Kompressointi

Kompressointi tarkoittaa äänisignaalin dynamiikan pienentämistä kompressorin avulla.

Dynamiikan pienentyessä suurimmat "piikit" eivät enää ole suhteessa yhtä suuria kuin aiemmin. Tällöin voidaan äänenvoimakkuutta kasvattaa ilman, että suurin äänenvoimakkuus kasvaa. Toisaalta raju kompressointi aiheuttaa myös tasapaksumman äänisignaalin: esimerkiksi musiikin nyanssit eivät enää erotu yhtä selvästi kuin aiemmin.

Äänentoistossa kompressoria käytetään erityisesti sellaisten äänilähteiden kanssa, joiden dynamiikka-alue on laaja. Esimerkkejä tällaisista äänilähteistä ovat rummut, basso ja laulu. Myös lähes kaikki äänitteet kompressoidaan masterointivaiheessa.

Monilla radioasemilla, varsinkin paikallisradioissa, kompressoria käytetään lähetettävän signaalin prosessoimiseen. Tällä pyritään saavuttamaan parempi kuuluvuus, kun käytettävissä on vain pienitehoinen radiolähetin.

Kompressorin äärimuotoa, äänenvoimakkuutta tiukasti rajoittavaa limitteriä käytetään esimerkiksi äänentoistolaitteiden ja yleisön suojaamiseen äkillisiltä voimakkailta ääniltä.

MITEN KOMPRESSORI/LIMITTERI TOIMII?

Laite toimii yleensä linjatasoisena ja se on parasta kytkeä mikserin kanava-, ryhmä- tai lähtöinserttiin. Itse esimerkiksi usein kytken päälaululle oman kompressorin ja köörilaulut menevät oman ryhmänsä kautta, jonka inserttiin on kytketty kompura. Juttu on tietenkin myös aina rahasta ja räkissä olevasta tilasta kiinni. Ja tietenkin myös todellisesta tarpeesta.

Järkevällä ryhmittelyllä saa homman toimimaan usein mainiosti.

Kompuran voi kytkeä hyvin myös mikserin jälkeen päälähtöihin.

Säädettävät asiat vaihtelevat jonkin verran merkki- ja laitekohtaisesti. Käydään läpi muutama yleisesti käytössä oleva säätö ja sen tarkoitus. Määrästä ja ajasta on pääasiassa kysymys. Monet parametreista ovat tuttuja jo edellisestä jutusta, jossa kerrottiin noise gatesta.

Treshold (kynnystaso)

Tresholdilla säädetään tasoa, jonka jälkeen signaalin dynamiikkaan puututaan. Tresholdin alapuolella signaali pääsee läpi alkuperäisessä muodossaan. Yläpuolella mylly alkaa jauhaa tulevien säätöjen mukaisesti.

Treshold ilmoitetaan yleensä desibelitasona.

Joissain laitteissa tresholdia ei pääse säätämään erikseen. Treshold on siis kiinteä. Tällaisissa laitteissa me joudumme tasapainoilemaan sisääntulevan signaalin tasolla. Usein moisista härveleistä löytyy sisääntulon ja lähdön tasonsäädöt. Niiden avulla sinun pitäisi yrittää osua laitteen toiminta-alueelle.

Ratio (suhde)

Ratio säätää kompressoinnin määrää. Päästämme laulajan hekumahetket 10 desibeliä yli tresholdin. Ratio on säädetty 2:1 -asetukseen. Kompura päästää tresholdin ylittävältä osalta karjahduksista 5 desibeliä läpi, ja loput viisi se yrittää hukuttaa laitteen uumeniin. Emme siis ole surkastaneet dynamiikkaa puoleen, vaan kajonneet ainoastaan tresholdin ylittäneeseen osaan. Esimerkkimme äijä karjuu 100 desibeliä ja me vietiin siitä viisi.

10:1 -asetuksella ääntä pääsee läpi yksi desibeli yli tresholdin.

Limitointi

20:1 ja sitä rankempaa kompressointia kutsutaan sitten jo limitoinniksi. Silloin säädetyn tresholdin yli ei päästetä signaalia juuri lainkaan.

Ratio alkaa yleensä 1:1:stä ja päättyy 20:1:een tai äärettömän suhde yhteen.

Attack (reagointiaika)

Kun ääni ylittää treshold-tason, attackillä päätetään, kuinka nopeasti meidän tulee puuttua signaaliin. Ajat vaihtelevat millisekunnin osista satoihin millisekunteihin.

Jos ei ole kysymys minkään suojaamisesta, siis esimerkiksi kaiuttimen, kannattaa aloittaa pitkillä ajoilla. Liian lyhyt attack-aika aiheuttaa härskin kuuloista säröä. Se ei yleensä ole jutun tarkoitus. Joskus tietenkin voi asia näinkin olla. Mutta silloin jo friikkaillaan ja tehdään tietoisesti särösoundia.

