Don DeLillo
Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän käsittelee teoksissaan kulttuurisia traumoja[2] ja kuvaa niissä amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin 1970-luvulta alkaen.
| Don DeLillo | |
|---|---|
 Don DeLillo 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Cleo Birdwell [1] |
| Äidinkieli | englanti |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Esikoisteos | Americana 1971 |
| Pääteokset | Valkoinen kohina 1985 |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
National Book Award 1985 |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä
muokkaaDeLillon vanhemmat ovat italialaisia siirtolaisia. Hän opiskeli Fordhamin yliopistossa ja työskenteli valmistuttuaan viisi vuotta copywriterina. Kirjallisuuden pariin hän päätyi toimitettuaan kirjallisuusantologian.
Tuotanto
muokkaaDeLillon esikoisteoksen Americanan (1971) päähenkilö on televisiotuottaja, joka aloittaa matkan halki Amerikan. Esa Mäkijärvi sanoo teosta hapuilevaksi. DeLillo ei hänen mukaansa ollut tehtävänsä tasalla, ja teoksen myynti jäi vähäiseksi. Hän ei pidä muitakaan DeLillon 1970-luvun romaaneja lukemisen arvoisina, eikä niitä olekaan suomennettu.[2] Toinen romaani End Zone (1972) sijoittuu jalkapallokentälle. Great Jones Street (1973) käsittelee rock- ja huumeluolia. Romaani Ratner’s Star (1976) pohjautuu Lewis Carrollin kirjaan Liisan seikkailut ihmemaassa. Tieteiskertomuksen päähenkilönä on 14-vuotias Billy Twilling, joka on saanut Nobel-palkinnon.
DeLillon läpimurtoteos on romaani White Noise (suom. Valkoinen kohina), joka sai vuonna 1985 National Book Award -kirjallisuuspalkinnon. Hän kirjoitti sen palattuaan kotimaahan asuttuaan pitkähkön aikaa Kreikassa ja matkusteltuaan Euroopassa ja Lähi-idässä. Hän havahtui huomaamaan, että yhdysvaltalainen elämänmuoto oli sillä välin kokenut suuren muutoksen.[2] Muutos johtui ennen kaikkea televisiosta ja supermarketeista. Valkoisen kohinan päähenkilö on yliopiston opettaja J. A. K. Gladney. Hän on pohjoisamerikkalaisen Hitler-tutkimuksen laitoksen esimies Kukkulan collegessa. Kanslerin ehdotuksesta hän on muuttanut etunimensä Jack arvokkaammaksi kirjainyhdistelmäksi J. A. K.
DeLillon on nähty teoksissaan ennakoivan Yhdysvaltojen tulevaa kehitystä ja jopa kaksoistornien katastrofia. Iskun jälkeen verkossa kiersi kriitikko Vince Passaron essee ”Don DeLillo and the Twin Towers”, jossa tähän kiinnitetään huomiota. Los Angeles Timesin haastattelussa DeLillo kuitenkin vähättelee ennustajankykyjään.[2][3]
Romaani Libra (suom. Vaaka) käsittelee John F. Kennedyn salamurhaan liittynyttä salaliittoteoriaa ja Lee Harvey Oswaldia. Teoksen Mao II (1991) aiheena ovat puhemies Mao Tse-tung ja Andy Warhol.
DeLillon 900-sivuinen Underworld (suom. Alamaailma) ilmestyi vuonna 1997. Hänelle myönnettiin teoksesta Jerusalem-palkinto ja Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian William Dean Howellsin mitali.[4] Kirjallisuuskriitikko Harold Bloom nosti artikkelissaan vuonna 2003 DeLillon yhdeksi neljästä merkittävimmästä elossa olevasta amerikkalaisesta kirjailijasta Thomas Pynchonin, Philip Rothin ja Cormac McCarthyn rinnalle mainiten erityisesti Alamaailman.[5][6]
Romaanien lisäksi DeLillo on kirjoittanut myös näytelmiä. DeLillon romaanit on suomentanut Helene Bützow, joka sai työstään valtion kääntäjänpalkinnon vuonna 2001.[7]
Teokset
muokkaaSuomentamattomat teokset
muokkaa- Americana (1971)
- End Zone (1972)
- Great Jones Street (1973)
- Ratner's Star (1976)
- Players (1977)
- Running Dog (1978)
- Amazons (1980) (DeLillo käytti "Cleo Birdwell" salanimeä)
- The Names (1982)
- The Angel Esmeralda: Nine Stories (2011)
Suomennetut teokset
muokkaa- Valkoinen kohina. ((White Noise, 1985.) Suomentanut Helene Kortekallio. Keltainen kirjasto 203) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6537-5
- Vaaka. ((Libra, 1988.) Suomentanut Helene Bützow. Keltainen kirjasto 234) Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-9101-5
- Mao II. (Mao II, 1991) Suomentanut Helene Bützow. Keltainen kirjasto 268. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-30-6537-5
- Alamaailma. ((Underworld, 1997.) Suomentanut Helene Bützow. Keltainen kirjasto 315) Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1140-7
- Esittäjä. ((The Body Artist, 2001.) Suomentanut Helene Bützow. Keltainen kirjasto 332) Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2015-5
- Cosmopolis. ((Cosmopolis, 2003.) Suomentanut Helene Bützow. Keltainen kirjasto 354) Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2659-5
- Putoava mies. ((Falling man, 2007.) Suomentanut Helene Bützow. Keltainen kirjasto 391) Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4041-0
- Omegapiste. ((Point Omega, 2010.) Suomentanut Helene Bützow. Keltainen kirjasto 423) Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-4041-0
- Nolla kelviniä. ((Zero K, 2016.) Suomentanut Helene Bützow. Keltainen kirjasto) Helsinki: Tammi, 2017. ISBN 978-951-31-9206-8
- Hiljaisuus. ((The Silence, 2020.) Suomentanut Helene Bützow. Keltainen kirjasto) Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 9789520432737
Näytelmät
muokkaa- The Day Room (ensiesitys 1986)
- Valparaiso (ensiesitys 1999)
- Love-Lies-Bleeding (ensiesitys 2006)
Lähteet
muokkaa- ↑ LIBRIS, Ruotsin kuninkaallinen kirjasto. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d Mäkijärvi, Esa: Vainoharhainen valtakunta. Parnasso, 2014, nro 5, s. 44–47.
- ↑ Ulin, David L.: Finding reason in an age of terror Los Angeles Times. 15.4.2003. Viitattu 4.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Don DeLillo's Awards Perival.com. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Bloom, Harold: Dumbing down American readers The Boston Globe. 24.9.2003. Viitattu 4.11.2016. (englanniksi)
- ↑ DePietro, Thomas (toim.): Conversations With Don DeLillo, s. 115. University Press of Mississippi, 2005. ISBN 1-57806-704-9 (englanniksi)
- ↑ Kirjallisuuden valtionpalkinnot Hassiselle ja Bützowille 8.5.2001. MTV Uutiset. Viitattu 16.1.2022.
Aiheesta muualla
muokkaa- The Don DeLillo Society
- DeLillo, Don: In the ruins of the future The Guardian. 22.12.2001.