mira

Katso myös: Mira, míra

Espanja

Substantiivi

mira f. (monikko miras)

1. aikomus, tavoite
2. tähtäin

Verbi

mira

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mirar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mirar

Italia

Substantiivi

mira f. (monikko mire[luo])

1. kohde
2. tähtäin

Verbi

mira

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mirare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mirare

Kroaatti

Substantiivi

mira f. 

1. (murteellinen) mitta (jokin suureen arvo tai mittauksen tulos)

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	mira	mire
genetiivi	mire	mira
datiivi-lokatiivi	miri	mirama
akkusatiivi	miru	mire
vokatiivi	miro	mire
instrumentaali	mirom	mirama

Liittyvät sanat

Synonyymit

• mjera, (murteellinen) mera

Substantiivi

mira

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta mir

Portugali

Substantiivi

mira f. (monikko miras)

1. tähtäin
2. aikomus