Geospatial Analysis with SQL: A hands-on guide

to performing geospatial analysis by unlocking

the syntax of spatial SQL Mcclain pdf download

https://ebookmass.com/product/geospatial-analysis-with-sql-a-
hands-on-guide-to-performing-geospatial-analysis-by-unlocking-
the-syntax-of-spatial-sql-mcclain/

Explore and download more ebooks at ebookmass.com

 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmass.com
to discover even more!

A Guide to SQL 10th Edition Mark Shellman

https://ebookmass.com/product/a-guide-to-sql-10th-edition-mark-
shellman/

Geospatial Data Analytics on AWS 1st Edition Scott Bateman

https://ebookmass.com/product/geospatial-data-analytics-on-aws-1st-
edition-scott-bateman/

Pro SQL Server 2022 Wait Statistics: A Practical Guide to

Analyzing Performance in SQL Server and Azure SQL
Database, 3rd Edition Thomas Larock
https://ebookmass.com/product/pro-sql-server-2022-wait-statistics-a-
practical-guide-to-analyzing-performance-in-sql-server-and-azure-sql-
database-3rd-edition-thomas-larock/

Pro SQL Server 2022 Wait Statistics: A Practical Guide to

Analyzing Performance in SQL Server and Azure SQL
Database, 3rd Edition Thomas Larock
https://ebookmass.com/product/pro-sql-server-2022-wait-statistics-a-
practical-guide-to-analyzing-performance-in-sql-server-and-azure-sql-
database-3rd-edition-thomas-larock-2/
Getting Started with SQL and Databases: Managing and
Manipulating Data with SQL Mark Simon

https://ebookmass.com/product/getting-started-with-sql-and-databases-
managing-and-manipulating-data-with-sql-mark-simon/

Getting Started with SQL and Databases: Managing and

Manipulating Data with SQL 1st Edition Mark Simon

https://ebookmass.com/product/getting-started-with-sql-and-databases-
managing-and-manipulating-data-with-sql-1st-edition-mark-simon/

Data Engineering with dbt: A practical guide to building a

cloud-based, pragmatic, and dependable data platform with
SQL Zagni
https://ebookmass.com/product/data-engineering-with-dbt-a-practical-
guide-to-building-a-cloud-based-pragmatic-and-dependable-data-
platform-with-sql-zagni/

Spatial Analysis John T Kent

https://ebookmass.com/product/spatial-analysis-john-t-kent/

Spatial Analysis John T. Kent

https://ebookmass.com/product/spatial-analysis-john-t-kent-2/
Geospatial Analysis with SQL

A hands-on guide to performing geospatial analysis by

unlocking the syntax of spatial SQL

Bonny P McClain

BIRMINGHAM—MUMBAI
Geospatial Analysis with SQL
Copyright © 2023 Packt Publishing
All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted
in any form or by any means, without the prior written permission of the publisher, except in the case
of brief quotations embedded in critical articles or reviews.
Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy of the information
presented. However, the information contained in this book is sold without warranty, either express
or implied. Neither the author(s), nor Packt Publishing or its dealers and distributors, will be held
liable for any damages caused or alleged to have been caused directly or indirectly by this book.
Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the companies and
products mentioned in this book by the appropriate use of capitals. However, Packt Publishing cannot
guarantee the accuracy of this information.

Group Product Manager: Reshma Raman

Publishing Product Manager: Heramb Bhavsar
Content Development Editor: Priyanka Soam
Technical Editor: Rahul Limbachiya
Copy Editor: Safis Editing
Project Coordinator: Farheen Fathima
Proofreader: Safis Editing
Indexer: Hemangini Bari
Production Designer: Alishon Mendonca
Marketing Coordinator: Nivedita Singh

First published: January 2023

Production reference: 4210923

Published by Packt Publishing Ltd.

Grosvenor House
11 St Paul's Square
Birmingham
B3 1RB, UK.

ISBN: 978-1-83508-314-7

www.packtpub.com
To my geospatial colleagues from around the world: thank you for the warm welcome into this vibrant
community—always learning, always curious.

To my husband Steve, and boys Harrison and Ryland—your ongoing support means the oblate
spheroid to me!
 Contributors

About the author

Bonny P McClain applies advanced data analytics, including data engineering and geo-enrichment, to
discussions of poverty, race, and gender. Racism, class exploitation, sexism, nationalism, and heterosexism
all contribute to social inequality. Bonny redefines how we measure these attributes and how we can
more accurately identify amenable interventions. Spatial data hosts a variety of physical and cultural
features that reveal distribution patterns and help analysts and data professionals understand the
underlying drivers of these patterns.
Bonny is a popular conference keynote and workshop leader. Her professional goals include exploring
large datasets and curating empathetic answers to larger questions, making a big world seem smaller.
About the reviewers
Kate Mai is a GIS solutions architect who has been in the IT industry for the past 10 years. Her main
focuses are web map application product design and development, geospatial data integration and
management, and system optimization. She is also interested in what the next big thing may be in
the IoT, AI, and GIS.
Thanks to Lily, my puppy. Without her, the review process would’ve been done three times faster.

Lakshmanan Venkatesan is a principal consultant at a leading IT services company based out of

Houston, Texas. During his career, he has led and contributed to the development of location intelligence
software and platforms. He has led digital transformation programs for a large oil company for the past
four years. His technical expertise includes advanced web-based mapping application development,
scripting, model design, system integration, and DevOps/SRE. Research, teaching, and mentoring
are also among his interests.

Emmanuel Jolaiya is a software engineer with a background in remote sensing and GIS from the Federal
University of Technology, Akure, Nigeria. He has consulted for several leading world organizations,
including the World Bank, and currently, he consults for Integration Environment and Energy, a
German-based organization, on the Nigeria Energy Support Programme (NESP), where he uses
geospatial technology to support electrification planning. He is a 2020 YouthMappers Research Fellow
and Esri Young Scholar. As a young innovator, he is currently building Spatial node, a platform where
geospatial professionals can showcase their works and discover opportunities. His current interests
include Docker, spatial SQL, DevOps, and mobile and web GIS.
 Table of Contents

Preface xi

Section 1: Getting Started with

Geospatial Analytics
1
Introducing the Fundamentals of Geospatial Analytics 3
Technical requirements 4 Exploring SQL 11
Spatial databases 4 SELECT statements 12
SRIDs 5 WHERE statements 12
CREATE statements 22
Understanding geospatial data types 7
Raster models 10 Summary 25

2
Conceptual Framework for SQL Spatial Data Science – Geometry
Versus Geography 27
Technical requirements 28 Introducing query-based syntax 44
Creating a spatial database 28 Analyzing spatial relationships 45
Options for databases with spatial functions 31 Detecting patterns, anomalies, and
Exploring databases with psql 34 testing hypotheses 47
Importing data 36 Summary 49
Fundamentals of a query-based syntax 39
Changing column names 39
Identifying tables 42
viii Table of Contents

3
Analyzing and Understanding Spatial Algorithms 51
Technical Requirements 51 Reasoning and key decisions about spatial
concepts59
Developing knowledge about
geographic space 52 Exploring pattern detection tools 61
Connecting to databases and Executing SQL queries in QGIS 67
executing SQL queries 53
Summary69

4
An Overview of Spatial Statistics 71
Technical requirements 71 Running queries in QGIS 83
Creating spatial vectors with SQL 72 Building prediction models 91
Renaming table columns – US census 78 Summary97
What do the census table codes mean? 78

Section 2: SQL for Spatial Analytics

5
Using SQL Functions – Spatial and Non-Spatial 101
Technical requirements 101 ST_Within109
Preparing data 102 CREATE VIEW 110
ST_Buffer116
Creating a dataset using the Open Street Map
plugin102 Creating functions in SQL 118
Null values in PostgreSQL 108 Mining areas in Brazil 122
Spatial concepts 109 Summary127
 Table of Contents ix

6
Building SQL Queries Visually in a Graphical Query Builder 129
Technical requirements 129 Understanding census-designated places 136
Conditional queries 130 The SQL Query Builder 140

SQL data queries using the graphical Exploring census data in the SQL
query builder 131 Query Builder 144
Aggregation and sorting queries 136 Summary152

7
Exploring PostGIS for Geographic Analysis 153
Technical requirements 154 Importing additional data – power
Configuring and authenticating plants165
PostGIS in QGIS 154 Additional data queries – IS NOT
Loading data into PostGIS 155 NULL167
Importing data into PostGIS 158 Differentiating polygons in OSM data171
Discovering the PgAdmin dashboard 159 Spatial queries 172
Executing SQL queries in pgAdmin 161 Exploring ST_Contains and multi-table joins 173

Summary177

8
Integrating SQL with QGIS 179
Technical Requirements 179 The GEE data catalog plugin 192
Understanding the SQL query Landscape Change Monitoring
builder in QGIS 180 System197
Comparing polygons between two large raster2pgsql198
datasets183 Terminal raster import 198
Raster data 187 Summary205
Installing plugins 189
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
x Table of Contents

Index207

Other Books You May Enjoy 214

 Preface
This book is for learners interested in using SQL and open source platforms for detecting and quantifying
patterns in datasets through data exploration, visualization, data engineering, and the application of
analysis and spatial techniques.
At its core, geospatial technology provides an opportunity to explore location intelligence and how it
informs the data we collect. First, the reader will see the relevance of geographic information systems
(GIS) and geospatial analytics, revealing the fundamental foundation and capabilities of spatial SQL.
Information and instruction will be formatted as case studies that highlight open source data and
analysis across big ideas that you can distill into workable solutions. These vignettes will correlate
with an examination of publicly available datasets selected to demonstrate the power of storytelling
with geospatial insights.
Open source GIS, combined with PostgreSQL database access and plugins that expand QGIS functionality,
have made QGIS integration an important tool for analyzing spatial information.

