Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                

Keijo Liinamaa

suomalainen lakimies ja poliitikko

Keijo Antero Liinamaa (6. huhtikuuta 1929 Mänttä28. kesäkuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen lakimies, joka toimi Suomen pääministerinä 1975 ja valtakunnansovittelijana vuosina 1965–1971 ja 1979–1980. Liinamaa toimi myös oikeusministerinä 1970 ja työvoimaministerinä 1971–1972.

Keijo Liinamaa
Suomen pääministeri
Liinamaan hallitus
13.6.1975–30.11.1975
Edeltäjä Kalevi Sorsa[1]
Seuraaja Martti Miettunen[1]
Suomen oikeusministeri
Auran I hallitus
14.5.1970–15.7.1970
Edeltäjä Aarre Simonen[2]
Seuraaja Erkki Tuominen[3]
Suomen työvoimaministeri
Auran II hallitus
29.10.1971–23.2.1972
Edeltäjä Veikko Helle[3]
Seuraaja Veikko Helle[4]
Henkilötiedot
Syntynyt6. huhtikuuta 1929
Mänttä
Kuollut28. kesäkuuta 1980 (51 vuotta)
Helsinki
Puoliso Pirkko Liinamaa
Keijo Liinamaa lastensa kanssa vuonna 1964.

Valtakunnansovittelijana

muokkaa

Liinamaa oli työoikeuteen erikoistunut lakimies, joka aloitti työuransa SAK:ssa. Vain 29-vuotiaana vuonna 1958 hänestä tuli Mäntän kauppalanjohtaja. 1960-luvun alkupuolella valtakunnallisen työmarkkinasovittelujärjestelmän käynnistyttyä hän toimi paikallisena sovittelijana, kunnes vuonna 1965 hänet valittiin valtakunnansovittelijaksi. Taloudellisesti vaikeina vuosina 1965–1967 Liinamaa selvitti runsaasti työmarkkinaristiriitoja ja sai estettyä useita suurlakkoja.

Vuonna 1967 pääministeri Rafael Paasio antoi Liinamaalle erityistehtävän: Liinamaan piti neuvotella työmarkkinaosapuolien kanssa keskitetystä palkkaratkaisusta estääkseen inflaation, jonka palkankorotukset olisivat aiheuttaneet. Tämä johti 27.3.1968 allekirjoitettuun ensimmäiseen tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, jonka yhteydessä kiiteltiin erityisesti Liinamaan neuvottelutaitoja. Kaksi ensimmäistä TuPo-sopimusta nimettiinkin hänen mukaansa Liinamaa I:ksi ja Liinamaa II:ksi.

Ministerinä

muokkaa

Vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen poliittiset puolueet eivät pystyneet muodostamaan hallitusta. Presidentti Urho Kekkonen määräsi tällöin Teuvo Auran muodostamaan virkamieshallituksen. Pääministeri Auran hallituksessa Liinamaa toimi oikeusministerinä 63 päivää touko-heinäkuussa 1970,[5] kunnes Ahti Karjalainen muodosti uuden hallituksen.

Karjalaisen hallitus hajosi syksyllä 1971 ja eduskunta hajotettiin. Teuvo Auran toinen virkamieshallitus muodostettiin ja Liinamaa toimi siinä työvoimaministerinä lokakuusta 1971 helmikuuhun 1972.[5]

Vuoden 1975 eduskuntavaalien jälkeen poliittiset puolueet eivät saaneet muodostettua hallitusta. Presidentti Kekkonen kutsui Keijo Liinamaan pääministeriksi ja hänen virkamieshallituksensa istui 13. kesäkuuta – 30. marraskuuta 1975,[5] kunnes Kekkosen väliintulo mahdollisti Martti Miettusen uuden hallituksen muodostamisen.

Liinamaa toimi pääministerinä Helsingissä järjestetyn ETYK-huippukokouksen aikana.

Keijo Liinamaa kuoli 51-vuotiaana 28. kesäkuuta 1980 äkilliseen sairauskohtaukseen ollessaan ulkoilemassa kotinsa lähistöllä Helsingin Vuosaaressa. Hän on kaikkien aikojen nuorimpana kuollut Suomen pääministeri.

Liinamaasta kaavailtiin ennen hänen kuolemaansa poliittisen hallituksen pääministeriä.

Hänen leskensä Pirkko Liinamaa tuli 1980-luvulla tunnetuksi suositun televisio-ohjelman Levyraadin pitkäaikaisena vakiojäsenenä.

Keijo Liinamaan syntymäkaupungissa Mäntässä on ollut Keijo Liinamaan katu vuodesta 2008. Helsingin Vuosaaressa sijaitseva puistoalue nimettiin Keijo Liinamaan puistoksi vuonna 2015.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Suomen hallitukset Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 21.6.2010.
  2. Koiviston hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 21.6.2010.
  3. a b Karjalaisen II hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 21.6.2010.
  4. Paasion II hallitus Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 21.6.2010.
  5. a b c Keijo Liinamaa Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  6. Harald, Patrik: Legendariske Liinamaa fortfarande aktuell. Hufvudstadsbladet, 12.5.2015, s. 14–15. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa