Taide

Taide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Usein sanalla viitataan erityisesti kuvataiteisiin.

Michelangelo, Daavid, 1501–04.

Taide on yksi kulttuurin peruskäsitteistä. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä. Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita.

Taiteen luokitteluja ja piirteitä

Kaunotaiteet ja soveltavat taiteet

Kuvataiteet kuuluvat niin sanottujen vapaiden taiteiden tai kaunotaiteiden (ransk. beaux-arts, engl. fine arts) traditioon. Kaunotaiteiksi kutsutaan niitä taiteenlajeja, joilla pyritään puhtaasti esteettiseen lopputulokseen. Sana juontaa antiikin ajalta peräisin olevaan perinteiseen määritelmään, jonka mukaan kaunotaiteita ovat maalaustaide, kuvanveisto, arkkitehtuuri, runous ja musiikki. Kuvataiteessa on ollut erilaisia tyylisuuntauksia esihistorialliselta ajalta ja antiikin ajalta nykyaikaan saakka. Myös taidemusiikissa eli klassisessa musiikissa on ollut aikojen kuluessa monenlaisia tyylejä.

Kaunotaiteiden vastakohtana ovat niitä soveltavat eli soveltavat tai käyttötaiteet. Ne ovat käytännön tarkoituksia palvelevaa taidetta, esimerkiksi taideteollisuuden tuotteita ja mainosgrafiikkaa. Taideteollisuutta hyödynnetään esimerkiksi tekstiilien suunnittelussa. Julisteet ja kirjan piirretty kuvitus ovat tämän ajattelun mukaan käyttötaidetta. Rajanvedot ovat kuitenkin historiallisesti nopeasti muuttuvia.

Luonnon jäljittely ja mimesis

Immanuel Kantin mukaan ihminen ei voi saada tietoa ympäristön todellisesta olemuksesta, vaan ympäröivä todellisuus ilmentyy havainnoissamme sellaisena, kuin aistimme ne hahmottavat. Estetiikka ei siis myöskään kerro mitään tarkasteltavasta esineestä itsestään, vaan tarkastelijan tunnepohjaisesta suhtautumisesta esineen mielikuvaan. Kantin toisen määritelmän mukaan taideteoksia voidaan verrata luonnon tuotoksiin: luonnossa kaikki on välttämätöntä seurausta luonnonlaeista, ja vaikka taideteokset syntyvät ikään kuin vapaudessa, noudattaa taiteilija niissäkin luonnon määräämiä sääntöjä, ja taide jäljittelee siten luontoa. Taiteen teorian keskeinen käsite on mimesis, joka tarkoittaa luonnon tai todellisuuden jäljittelyä ja esittämistä taiteen keinoin. Taideteos voi äärimmillään olla tarkka jäljennös jo olemassa olevasta kohteesta tai jotain sellaista, mitä emme kykene edes hahmottamaan. Teoksen ei tarvitse olla kuitenkaan esine, vaan se voi olla vaikkapa teatteri-, musiikki- tai performanssiesitys ja sellaisenaan mahdoton toistaa.

Platon ajatteli, että taide vain jäljittelee jo olemassa olevia esineitä. Esimerkiksi tehdessään tuolia puuseppä jäljittelee tuolin ideaa, kun taas tuolia maalaava taidemaalari jäljittelee jäljitelmää, missä Platonin mukaan ei ole järkeä.

Mediaominaisuudet

Taidetta voi lähestyä tarkastelemalla taideteosten välityskeinoja eli sen mediaominaisuuksia. Kuvataiteen kuva, musiikin ääni, tanssin liike, kirjallisuuden sana tai teatterin näyttämötulkinta saattavat kuitenkin rajoittaa tarkastelua, sillä varsinkin nykytaiteessa taide välittyy useiden keinojen avulla.

Historia

Kaikilla taiteilla on historiansa, joissa tarkastellaan niiden kehitystä. Taiteen tekemiseen on vaikuttanut aina myös taiteen tutkimus. Taidesuuntaukset ovat historian eri aikoina vallinneita tyylejä. Taiteen vastaanottajan on hyvä tuntea niitä, sillä tunnetun mietelmän mukaan taide on velkaa toisille taideteoksille usein enemmän kuin todellisuudelle.