Who is this book for?

This book is for anyone currently working with data (or hoping to someday) who would like to increase
their efficiency in analysis and discovery by bringing query and spatial analysis to where their data
lives—the database or data warehouse.
Geospatial analysis serves a range of learners across a wide spectrum of skill sets and industries.
This book is mindful of expert data scientists who are just being introduced to geospatial skills, as
well as the geospatial expert discovering SQL and analysis for the first time.

What this book covers

Chapter 1, Introducing the Fundamentals of Geospatial Analytics, introduces the foundational aspects
of spatial databases and data types. This chapter also introduces learners to structured query
language (SQL).
Chapter 2, Conceptual Framework for SQL Spatial Data Science – Geometry Versus Geography, explains
how to create a spatial database to enable you to import datasets and begin analysis. You will also
learn the fundamentals of writing query-based syntax.
xii Preface

Chapter 3, Analyzing and Understanding Spatial Algorithms, shows you how to connect databases
created in pgAdmin to QGIS, where you will learn how to join tables and visualize the output by
selecting layers and viewing them on the QGIS canvas.
Chapter 4, An Overview of Spatial Statistics, covers working with spatial vectors and running SQL
queries while introducing you to US Census datasets.
Chapter 5, Using SQL Functions – Spatial and Non-Spatial, demonstrates how to use spatial statistics
in PostGIS to explore land use characteristics and population data. You will learn how to write a user-
defined function and run the query.
Chapter 6, Building SQL Queries Visually in a Graphical Query Builder, contains examples of how to
access a graphical query builder and begin building more complex frameworks by taking a deeper
dive and bringing together skills learned earlier.
Chapter 7, Exploring PostGIS for Geographic Analysis, looks at pgAdmin more closely to customize
workflows by running SQL queries in pgAdmin and visualizing the output within the geometry viewer.
Chapter 8, Integrating SQL with QGIS, moves spatial queries back to QGIS as you work with DB
Manager and are introduced to raster data and functions.

To get the most out of this book

To work with the datasets presented in this book, you will need to download QGIS (I suggest the
long-term-release (LTR) version, as it is the most stable), pgAdmin, and PostgreSQL.

Software/hardware covered in the book Operating system requirements

QGIS Windows, macOS, or Linux
pgAdmin

PostgreSQL

If you are using the digital version of this book, we advise you to type the code yourself or access
the code from the book’s GitHub repository (a link is available in the next section). Doing so will
help you avoid any potential errors related to the copying and pasting of code.

Download the example code files

You can download the example code files for this book from GitHub at https://github.com/
PacktPublishing/Geospatial-Analysis-with-SQL. If there’s an update to the code,
it will be updated in the GitHub repository.
 Preface xiii

Conventions used
There are several text conventions used throughout this book.
Code in text: Indicates code words in the text, folder names, filenames, file extensions, pathnames,
dummy URLs, user input, and Twitter handles. Here is an example: “To explore the mining areas in
Brazil, we can use the ST_Area function.”
A block of code is set as follows:

SELECT row_number() over () AS _uid_,* FROM (SELECT * FROM

getprotecteda('10160475')
) AS _subq_1_

When we wish to draw your attention to a particular part of a code block, the relevant lines or items
are set in bold: “The synopsis of ST_Within includes the following:”

boolean ST_Within(geometry A, geometry B);

Any command-line input or output is written as follows:

Query returned successfully in 129 msec

Bold: Indicates a new term, an important word, or words that you see onscreen. For instance, words
in menus or dialog boxes appear in bold. Here is an example: “In pgAdmin, we can observe these
results in Geometry Viewer.”

Tips or important notes

Appear like this.

Get in touch
Feedback from our readers is always welcome.
General feedback: If you have questions about any aspect of this book, email us at customercare@
packtpub.com and mention the book title in the subject of your message.
Errata: Although we have taken every care to ensure the accuracy of our content, mistakes do happen.
If you have found a mistake in this book, we would be grateful if you would report this to us. Please
visit www.packtpub.com/support/errata and fill in the form.
xiv Preface

Piracy: If you come across any illegal copies of our works in any form on the internet, we would
be grateful if you would provide us with the location address or website name. Please contact us at
copyright@packt.com with a link to the material.
If you are interested in becoming an author: If there is a topic that you have expertise in and you
are interested in either writing or contributing to a book, please visit authors.packtpub.com.

Share Your Thoughts

Once you’ve read Geospatial Analysis with SQL., we’d love to hear your thoughts! Please click here
to go straight to the Amazon review page for this book and share your feedback.
Your review is important to us and the tech community and will help us make sure we’re delivering
excellent quality content.
 Preface xv

Download a free PDF copy of this book

Thanks for purchasing this book!
Do you like to read on the go but are unable to carry your print books everywhere?
Is your eBook purchase not compatible with the device of your choice?
Don’t worry, now with every Packt book you get a DRM-free PDF version of that book at no cost.
Read anywhere, any place, on any device. Search, copy, and paste code from your favorite technical
books directly into your application.
The perks don’t stop there, you can get exclusive access to discounts, newsletters, and great free content
in your inbox daily
Follow these simple steps to get the benefits:

1. Scan the QR code or visit the link below

https://packt.link/free-ebook/9781835083147

2. Submit your proof of purchase

3. That’s it! We’ll send your free PDF and other benefits to your email directly
 Section 1:
Getting Started with
Geospatial Analytics

Readers will learn how spatial SQL increases efficiency in working with geospatial databases. Also,
prior to analyzing geospatial data, the reader will learn about the frameworks and the distinction
between geometry and geography. This is the primary difference between SQL and spatial SQL.
They will learn about spatial algorithms and will begin integrating GIS functions into a modern SQL
computing environment.
This section has the following chapters:

• Chapter 1, Introducing the Fundamentals of Geospatial Analytics

• Chapter 2, Conceptual Framework for SQL Spatial Data Science – Geometry Versus Geography
• Chapter 3, Analyzing and Understanding Spatial Algorithms
• Chapter 4, An Overview of Spatial Statistics
 1
Introducing the Fundamentals
of Geospatial Analytics
Understanding where something happened is often the key to understanding why it occurred in the first
place. A flood wipes out a village in a remote country 1,000 miles away. If you are thinking geospatially,
you are curious about climate forecasting, the demographics of the population, the nature of the soil,
the topography of the land, and building footprints or structures. The ability to point to a spot on a map
is only a small part of data collection. When you begin to think about roads and distances to impacted
villages requiring disaster relief, you would be limited by point-to-point Cartesian geometry. This chapter
will help you to understand why.
The process of detecting and quantifying patterns in datasets requires data exploration, visualization,
data engineering, and the application of analysis and spatial techniques. At its core, geospatial technology
provides an opportunity to explore location intelligence and how it informs the data we collect.
Geospatial information is location data that allows the assessment of geographically linked activities
and locations on the Earth’s surface. Often called the science of “where,” geospatial analysis can provide
insight into events occurring within geographic areas such as flooding but also patterns in the spread of
wildfires and urban heat islands (increased temperatures in cities compared to rural areas).
Collecting and analyzing geographic information may also include non-spatial data providing
opportunities to alter the appearance of a map, based on non-spatial attributes associated with a
location. Attributes in geographic information systems (GIS) refer to data values that describe spatial
entities. For example, perhaps an attribute table stores information not only on the building polygon
footprint but also indicates that the building is a school or residence.
On your map, you may be interested in viewing wastewater treatment plants or buildings complying
with green energy requirements within a city or neighborhood boundary. Although this information
is non-spatial, you can view and label information associated with specific locations. You are able to
direct map applications to render a map layer based on a wide variety of features.
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
pyrkiminen? Mitä hän niistä? Maksaako vaivaa ruveta
kahtakymmentä, kolmeakymmentä vuotta varten ponnistelemaan
kuin kala jäätä vasten? Lämmittääkö se sitten sydäntä? Tuntuuko
sielulle keveältä, jos jotkut ihmiset kumartavat sinulle syvään, mutta
ajattelevat ehkä kuitenkin itsekseen: 'piru vieköön sinut!'"

"Rakkaus? Kas, se vielä! Hän osaa sen jo ulkoapäin ja sitäpaitsi

hän on menettänyt jo rakastamislahjat. Mutta kohtelias muisti
muistutti hänelle Nadinkaa, vaan ei viatonta suorasydämmistä
Nadinkaa — sitä se ei koskaan muistuttanut — vaan
välttämättömästi petturi — Nadinkaa, puiden, käytävien, kukkaisten
ympäröimänä, ja kaikkien keskellä tämä käärmeen sikiö, hänelle
tunnetulla hymyllä, ihastuksen ja häpeän punalla… kaikki tämä oli
toista, eikä häntä varten!"… Vaikeroiden painoi hän sydäntänsä.

"Ystävyys", ajatteli hän, "se on toinen hulluus. Kaikki on tuttua, ei

ole mitään uutta, vanha vanhassa pysyy, mutta elä kuitenkin!"

