James Buchanan

James Buchanan
Yhdysvaltojen 15. presidentti
1857–1861
Varapresidentti	John C. Breckinridge
Edeltäjä	Franklin Pierce
Seuraaja	Abraham Lincoln
Henkilötiedot
Syntynyt	23. huhtikuuta 1791 Cove Gap, Pennsylvania
Kuollut	1. kesäkuuta 1868 (77 vuotta) Lancaster, Pennsylvania
Ammatti	lakimies
Tiedot
Puolue	Demokraatit
Uskonto	presbyteeri
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

James Buchanan (23. huhtikuuta 1791 Cove Gap, Pennsylvania – 1. kesäkuuta 1868 Lancaster) oli Yhdysvaltojen 15. presidentti (1857–1861).

Buchanan toimi ennen presidentinvirkaansa muun muassa ulkoministerinä, senaattorina ja suurlähettiläänä. Presidenttinä hänet muistetaan epäonnistuneista yrityksistään saada rauhanomainen ratkaisu orjakysymykseen ja lopulta sisällissotaan johtaneista päätöksistään. Häntä onkin pidetty yhtenä maan historian huonoimmista presidenteistä.

Elämä

Nuoruus

James Buchanan syntyi 23. maaliskuuta 1791 Pennsylvanian Cove Gapissa. Hänen isänsä oli Irlannista Yhdysvaltoihin muuttanut kauppias James Buchanan vanhempi ja äitinsä Elizabeth Speer. Nuorempi James Buchanan kävi Dickinson Collegen Carlislessa Pennsylvaniassa ja alkoi tämän jälkeen opiskella lakia. Hän sai lakimiehen oikeudet vuonna 1812 ja alkoi harjoittaa ammattiaan Lancasterissa Pennsylvaniassa.

Ura poliitikkona

Buchanan astui politiikkaan ensimmäisen kerran vuonna 1814, kun hänet valittiin Pennsylvanian lainsäädäntöelimeen federalistisen puolueen riveissä. Hän oli edustajana vuoteen 1818. Kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Edustajainhuoneessa Buchanan oli aina vuoteen 1820 asti. Kun federalistipuolue samana vuonna hajosi, hän päätti liittyä demokraatteihin. Kun demokraatti Andrew Jackson valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 1828, hän nimitti Buchananin Yhdysvaltain Venäjän-suurlähettilääksi vuonna 1831. Seuraavan vuoden ajan Buchanan neuvotteli Venäjän kanssa maiden välisistä kauppa- ja merenkäyntisopimuksista.

Palattuaan Euroopasta vuonna 1834 Buchanan valittiin Pennsylvanian edustajana Yhdysvaltain senaattiin. Hän palveli senaatissa vuoteen 1845, jolloin presidentti James K. Polk nimitti hänet ulkoministeriksi. Buchanan toimi ulkoministerinä neljä vuotta, jona aikana Yhdysvaltojen pinta-ala kasvoi yli kolmanneksella: Kalifornia, Texas ja valtaosa nykyistä maan lounaisosaa liitettiin tuolloin Unioniin. Samoihin aikoihin myös orjuuden eettisyys Yhdysvalloissa alkoi herättää keskustelua. Uusien alueiden pelättiin lisäävän orjuuden sallineiden osavaltioiden ja territorioiden määrää. Vuonna 1846 Buchanan tuki etelävaltiolaisten onnistuneita pyrkimyksiä estää Wilmot Provison voimaantulo. Laki olisi kieltänyt orjuuden kaikissa Yhdysvaltain-Meksikon sodassa vallatuilta alueilta. Myöhemmin Buchanan kuitenkin tuki Vuoden 1850 kompromissia, joka teki Kaliforniasta vapaan osavaltion, mutta antoi muille uusille alueille oikeuden päättää itse suhtautumisestaan orjuuteen.

Vuonna 1853 presidentti Franklin Pierce nimitti Buchananin Yhdysvaltain Britannian-ministeriksi. Tänä aikana Buchanan auttoi luonnostelemaan niin kutsuttua Ostendin manifestin. Suunnitelman mukaan Yhdysvallat olisi vallannut Kuuban sen silloiselta emämaalta Espanjalta itselleen. Vaikka suunnitelmaa ei koskaan pantu täytäntöön, aiheutti se suurta vastarintaa orjuutta vastustaneiden keskuudessa.

Nousu presidentiksi

Vuonna 1854 presidentti Franklin Pierce hyväksyi Kansas-Nebraska Act -lakiesityksen, joka takasi Kansasille ja Nebraskalle territorioaseman, avasi ne uudisasukkaille ja antoi niille oikeuden päättää itse suhtautumisestaan orjuuteen. Tämän seurauksena alueille virtasi väkeä vain äänestämään orjuuden lopettamista tai jatkamista vastaan ja tilanne muuttui väkivaltaiseksi. Lakiesitystä tukeneelle Piercelle tämä oli suuri poliittinen tappio, eikä häntä valittu enää uudelleen demokraattien ehdokkaaksi. Sen sijaan puolue valitsi ehdokkaakseen Buchananin, joka ei ollut ottanut lakiesitykseen minkäänlaista kantaa. Varapresidenttiehdokkaaksi valittiin John C. Breckinridge, joka oli vain 35-vuotiaana maan kaikkien aikojen nuorin varapresidentti.

