

https://ebookmeta.com/product/snell-s-clinical-neuroanatomy-8th-
edition-ryan-splittgerber/

ebookmeta.com

Lymphomas And Leukemias Cancer Principles Practice Of

Oncology 10th Edition Vincent T Devita Jr Md Theodore S
Lawrence Md Phd Steven A Rosenberg Md Phd
https://ebookmeta.com/product/lymphomas-and-leukemias-cancer-
principles-practice-of-oncology-10th-edition-vincent-t-devita-jr-md-
theodore-s-lawrence-md-phd-steven-a-rosenberg-md-phd/
ebookmeta.com

Methodological Issues and Strategies in Clinical Research

4th Edition Dr Alan E Kazdin Phd Editor

https://ebookmeta.com/product/methodological-issues-and-strategies-in-
clinical-research-4th-edition-dr-alan-e-kazdin-phd-editor/

ebookmeta.com

Recent Advances in Internet of Things and Machine

Learning: Real-World Applications (Intelligent Systems
Reference Library, 215) Valentina E. Balas (Editor)
https://ebookmeta.com/product/recent-advances-in-internet-of-things-
and-machine-learning-real-world-applications-intelligent-systems-
reference-library-215-valentina-e-balas-editor/
ebookmeta.com
Psychology Emotion and Intuition in Work Relationships The
Head Heart and Gut Professional 1st Edition Brown

https://ebookmeta.com/product/psychology-emotion-and-intuition-in-
work-relationships-the-head-heart-and-gut-professional-1st-edition-
brown/
ebookmeta.com

Global Health Essentials 1st Edition Mario C. B.

Raviglione

https://ebookmeta.com/product/global-health-essentials-1st-edition-
mario-c-b-raviglione/

ebookmeta.com

Twelve Dates of Christmas Forever Safe The Twelve Days of

Christmas 1st Edition Brynn Paulin

https://ebookmeta.com/product/twelve-dates-of-christmas-forever-safe-
the-twelve-days-of-christmas-1st-edition-brynn-paulin/

ebookmeta.com

Twilight of the Godlings. The Shadowy Beginnings of

Britain's Supernatural Beings 1st Edition Francis Young

https://ebookmeta.com/product/twilight-of-the-godlings-the-shadowy-
beginnings-of-britains-supernatural-beings-1st-edition-francis-young/

ebookmeta.com

Teaching Probability Jenny Gage

https://ebookmeta.com/product/teaching-probability-jenny-gage/

ebookmeta.com
Challenges Opportunities and Innovations in Social Work
Field Education 1st Edition Ronnie Egan (Editor)

https://ebookmeta.com/product/challenges-opportunities-and-
innovations-in-social-work-field-education-1st-edition-ronnie-egan-
editor/
ebookmeta.com
SNELL'S CLINICAL
ANATOMY
BY REGIONS *

TENTH EDITION

m
ft
a m
f
r
LAWRENCE E. WINESKI

®.Wolters Kluwer
 TENTH
EDITION

Snell’s Clinical Anatomy by Regions

 TENTH
EDITION

Snell’s Clinical Anatomy by Regions

LAWRENCE E. WINESKI, PhD

Professor and Chair
Department of Pathology and Anatomy
Morehouse School of Medicine
Atlanta, Georgia
Senior Acquisitions Editor: Crystal Taylor
Development Editor: Andrea Vosburgh, Kelly Horvath
Editorial Coordinator: Tim Rinehart
Marketing Manager: Michael McMahon
Production Project Manager: Linda Van Pelt
Design Coordinator: Teresa Mallon
Manufacturing Coordinator: Margie Orzech
Prepress Vendor: SPi Global

Tenth edition

Copyright © 2019 Wolters Kluwer

Copyright © 2012, 2008, 2004 Lippincott Williams & Wilkins, a Wolters Kluwer business. All rights
reserved. This book is protected by copyright. No part of this book may be reproduced or transmitted in
any form or by any means, including as photocopies or scanned-in or other electronic copies, or utilized
by any information storage and retrieval system without written permission from the copyright owner,
except for brief quotations embodied in critical articles and reviews. Materials appearing in this book
prepared by individuals as part of their official duties as U.S. government employees are not covered by
the above-mentioned copyright. To request permission, please contact Wolters Kluwer at Two
Commerce Square, 2001 Market Street, Philadelphia, PA 19103, via email at permissions@lww.com, or
via our website at lww.com (products and services).

987654321

Printed in China

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Wineski, Lawrence E., author. | Preceded by (work): Snell, Richard S. Clinical anatomy by
regions.
Title: Snell's clinical anatomy by regions / Lawrence E. Wineski.
Other titles: Clinical anatomy by regions
Description: 10th edition. | Philadelphia : Wolters Kluwer, [2019] | Includes index. | Preceded by Clinical
anatomy by regions / Richard S. Snell. 9th ed. c2012.
Identifiers: LCCN 2018041628 | ISBN 9781496345646 (paperback)
Subjects: | MESH: Body Regions—anatomy & histology | Anatomy, Regional
Classification: LCC QM23.2 | NLM QS 4 | DDC 612—dc23 LC record available at
https://lccn.loc.gov/2018041628

This work is provided “as is,” and the publisher disclaims any and all warranties, express or implied,
including any warranties as to accuracy, comprehensiveness, or currency of the content of this work.

This work is no substitute for individual patient assessment based upon healthcare professionals’
examination of each patient and consideration of, among other things, age, weight, gender, current or
prior medical conditions, medication history, laboratory data and other factors unique to the patient. The
publisher does not provide medical advice or guidance and this work is merely a reference tool.
Healthcare professionals, and not the publisher, are solely responsible for the use of this work including
all medical judgments and for any resulting diagnosis and treatments.

Given continuous, rapid advances in medical science and health information, independent professional
verification of medical diagnoses, indications, appropriate pharmaceutical selections and dosages, and
treatment options should be made and healthcare professionals should consult a variety of sources.
When prescribing medication, healthcare professionals are advised to consult the product information
sheet (the manufacturer’s package insert) accompanying each drug to verify, among other things,
conditions of use, warnings and side effects and identify any changes in dosage schedule or
contraindications, particularly if the medication to be administered is new, infrequently used or has a
narrow therapeutic range. To the maximum extent permitted under applicable law, no responsibility is
assumed by the publisher for any injury and/or damage to persons or property, as a matter of products
liability, negligence law or otherwise, or from any reference to or use by any person of this work.

shop.lww.com
 To Karen
For your understanding, extraordinary patience, and
unconditional support.