Tehtävä

Dosentti Kalle Puolakan mukaan taiteella ei ole tehtävää. Yhteiskunnallisesti kantaa ottava taideteos voi olla vastuuton, se voi saada omaksumaan väärin ymmärretyn näkökulman yhteiskunnalliseen kysymykseen ja sellaisia näkökulmia voi saada paremmin harkittuina ja perusteltuina journalismista ja tieteestä kuin taiteesta. Aihetta vailla oleva taideteos voi puolestaan olla hyvin tarpeellinen. Teoksia tulee arvioida yksilöinä.

Taideteoksella ei tarvitse myöskään olla käytännön tehtävää. Silti myös käytännölliset asiat voivat olla taidetta. Teos voi olla esimerkiksi samanaikaisesti sekä esteettisen mielihyvän, että kaupankäynnin kohde. Typografialla on tarkasti määritelty tehtävä, edistää luettavuutta. Yleisesti sanottuna taiteen tekemisen tarve johtuu itseilmaisun tarpeesta.

Esittävät ja ei-esittävät

Taiteet voidaan jakaa esittäviin ja ei-esittäviin. Esittävät taiteet, kuten teatteri, elokuva, tanssi tai musiikki esitetään ajallisessa jatkumossa ja esitys suunnitellaan siten, että yleisön oletetaan seuraavan esitystä alusta loppuun. Esittävät taiteet perustuvat esityksiin, joilla on tavallisesti selkeä alku, keskikohta ja loppu.

Arkkitehtuuri, maalaustaide, grafiikka, kuvanveisto, muotoilu tai kirjallisuuden eri lajit eivät perustu aikaan sidottuihin esityksiin, vaan katsoja tai lukija valitsee ja päättää itse katselutilanteen pituuden tai lukemisajankohdan. Tämän takia niitä kutsutaan ei-esittäviksi taiteiksi.

Esittäviä ja ei-esittäviä taiteenaloja voidaan myös yhdistää esimerkiksi performanssissa tai videotaiteessa.

Johannes Vermeer, Tyttö ja helmikorvakoru, 1665.

Tekijät

Taiteen tekijöitä ovat taiteilijat. Sana on yleisnimitys eri taiteita tekeville. Taiteilija-sanaa voidaan käyttää esimerkiksi musiikin, kirjallisuuden, teatterin, kuvataiteen tai muotoilun harjoittajasta. Kaikilla taiteen aloilla on tunnettuja ja tunnustettuja tekijöitä, jotka ovat saavuttaneet vakiintuneita yleisöjä. Useimmilla taiteenaloilla kirjallisuutta lukuun ottamatta on oma ammatillinen koulutus. Ensimmäisenä varsinaisena taidekouluna pidetään Giorgio Vasarin Firenzeen vuonna 1563 perustamaa Accademia del Disegnoa.

Olosuhteet

Professori Tyler Cowenin mukaan paras taide on yleensä syntynyt markkinoille, markkinavoimien ohjaamana. Markkinavoimat stimuloivat sekä korkea- että matalakulttuurin tuotantoa ja tuottavat moninaisempaa ja erikoistuneempaa taidetta kuin ilman niitä olisi mahdollista. Siksi nyt on entistä vaikeampaa luoda sitä kulttuurimonopolia, johon totalitaariset valtiot pyrkivät. Sen sijaan ihmiset voivat itse valita laajasta kulttuuritarjonnasta. Kapitalismin tuottama vauraus on myös aikaansaanut pidemmän eliniän ja enemmän vapaa-aikaa, joten taiteentekoon jää enemmän aikaa.

Taiteenlajit, historia ja teoriat

Taiteenlajit ovat syntyneet ja vakiintuneet historian kuluessa eri taiteen muodoista. Esimerkiksi baletti syntyi Italiassa renessanssin aikaan 1400-luvulla. Alussa balettia esitettiin vain pieninä episodeina oopperoissa tai musiikkiesityksissä, mutta se siirtyi myöhemmin Ranskaan, alkaen kukoistaa itsenäisenä ilmiönä kuninkaallisten hoveissa. Itsenäiseksi lajiksi baletti muodostui vasta 1700-luvun toisella puoliskolla.

