Mänttä
Mänttä on Mänttä-Vilppulan kaupungin keskustaajama ja entinen Suomen kaupunki Pirkanmaalla, Keski-Suomen maakunnan rajalla. Taajamassa asui vuoden 2017 lopussa 7 591 asukasta.[4] Taajama ulottuu osin myös Jämsän kaupungin alueelle.
| Mänttä | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Mänttä-Vilppula |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Kauppakatu Mäntän keskustassa. |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Länsi-Suomen lääni |
| Maakunta | Pirkanmaan maakunta |
| Seutukunta | Ylä-Pirkanmaan seutukunta |
| Kuntanumero | 506 |
| Hallinnollinen keskus | Mäntän keskustaajama |
| Perustettu | 1922 |
| – kauppalaksi | 1948 |
| – kaupungiksi | 1973 |
| – emäpitäjä | Vilppula |
| Liitetty | 2009 |
| – liitoskunnat |
Vilppula Mänttä |
| – syntynyt kunta | Mänttä-Vilppula |
| Pinta-ala |
85,86 km² [1] (1.1.2008) |
| – maa | 64,08 km² |
| – sisävesi | 21,78 km² |
| Väkiluku |
6 341 [2] (31.12.2008) |
| – väestötiheys | 98,95 as./km² (31.12.2008) |
| Ikäjakauma | 2007 [3] |
| – 0–14-v. | 13,5 % |
| – 15–64-v. | 64,0 % |
| – yli 64-v. | 22,5 % |
Vuonna 2009 silloinen Mäntän kaupunki yhdistyi naapurinsa Vilppulan kanssa niin, että Mänttä liitettiin Vilppulan kuntaan ja laajentuneen kunnan nimeksi tuli Mänttä-Vilppulan kaupunki.[5] Vaakunaksi valittiin Vilppulan kunnan vaakuna ja hallinnon keskuspaikaksi Mänttä.[6]
Ennen kuntaliitosta Mäntän kaupungissa asui 6 341 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 85,86 km2, josta 21,78 km2 oli vesistöjä. Väestötiheys oli 98,95 asukasta/km2. Mäntän naapurikuntia olivat Vilppulan lisäksi Jämsä ja Keuruu.
Mänttä on merkittävä suomalainen teollisuuspaikkakunta. Se syntyi Serlachiuksen suvun perustaman paperitehtaan ympärille, joka kuuluu nykyään Metsä Groupiin. Serlachiuksen nimi näkyy edelleen kaupungin tunnetuissa museoissa: Serlachius-museo Gustaf esittelee teollisuushistoriaa ja Serlachius-museo Gösta on tunnettu klassisen ja modernin taiteen keskus.
Mänttä on myös tunnettu taide- ja kulttuurikaupunki. Valtakunnallisesti tunnettuja mänttäläisiä kulttuuritapahtumia ovat Mäntän kuvataideviikot ja Mäntän musiikkijuhlat. Vuonna 2006 Mänttä myös tavoitteli Suomen ehdokkuutta vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi[7]. Vuonna 2021 nykyinen Mänttä-Vilppula kilpaili yhdessä Tampereen ja neljäntoista pirkanmaalaisen kunnan kanssa pääsyä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026.[8]
Luonto
muokkaaMäntän keskusta sijaitsee Keurusselän ja Kuoreveden välisellä kannaksella, jonka poikki Keuruun reitin vedet laskevat kohti Ruovettä. Alue on tyypillistä Järvi-Suomea ja neljännes entisen kaupungin kokonaispinta-alasta onkin vettä. Keurusselästä vedet purkautuvat Vuollesalmen ja Virtasalmen kautta Koskelanlampeen ja siitä edelleen Mäntänkoskea myöten Mäntänlahteen, jossa niihin yhtyvät Kuorevedeltä tulevat vedet. Mäntän tunnetuin luonnonnähtävyys on 190 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Mäntänvuori näkötorneineen. Vuori ympäristöineen rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1946.[9]
Kulttuuria
muokkaaMäntässä on asukasmääräänsä nähden suhteellisen runsas koulutustarjonta. Mäntän lukiossa opiskelee vuosittain noin 250 opiskelijaa ja SASKY koulutuskuntayhtymään kuuluvassa Mäntän seudun koulutuskeskuksessa vielä enemmän useilla aloilla. Tampereen ammattikorkeakoulun Mänttä-Vilppulan yksikössä koulutetaan tradenomeja, sairaanhoitajia ja tuotantotalouden insinöörejä.lähde?