To Anatomical Donors
With the deepest appreciation to our essential teachers for your
remarkable gifts.
In Memoriam

Richard S. Snell, MRCS, LRCP, MB, MD, PhD

1925–2015
Clinical Anatomy by Regions
Clinical Anatomy by Systems
Clinical Neuroanatomy
Clinical Embryology for Medical Students
Preface

It is my great honor to continue the work of Dr. Richard S. Snell in this new
edition of his text. I have always admired this book, having used earlier
editions as a student and as an instructor, and I appreciated the opportunity to
contribute in a small way to the ninth edition. I hope this 10th edition meets
Dr. Snell’s high standards and will continue his legacy of scholarship and
clinical relevance in teaching.
This book provides health science students a review of basic anatomy in
a strong clinical context. It includes the following changes:

1. The order of chapters is modified and now follows a standard medical

school dissection sequence.
2. The progression of topics in each chapter is revised, beginning with
foundational material and building to more complex relations.
3. Each chapter begins with a list of Learning Objectives and concludes
with a set of Key Concepts. The Learning Objectives introduce the
primary topics in the chapter, i.e., the anatomy most important to learn
and understand. The Key Concepts summarize the critical points of
anatomy covered in that chapter.
4. The text is largely reworked throughout and includes new material and
updated terminology. New tables provide succinct summaries of
information.
5. New and/or updated illustrations better demonstrate points of anatomy,
especially surface anatomy.

Each chapter follows a similar format. This makes it easier to locate material
and facilitates moving from one part of the book to another. Each chapter
centers on the following categories:

1. Clinical Example: A short case report that dramatizes the relevance of

anatomy in medicine introduces the chapter.
 2. Learning Objectives: As described above, this section focuses the
student on the primary anatomy that is most important to learn and
understand.
3. Basic Clinical Anatomy: The bulk of the chapter provides basic
information on gross anatomic structures of clinical importance.
Clinical and Embryology Notes supplement the core text, indicate
clinical applications, and explain adult morphology and major
congenital malformations.
4. Radiographic Anatomy: Each chapter includes numerous standard
medical images (e.g., radiographs, CT scans, MRI studies, and
sonograms) to demonstrate normal anatomy in the manner most often
observed by clinicians. Labeled photographs of cross-sectional anatomy
stimulate students to think in terms of three-dimensional anatomy, which
is so important in the interpretation of imaging studies.
5. Surface Anatomy: This section outlines surface landmarks and
palpation points of important anatomic structures fundamental to a
thorough physical examination.
6. Key Concepts: This closing part of the chapter summarizes the major
points of anatomy discussed in the chapter to reinforce the topics
covered.
7. Review Questions: A collection of review questions is available online
at www.thePoint.lww.com. The purpose of these questions is threefold:
to focus attention on areas of importance, to enable students to assess
their areas of strength and weakness, and to provide a form of self-
evaluation for questions asked under examination conditions. The
questions are in National Board format and center around a clinical
problem that requires an anatomic answer.

As with previous editions, the book is heavily illustrated. Most figures have
been kept simple in order to convey the fundamental floor plans that underlie
the organization of body regions. Illustrations summarizing the nerve and
blood supply of regions have been retained, as have overviews of the
distribution of cranial nerves.
L.E.W.
Acknowledgments

I thank my teachers and colleagues who have contributed directly and

indirectly to the development and completion of this book, whether they are
aware of their contributions or not. I very much appreciate the time, input,
mentoring, and general support and encouragement of the following
individuals.
Dr. Robert I. Bowman (deceased), Department of Biology, San Francisco
State University, San Francisco, California
Dr. James F. Densler, Adjunct Professor, Department of Surgery,
Morehouse School of Medicine, Atlanta, Georgia
Dr. Martha L. Elks, Professor and Associate Dean for Medical
Education, Morehouse School of Medicine, Atlanta, Georgia
Dr. Noelle Granger, Professor Emeritus, Department of Cell and
Developmental Biology, University of North Carolina School of Medicine,
Chapel Hill, North Carolina
Dr. Joseph G. Hall (deceased), Department of Biology, San Francisco
State University, San Francisco, California
Dr. Susan W. Herring, Professor, Department of Orthodontics, University
of Washington, Seattle, Washington
Dr. Herbert C. Jones, Adjunct Professor, Department of Pathology and
Anatomy, Morehouse School of Medicine, Atlanta, Georgia
Dr. James A. McCoy, Professor, Department of Medical Education,
Morehouse School of Medicine, Atlanta, Georgia
Dr. Allan Muth (retired), Truckee, California
Dr. Douglas F. Paulsen, Professor, Department of Pathology and
Anatomy, Morehouse School of Medicine, Atlanta, Georgia
Dr. Lawrence W. Swan (deceased), Department of Biology, San
Francisco State University, San Francisco, California
 I am most grateful to Dr. H. Wayne Lambert (Professor of Neurobiology
and Anatomy, West Virginia University School of Medicine) for his extensive
contributions to the Review Questions and many helpful and insightful
discussions on points of anatomy.
Finally, I wish to express my deep gratitude to the staff of Wolters
Kluwer for their great help and support in the preparation of this new edition.
My special thanks to Crystal Taylor (Senior Acquisitions Editor) for the
opportunity of authorship and the freedom to revise as I felt was appropriate,
to Kelly Horvath (freelance Development Editor) for exceptional editing,
and to Tim Rinehart (Editorial Coordinator) and Andrea Vosburgh
(Development Editor) for steering this project to completion. I also thank Jen
Clements for revisions to the artwork.
Contents

CHAPTER 1 Introduction
CHAPTER 2 The Back
CHAPTER 3 Upper Limb
CHAPTER 4 Thorax, Part I: Thoracic Wall
CHAPTER 5 Thorax, Part II: Thoracic Cavity
CHAPTER 6 Abdomen, Part I: Abdominal Wall
CHAPTER 7 Abdomen, Part II: Abdominal Cavity
CHAPTER 8 Pelvis, Part I: Pelvic Walls
CHAPTER 9 Pelvis, Part II: Pelvic Cavity
CHAPTER 10 Perineum
CHAPTER 11 Lower Limb
CHAPTER 12 Head and Neck

Index
 1 Introduction

For additional ancillary materials related to this chapter,

please visit thePoint.

