suunta

Finnish

Origin uncertain, with no known cognates (Karelian šunta, šuunta, Estonian suund are borrowed from Finnish); possibly borrowed from Baltic (compare Lithuanian siuntà from sių̃sti (“to send”)) or Slavic (compare Russian суд (sud)).

suunta

direction (indication of the point toward which an object is moving)
way, hand (direction when indicated by right or left)
Kumpaan suuntaan tästä käännytään?
To which hand shall I turn from here?
path (direction of proceeding)
(navigation) bearing, magnetic bearing (short for kompassisuunta, the direction towards an object or target expressed in terms of horizontal angle between that direction and that of true north)
(navigation) heading (short for kulkusuunta, the direction into which a vessel's bow is pointing or the direction into which it is actually moving relative to the ground)
lay (direction to which a rope is twisted)
(mathematics) sense (direction of a vector)
tack (course of action)

Inflection of suunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative		suunta	suunnat
genitive		suunnan	suuntien
partitive		suuntaa	suuntia
illative		suuntaan	suuntiin
		singular	plural
nominative		suunta	suunnat
accusative	nom.	suunta	suunnat
accusative	gen.	suunnan	suunnat
genitive		suunnan	suuntien suuntain ^rare
partitive		suuntaa	suuntia
inessive		suunnassa	suunnissa
elative		suunnasta	suunnista
illative		suuntaan	suuntiin
adessive		suunnalla	suunnilla
ablative		suunnalta	suunnilta
allative		suunnalle	suunnille
essive		suuntana	suuntina
translative		suunnaksi	suunniksi
abessive		suunnatta	suunnitta
instructive		—	suunnin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of suunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		suuntani	suuntani
accusative	nom.	suuntani	suuntani
accusative	gen.	suuntani	suuntani
genitive		suuntani	suuntieni suuntaini ^rare
partitive		suuntaani	suuntiani
inessive		suunnassani	suunnissani
elative		suunnastani	suunnistani
illative		suuntaani	suuntiini
adessive		suunnallani	suunnillani
ablative		suunnaltani	suunniltani
allative		suunnalleni	suunnilleni
essive		suuntanani	suuntinani
translative		suunnakseni	suunnikseni
abessive		suunnattani	suunnittani
instructive		—	—
comitative		—	suuntineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		suuntasi	suuntasi
accusative	nom.	suuntasi	suuntasi
accusative	gen.	suuntasi	suuntasi
genitive		suuntasi	suuntiesi suuntaisi ^rare
partitive		suuntaasi	suuntiasi
inessive		suunnassasi	suunnissasi
elative		suunnastasi	suunnistasi
illative		suuntaasi	suuntiisi
adessive		suunnallasi	suunnillasi
ablative		suunnaltasi	suunniltasi
allative		suunnallesi	suunnillesi
essive		suuntanasi	suuntinasi
translative		suunnaksesi	suunniksesi
abessive		suunnattasi	suunnittasi
instructive		—	—
comitative		—	suuntinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		suuntamme	suuntamme
accusative	nom.	suuntamme	suuntamme
accusative	gen.	suuntamme	suuntamme
genitive		suuntamme	suuntiemme suuntaimme ^rare
partitive		suuntaamme	suuntiamme
inessive		suunnassamme	suunnissamme
elative		suunnastamme	suunnistamme
illative		suuntaamme	suuntiimme
adessive		suunnallamme	suunnillamme
ablative		suunnaltamme	suunniltamme
allative		suunnallemme	suunnillemme
essive		suuntanamme	suuntinamme
translative		suunnaksemme	suunniksemme
abessive		suunnattamme	suunnittamme
instructive		—	—
comitative		—	suuntinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		suuntanne	suuntanne
accusative	nom.	suuntanne	suuntanne
accusative	gen.	suuntanne	suuntanne
genitive		suuntanne	suuntienne suuntainne ^rare
partitive		suuntaanne	suuntianne
inessive		suunnassanne	suunnissanne
elative		suunnastanne	suunnistanne
illative		suuntaanne	suuntiinne
adessive		suunnallanne	suunnillanne
ablative		suunnaltanne	suunniltanne
allative		suunnallenne	suunnillenne
essive		suuntananne	suuntinanne
translative		suunnaksenne	suunniksenne
abessive		suunnattanne	suunnittanne
instructive		—	—
comitative		—	suuntinenne

compounds