selvä

See also: selva

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *selvä. Related to Ingrian selvä, Karelian selvä and Kukkuzi selvä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈselʋæ/, [ˈs̠e̞lʋæ]
• Rhymes: -elʋæ
• Syllabification^(key): sel‧vä

Adjective

selvä (comparative selvempi, superlative selvin)

1. clear (not dark or obscured; of more abstract concepts; see usage notes)

   Synonym: (see usage notes) selkeä

2. clear, plain, lucid (free of ambiguity or doubt; easily understood; of more abstract concepts; see usage notes)

   Synonym: (see usage notes) selkeä

3. clear, unmistakable, obvious, evident

   Synonyms: selkeä, ilmeinen, kiistaton

4. clear, free (unobstructed, free of obstacles)
5. sober (not under the influence of alcohol or other intoxicating substances)

   Near-synonym: raitis

6. clear, distinct (well-marked)
7. clear (able to perceive clearly)

   Synonym: (see usage notes) selkeä

8. clear (easily or distinctly heard or perceived)

   Synonym: (see usage notes) selkeä

9. clear (without diminution)

Usage notes

selvä and selkeä are partly synonymous, but there are some distinctive senses as well. A good article (in Finnish) can be found on this topic on Kotus's website. In summary, selkeä is used of things which have an observable structure, e.g. selkeä taivas (“clear sky”), whereas selvä is generally used in abstract contexts, e.g. tehdä selväksi (“to make clear”). There is a wide overlapping area, e.g. a thought may be both selkeä and selvä. Sometimes the difference is a matter of convention, e.g. reitti on selvä means that a route is clear of obstacles and reitti on selkeä means that the route is easy to grasp because it is straightforward or well marked.

Declension

Inflection of selvä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		selvä	selvät
genitive		selvän	selvien
partitive		selvää	selviä
illative		selvään	selviin
		singular	plural
nominative		selvä	selvät
accusative	nom.	selvä	selvät
	gen.	selvän
genitive		selvän	selvien selväin rare
partitive		selvää	selviä
inessive		selvässä	selvissä
elative		selvästä	selvistä
illative		selvään	selviin
adessive		selvällä	selvillä
ablative		selvältä	selviltä
allative		selvälle	selville
essive		selvänä	selvinä
translative		selväksi	selviksi
abessive		selvättä	selvittä
instructive		—	selvin
comitative		—	selvine

Possessive forms of selvä (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative selväni selväni accusative nom. selväni selväni gen. selväni genitive selväni selvieni selväini rare partitive selvääni selviäni inessive selvässäni selvissäni elative selvästäni selvistäni illative selvääni selviini adessive selvälläni selvilläni ablative selvältäni selviltäni allative selvälleni selvilleni essive selvänäni selvinäni translative selväkseni selvikseni abessive selvättäni selvittäni instructive — — comitative — selvineni second-person singular possessor singular plural nominative selväsi selväsi accusative nom. selväsi selväsi gen. selväsi genitive selväsi selviesi selväisi rare partitive selvääsi selviäsi inessive selvässäsi selvissäsi elative selvästäsi selvistäsi illative selvääsi selviisi adessive selvälläsi selvilläsi ablative selvältäsi selviltäsi allative selvällesi selvillesi essive selvänäsi selvinäsi translative selväksesi selviksesi abessive selvättäsi selvittäsi instructive — — comitative — selvinesi first-person plural possessor singular plural nominative selvämme selvämme accusative nom. selvämme selvämme gen. selvämme genitive selvämme selviemme selväimme rare partitive selväämme selviämme inessive selvässämme selvissämme elative selvästämme selvistämme illative selväämme selviimme adessive selvällämme selvillämme ablative selvältämme selviltämme allative selvällemme selvillemme essive selvänämme selvinämme translative selväksemme selviksemme abessive selvättämme selvittämme instructive — — comitative — selvinemme second-person plural possessor singular plural nominative selvänne selvänne accusative nom. selvänne selvänne gen. selvänne genitive selvänne selvienne selväinne rare partitive selväänne selviänne inessive selvässänne selvissänne elative selvästänne selvistänne illative selväänne selviinne adessive selvällänne selvillänne ablative selvältänne selviltänne allative selvällenne selvillenne essive selvänänne selvinänne translative selväksenne selviksenne abessive selvättänne selvittänne instructive — — comitative — selvinenne third-person possessor singular plural nominative selvänsä selvänsä accusative nom. selvänsä selvänsä gen. selvänsä genitive selvänsä selviensä selväinsä rare partitive selväänsä selviään selviänsä inessive selvässään selvässänsä selvissään selvissänsä elative selvästään selvästänsä selvistään selvistänsä illative selväänsä selviinsä adessive selvällään selvällänsä selvillään selvillänsä ablative selvältään selvältänsä selviltään selviltänsä allative selvälleen selvällensä selvilleen selvillensä essive selvänään selvänänsä selvinään selvinänsä translative selväkseen selväksensä selvikseen selviksensä abessive selvättään selvättänsä selvittään selvittänsä instructive — — comitative — selvineen selvinensä

Derived terms

• epäselvä
• ilmiselvä
• itsestäänselvä
• ottaa selvää (“to find out, determine”)
• päivänselvä
• saada selville (“to find out, get to know, learn, unearth, uncover”)
• selvilleotto
• selvillesaanti
• selvinpäin
• selväjärkinen
• selväkieli
• selväkielinen
• selvännäkijä
• selvänäkijä
• selvänäkö
• selvänäköinen
• selväpiirteinen
• selväpuheinen
• selväpäinen
• selvärajainen
• selvärakenteinen
• selväsanainen
• vesiselvä

 

adverbs

• selvästi

 

nouns

• selviö
• selvyys

 

verbs

• selventää
• selvetä
• selvittää
• selvitä
• selvätä

 

Interjection

selvä!

1. all right, OK (used to affirm, indicate agreement, or consent).

   Selvä, mennäänpä sitten.

   All right, let's go then.

2. (radio) roger!

Further reading

• “selvä”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• sävel

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *selvä. Cognates include Finnish selvä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈselʋæ/, [ˈs̠e̞lʲʋ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈselʋæ/, [ˈʃe̞lʋæ]
• Rhymes: -elʋ, -elʋæ
• Hyphenation: sel‧vä

Adjective

selvä (comparative selvemp)

1. quick, fast
2. smart, clever
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Natelia Suijalta, “1150. Soikkola, Ruutsia, III11”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[2], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 12-13:

     Sepoin tyttöi, selvä t[yttöi]. // Tuo tarkka takojan neitoi

     The smith's daughter, the smart daughter. // That clever daughter of a forger

Declension

Declension of selvä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	selvä	selvät
genitive	selvän	selviin
partitive	selvää	selviä
illative	selvää	selvii
inessive	selvääs	selviis
elative	selväst	selvist
allative	selvälle	selville
adessive	selvääl	selviil
ablative	selvält	selvilt
translative	selväks	selviks
essive	selvännä, selvään	selvinnä, selviin
exessive1)	selvänt	selvint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (quick): huima, sukkela, kiire, huimakas
• (smart): huima, kavala, tarkka, meelövä

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 518