Pashmina

Pashmina (pers. ‏پشمینه‎‎, pašmine) on Himalajan vuoristolla elävien chyangra-vuohien pehmeintä mahanalusvillaa, kashmiria.

Pashmina vuohia

Pashmina on eräs kašmirvillan muodoista, jota saadaan tietystä pohjoisintialaisesta vuohiroduista, jota kasvatetaan mm. Jammun ja Kashmirin sekä Uttar Pradeshin alueella. Tuolta pasmina-vuohen kasvatus on levinnyt moniin muihin maihin. Hienointa Pashminaa saadaan edelleen todennäköisesti Intiasta, jossa pashminaa kasvatetaan vuoristoseuduilla ja jalostetaan pitkälti käsityönä. Aidot intialaiset pashminasta valmistetut shaalit ja huivit ovat lähinnä vientiin menevää arvotavaraa.

Pashminasta tehdyt saalit, stoolat ja huivit tulivat muotituotteiksi 1990-luvulla. Pashminakauppa on ollut Intian, Nepalin ja Tiibetin vuoristokansoille tärkeä keino saada omalla työllään tuloja maailmankaupasta.

käsinkudottu pashmina-huivi Srinagar Kashmirista

Aidot pashmina-huivit ovat yleensä seuraavanlaisia:

• 100 % pashminaa
• 70 % pashminaa ja 30 % silkkiä
• 50 % pashminaa ja 50 % silkkiä.

Todellisuudessa 100-prosenttista pashminaa ei ole olemassa. Pashmina-kuitu on nimittäin niin herkkää ja hajoavaa, että täyspashminassakin on yleensä 10 % tavallista villaa tukirakenteena.

Voitot saivat maailmalla väärentäjiä kutsumaan muitakin pashmina-shaalien ulkonäköä matkivia tuotteita pashminaksi. Väärennetyt pashminat tehdään yleensä viskoosista. Kokeneetkaan kauppaliikeiden sisäänostajat eivät tunnusta tietävänsä näitä taustoja. Oikean pashminan tuntee siitä, että se pysäyttää viileän ja kylmän jo kauan ennen kuin se pääsee ihmisen iholle. Pashmina on suloisen pehmeää.

Pashminaksi kutsutaan joskus myös vuoriantiloopin syntymättömän vasan nukasta tehtyä huivia. Vasa kuolee käsittelyyn. Siksi on syytä pitää ne tuotteet täysin erillään kestävän kehityksen mukaisesta pashminasta.

Pashminan korjuu ja valmistus Intiassa

Perinteinen intialainen kangaspainolaatta.

Pashmina-vuohet pudottavat villansa keväällä, jolloin villa kerätään talteen. Keruun jälkeen villa puhdistetaan käsin pölystä ja epäpuhtauksista. Sen jälkeen se lajitellaan laadun mukaan ja lähtetään jalostettavaksi.

Jalostuksen aluksi säältä suojaava päällyskarva erotellaan hienosta alusvillasta. Päällyskarvaa on raakavillasta noin 50-60 %. Aiemmin erottelu tehtiin käsityönä, mutta nyt siihen soveltuvia laitteita on myös olemassa. Erottelussa on useampia perättäisiä puhdistusvaiheita. Lopullisen erottelun jälkeen päällyskarvaa on jäljellä 0,5 % tai vähemmän. Tässä vaiheessa villassa on edelleen noin 5 % erilaisia epäpuhtauksia, kuten pölyä ja rasvaa. Perinteisesti Intiassa puhdistus on tehty vasta kehruun jälkeen ennen värjäystä ja kutomista. Muualla sitä on kuitenkin alettu tekemään jo kuiduille. Intiassa kuituja ei myöskään yleensä valkaista, ellei niitä värjätä vaaleisiin värisävyihin.

Perinteistä pashmina-koristelua.

Nykyään kehruussa saatetaan käyttää apuna nailonia, joka poistetaan myöhemmin kemiallisesti. Näin saadaan aikaan täyspashminatuotteita, joiden kutominen olisi perinteisin menetelmin ollut mahdotonta. Nailonin käyttö apuna mahdollistaa hienon villan koneellisen kehräyksen. Laadultaan saatu lanka ei kuitenkaan ole yhtä kestävää kuin perinteisesti valmistettu, eikä myöskään yhtä ekologista. Perinteisesti pashmina-huivit on kudottu käsin erityiskangaspuilla ja edelleen käsinkudottuja huiveja pidetään kallisarvoisimpina. Valmiiksi kudotut huivit värjätään. Pashmina värjäytyy kuten lampaanvilla ja yleensä sitä värjätään tänäkin päivänä luonnonväriaineilla. Väreinä ovat mm. indigo, annatto ja henna. Värjäyksen ongelmana on mahdollinen huopuminen. Tärkeä osa pashmina-huivin arvon määräytymisessä on sen kudottu koristelu (esim. jaquard) ja siihen lisätty kirjonta. Joskus huivit kuvioidaan myös käsin painamalla. Värit painetaan kankaille käsinveistetyin puisin painolaatoin. Koristeluun käytetään Kashmirissa monenlaisia perinteisiä tekniikoita.

Koska villa on arvokasta, sitä helposti väärennetään. Haasteena on, että tavanomaisin testausmenetelmin, sitä on vaikea erottaa lampaanvillasta. Mikroskoopin avulla se on kuitenkin mahdollista, sillä pashmina kuitu poikkeaa muodoltaan villasta, sillä se on litteämpää. Tätä rakennetta voidaan kuitenkin muokata eri käsittelyillä. Jopa Dna-testejä on siksi käytetty apuna villan alkuperän selvittämisessä.