Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

Java 1 Basic syntax and semantics Software

Development Poul Klausen

https://ebookmeta.com/product/java-1-basic-syntax-and-
semantics-software-development-poul-klausen/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Exploring the Syntax and Semantics of South Asian

Languages 1st Edition Reena Ashem

https://ebookmeta.com/product/exploring-the-syntax-and-semantics-of-
south-asian-languages-1st-edition-reena-ashem/

ebookmeta.com

Java 17 Quick Syntax Reference 3rd Edition Mikael Olsson

https://ebookmeta.com/product/java-17-quick-syntax-reference-3rd-
edition-mikael-olsson/

ebookmeta.com

NoSQL and SQL Data Modeling: Bringing Together Data,

Semantics, and Software First Edition Hills

https://ebookmeta.com/product/nosql-and-sql-data-modeling-bringing-
together-data-semantics-and-software-first-edition-hills/

ebookmeta.com

Religion in America The Basics 2nd Edition Michael

Pasquier

https://ebookmeta.com/product/religion-in-america-the-basics-2nd-
edition-michael-pasquier/

ebookmeta.com
The Sun Dragon First Edition,New Edition Jay Annabelle

https://ebookmeta.com/product/the-sun-dragon-first-editionnew-edition-
jay-annabelle/

ebookmeta.com

Candlelight Promise A Kwanzaa Kisses Holiday Romance 1st

Edition Lia Violet

https://ebookmeta.com/product/candlelight-promise-a-kwanzaa-kisses-
holiday-romance-1st-edition-lia-violet/

ebookmeta.com

Selling and Sales Management, 11e 11th Edition David

Jobber

https://ebookmeta.com/product/selling-and-sales-management-11e-11th-
edition-david-jobber/

ebookmeta.com

Trauma and Motherhood in Contemporary Literature and

Culture

https://ebookmeta.com/product/trauma-and-motherhood-in-contemporary-
literature-and-culture/

ebookmeta.com

Modified Posterior Approach to the Hip Joint 2nd Edition

K. Mohan Iyer

https://ebookmeta.com/product/modified-posterior-approach-to-the-hip-
joint-2nd-edition-k-mohan-iyer/

ebookmeta.com
Resurrected as a Drow 2 1st Edition Logan Jacobs

https://ebookmeta.com/product/resurrected-as-a-drow-2-1st-edition-
logan-jacobs/

ebookmeta.com
Poul Klausen

Java 1: Basic syntax and

semantics
Software Development
Java 1: Basic syntax and semantics: Software Development

1st edition

© 2017 Poul Klausen & bookboon.com

ISBN 978-87-403-1689-6

Peer review by Ove Thomsen, EA Dania

Contents
Foreword 6
1 Introduction 8
2 Hello World 11

2.1 NetBeans 11

2.2 The source code 15

2.3 Run the program 16

2.4 The NetBeans project 17

2.5 Gedit 19

2.6 Something about comments 21

2.7 Example: Kings 22

Exercise 1 23

Exercise 2 23

3 Commands and console programs 24

3.1 Commands 24

3.2 Example: PrintAddress 27

Problem 1 28

3.3 Console programs 29

Problem 2 32

4 Variables and data types 33

Exercise 3 38

4.1 Operators 38

Exercise 4 44
Exercise 5 45

4.2 Literals 46

4.3 Objects 49

Exercise 6 59

Problem 3 59

4.4 Example: Cubes 63

Exercise 7 65

4.5 Arrays 67

Exercise 8 71

4.6 Example: CupProgram 72

4.7 Multidimensional arrays 76

Exercise 9 78

5 Program control 79

5.1 The if statement 79

Exercise 10 81

Problem 4 82

Problem 5 83
5.2 do and while statements 84

Exercise 11 85

Problem 6 87

5.3 The for statement 88

Exercise 12 92

Exercise 13 92

Problem 7 94

5.4 The switch statement 94

Exercise 14 96

5.5 Return statement 97

5.6 Break and continue 97

Problem 8 101

Problem 9 102

6 ArrayList 104
7 Comparison and sorting 107
8 Files 114

8.1 Text files 114

Excercise 15 118

8.2 Serialization of objects 119

Exercise 16 121

9 Final example 123

9.1 Design 126

9.2 Programming and test 130

Appendix A 131
Foreword
This book is the first in a series of books on software development.
The programming language is Java, and the language and its syntax
and semantics fills obviously much, but the books have also largely
focus on the process and how to develop good and robust
applications. The subject of the current book is an introduction to
the programming language Java with an emphasis on basic language
syntax and semantics, but it is also a book about what programming
in general is and how to practically write and test simple programs.
The book requires no knowledge about programming or the
language Java, and the goal is to show how to get started writing
computer programs. After reading the book and worked through the
book’s exercises and problems, the reader should be able to write
simple console applications in the language Java.

As the title says this series of books deals with software

development, and the goal is to teach the reader how to develop
applications in Java. It can be learned by reading about the subject
and by studying complete sample programs, but most importantly by
yourself to do it and write your own programs from scratch.
Therefore, an important part of the books is exercises and problems,
where the reader has to write programs that correspond to the
substance being treated in the books. All books in the series is built
around the same skeleton and will consist of text and examples and
exercises and problems that are placed in the text where they
naturally belongs. The difference between exercises and problems is
that the exercises largely deals with repetitions of the substance that
is presented in the text, and furthermore it is relatively accurately
described what to do. Problems are in turn more loosely described,
and are typically a little bigger and there is rarely any clear best
solution. These are books to be read from start to finish, but the
many code examples, including exercises and problems plays a
central role, and it is important that the reader predict in detail
studying the code to the many examples and also solves the
exercises and problems or possibly just studying the recommended
solutions.

All books ends with one or two larger sample programs, which focus
primarily is on process and an explanation of how the program is
written. On the other hand appears the code only to a limited extent
– if at all – and the reader should instead study the finished program
code perhaps while testing the program. In addition to show the
development of programs that are larger than the examples, which
otherwise is presented, the aim of the concluding examples also is to
show program examples from varying fields of application.

Most books also ends with an appendix dealing with a subject that
would not be treated in the books. It may be issues on the
installation of software or other topics in computer technology, which
are not about software development, but where it is necessary to
have an introductory knowledge. If the reader already is familiar
with the subject, the current appendix can be skipped.
The programming language is, as mentioned Java, and besides the
books use the following products:

NetBeans as IDE for application development

MySQL to the extent there is a need for a database server (from

the book Java 6 onwards)

GlassFish as a web server and application server (from the book

Java 11 onwards)

It is products that are free of charge and free to install, and there is
even talk about products, where the installation is progressing all by
itself and without major efforts and challenges. In addition, there
are on the web detailed installation instructions for all the three
products. The products are available on Windows and Linux, and it
therefore plays no special role if you use Linux or Windows.

All sample programs are developed and tested on machines running

Linux. In fact, it plays no major role, as both Java and other
products work in exactly the same way whether the platform is one
or the other. Some places will be in the books where you could see
that the platform is Linux, and this applies primarily commands that
concerning the file system. Otherwise it has no meaning to the
reader that the programs are developed on a Linux machine, and
they can immediately also run under Windows unless a program
refers to the file system where it may be necessary to change the
name of a file.
Finally a little about what the books are not. It is not “how to write”
or for that matter reference manuals in Java, but it is as the title
says books on software development. It is my hope that the reader
when reading the books and through the many examples can find
inspiration for how to write good programs, but also can be used as
a source collection with a number of examples of solutions to
concrete everyday programming problems that you regularly face as
a software developer.
1 Introduction
A computer program is a series of commands executed in a certain
order, and together they solve a specific task. A program is written
as a text document that contains all the necessary commands. This
document is called the program code or source code. The individual
commands must be written in a very precise way for the computer
to understand them, and it is here that programming languages
comes into the picture. A programming language lays down precise
rules for how the commands should be entered. There are many
programming languages, and although they are different, each with
their advantages and disadvantages, the similarities outweigh the
differences, and once you have learned a language, it is easy to
learn the next. The following are used throughout the Java
programming language, which is a widely used languages on many
platforms. How the individual commands and orders exactly must be
written is called the language’s syntax. What the individual
commands are doing or performing is called the language’s
semantics.

As mentioned above, a program is written as a text document (in

practice several or many), and it is simply a document of commands.
Commands are also called statements. These commands or
statements being only text, the machine can not immediately
perform the comands, but they must be translated into an internal
format that the computer understands. This process is called
translation or compilation and is performed by a program that can
convert statements written in a particular programming language to
the computer’s internal commands. The program is usually called a
compiler. During the translation the program is checked for errors,
and if there are errors, you get an error message, and the errors
must then be corrected before the program is translated again. Not
all errors are found during translation, but only syntax errors, which
covers the issue where a statement is not written in accordance with
the programming language’s rules. A translated program can easily
contain errors, for example a miscalculation.