A 65-year-old man was admitted to the emergency department complaining

of the sudden onset of a severe crushing pain over the front of his chest
spreading down his left arm and up into his neck and jaw. On questioning,
he said that he had had several attacks of pain before and that they had
always occurred when he was climbing stairs or digging in the garden.
Previously, he found that the discomfort disappeared with rest after about 5
minutes. However, on this occasion, the pain was more severe and had
occurred spontaneously while he was sitting in a chair. Additionally, the
pain had not abated.
The initial episodes of pain were angina, a form of cardiac pain that
occurs on exertion and disappears on rest. Insufficient blood flow to the
cardiac muscle from narrowing of the coronary arteries causes the angina.
The patient has now experienced myocardial infarction, in which the
coronary blood flow is suddenly reduced or stopped, and the cardiac
muscle degenerates or dies. Because myocardial infarction is the major
cause of death in industrialized nations, knowledge of the blood supply to
the heart and the arrangement of the coronary arteries is of paramount
importance in making the diagnosis and treating this patient.
CHAPTER OUTLINE
General Orientation
Anatomic Terminology
Basic Anatomy
Skin
Fascia
Bone
Cartilage
Joints
Ligaments
Bursae and Synovial Sheaths
Muscle
Nervous System
Blood Vessels
Lymphatic System
Mucous and Serous Membranes
Effects of Sex, Age, and Race on Structure
Medical Imaging
Conventional Radiography (X-Rays)
Computed Tomography
Magnetic Resonance Imaging
Ultrasonography
Nuclear Medicine Imaging

LEARNING OBJECTIVES
The purpose of this chapter is to introduce the primary terminology used in
describing the position and movement of the human body, some of the basic
structures that compose the body (e.g., skin, fascia, muscles, bones), and the
principles of medical imaging.

1. Define the anatomical position, the major planes of section, and the
primary terms of direction used in anatomic descriptions.
2. Define the primary movements utilized in anatomic descriptions.
3. Identify the components of the skin and its appendages.
4. Identify the types and distributions of the fasciae of the body.
5. Identify the main structural features of bone. Describe the classification
systems by which bones are organized. Describe the developmental
processes by which bones are formed.
6. Identify the major forms of cartilage and the locations where each form
is generally found.
7. Identify the major categories of joints and the structures that
characterize each type of joint. Provide examples of each type of joint.
Identify the structures responsible for maintaining the stability of
joints.
8. Define and differentiate a bursa versus a synovial sheath.
9. Identify the three types of muscle and describe the basic structure of
each type. Define the terms used to describe the actions of skeletal
muscles. Describe the pattern of innervation of skeletal muscle.
Describe the parameters used in naming skeletal muscles.
10. Identify the major subdivisions of the nervous system. Describe the
components of a typical spinal nerve. Trace the distribution of a
typical spinal nerve.
11. Describe the general organization of the autonomic nervous system.
Differentiate between sympathetic and parasympathetic components
and pathways, and preganglionic and postganglionic elements.
12. Define a dermatome. Contrast this with the cutaneous territory of a
peripheral nerve.
13. Identify the main types of blood vessels and their functional roles in
transporting blood.
14. Identify the components of the lymphatic system. Trace the major
routes of lymph drainage in the body.
15. Identify and differentiate mucous and serous membranes.
16. Describe the general sex-, age-, and race-related differences in
anatomic form.
17. Describe the major steps in development of the embryo. Differentiate
ectoderm, endoderm, and mesoderm, and identify the main derivatives
of each.
18. Identify the primary forms of medical imaging and the characteristics
of images formed by each technique.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Nyt meni hän pojan luokse ja pyysi häntä soittamaansen..

— Onko totta, että olet oppinut sen vuorenhaltialta?

Sjur katsoi häneen mitä rehellisimmällä katseella, kertoessaan

vuorenhaltiasta, joka asui täällä nummella, ja kuinka hän itse aivan
selvästi oli nähnyt hänen istuvan kannolla ja puhaltavan koko
sävelmän. Vasta kun hän tuli aivan lähelle, katosi vuorenhaltia — —
—

Sitten meni Sjur kotiin ja opetteli puhaltamaan sen omalla pillillään.

—

— — — Oli myöskin aivan varmaa, että kerran oli Thor

Andrastsæter yllättänyt tuollaisen vuorenhaltian, kun tämä oli
varastamassa häneltä heiniä. Mutta Thor, joka oli ymmärtäväinen ja
käytännöllinen mies, ajatteli: »Tästä täytyy tulla loppu!» Ja niin otti
hän häneltä heinät pois. Mutta noustessaan levolta seuraavana
aamuna ontui hän niin pahoin että tuskin voi käydä. Vuoren haltia oli
kostanut hänelle. — — —

Ja jos ken käyskenteli nummella auringonlaskun jälkeen, oli

helppo erottaa vuoresta laulua, — tai jos ken rohkeni mennä sinne
keskiyön jälkeen, silloin kohosi vuoresta liekkejä, ja vihreitä
valopilkkuja näkyi jokaisen kannon yläpuolella, jossa sellaista väkeä
asui. —

Mutta nyt tahtoi Sjur puolestansa kuulla jotain buurisodasta ja

kuinka kauan Herra oli määrännyt että sen piti kestää.

Sitten hän tahtoi tietää, miksi kuninkaita ja presidenttejä

murhattiin, ja mitä tiede oli, ja voisivatko ihmiset koskaan päästä
kuuhun, ja miksi kukaan ei enää elänyt 900 vuoden vanhaksi, kuten
Metusalemin aikoina. Monta muutakin seikkaa olisi Sjur halunnut
tietää — ja vuohet, jotka ovat uteliaimpia kaikista eläimistä, tulivat
myöskin lähemmäksi, mutta toiset elukat kävivät rauhallisesti
kauempana laitumella.

Mutta Sjur poikanen ei voinut saada oikein tarkkoja tietoja. Hän tuli
yhä lujemmin vakuutetuksi siitä, että kaupunkilaisilla ei ollut paljon
järkeä.

Oli oikeastaan eduksi rouva Thammersille, kun eläimet

vetääntyivät kauemmaksi, ja Sjurin täytyi seurata. Hän jäi
paikoilleen. Millainen lepo olikaan tuo, kun ei tarvinnut ajatella
kerrassaan mitään!

Katsella vain kaikkia hyönteisiä, jotka ryömiskelivät maassa, — ja

kaikkia kukkia ja lehtiä; kullakin oli omat tehtävänsä, kaikilla oli
eläminen työnä.

Niinpä hänelläkin. Hänestä oli, kuin olisi hän vasta täällä nummella
alkanut sitä tehdä.

