Location via proxy:   [ UP ]  
[Report a bug]   [Manage cookies]                
Wikipedia

Ludvig IX (Ranska)

Ranskan kuningas vuosina 1226–1270

Ludvig IX (Pyhä) (ransk. Louis le Prudhomme, Saint Louis, 25. huhtikuuta 1214 tai 1215 Poissy, Yvelines – 25. elokuuta 1270 Tunisia) oli Ranskan kuningas vuosina 1226–1270.[1] Hän oli yhdeksäs kapetingien suoraan dynastiaan kuulunut monarkki.

Ludvig IX
Ranskan kuningas
Valtakausi 8. marraskuuta 1226 – 25. elokuuta 1270
Kruunajaiset 29. marraskuuta 1226
Edeltäjä Ludvig VIII
Seuraaja Filip III
Syntynyt 25. huhtikuuta 1214
Poissy, Yvelines
Kuollut 25. elokuuta 1270 (56 vuotta)
Tunisia
Puoliso Provencen Margareeta
Lapset Blanche
Isabelle
Louis
Filip III
Jean
Jean- Tristan
Pierre
Blanche
Marguerite
Robert
Agnes
Suku Capet
Isä Ludvig VIII
Äiti Blanka
Uskonto roomalaiskatolinen

Oikeamielisyydestään tunnettu Ludvig IX toimi sovittelijana Euroopan erimielisten hallitsijoiden välillä. Vuonna 1242 hän kukisti Englannin Henrik III:a tukevien ranskalaisaatelisten kapinan. Ludvig IX teki 1200-luvun puolivälissä niin sanotun seitsemännen ristiretken Egyptiin, mutta joutui neljäksi vuodeksi vankeuteen Syyriassa. Vuonna 1270 hän lähti kahdeksannelle ristiretkelle Tunisiaan, mutta kuoli matkalla ruttoon.[2]


Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Heitellään aika pitkälle meneviä väitteitä ilman mitään perusteluja

Tausta

muokkaa
 
Ludvig IX. Jean Du Tillet'n teoksesta Recueil des rois de France 1500-luvulta.

Ludvigin henkilöhistoriasta on melkoisen tarkat, joskin varmasti hyvin värittyneet tiedot, sillä tärkein lähde on Jean de Joinvillen kronikka, ja Joinville oli kuninkaan läheinen ystävä ja uskottu. Ludvig IX syntyi Poissyn linnassa, joka oli nuoren ruhtinaallisen avioparin, Ranskan tulevan kuninkaan Ludvig VIII Leijonan ja tulevan kuningatar Blankan suosikkiresidenssi. Toinen kapetingikuningatar Arlesin Constance oli perustanut Poissyn alueelle aikanaan luostarin. De Joinvillen mukaan Ludvigilla oli jo lapsena kaikki pyhimykselle tarpeelliset hyvät ominaisuudet: hän oli vilkas, iloinen ja avoin. Ludvig säilytti luonteensa koko elinaikansa ja inhosi sen pohjalta kaikkea tekopyhää.

Ludvigin lapsuus kului pääsääntöisesti hallitsijaksi valmentautumiseen, jossa äidillä oli tuonaikaiseen tapaan hyvin merkittävä rooli. Tämä korostui pojan alaikäisyyden ja äidin valtionhoitajakauden aikana.

Sijaishallitukset

muokkaa

Ludvig IX Pyhän valtaistuimella olon aikana sijaishallitsijaa tarvittiin kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ennen hänen täysi-ikäisyyttään ja myöhään tapahtunutta vallanottoaan, muilla kerroilla ristiretkien aikana, jolloin kuningas oli poissa valtakunnasta.

Ludvigista tuli valtaistuimen haltija isänsä Ludvig VIII Leijonan kuoleman johdosta jo 11-vuotiaana vuonna 1226. Kuningatar Blankasta tuli sijaishallitsija Ludvigin alaikäisyyden ajaksi, eli suunnitellusti noin viideksi vuodeksi, sillä 17 vuoden ikää oli yleisesti pidetty kuninkaalle sopivana täysi-ikäisyyden rajana. Olihan Ludvig Pyhän isoisä Filip II Augustus aloittanut oman hallintonsa itsenäisesti jo 15-vuotiaana. Kuningatar Blankan sijaishallituskausi oli ensimmäinen laatuaan Ranskan historiassa, sillä aiemmin eivät nainen ja alaikäinen lapsi olleet maata hallinneet.

Kuningatar Blanka kuitenkin tarttui tarmolla valtakunnan hallintaan ja ensinnäkin huolehti kaikkein tärkeimmästä, uuden kuninkaan vallan virallistamisesta. Reimsin katedraalissa suoritettiin valtakunnan perinteiden mukaisesti kuninkaan voitelu ja siunaus tehtäväänsä 26. marraskuuta 1226. Varsinaiseksi hallitsevaksi monarkiksi Ludvig IX ryhtyi täysi-ikäiseksi julistamisen jälkeen vuonna 1236 eli 22-vuotiaana. Eräänä syynä tähän myöhäiseen vallanottoon pidetään Blankan tiukkaa otetta pojastaan.