To write a program you must of course learn the programming

language that is selected, but also you must learn how the solution
of a task can be formulated by statements in the language. It is the
latter that is the most difficult, and there is rarely a clear solution. A
solution of a problem by means of a program is also called an
algorithm. Programming is largely a matter of writing algorithms,
something that I will return to several times.

When you have to write software, you need a tool that can be used
to enter the program code, and in principle you could use a simple
input program (a text editor) and then the compiler, but in practice
you will always use a specific development tool, as it makes the job
much easier. In the following I will everywhere use NetBeans, a
development tool for a wide variety of tasks, including writing code
in Java. It is an integrated software package, which includes all the
tools necessary for the development of a number of different types
of programs.

Java is an object oriented programming language. The fundamental

architectural element in a program is a class, and from the
programmer’s point of view a Java program consists of a family of
classes that collectively define all the application’s features and
functionality. Writing a program is thus to define – design – and
write the code to the program’s classes. Nothing in Java exists
outside of a class. A program will also always apply other classes
that are not written by the programmer, but classes coming from the
Java API, and thus is available for the programmer as finished
components. One of the program’s classes have a special role as the
program’s “entry point” and the place where the program starts and
this class should be written with a special naming, but it is almost
the only formal requirements for the architecture of a Java program.

Java is technically both a platform and a programming language.

Seen as a programming language, it is a high-level language, which
is characterized by

it is a simple language

it is an object-oriented language

the language is architecture neutral

Java programs are portable

it supports development of multithreaded applications

 it supports the development of distributed applications

it supports the development of programs with strong security

development of effective programs

development of robust programs

development of maintenance-friendly and dynamic programs

All Java code are as mentioned written as plain text files – which
filename must have the extension .java – and then these files are
translates to .class files. The translation is performed by the Java
compiler called javac. Java class files do not contain machine code
for a particular platform, but rather so-called bytecode, which is the
machine code for the Java Virtual Machine, which is a virtual
computer, commonly referred to as VM or JVM. The program
(consisting of a set of class files) can then be carried out by the
virtual machine, which is a program that is running on a particular
machine. Since Java and thus the virtual machine is available for
many different operating systems, the same class files can run on
many machines for example Windows, Solaris, Linux, etc.

With a platform wee understand the hardware and software, where

a program is running, and in relation to an usual PC you can think of
Windows, Linux and Mac machines. Compared to this is a Java
platform a software-only solution that runs on a different hardware
based platform. The Java Platform consists in principle of two parts:

JVM, the Java Virtual Machine

 an API, the Java Application Programming Interface

where the last is a large collection of ready to use software

components that a program can use. They are grouped into libraries
called packages, which consists of classes and interfaces.

The result of the above technology is that Java programs, in

principle, is a bit slower than programs translated into an actual
physical machine. However, since Java was born there has been an
incredible number of improvements and optimizations of both the
compiler and the virtual machine, so the difference in performance is
negligible if at all measurable.
2 Hello World
The subject of this chapter is to show how to write and run a Java
program using NetBeans and the aim is solely to get started. There are
several kinds of programs, or you can say that the programs can be
categorized in several ways, but in the first books I will look at three
types of programs:

commands, which is a program that is typically performed from a

command window (a Terminal ) where you enters the program’s
name that may be followed by one or more arguments

consol applications, which also is performed at a command prompt,

but here the program runs in a dialogue with the user, where the
user must enter values when the program is executed

GUI-programs, where the program opens one or more windows with

components as buttons and input fields used by the user to interact
with the program

This division is only for practical reasons, as I will sometimes

characterize the program examples in relation to this, but common to the
three types of programs is that they are standalone applications that run
on a single machine and without using resources on other machines.

I’ll start with the classic Hello World program, a program that prints a
text on the screen. It is an example of a command, but it is also an
example of a program that has absolutely no practical interest. Although
it is a simple program, it will nevertheless treat a number of basic
principles that apply to all Java programs.
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
arvata totuuden. Osoittakaa minulle ensin, että valehteleminen tässä
asiassa on välttämätöntä, ja antakaa minun sitten harkita, miten olisi
meneteltävä."

Barbarescon kiukku alkoi jäähtyä. Hän hieroskeli kämmeniään ja

retkahti tuoliinsa.

"Jos toverini, Cavalcanti ja Casella ja muut, olisivat arvanneet,

paljonko Spignon sanoista ymmärsitte, ette koskaan olisi päässyt
hengissä tästä talosta."

"Mutta jos kerran toimitte ruhtinattaren ja hänen veljensä hyväksi,

niin miksi ette tiedustele hänenkin mieltään?"

"Hänen mieltään?" Barbaresco hymyili pilkallisesti. "Onko tuokin

muka järkevä kysymys? Meidän nuolemme olisi ammuttu, eikä
kukaan olisi koskaan saanut tietää, mistä se oli lähtöisin. Nyt te
olette lörpötellyt — tietäkää siis, että jos me olisimme niin typeriä,
että vieläkin panisimme tuon aikeen täytäntöön, olisi ruhtinatar
Valeria ensimmäisenä meitä syyttämässä. Sellainen hän on — ensin
itsepäinen, sitten sydämetön ja ilkeä. Ja minä olen nauta käskiessäni
teitä ilmoittamaan hänelle, että olette erehtynyt. Jos jousi kuitenkin
laukaistaisiin, käsittäisi hän teidän sittenkin olleen oikeassa, ja me
saisimme maksaa päällämme."

Hän nojasi kyynärpäillään pöytään ja voihkaisi. "Olette saattanut

meidät perikatoon! Jumalani! Perikatoon!"

"Perikatoon?" kertasi Bellarion.

"Murskannut kaikki toiveemme", huudahti Barbaresco. "Ettekö

huomaa? Ettekö sitten käsitä mitään, senkin aasi, paitsi asioita, joita
teidän olisi parempi olla käsittämättä? Olette tärvännyt omankin
asianne. Teidän naamallanne ja esiintymistaidollanne varustettu mies
olisi saattanut kiivetä vaikka kuinka korkeaan asemaan, etenkin kun
vielä sattuu olemaan ruhtinattaren uskottuja."

"En tullut ajatelleeksi sitä", huokasi Bellarion.

"Ette. Ettekä minua enempää kuin ketään muutakaan!" Hän kiihtyi

jälleen. "Vielä eilen luulin pääseväni nykyisestä kurjuudestani, mutta
nyt…" Hän jyskytti äkkiä raivoissaan pöytää ja hyppäsi taas pystyyn.
"Tämän olette saanut aikaan haljulla hölinällänne."

"Mutta, herraseni, jollakin muulla keinolla —"

"Ei ole muita keinoja. Ei ainakaan meidän käytettävissämme. Ei

meillä ole varaa palkata sotajoukkoa. Huomenna saatte kertoa
tovereilleni, mitä olette tehnyt, ja katsotaanpa sitten, mitä he
ajattelevat."

Tämä ei kuulostanut varsin lupaavalta. Yön kuluessa teki

Bellarionin mieli toisenkin kerran nousta ja yrittää karkuun, mutta
hän hillitsi kuitenkin halunsa. Oli katsottava, mitä muut salaliittolaiset
tuumisivat. Ruhtinatar ehkä vielä tarvitsisi häntä. Tarvitsisi — eikä
hän kuitenkaan voinut täysin tyydyttävästi selvittää itselleen, miksi
juuri hänen piti panna henkensä vaaraan, jotta ruhtinattaren pulma
selviäisi.

Seuraavana aamuna pidetyssä neuvottelussa valkeni Bellarionille

pian, millaisessa vaarassa hän todella oli. Salaliittolaiset malttoivat
tuskin kuunnella loppuun selontekoa hänen toiminnastaan,
ennenkuin he jo vaativat hänen surmaamistaan. Casale aikoi
paljastettu tikari kourassa hyökätä hänen kimppuunsa, mutta
Barbaresco astui mahtipontisesti väliin.

"Ei minun talossani!" karjui hän. Murha olisi voinut saattaa hänet
syytteeseen.

"Eikä missään muuallakaan, ellette halua tehdä itsemurhaa",

varoitti Bellarion kylmästi. Hän astui esiin Barbarescon selän turvista.
"Unohdatte, että ruhtinatar Valeria panee vastuun murhastani teidän
niskoillenne. Eikä hän syytä teitä ainoastaan siitä, vaan vieläpä
valtionhoitajankin murhan suunnittelemisesta. Tuhoamalla minut
tuhoatte itsenne." Hän hymyili nähdessään heidän nolot ilmeensä.
"Mielenkiintoinen tilanne, vai mitä?"