Hän ihmetteli että ihmiset voivat niin kiusata itseänsä kuin hän oli
tehnyt. Paistoihan Luojan päivä!

Ja täällä… mikä rauha! Se virtaili hiljaa yli pitkäin hiljaisten

harjojen, ilman vienojen aaltojen tuomana, hienoin, kultaisin sätein.
———

Hän ei käsittänyt, minne aika meni… nyt punoitti taivaanranta, ja

vuoren harja vaipui jo illan pimeään. —
 Kuului vienoa, pitkäveteistä suhinaa. Metsän hiljaisuus ympäröi
häntä.

Syvällinen, synkkä, pyhä tunnelma vallitsi… Saiko hän salaista

apua, sisäistä voimaa tuolta hiljaiselta Jumalalta, joka käyskenteli
täällä puiden keskitse… vai pulppusiko se esiin hänen oman
sielunsa syvyydestä! —

— — — Hän muisti jotain, jonka kerran oli lukenut. Pyhästä

Fransiskosta se oli. Kun hän kylmänä talviyönä oli ulkona
parannusta tekemässä ja taisteli synnillistä alakuloisuuttaan vastaan,
pyrkien voittamaan kielletyn ikävänsä maailmaan… silloin putkahti
ruusuja esiin orjantappuroista, joilla hän ruoski itseänsä. Ja hänen
vaatteensa muuttuivat ja kävivät hohtaviksi kuin ympäröivä lumi. —
——

— — — Pyhä Fransisko, kun tulit taivaaseesi, etkö silloin saanut

tietää, että oli erehdys tuo, ettei maailma kuulunut sinulle?

— — — Kuinka taitavia ihmiset olivatkaan pettämään itsensä!…

suurimmat kuten heikoimmat ja pienimmätkin.

Tulisiko elämäntaistelu aina pysymään yhtä vaikeana?

Muutoin ei hän nyt välittänyt huolehtia kenenkään puolesta.

Eläväin ihmisten hätä ei koskenut häntä enemmän kuin pyhän
Fransiskon väärinkäsitys. Hän tunsi itsensä kylmäksi ja kovaksi. Se
teki hänelle hyvää. Hänestä oli kuin olisi hän ollut kauan sairaana ja
nyt vihdoinkin saanut terveytensä takaisin.

Nyt piti hänen vain varoa, ettei sairastuisi uudelleen.

*****
 Hän näki Samuel Sternin tulevan.

Hän oli tuskin nähnyt häntä viimeisenä kahdeksana päivänä ja hän

oli siitä kiitollinen. Hän oli aina kiitollisin niille, joita vähiten näki.

Hän tervehti ja aikoi lähteä tiehensä, mutta ei tehnyt sitä

kumminkaan.

Samuel Sternissä oli jotain, joka saattoi ihmiset ehdottomasti

noudattamaan hänen tahtoansa, ilman että hän sanoi sanaakaan. Ja
nyt hän tahtoi, että Thora Thammers ei lähtisi.

Hän istuutui kivelle Thoraa vastapäätä.

Thora ajatteli: — Samapa se! Minulla ei ole mitään sanottavaa

hänelle.
En antaudu keskusteluun.

— Te istutte täällä keskellä nummen ihanuutta, sanoi Samuel

Stern hymyillen. — Te kuulutte muuttolintuihin. Teitä ei koskaan
tapaa samassa paikassa, missä teidät on nähnyt edellisellä kerralla!

Thora muutti istumaan hiukan kauemmaksi. Tuossa sointuisassa

äänessä oli jotain, joka haavoitti häntä kuin miekka, — mutta se
johtui tietysti vain siitä että hänellä oli niin perin herkkä tunne ääniin
nähden, eikä mistään muusta.

Samuel Stern hymyili jälleen. — Anteeksi, en kuullut mitä

sanoitte… Niin, kun te istutte noin äänetönnä, on aivan kuin te
sanoisitte jotain. Ja itse asiassa onkin niin… oikeastaan te silloin
sanotte enemmän kuin puhuessanne!

— Niin, tiedän kyllä että olen ikävä ihminen.

 — Joka tapauksessa teitä kaivataan tuolla alhaalla… Tiedättehän
että ihmiset panevat enin arvoa sille, jota heillä ei ole… Kun olette
siellä, niin he tosin kyllä katsovat, että te olette ikävä. Mutta kun te
ette ole siellä, niin teitä kysellään… Teidät huomaa parhaiten, kun te
ette ole saapuvilla, — se on maailman viisautta.

Thora Thammers ei vastannut. Miksikähän tuo kevyt, leikillinen

seurustelutapa oli hänelle niin perin vastenmielinen? Eikös ollut
hyvä, että ihmiset olivat iloisia?

— — — Samuel Stern muuttautui hiukan lähemmäksi. Hänen

äänensä sai uuden, syvemmän soinnun.

— Viime kesänä oli äitini täällä. — — — Hän ei myöskään

puhunut monen kanssa… minun tähteni. Minä en suonut sitä
kenellekään!

Thora Thammers kumartui maahan ja otti muutamia ruohonkorsia.

Hän tunsi joutuvansa liikutuksen valtaan.

— Äitinnekö? sanoi hän hiljaa.

— Niin, minulla on äiti!

Thora katsoi toisaanne. Hän ei uskaltanut puhua hänen kanssaan

hänen äidistänsä — — — ei, heidän täytyi puhua jostakin muusta.

Ja sitten hän ei keksinyt mitään muuta, vaan kysyi Samuel

Sterniltä miksi hän käyskenteli niin paljon nummella. Hän ajatteli ettei
se olisi hänen makunsa mukaista.
 Samuel Stern nauroi hiukan. — Miksikä minä käyskentelen omalla
nummellani? Minä olen nummen herra, ja kaikki sen ihanuudet
kuuluvat minulle — varsinkin öiseen aikaan. Silloin niinä kummittelen
täällä… nimittäin minun muinoinen »minäni». Oikeastaan
kokoontuvat tänne kaikki minun kuolleet minuuteni.

Hänen äänensä oli jälleen muuttunut. Thora loi häneen katseen.

— Niin, minusta on käytännöllisintä osoittaa kunnioitusta

olentonsa kaikille eri puolille… Päivällä minä käyskentelen tuolla
alhaalla Egyptin höyryävien lihapatojen keskellä, otan eteeni joka
lajia ja olen kokonaan oma itseni. Yöllä tulen tänne vetelehtimään,
olen aivan toisenlainen, mutta silloinkin oma itseni.

