keino

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Probably borrowed from Sami, from Proto-Samic *keajnō (road). Cognate with Karelian keino.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkei̯no/, [ˈk̟e̞i̯no̞]
  • Rhymes: -eino
  • Hyphenation(key): kei‧no

Noun

[edit]

keino

  1. means, way, vehicle (entity to achieve an end)
    Synonyms: tapa, väline
  2. trick, stunt (effective, clever or quick way of doing something)
    Synonyms: konsti, kikka, juju
  3. (in compounds) artificial, man-made
    Synonym: teko-
  4. (archaic) tool
    Synonym: työkalu

Declension

[edit]
Inflection of keino (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative keino keinot
genitive keinon keinojen
partitive keinoa keinoja
illative keinoon keinoihin
singular plural
nominative keino keinot
accusative nom. keino keinot
gen. keinon
genitive keinon keinojen
partitive keinoa keinoja
inessive keinossa keinoissa
elative keinosta keinoista
illative keinoon keinoihin
adessive keinolla keinoilla
ablative keinolta keinoilta
allative keinolle keinoille
essive keinona keinoina
translative keinoksi keinoiksi
abessive keinotta keinoitta
instructive keinoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keino (Kotus type 1/valo, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative keinoni keinoni
accusative nom. keinoni keinoni
gen. keinoni
genitive keinoni keinojeni
partitive keinoani keinojani
inessive keinossani keinoissani
elative keinostani keinoistani
illative keinooni keinoihini
adessive keinollani keinoillani
ablative keinoltani keinoiltani
allative keinolleni keinoilleni
essive keinonani keinoinani
translative keinokseni keinoikseni
abessive keinottani keinoittani
instructive
comitative keinoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative keinosi keinosi
accusative nom. keinosi keinosi
gen. keinosi
genitive keinosi keinojesi
partitive keinoasi keinojasi
inessive keinossasi keinoissasi
elative keinostasi keinoistasi
illative keinoosi keinoihisi
adessive keinollasi keinoillasi
ablative keinoltasi keinoiltasi
allative keinollesi keinoillesi
essive keinonasi keinoinasi
translative keinoksesi keinoiksesi
abessive keinottasi keinoittasi
instructive
comitative keinoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative keinomme keinomme
accusative nom. keinomme keinomme
gen. keinomme
genitive keinomme keinojemme
partitive keinoamme keinojamme
inessive keinossamme keinoissamme
elative keinostamme keinoistamme
illative keinoomme keinoihimme
adessive keinollamme keinoillamme
ablative keinoltamme keinoiltamme
allative keinollemme keinoillemme
essive keinonamme keinoinamme
translative keinoksemme keinoiksemme
abessive keinottamme keinoittamme
instructive
comitative keinoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative keinonne keinonne
accusative nom. keinonne keinonne
gen. keinonne
genitive keinonne keinojenne
partitive keinoanne keinojanne
inessive keinossanne keinoissanne
elative keinostanne keinoistanne
illative keinoonne keinoihinne
adessive keinollanne keinoillanne
ablative keinoltanne keinoiltanne
allative keinollenne keinoillenne
essive keinonanne keinoinanne
translative keinoksenne keinoiksenne
abessive keinottanne keinoittanne
instructive
comitative keinoinenne

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]