Hän ei uskonut ketään, eikä mihinkään, ei unohtunut nautinnoissa;

nautti sitä, niinkuin ihminen, joka syö halutta jotain herkkuruokaa,
kylmästi, tietäen, että sen jälkeen tulee ikävyyttä, että sielun
tyhjyyttä ei voi millään täyttää. Turvautua tunteesen — se pettää,
saattaa sielun liikutukseen ja lisää vielä muutamia haavoja.
Katsellessaan ihmisiä, jotka olivat rakkauden hurmeessa, jotka eivät
riemusta muistaneet itseään, hymyili hän ivallisesti ja ajatteli:
"malttakaa, kyllä tulette vielä järkiinne; ensimmäisten ilojen perästä
alkaa mustasukkaisuus, sopimuksen kohtauksia, kyyneleitä. Yhdessä
eläessänne kyllästytätte toisianne hirmuisesti, mutta jos syyn
arvaatte — itkette. Kun yhdytte taas — sitte on vielä pahempi.
Tulette hulluiksi! Lakkaamatta riitelette, olette toisillenne vihoissa,
mustasukkaiset, sitten lepytte, uudestaan riitaantuaksenne; tämä on
heillä olevinaan rakkautta, luottamusta! Mutta kaikki nimittävät
itsepäisesti yht'aikaa, vaahtohuulilla ja epätoivon kyyneleetkin
silmissä, sitä onneksi! Mutta teidän ystävyytenne… heitä luu, mitä
koirasi tekevät!"

Toivoa hän pelkäsi, tietäen että useimmiten, toivottuun kohtaan

pyrkiessä, kohtalo tempasee onnen käsistä ja tuo esille aivan toista,
mitä mieli ei ollenkaan tee — jotain jonnin joutavaa; mutta jos
viimeinkin antaa toivotun asian niin se kiusaa ihmistä, heikontaa,
alentaa oman itsensä silmissä ja heittää sitten, niinkuin heitetään
koiralle jotain, kun sitä ensin on pakoitettu ryömimään makupalan
luo, katselemaan sitä, pitelemään kuonolla, piehtaroimaan pölyssä,
seisomaan takajaloilla ja sitten — on loppu!

Häntä peloitti sekä hetkinen onnenvirta että onnettomuus

elämässä. Iloa hän ei voinut ennustaa itselleen, ainoastaan surua on
välttämättömästi edessä, siitä ei pakoon päästä: kaikkien täytyy
antautua yleisen säännön alle; kaikille, niin tuntui hänestä, on
määrätty tasainen osa niin onnea kuin onnettomuuttakin. Hänen
onnensa oli loppunut, ja millainen onni? Mielikuvitusta, valhetta.
Murhe ainoastaan on realistillinen, mutta se on edessä. Siellä on
sekä tauteja, vanhuutta ja kaikenlaisia häviöitä, kenties,
puutettakin… Kaikki nämät ovat kohtalon iskuja, niinkuin maalais-täti
sanoo, jotka odottavat häntä; mutta mitkä ilot odottavat? Suuri
runollinen taipumus on pettänyt, hänelle turkutetaan raskasta
taakkaa ja nimittävät sitä velvollisuudeksi! Jäljellä on ainoastaan
surkuteltavat edut — rahat, mukavuus ja arvonimet… Olkoot
Jumalan nimessä! Oi miten surullista on elämä; käsittää millainen se
on, eikä kuitenkaan käsittää, mitä varten se on.
 Sillä tavalla oli hän synkällä mielellä, eikä nähnyt missään
ulospääsöä näistä epäilysten syvänteistä. Kokemukset turhanpäiten
vanuttivat hänet, mutta eivät lisänneet elämälle terveyttä eivätkä
puhdistaneet sen ilmaa, eivätkä antaneet valoa. Hän ei tiennyt mitä
piti tehdä; hän väänteli itseään kyljeltä kyljelle sohvalla, alkoi tutkia
mielessään tuttavuuksiaan — siitä hän suri vielä enemmän. Yhdellä
on mainio paikka, sillä on kuuluisuutta, mainetta, on hyvä esimies;
toinen varustautunut perhe-elämällä ja pitää hiljaisen elämän
suuremmassa arvossa kun kaikki maailman hyörimis-edut, hän ei
kadehtinut ketään, ei toivonut mitään; kolmas… mutta mitä niistä?
Kaikki, kaikki ovat perustaneet elämänsä hyvälle kannalle ja kulkevat
selkeätä, varmaa tietään. "Minä yksin… mutta mikä minä oikeastaan
olen?"

Tässä hän alkoi ottaa itsestään selkoa: voisiko hän olla

esimiehenä, tahi jonkin ratsukunnan päällikkönä? Voiko hän nauttia
perhe-elämästä? Hän huomasi, ettei ensimmäinen, toinen eikä
kolmas häntä tyydyttänyt. Joku pahahenki liikkui hänessä ja kuiskasi
yhä hänelle, että tämä on liian huonoa hänelle, että hänen pitää
kiitää ylemmäs… mutta missä ja kuinka, sitä hän ei voinut päättää.
Kirjallisuusalalla hän oli erehtynyt. Mitä piti tehdä, miten alkaa? kysyi
hän itseltään, eikä tiennyt, mitä siihen vastata. Mutta harmi kalvoi
häntä! vaikkapa kenties esimieheksi tahi ratsuväen päälliköksi —
mutta ei: aika on kulunut ja olisi aloittaminen aapisesta asti.

Epätoivo pusersi hänen silmistään kyyneleitä, — kiukun, kateuden,

pahansuonnin kyyneleitä kaikkia kohtaan, mitä tuskallisimpia
kyyneleitä. Hän katui katkerasti, ettei ollut totellut äitiään, vaan
karannut yksinäisydestä pois.
 "Mamma aavisti sydämmessään kaukaisen surun", ajatteli hän,
"siellä nämät rauhattomat puuskat makaisivat herättämättömässä
unessa; siellä ei olisi tämän hajanaisen elämän myrskyistä
kiertelemistä. Sen ohessa olisivat löytäneet minut sieltäkin
ihmiselliset tunteet ja intohimot: itserakkaus, ylpeys, kunnianhimo —
kaikki olisivat pienemmässä määrässä koskettaneet sydäntäni
meidän maakunnan ahtaitten rajojen sisällä — ja kaikki olisi tullut
tyydytetyksi. Olisin ollut ensimmäinen maakunnassa! Niin!
ehdottomasti. Taivaallisen tulen jumalallinen leimu, joka palaa
kaikissa vähemmin tahi enemmin, olisi leimahtanut minussa,
huomaamattani olisi se leimahtanut siellä minussa ja olisi pian
sammunut työttömässä elämässä tahi olisi syttynyt vilpittömyydellä
vaimoa ja lapsia kohtaan. Olemiseni ei olisi myrkytetty. Minä kävisin
kutsumukseni läpi ylpeästi; elämäni tie olisi rauhallinen, se tuntuisi
minusta yksinkertaiselta ja selkeältä, elämä olisi silloin voimieni
mukaista, minä kestäisin taistelon sen kanssa… Mutta rakkaus? Se
kukoistaisi muhkeana kukkaisena ja täyttäisi elämäni. Sofia rakastaisi
siellä hiljaisuudessa. En olisi kadottanut luottamustani mistään,
poimisin ruusuja, en tietäisi okaista, en tarvitsisi kokea
mustasukkaisuuttakaan, kilpakosijani puutteesta! Mikä minua veti
niin voimakkaasti ja sokeasti kaukaisuuteen, sumuun,
säännöttömään ja tietämättömään taisteloon kohtalon kanssa?
Kuinka hyvin minä ymmärsin silloin elämän ja ihmiset! Samalla
tavalla ymmärtäisin niitä vielä nytkin, käsittämättä mitään. Minä
odotin silloin paljon elämältä, ja tarkastamatta sitä tarkemmin,
odottaisin siellä siltä vieläkin jotain. Mitenkä monta aarretta minä
löysin sydämmessäni: mihin ne ovat joutuneet? Minä olen antanut
niiden mennä vaihtokaupalla pitkin maailmaa, minä annoin
avosydämmisyyteni, ensimmäisen pyhän lempeni — ja mitä olen
saanut? Katkerasti on ihastukseni haihtunut, sain tietää, että kaikki
on petosta, kaikki haihtuvaa, ettei voi luottaa itseensä eikä muihin —
rupesin pelkäämään sekä muita että itseäni… Minä en voinut tämän
elämän tutkistelemien keskellä hyväksyä elämän vähäpätöisyyksiä ja
tyytyä niihin, niinkuin setä ja monet muut… Ja nyt!…"

Nyt toivoi hän ainoastaan yhtä: unohtaa menneen ja rauhallisena

antaa sielunsa nukahtaa. Hän kylmeni yhä enemmän ja enemmän
elämälle ja katseli kaikkea unisin silmin. Ihmistulvassa ja seurojen
kuhinassa oli hänestä ikävää, pakeni niitä, mutta ikävä tuli hänen
kanssaan.