Thoran kasvot kuvastivat jälleen liikutusta.

— Tekö sitten aina tulette — — —

— Niin, juuri minä tulen aina kävellen päivänkoitteessa… olen

muutamia kertoja nähnyt teidän seisovan akkunassa… minä kuljen
täällä kulkemistani ja katson luvattuun maahan.

— Luvattuun maahan! toisti Thora hiljaa. — Siitä minä olen kerran

uneksinut.

— Mutta minä olen nähnyt sen — sillä, katsokaas, niin minä

nimitän näköalaa täältä itsekseni kaikessa hiljaisuudessa. Ja uskon
sen vain teille näin kahden kesken. Älkää kertoko siitä!

Hänen täytyi katsoa Thoraan, joka istui katkera tuskan piirre suun
ympärillä ja suurissa, hiljaisissa silmissä.
 Sitten hän jatkoi: — Niin olen sitä nimittänyt viime kesästä saakka,
jolloin äitini oli täällä… Eräänä iltana hän istui katsoen tuota
näköalaa. Hänen oli vaikea käydä, mutta kerran hän oli tullut tänne
ylös… Se oli suuri voitto meidän kummankin mielestä… Silloin hän
kääntyi minua kohden, ja minä näin hänen katseessansa valtavan
ikävöimisen, jonka olin nähnyt siinä muutamia kertoja ennen.

— »Se on kaunista!» sanoi hän. »Ei teille muille, vaan minulle tuo
loistava, saavuttamaton maa tuolla ylhäällä on kuin kuva kaikesta
mitä olen ikävöinyt! Se on kuin luvattu maa, johon minun ei koskaan
pitänyt tulla.» —

— »Mutta olen saanut nähdä sen», sanoi hän hymyillen. »Ja olen
nähnyt muiden menevän sinne, ja olen uneksinut että monet
saavuttaisivat sen! Siinä olen löytänyt onneni.» — — —

— Ja hän katsoi minuun. »Toivon sinulle, poikani, että sinä sen

saavutat. Muista, että sinun tulee päästä kauemmaksi kuin minä.»

— Silloin polvistuin hänen eteensä. Niin, laskeuduin polvilleni

rakkaan äitini eteen ja katsoin hänen loistaviin, sinisiin silmiinsä,
joiden katse oli niin kaihoisa, mutta samalla niin uljas ja valtava. Ja
minä kysyin: »Voitko sanoa, äiti, miksi Herra ei ottanut Moosesta ja
kantanut häntä kotkan siivin luvattuun maahan… Kotkan tavoin olisi
hän levittänyt siipensä ja kantanut hänet selässänsä… Sillä
raamatussa sanotaan että Mooses oli suuri Herran edessä ja hyvin
lempeä, lempeämpi kuin muut ihmiset maan päällä. Ja voitko sanoa,
äiti, miksi hän ei avannut sitä maata sinulle? Sillä sinä olet myöskin
suuri kuten Mooses ja lempeämpi kuin kukaan, jonka tunnen.»

— Silloin äitini nauroi minulle. Hän nauraa aina, kun sanon jotain
sellaista, mutta minä tiedän, että se on totta!
 — Tänä vuonna hän ei tule tänne. Mutta olen antanut tuolle
pienelle talolle, jossa me asuimme ja jossa minä asun yksin tänä
vuonna, nimen, joka muistuttaa hänen olostansa täällä. Nimitän sitä
Abarrimin vuoreksi, vuoreksi, joka on itäänpäin. — Sieltä voin nähdä
luvattuun maahan!

— — — Toiset menevät sinne. Mutta minä en enää sitä tee.

Minusta on parempi vain katsoa sinne. — — —

— Katsokaa, nyt olen kertonut teille hiukan äidistäni. En

kenellekään muulle kerro sellaista.

Äkkiä hän jatkoi leikillisesti: — Niin, tehän tiedätte että teitä

pidetään jalona ihmisenä!

Thora Thammers oli istunut kuunnellen, — nyt valahti kalpeus

hänen kasvoillensa.

Tuollaisena, kuin tuo mies nyt seisoi hänen edessänsä, — — —

ääni tuolla tavoin soinnahtelevana… Hän sulki silmänsä — tuo oli
kuin muisto siitä, joka oli kuollutta ja unohdettua! — — —

Hänen muuttunut äänensä teki Thoraan tuskallisen vaikutuksen.

Hän ei voinut seurata hänen mielialojensa vaihtelua; hän hermostui,
kuin olisi ottanut hänen pilansa todeksi:

— Sitä älköön kukaan luulko minusta. Mitä syytä olisi luulla minua
jaloksi?

Samuel Stern nauroi. — Niin, olen aivan yhtä mieltä kanssanne

että teillä on laillinen oikeus päästä vapaaksi tuosta syytöksestä. —
— — Tunnetteko te minun vaimoni? Hänen mielestänsä ihmisillä
aina on niin paljon virheitä.
 Thora ei vastannut heti. Hänestä tuntui joka tapauksessa
rauhoittavalta, että hän voi näin tyynesti istua ja keskustella tuon
miehen kanssa. Oli, kuin olisi hän oppinut tuntemaan hänet
uudelleen. Ja vaimostansa hän halusi — keskustella? Miksikä ei!

Melkein uteliaasti hän kääntyi jälleen hänen puoleensa.

— Sehän on hauskaa, että teillä on rouvanne mukana täällä.

— Niin, on kyllä — — — Hän huolehtii hartaasti minun virheistäni

ja harhaluuloistani. Sehän on ihmiselle hyödyksi. Mutta itse
puolestani käsitän asian tyynemmin, — sillä mikä onkaan ihminen,
että hän voisi syyttää itseänsä, sanoo tuo oiva mies Goethe, — — —
ja että avioliitto voi olla hiukan epämukavaa, se on keksitty ennen
meidän aikaamme!

— — — Me olemme muutoin varsin järkevä aviopari. Me emme

puhele paljon keskenämme. Meillä on nimittäin se ominaisuus, että
puheet loitontavat meidät toisistamme. Vaimoni ei koskaan vastaa
siihen mitä minä sanon, vaan siihen mitä hän luulee minun sanovan.
Ja hän lähtee kernaasti siitä edellytyksestä, että ihmiset puhuvat
hullutuksia.

Thora Thammers katsoi häneen pitkään.

Miksi kertoi tuo mies hänelle tätä kaikkea? Hänhän oli yhä vielä
kyllin typerä käsittääksensä kaikki vakavalta kannalta. Itse ei Samuel
Stern nähtävästi välittänyt siitä vähääkään, — se oli hänestä vain
hullunkurista. Mutta kumminkin tämä puhe saattoi Thoran hämilleen.