Saamattomassa raivossaan he nyt kävivät kreivi Spignon

kimppuun. Hänhän oli aiheuttanut koko tämän pulman. Enzo Spigno
istui liikkumattomana, kasvot valkeina, ja antoi myrskyn raivota. Kun
se laantui, virkkoi hän:

"Kiittäisitte minua mieluummin. Minähän vain tunnustelin

maaperää, ennenkuin hyökkäsimme. Loppujen lopuksi on vain
tapahtunut, mitä odotinkin. Ei pitäisi päästää naisväkeä
sekaantumaan tällaisiin asioihin."

"Ei tässä ole päästetty ketään sekaantumaan asioihin", tuhahti

Barbaresco. "Ruhtinatarhan itse pyysi apuani."

"Ja kun me nyt olemme valmiit antamaan sitä", sanoi Casella,

"huomaa hän, ettei se ole sentapaista apua, jota hän haluaisi. Mutta
entäs sitten? Hän on herättänyt meissä erinäisiä toiveita ja me
olemme ahertaneet kovasti saadaksemme ne täytetyiksi."
 Samaa asiaa tuntuvat märehtivän kaikki, tuumiskeli Bellarion.
Jokainen ajatteli vain omaa etuaan. Ruhtinatar Valeria, valtio ja
turmioon tuomittu nuori markiisi eivät merkinneet mitään. Hän ei
kuullut heitä mainittavan kertaakaan siinä sekavassa keskustelussa,
joka nyt seurasi.

Vihdoin Spigno, narriksi leimattu, osoittautui heistä viisaimmaksi.

"Kuulkaapas, nuori mies", sanoi hän. "Vastatkaa puolestamme

ruhtinattarelle, että emme suinkaan aio perääntyä. Olemme ottaneet
pelastaaksemme Montferratin ja teemme sen omalla tavallamme.
Selittäkää hänelle, ettei hän voi pettää meitä joutumatta samalla itse
surman suuhun."

"Kenties on hän jo ottanut tämän seikan huomioon", sanoi

Bellarion.

"Niin, mahdollisuutena, mutta ehkä ei välttämättömänä

seurauksena. Sanokaa hänelle myös, että hänen veljensä on
samassa kadotuksessa. Neito on pannut liikkeelle voimia, joita ei
pysty hallitsemaan." Spigno kääntyi kumppaneihinsa. "Olkaa huoleti,
hyvät herrat. Huomatessaan tukalan asemansa varoo ruhtinatar
visusti vaikeuttamasta toimintaamme niin nyt kuin vastakin."

Bellarion oli pilkallisesti nimittänyt tilannetta mielenkiintoiseksi

silloin kun salaliittolaiset olivat aikoneet käydä hänen kimppuunsa.
Muistellessaan myöhemmin päivällä tapahtumien kulkua oli hänen
pakko tunnustaa olleensa vakavassa vaarassa.

Hän oivalsi täydellisesti ruhtinattaren lähteneen perin heikolle

jäälle. Samalla oli hän itse ollut varomaton, aivan kuin shakinpelaaja,
joka huomaa vastustajansa mahdollisuudet hyvän siirtoon, mutta
luulee, ettei tämä itse niitä äkkää.

Hänestä tuntui, ettei tässä enää ollut muuta tekemistä kuin jatkaa
matkaa Paviaan ja jättää ruhtinatar selvittelemään pulmaa mielensä
mukaan. Hän huokasi. Apotti oli ollut oikeassa. Luostarin muurien
ulkopuolella ei ollut rauhaa. Kaikkein vähimmin sitä oli
Montferratissa. Parasta puhdistaa tämän levottomuuden pesän tomu
jaloista ja painua Paviaan kreikankielen opintojen ääreen.

Hän kulki hiljakseen öljypuu- ja viiniviljelmien ohi uskotellen

itselleen olevansa jo matkalla Paviaa kohti, ja kuvitellen ehtivänsä
ennen yön tuloa Sesiaan.

Mutta hämärissä palasi hän Lombardian puoleisesta portista

Casaleen, pyrkien palatsiin päin. Hän oli huomannut, ettei ollut
niinkään helppo viskata harteiltaan taakkaa, jonka oli ottanut: jos
hän sen tekisi, ei hän koskaan voisi unohtaa neidon kalpeita kasvoja
ja suuria, ikävöiviä silmiä. Tuo näky seuraisi häntä äänettömänä
moitteena, minne hän ikinä menisikin.

IX luku.

MARKIISI THEODORE.

Lauantai oli yleinen vastaanottopäivä Montferratin valtionhoitajan,

mahtavan markiisi Theodore Palaelogon palatsissa. Silloin sai kuka
hyvänsä kääntyä asioineen hänen puoleensa.
 Uljas mies, muuten, tämä markiisi. Solakka ja ryhdikäs, vaikka
olikin jo viisissäkymmenissä. Hänen avoimet kasvonsa voimakkaine
piirteineen, kohtelias ja ystävällinen käytös miellyttivät kaikkia ensi
näkemältä. Hänen auliuttaan vastaanottopäivinä ei koskaan käytetty
väärin. Tänäkin lauantaina oli palatsissa puheillepääsyä odottavien
luku perin kohtuullinen. Vihdoin astui hänen korkeutensa
huoneeseen, seurassaan kansleri, poliisikapteeni ja kaksi sihteeriä.
Hitaasti edetessään pysähtyi hän tuontuostakin vaihtaakseen sanan
pari kunkin läsnäolijan kanssa, ja kun hän suunnilleen tunnin
kuluttua jälleen palasi yksityishuoneistoonsa, oli sihteeri saanut
vastaanottaa vain yhden ainoan anomuksen, jonka jätti muuan pitkä,
tummatukkainen, tulipunaisessa puvussa komeileva nuorukainen.

Viisi minuuttia myöhemmin sihteeri palasi ja astui nuorukaisen luo.

"Onko teidän nimenne Cane?"

Nuori mies kumarsi myöntävästi. Hänet johdatettiin nyt pieneen,

hauskaan huoneeseen, jonka ikkunat antoivat puutarhaan. Sihteeri
sulki oven ja Bellarion havaitsi seisovansa markiisin edessä.
Valtionhoitajan lähekkäin olevat, vaaleat silmät katsoivat tutkivasti
häneen. Hoikilla sormillaan hypisteli hän pergamenttikääröä, jonka
Bellarion heti tunsi omaksi anomuksekseen.

"Kuka te olette, herraseni?" Ääni oli tyyni ja tasainen; sellaisen

miehen ääni, joka ei ilmaise sisimpiä tunteitaan tai ajatuksiaan.

"Nimeni on Bellarion Cane. Olen Bonifacio Canen, Biandraten

kreivin ottopoika."

Havaittuaan tarvitsevansa kasvatti-isän, jos mieli puuhissaan

menestyä, oli Bellarion valinnut parhaan otettavissa olevan. Näin oli
hän korottanut kuuluisan soturin, Milanon herttuan holhoojan Facino
Canen, isäkseen.

Markiisin silmät laajenivat hämmästyksestä.

"Oletteko te Facinon poika? Sitten tulette kaiketi Milanosta?"

"En, teidän korkeutenne. Tulen Ciglianon augustiiniluostarista,

jonne isäni lähetti minut muutamia vuosia sitten, ollessaan
Montferratin palveluksessa. Toivottiin minun astuvan hengelliseen
säätyyn. Levoton luonteeni ei kuitenkaan ota oikein viihtyäkseen
luostarissa." Näin liitti Bellarion valheen ja totuuden yhteen, antaen
Facino Canen hahmon sille tuntemattomalle sotilaalle, joka hänet
aikoinaan oli luostariin tuonut ja joka myös oli hänelle kertonut
Facinon urotöistä.

"Mutta miksi olette tullut tänne?"

"Sattumalta. Apottini antoi minulle suosituskirjeen, josta minulla

piti olla apua matkallani Jouduin tämänvuoksi tekemään tuttavuutta
kreivi Barbarescon kanssa ja hänen ylhäisyytensä mieltyi minuun,
niin että pyysi minua jäämään tänne suorittaakseni hänelle eräitä
pikku palveluksia. Hän huomautti, että minulle täällä voisi avautua
tie huomattavaan asemaan, ellen vain harhautuisi oikeasta
suunnasta."

