Arkhilokhos
| Arkhilokhos | |
|---|---|
| Ἀρχίλοχος | |
 Roomalainen rintakuva 100-luvulta jaa., esittää mahdollisesti Arkhilokhosta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 680 eaa. Paros |
| Kuollut | n. 645 eaa. |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | arkaainen kausi |
| Kirjallinen suuntaus | elegiarunous, jambirunous |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Arkhilokhos (m.kreik. Ἀρχίλοχος, lat. Archilochus; n. 680–645 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Parokselta. Hän on varhaisimpia joonialaisia lyyrikkoja ja myös vanhimpia elegia- ja jambirunoutta luoneita henkilöitä.[1][2][3]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkhilokhoksen elämän yksityiskohtia tunnetaan ennen kaikkea hänen omasta runoudestaan. Runoissa mainitaan historiallisia tapahtumia vuosilta 660–648 eaa., ja runoilijan elinaika on päätelty niiden avulla. Arkhilokhos oli kotoisin Parokselta, ja kuului ylimystösukuun, jolla oli saarella pappeus. Hänen isoisänsä oli Tellis, joka toi Demeterin palvonnan Thasokselle, ja jonka kuvan Polygnotos maalasi osaksi Delfoissa ollutta maalausta. Arkhilokhoksen isä oli Telesikles ja äiti orja nimeltä Enipo.[3] Arkhilokhoksen syntymä ajoitetaan noin vuoteen 680 eaa. Merkittävimpiä seikkoja hänen ajoituksensa kannalta on se, että hän mainitsee eräässä runossaan auringonpimennyksen, joka on ilmeisesti sama kuin 6. huhtikuuta 648 eaa. sattunut pimennys.[2]
Parhaassa miehuudessaan, ja oletettavasti jo saatuaan mainetta runoilijana Demeterille omistetulla hymnillään,[3][4] Arkhilokhos siirtyi Parokselta Thasoksen siirtokuntaan muiden siirtokuntalaisten mukana. Erään version mukaan hän olisi toiminut siirtokuntalaisten johtajana. Muuton syystä voi esittää vain arvailuja. Se liittyi oletettavasti Paroksella tapahtuneisiin poliittisiin muutoksiin sekä hänen kokemiinsa henkilökohtaisiin vastoinkäymisiin. Hän oli ollut paroslaisen Lykambeen tyttären Neobulen kosijoita. Lykambes oli ensin luvannut tyttärensä Arkhilokhokselle, mutta myöhemmin kieltäytyi. Arkhilokhos ilmaisi loukatut tunteensa julmassa satiirissa, jossa hän syytti Lykambesta väärästä valasta ja hyökkäsi häntä ja Neobulea vastaan niin voimakkaasti, että heidän kerrotaan hirttäneen itsensä.[2][3] Arkhilokhoksen runoissaan ilmaisema katkeruus kotisaartaan kohtaan[5] on voinut johtua myös siitä, ettei häntä arvostettu siellä, koska hän oli orjan poika.[3]
Arkhilokhos ei viihtynyt Thasoksella, ja kuvaa paikan surkeana. Siirtokunta oli jatkuvasti riidoissa naapuriensa kanssa, ja myös Arkhilokhos joutui sotimaan. Sodassa mantereen puolen traakialaisia vastaan hän luopui häpeällisesti kilvestään ja pakeni taistelukentältä. Alkaioksen tavoin hän ei kuitenkaan hävennyt pakoaan, vaan kirjoitti siitä runossaan, ja katsoi paon pelastaneen hänen henkensä. Lopulta hän jätti saaren.[3][6] Usein hänet kuvataan kiertelevää elämää viettäneeksi palkkasoturiksi.[1][2]
