Arthur Castrén
Johan Arthur Castrén (10. kesäkuuta 1866 Turtola – 29. kesäkuuta 1946 Pietarsaari) oli suomalainen nuorsuomalainen poliitikko, senaattori ja Oulun pormestari sekä Helsingin kaupunginjohtaja. Castrén oli nuorsuomalaisten kansanedustaja vuosina 1909–1913 ja sisäasiaintoimituskunnan päällikkö 1917–1918.[1]
| Arthur Castrén | |
|---|---|
 |
|
| Helsingin kaupunginjohtaja | |
|
1922–1930
|
|
| Seuraaja | Antti Tulenheimo |
| Sisäasiaintoimituskunnan päällikkö | |
| Seuraaja | Antti Tulenheimo |
| Kansanedustaja | |
|
1.6.1909–5.2.1913
|
|
| Ryhmä/puolue | Nuorsuomalainen Puolue |
| Vaalipiiri | Oulun läänin eteläinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. kesäkuuta 1866 Turtola |
| Kuollut | 29. kesäkuuta 1946 (80 vuotta) |
| Tiedot | |
| Puolue | Nuorsuomalainen Puolue |
Elämä ja ura
muokkaaArthur Castrén kuului Castrénin virkamies- ja pappissukuun. Hänen vanhempansa olivat rovasti Johan Robert Castrén ja Ida Taucher, vanhempi veli oli niin ikään nuorsuomalainen poliitikko Kaarlo Castrén.
Castrén suoritti ylioppilastutkinnon 1884 ja sen jälkeen yleisen oikeustutkinnon 1888 saaden varatuomarin arvon 1891. Hän toimi Oulun pormestarina vuosina 1896–1908 ja edusti myös Oulun kaupunkia porvarissäädyssä valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906.[2][1] Perustuslaillisena Castrén oli Nikolai Bobrikovin aikaan erotettu virastaan lokakuussa 1903, mutta pääsi takaisin huhtikuussa 1906 ja valittiin Oulun kaupungin oikeuspormestariksi 1908, josta virasta hän sai eron marraskuussa 1918. Oulun aikanaan hän oli myös kaupunginvaltuuston jäsen 1904–1905 ja 1908–1917.
Nuorsuomalaisen Puolueen listoilta Castrén valittiin kansanedustajaksi ensi kerran vuonna 1909 ja jatkoi kunnes sai eron eduskunnasta terveydellisistä syistä 1913. Hänet nimitettiin sisäasiaintoimituskunnan päälliköksi niin sanottuun itsenäisyyssenaattiin marraskuussa 1917; samassa hallituksessa oli senaattorina myös hänen serkkunsa Jalmar Castrén. Arthur Castrén pyrki alkuun saamaan hallituksen käyttöön tiukkaa järjestysvoimaa sisäisten levottomuuksien tukahduttamiseksi.
Tammikuussa 1918 suojeluskuntien julistaminen hallituksen joukoiksi oli viimeinen askel tiellä sisällissotaan, jonka ajan Castrén joutui piileskelemään punaisten hallitsemassa Helsingissä. Saksalaisten vallattua pääkaupungin hän johti huhti-toukokuussa lyhyen aikaa neljän piileskelijän muodostamaa puolikasta "Castrénin senaattia", kunnes Vaasaan paenneet muut senaattorit pääsivät palaamaan. Tänä aikana hän antoi määräykset punavankien kohteluun, joka ilmeisesti jäi hänen mielestään sittenkin liian lieväksi. Castrén jatkoi samassa senaattorinvirassa vielä Paasikiven senaatissa.
Viimeisen uransa Castrén loi Helsingin kaupunginjohtajana vuosina 1922–1930[3] ja muodollisesti ylempänä kunnallispormestarina 1931–1936. Näissäkin tehtävissä hän asennoitui tiukasti järjestysongelmina pitämiään vasemmiston joukkoesiintymisiä vastaan, lähettäen muun muassa palokunnan hajottamaan niin sanotun punaisen päivän 1. elokuuta 1929 kommunistien mielenosoituksia.
Lähteet
muokkaa- Määttä, Vesa: ”Castrén, Arthur”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 140–141. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Arthur Castrén Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 47. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ Helsingin kaupunginjohtajat hel.fi. Helsingin kaupunki. Viitattu 27.5.2010.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
muokkaa- Arthur Castrén Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Arthur Castrén Suomen ministerit. Valtioneuvosto.