Markiisin ohuet huulet vetäytyivät niukkaan hymyyn. "Ja kun te

olitte tutkinut asian perinjuurin, havaitsitte, että vielä varmempi tie
kunniaan olisi noiden kavaltajaraukkojen pettäminen?"

"Teidän korkeutenne pitää vaikuttimiani mahdollisimman

kehnoina." Bellarion puhui varmalla äänellä ja arvokkaasti, esiintyen
kuin paras lahjottava lurjus ikään.

"Menettelynne todistaa hyvää älystänne, mutta ei suinkaan

kunniallisuudestanne ja lojaalisuudestanne."

"Teidän korkeutenne syyttää minua kavaltajien pettämisestä?"

"Mitä heidän salaliittonsa teihin kuului? Mitä te minulle olette

velkaa? Olette vain päättänyt hyötyä mahdollisimman paljon. Hyvä,
hyvä. Semmoinen poika se pitää Facinolla ollakin, olittepa nyt sitten
otto- tai oma poika. Seuraatte uskollisesti hänen jälkiään. Kyllä teille
vielä kunnian kukko laulaa, jos päämääräänne pääsette."

"Teidän korkeutenne! Tulin tarjoamaan palveluksiani —"

"Hiljaa!" Markiisi korotti miellyttävää ääntään hivenen verran. "Nyt

puhun minä. Ymmärrän tarkoituksenne täydellisesti. Tunnen miehiä
joka lajia, ja jos päätän ottaa teidät palvelukseeni, tapahtuu se
yksinomaan senvuoksi, että uskon palkkiontoivon pysyttävän teidät
minulle uskollisena. Osaan rangaista petturia, ja rankaisen ankarasti.
Pyritte vaaralliseen tehtävään, herraseni." Hän irvisti. "No, oma
asianne. Jos selviätte vaikeuksista ja voitatte alhaiset vaistonne,
kykenen palkitsemaankin teidät tyydyttävällä tavalla."

Bellarion ei voinut olla punastumatta kuullessaan valtionhoitajan

ylenkatseelliset sanat ja nähdessään hänen ivallisen ilmeensä.

"Ehkäpä voin toiminnallani haihduttaa teidän korkeutenne minusta

saaman huonon käsityksen."

"Olisinko erehtynyt? Kenties suvaitsette sanoa, minkä vuoksi

tahdotte olla juuri minulle näin avulias…"
 Bellarion oikaisi ylpeästi ryhtiään ja hänen silmänsä leimusivat.
Sisimmässään oli hän hieman ällistynyt. Kovinpa vähillä todistuksilla
oli markiisi uskonut…

"Teidän korkeutenne sallinee minun poistua", mutisi hän

hampaittensa raosta.

Mutta hänen ylhäisyytensä vain hymyili. Pienemmät tyrannit

tyytyivät kiduttamaan ruumista. Markiisi Theodore kidutti sielua.

"Kyllä, kunhan asia on loppuun käsitelty ensin. Tulitte omasta

aloitteestanne. Sanokaa nyt: tiedättekö kenenkään muun, kuin
mainitsemienne miesten, sekaantuneen tähän salaliittoon?"

"Tiedän heidän yrittävän houkutella muitakin koplaansa, mutta

mitään nimiä en osaa mainita. Rohkenen luulla, etteivät nuo nimet
mitään merkitsekään. Ne miehet, jotka luettelin, ovat johtajia. Jos
heidät nujerretaan, eivät muut kykene mihinkään."

"Seitsenpäinen lohikäärme siis, ja nämä ovat päät. Jos päät

isketään poikki…" Hän keskeytti. "Hyvä. Ettekö kuitenkaan ole
kuullut mitään nimiä mainittavan heidän neuvotteluissaan?" Hän
kumartui eteenpäin ja tuijotti kiinteästi nuorukaista silmiin. "Eikö ole
puhuttu kenestäkään lähelläni olevasta henkilöstä? Muistelkaahan,
herra Bellarion, ja puhukaa rohkeasti suunne puhtaaksi."

Bellarion huomasi liiallisen vaiteliaisuuden voivan kääntyä

vaaralliseksi.

"Koska he kerran väittävät työskentelevänsä markiisi Gian

Giacomon hyväksi, on tietenkin hänen nimensä mainittu. Mutta en
ole koskaan kuullut vihjaistavan, että hän tietäisi mitään koko
puuhasta."

"Eikö ole ollut muista kysymys?" tiukkasi markiisi. "Häh?"

Bellarion näytti viatonta naamaa. "Muista? Kenestä?"

"Hoho! Minä kai tässä kyselen."

"En ainakaan minä tiedä", vastasi Bellarion hitaasti. Markiisi

nojautui taaksepäin tuolissaan. Tavallisesti oli hän hyvin
salaperäinen, mutta nyt hän hämmästyttävän ajattelemattomasti
paljasti itsensä.

"He eivät luota teihin vielä tarpeeksi. Palatkaa heidän luokseen ja

tiedoittakaa minulle kaikesta, mitä kuulette. Olkaa huolellinen, niin
palkitsen teidät runsaasti."

Bellarion säikähti oikein todenteolla. "Eikö teidän ylhäisyytenne

aiokaan iskeä heti? Vaikka voisitte…"

Markiisi vaiensi hänet tuimasti. "Olenko pyytänyt neuvoanne?

Tiedätte, mitä teidän on tehtävä. Saatte mennä."

"Mutta, teidän korkeutenne! Olen tullut tänne avoimesti, kaikkien

nähden. Olisi vaarallista palata heidän luokseen enää."

Valtionhoitaja ei piitannut hänen levottomuudestaan, vaan hymyili.

"Olette lähtenyt vaaralliselle tielle — johan sen sanoin. Tahdon
kuitenkin auttaa teitä. Muistan nyt, että minulla on kirje, jossa Facino
pyytää minulta suojelusta ottopojalleen niinkauan kuin tämä on
Casalessa. Sellaista pyyntöä en voi hylätä. Facino on tätänykyä suuri
herra Milanossa. Annan tiedon hoville täälläolostanne. Senjälkeen
voitte huoleti liikkua täällä vapaasti. Uskotelkaa tovereillenne
saavuttaneenne suosioni ja selittäkää, että aiotte käyttää
luottamustani heidän etujensa hyväksi. Se riittää. Toivottavasti
tapaan teidät taas illalla. Ja nyt, Jumalan haltuun."

Bellarion poistui koko lailla ymmällä. Alku oli ollut lupaava, mutta
kaikki oli kuitenkin sujunut toisin kuin hän oli odottanut. Ellei hän
olisi ilmoittanut olevansa Facino Canen kasvatti, olisi hän tuskin
voinut tyydyttävästi tehdä selkoa täällä olostaan ja toiminnastaan.
Tämä taas oli välttämätöntä, jotta hän voisi auttaa ruhtinatar
Valeriaa selviämään pälkäästä, josta neito omin voimin ei olisi
mitenkään päässyt, joutumatta kahta pahempaan pulaan. Hän oli
vankasti luottanut siihen, että valtionhoitaja siekailematta kävisi
salaliittolaisten kimppuun, niinpian kuin saisi heidän
olemassaolostaan tiedon, mutta havaitsikin nyt, että markiisi
Theodore oli ollut tietoinen hankkeesta ja sen suunnittelijoista
kenties jo kauan aikaa. Tämän vuoksi kai hänen ylhäisyytensä niin
hanakasti oli uskonutkin Bellarionin juttuun. Hänellä ei ollut mitään
syytä epäillä sitä. Mahdollisesti oli hän kuullut puhuttavan
Bellarionistakin yhtenä niistä miehistä, jotka kokoontuivat
neuvottelujaan pitämään Barbarescon taloon.

Bellarion oli siis epäonnistunut. Kaikki mitä hän oli saanut aikaan
oli jonkinlainen palvelussopimus, joka velvoitti hänet
työskentelemään markiisin hämäräperäisten pyrkimysten hyväksi.

X luku.

VAROITUS.
 Sinä iltana oli ilo ylimmillään markiisi Theodoren vieraanvaraisessa
hovissa. Jo aikaisin iltapuolella alettiin esittää näytelmää, jota fra
Serafino muistelmissaan nimittää ruokottomaksi, vaikka hän
kukatiesi vain tarkoittaa, että se oli leikillinen, ja senjälkeen
tanssittiin avarassa seurusteluhuoneessa, markiisi Theodoren
henkilökohtaisesti ottaessa osaa ilonpitoon. Hänen rinnallaan nähtiin
nuori Morean ruhtinatar, joka tosin ei ollut kaunis, mutta liikkui
erinomaisen sirosti.