Thasokselta Arkhilokhoksen kerrotaan siirtyneen Spartaan. Plutarkhoksen mukaan hänet olisi karkotettu pian hänen sodassa osoittamansa pelkuruuden vuoksi.[3][7] Valerius Maximuksen mukaan taas hänen runonsa olisi kielletty Spartassa niiden siveettömyyden ja erityisesti Lykambeen tyttäriä vastaan kohdistettujen hyökkäysten vuoksi.[8] On epäselvää, ovatko runoilijan henkilöhistoria ja hänen runojensa kohtalo menneet näissä kertomuksissa sekaisin. Sama pätee kertomukseen, jonka mukaan hän olisi voittanut Olympian kisoissa palkinnon Herakleelle omistetulla hymnillä,[9] sillä lähinnä tiedetään, että kisojen voittajat lauloivat kulkueissaan Arkhilokhoksen kirjoittamaa hymniä.[3][10]
Nämä kertomukset, niistä välittyvä kuva Arkhilokhoksen luonteen levottomuudesta, sekä se seikka, että hänen maineensa levisi jo hänen elinaikanaan eri puolille Kreikkaa, tekevät todennäköiseksi sen, että hän olisi tehnyt paljon sellaisiakin matkoja, joista ei ole säilynyt tietoja. Vaikuttaa siltä, että hän kävi ainakin Suur-Kreikan Siriissä, joka on ainoa paikka, josta hän antaa myönteisen kuvan.[3][11]
Lopulta Arkhilokhos palasi Parokselle, ja kaatui taistelussa naksoslaisia vastaan. Tämä ajoitetaan noin vuoteen 645 eaa. Näin hän kuoli varsin nuorena, noin 35-vuotiaana. Hänen surmaajakseen mainitaan naksoslainen Kalondas tai Koraks. Kerrotaan, että Delfoin oraakkeli, joka oli ennen Arkhilokhoksen syntymää luvannut hänen isälleen kuolemattoman pojan, ei ottanut vastaan Arkhilokhoksen surmannutta naksoslaista, koska tämä oli ”surmannut muusain palvelijan”.[3][12][13]
Runous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkhilokhos oli kreikkalaisen lyyrisen runouden kehittäjiä yhdessä Thaletaan ja Terpandroksen kanssa, ja ensimmäinen kreikkalainen runoilija, joka teki jambibisäkeitä kiinteiden sääntöjen mukaan.[3] Arkhilokhoksen runoudessa on voimakas persoonallinen tunne.[2] Runot kertovat ensi sijassa hänen omista asenteistaan, elämästään, kokemuksistaan ja tunteistaan, vastakohtana eeppiselle homeeriselle runoudelle. Hänen tuotannostaan on säilynyt vain noin 300 lyhyttä runokatkelmaa (fragmenttia). Nekin osoittavat hänen olleen yksi antiikin nerokkaimmista runoilijoista.
Elegia- ja epigrammirunous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkhilokhosta pidetään elegiarunouden keksijänä yhdessä Kallinoksen kanssa. Vaikka Kallinos oli jonkin verran Arkhilokhosta vanhempi, on joka tapauksessa selvää, että Arkhilokhos oli yksi varhaisimpia runoilijoita, joka käytti kyseistä muotoa.[3]
Arkhilokhoksen tunnetuimpia elegioita on seuraava, jossa hän kertoo jo mainitusta kilpensä hylkäämisestä taistelussa; elegia on Päivö ja Teivas Oksalan alkuperäisessä runomitassa suomentama:
»Ἀσπίδι μὲν Σαΐων τις ἀγάλλεται, ἥν παρὰ θάμνῳ
ἔντος ἀμώμητον κάλλιπον οὐκ ἐθέλων·
αὐτὸν δ' ἔκ μ' ἐσάωσα· τί μοι μέλει ἀσπὶς ἐκείνη;
Ἐρρέτω· ἐξαῦτις κτήσομαι οὐ κακίω.[14][15]» »Aspidi men Saïōn tis agalletai, hēn para thamnō
entos amōmēton kallipon ūk ethelōn.
auton d' ek m' esaōsa. ti moi melei aspis ekeinē?
Erretō. eksautis ktēsomai ū kakiō.» »Kilpeni särkymätön kehun aihe on traakialaisen,
jättää pensaaseen pakko kun mun oli tuo.
