Haakon Hullu
Haakon Hullu (Håkon Folkvidsson Galen, k. 1214 Bergen) oli norjalainen jaarli ja yksi birkebeinien puolueen johtohahmoja 1200-luvun alkupuolella. Hän oli kuningas Sigurd Munnin tyttärenpoika ja kuningas Inge Bårdinpojan velipuoli. Haakon hallitsi Norjaa lapsikuningas Guttorm Sigurdssonin sijaishallitsijana kuuden kuukauden ajan ja oli itse ehdolla kuninkaaksi, kun Guttorm kuoli. Haakonin lisänimi "Hullu" viittaa siihen, että hänen vastustajansa pitivät häntä tasapainottomana ja kiivaana miehenä.[1]
Haakon Hullun mainitaan kuuluneen kuningas Sverre Sigurdinpojan vartiojoukkoihin jo 1190-luvulla, ja Haakonin kerrotaan osallistuneen bagleja ja muita birkebeinien kilpailijoita vastaan käytyihin taisteluihin. Kun kuningas Haakon Sverrenpoika kuoli yllättäen, birkebeinit nostivat hänen veljenpoikansa Guttormin kuninkaaksi tammikuussa 1204. Haakon Hullu sai samalla jaarlin aseman ja hänet nimitettiin alaikäisen kuninkaan sijaishallitsijaksi. Haakonin ja hänen liittolaistensa noustua valtaan monet entiset baglit katsoivat, ettei Haakonilta ja birkebeineiltä voinut enää odottaa rauhaa, ja useat heistä lähtivät maanpakoon. Yleisesti Haakon Hullun koettiin edustavan selvästi kovempaa linjaa kuin Haakon Sverrenpoika, joka oli pyrkinyt sopimaan birkebeinien ja baglien puolueiden erimielisyydet.[1]
Kapinallinen baglien ryhmä nosti tuolloin Erling Steinveggin vastakuninkaaksi. Yksi Haakonin ensimmäisistä tehtävistä olikin ryhtyä toimenpiteisiin tämän uhan torjumiseksi. Hän jätti vahvan joukon Bergeniin, mutta meni itse Nidarosiin, kutsui Øretingin koolle ja vaati, että julistetaan ledung, liikekannallepano. Sen valmistelut päättyivät kuitenkin äkisti, kun kuningas Guttorm kuoli elokuussa 1204. Käräjillä ryhdyttiin käymään neuvonpitoa siitä, kenestä tulisi uusi kuningas, ja Haakon Hullu sai eniten kannatusta. Mutta Haakonia myös vastustettiin ankarasti. Huhujen mukaan kuningas Haakon Sverrenpojan kuolema johtui myrkytyksestä, jonka takana uskottiin olevan hänen äitipuolensa kuningatar Margrethe. Kuningas Guttormin kuolemasta puolestaan epäiltiin kuningattaren veljentytär Kristiniä, joka oli Ruotsin kuningas Erik Pyhän tyttärentytär. Haakon Hullulla oli läheinen suhde kumpaankin. Hän oli auttanut Margrethea palaamaan Ruotsiin Haakon Sverrenpojan kuoleman jälkeen, ja hän oli mennyt naimisiin Kristinin kanssa pian Guttormin kuoleman jälkeen.[1]
Arkkipiispa Eirik Ivarsson vastusti Haakon Hullun ehdokkuutta sekä heidän välisen erimielisyytensä että Haakonin ja Kristinin suhteen vuoksi. Useat mahtimiehet kannattivat kuitenkin yhä Haakonia, koska pitivät häntä parhaana sotapäällikkönä. Mutta maanviljelijöiden edustajat sanoivat silloin, etteivät he halunneet kuninkaaksi gööttalaista sukua olevaa miestä. Niin päädyttiin siihen, että kuninkaaksi valittiin Haakon Hullun velipuoli Inge Bårdinpoika. Haakon oli puolestaan jaarli ja armeijan ylipäällikkö. Lisäksi hän sai puolet kuninkaan verotuloista.[1]
Norjan sotajoukkojen komentajana Haakon Hullu oli rohkea, mutta ei kovin menestyksekäs. Hän pyrki kyllä tarmokkaasti pääsemään eroon vihollisistaan bagleista, mutta lopputulokset jäivät laihoiksi. Baglit onnistuivat kasvattamaan valtaansa vastakuningas Erlingin johdolla, ja lopulta he tavallaan "voittivat" sodan.[1]
Erling ja hänen seuraajansa Filippus Simonsson kuolivat vuonna 1207. Seuraavana vuonna kuningas Inge Bårdinpoika ja Haakon Hullu tekivät sopimuksen Kvitsøyllä. Haakon sai ilmeisesti sopimuksessa Länsi-Norjan verotulot ja asunnon Bergenissä. Mutta hän halusi myös kuninkaan virallisen arvonimen, jotta olisi tasavertainen veljensä kanssa. Tähän Inge ei kuitenkaan suostunut.[1] Haakon onnistui kuitenkin kirkon tuella pakottamaan Ingen sopimukseen, jonka perusteella sen veljeksistä, joka elää pitempään, tulisi periä koko valtakunta. Molempien kuoleman jälkeen heidän perillisistään tulisi tulla kuningas. Haakonin tausta-ajatuksena oli, että Haakonilla oli avioliitossa syntynyt poika Knut, kun taas Ingellä oli vain avioton poika Guttorm. [2] Veljesten suhde ei koskaan ollut erityisen läheinen, ja Haakonin epäillään myös yllyttäneen Trøndelagin maanviljelijöitä nousemaan kapinaan Ingea vastaan vuonna 1213.[1]
Haakon Hullu kuoli vähän ennen joulua vuonna 1214. Hänen kuolemansa jälkeen leski Kristin vei poikansa Knutin takaisin Ruotsiin, jossa hän muutama vuosi myöhemmin meni naimisiin asianajaja Eskil Magnussonin kanssa. Kristin ajoi monien vuosien ajan innokkaasti Haakonin ja hänen poikansa Knutin perintövaatimuksia ja koki, että Knutista tehtiin Norjassa käräjillä kuningas vuonna 1226.[1]