Apollo 1
Apollo 1 on Apollo-avaruusohjelman aiotulle Apollo/Saturn 204 (AS-204) -lennolle jälkikäteen annettu nimi. Lento jäi toteutumatta, kun alus ja miehistö tuhoutuivat harjoituksessa sattuneessa tulipalossa 27. tammikuuta 1967. Onnettomuudessa kuolivat lennolle valitut astronautit: komentaja Virgil Grissom, vanhempi ohjaaja Edward White ja ohjaaja Roger B. Chaffee. Tulipalo sai alkunsa luultavasti vaurioituneista sähköjohdoista. Palo levisi aluksessa räjähdysmäisen nopeasti, koska alus oli paineistettu puhtaalla hapella ja aluksessa oli paljon palavia muoveja. Myös miehistön avaruuspuvut olivat palavaa ainetta. Koska aluksen luukku oli hidas avata, miehistö ehti palaa pahoin ja tukehtua savuun ennen palon sammumista ja pelastusmiehistön saapumista alukseen.
Apollo 1:n tulipalo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Miehistön oli tarkoitus lentää ensimmäiselle Apollo-aluksen koelennolle Maata kiertävälle radalle 21. helmikuuta 1967.[1] Onnettomuus tapahtui 27. tammikuuta 1967[1], kun lennon miehistö oli suljetun komentomoduulin sisällä harjoittelemassa lähtölaskentaa ns. plugs-out testissä, jossa aluksesta irrotetaan kaikki laukaisualustan sähkökaapelit, yms. aluksen itsenäisen toiminnan testaamiseksi. Apollo-alus oli Saturn IB -raketin kärjessä lähtöalustalla. Muiden muassa, koska aluksessa taikka raketissa ei ollut ajoainetta, testiä ei pidetty vaarallisena.
Testin aikana esiintyi useita ongelmia. Grissom ilmoitti "happamasta hajusta", jota varten otettiin näyte mutta testiä jatkettiin. Seuraava ongelma oli korkea happivirtausindikaattori, joka tietyin väliajoin aiheutti häiriöhälytyksen. Kolmas ongelma esiintyi kommunikaatioissa, joka ensin näytti ilmenevän vain Grissomin ja komentohuoneen välillä mutta laajeni myöhemmin.[2]
Lähtölaskennassa oli esiintynyt ongelmia: viivettä ja radioyhteyden katkeaminen. Grissom kysyikin, miten aluksella voi lentää Kuuhun, kun edes yhteys lennonjohtoon ei toimi.[3] Harjoitus oli määrä lopettaa jo kuudelta, mutta tekninen johtaja halusi jatkaa, koska aikaa laukaisuun oli vain kolme viikkoa ja harjoiteltavaa oli vielä paljon.[3]
Kymmenen sekuntia ennen palon alkua aluksen sähkölaitteissa näkyi jännitepiikki. Kello 6:31.04 miehet haistoivat savua ja huomasivat muovisen ohjaustaulun palavan. Sekuntia myöhemmin White huusi: Tuli irti aluksessa.[3] 10 sekunnin kuumeisen liikehdinnän jälkeen miehet päättivät pyrkiä aluksesta ulos, koska palo oli levinnyt pahaksi. Chaffee huusi: "We've got a bad fire! Let's get out! We're burning up! We're on fire! Get us out of here!" — "Meillä on paha tulipalo! Mennään ulos! Palamme! Olemme tulessa! Päästäkää meidät ulos täältä!". Pian tämän jälkeen lähetys aluksesta päättyi tuskanhuutoon. Huutaja oli ehkä radioyhteydessä ollut ohjaaja.[4] Palon alusta oli kulunut 17 sekuntia.[5] Pian myös aluksen telemetrialähetys katkesi.