Hän ihmetteli miten ihmiset voivat huvitella, yhä toimia jotain ja

jokapäivä mieltyä uusiin mielihaluihin. Hänestä tuntui kummalliselta,
etteivät ihmiset käy unisina, niinkuin hän, eivätkä itke; sen sijaan
että puhuisivat rakkauden vaivoista ja tuskista, jos puhuivatkin, niin
puhuvat vaivasta jaloissa tahi muissa paikoissa, reumatismista tahi
vatsataudista. Ainoastaan ruumis saattaa heille huolta, sielusta ei ole
väliä! "Tyhjät, halpamaiset ihmiset, luontokappaleen kaltaiset!"
ajatteli hän. Mutta välistä vaipui hän syviin mietteisiin. "Niitä on niin
paljon, noita halpamaisia ihmisiä", puhui hän itselleen hieman
rauhattomana, "mutta minä olen yksin: ovatko he… tosiaan tyhjiä…
väärässä…ja minä?"

Silloin hänestä tuntui, kuin hän olisihan itse melkein syyllinen ja

hän tuli siitä vielä onnettomammaksi.

Vanhojen tuttavien kanssa lopetti hän kanssakäymisen; uuden

henkilön läheneminen vaikutti häneen niin että kylmät väreet
juoksivat ruumiissa. Keskusteltuaan sedän kanssa vaipui hän vielä
syvemmin haluttomuuden uneen: hänen sielunsa vaipui kokonaan
unenhorrokseen. Hän antautui epäjumalan kaltaiselle
välinpitämättömyydelle, oli laiskana, pakeni itsepintaisesti kaikkea,
mikä vaan muistutti sivistynyttä maailmaa.

"Sama miten elää, kunhan vaan elää loppuun", sanoi hän,

"jokaisella on vapaus käsittää elämää niinkuin tahtoo; sittenkuin
kuolee…"

Hän haki keskustelua ilkeäin ja pahatapaisten ja kovasydämmisten

ihmisten kanssa, kevensi sydäntään kuunnellessaan ilkeätä
pilkantekoa kohtalosta; tahi hän vietti aikaansa senlaisten ihmisten
kanssa, jotka eivät olleet hänen vertaisiaan ei järjen eikä
kasvatuksen puolesta, useimmiten ukko Kostjakowin kanssa, jonka
myöskin Sajeshalow tahtoi saattaa Piotr Ivanitshin tuttavuuteen.

Kostjakow asui Hiekoilla ja kävi omalla kadullaan lakeerattu hattu

päässä ja puettuna halattiin, joka oli vyötäiseltä sidottu nenäliinalla.
Hänellä oli kyökkipiika, jonka kanssa hän iltasilla pelasi omaavalttia.
Jos sattui tulemaan missä tulipalo, tuli hän ensimmäiseksi ja läksi
viimeiseksi. Kulkiessaan kirkon ohitse, jossa sattui olemaan ruumis,
mille pidettiin kuolinmessua, tunki hän ihmistulvan lävitse katsomaan
ruumista kasvoihin ja meni saattamaan sitä sitten kirkkomaalle.
Ylipäänsä oli hän kaikkein seremonien suuri ihailija sekä surullisten
että iloisten; rakasti olla läsnä erinomaisissa tapauksissa, nimittäin:
tappeluissa, onnettomissa kuoleman tapauksissa, kattojen
sisäänputoomisissa j.n.e., luki myöskin erinomaisella nautinnolla
sanomalehdistä tämänkaltaisia tapahtumia. Paitsi niitä luki hän myös
lääkärin kirjoja, "senvuoksi", sanoi hän, "että tietäisi mitä on
ihmisessä." Talvella pelasi Aleksander hänen kanssaan napulipeliä,
mutta kesällä kävi hän kaupungin ulkopuolella hänen kanssaan
onkimassa. Ukko puheli sitä ja tätä. Kun he menivät pellolle niin hän
puhui viljasta ja kylvämisestä; pitkin rantoja käydessä — kalasta,
laivankulusta; kaduilla teki hän muistutuksia taloista, rakennuksista,
aineista ja sisääntuloista… ei mistään henkisistä asioista.

Aleksander koetti myöskin puolestaan kuolettaa itsessään

henkisen alun, niinkuin eräkkäät koettavat ruumiin kuolettamista.
Virastossa oli hän vähäpuheinen, kohdatessaan tuttavia erosi hän
niistä parilla kolmella sanalla, ei sanonut olevan aikaa ja kiirehti pois.
Sen sijaan kohtasi hän joka päivä ystäväänsä Kostjakowia. Väliin istui
ukko koko päivän hänen luonaan, väliin kutsui Adujewia luokseen
syömään kaalia. Hän opetti Aleksanderin laittamaan likonestettä,
keittämään silliä sekä rääsyjä, Sitten he läksivät jonnekin
naapuripitäjään — pellolle. Kostjakowilla oli jokapaikassa paljon
tuttavia. Talonpoikain kanssa keskusteli hän niiden olemisesta ja
elämisestä, akkojen kanssa laski hän leikkiä — hän oli toisinaan
pilkkakirves niinkuin Sajeshalow oli hänet esittänytkin. Aleksander
antoi hänelle täyden vallan puhua, mutta itse hän kuunteli
suuremmaksi osaksi.

Hän tunsi jo että hyljätyn maailman mietteet harvemmin häntä

haeskelivat, pyörien päässä hitaammin ja kun hän ei nähnyt
ympäröivissä torjumista eikä vastustelemista, niin ne eivät päässeet
kielelle saakka, ja kuolivat syntymättöminä.

Hänen sielunsa oli kummallinen ja tyhjä, niinkuin kuihtuneessa

puutarhassa. Ei ollut enää pitkää aikaa täydellisen kangistumisen
tilaan. Vielä muutama kuukausi niin — hyvästi! Mutta kas mitä
tapahtuikaan.

Kerran Aleksander oli Kostjakowin kanssa onkimassa. Kostjakow oli

puettu halattiin ja nahkatakkiin. Hän oli laittanut rannalle onkilauman
muutamista erisuuruisista ongista, siellä oli pohja- ja koukkuonkia,
jotka olivat kulkusilla ja kelloilla varustettuja. Hän poltti lyhkäistä
piippua ja katseli, tuskin uskaltaen räpäyttää silmää, tätä
onkipatteria, niiden joukossa Adujewinkin onkea, sentähden että
Aleksander seisoi, pää puun nojassa ja katseli toiselle puolelle.
Kauan seisoivat he sillä tavoin äänettöminä.

— Katsokaa Aleksander Feodoritsh, Teidän onkeanne syö! kuiskasi

äkkiä Kostjakow.

Adujew katsoi veteen ja kääntyi taas.

— Teistä näytti siltä, vesi väräjää vaan, sanoi Aleksander.

— Katsokaa, katsokaa! huusi Kostjakow, syö, jumaliste syö! ai, ai!

Vetäkää, vetäkää! Pitäkää kiinni!

Todellakin korkki sukelti veteen, siima seurasi nopeasti sitä, siiman

perästä tuli esiin pensaasta vapakin. Aleksander tempasi kiinni vapaa
ja sitten siimaa.

— Hiljemmin, keveämmin, ei tuolla tavalla… mitä Te teette? huusi

Kostjakow, nopeasti ottaen kiinni siimasta. — Herranen aika, miten
raskas! Älkää tempoko; johtakaa, johtakaa, muutoin menee poikki.
Kas noin, oikealle, vasemmalle, tänne, rantaan päin! Levätkää!
Edemmäs; vetäkää nyt ylös, vetäkää, mutta ei äkkiä; kas noin, kas
noin…

Vedenpinnalla näkyi iso hauki. Se kierteli nopeasti pyöränä,

välkähdellen hopeisilla suomuksillaan, loiski oikealle ja vasemmalle ja
räiskytti kumpaisenkin onkijan päälle vettä. Kostjakow kalpeni.

— Voi semmoista hankea! huudahti hän melkein pelolla, ojentui

veden yli, kaatui, kompastui omiin onkiinsa ja tavoitteli molemmin
käsin veden päällä pyörivää haukea. — No, rantaan, rantaan:
tuonne, edemmäs! Siellä olet sinä meidän vaikka vääntelisit kuinka.
Kas vaan, kuinka se kiemuroi: juurikuin mikä piru! Kas semmoista!

"Voi!" toisti joku takana.

Aleksander kääntyi. Parin askeleen päässä heistä seisoi vanhus,

käsikynkässään pitkä, kaunis tyttö, jolla oli paljas pää ja päivän varjo
kädessä. Tyttö rypisti hiukan kulmakarvojaan. Hän oli hiukan
kumarassa ja seurasi suurella osanotolla, jok'ainoata Kostjakowin
liikettä. Hän ei huomannut edes Aleksanderiakaan.

Adujew joutui hämille tästä odottamattomasta ilmiöstä. — Hän

päästi kädestään vavan, hauki kellahti veteen, väänsi kauniisti
purstoansa ja katosi syvyyteen, vetäen jälessään siimaa. Kaikki tämä
tapahtui yhdessä silmänräpäyksessä.

— Aleksander Feodorits! Mitä Te teette? huusi Kostjakow kun hullu

ja alkoi tavotella siimaa. Hän tempasi sen ja veti esille pään mutta
ilman koukkua ja haukea.

Kokonaan kalpeana kääntyi hän Aleksanderin puoleen, osoittaen

tälle siiman päätä, hetkisen aikaa katsoi hän Adujewia villisti ja
sylkäsi sitten.

— En lähde koskaan Teidän kanssanne onkimaan, vaikka minua

kutsuttaisi sarvipääksi, sanoi hän ja meni pois onkineen.