Serlachius-museoiden lisäksi Mäntässä on kulttuurikeskus Pekilo, joka saa nimensä selluloosatehtaan historiaan vaikuttavan pekilosienen mukaan.lähde?
TUL:n urheiluseura Mäntän Valo on laaja yleisseura.lähde?
Ruokakulttuuri
muokkaaMäntän pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla hilpakkavelli eli luusoppa, rusinasoppa sekä pannukakko.[10]
Kaupunginosia ja asutusalueita
muokkaaAlaranta, Aravala, Asemankulma, Isoniemi, Joenniemi, Juhola, Keikanniemi, Keskikauppala, Koskela, Kukkarokivi, Käänninniemi, Länsi-Koskela, Moisio, Monhanrinne, Mustalahti, Mäkikylä, Pättiniemi, Raja-aho, Rusinniemi, Savosenmäki, Seppälä, Sillanpää, Tammikangas, Tammiranta, Vuohijoki, Vuohimetsä, Vuorenalusta.[9]
Historia
muokkaaNimi Mänttä on peräisin alueen vanhimmasta talosta, jonka Tuomas Niilonpoika Mäntsä (1570–1618) perusti Sääksmäen erämaahan Keurukoskelle.[11] Mänttä kuului vuoteen 1604 saakka kirkollisesti Sääksmäen pitäjään, jonka erämaa-aluetta se oli ollut keskiajalta saakka. Ruoveden yhteydessä se joutui vuonna 1628 Keuruun kappeliseurakuntaan, joka itsenäistyi omaksi seurakunnaksi vuonna 1651. Hallinnollisesti Mänttä erotettiin Längelmäestä vuonna 1776 ja liitettiin Keuruun pitäjään ja samalla Vaasan lääniin. Kun Vilppulan seurakunta itsenäistyi Ruovedestä vuonna 1904, siihen liitettiin myös Mänttä, joka näin palasi Hämeen lääniin.[9]
Valtio perkautti Mäntänkosken vuosina 1833–1834. Sihteeri Gustaf Hobin vuokrasi koskessa olleet myllyt vuosiksi 1854–1855 ja perusti kosken alajuoksulle vuonna 1854 sahan, jonka hän myi kapteeni Anselm Grahnille vuonna 1859. Grahn rakennutti sahan yhteyteen myllyn ja myi sahan helsinkiläiselle kauppaneuvos C. W. S Sundmanille vuonna 1861. Tuomari A. Palmfelt oli jo vuosina 1853–1854 vuokrannut Mäntänkosken läntisen haaran ja perustanut yhdessä vuorimestari Fredrik Tengströmin kanssa kosken varrelle pienen pajan. He myivät vuokraoikeutensa vuonna 1857 kauppaneuvos Henrik Borgströmille, joka myi ne edelleen apteekkari Gustaf Adolf Serlachiukselle vuonna 1868. Serlachius rakennutti samana vuonna läntisen haaran partaalle puuhiomon, mistä alkoi Mäntän teollisuuden varsinainen kehitys.[9]
Liikenneyhteydet Mänttään olivat aluksi huonot, kunnes laivaliikenne Vilppulaan alkoi vuonna 1870 ja Tampere–Haapamäki-rata valmistui vuonna 1883. Samaan aikaan rakennettiin myös maantie Ruovedeltä Mäntän kautta Keuruulle. G. A. Serlachius rakennutti vuosina 1895–1897 kapearaiteisen rautatien Vilppulan rautatieasemalta Mänttään; rata muutettiin normaalilevyiseksi vuonna 1930. Henkilöliikenne Mäntän radalla lopetettiin ja siirrettiin linja-autoilla hoidettavaksi vuonna 1953.[9]
Mäntänkosken äärelle kehittynyt tehdasalue erotettiin Vilppulasta omaksi seurakunnakseen vuoden 1921 alusta,[12] ja samana vuonna valtioneuvosto määräsi Mäntän taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Itsenäiseksi kunnaksi Mänttä erotettiin vuoden 1922 alusta lähtien. Yhdyskunnan itsenäistyessä siellä oli 2 733 asukasta, mutta vuonna 1930 jo 3 620 asukasta. Mäntän seurakunnan kirkkona toimi alkuvuosina Pelastusarmeijalta vuokrattu kokoushuone, kunnes vuonna 1928 valmistui Serlachius Oy:n lahjoitusvaroin arkkitehti Wäinö Palmqvistin suunnittelema kirkko.[9] Mäntästä tuli kauppala 1948 ja kaupunki 1973.lähde?
