Tianqi
Keisari Tianqi (kiin. 明熹宗像, 23. joulukuuta 1605 – 30. syyskuuta 1627), alkuperäiseltä nimeltään Zhu Youxiao (kiin. 朱載垕),[1] oli Kiinan Ming-dynastian viidestoista keisari, joka hallitsi vuosina 1620–1627.[2][1] Hän oli keisari Taichangin poika. Hänen aikakausinimensä Tianqi merkitsee taivaallista avausta. [3]
| Tianqi 明熹宗像 | |
|---|---|
 | |
| Kiinan keisari | |
| Valtakausi | 1. lokakuuta 1620 – 30. syyskuuta 1627 |
| Edeltäjä | Taichang |
| Seuraaja | Chongzhen |
| Syntynyt |
23. joulukuuta 1605 Peking, Kiina |
| Kuollut |
30. syyskuuta 1627 (21 vuotta) Peking, Kiina |
| Suku | Zhu |
| Isä | Taichang |
| Äiti | Xiaohe |
Elämäkerta
muokkaaZhu Youxiao tuli keisariksi 15-vuotiaana sen jälkeen, kun hänen isänsä, keisari Taichang oli kuollut hallittuaan vain vajaan kuukauden.[3] Hän ei kiinnittänyt kovin suurta huomiota valtiollisiin asioihin, ja häntä syytettiin myös niiden velvollisuuksien laiminlyönnistä, jotka pojalle kuuluivat hänen isäänsä kohtaan, sillä hän ei toiminut isänsä toivomalla tavalla. On mahdollista, että Zhu Youxiao kärsi oppimisvaikeuksista tai muustakin. Hän oli lukutaidoton[3] eikä osoittanut kiinnostusta opintoihinsa.
Koska hän ei kyennyt lukemaan muistioita eikä ollut kiinnostunut valtiollisista asioista, hovin pääeunukki Wei Zhongxian piti tosiasiallista valtaa hallussaan[1] yhdessä rouva Keshin, Zhu Youxiaon lastenhoitajan kanssa.[3] Zhu Youxiao ilmeisesti käytti suuren osan ajastaan puusepän töihin.[1] Wei käytti tilaisuutta hyväkseen ja ryhtyi nimittämään palatsin tärkeisiin virkoihin henkilöitä, joihin hän luotti. Samaan aikaan rouva Keshi, nuoren keisarin lastenhoitaja, yritti pitää vallan hallussaan poistamalla kaikki muut naiset keisarin haaremista lukitsemalla keisarin jalkavaimot sisään ja jättämällä heidät kuolemaan nälkään.
Moralistinen kungfutselainen Donglin-liike katsoi keisarikunnan olevan hätätilassa. [4] Siihen hovi peitellysti vastasi teloittamalla useita virkamiehiä, joilla oli yhteyksiä Dongliniin. Tianqin aikana kansan elinolot huononivat, ja häntä vastaan kohdistui useita kansannousuja.
Tianqi kuoli vuonna 1627. Koska hänen kaikki poikansa olivat kuolleet nuorina, häntä seurasi valtaistuimelle hänen nuorempi veljensä Zhu Youjian, josta tuli keisari Chongzhen. Koska myös Tianqin molemmat tyttäret olivat kuolleet, hänellä itsellään ei enää ollut jälkeläisiä.
Perhe
muokkaaPojat
muokkaa| Nro | Arvonimi | Nimi | Syntyi | Kuoli | Avioitui | Puoliso | Äiti | Huomautus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Kruununprinssi Huaichong 懷沖太子 |
Zhu Ciran (朱慈燃) | 1623 | 1623 | – | – | Keisarinna Zhang | Syntyi kuolleena |
| 2 | Kruununprinssi Daohuai 悼懷太子 |
Zhu Ciyu (朱慈焴) | 1623 | 1624 | – | – | Keisarin puoliso Hui, syntyjään Fan | |
| 3 | Kruununprinssi Xianchong 献沖太子 |
Zhu Cijiong (朱慈炅) | 1625 | 30. toukokuuta 1626 | – | – | Keisarin puoliso Rong, syntyjään Ren | Died in the Wanggongcheng Explosion |
Tyttäret
muokkaa| Nro | Arvonimi | Nimi | Syntyi | Kuoli | Avioitui | Puoliso | Äiti | Huomautus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Prinsessa Yongning 永寧公主 |
Zhu Shu'e (朱淑娥) | 1622 | 1624 | – | – | Keisarin puoliso Hui, syntyjään Fan | |
| 2 | Prinsessa Huaining 懷寧公主 |
Zhi Shumo (朱淑嫫) | 17. huhtikuuta 1624 | 1625 | – | – | Keisarin puoliso Cheng, syntyjään Li | Syntyi Pekingin suuren maanjäristyksen aikana |
Televisiosarja
muokkaaElo-syyskuussa 2009 Kiinan televisiossa näytettiin kaikkiaan 42 tuntia kestänyt televisiosarja, joka esitti näytelmällisesti Wei Zhongxianin ja rouva Ken vallankäyttöä keisari Tianqin aikana. Sitä esitettiin 21 iltana, ja kukin jakso kesti kaksi tuntia. Se osoitti elävästi, kuinka perinnöllinen monarkia voi johtaa järkyttävään vallan väärinkäyttöön. Sarja päättyi torstaina 17. syyskuuta, tasan kaksi viikkoa ennen Kiinan kansantasavallan 60-vuotispäivää.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Tianqi Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.3.2014.
- ↑ Edward L. Shaughnessy: Kiehtova Kiina, s. 38. Suomentanut Riitta Bergroth. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7160-6
- ↑ a b c d Zhu Yujiao – The Tianqi Emperor mingtombs.eu. Viitattu 22.3.2014.
- ↑ Donglin Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.3.2014.