Sillävälin huomasi tyttö, että Aleksander katseli häntä, hän

punastui siitä ja peräytyi. Vanhus, joka nähtävästi oli hänen isänsä,
kumarsi Adujewille. Adujew vastasi synkkänä kumarrukseen, heitti
ongen pois ja istui noin kymmenen askeleen päähän puun alla
olevalle penkille.
 "Täälläkään ei ole rauhaa!" ajatteli hän. "Tuossa on joku Oedipos
Antigonen kanssa. Taaskin nainen! Ei niistä pääse mihinkään.
Jumalani! Mikä suunnattomuus niitä on joka paikassa!"

— Voi Teitä, kalamiehistä! puhui sillä välin Kostjakow parannellen

onkiaan ja katsellen silloin tällöin äkäisesti Aleksanderia, Tekö
voisitte vielä kaloja pyytää! Pyytäkää Te hiiriä, istuen kotona
sohvallanne; vielä tulitte kaloja pyytämään. Mitenkä Te voisitte
pyytää, kun se kerran käsistä karkasi? Melkeinpä oli jo suussakin,
vaikk'ei paistettuna. Ihmeellistä, ett'eivät karkaa käsistänne
lautaseltakin.

— Syökö kala? kysyi vanhus.

— Näettekös, vastasi Kostjakow, minulla on syötti kuudessa

ongessa, vaikkapa edes kiiskin pakana nykäsisi ivalla, mutta sen
sijaan kummittelee meren pohjassa — siimalla tupsahti: kymmenen
naulan painava hauki, ja me myöhästyimme. Sanotaan, että oikealle
pyytäjälle karkaa peto itsestään. Mitä vielä: jo minulta pääsisi irti,
niin ottasin vedestäkin kiinni, entäs kun nyt tuli hauki itse hampaisiin
ja me nukuimme… vielä kutsutaan kalastajiksi. Mitä sen kalastajia
nämät ovat! Tällaisiako kalastajat ovat? Ei, oikea kalastaja, vaikkapa
kanuunaakin vieressä pamauttaisivat, ei räpsäytä silmäänsäkään.
Nämä ovat olevinaan kalamiehiä! Teistäkö olisi kalamieheksi!

Tyttö ennätti sillä aikaa tarkastaa, että Aleksander on kokonaan

toisen laatuinen ihminen, kuin Kostjakow. Aleksanderin pukukin oli
toisenlainen, vartalo, ikä, tavat ja kaikki kerrassaan. Hän huomasi
nopeasti Aleksanderissa kasvatuksen tunnusmerkkejä ja näki
kasvoissa ajatuksen; ei surun heijastuskaan päässyt hänen silmänsä
ohitse.
 "Mitä hän meni pakoon!" ajatteli hän. "Kummallista, luulisi etten
ole senlainen, että minua pakoon tarvitsee mennä…"

Hän suoristui ylpeästi, loi silmäripset alas, nosti ne sitten taas ja

katsahti epäsuosiollisesti Aleksanderiin. Tyttöä alkoi jo harmittaa.
Hän veti isän jäljessään ja meni pöyhkeästi Adujewin ohitse. Vanhus
kumarsi taaskin Aleksanderille; mutta tyttö ei kunnioittanut häntä,
silmäykselläkään.

"Tietäköön ettei hänestä ollenkaan välitetä!" ajatteli tyttö,

katsellen salavihkaa, huomaako Adujew.

Vaikk'ei Aleksander katsonut häneen, otti kuitenkin vastoin

tahtoaan kauniimman aseman.

"Semmoinen, hän ei katsokaan!" ajatteli tyttö. — Mikä

hävyttömyys!

Seuraavana päivänä vei Kostjakow Aleksanderin mukanaan taaskin

kalastamaan ja siinä tapauksessa oman päätelmänsä johdosta tuli
sarvipääksi.

Kahtena päivänä ei mikään häirinnyt heidän yksinäisyyttään. Ensin

alussa katseli Aleksander ympärilleen ikäänkuin pelolla; mutta
nähtyään, ettei näkynyt ketään, rauhoittui hän taaskin. Toisena
päivänä veti hän suuren ahvenen. Kostjakow leppyi häneen
puolittain.

— Mutta ei se ole kuitenkaan hauki! puhui hän huokauksella, oli

onni kädessä, mutta emme osanneet käyttää tilaisuutta
hyväksemme; kahta kertaa se ei tapahdu. Mutta minulla ei ole
taaskaan mitään! kuusi onkea, eikä niin — mitään.
 — Soittakaapa kellosia! sanoi eräs talonpoika, joka ohimennessään
seisattui katsomaan kalastamis-onnea, kenties kala… tulisi
kuullessaan soiton.

Kostjakow katsoi äkäisesti häneen.

— Ole vaiti sinä sivistymätön ihminen! sanoi hän. Moukka!

Talonpoika läksi pois.

— Pölkky! huusi Kostjakow hänen jälkeensä, luontokappale, niin

onkin luontokappale. Laskekoon leikkiä vertaistensa kanssa, senkin
pirulainen! Luontokappale sanon sinulle, mies.

Herra varjelkoon ärsyttämästä metsästäjää onnistumattomalla

hetkellä!

Kolmantena päivänä, kun molemmat onkivat äänettöminä,

liikkumattomin tuijottaen veteen, kuului takana suhinaa. Aleksander
katsoi taakseen ja säpsähti, aivan kuin häntä olisi itikka puraissut, ei
vähemmän, eikä enemmän. Vanhus ja tyttö olivat siellä.

Katsellen kieroon heihin vastasi Adujew tuskin ukon

tervehdykseen, mutta näytti kuitenkin siltä, kuin hän olisi odottanut
tätä tuloa. Tavallisesti kävi hän kalastamassa hyvin huolettomasti
puettuna; mutta nyt hänellä oli uusi palttoo yllä, kaulaan oli
keikarimaisesti sidottu vaaleansininen huivi, hiukset olivat järjestetyt,
taisivatpa olla hieman käherretytkin ja oli hän idyllisen kalastajan
näköinen. Odotettuaan niin kauan kuin kohteliaisuus vaati, meni hän
pois ja istui puun alle!

"Cela passe toute permission!" ajatteli Antigone, punastuen

vihasta.
 — Suokaa anteeksi, sanoi Oedipos Adujewille; — me taisimme
häiritä
Teitä?…

— Ette! vastasi Adujew. — Minä olen väsynyt.

— Syökö kala? kysyi ukko Kostjakowilta.

— Mitä vielä, kun yhtämittaa rupattavat, vastasi tämä vihaisesti. —

Äsken kulki tästä ohitse eräs hiisi, rupatti siinä — ja sen jälkeen ei
ole nykäissytkään edes. Te varmaankin asutte lähellä tätä paikkaa?
kysyi hän Oedipolta.

— Tuolla on meidän huvilamme, jossa on balkonki, oli vastaus.

— Maksatteko kalliin vuokran?

— Viisisataa ruplaa kesältä.

— Huvila näyttää olevan hyvin käytännöllinen, pihalla on paljon

rakennuksia. Kolmekymmentä tuhatta taisi tulla isännälle
maksamaan.

— Tuli niille paikoille.

— Vai niin. Entäs onko tämä Teidän tyttärenne?

— On.

— Vai niin. Sievä neiti! Oletteko kävelyllä?

— Olemme. Kun asuu maalla, niin pitää kävellä.

 — Tietysti, tietysti, kuinkas muuten: ilma on hyvä; ei niinkuin
viime viikolla; ai, ai sitä ilmaa! Älä saata Herra semmoista! Kyllä
syys-oraat saivat kyytinsä.

— Kun Jumala auttaa, niin parantuu vielä kaikki.

— Jumala auttakoon!

— Teidän ei siis nykyjään onnistu kalastaminen.

— Minä en ole mitään saanut, vaan hän on tuossa, olkaa hyvä ja

katsokaa.

Hän osoitti ahventa.

— Ilmoitan Teille, jatkoi hän, se on ilmeellistä, kuinka onnellinen

hän on! Ikävä vaan, ettei hän ajattele sitä, sillä hänen onnellaan
emme milloinkaan menisi tyhjin käsin pois. Päästää senlaisen hauen!

Hän huokasi.

Antigone alkoi innokkaammin kuunnella, mutta Kostjakow vaikeni

vaan.

Ukon ilmaantuminen tytön kanssa alkoi toistua useammin ja

useammin. Adujewkin kunnioitti heitä huomiollaan. Välistä puhui
hänkin pari sanaa ukon kanssa, mutta tyttärelle ei virkkanut mitään,
Ensin tyttöä harmitti, sitten hän loukkaantui ja lopuksi rupesi häntä
surettamaan. Mutta jos Adujew olisi puhellut hänen kanssaan, tahi
kiinnittänyt vaikka tavallisen huomion häneen — niin hän olisi
Adujewin unhottanut, mutta nyt oli vallan toista. Ihmissydän taitaa
elääkin ainoastaan vastustuksista; jos niitä ei olisi olemassa, niin ei
tietäisi sydäntä rinnassa olevankaan.
 Antigon oli ajatellut jonkinlaista hirmuista kostosuunnitelmaa,
mutta jätti sen vähitellen sillensä.

