Gustaf Renvall

Renvallin hauta Ulvilassa.

Gustaf (Kustaa) Renvall (23. syyskuuta 1781 Halikko – 22. tammikuuta 1841 Pori) oli suomalainen pappi, kielentutkija ja yksi suomen kirja- ja yleiskielen merkittävistä kehittäjistä. Osin hänen vaikutuksestaan suomen kirjakieltä alettiin 1800-luvun alkupuolella kehittää pääasiassa länsimurteiden pohjalta.

Renvallin vanhemmat olivat Halikon Kaninkolan Ala-Knaapin rusthollari Simon Simonsson ja Kirstin Henriksdotter. Renvall kirjoitti ylioppilaaksi Turussa vuonna 1801. Hänet vihittiin papiksi 1806 ja filosofian maisterin oppiarvon hän sai 1810. Hänen opinnäytetyönsä Dissertationis, de orthoëpia et orthographia linguae Fennicae (1810) vakiinnutti suomen kielen oikeinkirjoitusta.

Renvall aloitti Turun yliopistossa suomen kielen dosenttina 1811, ja hänestä tuli kasvatus- ja opetusopin apulainen sekä kasvatusopillisen seminaarin lehtori vuonna 1813. Vuonna 1819 Renvallista tuli Uskelan ja 1829 Ulvilan kirkkoherra. Hän sai rovastin arvon 1820 ja professorin arvonimen 1827, ja lääninrovastiksi hänet nimitettiin 1830. Kirja- ja yleiskielen kehittäjänä Renvall oli länsimurteiden puolustaja. Vuonna 1840 ruotsiksi julkaisemassaan suomen kieliopissa Finsk språklära hän puolusti länsimurteita niin tuloksellisesti, että suomen kirjakieli paljolti hänen ansiostaan jäi pääasiallisesti läntisten murteiden pohjalle

Renvallin puoliso vuodesta 1817 oli Charlotta Revall (k. 1873). Heidän poikansa oli kirjastonhoitaja ja matrikkeleiden laatija Robert Alfred Renvall.

Teoksia

• Dissertationis, de orthoëpia et orthographia linguae Fennicae (1810), pro gradu -tutkielma
• Suomalainen Sana-Kirja – Lexicon linguae Finnicae, Aboae : Typis Frenckellianis, 1826
• Finsk språklära, Enligt den rena Vest-Finska, i Bokspråk vanliga Dialecten, Åbo : Hjelt, 1840

Aiheesta muualla

• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: WSOY, 1955. Sivut 621–622.