yksiterminen

Finnish

Etymology

yksi +‎ termi +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyksiˌterminen/, [ˈyks̠iˌt̪e̞rmine̞n]
• Rhymes: -erminen
• Syllabification^(key): yk‧si‧ter‧mi‧nen

Adjective

yksiterminen (not comparable)

1. (mathematics) monomial (relative to a polynomial consisting of one term)

Declension

Inflection of yksiterminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		yksiterminen	yksitermiset
genitive		yksitermisen	yksitermisten yksitermisien
partitive		yksitermistä	yksitermisiä
illative		yksitermiseen	yksitermisiin
		singular	plural
nominative		yksiterminen	yksitermiset
accusative	nom.	yksiterminen	yksitermiset
	gen.	yksitermisen
genitive		yksitermisen	yksitermisten yksitermisien
partitive		yksitermistä	yksitermisiä
inessive		yksitermisessä	yksitermisissä
elative		yksitermisestä	yksitermisistä
illative		yksitermiseen	yksitermisiin
adessive		yksitermisellä	yksitermisillä
ablative		yksitermiseltä	yksitermisiltä
allative		yksitermiselle	yksitermisille
essive		yksitermisenä	yksitermisinä
translative		yksitermiseksi	yksitermisiksi
abessive		yksitermisettä	yksitermisittä
instructive		—	yksitermisin
comitative		—	yksitermisine

Possessive forms of yksiterminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative yksitermiseni yksitermiseni accusative nom. yksitermiseni yksitermiseni gen. yksitermiseni genitive yksitermiseni yksitermisteni yksitermisieni partitive yksitermistäni yksitermisiäni inessive yksitermisessäni yksitermisissäni elative yksitermisestäni yksitermisistäni illative yksitermiseeni yksitermisiini adessive yksitermiselläni yksitermisilläni ablative yksitermiseltäni yksitermisiltäni allative yksitermiselleni yksitermisilleni essive yksitermisenäni yksitermisinäni translative yksitermisekseni yksitermisikseni abessive yksitermisettäni yksitermisittäni instructive — — comitative — yksitermisineni second-person singular possessor singular plural nominative yksitermisesi yksitermisesi accusative nom. yksitermisesi yksitermisesi gen. yksitermisesi genitive yksitermisesi yksitermistesi yksitermisiesi partitive yksitermistäsi yksitermisiäsi inessive yksitermisessäsi yksitermisissäsi elative yksitermisestäsi yksitermisistäsi illative yksitermiseesi yksitermisiisi adessive yksitermiselläsi yksitermisilläsi ablative yksitermiseltäsi yksitermisiltäsi allative yksitermisellesi yksitermisillesi essive yksitermisenäsi yksitermisinäsi translative yksitermiseksesi yksitermisiksesi abessive yksitermisettäsi yksitermisittäsi instructive — — comitative — yksitermisinesi first-person plural possessor singular plural nominative yksitermisemme yksitermisemme accusative nom. yksitermisemme yksitermisemme gen. yksitermisemme genitive yksitermisemme yksitermistemme yksitermisiemme partitive yksitermistämme yksitermisiämme inessive yksitermisessämme yksitermisissämme elative yksitermisestämme yksitermisistämme illative yksitermiseemme yksitermisiimme adessive yksitermisellämme yksitermisillämme ablative yksitermiseltämme yksitermisiltämme allative yksitermisellemme yksitermisillemme essive yksitermisenämme yksitermisinämme translative yksitermiseksemme yksitermisiksemme abessive yksitermisettämme yksitermisittämme instructive — — comitative — yksitermisinemme second-person plural possessor singular plural nominative yksitermisenne yksitermisenne accusative nom. yksitermisenne yksitermisenne gen. yksitermisenne genitive yksitermisenne yksitermistenne yksitermisienne partitive yksitermistänne yksitermisiänne inessive yksitermisessänne yksitermisissänne elative yksitermisestänne yksitermisistänne illative yksitermiseenne yksitermisiinne adessive yksitermisellänne yksitermisillänne ablative yksitermiseltänne yksitermisiltänne allative yksitermisellenne yksitermisillenne essive yksitermisenänne yksitermisinänne translative yksitermiseksenne yksitermisiksenne abessive yksitermisettänne yksitermisittänne instructive — — comitative — yksitermisinenne third-person possessor singular plural nominative yksitermisensä yksitermisensä accusative nom. yksitermisensä yksitermisensä gen. yksitermisensä genitive yksitermisensä yksitermistensä yksitermisiensä partitive yksitermistään yksitermistänsä yksitermisiään yksitermisiänsä inessive yksitermisessään yksitermisessänsä yksitermisissään yksitermisissänsä elative yksitermisestään yksitermisestänsä yksitermisistään yksitermisistänsä illative yksitermiseensä yksitermisiinsä adessive yksitermisellään yksitermisellänsä yksitermisillään yksitermisillänsä ablative yksitermiseltään yksitermiseltänsä yksitermisiltään yksitermisiltänsä allative yksitermiselleen yksitermisellensä yksitermisilleen yksitermisillensä essive yksitermisenään yksitermisenänsä yksitermisinään yksitermisinänsä translative yksitermisekseen yksitermiseksensä yksitermisikseen yksitermisiksensä abessive yksitermisettään yksitermisettänsä yksitermisittään yksitermisittänsä instructive — — comitative — yksitermisineen yksitermisinensä