Veljenpoika, markiisi Gian Giacomo, oli tanssitettavakseen valinnut

kreivitär Ronseccon, joka mielellään olisi kieltäytynyt tästä kunniasta,
mutta ei voinut. Pojan kasvot punoittivat ankarasti, silmät kiilsivät ja
kieli kangerteli pahasti hänen puhuessaan. Silloin tällöin hän horjahti
ja oli melkein kaatua. Juopuneen nuorukaisen näkeminen ei
hymyilyttänyt ketään. Kerran pysähtyi valtionhoitaja, kuiskatakseen
hänelle muutamia varoittavia sanoja. Poika vastasi röhönaurulla ja
hoippui tiehensä vetäen nuorta, viehättävää kreivitärtä perässään.
Oli aivan ilmeistä, ettei moitteeton, ritarillinen valtionhoitaja
mahtanut mitään rappeutuneelle nuorukaiselle.

Melkeinpä ainoa, joka uskalsi vetää suutaan nauruun, oli messer

Castruccio da Fenestrella, jolla oli yllään loistava kultakangaspuku.
Hän nautti silminnähtävästi kasvatuksensa tuloksista. Illallisen aikana
oli hän houkutellut Gian Giacomon juomaan vallan ylettömästi ja
myöhemmin oli hän usuttanut häntä tanssittamaan jäykkäniskaisen
Ronseccon puolisoa.

Ovelta silmäili hän heitä hetken. Saatuaan kyllikseen lähti hän

huvittamaan muuatta hovilaisryhmää, joka oli kerääntynyt ruhtinatar
Valerian ympärille. Näiden joukossa olivat seuranaiset Dionara ja
Isotta, koulumestari Corsario, jonka ilme oli yhtä turhamainen kuin
hänen pukunsa, ja puolikymmentä nuorta keikaria. Ruhtinatar oli
kalpea ja hänen otsansa oli vetäytynyt kurttuun. Masentuneena
seurasi hän katseellaan veljeänsä, tuskin tajuten, että huoneessa
muita ihmisiä olikaan, vaikka monet näistä hienotunteisesti koettivat
johtaa hänen huomionsa nuoresta markiisista muihin asioihin.
Havaitessaan Castruccion lähestyvän tyynenä ja huolettoman
luontevasti kävellen, punastui hän heikosti.

"Armollinen nuori herramme on iloisella tuulella tänä iltana",

virnisteli Castruccio. Kukaan ei vastannut. Hän tuijotti heitä kiiluvin
silmin, huulillaan pilkallinen hymy. "Te sitävastoin ette tunnu olevan
perin huvitettuja. Teidän mieltänne täytyy hiukan kohentaa." Hän
astui ruhtinattaren eteen ja kysyi: "Haluaako teidän korkeutenne
tanssia?"

Neito ei katsahtanutkaan häneen. Ruhtinattaren huomio oli

kokonaan kiintynyt johonkuhun Castruccion takana seisovaan.
Öykkäri kääntyi nopeasti päästäkseen selville, tämän mielenkiinnon
esineestä.

Huoneen poikki lähestyi messer Aliprandi, milanolainen

kaunopuhuja, ja hänen seurassaan muuan hoikka, tummatukkainen
nuorukainen, jonka punainen puku oli enemmän silmiinpistävä kuin
tilaisuuteen sopiva. Jalo Castruccio katseli nuorukaista
peittelemättäkään halveksumistaan, ja piteli mielenosoituksellisesti
tuoksurasiaa nenänsä alla, ikäänkuin suojatakseen herkkää
hajuelintään mahdollisilta ikäviltä yllätyksiltä.

Parrakas messer Aliprandi oli pukeutunut komeaan

turkispäärmeiseen mekkoon ja liikehti arvokkaasti. Hän kumarsi
ruhtinattarelle syvään.
 "Teidän korkeutenne, sallitteko minun esitellä teille Bellarion
Canen, hyvän ystäväni Biandraten kreivin pojan?"

Älykäs markiisi oli jättänyt milanolaisen tehtäväksi tutustuttaa

ruhtinatar Bellarioniin. Näin saisi neito sen käsityksen, että Bellarion
vastikään oli saapunut Milanosta.

Matkien Aliprandia kumarsi Bellarion kohteliaasti.

Fra Serafino sanookin hänestä: "Tämä nuorukainen oppi hienon

käytöksen ja hyvät tavat yhtä nopeasti kuin kuiva sieni imee itseensä
vettä."

Ruhtinatar Valeria nyökkäsi hitaasti ja katsoi vierastaen Bellarionia.

"Olette tervetullut, herraseni", virkkoi hän sirosti, kääntyen sitten

Aliprandiin. "En ole tiennyt, että Biandraten kreivillä on poika."

"En minäkään, ennenkuin markiisi Theodore hänet esitteli."

Aliprandin ääni kuulosti epävarmalta, mutta neito ei ilmeisestikään
kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Bellarion ihmetteli hänen
suurenmoista teeskentelytaitoaan.

"Tunsin varhaisimmassa lapsuudessani kreivi Biandraten varsin

hyvin ja hänen muistonsa on yhäti minulle rakas. Hän oli aikoinaan
isäni palveluksessa, kuten tiedätte. Iloitsen suuresti hänen
menestyksestään."

"Per aspera ad astra", sanoi Bellarion tyynesti. "Vaikka usein voi

sanoa myös per astra ad aspera, jos saan uskoa sitä, mitä olen
lukenut."
 "Teidän pitää kertoa minulle isästänne. Olen usein halunnut kuulla
hänen mainioista seikkailuistaan ja niistä teoista, jotka lopulta veivät
hänet hänen nykyiseen korkeaan asemaansa."

"Olen nöyrin palvelijanne". Bellarion kumarsi uudestaan.

Piiri heidän ympärillään sulkeutui. Odotettiin jännittävää tarinaa.

Mutta Bellarion, joka ei tiennyt Facinosta enempää kuin jonkun
kaikkien tunteman kaskun, luikertelihen näppärästi syrjään.

"Olen perin kehno kertoja. Sitäpaitsi olisi tällainen tarina matkasta

tähtiin ehdottomasti kerrottava tähtien alla."

"No, tapahtukoon niin. Tähdethän tuikkivat paraikaa. Ehkä osaatte

näyttää minulle taivaalta Facinon ja oman tähtenne." Neito nousi ja
kehoitti Dionaraa ja Isottaa seuraamaan itseään.

Castruccio päästi helpotuksen huokauksen.

"Luojan kiitos", sanoi hän ääneen, "että pelastuttiin siitä

ikävyydestä."

Huoneen toisessa päässä oleva avoin ovi johti kuun valaisemalle

pengermälle. Sinne johdatti ruhtinatar Bellarionin, neitojen
seuratessa jälempänä.

Kynnyksellä olivat he törmätä markiisi Gian Giacomoon, joka

hoippui Ronseccon kreivittären kintereillä. Nuori kreivitär oli melkein
itkuun purskahtamaisillaan. Markiisi pysähtyi ja mulkoili sisartaan.

"Minne menet, Valeria? Ja kuka on tuo koipeliini?"

 Ruhtinatar astui askeleen lähemmäksi. "Olet väsynyt, Giannino, ja
myös kreivitär näyttää uupuneelta. Eikö olisi viisainta levätä
hieman?"

"Tosiaankin, teidän korkeutenne!" huudahti kiitollinen nuori

kreivitär.

Mutta markiisi välitti viis sisaren neuvosta.

"Väsynyt? Levätä! Olet lapsellinen, Valeria. Peräti. Lapsellinen ja

hätikkö. Pistät pitkän nenäsi joka asiaan. Jonakin päivänä pistät sen
vielä ampiaispesään. Ja minkäslainen siitä sitten kuontuu? Oletko
ajatellut sitä?" Hän remahti nauramaan ja tarttui kreivitärtä
käsipuoleen. "Jättäkäämme pitkänokka ja koipeliini rauhaan. Hah
hah!" "Hän nauroi kimakasti. Typerästä sukkeluudestaan perin
huvitettuna mäkätti hän äänekkäästi, jotta kaikki voisivat kuulla:
'Pitkänokka ja koipeliini! Pitkänokka ja koipeliini!

"'Koipeliini säärillänsä neidon lemmen voitti, mutta neidon

nenäparkaa liian isoks moitti'."

Nauraa kihertäen kompuroi hän peremmälle huoneeseen

liittyäkseen tanssiviin, mutta kompastui roikkuvaan hihanliepeeseen
ja retkahti pitkälleen lattialle. Riennettiin apuun.

Ruhtinatar kosketti Bellarionin käsivartta töyhtöviuhkallaan. Hänen

kasvonsa olivat kuin kiveen hakatut.

