Luonto

Luonto tarkoittaa yleisimmin maaperää sekä vesi- ja ilmakehää kasveineen ja eläimineen, varsinkin vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä. Luontoa tutkivien tieteenalojen yhteisnimitys on luonnontiede.

Galunggung vuonna 1982. Kuvassa näkyy salamointia sekä tulivuorenpurkauksesta peräisin olevaa laavaa.

Luonnon ajatellaan usein tarkoittavan ympäristöä, jota ihminen ei ole havaittavasti muokannut. Kuva Monument Valleysta Yhdysvalloista.

Luonnontieteellisen näkemyksen mukaan ihminen on itsekin eläin ja osa luontoa. Tällöin ei ihmistä eikä hänen luomaa kulttuuriympäristöä voi pitää luonnon vastakohtana. Arkikielenkäytössä pidetään kuitenkin turhana korostaa kulttuuriympäristön eroa koskemattomasta, villistä luonnosta vaan käytetään pelkästään termiä luonto. Lisäksi arkisen kielenkäytön luonto-termiin sisältyy usein oletus, että tämä tarkoittaa pääasiassa elollista luontoa.

Luonnontieteissä luonto käsitetään kaiken kattavaksi olevaisuudeksi atomin osista tähtijärjestelmiin ja samalla tutkimuksen kohteeksi, johon sisältyy kaikki tutkittavissa oleva. Käytännössä tieteiden välisessä työjaossa inhimillisen kulttuurin tutkimus on ollut ennen muuta ihmistieteiden alaa.

Luonto-sanan merkityksiä

Suomen kieleen sana luonto on etymologisesti tullut mytologisten luontokäsitysten kautta. Jo Mikael Agricola käytti sanaa merkityksessä ’ulkomaailma, luomakunta; luonnonjärjestys; laatu, ominaisuus; luonne’. Sana on johdos verbistä luoda, ja sen lähin kantasana on luonta merkityksessä ’luominen’.

Luonto tieteen näkökulmasta

Monsuunipilviä.

Tieteessä luonnon tutkimus jakautuu elollisen luonnon tutkimukseen eli biologiaan ja elottoman luonnon tutkimukseen eli geotieteisiin, sisältäen maantieteen, geologian ja meritieteen, hydrologian ja limnologian että meteorologian sekä tähtijärjestelmien ja kaikkeuden tutkimuksen, käsittäen tähtitieteen, fysiikan ja kemian. Geologinen ajanlasku jaottelee maapallon historian vaiheita maapallon synnystä alkaen.

Biologian tutkimuksen kohteita ovat eläimet, kasvit, sienet ja mikrobit, joita tarkastelevat:

• eläintiede
• kasvitiede
• mikrobiologia
• evoluutiobiologia
• ekologia
• aiemmin eläneitä eläinlajeja tutkii paleontologia fossiilien avulla

Elollisen luonnon monimuotoisuus vaikeuttaa aivan selkeiden rajojen vetämistä joidenkin eliöiden kohdalla siihen, mihin pääryhmään se olisi luokiteltava systematiikassa.

Maapallon alueet luokitellaan myös eri kasvi- ja eläinmaantieteellisiin alueisiin:

• trooppinen vyöhyke
• subtrooppinen vyöhyke
• lauhkea vyöhyke
• kylmä vyöhyke ja arktinen alue

Luonnonilmiöt

Sateenkaari.

Luonnonilmiöitä ovat muun muassa:

• aika ja avaruus
• painovoima
• aurinko, maapallo ja kuu
• vuorokausi
• varsinkin lähellä sen napa-alueita, vuodenaikojen kevät, kesä, syksy ja talvi kierto on ympäristöä leimaava ilmiö.
• sää ja ilmasto
• mantereet ja mannerten liikkuminen
• tulivuoret
• meret, merivirrat ja vuorovesi
• yhteyttäminen
• lisääntyminen ja seksuaalisuus
• syntymä ja kuolema
• evoluutio

Luonnonsuojelu

Lunta puiden oksilla.

Luonnonsuojelulla tarkoitetaan luonnon suojaamista ihmisen vahingoittavalta toiminnalta. Luonnonsuojelussa pyritään pitämään alueita ihmisen toiminnan ulkopuolella tavoitteena suojella siellä eläviä olioita. Biodiversiteetti eli elollisen luonnon monimuotoisuus nähdään luonnonsuojelussa tärkeänä.

Ympäristönsuojelussa pyritään suojaamaan luontoa ja samalla ihmistä ihmisen omien toimien aiheuttamilta ympäristöongelmilta, jotka saattavat uhata myös ihmisen olemassaoloa. Ympäristösuojelun tavoitteena on kestävä kehitys.

Katso myös

• Jokamiehenoikeus
• Luonnonmaantiede
• Luonnonvarat
• Luontomatkailu
• Luonnonympäristö
• Metsä
• Suomen luonto

Aiheesta muualla

• Luonto ja ympäristösivut Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta (Arkistoitu – Internet Archive).