Vaaleissa Buchananin merkittävin vastaehdokas oli republikaanien John Fremont. Orjuus nousi vaaleissa pääkysymykseksi; Fremontin mielestä orjuus olisi pitänyt kieltää koko maassa, kun taas Buchananin mukaan osavaltioiden ja territorioiden tulisi itse saada määrätä suhtautumisestaan siihen. Valitsijamiesvaaleissa Buchanan voitti Fremontin äänin 174–114, kansanäänestyksessä 45,3%–33,1%.

John Brownin epäonnistunut yritys aloittaa orjien aseellinen kansannousu oli yksi ratkaisevista sisällissodan syistä.

Buchanan päätti valita kabinettiinsa ministereitä tasaisesti niin pohjois- kuin etelävaltioistakin ja toivoi orjuuskysymyksen pysyvän näin rauhallisena. Presidenttiä epäiltiin silti etelävaltioiden tukemisesta. Kaksi päivää Buchananin virkaanastujaisten jälkeen Yhdysvaltain korkein oikeus kuitenkin päätti, että Afrikasta tuodut mustat orjat eivät ole koskaan oikeutettuja Yhdysvaltain kansalaisuuteen eivätkä saa perustuslain takaamia oikeuksia. Käytännössä päätös esti liittovaltion hallitusta sallimasta orjuutta. Tämä aiheutti entistäkin suurempia erimielisyyksiä etelä- ja pohjoisvaltioiden välille. Myöhemmin Buchanan painosti pohjoisvaltiolaisia äänestämään Lecomptonin perustuslain puolesta, joka olisi sallinut orjuuden uudessa Kansasin osavaltiossa (ehdotus kuitenkin lopulta hylättiin ja Kansas liittyi Yhdysvaltoihin vapaana osavaltiona vuonna 1861). Vuonna 1858 kongressin ja presidentin välit kiristyivät edelleen, kun kongressin enemmistöön nousi orjuutta vastustanut republikaanipuolue. Tämä johti tilanteeseen, jossa republikaanit äänestivät Buchananin ehdotuksia vastaan ja Buchanan puolestaan esti kongressin päätökset veto-oikeudellaan.

Lokakuussa 1859 orjuuden vastustaja John Brown yritti aloittaa mustien orjien kanssa aseellista vallankumousta Harpers Ferryssä Virginiassa. Armeija tukahdutti kansannousun, mutta välikohtaus tulehdutti pohjois- ja etelävaltioiden jo ennestään räjähdysherkkiä välejä.

Viimeiset vuodet ja kuolema

Buchanan ei pyrkinyt enää toiselle kaudelle presidenttinä, vaan hänen tilalleen nousi vuonna 1860 republikaaninen, orjuutta vastustanut Abraham Lincoln. Lincolnin vaalivoiton myötä Etelä-Carolina erosi Yhdysvalloista ja perusti Lincolnin virkaanastujaispäivänä maaliskuussa 1861 yhdessä kuuden muun osavaltion, Mississippin, Floridan, Alabaman, Georgian, Louisianan ja Texasin, kanssa Konfederaation eli etelävaltiot. Loput osavaltiot taas jäivät Unioniin eli pohjoisvaltoihin, joiden välille syttyi sisällissota kuukautta myöhemmin.

Jätettyään Valkoisen talon Buchanan siirtyi viettämään eläkepäiviään Wheatlandin maatilalle Lancasteriin Pennsylvaniaan. Sisällissodassa hän tuki Unionia ja Lincolnia. Vuonna 1866 hän sai valmiiksi muistelmansa, Mr. Buchanan’s Administration on the Eve of Rebellion (suom. Hra. Buchananin hallinto kapinan aattona), jossa hän puolusti presidenttinä noudattamaansa politiikkaa. Buchanan kuoli 1. kesäkuuta 1868, ja hänet haudattiin kotikaupunkinsa Woodward Hill Cemetery -hautausmaalle.

Yksityiselämä

Buchananin pitkäaikaisen asuinkumppanin William R. Kingin on usein epäilty olleen Buchananin poikaystävä.

Buchanan oli naimaton, edelleen ainoana Yhdysvaltain presidenteistä, ja hänen onkin usein epäilty olleen homoseksuaali. Vuonna 1819 hän meni kihloihin rikkaan virginialaisen tehtaanomistajan tyttären Ann Colemanin kanssa, mutta kihlaus purettiin myöhemmin. Buchananin on epäilty seurustelleen pitkäaikaisen asuinkumppaninsa ja Piercen lyhytaikaisen varapresidentin William Rufus Kingin kanssa. Häntä kutsuttiin usein pilkallisesti nimillä kuten ”his wife” (suom. Hänen vaimonsa) ja parista käytettiin nimitystä ”Siamese twins” (suom. Siamilaiset kaksoset), joka oli tuon ajan slangisana homo- ja lesbopareille.

Aiheesta muualla

• James Buchanan (Arkistoitu – Internet Archive) Valkoinen talo (englanniksi)
• Mr. Buchanan's Administration on the Eve of the Rebellion (englanniksi)