"Tulkaa", äänsi hän ja riensi itse edeltä.

Pengermälle saavuttuaan käski hän seuraneitosten jäädä

taaemmaksi ja asteli nuorukaisen kanssa marmorisen rintakaiteen
luo.
 "Nyt, herraseni", virkkoi hän viileässä äänensävyssä, "voitte
selittää, miksi olette täällä ja mistä olette saanut uuden nimenne."

Bellarion vastasi säveästi: "Markiisi Theodore uskoo, että todellakin

olen Facino Canen poika, ja se seikka riittänee jo yksin selittämään
täälläoloni. Montferratin hovi ei voi evätä vieraanvaraisuutta
Biandraten kreivin pojalta."

"Valehtelitte siis kun sanoitte olevanne…"

"En suinkaan. Valehtelin markiisille. Se oli välttämätöntä, jotta

pääsisin tänne. Maalarin mekko eilen oli myös valhe."

"Ja vaaditte, että minun pitäisi luottaa teihin…" Neito vapisi

suuttumuksesta. "Järkeni sanoo minulle taaskin, että olette urkkija —
lähetetty pääni menoksi."

"Tuskinpa vain. Siinä tapauksessa te ette nyt olisi täällä."

Äkkiä loppuivat neidon voimat. Hän ei jaksanut hillitä itseään

enää, vaan huudahti surkeasti: "Jumalani! Pelkään kadottavani
järkeni. Veljeni…" Ääni katkesi nyyhkytykseen.

Bellarion pysyi ulkonaisesti levollisena. "Asia kerrallaan. Muuten ei

tästä tule mitään valmista. En voi viipyä täällä liian kauan."

"Miksi ette? Onhan teillä kalliin setäni suostumus."

"Teidän setäänne minä pidän narrinani, enkä teitä." Bellarion oli

alentanut äänensä kuiskaukseksi.

"Tuota odotinkin."
 "Parasta kun kuuntelette loppuun. Olen jo aikaisemmin
huomauttanut, ettei johtopäätösten tekeminen ole vahvimpia
puolianne."

Jos neitoa ehkä nuo sanat loukkasivatkin, ei hänestä voinut sitä

huomata. Nojaten marmorikaiteeseen tuijotti hän nuorukaisen ohi
kuun valaisemaan puutarhaan, jonka puut ja pensaat mustina
varjoina piirtyivät oudon värikkäänä leimuavaa taivasta vasten.

Lyhyesti ja selvästi kertoi Bellarion hänelle, miten salaliittolaiset

olivat suhtautuneet viestiin.

"Luulitte tekevänne heistä matin, mutta he osasivat vastata vielä

paremmalla siirrolla. Tämä todistaa jälleen, että olin oikeassa
sanoessani heidän pitävän silmällä yksinomaan omia etujaan. Te ja
veljenne olette ainoastaan välikappaleita, joita he työssään
tarvitsevat. Havaitsin, ettei ollut muuta kuin yksi keino pelastaa
teidät. Ja siihen keinoon minä tartuin."

Ruhtinatar keskeytti hänet. "Tartuitte? Mihin tartuitte?" Äänessä oli

sekä hämmästystä että pelkoa. "Miksi te tahtoisitte pelastaa minut?
Jos uskoisin teitä, pitäisin teitä hävyttömänä. Te olitte vain lähetti,
ettekä mitään muuta."

"Enkö — vaikka paljastin teille noitten miesten todelliset aikeet ja

vaaran, johon olitte heittäytynyt liittoutuessanne heidän kanssaan?"

"Ah, kyllä. Olitte tosiaan enemmän kuin lähetti. Mutta mikä?"

"Palvelijanne, madonna", vastasi nuorukainen yksinkertaisesti.

"Aivan niin. Olin unohtanut. Palvelijani — sallimuksen lähettämä,

eikö niin?"
 "Olette kovin katkera."

"Todellako?" Neito kohdisti vihdoinkin katseensa häneen, mutta

näki kasvojen asemesta vain utuisen vaalean läikän. "Kenties olette
niin ihmeellinen, etten voi pitää teitä todellisena."

Bellarion huokasi. "Kannattaneekohan minun jatkaa enää? Tuskin

te kuitenkaan uskotte." Hän puhui kiihkottomasti, hiukan venyttäen.

"Jatkakaa vain. Ehkä teillä on sydämellänne jotakin

mielenkiintoista.
Mitäpäs siitä, vaikka ette saisikaan minua vakuutetuksi…"

"No, olkoon menneeksi: minä saatoin tehdä, mitä te ette voinut,

vaarantamatta henkeänne." Ja hän kertoi ilmaisseensa
valtionhoitajalle salaliittolaisten nimet.

Hän näki neidon nostavan kätensä povelleen ja kuuli kauhua ja

inhoa ilmaisevan huudahduksen.

"Kavalsitte heidät!"

"Ettekö uhannut itse kavaltaa heidät, jos eivät suostuisi

luopumaan murha-aikeistaan? Olin teidän lähettinne, en muuta. Kun
esittäydyin Facino Canen ottopoikana, uskottiin minua —
valtionhoitaja ei suuresti välittänyt siitä, oliko se totta vai ei, koska
hän piti minua juuri sinä apurina, jota tarvitsi."

"Vihdoinkin paljastus, jota ei ole vaikea uskoa."

"Onko ehken vaikeampi uskoa, että valtionhoitaja oli jo täysin

selvillä salahankkeesta?"
 "Mitä?"

"Miksipä hän muuten olisi luottanut minuun? Koska hän itse tiesi
totuuden, ei hänen ollut vaikea uskoa sanojani."

"Hän tiesi, eikä kuitenkaan ole iskenyt?" Ääni oli jälleen epäilevä.

"Niin, koska häneltä puuttuvat todisteet teidän ja veljenne

syyllisyydestä. Paljonko hän välittää Barbarescon kurjista kätyreistä?
Markiisi Gian Giacomon hän tahtoisi tuhota. Ja minut on nyt
lähetetty etsimään todisteita."

Ruhtinatar repäisi kiihdyksissään irti töyhdön viuhkastaan.

"Ette epäröi tunnustaa, että petätte kaikkia. Barbarescon

kavallatte valtionhoitajalle, valtionhoitajan minulle ja minut taas
epäilemättä valtionhoitajalle."

"Tätä keskustelua en olisi tarvinnut voidakseni kavaltaa teidät,

madonna. Olisin voinut kavaltaa teidät jo aikaisemmin."

Ruhtinatar punnitsi hänen sanojaan. Hänellä oli hyvä muisti, ja

Bellarion osasi todistella. Kuitenkin oli hänen vaikea uskoa…

"Tämä on vain joku temppu. Miksi jäitte tänne ilmaistuanne

ystäväni. Olittehan jo tehnyt tehtävänne." Nuorukaisen vastaus oli
suora ja selvä. "Jos en olisi jäänyt, ette koskaan olisi saanut tietää,
mitä nuo miehet pyysivät vastaamaan teille. Ette myöskään olisi
saanut tietää, että heidän joukossaan jo on Juudaskin. Minun oli
varoitettava teitä."

"Niin", myönsi toinen hitaasti. "Huomaan." Ja äkillisessä vihassa,

miehen paljastuksien synnyttämän pelon vallassa, hän huudahti:
"Välttämätöntä! Miksi tämä oli välttämätöntä? Miksi tulitte? Viikko
sitten ette tiennyt minusta mitään. Ja nyt tahtoisitte uskaltaa
henkenne puolestani, te, jolle en ole mitään. Vaaditte, että minun
olisi uskottava tätä. Luulette kai, että olen hullu."

Neito kuvitteli hymyn kirkastavan Bellarionin epäselvästi näkyviä

kasvoja. Pojan ääni oli matala hänen vastatessaan:

"Ei ole järjetöntä uskoa hulluuteen. Hulluutta on olemassa. Pitäkää

vain minua höperönä. Maailma on kukatiesi liian huumaava luostarin
kasvatille. Hälinä on humalluttanut minut."

Ruhtinatar naurahti ilottomasti. "Kerrankin hiukan ontuva selitys.

Onko kekseliäisyytenne tyrehtynyt?"

"Ei. Käsityskykyni vain tuntuu kovin rajoitetulta", vastasi

nuorukainen masentuneena.

Ruhtinatar kosketti hänen käsivarttaan. Bellarion tunsi hennon

käden värisevän, ja hämmästyksekseen kuuli hän neidon lausuvan
arasti, melkein änkyttäen:

"Jos olen loukannut teitä, messer Bellarion, niin pankaa sanani

kokemani järkytyksen tilille. On niin helppo, niin peloittavan helppo
uskoa, mitä tahdomme uskoa."

