himoita

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

himo +‎ -ita

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhimoi̯tɑˣ/, [ˈhimo̞i̯t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -imoitɑ
  • Hyphenation(key): hi‧moi‧ta

Verb

[edit]

himoita

  1. To lust, crave, desire.

Conjugation

[edit]
Inflection of himoita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. himoitsen en himoitse 1st sing. olen himoinnut en ole himoinnut
2nd sing. himoitset et himoitse 2nd sing. olet himoinnut et ole himoinnut
3rd sing. himoitsee ei himoitse 3rd sing. on himoinnut ei ole himoinnut
1st plur. himoitsemme emme himoitse 1st plur. olemme himoinneet emme ole himoinneet
2nd plur. himoitsette ette himoitse 2nd plur. olette himoinneet ette ole himoinneet
3rd plur. himoitsevat eivät himoitse 3rd plur. ovat himoinneet eivät ole himoinneet
passive himoitaan ei himoita passive on himoittu ei ole himoittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. himoitsin en himoinnut 1st sing. olin himoinnut en ollut himoinnut
2nd sing. himoitsit et himoinnut 2nd sing. olit himoinnut et ollut himoinnut
3rd sing. himoitsi ei himoinnut 3rd sing. oli himoinnut ei ollut himoinnut
1st plur. himoitsimme emme himoinneet 1st plur. olimme himoinneet emme olleet himoinneet
2nd plur. himoitsitte ette himoinneet 2nd plur. olitte himoinneet ette olleet himoinneet
3rd plur. himoitsivat eivät himoinneet 3rd plur. olivat himoinneet eivät olleet himoinneet
passive himoittiin ei himoittu passive oli himoittu ei ollut himoittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. himoitsisin en himoitsisi 1st sing. olisin himoinnut en olisi himoinnut
2nd sing. himoitsisit et himoitsisi 2nd sing. olisit himoinnut et olisi himoinnut
3rd sing. himoitsisi ei himoitsisi 3rd sing. olisi himoinnut ei olisi himoinnut
1st plur. himoitsisimme emme himoitsisi 1st plur. olisimme himoinneet emme olisi himoinneet
2nd plur. himoitsisitte ette himoitsisi 2nd plur. olisitte himoinneet ette olisi himoinneet
3rd plur. himoitsisivat eivät himoitsisi 3rd plur. olisivat himoinneet eivät olisi himoinneet
passive himoittaisiin ei himoittaisi passive olisi himoittu ei olisi himoittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. himoitse älä himoitse 2nd sing.
3rd sing. himoitkoon älköön himoitko 3rd sing. olkoon himoinnut älköön olko himoinnut
1st plur. himoitkaamme älkäämme himoitko 1st plur.
2nd plur. himoitkaa älkää himoitko 2nd plur.
3rd plur. himoitkoot älkööt himoitko 3rd plur. olkoot himoinneet älkööt olko himoinneet
passive himoittakoon älköön himoittako passive olkoon himoittu älköön olko himoittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. himoinnen en himoinne 1st sing. lienen himoinnut en liene himoinnut
2nd sing. himoinnet et himoinne 2nd sing. lienet himoinnut et liene himoinnut
3rd sing. himoinnee ei himoinne 3rd sing. lienee himoinnut ei liene himoinnut
1st plur. himoinnemme emme himoinne 1st plur. lienemme himoinneet emme liene himoinneet
2nd plur. himoinnette ette himoinne 2nd plur. lienette himoinneet ette liene himoinneet
3rd plur. himoinnevat eivät himoinne 3rd plur. lienevät himoinneet eivät liene himoinneet
passive himoittaneen ei himoittane passive lienee himoittu ei liene himoittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st himoita present himoitseva himoittava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st himoitakseni himoitaksemme
2nd himoitaksesi himoitaksenne
3rd himoitakseen
himoitaksensa
past himoinnut himoittu
2nd inessive2 himoitessa himoittaessa agent4 himoitsema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st himoitessani himoitessamme
2nd himoitessasi himoitessanne
3rd himoitessaan
himoitessansa
negative himoitsematon
instructive himoiten
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive himoitsemassa
elative himoitsemasta
illative himoitsemaan
adessive himoitsemalla
abessive himoitsematta
instructive himoitseman himoittaman
4th3 verbal noun himoitseminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st himoitsemaisillani himoitsemaisillamme
2nd himoitsemaisillasi himoitsemaisillanne
3rd himoitsemaisillaan
himoitsemaisillansa

Derived terms

[edit]
[edit]

Further reading

[edit]

Veps

[edit]

Etymology

[edit]

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.) Related to Finnish himoita.

Verb

[edit]

himoita

  1. to crave

Inflection

[edit]
Inflection of himoita (inflection type 26/valita)
1st infinitive himoita
present indic. himoičeb
past indic. himoiči
present
indicative
past
indicative
imperative
1st singular himoičen himoičin
2nd singular himoičed himoičid himoiče
3rd singular himoičeb himoiči himoikaha
1st plural himoičem himoičim himoikam
2nd plural himoičet himoičit himoikat
3rd plural himoitas
himoičeba
himoičiba himoikaha
sing. conneg.1 himoiče himoičend himoiče
plur. conneg. himoikoi himoinugoi himoikoi
present
conditional
past
conditional
potential
1st singular himoičižin himoinuižin himoičenen
2nd singular himoičižid himoinuižid himoičened
3rd singular himoičiži himoinuiži himoičeneb
1st plural himoičižim himoinuižim himoičenem
2nd plural himoičižit himoinuižit himoičenet
3rd plural himoičižiba himoinuižiba himoičeneba
connegative himoičiži himoinuiži himoičene
non-finite forms
1st infinitive himoita
2nd infinitive 3rd infinitive
inessive himoites inessive himoičemas
instructive himoiten illative himoičemaha
participles elative himoičemaspäi
present active himoičii adessive himoičemal
past active himoinu abessive himoičemat
past passive himoitud
1 In imperative: used only in the second-person singular. The plural form is used with other persons.

References

[edit]
  • Zajceva, N. G., Mullonen, M. I. (2007) “жаждать, хотеть”, in Uz’ venä-vepsläine vajehnik / Novyj russko-vepsskij slovarʹ [New Russian–Veps Dictionary]‎[2], Petrozavodsk: Periodika