Kerran kun ukko tyttärineen lähestyi meidän ystäviämme, niin

Aleksander pani vähän ajan päästä onkensa pensaasen, ja istui
tavallisuuden mukaan itse vanhalle paikalleen ja katseli
koneentapaisesti väliin isää, väliin tytärtä.

He seisoivat siinä sivuttain häneen päin. Isässä ei hän huomannut

mitään erinomaista. Valkonen mekko, nankkiset housut ja matala,
leveälierinen hattu, joka oli alustettu vihreällä nukkakankaalla. Mutta
sen sijaan tytär! Miten viehättävästi hän nojasi ukon käsivarteen!
Tuuli aika ajottain puhalteli kutrin hänen kasvoiltaan, aivankuin
kiusalla, näyttääkseen Aleksanderille kauniin syrjäkuvan ja valkoisen
kaulan, milloin taas nosti silkkistä mantiljaa ja näytti solakan
vyötäisen, milloin puhalteli hameen liepeitä ja osoitti pikku jalkaa.
Tyttö katseli miettiväisenä vettä.

Aleksander ei voinut pitkään aikaan irroittaa hänestä katsettaan ja

tunsi kylmän väristyksen kulkevan ruumiissaan. Hän kääntyi pois
viekoituksesta ja alkoi vitsalla räpsiä kukan päitä.

"Oh! nyt tiedän mitä se on!" ajatteli hän, "kun antaa vaan vallan,
niin kyllä sitten pääsee menoon! Sitten on rakkaus jo valmis:
hullutusta vaan! Setä on oikeassa. Mutta eläimen tunne ei saa minua
houkutelluksi — ei, siihen saakka minä en alennu."

— Saanko minä onkia? kysyi tyttö arasti Kostjakowilta.

— Saatte kyllä, neitiseni! Miksi ette saisi? vastasi tämä, antaen

hänelle Adujewin ongen.
 — Kas niin, siinä on Teille toveri! sanoi isä Kostjakowille. Jättäen
tyttärensä, läksi hän astumaan pitkin rantaa.

— Katso vaan Liisa, että ongit kaloja illalliseksi, lisäsi hän.

Muutaman hetken kesti äänettömyys.

— Miksi Teidän toverinne on niin synkkämielinen? kysyi Liisa

hiljaan
Kostjakowilta.

— Kolmas kerta ovat jo virassa menneet edelle, neiti hyvä.

— Mitä? kysyi hän kehottaen hieman kulmiaan.

— Kolmas kerta kun eivät anna paikkaa. Tyttö pudisti päätään.

"Ei: ei voi olla mahdollista!" ajatteli hän, "ei se ole sitä!"

— Te ette usko minua, neitiseni? Kutsukaa minua sarvipääksi, ellei

se ole totta. Muistatteko kuinka hän päästi hauenkin, kaikki se on
siitä syystä.

"Ei se siitä syystä, ei ole", ajatteli hän vakuutuksella — "minä

tiedän mistä syystä hän päästi sen."

— Ah, ah! huudahti tyttö yht'äkkiä. Katsokaa, se liikkuu, liikkuu.

Hän vetäsi sen ylös, mutta ei saanut mitään.

— Se pääsi irti! sanoi Kostjakow, katsellen koukkua. Näettekö vaan

mitenkä se on repinyt madon: se oli varmaan iso ahven. Neiti, Te
ette osaa: antanut sen purra kunnollisesti.
 — Täytyykö tässäkin osata?

— Niinkuin kaikessa muussakin, sanoi Aleksander

koneentapaisesti.

Tyttö punastui ja kääntyi nopeasti, pudottaen vuorostaan ongen

veteen. Mutta Aleksander katsoi jo toisaanne päin.

— Kuinka osaamisen saavuttaa? sanoi hän ja pieni levottomuus

ilmaantui äänessään.

— Pitää useimmin harjoitella, vastasi Aleksander.

"Vai niin!" ajatteli tyttö hurmastuneena tyytyväisyydestä: "se on:

minun pitää käydä useimmin täällä — ymmärrän! Hyvä, kyllä minä
alan käydä mutta minä kiusaamaan Teitä, herra villi, kaikista Teidän
kunnottomuuksistanne"…

Koketeria selitti sillä tavoin hänelle Aleksanderin vastauksen, mutta

tämä ei puhunut sinä päivänä enää sanaakaan.

"Hän luulee Jumala ties, mitä!" puhui Aleksander itsekseen: "alkaa

kiekailla ja liehakoida… se on niin hullua!"

Siitä päivästä alkaen ukon ja tytön käyminen toistui joka päivä.

Välistä kävi Liisa isättä hoitajattaren kanssa. Hän kuljetti mukanaan
käsityötä, kirjoja ja istui puun alle, osoitti välinpitämätömyyttä
Aleksanderin läsnä olosta.

Hän ajatteli koskettavansa sillä Aleksanderin itserakkautta, niinkuin

hän itse sanoi, kiusata häntä. Hän puheli hoitajattaren kanssa
ääneen: kodosta, taloudesta, näyttääkseen, ettei hän edes huomaa
Adujewia. Aleksander taas näytti siltä, kun hän ei tosiaankaan
huomaisi tyttöä, jos huomasi, tervehti kuivasti — eikä virkkanut
sanaakaan.

Huomattuaan, ettei tämä tavallinen manööveri onnistu, muutti hän

karkauksen suunnan ja alkoi pari kertaa puhua itse hänen kanssaan;
otti välistä Aleksanderilta ongen. Aleksander tuli vähitellen
puheliaammaksi, oli vaan hyvin varovainen eikä päästänyt
avomielisyyteen. Lieneekö se ollut harkitsemista hänen puoleltaan
vai entisten haavojen johdosta, jota ei mikään voinut parantaa,
niinkuin hän sanoi, mutta hän oli jotensakin kylmäkiskoinen tyttöä
kohtaan ja puheissaan ylimalkaankin.

Kerran vanhus käski tuomaan rannalle samovarin. Liisa tarjosi

teetä. Aleksander kieltäytyi itsepäisesti juomasta teetä, sanoen, ettei
hän juo iltaisin teetä.

"Kaikki teejutut saattavat tuttavuuden… lähenemään… en tahdo!"

ajatteli hän.

— Mitä Te höpisette? Joittehan eilen neljä lasillista! sanoi

Kostjakow.

— Minä en juo ulkoilmassa lisäsi Aleksander kiireesti.

— Tarhan vuoksi! sanoi Kostjakow. Tee on mainiota, kukkaisteetä,

menes vaan ostamaan, niin maksaa viisitoista ruplaa naula. Antakaas
vielä, neiti hyvä, olisi mainiota saada ryyppykin.

Tuotiin rommia.

Vanhus kutsui Aleksanderia luokseen, mutta hän heti kieltäytyi.

Kuultuaan kiellon, kävivät Liisan huulet pitkiksi. Hän alkoi udella
Aleksanderilta tämän ihmisen vihaamissyytä. Vaikka hän olisi kuinka
viekkaasti johtanut puheen tähän aineesen, niin sitä viekkaammin
Aleksander lopetti puheen siitä.

Tämä salaperäisyys ärsytti vaan uteliaisuutta, kenties toistakin

tunnetta Liisassa. Hänen kasvoissaan, jotka siihen saakka olivat
olleet kuin kesäinen taivas, ilmestyi rauhattomuuden ja
miettiväisyyden pilvi. Hän kiinnitti Aleksanderiin surullisen katseensa,
irroitti huokauksella silmänsä hänestä ja katsoi alas maahan, mutta
näytti siltä kuin hän olisi itse mietiskellyt: "Te ette ole onnellinen,
varmaan on Teidät petetty… Oi, kuinka minä voisin tehdä Teidät
onnelliseksi! Miten minä pitäisin Teidät hyvänä, miten rakastaisin
Teitä… Minä suojelisin Teitä itse kohtaloltakin… minä" j.n.e.

Niin ajattelee suurin osa naisista ja suurin osa pettää niitä, jotka
uskovat tätä sireenin laulua. Mutta Aleksander ei ollut mitään
huomaavinaan. Hän puheli tytön kanssa niinkuin olisi puhellut
ystävän tahi sedän kanssa: ei ollut merkkiäkään siitä hellyydestä,
joka vastoin tahtoakin hiipii miehen ja naisen ystävyyteen ja
vaikuttaa ettei niiden välit ole ystävyyden kaltaisia. Senpävuoksi
sanotaankin, ettei miehen ja naisen välillä ole eikä voi ollakaan
ystävyyttä, että se niiden välinen ystävyys — ei ole muuta kuin alku
tahi loppu rakkaudesta eli viimeksi oikeata rakkautta. Mutta
katsellessa Adujewin käytöstä Liisaa kohtaan, olisi voinut uskoa, että
semmoinen ystävyys on olemassa.

Kerran ainoastaan ilmaisi hän osaksi tahi tahtoi ilmaista

ajatustensa suunnan. Hän otti penkiltä sinne tuodun kirjan ja aukasi
sen. Se oli Child-Harold'ista ranskalainen käännös. Aleksander pudisti
päätään, huokasi ja pani ääneti kirjan paikalleen.

— Ettekö pidä Byronista? Onko Teillä jotakin Byronia vastaan?

sanoi hän. — Byron on niin suuri runoilija — eikä miellytä Teitä!
 — Enhän minä sano mitään, mutta Te hyökkäätte minua vastaan
kuitenkin, vastasi tämä.