Kansalaissodan aikana 1918 Vilppulasta tulleet punakaartilaiset piirittivät Mäntän suojeluskunnan. Suojeluskuntalaiset ja Keuruulta tulleet apujoukot hyökkäsivät 11. helmikuuta tehdaskylää vastaan, jolloin punaiset joutuivat perääntymään Vilppulaan. Tämän jälkeen Mäntästä tuli valkoisen armeijan joukkojen kokoamispaikka.[9]
Talvisodan aikana 20. tammikuuta 1940 Neuvostoliiton ilmavoimat tekivät pommihyökkäyksen Mänttään. Itse tehdasalue säästyi tuhoilta, mutta ympäristön asuinalueella neljä ihmistä sai surmansa ja useita haavoittui.[9]
Tunnettuja mänttäläisiä
muokkaa- varatuomari Keijo Liinamaa[13]
- Azazel-yhtyeen laulaja Miikka Ojala, taitelijanimeltään ”Lord Satanachia”[14]
- jääkiekkoilija Risto Siltanen
- imitaattori-juontaja Klaus Thomasson[15]
Hallinto
muokkaaSeuraavassa taulukossa on esitetty vuoden 2004 kunnallisvaalien tulokset Mäntässä.[16] Vaalien äänestysaktiivisuus oli 62,2 %.[17]
| Puolue | Paikkoja | Osuus äänistä |
|---|---|---|
| SDP | 12 | 41,7 % |
| Kokoomus | 7 | 26,4 % |
| Vasemmistoliitto | 3 | 10,7 % |
| Kristillisdemokraatit | 2 | 7,7 % |
| Vihreät | 2 | 7,5 % |
| Keskusta | 1 | 6,0 % |
Kuvia
muokkaa-
Mäntän keskustaa -
Mäntän keskustaa -
Serlachius-museo Gustaf -
Mäntän kirjasto
Lähteet
muokkaa- ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ Väestö 31.12. muuttujina Vuosi, Kunta ja taajama, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web tietokannat. Viitattu 26.8.2019.[vanhentunut linkki]
- ↑ Valtioneuvoston päätös Mäntän kaupungin liittämisestä Vilppulan kuntaan (8.5.2008/315) Finlex. Viitattu 23.11.2008.
- ↑ "Mänttä-Vilppulasta tuli odotetusti totta", (Arkistoitu – Internet Archive) Aamulehti 12.11.2007
- ↑ Turusta Suomen ehdokas vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi (Tiedote 19.6.2006) Opetusministeriö. Arkistoitu 28.9.2006. Viitattu 30.10.2007.
- ↑ Ohjelmahaku Tampereregion2026. Arkistoitu 26.8.2019. Viitattu 26.8.2019.
- ↑ a b c d e f g h toim.: Hannu Tarmio, Pentti Papunen & Kalevi Korpela: Suomenmaa 5: Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 303–309. Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
- ↑ Jaakko Kolmonen, Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 71. Helsinki: Patakolmonen: 1988
- ↑ Sirkka Iso-Ettala, Merja Hannikainen: Tennispaviljonki vetää ihailijoita. Kasvokkain: Vanhat arvotalot ovat muuttuneet asunnoiksi sekä yritysten ja seurojen tiloiksi Mäntässä. Aamulehti, 1.9.2006, s. 8.
- ↑ Suomenmaa IV, Hämeen lääni. Helsinki: Tietosanakirjaosakeyhtiö, 1922.
- ↑ Keijo Liinamaa Valtioneuvosto. 5.6.2024. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ Lord Stanachia metal-archives.com. Viitattu 4.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Kuolemantuomio kolmevuotiaana. Iltalehti, 25.8.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ Tulos puolueittain, Mänttä Oikeusministeriö. Viitattu 4.9.2024.
- ↑ Äänestysaktiivisuus Oikeusministeriö. Viitattu 4.9.2024.
Kirjallisuutta
muokkaa- Mauri Mönkkönen: Mäntän historia 1860–1947. Mäntän kaupunki ja Mäntän seurakunta, 1992. ISBN 952-90-3737-6
- Mauri Mönkkönen: Mäntän historia 1948–1992. Mäntän kaupunki ja Mäntän seurakunta, 1998. ISBN 951-97078-7-5
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mänttä Wikimedia Commonsissa
- Mäntän seudun koulutuskeskus
- Mänttä on nopeasti edistynyt elinvoimainen teollisuuskeskus, Aamulehti, 04.09.1937, nro 237, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot