Lavea puoliväljä etuvokaali

Lavea puoliväljä etuvokaali on vokaaliäänne, joka sijoittuu ääntämykseltään suomen kielen äänteiden e [e̞] ja ä [æ] väliin. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkki on [ɛ]. Äännettä merkitään useissa kielissä kirjaimella E (e) (johon voi liittyä jokin tarke). Suomen kielessä se ei esiinny itsenäisenä foneemina.

Ääntäminen

Vokaalia [ɛ] määrittävät seuraavat foneettiset piirteet:

• Vokaali on etinen, koska kielen massa suuontelossa on suhteellisen edessä.
• Vokaali on puoliväljä, koska kielen korkein kohta on suhteellisen alhaalla.
• Vokaali on lavea, koska huulten asento on soikea, ei pyöreä.

Esiintyminen ja kirjoittaminen eri kielissä

Lavea puoliväljä etuvokaali [ɛ] esiintyy esimerkiksi seuraavissa kielissä (ainakin joissain murteissa):

• saksassa, esim. Bett /bɛt/ ’sänky’
• englannissa, esim. bed /bɛd/ ’sänky’
• ranskassa, esim. bête /bɛt/ ’peto’.

Suomalainen mieltää lavean väljän etuvokaalin useimmiten äänteen [e] allofoniksi, mikä saattaa aiheuttaa vaikeuksia sellaisten vieraiden kielten oppimisessa, joissa kysymys on kahdesta eri foneemista, kuten ranskassa.

Lähteet

• Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1

Viitteet

Vokaalit kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa

	etinen		keskinen		takainen
suppea	i • y ɨ • ʉ ɯ • u ɪ • ʏ • ʊ e • ø ɘ • ɵ ɤ • o e̞ • ø̞ ə ɤ̞ • o̞ ɛ • œ ɜ • ɞ ʌ • ɔ æ • ɐ a • ɶ ɑ • ɒ
lähes suppea
puolisuppea
välinen
puoliväljä
lähes väljä
väljä