Miehistö ei ehtinyt paeta, koska paineistetun moduulin sisäänpäin avautuvan luukun avaaminen kesti 90 sekuntia. He kuolivat noin 15 sekunnissa savuun ja palamiseen. Pian kapseli ylipaineistui savukaasuista ja palo sammui. Ylipaine rikkoi kapselin, ja ulos tulviva savu ajoi osan tulikuumaa kapselia lähestyvistä miehistä pakoon. Ulkopuolella olevat pelkäsivät, että tulipalo käynnistää kapselin yläpuolisen pelastusraketin.[3]
Kun pelastusmiehistö avasi kapselin viiden minuutin kuluttua, he eivät aluksi olleet löytää astronautteja, sillä palo oli sulattanut astronauttien nailoniset avaruuspuvut. Kahden astronautin ruumis oli erittäin pahoin palanut. Ei tiedetä, miten pahasti astronautit ehtivät palaa ennen tukehtumistaan häkään ja savuun.[3]
Onnettomuuden syyt ja seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kapselin sisälle oli tarkoituksella luotu lievä ylipaine. Koska käytetty kaasu oli puhdasta happea ilmakehän happi-typpiseoksen sijaan, oli kapselissa viisi kertaa enemmän happea kuin yleensä ilmassa on merenpinnan tasolla.[5]
Onnettomuuden aiheutti luultavasti sähköjärjestelmässä tapahtunut kipinöinti, jota seurasi muovimateriaalien nopea palaminen aluksen puhdasta happea sisältäneessä kaasussa. Mahdolliseksi kipinänlähteeksi on väitetty erään johtimen tyvessä ollutta paljasta kohtaa, jonka lähellä kulki hieman vuotava jäähdytysnesteputki — jäähdytysjärjestelmässä oli ollut aiemminkin vikoja. Samaten sähkötyöt oli tehty huolimattomasti ja johtoja oli korjailtu eristysnauhoilla.[3]
Onnettomuus johti muun muassa palamattomien materiaalien käyttöönottoon avaruuspuvuissa ja aluksen materiaaleissa, paineistuskaasun koostumuksen muutokseen ja aluksen johdotuksen korjaamiseen. Lisäksi luukusta tehtiin nopeasti ulospäin avautuva.[5][3]
Apollo-ohjelmaan liittyviä johtajia erotettiin, mm. Nasan kakkosjohtaja ja Apollo-johtaja Joel Shea ja North American -yhtiön Harrison Storms saivat lähteä. Astronautit myös vaativat pätevänä ja luotettavana pitämänsä laukaisualustan johtajan Guenter Wendtin Apollo-laukaisujen johtoon.[3] Onnettomuudesta syytettiin myös Nasan kiirettä ajaa kuulento-ohjelmaansa, mikä johti hätiköinteihin.[3]
Onnettomuus viivästytti Apollo-ohjelmaa yli puolellatoista vuodella, sillä komentoalus suunniteltiin käytännössä kokonaan uudelleen.[1] Vaikka tämä uhkasi siirtää ensimmäisen kuulennon pois presidentti Kennedyn asettamasta aikataulusta, sai kuualuksen suunnittelu ja rakentaminen lisäaikaa.[3]
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Apollo 1:n lähdön piti olla 21. helmikuuta 1967 ja paluun 7. maaliskuuta 1967. Palopaikalla on nykyisin kaksi muistolaattaa.
Grissom ja White olivat kokeneita astronautteja. Chaffee oli koulutettu avaruuslentäjä, vaikkei koskaan päässyt itse lennolle avaruuteen.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Westman, Juhani: ”Tähtilippu Kuun pinnalla”, Vanha ja uusi kuu, s. 115. (Ursan julkaisuja 55) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1995. ISBN 951-9269-78-9
- ↑ Apollo 1 (AS-204) airandspace.si.edu. Arkistoitu 11.4.2019. Viitattu 20.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Lagerstedt, Ilpo: ”päivä jona Apollo seisahtui”, Rakettimiehiä, kilpajuoksu Kuuhun, s. 230-233. Hämeenlinna: Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5018-6
- ↑ http://space.about.com/cs/astronautbios/a/apollo1.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Hannu Karttunen: ”8. Kilpajuoksu Kuuhun alkaa”, Matkalla avaruuteen - avaruustutkimuksen historia ja tekniikka, s. 92. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23174-5 suomi
- ↑ Astronaut Bio: Roger Chaffee Lyndon B. Johnson Space Center. Helmikuu 1983. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 29.8.2019 (englanniksi).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Apollo 1 Wikimedia Commonsissa
| Miehittämättömät testilennot: |
SA-1 - SA-2 - SA-3 - SA-4 - SA-5 - A-101 - A-102 - A-103 - A-104 - A-105 Pad Abort Test-1 - Pad Abort Test-2 - QTV - A-001 - A-002 - A-003 - A-004 - AS-201 - AS-203 - AS-202 - Apollo 4 - Apollo 5 - Apollo 6 | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Muut | |||||||
| Miehitetyt lennot: |
Apollo 7 - Apollo 8 - Apollo 9 - Apollo 10 - Apollo 11 - Apollo 12 - Apollo 13 - Apollo 14 - Apollo 15 - Apollo 16 - Apollo 17 | ||||||
| Peruutetut lennot: | |||||||
| Muuta |
|
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