— Minusta teidän rouvanne on hyvin miellyttävän näköinen, sanoi

hän, sanoaksensa jotakin.
 — Onpa tietenkin. Hänellä on tuollaiset silmät, jotka loistavat
pimeässä, ja sitten hänellä on samettiset kädet ja jotain, jota minun
on tapanani nimittää hänen »samettivihaksensa». Teille tuottaisi
huvia tutustua häneen.

— Varmaankaan te ette koskaan laske mitään sydämellenne.

— Mitä se hyödyttäisi? Mehän olemme saaneet kaikkein

korkeimman käskyn antaa jokaisen päivän tyytyä omaan vaivaansa.

Thora käännähti äkkiä häneen päin.

» — Ja kuinka te menettelette kaiken muun suhteen?

— Minkä muun?

— Kaiken entisen suhteen!

— Niin, tuo siunattu entisyys, jota ihmiset kasaavat varastoihin.

Erittäinkin naiset — he ovat vallan kauheita pyrkiessään
kuljettamaan mukanansa enemmän kuin jaksavat kantaa! — — —
Mitä hyödyttää kaikki tuo ikävä painolasti? — — — Ennen muinoin
oli virta, johon kaikki tuollainen heitettiin, — voineehan vielä nytkin —
tehdä niin!

Hän silmäili Thoraa sivulta omituisella katseella.

Thora nousi.

— Minä lähden kotiin. En minä ymmärrä, mitä te tarkoitatte!

— Kiitän teitä, hyvä rouva, teidän enkelimäisestä

kärsivällisyydestänne. Te olette mielestäni varsin järkevä. Älkäämme
puhuko toistemme kanssa liian usein ja liian kauan. Pysykäämme
ystävinä!

— Pysykäämme, te sanoitte?

— Niin, ettekö te tiedä että hyvien ystävien voi käydä niinkin,

etteivät he enää voi sietää toisiansa. Se tapahtuu siksi että he ovat
liiaksi kuluttaneet toisiansa, ovat kuluttaneet pois toisistansa kiillon ja
koristeet, niin että ainoastaan kulmikkaisuudet ovat jäljellä, ja ne
voivat helposti loukata.

Thora loittoni muutaman askeleen. Sitten hän kääntyi takaisin.

— Olla teidän ystävänne? Sellaiseen uhkayritykseen älköön

ryhtykö kukaan, jolla on taipumusta koota painolastia!

Samuel Stern meni häntä lähemmäksi ja pysähtyi.

— Kuinka teidän laitanne on? Teidän olennossanne on jotain

valkoista… kuin olisitte te unohtanut jotain — — kaiken sen ajan,
jonka olette elänyt… Tiedättäkö mitä tuo vanha pappi sanoi ensi
iltana, kun te tulitte sisään? Keskeyttäen tupakanpolttonsa hän jäi
katsomaan teihin huolestuneena. »Du armes Kind, was hat man dir
gethan?» hän lausui. Sitten poltteli hän rauhallisesti edelleen. Silloin
katsoin minäkin teihin — kaikki katsoivat teihin.

Thora katsoi häneen hetkisen hämillään, ihmetellen.

Oliko kaikki, kaikki unohdettua? Tai eikö ollut koskaan ollutkaan

mitään? Oliko kaikki vain pahaa unta, jota hän kerran oli uneksinut?

Hän nauroi.
 — Ihmeellinen pappi — eikö totta?… Minne te nyt menette? Täällä
on vielä auringon hehku jäljellä, mutta tuonne kauas on yö jo tullut!
Aiotteko sinne?

— Kyllä, siellä saan kuulla suuren Panin nukkuvan

— — — Kun kaikki kristitty kansa on mennyt levolle, silloin tulee

täällä niin hauskaa — — — jos onni on suotuisa, voin kuulla
vuorenhaltiattaren ja hänen neitostensa »wandeln und singen und
tanzen einen Traum» — — — Ikävät ihmiset tosin väittävät että se
on vain vesi, joka tipahtelee tuolla vuoressa.

Hän otti sauramonkukan napinlävestänsä.

— Te saatte minun valkoisen kukkani! Se on valkoisin kukka maan

päällä — ensimäinen, joka lupasi ettei tekisi Balderille mitään pahaa.

— Ei, ei! sanoi Thora nopeasti. — Älkää antako minulle valkoista

kukkaa, ei se sovi minulle. Valkoinen ei ole minun värini. — Hyvää
yötä!

Hän nyökkäsi ja läksi nopeasti kulkemaan kotiin päin.

Ei koskaan vielä hän ollut tuntenut itseänsä niin kömpelöksi ja

typeräksi. Hänellä oli nyt sama tunne kuin niin usein Arvidiin ja
järkeviin lapsiinsa nähden. Kuinka kevyesti ihmiset kestivätkään
kaiken!

Ei, hänen ei tarvinnut pelätä puhella tämän miehen kanssa.

Hän itsehän oli vanha ihminen!

 Ja entä Samuel Stern? Kenties ei hän ollut koskaan
tarkoittanutkaan millään mitään.

Ensi kerran tuli nyt tämä ajatus hänen mieleensä.

Oli vaikea oppia elämää ymmärtämään.

Nyt koettaisi hänkin ottaa sen kevyeltä kannalta, kuten Arvid ja

kaikki muut — ja kuten tuo mies, jolla oli ihana lahja voida unohtaa
toisesta päivästä toiseen.

8.

Oli loistavan kirkas päivä.

Heti aamiaisen jälkeen oli Thora Thammers mennyt nummelle

töineen ja kirjoineen.

Oli ehditty elokuuhun. Muutaman päivän jälkeen oli hänen

matkustettava kotiin. Hän karttoi ajatella sitä.

Olihan hänellä käytettävänään kokonainen pitkä

auringonpaisteinen päivä.

Kuinka aurinko paistoikaan! Sen säteet muodostivat kuin

kultavirran. Hänestä oli kuin kuulisi hän niiden tulevan hiljaa suhisten
kultaloisteessaan — ja joka suunnalla ympäröi häntä nummi
vienoine äänineen ja viehkeine väreineen. Eikö tuuli saapunutkaan
tänään? Hän oli tottunut istumaan kuunnellen eikö se tulisi — tai
tapahtuisiko jotain muuta.
 Alhaalla seurusteluhuoneessa istui hän usein niin hajamielisenä,
ettei voinut kuulla mitä siellä puhuttiin. Täällä ylhäällä oli hän oppinut
erottamaan kaikki nuo hiljaiset äänet, joita tuskin voi kuulla.

