kirkko

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Old Saxon kir(i)ka, from Proto-West Germanic *kirikā.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkirkːo/, [ˈk̟irkːo̞]
  • Rhymes: -irkːo
  • Hyphenation(key): kirk‧ko

Noun

[edit]

kirkko

  1. church (Christian house of worship)
  2. church (denomination of Christianity)
  3. church (Christians collectively seen as a single spiritual community)
  4. (especially in locative cases) church (Christian worship held at a church, church service)
  5. church (organized religion in general or a specific religion)

Declension

[edit]
Inflection of kirkko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative kirkko kirkot
genitive kirkon kirkkojen
partitive kirkkoa kirkkoja
illative kirkkoon kirkkoihin
singular plural
nominative kirkko kirkot
accusative nom. kirkko kirkot
gen. kirkon
genitive kirkon kirkkojen
partitive kirkkoa kirkkoja
inessive kirkossa kirkoissa
elative kirkosta kirkoista
illative kirkkoon kirkkoihin
adessive kirkolla kirkoilla
ablative kirkolta kirkoilta
allative kirkolle kirkoille
essive kirkkona kirkkoina
translative kirkoksi kirkoiksi
abessive kirkotta kirkoitta
instructive — kirkoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kirkko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kirkkoni kirkkoni
accusative nom. kirkkoni kirkkoni
gen. kirkkoni
genitive kirkkoni kirkkojeni
partitive kirkkoani kirkkojani
inessive kirkossani kirkoissani
elative kirkostani kirkoistani
illative kirkkooni kirkkoihini
adessive kirkollani kirkoillani
ablative kirkoltani kirkoiltani
allative kirkolleni kirkoilleni
essive kirkkonani kirkkoinani
translative kirkokseni kirkoikseni
abessive kirkottani kirkoittani
instructive — —
comitative — kirkkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kirkkosi kirkkosi
accusative nom. kirkkosi kirkkosi
gen. kirkkosi
genitive kirkkosi kirkkojesi
partitive kirkkoasi kirkkojasi
inessive kirkossasi kirkoissasi
elative kirkostasi kirkoistasi
illative kirkkoosi kirkkoihisi
adessive kirkollasi kirkoillasi
ablative kirkoltasi kirkoiltasi
allative kirkollesi kirkoillesi
essive kirkkonasi kirkkoinasi
translative kirkoksesi kirkoiksesi
abessive kirkottasi kirkoittasi
instructive — —
comitative — kirkkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kirkkomme kirkkomme
accusative nom. kirkkomme kirkkomme
gen. kirkkomme
genitive kirkkomme kirkkojemme
partitive kirkkoamme kirkkojamme
inessive kirkossamme kirkoissamme
elative kirkostamme kirkoistamme
illative kirkkoomme kirkkoihimme
adessive kirkollamme kirkoillamme
ablative kirkoltamme kirkoiltamme
allative kirkollemme kirkoillemme
essive kirkkonamme kirkkoinamme
translative kirkoksemme kirkoiksemme
abessive kirkottamme kirkoittamme
instructive — —
comitative — kirkkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kirkkonne kirkkonne
accusative nom. kirkkonne kirkkonne
gen. kirkkonne
genitive kirkkonne kirkkojenne
partitive kirkkoanne kirkkojanne
inessive kirkossanne kirkoissanne
elative kirkostanne kirkoistanne
illative kirkkoonne kirkkoihinne
adessive kirkollanne kirkoillanne
ablative kirkoltanne kirkoiltanne
allative kirkollenne kirkoillenne
essive kirkkonanne kirkkoinanne
translative kirkoksenne kirkoiksenne
abessive kirkottanne kirkoittanne
instructive — —
comitative — kirkkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kirkkonsa kirkkonsa
accusative nom. kirkkonsa kirkkonsa
gen. kirkkonsa
genitive kirkkonsa kirkkojensa
partitive kirkkoaan
kirkkoansa 		kirkkojaan
kirkkojansa
inessive kirkossaan
kirkossansa 		kirkoissaan
kirkoissansa
elative kirkostaan
kirkostansa 		kirkoistaan
kirkoistansa
illative kirkkoonsa kirkkoihinsa
adessive kirkollaan
kirkollansa 		kirkoillaan
kirkoillansa
ablative kirkoltaan
kirkoltansa 		kirkoiltaan
kirkoiltansa
allative kirkolleen
kirkollensa 		kirkoilleen
kirkoillensa
essive kirkkonaan
kirkkonansa 		kirkkoinaan
kirkkoinansa
translative kirkokseen
kirkoksensa 		kirkoikseen
kirkoiksensa
abessive kirkottaan
kirkottansa 		kirkoittaan
kirkoittansa
instructive — —
comitative — kirkkoineen
kirkkoinensa

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]

Ingrian

[edit]
Kirkko.

Etymology

[edit]

Borrowed from Old Saxon kirika. Cognates include Finnish kirkko and Karelian kirikkö.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kirkko

  1. church

Declension

[edit]
Declension of kirkko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative kirkko kirkot
genitive kirkon kirkkoin, kirkkoloin
partitive kirkkoa kirkkoja, kirkkoloja
illative kirkkoo kirkkoi, kirkkoloihe
inessive kirkoos kirkois, kirkkolois
elative kirkost kirkoist, kirkkoloist
allative kirkolle kirkoille, kirkkoloille
adessive kirkool kirkoil, kirkkoloil
ablative kirkolt kirkoilt, kirkkoloilt
translative kirkoks kirkoiks, kirkkoloiks
essive kirkkonna, kirkkoon kirkkoinna, kirkkoloinna, kirkkoin, kirkkoloin
exessive1) kirkkont kirkkoint, kirkkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Fedor Tumansky (1790) “кирко”, in Опытъ повѣствованїя о дѣянїях, положенїи, состоянїи и раздѣленїи Санкт-Петербургской губернїи [An experiment of an account of the acts, location, condition and division of the Saint Petersburg gubernia], Краткїй словарь ижерскаго, финскаго, эстонскаго, чюдскаго, и ямскаго нарѣчїя съ россїйскимъ переводомъ [A short dictionary of the Ingrian, Finnish, Estonian, Chud and Yamtian dialects with a Russian translation], page 675
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 168
  • Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎[2], →ISBN, page 68
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=kirkko&oldid=82450541"