BBC on tutkinut asiaa tosissaan ja todennut alle 0.25 ms (millisekunnin) attack-aikojen aiheuttavan rajua säröä. Särö on vielä aina pahempi, mitä nopeammin syttyvä ja mitä enemmän signaali sisältää korkeita taajuuksia. Esimerkiksi piano ja percussiot ovat tällaisia. Sinulla pitää olla tosi hyvä syy käyttää alle 1 ms:n attack-aikoja.

Konsonantit tekevät meidän puheesta ymmärrettävää. Jos me puristamme konsonantit sileiksi, puheesta tai laulusta ei ota kukaan enää selvää. Tämäkin tarkoittaa siis sitä, että liian lyhyt attack-aika on pahasta. Se on tietysti eri asia, onko puhujalla tai laulajalla sellaista asiaa, että siitä jotain ymmärtäisi. Mutta miksaajan tehtävä ei kuitenkaan ole harjoittaa sensuuria.

Juttu muuttuu, kun päästään tästä millisekunnista pitempiin aikoihin. Mitä enemmän signaali sisältää matalia taajuuksia, sitä pitempi pitäisi kompuran attack-ajan olla. Tästähän sitten taas seuraa se, että esimerkiksi bassarin napsaus pitää käytännössä jättää hoitamatta. Tai bassarin alapäästä tulee makkaraa.

Taajuudesta riippuvaista kompressointia

Tietysti tämäkin ongelma on ratkaistu. Löytyy härveleitä, joissa suoritetaan taajuudesta riippuvaista kompressointia. Löytyy laitteita, joissa signaali jaetaan kaistoittain kompressoitavaksi erikseen. Kahdesta kaistasta ainakin kuuteen erilliseen asti. Ja taas se BSS on omilla laduillaan; eikä mielestäni metsässä ollenkaan. Heidän DPR-901 hoitaa kompressointia ainoastaan halutuille taajuuksille. Laitteessa säädetään tavallisten parametrien lisäksi taajuus ja sen kaistanleveyttä. Kaksikanavaisena se hoitaa kaksi taajuutta tai yksikanavaisena neljä.

De-esser (S-limitteri)

Tunnetuinta taajuudesta riippuvaista limitointia on s-limitointi. Toisten ihmisten konsonantit, varsinkin ässät ja teet, tulevat toistettaessa ja äänitettäessä välillä muuhun lauluun nähden paljon kovempaa. Ässät asettuvat aina selvästi jollekin taajuudelle. Osassa laitteista säädetään vain taajuutta ja limitoinnin määrää. Toisissa lisäksi leikattavan taajuuden leveyttä. Lisäksi löytyy laitteita, jotka limitoivat kaikkia valitun taajuuden yläpuolella olevia ääniä.

Release (pitoaika)

Release-säädöllä päätetään, kuinka kauan puristettavan signaalin kimpussa painitaan tresholdin alituttua. Ja ajan olisi syytä osua. Tämä on varmaan tärkein säätö koko kompressoinnissa. Liian lyhyt release-aika aiheuttaa pumppausta. Signaalitaso lutkuttaa ylös ja alas. Liian pitkä aika aiheuttaa myös pumppausta ja saa puhujan kuulostamaan hengästyneeltä sammakolta.

Attack- ja release-ajat kulkevat aina käsi kädessä riippuen käsiteltävästä signaalista.

Mitä matalampia taajuuksia signaali sisältää, sen lyhyempi release-ajan tulee olla suhteessa attack-aikaan. Mutta muistetaan se, että signaaleille, jotka sisältävät matalia taajuuksia, attack-aika on pitkä. Hyvä lähtökohta tosi matalia (alle 50 Hz) sisältäville signaaleille on neljä kertaa pidempi release-aika verrattuna attack-aikaan. Siis jos meidän valinta attack-ajaksi on 80 ms, hyvä release-aika on siis 320 ms.

Laululle hyvä lähtökohta on kymmenkertainen release-aika attack-aikaan verrattuna.

Muista, että release-ajan tulee olla ainakin nelinkertainen attack-aikaan verrattuna.

Auto (automaattinen attack- ja release-ajan asetus)

Useista laitteista löytyy auto-toiminto. Se ohittaa attack- ja release-aikojen asetukset. Useimmiten auto-asetukset toimivat hyvin puheelle ja laululle. Myös jouset, kosketinsoittimien mattosoundit toimivat hyvin kyseisillä ajoilla. Ja esite lupaa tietenkin auto-toiminnon seuraavan signaalia ja hoitavan aikoja sen mukaan. Uskoiskohan?

Kilinät ja kolinat vaativat useimmiten käyttäjän kättä ja päätä.