Nyt tuli suhahdus järveltä ja joen uneksiva kuiskaus — — —

Ja nyt — nyt tuli tuuli kumminkin lopuksi tänäänkin. Hän kuuli sen
syvän, aaltoilevan hengityksen. Nyt se oli täällä!

Sen kohina oli kuin mahtavan, monikielisen soittimen laulua. Oli

kuin se olisi tuonut mukanansa säveleitä koko maailmasta — — —

Kylmä, kostea kuono kosketti hänen korvaansa — sillä he kaksi

olivat ystävykset.

Se oli nimittäin Donna, Samuel Sternin nuori jäniskoira. Se pani

sileän päänsä aivan hänen päänsä viereen ja katsoi häneen. Silmien
lempeässä katseessa oli jotain itsetiedotonta, vielä uinailevaa.

Tuolla tuli myöskin Samuel Stern — sen tiesi hän entuudestaan.

Thora ei ollut puhunut hänen kanssaan muutamaan päivään. Oli
sattunut niin, vaikka Thora ei enää vältellyt häntä. Hän tuli heti
Thoran luo ja kävi istumaan.

— Kuinka voitte? kysyi Thora hymyillen.

— Taivas kuvastuu sielussani kuin rakastetun tytön olento.

— Te ette ole mikään Goethen jumaloija, sen kuulee teidän

sitaateistanne.

— On viehättävä ilma! — sellainen päivä, jonka Jumala luo

pyhillensä, vaan josta syntiset nauttivat!
 — Syytetäänkö meitä syntisraukkoja nyt päivänpaisteenkin
varastamisesta!

— Niin, te vietätte liian paljon aikaa täällä nummella, hyvä

rouva!… Teillä on todellinen taito istua aivan hiljaa, — te näytätte
sibyllalta, joka istuu tarkaten maailman suonentykintää ja kirjoittaa
viisautensa lehdille — tuulen vietäväksi! — — — Ja te olette täysin
vieras kaikelle, mikä koskee meitä muita. Miksi te ette tullut eilen
jäähyväisiltamaan?

Thora nauroi. — Kun olin pieni ja kotona odotettiin vieraita, olin

minä kovin kärsimätön. Muistan että kerran seisoin jossakin
nurkassa ja rukoilin Jumalaa, että vieraat tulisivat. — Nyt minä
mieluummin kartan ihmisiä.

Hän nauroi jälleen. Hän oli hyvällä tuulella. Hänen naurunsa oli
vienoa, hiljaista ja pehmoista, — se ikäänkuin häipyi kukkasten
sekaan.

— Onko tapahtunut jotain uutta? kysyi hän sitten.

— On paljonkin! Virallisen tiedonannon mukaan on lehtori tullut

Pohjantähden ritariksi, palkaksi ansiotöistä, joita on tehnyt
kuninkaalle, isänmaalle — ja ihmiskunnalle, ikäänkuin se olisi jotain
aivan muuta… Edelleen on hänen ylhäisyytensä rouva Thamar
matkustanut pois.

Thora hymyili, hän istui ja hyväili Donnan hienoa päätä, Samuel

Sternin katsoessa hänen kauniita, hiukan liian hermostuneita
käsiänsä.

Samuel Stern jatkoi:

 — Hän tapaa kertoa minulle, että hänen miehensä panee leiman
kaikenmoiseen koko kaupungissa, mutta en minä usko häntä. Hänen
miehellänsä on nimittäin vain tavallinen hyvä miehenymmärrys. Mitä
se merkitsisi hänen rinnallansa? Mitä suurimmalla helppoudella
hallitsee hän sekä hänet että kaupungin muut vaikutusvaltaiset
henkilöt — ilman että kukaan heistä sitä aavistaakaan, — niin
syvältä salaneuvostostaan hän sen tekee.

— Puhutteko te nyt naisesta, jolle olette omistanut sydämenne?

— Rouva Thamar on nainen, joka on miellyttävä katsella, —

hänen sandaalinsa viehättävät miesten sydäntä, ja ikävä hän ei ole!
Mutta sydäntä ei hänelle pidä uskoa.

— Kaikkein ihmisten pitäisi pelätä teitä. Miksi teitä nimitetään

Omar
Pashaksi?

— Se on rouva Thamarin keksintö. Hän kai huomasi jotain

yhdenkaltaisuutta… Tarun mukaan rakasti jumala häntä, mutta ei
tahtonut koskaan sallia hänen suorittaa mitään.

Thora katsahti häneen. Hänen silmänsä — ne voivat väliin aivan

piiloutua luomien taakse — ja hehkua siellä piilossaan.

Thora muutti hiukan paikkaa, otti muutamia kukkia ja sitoi ne

yhteen heinänkorrella.

— Tiedättekö vielä jotain muuta uutta?… Olen varma että te

tiedätte sen… sillä minä luulen… ei, ei se oikeastaan ollut mitään. —
——
 — Neiti Schaum on myöskin lähtenyt. Hän ei voinut täällä tehdä
työtä… Hänen piti toimittaa hengiltä jokin kirjailijatar, joka ei ollut
kirjoittanut oikealla tavalla… Toivokaamme että hän tekee sen äkkiä.
Ei edes naistakaan pidä kiusata liiaksi… Tiedättekö, että tuo leppeä
pieni neito on kyky, joka on sukua kuudennentoista vuosisadan
kauheille pedagoogeille!… Hän jättää miehet rauhaan. Naisia hän
rakastaa ja kurittaa. Liian tyhmänrohkeitahan ne ovatkin nuo naiset,
jotka eivät kirjoita niin kuin heidän tulisi. —

Thora nauroi. — Kuinka se sitten olisi?

Samuel Stern jatkoi: — Eiväthän he ole tekemisissä ainoastaan

tuon kiltin neiti Schaumin kanssa… Kun nyt meidän sivistyksemme
ei kerran ole ehtinyt sen pitemmälle — tai, jos niin tahdotte, niin
kauan kuin meidän järkemme ei ole sen terävämpi kuin että me
ehdottomasti katsomme jotakin kirjaa paremmaksi, jos se on miehen
kirjoittama, — miksi eivät naiset Herran nimessä voi kutsua itseänsä
Pekaksi tai Paavoksi tai Matiksi? Täytyyhän ihmisellä olla hiukan
ymmärrystä!