Itse kuoleman vältin; jo jääköön kilpeni vanha,
entistään ehomman kilven mä hankkia voin.[2]»
Omaa kaksoisrooliaan runoilijana ja sotilaana Arkhilokhos kuvaa epigrammissa seuraavasti; suomennos samojen kuin yllä:[2]
»εἰμὶ δ᾽ ἐγὼ θεράπων μὲν Ἐνυαλίοιο ἄνακτος
καὶ Μουσέων ἐρατὸν δῶρον ἐπιστάμενος[16]» »eimi d' egō therapōn men Enyalioio anaktos
kai Mūseōn eraton dōron epistamenos.» »Palvojaks vihkiydyin ikimahtavan taistelun herran [= Areen],
muusain antia myös armasta nauttia saan.[2]»
Jambirunous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erityisesti Arkhilokhoksen maine perustui hänen satiiriseen jambirunouteensa. Se oli purevaa ja välillä kitkerääkin, ja sen sanankäytössä yhdistyivät joonialainen sananvapauden käyttö ja pettyneen miehen katkeruus. Arkhilokhoksen kitkeryydestä tuli suorastaan sanonta (Ἀρχίλοχον πατεῖς, Arkhilokhon pateis). Myöhempinä aikoina, jolloin poliittiset ja uskonnolliset vapaudet eivät olleet aina samalla tasolla, tällaista runoutta ei aina ymmärretty. Runoissa ei kuitenkaan ollut pelkästään sarkastista voimaa, vaan runot olivat myös nokkelia ja niiden luomissa karikatyyreissä oli aina pala totuutta. Quintilianus arvioi, että runot olivat ilmaisultaan voimakkaita ja niiden lauseet joskus vahvoja, joskus tiiviitä, ja niissä oli nopeita rytminmuutoksia. Jos runoissa oli jotakin moitittavaa, se johtui niiden kohteista eikä kirjoittajasta. Samaan arvioon yhtyivät myös kreikkalaiset arvioijat.[17]
Vaikka satiiria oli kirjoitettu aiemminkin, se ei ollut aiemmilla kirjailijoilla yhtä terävää, koska heidän henkilöhahmonsa olivat eeppisen runouden myyttisiä hahmoja. Arkhilokhoksen jambit sen sijaan oli suunnattu niitä kohtaan, joiden parissa hän eli. Tämä toi niihin henkilökohtaista katkeruutta ja sarkastista voimaa. Tällaista henkilöönmenevää pilkkaa oli aiemmin käytetty muun muassa Eleusiin mysteerien ja Dionysoksen kulttimenojen osana. Tällaisia pilkkalauluja, joista esimerkkejä on säilynyt joissakin Aristofaneen Sammakoiden kuorolauluissa, käytettiin nimitystä jambi. Samaa termiä käytettiin Arkhilokhoksen kehittämästä uudenlaisesta runoudesta.[3]
Runomitoissa Arkhilokhos korvasi herooisen heksametrin, jossa arsis ja thesis ovat saman pituiset, mitoilla, joissa arsis on kaksi kertaa thesistä pidempi, mikä oli keveämpää ja sovi paremmin nokkelien sukkeluuksien ilmaisuun. Kun arsis seurasi thesistä, mitta sai voimaa, ja kun se oli thesiksen edellä, se sai nopeutta ja keveyttä. Näin syntyivät jambi ja trokee, joista muodostettiin metroneita pareittain eli dipodioina, joissa yksi arsis oli painotetumpi kuin toinen, ja toinen thesis oli kestoltaan epävarma. Niitä puolestaan yhdisteltiin säkeiksi, jolloin saivat alkunsa kaksi toisilleen sukua ollutta draamallista runomittaa, jambinen trimetri ja trokeinen tetrametri, jotka olivat jambirunouden tyypillisimmät mitat.[3][18]
Arkhilokhos kehitti myös epodin eli jälkisäkeistön. Eräs epodin muoto, joka koostuu kolmesta trokeesta, oli nimeltään ithyfallikos. Arkhilokhos käytti myös säkeitä, jotka yhdistivät kahta erirytmistä mittaa, mistä käytettiin nimitystä asynartete. Jotkut ovat pitäneet häntä myös saturnisen mitan kehittäjänä. Arkhilokhos kehitti myös musiikkia, joka alkoi hänen aikanaan tulla osaksi julkisia runoesityksiä.[3]
Seuraavassa esimerkki trokeisella tetrametrillä; suomennos samojen kuin yllä:[2]
»θυμέ, θύμ᾽, ἀμηχάνοισι κήδεσιν κυκώμενε,
ἀναδευ δυσμενῶν δ᾽ ἀλέξεο προσβαλὼν ἐναντίον
στέρνον ἐνδοκοισιν ἐχθρῶν πλησίον κατασταθεὶς
ἀσφαλέως· καὶ μήτε νικέων ἀμφάδην ἀγάλλεο,
μηδὲ νικηθεὶς ἐν οἴκωι καταπεσὼν ὀδύρεο,
ἀλλὰ χαρτοῖσίν τε χαῖρε καὶ κακοῖσιν ἀσχάλα
μὴ λίην, γίνωσκε δ᾽ οἷος ῥυσμὸς ἀνθρώπους ἔχει.[19]» »thyme, thym᾽, amēkhanoisi kēdesin kykōmene,
anadeu dysmenōn d᾽ alekseo prosbalōn enantion
sternon endokoisin ekhthrōn plēsion katastatheis
asfaleōs· kai mēte nikeōn amfadēn agalleo,
mēde nikētheis en oikōi katapesōn odyreo,
alla khartoīsin te khaīre kai kakoīsin askhala
mē liēn, ginōske d᾽ hoios rhysmos anthrōpūs ekhei.» »Mieli, mieli myllertämä huolten suurten, valtavain,
rinta vastaan vainoojias, nouse turmat torjumaan:
Lähestyvän vihollisen luokse lujiin asemiin!
