Kompressointi
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Paikoitellen kömpelö kieltä. |
Kompressointi tarkoittaa äänisignaalin dynamiikan pienentämistä kompressorin avulla.
Dynamiikan pienentyessä suurimmat "piikit" eivät enää ole suhteessa yhtä suuria kuin aiemmin. Tällöin voidaan äänenvoimakkuutta kasvattaa ilman, että suurin äänenvoimakkuus kasvaa. Toisaalta raju kompressointi aiheuttaa myös tasapaksumman äänisignaalin: esimerkiksi musiikin nyanssit eivät enää erotu yhtä selvästi kuin ilman sitä.
Äänentoistossa kompressoria käytetään erityisesti sellaisten äänilähteiden kanssa, joiden dynamiikka-alue on laaja. Esimerkkejä tällaisista äänilähteistä ovat rummut, basso ja laulu. Myös lähes kaikki äänitteet kompressoidaan masterointivaiheessa.
Monilla radioasemilla, varsinkin paikallisradioissa, kompressoria käytetään lähetettävän signaalin prosessoimiseen. Tällä pyritään usein saavuttamaan parempi kuuluvuus silloin, kun käytettävissä on vain pienitehoinen radiolähetin. Toinen tärkeä prosessoinnin teknis-taiteellinen tavoite on saada lähetysvoimakkuus hetkestä toiseen niin tasaiseksi, että radiota voidaan ponnistelematta kuunnella myös akustisesti epäedullisissa, meluisissa olosuhteissa (kuten autossa tai toimistossa).
Toisin kuin monet studiotuotannon peruslaitteet, radioasemien päätekompressorit ovat lähes poikkeuksetta monikaistaisia. Tällä termillä tarkoitetaan tekniikkaa, jossa koko signaalin taajuusalue ensin jaetaan jakosuotimien avulla useampaan osaan (eli kaistaan) ja näistä kukin kaista kompressoidaan erikseen. Silloin myös kompression erilaiset säädöt (kuten kynnysarvo, jyrkkyys ja toimintanopeus) voidaan hienosäätää kullekin taajuskaistalle erityisen hyvin sopiviksi. Näin on myös monipuolisesti vaihtelevalla ohjelmamateriaalilla mahdollista saavuttaa yleisesti miellyttävämpi lopputulos kuin pelkällä kokokaistaisella prosessoinnilla.
Kompressorin äärimuotoa, äänenvoimakkuutta tiukasti rajoittavaa limitteriä, käytetään esimerkiksi äänentoistolaitteiden ja yleisön suojaamiseen äkillisiltä, voimakkailta ääniltä. Myös radiolähettimet (ULA-pääteasteet) sisältävät limittereitä, joiden tarkoituksena on estää lähetystason (deviaation) vahingossa syntyvä liiallinen voimakkuus, jolloin ylivoimakas lähete voisi vakavasti häiritä muita taajuusalueita ja niillä tapahtuvaa viestintäliikennettä.