oppilas

Finnish

Etymology

oppi (“study”) +‎ -las. First documented use in writing in 1836 in a work by Finnish physician and translator Wolmar Schildt, in print in 1837. Originally meant ylioppilas, but no longer after about 1850.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈopːilɑs/, [ˈo̞pːilɑ̝s̠]
• Rhymes: -opːilɑs
• Syllabification^(key): op‧pi‧las

Noun

oppilas

1. pupil (student)
2. (military, informal) Clipping of aliupseerioppilas (“NCO student”).

Declension

Inflection of oppilas (Kotus type 41/vieras, no gradation)
nominative		oppilas	oppilaat
genitive		oppilaan	oppilaiden oppilaitten
partitive		oppilasta	oppilaita
illative		oppilaaseen	oppilaisiin
		singular	plural
nominative		oppilas	oppilaat
accusative	nom.	oppilas	oppilaat
	gen.	oppilaan
genitive		oppilaan	oppilaiden oppilaitten oppilasten rare
partitive		oppilasta	oppilaita
inessive		oppilaassa	oppilaissa
elative		oppilaasta	oppilaista
illative		oppilaaseen	oppilaisiin oppilaihin rare
adessive		oppilaalla	oppilailla
ablative		oppilaalta	oppilailta
allative		oppilaalle	oppilaille
essive		oppilaana	oppilaina
translative		oppilaaksi	oppilaiksi
abessive		oppilaatta	oppilaitta
instructive		—	oppilain
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of oppilas (Kotus type 41/vieras, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative oppilaani oppilaani accusative nom. oppilaani oppilaani gen. oppilaani genitive oppilaani oppilaideni oppilaitteni oppilasteni rare partitive oppilastani oppilaitani inessive oppilaassani oppilaissani elative oppilaastani oppilaistani illative oppilaaseeni oppilaisiini oppilaihini rare adessive oppilaallani oppilaillani ablative oppilaaltani oppilailtani allative oppilaalleni oppilailleni essive oppilaanani oppilainani translative oppilaakseni oppilaikseni abessive oppilaattani oppilaittani instructive — — comitative — oppilaineni second-person singular possessor singular plural nominative oppilaasi oppilaasi accusative nom. oppilaasi oppilaasi gen. oppilaasi genitive oppilaasi oppilaidesi oppilaittesi oppilastesi rare partitive oppilastasi oppilaitasi inessive oppilaassasi oppilaissasi elative oppilaastasi oppilaistasi illative oppilaaseesi oppilaisiisi oppilaihisi rare adessive oppilaallasi oppilaillasi ablative oppilaaltasi oppilailtasi allative oppilaallesi oppilaillesi essive oppilaanasi oppilainasi translative oppilaaksesi oppilaiksesi abessive oppilaattasi oppilaittasi instructive — — comitative — oppilainesi first-person plural possessor singular plural nominative oppilaamme oppilaamme accusative nom. oppilaamme oppilaamme gen. oppilaamme genitive oppilaamme oppilaidemme oppilaittemme oppilastemme rare partitive oppilastamme oppilaitamme inessive oppilaassamme oppilaissamme elative oppilaastamme oppilaistamme illative oppilaaseemme oppilaisiimme oppilaihimme rare adessive oppilaallamme oppilaillamme ablative oppilaaltamme oppilailtamme allative oppilaallemme oppilaillemme essive oppilaanamme oppilainamme translative oppilaaksemme oppilaiksemme abessive oppilaattamme oppilaittamme instructive — — comitative — oppilainemme second-person plural possessor singular plural nominative oppilaanne oppilaanne accusative nom. oppilaanne oppilaanne gen. oppilaanne genitive oppilaanne oppilaidenne oppilaittenne oppilastenne rare partitive oppilastanne oppilaitanne inessive oppilaassanne oppilaissanne elative oppilaastanne oppilaistanne illative oppilaaseenne oppilaisiinne oppilaihinne rare adessive oppilaallanne oppilaillanne ablative oppilaaltanne oppilailtanne allative oppilaallenne oppilaillenne essive oppilaananne oppilainanne translative oppilaaksenne oppilaiksenne abessive oppilaattanne oppilaittanne instructive — — comitative — oppilainenne third-person possessor singular plural nominative oppilaansa oppilaansa accusative nom. oppilaansa oppilaansa gen. oppilaansa genitive oppilaansa oppilaidensa oppilaittensa oppilastensa rare partitive oppilastaan oppilastansa oppilaitaan oppilaitansa inessive oppilaassaan oppilaassansa oppilaissaan oppilaissansa elative oppilaastaan oppilaastansa oppilaistaan oppilaistansa illative oppilaaseensa oppilaisiinsa oppilaihinsa rare adessive oppilaallaan oppilaallansa oppilaillaan oppilaillansa ablative oppilaaltaan oppilaaltansa oppilailtaan oppilailtansa allative oppilaalleen oppilaallensa oppilailleen oppilaillensa essive oppilaanaan oppilaanansa oppilainaan oppilainansa translative oppilaakseen oppilaaksensa oppilaikseen oppilaiksensa abessive oppilaattaan oppilaattansa oppilaittaan oppilaittansa instructive — — comitative — oppilaineen oppilainensa

Derived terms

• -oppilainen

 

compounds

• aliupseerioppilas
• ammattioppilas
• erityisoppilas
• kampaajaoppilas
• kuunteluoppilas
• lauluoppilas
• luottamusoppilas
• mallioppilas
• opettaja-oppilassuhde
• oppilaanohjaaja
• oppilaanohjaus
• oppilaantuntemus
• oppilasaines
• oppilasarviointi
• oppilasarvostelu
• oppilasasuntola
• oppilashuolto
• oppilashuoltoryhmä
• oppilasjärjestö
• oppilaskeskeinen
• oppilaskirjasto
• oppilaskoti
• oppilaskunta
• oppilasmatrikkeli
• oppilasmäärä
• oppilasnäyte
• oppilas-opettajasuhde
• oppilasstipendi
• oppilastyö
• oppilasvaihto
• oppilasvalinta
• piano-oppilas
• poikaoppilas
• soitto-oppilas
• tukioppilas
• tyttöoppilas
• vaihto-oppilas
• vapaaoppilas
• viuluoppilas
• yksityisoppilas
• ylioppilas

 

Related terms

• oppia

See also

• opiskelija

Further reading

• “oppilas”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Latin

Verb

oppīlās

1. second-person singular present active indicative of oppīlō