Ludvig IX:n osallistuminen kahteen eri ristiretkeen vaati niin ikään sijaishallitsijaa. Seitsemännen ristiretken ja kuninkaan vankeuden aikana sijaishallitsijana toi jälkeen kuningatar Blanka, joka oli koko Ludvig IX:n hallitusajan ollut mukana vallankäytössä. Sijaishallitsijan tehtävää hän jatkoi aina kuolemaansa saakka. Tämän jälkeen Ludvig IX:n veljet hoitivat sijaishallitsijan tehtäviä samoin kuin kahdeksannenkin ristiretken aikana.

Kuningatar Blanka onnistui pitämään valtakunnan suurvasallit rauhallisina ja kurissa Ludvigin alaikäisyyden aikana. Nämä halusivat käyttää hyväkseen kuninkaan alaikäisyyttä ja vähentää siten huippuunsa kasvanutta kapetingien valtaa. Blanka onnistui myös saamaan pysyvän jalansijan Välimerelle Meaux'n sopimuksen myötä. Tämän lisäksi hän käytti taitavasti hyväkseen lastensa avioliittoja.

Avioliitto

muokkaa

Perinteiseen tapaan Ranskan kapetingikuninkaiden lasten avioliitot olivat tärkeitä poliittisia ja dynastisia tapahtumia. Eritoten valtaistuimen perijän avioliitot saivat suuren merkityksen. Ludvig avioitui 27. toukokuuta 1234 Marguerite de Provencen (1221 – 21. joulukuuta 1295) kanssa. Marguerite oli Provencen ja Forcalquierin kreivin Raumond IV Béreangerin ja Savoien Beatricen tytär. Hänen vanhempi sisarensa Sanchia avioitui Englannin kuninkaan Henrik III:n kanssa ja toinen sisarensa Beatrice puolestaan Ludvig IX:n pikkuveljen Sisilian ja Anjoun Kaarle I:n kanssa.

Nuorella kuningattarella oli vaikeuksia sopeutua elämään avioliittonsa toiseksi tärkeimpänä naisena, sillä Blanka säilytti koko elämänsä ajan keskeisen aseman poikansa elämässä. Eritoten tämä korostui valtakunnan asioissa, joista Ludvig piti vaimonsa mahdollisimman kaukana.[3] Vaimon tärkeimpänä tehtävänä pidettiin kapetingien dynastian mahtavuuden ja jatkumisen takaamista mahdollisimman runsailla synnytyksillä.

Heille syntyivät lapset:

Kaikkein kristillisin kuningas

muokkaa

Ranskan kuninkaaseen liitettiin keskiajalla voimakkaasti käsitys kaikkein kristillisimmästä kuninkaasta. Käsityksen taustalla oli Pyhän ampullin ihmeellisellä voiteella tehty voitelu, joka teki kuninkaasta pappisviran haltijan ja antoi tälle kyvyn parantaa erinäisiä sairauksia koskettamalla. Ranskaa kutsuttiin myös "kirkon vanhimmaksi tyttäreksi". Tämä voimakkaasti kristillinen perusta toki järkkyi aina silloin tällöin. Ongelmia aiheuttivat tapahtumat Palestiinassa ja yleensä Välimeren itäisissä osissa. Niitä yritettiin ratkoa ristiretkien avulla, joiden järjestämisestä puhuttiin ensimmäisenä Ranskassa. Lisäksi maan sisällä oli voimakkaita harhaoppisia liikkeitä. Niistä Etelä-Ranskassa asuneet albigenssit oli ollut Ludvig IX:n edeltäjien toimeenpaneminen sisäisten puhdistusten eli ristiretkien kohteita.lähde?

Ludvig IX:n onnistui kuitenkin lopettaa albigenssien vihollisuudet vuonna 1229. Tähän nivoutui kuningashuoneen ja Toulousen herttua Raimondin välinen ristiriita. Ludvig ja Raimond solmivat Pariisin sopimuksen, jonka mukaan kuninkaan veli ja herttuan tytär menivät naimisiin, ja heidän kuollessaan Toulouse maat siirtyisivät kruunulle.[1]

Antisemitismi

muokkaa

Isoisänsä Filip II Augustuksen tavoin Ludvig Pyhän vainot kohdistuivat myös juutalaisiin, minkä katsottiin tuohon aikaan olevan "hyvän kristityn" tehtävä. Ludvig Pyhä sanoikin:

»Kenenkään, jos hän ei ole korkea pappi tai teologi, ei tule väitellä juutalaisten tai harhaoppisten kanssa; mutta maallikon, jos hän kuulee paneteltavan kristillistä uskoa, tulee puolustaa sitä kovin miekaniskuin ja iskeä uskottomia kaikella voimallaan.»

lähde?

