Huulikukkaiskasvit
Huulikukkaiskasvit | |
---|---|
Karheapillike (Galeopsis tetrahit) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset, Eucarya |
Kunta: | Kasvit. Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit, Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit, Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset, Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset, Magnoliopsida |
Lahko: | Lamiales |
Heimo: |
Huulikukkaiskasvit, Lamiaceae Lindl. |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Huulikukkaiskasvit Wikispeciesissä |
Huulikukkaiskasvit (Lamiaceae eli Labiatae) on kasviheimo. Huulikukkaiskasvit ovat ruohoja tai varpuja, joilla on usein minttua muistuttava voimakas tuoksu, jonka saa esille helposti, kun lehtiä hieroo sormissaan. Varsi on nelisärmäinen ja lehdet ovat kiinnittyneenä vastakkain korvakkeettomasti. Monet mausteyritit ovat huulikukkaiskasveja. Kukat ovat kypärämäisiä; alahuulessa on iso keskiliuska ja sivulla kaksi pienempää liuskaa.
Tuntomerkit
Huulikukkaiskasveihin kuuluu pääasiassa ruohoja, myös joitakin pensaita, köynnöksiä ja harvoin puita, joiden oksat ovat usein korkkihuokosellisia. Sekundaarisia aineenvaihduntatuotteita ovat mm. diterpenoidit, betaiinit ja eräät iridoidit. Kasvit ovat usein aromaattisia. Anatomisia tuntomerkkejä on korkkijällen sijainnissa, lehtiruodin johtojänteissä ja ilmarakotyypeissä. Varsi on usein nelikulmainen. Lehdet ovat vastakkaisia ja tavallisesti hammaslaitaisia. Kukinto koostuu viuhkomaisista osakukinnoista, joissa on vastakohtaisia kukkia. Kukassa ei ole tavallisesti joutohedettä. Heteenponnen tapetumin solut ovat monitumaisia. Siitepöly on trikolpaattinen, eikä eksiini ole paksuuntunut itureikien läheltä. Sikiäin on kahden emilehden yhteenkasvettuma, ja vartalo on kaksihaarainen sekä usein gynobaasinen (kiinnittyy sikiäimen tyveen), luotti on huomaamaton. Sikiäimessä on neljä siemenaihetta emilehtien sisäsivuilla, ja niissä on 5-9 solukerroksen paksuinen kalvo eli integumentti. Hedelmä on avautumaton ja verhiöllinen; verhiö toimii leviämisen apuvälineenä; joskus hedelmä on mehevä. Siemen on ohutkuorinen.[1]
Sukuja
- Ajuga – akankaalit
- Ballota – porrot
- Calamintha – käenmintut
- Dracocephalum – ampiaisyrtit
- Galeopsis – pillikkeet
- Glechoma – maahumalat
- Hyssopus – iisopit
- Lamiastrum – keltapeipit
- Lamium – peipit
- Lavandula – laventelit
- Leonurus – nukulat
- Lycopus – rantayrtit
- Marrubium – hurtanmintut
- Melissa – melissat
- Mentha – mintut
- Monarda – värimintut
- Nepeta – kissanmintut
- Ocimum – basilikat
- Origanum – meiramit
- Phlomis – paloyrtit
- Prunella – niittyhumalat
- Rosmarinus – rosmariinit
- Salvia – salviat
- Satureja – kyntelit
- Scutellaria – vuohennokat
- Stachys – pähkämöt
- Thymus – ajuruohot
Lähteet
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
- Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9
- Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Stevens 2001, viittaus 23.1.2015