mir

Katso myös: mír

Suomi

Substantiivi

mir

1. (historia) yhteisvastuullinen kyläkunta Venäjällä v. 1600-1911

Etymologia

sitaattilaina venäjästä (мир, ennen v. 1918 міръ)

Kroaatti

Substantiivi

mȋr m.  (monikko mírovi)

1. rauha
2. eläke (eläkkeellä oleminen)
3. (murteellinen) muuri

Ääntäminen

• IPA: /mîːr/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	mir	mirovi
genetiivi	mira	mirova
datiivi-lokatiivi	miru	mirovima
akkusatiivi	mir	mirove
vokatiivi	miru	mirovi
instrumentaali	mirom	mirovima

Liittyvät sanat

• mirovni

Synonyymit

• (eläke) mirovina

Aiheesta muualla

• mȋr Hrvatski jezični portal

Saksa

Pronomini

mir

1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) datiivimuoto sanasta ich
2. (refleksiivinen) yksikön ensimmäisen persoonan refleksiivipronominin datiivimuoto

   Ich konnte mir mal nicht vorstellen, was sie über sich haben ergehen lassen müssen.

   En voinut kuvitellakaan, mitä he ovat joutuneet sietämään. (sich (= dat.) vorstellen)

Serbia

Substantiivi

mȋr m. (kyrillinen мир)

1. rauha

Sloveeni

Substantiivi

mir m.

1. rauha