Ludvigin voimakas harhaoppisuuden ja juutalaisuuden vastaisuus oli yksi pääsyistä, joiden vuoksi Ludvig julistettiin pyhimykseksi.lähde?

Vuonna 1230 Ludvig sääti asetuksen, jolla juutalaisilta kiellettiin rahan lainaamisen. Kun paavi pyysi Ranskan ja Portugalin kuninkaita takavarikoimaan juutalaisten kirjoja tutkittaviksi, Ludvig totteli innolla ja suuri määrä juutalaisten kirjoja poltettiin. Vuonna 1268 Ranskassa valmistauduttiin juutalaisten karkottamiseen, ja kuningas määräsi kaikki pidätettäviksi. Äkkipikaistuksissa annetun määräyksen toimeenpano kuitenkin raukesi. Sen sijaan seuraavan vuonna kaikkien juutalaisten piti kantaa vaatteissaan juutalaismerkkiä ja osallistua tilaisuuksiin joissa heille saarnattiin kristinuskoa.[4]

Ristiretket

muokkaa

Ludvig osallistui seitsemännelle ja kahdeksannelle ristiretkelle. Seitsemäs ristiretki 1248–1254 päättyi egyptiläisten piiritykseen ja Ludvigin joutumiseen vangiksi. Hänet vapautettiin suuria lunnaita vastaan. Ristiretkeläiset olisivat hakunneet palata, mutta Ludvig jäi Egyptiin vielä neljöäksi vuodeksi ja neuvotteli sotilaallisesta tappiosta huolimatta diplomaattisen voiton, hankki uusia liittolaisia ja kristittyjen kaupunkien asemaa vahvistettiin Syyriassa.[1]

Kahdeksas ristiretki 1270 koitui Ludvigille kohtalokkaaksi: hän sairastui ruttoon ja kuoli Tunisiassa.[1]

Ranskan valtaistuimelle Ludvigia seurasi hänen poikansa Filip III Rohkea.

Lainsäätäjä ja oikeudenjakaja

muokkaa

Ludvig käytti arvovaltaansa Ranskan hallinnon uudistamiseen. Hänen poissaollessaan viranomaiset olivat alkaneet toimia itsevaltaisesti. Ludvig antoi vuosina 1254 ja 1256 asetukset, jotka tarkkaan määrittelivät hänen viranhaltijoidensa oikeudet ja velvollisuudet. Lakiin liittyvät kaksintaistelut ja oikeuden jakaminen taistelemalla kiellettiin. Rahan väärentämisestä määrättiin ankarat tuomiot.[1]

Epäonnistuneiden ristiretkien muiston on Ranskan kansallinen historia hyvin helposti korvannut positiivisimmilla seikoilla. Näin on tapahtunut erityisesti Ludvig IX:n kohdalla, sillä hänestä kerrotaan eritoten oikeudenmukaisena ja vähäosaisia suojelevana hallitsijana.lähde? Kuuluisa on kertomus, jossa kuningas jakaa oikeutta istuen Vincennesin linnan puistossa olevan tammen siimeksessä. Historiallisesti Ludvig IX:tä voidaan kuitenkin pitää Ranskan valtion järjestäytyneen lainsäädännön luojana, sillä hän antoi lakimiehille tehtäväksi oikeuden jakamisen kuninkaan hovin yhteydessä. Tästä syntyi vähitellen tuolloinen parlamentti. Samalla kehitettiin tästä oikeusistuimesta eräänlainen vetoomusoikeus, johon saatettiin vedota vasallien antamista tuomioista.[5]

Pyhimys

muokkaa

Ludvig vietti hurskasta elämää: rukoili, paastosi ja harjoitti hyväntekeväisyyttä. Hän suojeli papistoa ylimysten mielivallalta.[5]

Kansa ei odottanut katolisen kirkon siunausta, vaan alkoi rukoilla Ludvigin haudalla. Paavi Bonifacius VIII julisti Ludvigin pyhimykseksi 1297, ainoana Ranskan hallitsijoista.[1]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
  • Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
  • Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
  • Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f Jacques Levron: Louis IX Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.4.2023.
  2. ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Ludvig IX”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 159. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
  3. ↑ Margaret Of Provence (1221–1295) Women in World History: A Biographical Encyclopedia.. Viitattu 16.4.2023.
  4. ↑ King Louis Jewish Virtual Library. Viitattu 17.4.2023.
  5. ↑ a b Goyau, G.: St. Louis IX Catholic Encyclopedia. 1910. Viitattu 17.4.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ludvig_IX_(Ranska)&oldid=22792670”