Jokaisella taiteenlajilla on historia ja estetiikka. Tekeminen ja vastaanotto tapahtuu tavallisesti vakiintuneiden esteettisten normien mukaan ja niitä muuttamalla taiteenlajit muuttuvat. Historian joinakin aikoina taiteenlajien väliset rajat ovat jyrkkiä, joskus ne madaltuvat. Esimerkiksi aikaisemmin korostettiin valokuvan ja maalaustaiteen erilaisuutta, kun taas nykytaiteessa niiden välinen raja on kaventunut.

Myös taiteen teoriaa on pidetty tärkeänä. Esimerkiksi Arthur Danto määritteli taidemaailman käsitteen vuonna 1964, jossa hänen mukaansa: ”Taiteen teorioiden rooli, niin tänään kuin aina ennenkin, on aikaansaada taidemaailma ja taide mahdolliseksi.”

Kuvataiteet

Pääartikkeli: Kuvataide

• Maalaustaide
• Kuvanveisto
• Piirustustaide
• Taidegrafiikka
• Valokuvataide
• Tila- ja ympäristötaide
• Performanssitaide
• Yhteisötaide

Elokuva- ja mediataiteet

Pääartikkeli: Elokuva

• Näytelmäelokuva
• Dokumenttielokuva
• Animaatio
• Tietokonetaide
• Videotaide
• Mediataide ja sen osa-alueet

Taideteollisuus ja taiteellinen suunnittelu

Pääartikkelit: Taideteollisuus ja arkkitehtuuri

• Keramiikkasuunnittelu
• Tekstiilisuunnittelu
• Teollinen muotoilu
• Vaatesuunnittelu
• Arkkitehtuuri eli rakennustaide
  • Rakennussuunnittelu eli rakennusarkkitehtuuri
  • Sisustussuunnittelu ja sisustusarkkitehtuuri
  • Kaupunkisuunnittelu
  • Kaavoitus
  • Puisto-, puutarha-, maisema-arkkitehtuuri ja maisemasuunnittelu
    • Kivien tasapainotus
• Graafinen suunnittelu
  • Typografia
  • Kalligrafia
  • Heraldiikka
  • Kuvitus ja kuvitustaide
  • Sarjakuva
  • Verkkosivujen suunnittelu
• Mainonta
• Lavastustaide eli skenografia
• Cardistry

Käsityötaiteet

Pääartikkeli: Käsityö

• Tekstiilitaide
• Keramiikkataide
• Puu-, nahka- ja metallikäsityö

Musiikki

Pääartikkeli: Musiikki

• Ooppera
• Sinfoniamusiikki
• Populaarimusiikki
• Laulutaide ja kuoromusiikki

Kirjallisuus eli sanataiteet

Pääartikkeli: Kirjallisuus

• Tietokirjallisuus
• Romaani- ja novellitaide
• Runous
• Draama eli näytelmäkirjallisuus

Tanssitaiteet

Pääartikkeli: Tanssi

• Taidetanssi
  • Klassinen baletti
  • Jazztanssi
  • Moderni tanssi
• Kilpatanssi

Teatteri- eli näyttämötaiteet

Pääartikkeli: Teatteri

• Pantomiimi
• Sirkus- ja estraditaide
• Operetti
• Kabuki-teatteri
• Dramaturgia

Katso myös

• Suomen taide
• Taidefilosofia
• Genre

Kirjallisuutta

• Billgren, Ernst: Mitä on taide ja sata muuta tositärkeetä kysymystä. ((Vad är konst och 100 andra jätteviktiga frågor, 2009.) Suomentanut Martti Anhava) Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-279-3
• Hämäläinen-Forslund, Pirjo: Tervetuloa taidenäyttelyyn. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20630-X
• Itkonen, Satu: Taidekuvan äärellä. Katso, koe, jaa. Helsinki: Kansanvalistusseura, 2011. ISBN 978-951-9140-57-5
• Kallio, Rakel ym. (toim.): Taiteen pikkujättiläinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16447-X
• Konttinen, Riitta & Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12841-8

Aiheesta muualla

• Sitaatteja aiheesta Taide Wikisitaateissa

• Lisää luettavaa aiheesta Taiteen bibliografia on Wikiaineistossa
• Thomas Adajian: The Definition of Art. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)