Voittajana älä huoli kopeasti kerskata,
voitettuna älä suotta sopessasi voivota!
Nauti onnen antimista, liika vaivain voihke pois!
Ymmärräthän minkälainen ihmiselon rytmi on.[2]»
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paroksen kaupungissa oli Arkhilokhokselle omistettu ja tämän muistoa kunnioittanut heroon nimeltä Arkhilokheion.[20] Saarella tunnetaan myös luola, jota kutsutaan Arkhilokhoksen luolaksi.[21] Arkhilokhoksen mukaan on nimetty saarella sijaitseva nykyinen kyläyhdyskunta Archílochos.
Myöhemmän antiikin aikaiset arvioijat laittoivat Arkhilokhoksen ensimmäiselle sijalle jambirunoudessa. Siinä häntä verrattiin Sofokleehen, Pindarokseen ja jopa Homerokseen. Tällä tarkoitettiin sitä, että siinä missä Sofokles oli ensimmäinen tragediarunoudessa, Pindaros lyyrisessä runoudessa ja Homeros eeppisessä runoudessa, Arkhilokhos oli ensimmäinen jambirunoudessa.[3] Usein hänet mainitaan runoilijana suoraan Homeroksen rinnalla.[2][3][22] Antiikin ajalta on säilynyt myös veistoksia, joissa Homeros ja Arkhilokhos on kuvattu yhdessä kaksikasvoisen Januksen kaltaisesti.[3] Keisari Hadrianus kirjoitti, että muusat olivat osoittaneet erityistä suosiotaan Homerokselle ohjaamalla Arkhilokhoksen toiselle runouden alalle.[3][23]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Arkhilokhos”, Antiikin käsikirja, s. 58. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
- ↑ a b c d e f g h i j k Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 30–32. (Runojen ja runokatkelmien suomennoksia) Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Smith, William: ”Archilochus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Skolia Aristofaneen Lintuihin 1762.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 3.76b.
- ↑ Plutarkhos: Maanpaosta (De exilio) 12 s. 604; Strabon: Geografika XIV s. 648, VIII s. 370; Eustathios: Kommentaari Odysseiasta (Ad Odysseum) I s. 227 ; Aelianus: Varia historia 12.50.
- ↑ Plutarkhos: Spartalaisten tavat (Instituta Laconica) 239b.
- ↑ Valerius Maximus: Factorum ac dictorum memorabilium libri IX 6.3, ext. 1.
- ↑ Johannes Tzetzes: Khiliades 1.685..
- ↑ Pindaros: Olympia 9.1.
- ↑ Athenaios: Deipnosofistai 12.523d.
- ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 95-96. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3
- ↑ Dion Khrysostomos: Puheet 33, vol. II s. 5.
- ↑ Αρχίλοχος απ. 5 West Ανθολογία Αρχαϊκής Λυρικής Ποίησης. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Plutarkhos: Spartalaisten tavat (Instituta Laconica) 34 (s. 239b); Sekstos Empeirikos: Pyrrhonismin pääpiirteet 3, 216.
- ↑ Αρχίλοχος απ. 1 West Ανθολογία Αρχαϊκής Λυρικής Ποίησης. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Quintilianus: Puhujan kasvatus 10.1.60; Plutarkhos: Kuinka nuorukaisen tulee lukea runoutta (De audiendis poetis) 13, s. 45a.
- ↑ West, Martin Litchfield: iambic poetry, Greekfree Oxford Classical Dictionary. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Αρχίλοχος απ. 128 West Ανθολογία Αρχαϊκής Λυρικής Ποίησης. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PAROS Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Cave of Archilochus Imagine Paros. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Dion Khrysostomos: Puheet 33 vol. II s. 5; Pseudo-Longinos: Korkeasta tyylistä 13.3; Velleius Paterculus: Rooman historia 1.5; Cicero: Puhuja (Orator) 2; Herakleitos, teoksessa Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 9.1.
- ↑ Hadrianus, epigrammi 5.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arkhilokhos. Teoksessa Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 30–32. (Runojen ja runokatkelmien suomennoksia) Helsinki: Otava, 1965.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Archilochus. Teoksessa Greek Iambic Poetry: From the Seventh to the Fifth Centuries B.C. (Archilochus. Semonides. Hipponax. Käännös Douglas E. Gerber. Loeb Classical Library 259) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1999. ISBN 0674995813
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arkhilokhos Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Arkhilokhos Wikisitaateissa- Arkhilokhos-fragmentteja Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)