— Minkätähden Te pudistitte päätänne?

— Ilman vaan, minua säälittää, että tällainen kirja on joutunut

Teidän käsiinne.

— Kumpainen Teitä säälittää: kirjako vai minä? Aleksander oli

ääneti.

— Minkä vuoksi minun ei pitäisi lukea Byronia? kysyi Liisa.

— Kahdesta syystä, sanoi Aleksander, oltuaan hetken ääneti. Hän

pani kätensä Liisan kädelle joko vakuuttaakseen, paremmin tahi siitä
syystä, että se oli valkonen ja pehmonen käsi — ja alkoi puhua
hiljaan, tasaisesti, antaen silmien luistaa milloin Liisan kutreilla,
milloin kaulalla, milloin vyötäisellä. Muutoskohtien mukaan korkeni
vähitellen hänen äänensäkin.

— Ensinnäkin senvuoksi, puhui hän, että Te luette Byronia

ranskankielellä ja luonnollisesti on Teiltä kadonnut runoilijan kielen
kauneus ja mahtavuus. Katsokaa, millainen huono, väritön ja
surkuteltava kieli siinä on! Tämä on suuren runoilijan tomu: kaikki
hänen ajatuksensa uiskentelee ikäänkuin vedessä. Toiseksi
senvuoksi, etten minä neuvo Teitä lukemaan Byronia, sillä… kenties
hän herättää soimaan sielussanne senlaisia kieliä jotka ilman sitä
vaikenisivat kaiken ikänsä…

Tässä hän puristi merkityksellä Liisan kättä, juurikuin hän olisi

tahtonut antaa sanoillensa painon.
 — Mitä hyödyttää Teitä Byronin lukeminen? jatkoi hän. Kenties
elämänne kuluu hiljakseen, niinkuin tuo puro: katsokaa kuinka se on
vähäpätöinen; siihen ei kuvastu kokonainen taivas eivätkä kaikki
pilvet; sen rinnalla ei ole kallioita eikä syvänteitä; se juoksee
leikillisesti; kevyt värähdys hämmentää ainoastaan sen pintaa; siihen
kuvastuu ainoastaan rantojen vihreys, palanen taivasta ja pikku
hattaroita… sillä tavalla kulkisi varmaan Teidänkin elämänne, mutta
Te tungeiksette turhiin mielenliikutuksiin, rajuilmoihin; tahdotte
katsoa elämää ja ihmisiä himmeän lasin läpi… Jättäkää, älkää
lukeko! Katselkaa kaikkea hymysuin, älkää katsoko kaukaisuuteen,
eläkää vaan päivä toisensa jälkeen; älkää tarkastelko varjopuolia
elämästä älkääkä ihmisestä… muutoin…

— Niin, mitä sitten?

— Ei mitään! sanoi Aleksander aivankuin toinnuttuaan.

— Ei sanaakaan minulle: Te olette varmaan jotain kokenut?

— Missä onkeni on? Sallikaa, minun on jo aika onkia.

Aleksander näytti rauhattomalta, puhuttuaan noin varomattomasti.

— Ei, vielä yksi sana, alkoi Liisa, runoilijan täytyy herättää

myötätuntoisuutta itseensä: Byron on suuri runoilija, miksi tahdotte,
etten minä tuntisi myötätuntoisuutta häntä kohtaan. Olenko minä
sitten niin typerä, mitätön etten käsittäisi?…

Liisa pahastui.

— En minä tarkoittanut ollenkaan sitä: tuntekaa myötätuntoisuutta

semmoiselle, joka on naiselliselle sydämmelle ominaista: hakekaa
senlaista, joka on sille sopivata, muutoin voi tapahtua hirmuinen
epäsopu… sekä päässä että sydämmessä. Tässä hän pudisti päätään
viittaamalla, että hän on itse — tämmöisen epäsovun uhri.

— Toinen näyttää Teille, sanoi hän, kukkaisen ja pakoittaa

nauttimaan sen lemua ja kauneutta, mutta toinen taas näyttää
myrkyllisen nesteen siitä… silloin Teiltä katoaa sekä kauneus että
hyvä tuoksu… Näiden ihmisten välillä ja myötätuntoisuudella niitä
kohtaan on eroitus. Älkää etsikö myrkkyä, älkää ottako selkoa juurta
jaksain siitä, mitä meille tapahtuu ja mitä ympärillämme on: älkää
etsikö tarpeetonta kokemusta: ei se vie onnen tielle.

Hän vaikeni. Tyttö kuunteli luottavaisesti ja mietteissään.

— Puhukaa, puhukaa… sanoi hän lapsellisella nöyryydellä, — minä

olen valmis kuuntelemaan Teitä pitkät päivät, tottelemaan Teitä
kaikessa…

— Minuako? sanoi Aleksander kylmästi. Herra varjelkoon! Mikä

oikeus minulla on hallita tahtoanne?… Suokaa anteeksi, että
rohkenin tehdä muistutuksen. Lukekaa mitä vaan tahdotte… Child-
Herold — on erittäin hyvä kirja, Byron — on suuri runoilija.

— Ei, älkää teeskennelkö, älkää puhuko sillä tavalla. Sanokaa mitä

minun pitäisi lukea?

Pedantien arvokkaisuudella esitti hän Liisalle muutamia

historiallisia kirjoja, matkakertomuksia, mutta tähän Liisa vastasi,
että hän oli jo kasvatuslaitoksessa semmoisiin kyllästynyt. Sitten
osoitti Aleksander hänelle Valter Scottia, Koperin, muutamia
ranskalaisia ja englantilaisia mies-ja naiskirjailijoita, venäläisistä
ainoastaan pari kolme, koettaen täten aivankuin sattumalta tuoda
esille kirjailijamakunsa ja tajuamisensa. Sen jälkeen ei niiden välillä
ollut enää täänkaltaista keskustelua.

Aleksander tahtoi yhä vaan juosta pakoon, — Mitä minä naisista!

sanoi hän: — rakastaa minä en voi: minä olen heistä vieraantunut…

— Hyvä hyvä! saneli siihen Kostjakow. Naikaa, niin saatte nähdä.

Muistan minäkin, etten olisi muuta viitsinyt tehdä kuin leikitellä
tyttösten ja vaimojen kanssa, mutta kun tuli aika mennä vihille, sain
aivankuin iskun päähäni: joku ajoi minua vaan naimaan.

Aleksanderkaan ei paennut. Hänessä alkoivat liikkua kaikki entiset

unelmat. Sydän alkoi sykkiä lisätyllä vauhdilla. Hänen silmiensä
edessä näkyi vyötäinen, milloin jalka, milloin Liisan kutri ja elämä
alkoi taaskin hiukan valeta. Kolmen päivän kuluessa Kostjakow ei
enää kutsunut häntä, vaan nyt Aleksander kuljetti itse tätä
kalastamaan. "Jälleen! jälleen kaikki entinen!" puhui Aleksander,
"mutta minä olen luja!" ja astui kuitenkin kiireesti järvelle.

Kärsimättömyydellä odotti Liisa joka kerta ystävyksien tuloa.

Kostjakowille valmistettiin joka ilta kupillinen kukkaisteetä rommin
kanssa, — ehkä Liisakin tällä viekkaudella osaksi vaikutti sen,
etteivät he päästäneet ainoatakaan iltaa. Jos he myöhästyivät, niin
Liisa tuli isän kanssa heille vastaan. Jos huono ilma joskus pidätti
ystäviä kotona, niin seuraavana päivänä toruttiin sekä heitä että
ilmaa, niin ettei siitä tahtonut loppua tulla.

Aleksander mietti, mietti ja päätti lopettaa nuo kävelyt, Jumala

tiesi millä tarkoituksella, hän ei tiennyt itsekään sitä, eikä käynyt
koko viikossa kalastamassa. Eikä Kostjakowkaan käynyt. Viimein he
menivät.
 Virstan päässä siitä paikasta, missä he kävivät kalassa, kohtasivat
he Liisan hoitajattaren kanssa. Liisa kirkasi nähdessään heidät, mutta
hämmästyi sitte ja punastui. Adujew tervehti kylmästi, Kostjakow
alkoi taas lörpötellä.

— Tässä mekin olemme, sanoi hän, Te ette odottanutkaan:

samovariakaan ei ole. Onpa aikoja kulunut kun viimeksi kohtasimme
toisiamme, neitiseni! Syökö kala hyvin? Minä tahdoin yhä tulla, mutta
Aleksander Feodoritsh'ia en saanut tulemaan: hän istun vaan
kotona… tahi oikeammin on pitkällään.

Liisa katsahti nuhtelevaisesti Adujewia.

— Mitä tämä merkitsee? kysyi hän.

— Niin, — entäs sitten? — Ette ole koko viikkoon käynyt täällä,

— Niin taitaa olla jo viikko.

— Minkätähden ette ole käynyt?

— Ilman vaan, ei haluttanut.

— Ei haluttanut! sanoi Liisa hämmästyen.

— Niin entäs sitten?

Liisa oli ääneti, mutta näytti siltä kuin hän olisi ajatellut "voiko se
tulla kysymykseen, ettei haluta?"

— Minä tahdoin lähettää isän kaupunkiin Teidän luoksenne, sanoi

hän, mutta en tiennyt missä asutte.

— Kaupunkiin minun luokseni? Mitä varten?

