Pallastunturi
Pallastunturit (pohjoissaameksi Bállasduottar[1]) ovat eteläisin osa 50 kilometriä pitkää Pallas-Ounastuntureiden tunturiketjua Muonion ja Enontekiön kunnissa. Tunturiylänkö on 400–500 metriä merenpinnan yläpuolella, pyöreälakiset kerot eli tunturilaet kohoavat vielä 200–300 metriä korkeammalle. Pallastuntureiden korkein laki on 809 metriin kohoava Taivaskero, joka kohoaa yli 500 metriä ympäröivästä itäisestä maastostaan. Pallastunturin prominenssi on Suomen toiseksi suurin, vähintään 514 metriä (Saana 556 metriä).
Pallas on vuonna 1938 perustetun Pallas-Ounastunturin kansallispuiston eteläisin osa. 1. helmikuuta 2005 lähtien alue on ollut osa Enontekiön, Kittilän, Muonion ja Kolarin kuntiin sijoittuvaa 102 000 hehtaarin suuruista Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Alue sisältyy lähes kokonaisuudessaan Suomen Natura 2000 -verkostoon. Matkailijoita opastava Metsähallituksen luontokeskus on perustettu alueelle 1977. Lapin kuuluisimpiin luonnon- ja maisemanähtävyyksiin lukeutuvat Pallastunturit ovat osa kansallismaisemaa.
Pallastunturin huiput eli kerot
muokkaa
| Nimi | Korkeus (m) | |
|---|---|---|
| Taivaskero | 809,1[2] | |
| Pyhäkero | 775[2] | |
| Laukukero | 762[2] | |
| Lehmäkero | 745[2] | |
| Palkaskero | 705[2] | |
| Orotuskero | 685[2] | |
| Pallaskero | 646[2] | |
Maantiede
muokkaaPallaksen matkailukeskus on kuusen metsärajalla, kerot ovat puurajan yläpuolella. Tunturipaljakka on kuivaa variksenmarjakangasta, ylärinteillä on rakkakivikkoa. Tunturilakien välissä on rehevä Vatikuru, jossa esiintyy harvinaisia kasvi- ja sammallajeja sekä kapeana vyöhykkeenä tunturikoivua.
Käyttö
muokkaa
Suomen Matkailijayhdistys rakennutti Pallakselle arkkitehtien Väinö Vähäkallio ja Aulis E. Hämäläinen suunnitteleman funktionalistista arkkitehtuuria edustavan hotellin, joka avattiin kevättalvella 1938. Saksalaiset räjäyttivät hotellin vetäytyessään lokakuussa 1944. Uusi, arkkitehti Jouko Ylihannun suunnittelema Pallastunturin hotelli avattiin vuonna 1948. Hotellin vanhimmassa, hirsisessä osassa ja sisustuksissa on jäljellä piirteitä jälleenrakennuskauden romantiikasta, vaikka rakennukseen on tehty useita muutos- ja laajennustöitä.[3]
Pallaksen Taivaskeron huipulla sytytettiin olympiatuli 6. heinäkuuta 1952 klo 00.00. Tuli yhdistettiin Kreikassa 25. kesäkuuta sytytettyyn tuleen Torniossa. Keron laella on olympiatulen sytyttämisestä kertova muistolaatta.[3]
Lapin maakunnan ensimmäinen hiihtohissi otettiin käyttöön Palkaskerolla vuonna 1953.[3] Nykyiset kaksi hissiä ovat Laukukerolla. Monista muista tuntureiden laskettelukeskuksista poiketen Pallastuntureiden rinteitä ei ole raivattu koneellisesti, joten ne eivät kesäaikaan juurikaan erotu ympäröivästä tunturipaljakasta.
Pallastunturit ovat suosittu matkailukohde ja Hetta–Pallas-vaellusreitin eteläinen lähtöpiste. Kansallispuistossa käy vuosittain noin 550 000 matkailijaa.
Pallaksen hotelli on nykyisin osa yksityistä yhdeksän hotellin Lapland Hotels -ketjua. Lapland Hotelsin toiveesta on valmisteilla lakimuutos, jonka jälkeen se voisi rakentaa kansallispuistoon aiempaa kuusi kertaa suuremman hotellin. Hanketta vastustamaan perustettiin kansalaisliike.[4]
Paitsi matkailijoita, Pallaksella liikkuu myös poroja ja poromiehiä. Alue on tärkeä laidun- ja vasomisalue Näkkälän, Kyrön ja Muonion paliskunnille. Hotellia lähin poroaitaus sijaitsee Palkaskurussa. Metsäntutkimuslaitoksen Pallasjärven tutkimusalue sijaitsee Pallastuntureiden lähituntumassa. Alueella tehdään mm. ilman laatuun ja pikkunisäkkäisiin liittyviä tutkimuksia.
Suomen DX-Liitto järjesti 2020 tunturihotelli Vuontispirtille johtavan tien yhdystie 957:n liittymän kohtaan OpenWebRX-verkko-ohjelmistoradiovastaanotinaseman hankkeensa viimeiseksi, kuudenneksi, Suomessa. [5]
Tammikuussa 2024 Pallastunturin Pyhäkerossa tapahtui onnettomuus, jossa 12-vuotias poika ja pojan äiti jäivät lumivyöryn alle. Äiti ehti soittaa hätäkeskukseen ennen onnettomuutta. Äiti löydettiin heti seuraavana päivänä kuolleena ja poika löydettiin pari päivää myöhemmin äidin löytöpaikan läheltä menehtyneenä. Vaikeat sääolosuhteet vaikeuttivat etsintöjä.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Käännä paikannimet giellatekno.uit.no. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ a b c d e f g Karttapaikka (Maastokartta) Maanmittauslaitos. Viitattu 22.3.2023.
- ↑ a b c Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. Väitöskirjan verkkoversio
- ↑ http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/vasen/id89829.html
- ↑ http://pallas-kiwi.ddns.net:8073
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pallastunturi Wikimedia Commonsissa
| Kylät ja alueet |
Kangosjärvi · Kerässieppi · Kihlanki · Kirkonkylä · Kotimaa · Kätkäsuvanto · Liepimä · Särkijärvi · Ylimuonio · Muonion järvialue |
|---|---|
| Nähtävyydet |
Keimiöniemen kalapirtit · Kirkko · Pakasaivo · Pallas-Yllästunturin kansallispuisto · Äkäsmylly · Äkäsaivo |
| Tunturit ja vesistöt |