Arvo Ylppö
Arvo Henrik Ylppö (27. lokakuuta 1887 Akaa – 28. tammikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen lääkäri, lastentautiopin professori, arkkiatri ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä. Kansainvälisesti Ylppö tunnettiin keskostutkimuksistaan.
| Arvo Ylppö | |
|---|---|
 Ylppö vuonna 1978 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. lokakuuta 1887 Akaa |
| Kuollut | 28. tammikuuta 1992 (104 vuotta) Helsinki |
| Arvonimi | Arkkiatri |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto LKT 1913 |
| Instituutti |
Helsingin yliopisto Lastenlinna |
| Oppilaat | Torild Brander |
| Tutkimusalue |
lastentaudit keskoset |
| Tunnetut työt | neuvolatoiminta |
Ura
muokkaaYlppö valmistui ylioppilaaksi Tampereen Reaalilyseosta vuonna 1906 ja aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Hän loi tutkijan- ja lääkärinuraansa aluksi Saksassa maineikkaassa lastenhoito- ja tutkimuskeskus "Kaiserin Auguste Victoria Hausissa", jossa hän teki väitöskirjaansa. Ylppö väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistosta 26-vuotiaana vuonna 1913.[1]
Erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikaan Ylppö joutui Berliinissä tekemään yhä enemmän lääkärin töitä. Hän jopa opetteli Berliinin murteen voittaakseen potilaiden luottamuksen. Pian pienten lasten äidit vaativatkin, että juuri "pikku berliiniläisen" pitäisi hoitaa heidän lapsensa.lähde?
Ylppö palasi Suomeen 1920-luvulla, ja toimi Helsingin yliopistossa ensin lastentautiopin dosenttina ja professorina vuosina 1925–1957. Yliopistoviran ohella hän oli Helsingin yleisen sairaalan lastenosaston ylilääkäri ja Lastenlinnan ylilääkäri.[2]
Ylppö julkaisi useita tutkimuksia lastenlääketieteen alalta. Hän sai tutkimuksissaan selville, että keskosten menehtyminen johtui yleensä jostakin hoidettavissa olevasta sairaudesta, ei epäkypsyydestä, kuten tuolloin yleisesti ajateltiin. Havainto johti keskostutkimusten ja hoidon kehittämiseen. Ylppö laati myös keskosen määritelmän: alle 2 500 grammaa painavina syntyneet lapset tarvitsivat erityistä hoitoa.[3]
Ylpöllä oli suuri rooli myös suomalaisen lääketeollisuuden kehityksessä. Hän kuului lääketehdas Orionin perustajaosakkaisiin ja toimi sen hallintoelimissä 46 vuotta. Hän toi käytännön kokemuksensa kentältä Orionin lääkekehitykseen. Hän piti kotimaista lääketeollisuutta kansakunnalle merkittävänä. Ylpön suku on myöhemminkinmilloin? kuulunut Orionin suurimpiin omistajiin.[4]
Tutkimusten lisäksi Ylppö julkaisi kansantajuiset teokset Äiti pikkulapsensa hoitajana vuonna 1919 ja Auringonpojan terveysaapinen vuonna 1925. Hänen muistelmateoksensa Elämäni pienten ja suurten parissa ilmestyi vuonna 1964 ja mielipidekirja Ihmisen ääni -sarjassa vuonna 1979.[3]
Vuosina 1920–1960 Ylppö oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtajana siitä eteenpäin. Ylppö toimi vuonna 1917 perustetun Lastenlinnan sairaalan ylilääkärinä vuosina 1920–1963.[2]
Kunnianosoitukset
muokkaa
Ylppö sai arkkiatrin arvon vuonna 1952. Arkkiatri, joka tarkoittaa lääkärikunnan vanhinta, on korkein Suomessa lääkärille myönnettävä kunnianosoitus. Arkkiatreja voi kerrallaan olla vain yksi. Ylppö kantoi tätä arvonimeä 40 vuotta.[5]
Ylpön nimeä kantava mitali Ylppö-mitali, joka myönnetään erityisen ansioituneille lastenlääkäreille, jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1957. Mitalin ensimmäiset kappaleet saivat Ylppö itse ja yhdysvaltalainen lastenlääkäri Clement Smith. Ylpön 100-vuotispäivän kunniaksi julkaistiin lokakuussa 1987 postimerkki.