 — Kaunis kysymys! sanoi Liisa loukkaantuneella äänellä. Mitä
varten?
Tiedustamaan oliko Teille jotain tapahtunut, oletteko terve?

— Mitä se Teitä koskisi?

— Mitäkö minua koskisi? Jumalani!

— Mitä, Jumalani?

— Kuinka mitä!… onhan… minulla, Teidän kirjojanne… Liisa

hämmästyi. — Koko viikkona ette ole käynyt! lisäsi hän.

— Pitääkö minun välttämättömästi käydä joka päivä?

— Pitää!

— Minkätähden?

— Minkätähden, minkätähden. Liisa katsoi surullisesti häneen ja

toisti: — minkätähden, minkätähden.

Adujew katsahti häneen. Mitä tämä on? kyyneleitä, hämmästystä,

iloa, nuhteita. Hän on kalpea, hiukan laihtunut, silmät punaset.

"Vai niin! Siis jo!" ajatteli Aleksander, "en odottanut näin pian".
Sitten hän purskahti suureen nauruun.

— Minkätähden? sanotte Te: Kuulkaa… jatkoi tyttö. Hänen

silmissään välähti jonkunmoinen päättäväisyys. Hän valmisti itseään
nähtävästi sanomaan jotain tärkeätä, mutta samassa lähestyi heitä
hänen isänsä.
 — Huomiseksi, sanoi hän, huomenna täytyy minun puhua Teidän
kanssanne; tänään niinä en voi: sydämmeni on liian täysi… Tuletteko
huomenna? Kuuletteko? Ettekö jätä meitä? Ettekö unhota?

Hän juoksi pois odottamatta vastausta.

Isä katsoi häneen tarkasti, sitten Adujewiin ja pudisti päätään.

Aleksander katsoi ääneti hänen jälkeensä. Häntä melkein säälitti ja
häntä harmitti se, että huomaamatta oli saattanut tytön semmoiseen
tilaan; veri ei kohonnut hänelle sydämmeen, vaan päähän.

"Hän rakastaa minua", ajatteli Aleksander, ajaessaan kotia.

"Jumalani, kuinka tämä on ikävätä! kuinka ilettävää: nyt ei sovi tulla
tänne enää tässä paikassa syö kala erinomaisesti… harmillista!"

Mutta sisällisesti näytti hän kuitenkin, niinkuin hän ei olisi ollut

tyytymätön, tuli iloiseksi ja lörpötteli yhtämittaa Kostjakowin kanssa.

Kohtelias mielikuvitus maalasi, ikäänkuin kiusalla, Liisan kuvan

koko suuruudessa, kauniit olkapäät, solakan vartalon, eikä
unhottanut jalkaakaan. Hänessä alkoi liikkua kummallinen tunne,
taaskin juoksi kylmät väreet pitkin ruumista, mutta eivät päässeet
sydämmeen saakka — ja kuolivat. Hän tutki tämän tunteen alusta
loppuun.

"Luontokappale!" mumisi hän itsekseen, "siis senlainen ajatus

pyörii sinulla mielessäsi… vai niin! paljaat olkapäät, ruumis, jalka…
käyttää luottamusta, kokemattomuutta hyväkseen… vietellä… no
niin, vietellä, mutta mitä siitä seuraa? — Sama ikävä ja lisäksi
omantunnon vaivoja, mutta mistä? Ei, ei! en salli, enkä saata häntä…
Oi, minä olen luja! Tunnen itsessäni olevan kyllin sielun puhtautta,
sydämmen jaloutta. Minä en lankea tomuun — en viettele häntä".
 Liisa odotti häntä koko päivän tyytyväisyyden vavistuksella, mutta
sitten kouristi hänen sydäntänsä, hän pelkäsi, tietämättä itsekään
mistä syystä, tuli surulliseksi ja melkein toivoi, ettei Aleksander
tulisikaan. Kun määrätty tunti tuli, ei Aleksanderia kuulunutkaan,
hänen kärsimättömyytensä muuttui uuvuttavaksi kaipaukseksi.
Auringon viimeisten säteitten kanssa katosi toivo; hän rupesi
itkemään.

Seuraavana päivänä hän elpyi, oli aamusta iloinen, mutta illaksi

alkoi sydäntä vaan kovemmin kirveltää, ollen toivon ja pelon välillä.
Ei hän taaskaan tullut.

Kolmantena, neljäntenä päivänä samaten. Mutta toivo vei häntä

yhä rannalle: jos kaukana järvellä näkyy vene tahi rannalla välähtää
pari ihmisvarjoa, hän alkaa vavista, tulee voimattomaksi iloisen
odottamisen taakasta. Huomattuaan, ettei veneessä olekaan niitä,
etteivät varjot olleetkaan heidän, antaa hän päänsä surullisesti
vaipua ja entistään kovempi epätoivo painaa hänen sieluaan…
Hetken päästä taaskin pettävä toive kuiskaa hänelle lohduttavan
lauseen viipymisestä — ja sydän alkaa taaskin lyödä toivosta. Mutta
Aleksander viipyy juuri kun kiusalla.

Kerran kun Liisa istui entisellä paikallansa puun alla, puolisairaana

ja toivottomuus sydämmessään, kuului äkkiä suhinaa; hän kääntyi ja
vapisi iloisesta peljästyksestä: hänen edessään seisoi Aleksander
kädet ristissä.

Kyynelsilmin ojensi hän kädet Aleksanderille, eikä voinut pitkään

aikaan tointua. Adujew otti häntä innokkaasti kädestä kiinni ja
samaten katseli liikutuksen valtaamana kasvoihin.

— Te olette laihtunut! sanoi hän hiljaan, Te kärsitte?

 Liisa säpsähti.

— Te ette ole käynyt niin pitkään aikaan! vastasi tuohon Liisa.

— Oletteko minua odottanut?

— Minä? vastasi elävästi Liisa.

— Oi, jos Te tietäisitte… hän lopetti vastauksen kovalla

kädenpuristuksella.

Minä tulin sanomaan Teille jäähyväiset! sanoi Adujew ja pysähtyi,

tarkastaakseen, mitä se vaikutti tyttöön.

Liisa katsahti häneen peljästyksellä ja epäluulolla.

— Se ei ole totta, sanoi hän.

— Se on totta! vastasi Aleksander.

— Kuulkaa! alkoi Liisa puhua äkkiä arasti katsellen joka haaralle.

Älkää Jumalan tähden matkustako pois! Minä ilmoitan Teille
salaisuuden…

Täällä voi isä nähdä meidät akkunoista: mennään meidän

puutarhaamme, huvihuoneesen… se on pellolle päin, minä saatan
Teidät sinne.

He läksivät. Aleksander ei voinut irroittaa silmiään hänen

olkapäistään, solakasta vyötäisestään ja tunsi ruumiissaan vilutaudin
tapaista väristystä.

"Mitäpä siitä", ajatteli hän astuessaan hänen jälessään, "jos

menen? Menenhän minä; vaan lystin vuoksi… katson, mitenkä heillä
on siellä, huvihuoneessa… onhan isä minua kutsunut; voisinhan
minä mennä suoraan rehellisesti… minä olen viekotuksesta kaukana,
Jumal' avita, olenkin ja näytän sen toteen: näes, niinä tulin suotta
sanomaan, että matkustan… vaikk'en matkusta minnekään! — Ei,
paha henki! minua sinä et viekottele". Mutta samassa näyttäytyi
aivankuin Krilovin pirun poika, joka ilmestyi uunin takaa erakon
luokse, kuiskasi hänellekin. "Mutta mitä hyödytti tulla sanomaan
sitä? Se ei ollut ollenkaan tarpeellista; et olisi tarvinnut ollenkaan
tulla, parin viikon päästä olisivat sinut unohtaneet…"

Mutta Aleksanderista tuntui kuin hän olisi käyttäynyt jalomielisesti,

ilmestyessään itsensäkieltämis-kamppaukseen, taistelemaan
viekoituksen kanssa silmä vasten silmää. Ensimmäisenä
itsensävoittamis-merkkinä oli suutelo, jonka hän anasti Liisalta, sitten
hän syleili hänen vyötäistään, sanoi ettei hän matkusta mihinkään,
että hän sen oli ainoastaan keksinyt koetellakseen häntä, jos Liisa
pitää rahtuakaan hänestä. Voiton lopettamiseksi lupasi hän
huomenna tulla samaan aikaan huvihuoneesen. Kotia kulkiessaan
mietiskeli hän tekoansa ja häntä vilutti ja kuumotti vuorotellen. Hän
oli mennä tainnoksiin pelosta; viimeinkin, päätti hän olla menemättä
huomenna — mutta meni kuitenkin ennen määrättyä aikaa.

Oltiin elokuussa. Alkoi jo hämärtää. Aleksander lupasi tulla kello

yhdeksän aikaan, mutta tulikin kahdeksan, yksin ja ilman onkea. Hän
hiipi kuni varas huvihuoneesen, milloin katseli pelokkaasti
ympärillensä milloin juoksi täyttä laukkaa. Mutta joku ennättikin
ennen häntä. Juoksi myöskin kiireesti, hengästyneenä
huvihuoneesen ja istui sohvalle, pimeään nurkkaan.

Näytti siltä kuin Aleksanderia olisi vahdittu. Hän aukasi hiljaan

oven, ollen kovassa mielenliikutuksessa varpaisillaan lähestyi hän
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookmasss.com