"Tiedän", vastasi Bellarion koruttomasti. "Ja kunhan olette

nukkunut yön, huomaatte kyllä, että teidän pelastuaksenne täytyy
uskoa minua."

"Minun pelastumiseni ei riitä, Näitte veljeni…"

"Näin. Jos messer Castruccio oli syypää hänen…"

 "Castruccio on ainoastaan väline. Tulkaa. Suotta me puhumme."
Hän lähti astumaan odottavia seuranaisiaan kohden, mutta pysähtyi
äkkiä. "Minun täytyy sittenkin uskoa teitä, ser Bellarion. Ellen uskoisi,
tulisin hulluksi. Mutta jos valehtelette, jos olette valtionhoitajan
kätyri, rankaisee hyvä Jumala teitä varmasti."

"Olette oikeassa", kuiskasi Bellarion.

"Sanokaa, mitä aiotte kertoa sedälleni?"

"Mitäpä muuta, kuin että olen keskustellut kanssanne tuloksetta;

että joko salaatte minulta totuuden tai sitten ette tosiaan tiedä
salaliitosta mitään."

"Tapaammeko toisemme vielä?"

"Jos niin haluatte. Mutta mitä tässä enää voitaisiin tehdä?"

"Siitä saatte ottaa selon." Näin osoitti neito, että hän tahtoi luottaa
Bellarioniin tinkimättä.

He palasivat tanssisaliin. Jäykästi ja muodollisesti kumarsi Bellarion

hänen korkeudelleen ja lähti hyvästelemään valtionhoitajaa.

Markiisi Theodore jätti seuransa ja tarttuen nuorukaisen

käsivarteen vei hänet hieman syrjään.

"Olen tunnustellut maaperää", ilmoitti Bellarion. "Joko hän epäilee

minua tai sitten hän ei tosiaankaan tiedä Barbarescosta mitään."

"Voitte olla varma siitä, että hän epäilee. Pyytäkää Barbarescolta

suositusta ja yrittäkää uudestaan."
 XI luku.

EPÄILTYNÄ.

Barbarescon luona odotti messer Bellarionia yllätys. Hänen

astuessaan kokoushuoneeseen, ympäröi koko salaliittolaisjoukko
hänet. Pahansisuinen Casella asettui hänen toiselle puolelleen,
häikäilemätön Spigno toiselle. Heidän ilmeensä olivat kaikkea muuta
kuin miellyttävät. Ilkeimmän näköinen oli kuitenkin Barbaresco, joka
tuijotti häntä rasvainen hymy huulillaan.

"Missä olette ollut, nuori mies?"

Bellarion huomasi, että tässä oli oveluus tarpeen. Muka

hämmästyneenä tuijotti hän ahdistajiaan.

"Salaliittolaisina olette näkevinänne vakoojia joka sopessa", sanoi

hän, "Epäilette joka asiassa petosta. Silmät teillä on, mutta missä on
järki? Taivas auttakoon niitä, jotka teihin luottavat." Hän tempoili
käsivarsiaan päästäkseen irti. "Hellittäkää, senkin pöhköt."

Barbaresco nuolaisi huuliaan. Hän piteli oikeaa kättään selkänsä

takana. Hitaasti astui hän lähemmäksi.

"Kertokaa ensin, missä olette ollut. Tahdomme tietää enemmän."

Bellarionin ivanhymy kävi selvemmäksi, mutta hänen katseessaan

ei ollut pelkoa. "Tiedätte kyllä, missä olen ollut. Heittäkää jo
näyttämöeleenne. Olen ollut hovissa."

"Mitä varten, Bellarion?" kysyi Barbaresco hiljaa. Toiset vaikenivat

jäykästi.
 "Kavaltamassa teidät, luonnollisesti." Sävy oli mahtavan pilkallinen.
"Sen tehtyäni palasin, jotta saisitte katkaista kaulani."

Spigno naurahti ja hellitti otteensa. "Minä ainakin olen saanut

tyydyttävän vastauksen", virkkoi hän. "Sanoinhan heti, etten voinut
uskoa hänen ryhtyneen tyhmyyksiin."

Casella puristi toista käsivartta sitä kiukkuisemmin. "Vaadin selvää

selontekoa, ennenkuin…"

"Antakaa edes minun hengittää vapaasti", ärisi Bellarion ja

rimpuilihen vapaaksi. "Ei minua tarvitse piestä. En minä aio karata.
Teitä on seitsemän minua vastassa. Jos käytätte hieman järkeänne,
käsitätte itsekin, etten mahda teille mitään. Enkä suinkaan olisi tullut
tänne, jos kerran hautoisin pakoa."

"Älkää jaaritelko siitä, mitä ette tekisi. Kysyimme, mitä olette

tehnyt", tivasi Barbaresco.

"Sanon teille, etten olisi avoimesti, kaikkien nähden, lähtenyt

hoviin, jos olisin aikonut kavaltaa teidät."

"Aivan samaa sanoin minäkin", huomautti Spigno, ärtyen hienosti.

"Antakaa pojan kertoa."

Kuului hiljaista mutinaa. Bellarion kulki huoneen poikki heidän

synkkien katseittensa seuraamana, liikkuen varmasti kuin ainakin
viaton mies. Hän heittäytyi nojatuoliin.

"Tässä ei ole mitään kertomista, mikä ei olisi jo itsestään selvää.

Lähdin viemään viestiänne ruhtinatar Valerialle; osoittamaan hänelle,
että hän oli teidän armoillanne; todistamaan, ettei hän, liityttyään
tähän salaliittoon, voi perääntyä enempää kuin määrätä
toimintatapojammekaan. Tämän tehtävän suoritin onnellisesti
loppuun."

Barbaresco puhui taas muitten puolesta. "Uskomme, jahka

selitätte meille, miksi teidän piti tätä varten lähteä hoviin ja miten
onnistuitte sinne pääsemään."

"Luoja lisätköön kärsivällisyyttäni kanssanne, kallis Tuomas!"

huokasi Bellarion. "Menin hoviin, koska tajusin, etten mitenkään
pystyisi kädenkäänteessä pensaan takaa saamaan ruhtinatarta
vakuutetuksi tilanteen vakavuudesta. Juttu venyisi ilmeisesti hyvinkin
pitkäksi. Sitäpaitsi, hyvät herrat, rohkea ja avoin esiintyminen on
aina paras keino tällaisiakin asioita hoidettaessa, jos se vain on
mahdollista. Ja tällä kertaa se kävi helposti päinsä. Satun olemaan
Facino Canen ottopoika, ja käytin tätä asianlaitaa hyväkseni."

Hänelle sateli kysymyksiä joka puolelta. Ne kuitattiin yhteisellä

vastauksella.

"Milanon lähettiläs, messer Aliprandi, varmisti henkilöllisyyteni."

Tuokion hiljaisuus. Vihdoin sanoi Barbaresco: "Aliprandi ehkä

takasi teidät siellä, mutta hän ei voi tehdä sitä täällä."

"Julkeata lörpötystä!" mörisi valkohapsinen Lungokin puolestaan.

"Kovasti uskomatonta", vahvisti Casella. "Jos teillä ei ollut muita

aikeita, niin miksi ette jo aikaisemmin käyttänyt hyväksenne
henkilöllisyyttänne päästäksenne hoviin?"

"Koska se ei ollut tarpeen. Unohdatte, ettei ruhtinatar tällä kertaa

osannut odottaa minua, minkävuoksi puutarhaportti oli suljettu. En
myöskään voinut käydä maalarista näin myöhään illalla, kuten
edellisellä kerralla. Sitäpaitsi on maalarina esiintyminen kallista. Sain
pulittaa viisi tukaattia viime kerralla."

Jälleen rapisivat kysymykset. He eivät vielä olleet kuulleet mitään

hänen maalariseikkailustaan. Vihdoin kertoi hän heille koko jutun, ja
havaitsi, että se vaikutti heihin uskottavalta.

"Miksi ette kertonut tätä aikaisemmin?" kysyi joku.

Bellarion kohotti olkapäitään. "Oliko se tarpeellista? Mitäpä sillä

väliä, minkälaisessa hahmossa asioillanne liikuin? Sitäpaitsi, sallikaa
minun huomauttaa — itse ette sitä kuitenkaan keksi — että jos olisin
teidät kavaltanut markiisille, olisi poliisikapteeni nyt täällä minun
asemestani."

"Totta", myönsi Spigno ja pari muistakin miehistä nyökkäsi

hyväksyvästi.

Mutta kiukkuinen Casella, Lungo ja Barbaresco epäilivät yhä.