Helmikuussa 2010 paljastettiin Helsingissä Jukka Tuomisen tekemä Arvo Ylpön muistomerkki Hopeinen puu.[6]
Ylpön kunniaksi on nimetty Arvo Ylpön koulu Akaan Toijalassa ja 1987 Arvo Ylpön puisto Helsingissä sekä Arvo Ylpön katu ja Arvo-rakennus Tampereella.[7] Ylppö sijoittui kuudenneksi Yleisradion Suuret suomalaiset -kilpailussa.[8]
Vuonna 1942 löydetty pikkuplaneetta 2846 Ylppö on nimetty Arvo Ylpön mukaan.[9]
Kunniamerkkejä
muokkaa
Valkoisen ruusun ritarikunta (Suomi, 1983)
Toukokuun ritarikunta (Argentiina)
Tunisian tasavallan ansioritarikunta (Tunisia)
Bundesverdienstkreuz (Saksa)
Dannebrogin ritarikunta (Tanska)
Ordre de la Santé publique (Ranska)
_-_ribbon_bar.gif){kind=small}
Lähde:[5]
Yksityiselämä
muokkaa
Ylpön vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Ylppö (1843–1909) ja emäntä Henriikka Maunu (1860–1934).[3] Hän oli viides perheen kahdestatoista lapsesta[1][10]. Ylpön sisar oli hammaslääketieteen tohtori, professori Aune Ylppö (1900–1980). Hänen toinen sisarensa, opettaja ja koulunjohtaja Ilta Ojansuu (o.s. Ylppö, 1882–1972) oli naimisissa suomen kielen professorin Heikki Ojansuun kanssa. Ojansuu oli Ylpön sisarusten serkku.lähde?
Ylppö oli naimisissa kahdesti. Hänen puolisonsa olivat vuodesta 1925 Aino Marjatta Wegelius (1901–1942) ja vuodesta 1950 lääketieteen lisensiaatti Lea Irene Jokelainen (1919–2011).[11] Hänen ensimmäinen vaimonsa Marjatta teki itsemurhan vuonna 1942[12][10]. Toisen liittonsa Ylppö solmi vuoden 1950 syyskuussa 62-vuotiaana 32-vuotiaan puolison kanssa[12]. Näistä liitoista syntyi kuusi lasta – ensimmäisestä poika ja tytär ja jälkimmäisestä kolme poikaa ja tytär.[11] Nuorin lapsi Seppo syntyi vuonna 1958, kun lapsen isä oli jo yli 70-vuotias[1].
Eläkevuosinaan Ylpöstä tuli pitkäikäisyyden ja terveiden elämäntapojen kansallinen symboli. Hän söi kaikenlaista ruokaa monipuolisesti, ja nimesi lempiruuikseen voin ja sokerin. Hän piti säännöllisiä elämäntapoja jopa vaarallisina, ja nukkui vain viisi tuntia yössä.[4] Ylppö kuoli 28. tammikuuta 1992 104-vuotiaana. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen.[a]lähde?
Ylppö harrasti liikuntaa ja kuvataidetta, ja hänen tuttavapiiriinsä kuului useita suomalaisia kuvataiteilijoita.lähde? Ylppö tunnettiin myös kovana korttipelimiehenä, hänen mielipelinsä oli skruuvi.[2]
Huomiolista
muokkaa- ↑ Hautapaikan sijainti U32-24-11
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Aura Korppi-Tommola: Ylppö, Arvo (1887–1992) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1.3.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2013.
- ↑ a b c Hilkka Piirto: Muistot: Arvo Ylppö Helsingin Sanomat. Arkistoitu 2.7.2015. Viitattu 30.6.2015. (Arkistolinkki)
- ↑ a b c Liisa Ahokas: Suomen lasten arkkiatri Akaan Seutu. 16.10.2013. Viitattu 30.6.2015.
- ↑ a b Eeva-Kaarina Kolsi: Arvo Ylppö tunnetaan Suomen lasten terveydenhoidon sankarina – mutta tiesitkö, millaiset olivat 104-vuotiaaksi eläneen Ylpön elintavat? Ilta-sanomat. Viitattu 25.5.2020.
- ↑ a b Curriculum vitae ylppo.fi. 2023. Viitattu 26.1.2020.
- ↑ Hopeinen puu Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 30.6.2015.
- ↑ Arvo Ylpön puisto ja Kirjailijanpuisto Vihreät sylit, kävelyretkiä Helsingin puistoihin. Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 30.11.2013.
- ↑ Mannerheim on suurin suomalainen 2004. Yle. Viitattu 30.6.2015.
- ↑ Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan. Aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 65, 70, 76. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9
- ↑ a b c Arvo Ylppö taisteli läpi isojen tragedioiden Seura.fi. 9.4.2016. Viitattu 28.9.2021.
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 774–776. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ a b Perhe | Arvo Ylppö www.ylppo.fi. Viitattu 28.9.2021.
- ↑ Persoonallisuus | Arvo Ylppö www.ylppo.fi. Viitattu 28.9.2021.
- ↑ Olen lukenut, että Arvo ylppö syntyi keskosena ja oli aikuisikäisenäkin pienikokoinen. Olisiko millään mahdollista saada tietää, että kuinka pienenä keskosena… Kysy kirjastonhoitajalta. 30.3.2012. Viitattu 28.9.2021.
Kirjallisuutta
muokkaa
- Arvo Ylppö: Elämäni pienten ja suurten parissa. (Toimittanut Maija Suova) WSOY, 1964.
- Arvo Ylppö: Ihmisen ääni. (Toimittanut Irma Heydemann) WSOY, 1979. ISBN 951-0-09464-1
- Inkeri Numminen: Arvo Ylpön vuosisata. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14432-0