— Mutta juuri sitähän naisilla teidän mielestänne ei ole.

— On kyllä — joillakuilla. George Sand ja George Eliot olivat kyllin

viisaita pystyttääksensä kuuluisuutensa miehen nimen turvissa.
Ihmiset pettyivät luulemaan George Eliot'ia vanhaksi papiksi, — ja se
tuli hänen pelastukseksensa. Rosa Bonheur kävi kehityksensä
tärkeimpänä kautena miesten vaatteissa. Muutoin hänet olisi syöty
elävältä — — — Ja mehän olemme kaikki ihastuneita kaikkeen
siihen naistyöhön, joka piiloutuu Goethen nimen suojiin, niin että jos
se äkkiä karsittaisiin pois, me saisimme halvauksen, — — — sillä
hänen runoutensa paras kukkeus olisi poissa — — —
 — — — Mutta tuo puheenalainen ajattelematon olento saa pitää
hyvänänsä varomattomuutensa seuraukset!

— Toivokaamme että hän niistä vielä toipuu! sanoi Thora.

Ja hän nauroi jälleen. Hän oli tullut niin hyvälle päälle.

Hän istui katsoen muutamia muurahaisia, jotka kantaa

kontustelivat jotakin… Oikeastaan se huvitti häntä enemmän… Oli
oikein surkeata, että hänellä oli niin vähän harrastuksia, — — —
häntä ei liikuttanut vähääkään kuulla kaikista noista naisista, jotka
olivat pelastaneet henkensä, sekä tuosta, joka oli tuomittu sen
menettämään. Kernaimmin hän oli kuulematta lisää — — —

— Onko vielä muitakin, jotka ovat matkustaneet? kysyi hän

kumminkin. —
Minä luulen… ei, ei se ollut mitään. — Hän pudisti hymyillen
päätänsä.

— On kyllä, lehtori. Hänen heikkoja yrityksiänsä olla sukkela

tullaan varmaankin kaipaamaan. Ja huomenna lähtee kaksi meidän
kauneista ja mitä häikäilemättömimmistä nuorista naisista tiehensä.

— Ei, nyt täytyy teidän lopettaa… sekä rouva Thamar että nuo
nuoret neidit??… Minä luulen — — —

— Oletteko te aina niin luulevainen? Tarkoitan että onko teillä

tapana yhtä mittaa käyttää tuota tekosanaa?

Samuel Sternin ääni kajahti hilpeältä.

— Älkää näyttäkö niin pelästyneeltä! Sanokaa nyt vihdoinkin, mitä

te luulette!
 — Senhän kyllä voin tehdä. Eivätkö ne ole teille jokseenkin
tarpeellisia, kaikki nuo naiset?… Eikö teillä täydy aina olla joitakuita,
jotka teitä jumaloivat, samalla kuin te itse pysytte täysin tyynenä?
Suokaa anteeksi, — minä aina pelkään sanoa jotakin, sillä jos sen
teen, niin sanon samalla liiaksi. Sitä ei pitäisi tehdä, mutta minä
luulen, — niin minä luulen, että naiset ovat pilanneet teidät!

Hän kumartui alas silittämään Donnan kaulaa, aivan

pelästyksissään siitä mitä oli sanonut. Hän kuuli ivan Samuel Sternin
äänessä hänen nauraessaan.

— Te osoitatte minulle aivan liian suurta kunniaa, hyvä rouva!…

Vai niin, vai sen huomion te olette tehnyt! Niin, minä olen kyllä perin
katala olento. — Naiset ovat kaikki tyyni huolissaan minun
autuudestani. Mutta mitä ne voittavat arvosteluillaan? Ken pystyy
minua pidättämään luonansa? Mitä he saavat saaliiksensa? jotain,
joka oli eilen olemassa ja on tänään kadonnut olemattomiin, jotain,
joka on minuuteni uloimmalta pinnalla, — — — mitä
äärimmäisimmässä etäisyydessä sisimmästä olennostani!… Ihminen
on monimutkainen koneisto, hyvä rouva! — — —

— Ja se, jolla on äiti sellainen kuin minulla, hän ei anna

kenenkään naisen pilata itseänsä — — sillä minä en päästä niitä
sisään, noita naisia… Kutsun heidät esikartanoon pitoihin — — —
temppeliin eivät he pääse konsanaan, — sinne missä palvelen
äitiäni. Hän kävi istumaan paremmin.

— Minua haluttaisi kertoa teille jotain äidistäni. Tahdotteko te

kuulla?

Thora nyökkäsi.
 — Hän on aina ymmärtänyt minua. Hän on minun toverini, paras
ystäväni, turvani erämaassa — hän on Mooses, joka johdattaa
minua kohden luvattua maata. Mutta hän ei väsy, kuten Mooses.
Hän ei väsy koskaan — siksi en minäkään voi joutua hukkaan. — —
— Minun täytyi lähteä kotoa liian nuorena. Silloin sanoi hän minulle:
»On paha sinulle, poikani, että olen pakotettu lähettämään sinut
luotani. Mutta sinun täytyy nyt itsesi taistella taistelusi ja katsoa että
pääset voitolle!» — — — Kävi kuten äitini pelkäsi. Taistelu kävi
minulle; liian kovaksi. Mutta kaikki syntini minä vein hänen eteensä,
— kaikki mitä olin tehnyt ja katunut ja kärsinyt, sen toin hänen
nähtäväksensä! — — —

— Hän ei kääntynyt minusta pois. Hän tiesi mitä luonnossani oli,

— tiesi kaikki, — huonot perinnölliset taipumukseni, oman
heikkouteni, — mutta hän ei menettänyt rohkeuttansa. Hän ei
jättänyt minua makaamaan maahan lyötynä… Tuollaisen rakkauden
hiljainen anteeksianto, lempeä sääli — se on turva, joka pelastaa
meidät. Koti ottaa meidät siten suojaten huomaansa.

Hän puhui lempeästi ja hitaasti. Hänen silmäluomensa olivat

vaipuneet niin syvälle alas, ettei Thora voinut nähdä hänen
katsettansa.

Äkkiä käännähti hän Thoraan päin.

— Mitä te sanoittekaan?

— En mitään — ei, en minä sanonut mitään!

— Minä uskon teille jotain. Oli kerran nuori nainen — hänelle minä
olisin avannut temppelin oven. Siellä oli paikka varattuna hänelle
äitini tykönä. Äiti odotti siellä sisällä. Olin sanonut että hän tulisi — —