Viimemainittu oli äkkiä muistanut jotakin. Hänen siniset silmänsä

kapenivat melkein viivoiksi.

"Miten on selitettävissä, ettei hovissa tiedetä mitään toimestanne

palatsin virkailijana?"

Nuorukainen hätkähti huomatessaan, että tuo valhe saattoi käydä

hyvinkin kohtalokkaaksi. Seuraavassa hetkessä hän käsitti, ettei
Barbaresco kuitenkaan epäillyt hänen henkilöllisyyttään, vaan jotakin
muuta.

"Ehkäpä toiset eivät siitä tiedäkään. Entä sitten? Sitäpaitsi,

voinhan minä olla palatsivirkailija, vaikka olenkin Facino Canen
kasvatti. Muistakaa, että messer Aliprandi takasi minut."

"Hän ei voi taata teitä täällä", intti Barbaresco. "Kuka voi todistaa,
että olette se, joksi itseänne väitätte?"

Bellarion silmäsi ympärilleen. Hänen vastaustaan odotettiin

ilmeisesti henkeä pidätellen.

"Vaaditte minua todistamaan, että olen Facino Canen kasvatti?"

"Vaadimme sitä niin kiihkeästi, että jollet sitä tee, olet pian päätäsi
lyhempi, kukonpoika", vakuutti Casella hypistellen tikariaan.

Tässä ei saanut siekailla. Jos nuo konnat odottaisivat edes

huomiseen, ennenkuin katkaisisivat hänen kurkkunsa, niin ehkäpä
tässä vielä keino ilmaantuisi…

"Hyvä. Täältä on vain päivän ratsastusmatka Ciglianoon.

Lähteköön joku teistä tiedustamaan Grazien apotilta sen lapsen
nimeä, jonka Facino jätti luostarin hoiviin."

"Nimeä?" kiljui Casella. "Onko se mikään todistus?"

"Siihen saatte tyytyä, jos lähettinne on niin typerä, ettei samalla

osaa tiedustella muutakin. Ottakoon selkoa apotilta, minkälaisessa
vaatetuksessa ja miten varustettuna lähdin luostarista, ja kysykää
sitten samaa asiaa minulta. Teen täsmälleen selkoa kaikesta."

Mutta Barbaresco oli kärsimätön, eikä tahtonut uskoa. Nuori mies

huomautti lopulta, että todistus hänen henkilöllisyydestäänkin oli
parempi kuin ei mitään ja pyysi heitä ensi aluksi tyytymään siihen.
Tuonnempana saataisiin muitakin todistuksia. Eivät he kaiketi olleet
niin verenhimoisia, etteivät voineet lykätä hänen murhaamistaan
huomiseen? Siihen mennessä ehtisivät todisteet tänne.

He ryhtyivät neuvottelemaan ja kreivi Spigno yritti jälleen pitää

Bellarionin puolta. Vihdoin Barbaresco, Casella ja Spigno johdattivat
hänet portaita ylös kurjaan ullakkokomeroon, otettuaan sitä ennen
haltuunsa hänen tikarinsa. Huonepahasessa ei ollut ollenkaan
ikkunoita, ja siihen pääsi vain niukasti valoa kymmenen jalan
korkeudessa olevasta kapeasta kattoaukosta, joka oli varustettu
lasilla. Huonekaluja ei liioin näkynyt. Eräässä nurkassa oli hiukan
olkia ja muuta kamaa, josta häntä neuvottiin kyhäämään pehmikettä
pään alle, jos halusi nukkua seuraavana yönä.

Varmemmaksi vakuudeksi he vielä sitoivat yhteen hänen ranteensa

ja Casella kehoitti häntä kiittämään luojaansa, ettei tuota köyttä
kiristetty hänen kaulansa ympärille. Tämänjälkeen he poistuivat
lukiten oven ja jättäen vankinsa pimeyteen.

Hän kuunteli, kunnes heidän askeleensa lakkasivat

kajahtelemasta, ja kohotti sitten katseensa kapeaan kattoaukkoon,
josta kuun säteet tunkeutuivat huoneeseen. Jos lasin saisi
poistetuksi, pääsisi aukosta mies nipin napin läpi. Mutta kuka takasi,
ettei siinäkin yrityksessä ehkä niska katkeaisi. Sitäpaitsi hän tuskin
pystyisi kapuamaan aukkoon.

Hän viskautui oljille ja nojasi leukansa polviin, kyyhöttäen aivan

masentuneena tässä epämukavassa asennossa. Kerrassaan
uskomattomilta tuntuivat nyt hänen vaiheensa, hänen muistellessaan
Graziesta lähtönsä jälkeisiä tapahtumia. Kohtalo oli leikkinyt koko
rajusti hänen kanssaan. Hempeämielisyys oli vetänyt häntä nenästä.
Hän oli sekaantunut erään samantekevän valtion sisäisiin asioihin
vain senvuoksi, että muuan kuumaverinen nuori nainen oli
herättänyt hänen mielenkiintonsa. Tuo samainen neito vapautuisi
ehkä pelkällä huokauksella hänen muistostaan, kuultuaan, että ne
itsekkäät lurjukset, joiden kanssa oli liittoutunut, olivat katkaisseet
hänen kaulansa. Pahuutta oli siis sittenkin olemassa.

Hän paneutui pitkälleen, kääntyen niin, että saattoi nähdä

kuunsäteitten muodostaman valosuunnikkaan lattialla. Jälleen hiukan
toivehikkaampana alkoi hän miettiä, miten pääsisi pois tästä ansasta.
Parasta olisi ehkä turvautua salaliittolaisten Judas Iskariotiin. Tänä
iltana oli hän aavistanut, kuka tuo kavaltajien kavaltaja oli. Ainoa,
joka oli puolustanut Bellarionia ja lopulta aikaansaanut lykkäyksen
murhan toimeenpanossa, oli Spigno. Ja kuitenkin oli sama Spigno
ensimmäisenä vetänyt tikarinsa salaliittolaisten kuultua, että
Bellarion oli käynyt hovissa. No niin, olipa tuo petturi kuka hyvänsä,
markiisi saisi joka tapauksessa tiedon tämänkin illan tapahtumista, ja
senjälkeen ei Bellarionin henki maksaisi paljon hovissakaan.

Näissä mietteissä hän nukahti ja lienee ollut unen helmoissa useita

tunteja, ennenkuin jälleen heräsi. Valosuunnikas oli kadonnut
lattialta. Tämä oli hänen ensimmäinen havaintonsa. Kohta
senjälkeen hän aavisti, että joku seisoi hänen läheisyydessään. Hän
kohottausi kyynärpäänsä nojaan, mikä ei suinkaan ollut helppoa, ja
käänteli päätään. Oven vaiheilla oli heikko valonkaje ja seuraavassa
silmänräpäyksessä hän tajusi, että joku varovasti oli astunut
huoneeseen.

Jälkeenpäin hän muisti, että tämä havainto ensinnä oli synnyttänyt

hänessä pintaa karmivaa pelkoa, kuvittelun, että hänen murhaajansa
nyt tuli suorittamaan kammottavaa tekoaan. Mutta tämä pelko
kaikkosi pian, kun kajastus läheni. Lopulta ilmestyi näkyviin miehen
varjo ja tovia myöhemmin kuului heikko kuiskaus: "Ssh! Hiljaa! Älkää
päästäkö ääntäkään!"

Tuo varoittava ääni haihdutti viimeisenkin pelon Bellarion

sydämestä, joka äsken tuntui nousseen kurkkuun.

Ovi sulkeutui yhtä hiljaa kuin se oli avattu, ja lyhtyä pitelevä mies
poisti vaatteen, jolla oli estänyt valoa näkymästä selvästi. Liekki
valaisi hänen kasvojaan ja Bellarion tunsi kreivi Spignon piirteet.

Nuorukainen äännähti heikosti, aivan kuin olisi nauraa hihittänyt

"Odotin teitä", sanoi hän.

XII luku.

KREIVI SPIGNO.

Spigno laski lyhdyn lattialle ja astui lähemmäksi.

"Pysykää hiljaa", mutisi hän. "Kääntykäähän, jotta saan kätenne

vapaiksi." Hän katkaisi tikarillaan Bellarionin ranteita kahlehtivan
nuoran.

"Ottakaa kengät jaloistanne. Nopeasti."

Bellarion vapautui kömpelösti jalkineistaan. Hänen ajatuksensa

kiitivät nopeasti, eivätkä ne koskeneet yksinomaan pakoa. Vaikka
vapaus vielä tällä hetkellä oli vain kangastus, askaroi mieli jo
ritariseikkailussa jälleen.