FM-synteesi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

FM-synteesi (engl. frequency modulation synthesis) on äänen syntesoinnin muoto, jossa äänen sävyä muutetaan taajuusmodulaation avulla. Tällöin yksinkertaista aaltomuotoa muokataan moduloimalla sitä toisella signaalilla, joka myös on kuuloalueella.

Analogisissa syntetisaattoreissa FM-synteesin toteuttaminen ei useinkaan ole käytännöllistä, koska analogiset oskillaattorit ovat luonteeltaan epävakaita. Digitaalisissa syntetisaattoreissa FM-synteesi sen sijaan on helppo toteuttaa matemaattisella tarkkuudella, ja FM-synteesi olikin 1980-luvulla käytetyin synteesimuoto Yamahan DX-sarjan, erityisesti huippusuositun DX7:n, myötä.

Historia

FM-synteesin kehitti John Chowning Stanfordin yliopistossa 1960-luvun lopulla.[1] Muita synteesimenetelmiä oli kaupallisessa käytössä, mutta ne olivat huomattavan kalliita.[1] Stanford patentoi tekniikan ja yritti lisensoida sitä Hammondille ja Wurlitzerille, jotka eivät kiinnostuneet.[1] Yamaha kiinnostui tekniikasta ja lisensoi sen ensin tutkimusta varten ja vuonna 1975 hankki siihen yksinoikeuden.[1] Yamaha julkaisi ensimmäisen kaupallisen FM-synteesiä käyttävän Yamaha GS1 -syntetisaattorin vuonna 1980 ja Yamaha DX7:n vuonna 1982.[1]

Lähteet

  1. a b c d e Adam Crute: Understanding the origins of FM synthesis musictech.com. 27.6.2019. Viitattu 20.5.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.