Peak limiter (piikkilimitteri)

Joistain laitteista löytyy vielä erillinen piikkilimitteri. Siitä pääsee säätämään yleensä ainoastaan tresholdia. Ratio on niin jyrkkä kuin tehtaan setä on saanut tehtyä. Ajat on myös valmiiksi päätetty. Kaiken edellä esitetyn perusteella voimme päätellä, että joskus piikkilimitteri osuu ja joskus ei. Yleensä efekti on aika totaalinen. Eli soundi menee aivan paskaksi. Sama pätee suojaukseen tarkoitettuja, esimerkiksi kaiutinprosessorien toimintaa.

Output gain (ulostulon vahvistuksen säätö)

Aina käytettäessä kompressoria sinne ajetun signaalin taso tippuu. Tämän vuoksi on hyvä päästä palauttamaan signaalin taso alkuperäiseksi. Tämä helpottaa myös alkuperäisen ja kompuroidun signaalin vertailua.

Joissain laitteissa samainen potikka tottelee nimeä make-up gain.

Mittarointi

Jokaisesta kompurasta löytyy yleensä mittari nimeltä gain reduction. Se kertoo, paljonko sisääntuleva signaali on vaimentunut.

Joissain laitteissa pystytään lisäksi seuraamaan sisään tulevan ja joskus myös lähtevän signaalin tasoa.

KAIUTINPROSESSORIEN LIMITTERIT ja vähän vahvistimienkin

Kun halutaan suojella kaiutinta liikeradan ylittymiseltä, homma on todella vaikea. Silloin attack-ajan pitää olla niin lyhyt, että se ei kuulosta todellakaan hyvältä.

Helpompi on suojata kaiutin pitkäaikaiselta teholta ylikuumenemisen vuoksi. Tällainen limitteri saattaa hyvin tehtynä kuulostaa ihan hyvältä. Kehittyneimmissä prosessoreissa hoidetaan näitä kahta asiaa erikseen, ja homma toimii ihan ok.

Tehtaan setää helpottaa myös se, että hän pääsee hoitamaan limitointia kaistakohtaiseksi. Näin homma saadaan kuulostamaan joskus ihan hyvältä.

Monissa vahvistimissa on myös limitterit. Niihin pätee tasan samat jutut. Miinuksena vielä se, että tehtaan setä ei voi tietää, mitä kaistaa PA:sta kyseinen vahvistin tulee aikanaan hoitamaan. Ja tämän jutun myös kuulee. Usein on hyvä asettaa kaiutinprosessorin limitterit niin, että vahvistimen limitteri ei pääsee haukkaamaan signaalia. Tämä sääntö on pätenyt tähän mennessä aina, kun olen asian kanssa painiskellut.

Älä päästä limitteriä hakkaamaan hulluna. Tässä kohtaa pitää käyttää parasta mahdollista prosessoria, omaa päätä.

Ei siis voida tehdä idioottivarmaa prosessoria, joka ei tee toimiessaan signaalille mitään pahaa - minun mielestäni.

YLEISTÄ

Drawmer on yksi alan konkareista. Heidän vanha kompuransa oli tyypiltään muistaakseni DL221, tuoreempi versio aiheesta on DL241. Arvot on hatusta, mutta se ei nyt ole jutun pääasia. 221:ssä attack oli säädettävissä 0,05 - 5 ms:n ja 241:ssä 0,5 - 100 ms:n välillä. Potikka kello 11:ssä on yleinen roudarin valinta. Mutta soundi näissä kahdessa saman valmistajan eri laitteessa on täysin erilainen. 221 on täysin säröllä. Ja sitten kylillä huudellaan, että se on ihan paska.

Eli mielipiteet ovat aina hieman subjektiivisia. Myös minun, muistakaa se.

Prodigyn miksaajan Nick Warrenin lempikompura muuten on 221. Ja hyvältä kuulosti. Hän ei missään nimessä tahtonut käyttää 241:stä.

Monesti tuntuu, liian usein, että kaduilla huudellaan laitteiden paremmuudesta kello yhdentoista asetuksien perusteilla. Joku sopii kuulemma hyvin bassolle ja joku mahtavan hyvin laululle. On tietenkin tehtaalle eduksi asettaa laite toimimaan hyvin esimerkiksi laululle kello yhteentoista. Mutta ei laitetta kannata rankata pihalle tämän vuoksi. Ne potikat voivat olla joskus myös muussa asennossa.

Kaiken edellä esitetyn vaahtoamisen jälkeen on hyvä muistaa, että oma korva on paras mittari. Mutta toivottavasti tämä juttu antoi sinulle vastauksen edes yhteen kysymykseen kompressoinnista; silloin sen lukeminen kannatti.

Lähteet: Saarisen Reiskan ääniartikkelit http://www.nettiteatteri.com/reiska/index.htm

Borwick: Sound Recording Practice

XTA Electronics: Digital Equalizer Operating Instructions

Klark Teknik: KT DN500 Preliminary Information